sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Juoksuvuosi 2017

Kuntosarjan tulokset, Kivijärvi

Juoksuvuosi 2017 oli meikäläiselle vaikea. Syynä oli vuoden 2016 joulukuussa tapahtunut oikean jalan veritulppa. Se pysäytti juoksun lähes kahdeksi kuukaudeksi ja kilpailun yli puoleksi vuodeksi. Keväällä meinasin jo kisata Thaimaassa, mutta jätin sen sitten myöhemmäksi Suomeen.

Vuoden ensimmäinen juoksukisa oli sitten vasta 4.7.2017 Helsingin Munkinpuistossa, jossa juostiin Self Transcendence-2 mailia, joka on minulle tuttu lähes vuosittainen kilpailu. Sitä seurasi neljän juoksukisan sarja 31.7-13.8 Pudasjärvellä ja Ranualla marjareissuni yhteydessä. Syksyllä tuli vielä kolme kilpailua lisää ennen lähtöä Thaimaahan, jossa juoksin vielä kaksi kisaa.

Vuoden kymmenestä juoksukilpailusta voi nostaa esiin kaksi voittoisaa kisaa, Hannunkivi-juoksu Kivijärvellä ja Bangkok Trail Run Bangkokissa, Thaimaassa. Kivijärvellä voitin kuntosarjan 6,6 kilometriä ja Bangkokissa M60- sarjan 8 kilometriä. Molemmat voitot olivat erittäin mieluisia vaikean vuoden takia ja varsinkin Bangkokin voitto lämmitti kovasti. Reitti oli vaativa ja vauhtia oli tullut hieman lisää.

Bangkok Trail Run, voittopokaali
Kuva: Seppo Karvonen

Jalkavaivoista huolimatta juoksukilometrejä tuli vuodelle 2017 noin 2400 kilometriä ja juoksukilpailuja yllä mainittu 10 kappaletta. Tarkemmat luvut tulevat vuositilastoon lähiaikoina.

Aikaisemmin minulla on ollut yhtä vaikea juoksuvuosi vuonna 1990, kun selkä jumittui täysin vuoden 1989 lopulla. Juoksukilometrejä kertyi tuolloin vuodelle 1990 vain vähän yli 1000 ja kisoja ainoastaan 7. Koko vuosi oli toipumista selkäjumista, johon apu tuli sitten työpaikkani Nokian kuntosalista. Siellä opin kantapään kautta, että vartalon lihaksia tulee harjoittaa monipuolisesti. Yksipuolinen kestävyysjuoksu ei sitä ollut.

Tänä päivänä tuo lihasharjoituksen monipuolisuus on entistä tärkeämpää, kun ikävuosia kertyy lisää ja sairauksia niiden mukana. Olen ollut aina laiska venyttelemään ja voimistelemaan, mutta nekin harjoitteet tulisi olla mukana kuvioissa.

Näillä pohdinnoilla mennään kohti uutta juoksuvuotta 2018. Toivottavasti se on tätä vuotta parempi niin juoksukunnon kuin tulostenkin suhteen.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Voitto joulujuoksussa!

Nong Bon Water Sportin päärakennus

Löytyihän se sitten paljon kaivattu kisa tälle vuodelle. Bangkokissa oli runsaasti juoksuja tälle aamulle eli jouluaatolle. Valitsin kaksi sijainniltaan lähekkäin olevaa juoksua lähempään tarkasteluun. Run For Help juostiin Rama IX puistossa, joka on minulle tuttu paikka ja Bangkok Trail Run aivan vieressä Nong Bon Water Sportissa.

Tarkistin eilen ensin Run For Helpin, mutta se tippui pois, kun omaa sarjaa ei ollut ja juoksijapaitaakaan ei olisi saanut. Jatkoin taksilla Nong Bon Water Sportiin ja kirjauduin siellä juoksuun vaikka se maksoikin täkäläisittäin runsaanpuoleisesti eli 800 bahtia. Sain kuitenkin oman sarjan M60 ja lisäksi hyvän juoksupaidan.

Bangkok Trail Runin palkintopöytä

Majoituksen otin tutusta paikasta Du Sit Mansionista, vaikka sinne oli juoksupaikalta useamman kilometrin matka. Kävelin sen molempiin suuntiin ja varsinkin aamulla se kävi pienestä lämmittelystä.

Bangkok Trail Run oli nimensä mukaisesti maastojuoksu, jotka ovat hyvin suosittuja nykyisin myös Suomessa. Matkana oli 8 kilometriä kilpailijoille ja 4 kilometrin Fun Run. Reitti kierteli Water Sportin vesistöjen rantoja ja sisälsi puiden juuria ja kiviä, jotka tekivät lenkistä haastavan. Itse kaaduin kerran rähmälleen, mutta onneksi mitään vakavampaa haavaa tai loukkaantumista ei sattunut.

M60-sarjan kolme parasta

Tulin ajallaan maaliin ja tarkistin maalialueen kellosta ajaksi 36.52. Heti maalin jälkeen käteeni tyrkättiin lappu, joka todisti minun voittaneen oman sarjani. Se oli kyllä meikäläiselle iloinen ja yllättävä joululahja. En odottanut vielä ihan näin hyvää juoksua. Tasokaan ei ollut aivan niin kova kuin edellisessä juoksussani johtuen lukuisista samanaikaisista kisoista, jotka hajoittivat osanottajajoukon. Joka tapauksessa juoksu palautti uskoa siihen että voin vielä nostaa kuntoa ja vauhtia lukuisten ongelmien jälkeen.

Juoksusta ei todennäköisesti tule tuloksia nettiin, mutta jos tulee niin laitan ne tähän. Löysin juoksusta esittelyvideon, josta näkee sen millaisissa maisemissa ja millaisella reitillä juoksu käytiin. Se on tässä.

Ja lopuksi Hyvää Joulua kaikille blogin lukijoille!


                          Juoksun jälkeen kisa-alueella

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Sondre Moen - norjalainen EE-mies

Sondre Moen
Kuva: twitter.com

Kaksi viikkoa sitten juostu Fukuokan maraton tuotti todellisen paukun, kun kisan voitti yllättäen Norjan Sondre Moen ajalla 2.05.48, joka on uusi Euroopan ennätys. Entinen EE oli Turkin (lähtöisin Keniasta) Kaan Kigen Özbilenin (aiemmin Mike Kipruto Kigen) nimissä viime vuodelta ajalla 2.06.10. Moenista tuli samalla paras ei-afrikkalaistaustainen maratoonari, sillä tätä kunniaa piti aikaisemmin Brasilian Ronaldo da Costa, joka juoksi vuonna 1998 silloisen ME:n 2.06.05 Berliinissä. USA:n Ryan Hall juoksi tosin 2.04.58 Bostonissa vuonna 2011, mutta sitä ei pidetä virallisena tuloksena.

Sondre Moen on vuonna 1991 syntynyt juoksija, joka on saavuttanut menestystä aiemminkin. Vuonna 2010 hän voitti Pohjoismaiden maastomestaruuden ja vuotta myöhemmin alle 23-vuotiaiden EM:n 10 000 metrillä. Moen kehittyi sitten kuin varkain ja löi itsensä maailman eliittiin tänä vuonna. Ennen Fukuokan maratonia hän oli juossut vuoden 2017 aikana seuraavat henkilökohtaiset ennätykset:

3000 metriä 7.52.55 Nembro 7.7.2017
5000 metriä 13.20,16 Heusden-Zolder 22.7.2017
10 000 metriä 28.15,12 Ostrava 28.6.2017
10 km maantiellä: 27.55 Praha 9.9.2017
15 km maantiellä: 42.26 Valencia 22.10.2017
20 km maantiellä: 56.42 Valencia 22.10.2017
Puolimaraton: 59.48 Valencia 22.10.2017

Norja on saanut Moenista kovan kansainvälisen kestävyysjuoksijan Ingebrigtsenin veljesten rinnalle. Ei voi kuin hämmästellä Norjan mieskestävyysjuoksijoiden tasoa samalla kun Suomi putoaa miehissä kuin kivi. Siinä olisi kyllä analyysin paikka.

Lyhyt videokooste Moenin Fukuokan maratonista löytyy tästä. Innokkaimmille löytyy kyllä pitempääkin youtube-videota.

maanantai 11. joulukuuta 2017

Kankea avaus

Minimaratonin nopeimmat

Sunnuntaiaamuna juoksin sitten tämänkertaisen  reissun ensimmäisen juoksukisan, Run4Rightsin Lumphini Parkissa, Bangkokissa. Paikalla oli hieman yli 1000 juoksijaa ja kisan pääsponsorina toimi EU.

Ilmoittauduin ennakolta minimaratonille eli 10,5 kilometrin kisaan sarjassa M60. Kisa oli minulle ensimmäinen Thaimaassa runsaan vuoteen. Suomessa olen toki kisannut. Startti oli tuttuun tapaan jo kello 6:lta aamulla. Lämmittelin siksi huolella vajaan tunnin ennen starttia, jotta olisin saanut kropan juoksukuntoon, mutta eipä siitä ollut juuri apua.

Juoksun jälkeen Lumphini Parkissa

Juoksu oli alusta asti vaikeaa, hidasta mutta kankeaa. Varsinkin kaksi ensimmäistä ja kaksi viimeistä kilometriä olivat vauhdin etsimistä. Välikilometrit menivät kuitenkin jotenkuten. Sairaudet ja jalkaongelmat ovat selvästi tehneet suuren lommon juoksuvireeseen.

Katsoin maalialueen kellosta että epävirallinen loppuaikani oli noin 54.15. Se tietää noin 5 minuutin kilometrivauhtia, jos matka on jotakuinkin ilmoitetun pituinen. Sillä en päässyt palkintosijoille eli viiden parhaan joukkoon. Jäin viidennestä sijasta kolmisen minuuttia, joten parannettavaa riittää. Lopputulokseni lienee sijoilla 7-9.

Nyt täytyy miettiä juoksenko vielä tänä vuonna vai siirränkö seuraavan kisan suosiolla ensi vuoden puolelle. Tämänvuotinen kisamääräni on nyt yhdeksän, joten mielellään siihen vielä yhden juoksisi lisää. Niin ja se kisakin täytyisi löytää.

Laitan tähän myöhemmin juoksun tuloksia, jos niitä nettiin ilmaantuu.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Internet- ongelmia

AIS logo
Kuva: thaibbpro.com

Edellisestä blogipäivityksestä on vierähtänyt aikaa. Suurin syy pitempään taukoon on katkeilevat Internet-yhteydet. Tullessani Taimaahan runsas kuukausi sitten Internet-vaihtoehtoja olivat kerrostaloni WiFi, mokkula ja älypuhelimen datapaketti, jonka voisi jakaa läppärille.

WiFi tippui pois ensimmäiseksi, kun testailin yhteyttä parisen tuntia ja totesin sen epävarmaksi. Älypuhelimen ja läppärin kombinaatiotakaan en ottanut, kun en ollut varma sen toimivuudesta vanhan Linux-käyttöjärjestelmällä pyörivän tietokoneen kanssa. Ostin siis AIS:n SIM:in mokkulaan ja ensimmäinen kuukausi menikin ilman suurempia ongelmia. Toinen kuukausi on nyt alkanut vaivojen kera, kun olen päässyt Internetiin vain pätkittäin. Syynä voi tietenkin olla viallinen laitemokkula tai sitten oikutteleva AIS- operaattori. Olen kallistunut jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle, koska yhteys kuitenkin ajoittain muodostuu. Operaattorin verkko kuormittunee joskus niin kovaksi, että se estää pääsyn. Verkon mitoitus ei liene paras mahdollinen.

Jokke (vas.) ja Aimo
Kuva: Seppo Karvonen

No nyt olen kuitenkin taas Internetissä kiinni ja kirjoittelen tätä kirjoitusta. Juoksuharjoittelu on jatkunut sairastelujen jälkeen mukavasti. Viereinen kuva on eiliseltä, kun tein kovemman viimeistelyharjoituksen. Vasemmalla oleva Jokke on todellinen teräsmies, ikää 81 vuotta ja juoksi eilen lopun matkaa mukanani. Siinä mallia nuoremmille juoksijoille.

Tänään otin thaihieronnan ja ilmoittauduin Run4Rights- kisaan ja maksoin sen. Huomenna on bussimatka Bangkokiin ja varsinainen juoksukisa aikaisin sunnuntaiaamuna. Raporttia tulee perästä, kunhan Internet pelaa.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kuumeilu siirsi juoksuavauksen

Ban Phe 12.12.2010
Kuva: Liisi Portaankorva

21.10.2017 jutussani "Thaimaan juoksuja" listasin mahdollisia tulevia juoksujani Thaimaassa joulu- ja tammikuussa. Minun piti avata tämän reissuni juoksukisat jo ennen näitä huomenna Ban Phessa, Rayongissa, mutta toisin kävi.

Alkuviikon treenit menivät vielä lupaavasti, mutta viimeiset kovat harjoitukset torstaina paljastivat että jokin on vialla kun olo oli voimaton ja kuume alkoi nousta. Ajattelin että se on vain ohimenevää ja jatkoin kisavalmisteluja thaihieronnalla eilen perjantaina. Mutta kuume vain paheni ja leposyke nousi. Ei auttanut muu kuin marssia apteekkiin hakemaan lääkitystä. Muutama tunti sitten tein päätöksen että en lähde Ban Phehen, vaikka olo oli jo aamulla hieman parempi. Terveyden kanssa ei ole hyvä leikkiä, vaan lähtöviivalle mennään vain täysin terveenä.

Juoksusuunnitelman kariutuminen harmittaa vietävästi, sillä Ban Phe on ollut juoksuohjelmassani usein ja menestystäkin on tullut. Olen juossut siellä vuosina 2008, 2009, 2010 ja 2015. Juoksu on ollut lähes joka kerta hieman eriniminen, mutta paikka sama. Vuonna 2010 voitin M55- sarjan, josta yllä oleva kuva. Voitto tuli myös vuonna 2015, nyt M60- sarjassa. Mukava olisi ollut testata nykykuntoa tutulla areenalla, mutta nyt se jää tuleville vuosille.

21.10.2017 jutun joulu- ja tammikuun juoksuista en ole päättänyt vielä lopullisesti. Run4Rights on todennäköinen valinta, mutta Thailand International Half Marathon jäänee väliin viime vuoden huonoista kokemuksista johtuen. Samoin käynee Bitec Half Marathonin tammikuussa, sillä matkaan tuolloin Phnom Penhiin. Mutta kyllä täällä juoksuja riittää ja yritän katsoa nyt korvaavia kisoja tilalle. Starttiviivalle on vielä kova hinku.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Allie Kieffer- huima hyppy maratoneliittiin

Allie Kieffer

Kirjoitin Allie Kiefferistä täällä blogissa ensimmäistä kertaa 11.4.2016 jutussa "Sisäratamaratonin ME:t uusiksi". Kieffer vei tuolloin sisäratamaratonin ME:n Monica Kalicinskalta ajalla 2.44.44. Kevättalvella tänä vuonna samainen ME tuli sitten riemukkaasti Suomeen, kun Laura Manninen taivalsi matkan aikaan 2.42.30. Siitä löytyy blogista juttu "Laura Manninen teki ME:n!" päivämäärällä 26.3.2017.

Kaksi viikkoa sitten juostiin New Yorkin maraton ja Allie Kieffer teki todellisen yllätyksen tulemalla naisissa viidenneksi ajalla 2.29.39. Se on peräti 26 minuuttia parempi hänen aikaisempaa katumaratonin ennätystä 2.55.30, jonka hän juoksi Miamissa tammikuussa 2016. Vajaata kolmea kuukautta myöhemmin Kieffer juoksi tuon yllä mainitun sisärata-ME:n, joka sekin parani nyt ajallisesti New Yorkissa noin 15 minuutilla. NYC:n naisten maraton oli siinäkin mielessä historiallinen, että USA:n Shalane Flanagan voitti sen 40 vuoden odotuksen jälkeen ajalla 2.26.53. Edellinen amerikkalainen naisvoittaja oli Miki Gorman vuonna 1977.

New Yorkin juoksullaan Allie Kieffer löi itsensä kerralla naismaratoonareiden eliittiin ja kiinnostus häntä kohtaan näkyi myös mediassa. Runners World- lehti teki hänestä heti pitkän henkilöjutun tuoreeltaan ennätysmaratonin jälkeen. Jutussa Allie Kieffer valottaa taustaansa ja kokemuksiaan. New Yorkin juoksu oli Kiefferille itselleenkin täysi yllätys, hurjimmissa unelmissaan hän odotti korkeintaan 2.31 aikaa. Kiefferin valmistautuminen New Yorkiin oli lisäksi ongelmallinen, kun hän ei voinut harjoitella viimeisiä viikkoja jännetulehduksen takia. Mutta kuntopohja oli kova ja tauko nosti energiavarastot hyviksi.

Allie Kieffer oli puolenkymmentä vuotta sitten lupaava juoksija, mutta sitten alkoivat vammat ja terveysongelmat. Hän joutui muuttamaan harjoituspaikastaan Coloradon Boulderista New Yorkiin ja elätti itsensä lastenhoitajana. Hän kärsi syömishäiriöiden vuoksi aliravitsemuksesta. Muuton jälkeen hän oli jopa vuoden juoksematta, mutta aloitti sitten taas harjoittelun saadakseen sosiaalista seuraa. Hän sanookin että toivottavasti hänen esimerkkinsä innostaa muita vamma- ja terveyskierteessä olevia naisia jatkamaan kilpailujaan.

Siinä on oivallinen viesti Suomen noin 20-vuotisille naisjuoksijalupauksille, jotka ovat nyt samassa tilanteessa kuin Kieffer hetki sitten. Toivoa ei saa menettää, sitkeys kyllä palkitaan. Kieffer löi itsensä kansainväliseen tietoisuuteen 30- vuotiaana, joten suomalaisilla lupauksilla on kyllä aikaa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Petankkia ja hierontaa

Petankkia Dongtan Beachillä

Viime talvena otin petankin harrastusohjelmaan, kun aikaa tuli enemmän jalkaongelmista johtuneen juoksemattomuuden takia. Vaikka juoksu on jälleen ohjelmassa, niin myös petankkiharrastus jatkuu.

Lauantaina pelasin tämän reissun ensimmäisen kisan Dongtan Beachillä PECFIN-ryhmän kanssa. PECFIN tarkoittaa Pattaya Expats Clubin Suomi-ryhmää. Paikalla oli jo runsaat kymmenen osanottajaa, vaikka kaikki ryhmäläiset eivät ole vielä rantautuneet Thaimaahan. Kisasta tuli siinä mielessä historiallinen, että kolmoisvoitto meni naisille! Tämä jos mikä osoittaa kuinka peli sopii hyvin kaikille, nuorista vanhuksiin, sekä miehille että naisille. Taito ratkaisee eikä voimalla tai kestävyydellä ole merkitystä. Itse voitin viidestä pelistä kolme ja kahdesta tuli tappio. Sillä pudottiin niukasti jatkopeleistä.

Edellisessä jutussani kerroin ensimmäisestä thaihieronnasta, joka ei ollut paras mahdollinen. Niinpä suunnistin toisen hierontareissuni uuteen paikkaan, jotta vaihtoehtoja olisi enemmän. Valitsin paikan aika läheltä asuntoani ja tällä kertaa onni oli myötä. Paikan naishieroja osasi todella asiansa ja niitä kaipaamiani horisontaalisia liikkeitä oli runsaasti hierontavoiteen kera. Hierontapaikan seinällä oleva teksti "Do not ask for sex" vähän hymyilytti, mutta minulla ei ollut niitä aikeita, halusin jäykkyydet pois oikealla asianmukaisella käpistelyllä. Kokemus oli niin hyvä että menen sinne varmaan toistekin.

Lenkkeily on lähtenyt hyvin käyntiin. Toisen onnistuneen hieronnan jälkeinen juoksu oli jo mukavan vauhdikasta ja antoi uskoa siihen että nopeutta voisi nostaa, vaikka suunta on ollut viime ajat toinen. Lähiaikoina nähdään saanko askeleeseen vielä kierroksia lisää. 

torstai 9. marraskuuta 2017

Thaimaan lämmössä

Jomtien Viewtalay 1A

Olen totutellut Thaimaan lämpöön jo vajaan viikon ajan. Tosin sää oli täällä tullessani normaalia tuulisempi ja viileämpi, noin 25 asteen tietämillä normaalin 30:n sijasta. Se johtuu Kaakkois-Aasiassa riehuvista myrskyistä. Vietnamissa on esimerkiksi kuollut kymmeniä ihmisiä rajuissa myrkyissä ja tulvissa. Suomesta lähtiessäni Keski-Suomessa lämpötila oli noin 15 astetta pakkasella, joten kyllä nämä säät kelpaavat erittäin hyvin.

Asunnon otin entiseen malliin kuvan kerrostalosta, Jomtien Viewtalay 1A:sta. Se on sijainniltaan ja palveluiltaan Pattayan parhaita, joten ei ole ihme että sinne kokoontuu vuodesta toiseen samat henkilöt niin Euroopasta kuin muualtakin. Suomalaisedustus on asukkaiden joukossa yksi suurimmista ruotsalaisten ja italialaisten ohella. Kuten olen aiemmin maininnut, peruspalvelujen lisäksi talon välittömässä läheisyydessä sijaitsee 24/7 tuntia avoinna oleva länsimainen ruokakauppa ja lentokenttäbussin pääteasema.

Dongtan Beachin katutyötä

Ensimmäiset lenkit ja kävelyt Jomtienin ympäristössä paljastavat että rakennusbuumi on edelleen raju. Uusia kerrostaloja ja asuntoja syntyy kovalla vauhdilla. Myös katutyöt jatkuvat, kuten kuvan Dongtan Beachin työmaa. Viime vuosina Jomtien Beach bulevardi on uusittu ja nyt vuorossa on sen jatke Pattayan suuntaan eli Dongtan Beach bulevard. Valmista tulee pikkuhiljaa, niin kuin Thaimaassa on tapana.

Pidin noin viikon verran vapaata juoksuista, mutta nyt olen palannut siinäkin arkeen. Eilen illalla tein ensimmäisen lenkin ja tänään tulee kaksi harjoitusta, sekä aamulla että illalla. Kävin jo ensimmäisellä thaihieronnalla, mutta jalat ja keho ovat vielä jäykkiä, joten lisähierontoja tarvitaan. Ensimmäinen hieroja oli lisäksi huonohko siinä mielessä, että koko hieronta perustui paineluihin, yhtään hierontaliikettä ei ollut. En mennyt siitä valittamaan, koska henkilöt oppivat hieronnan yksilöllisesti ja tyyliä on vaikea ellei mahdotonta muuttaa. Toivottavasti seuraava hieroja on parempi, niin että paineluiden lisäksi liikearsenaaliin kuuluu myös horisontaalista liikettä.

Elämä Thaimaassa on taas päässyt alkuun. Tulen raportoimaan siitä säännöllisesti tänne entiseen malliin. Pysykää kanavalla.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Frankfurtin maraton 2017 - ennakko

Getu Feleke
Kuva: iaaf.org

Mainova Frankfurt marathon juostaan huomenna sunnuntaina 29.10.2017. Frankfurt on ollut monille suomalaisille maratoonareille suosittu kisakohde ja monet ovat tehneet siellä ennätyksiään. Tämän vuoden kisa ei tee poikkeusta, sillä siihen on ennakkoilmoittautunut lähes 200 suomalaista. Heistä enemmän jutun lopussa, mutta aloitetaan miesten ja naisten eliitistä.

Miesten puolella ykkässuosikki ja kovin ennätysaika 2.04.50 on Etiopian Getu Felekellä. Feleke palaa kisoihin pitkähkön loukkaantumisjakson jälkeen. Ehkä kovin haastaja on viime vuoden voittaja Kenian Mark Korir. Ennakkoilmoittautuneissa on kuusi juoksijaa, joiden ennätys on alle 2.08 ja he ovat:

Getu Feleke Etiopia 2.04.50
Mark Korir Kenia 2.05.49
Martin Kosgey Kenia 2.07.22
Shure Kitata Tola Etiopia 2.07.28
Kelkile Gezahegn Etiopia 2.07.29
Henryk Szost Puola 2.07.39

Feyse Tadese
Kuva: iaaf.org

Naisissa kovin ennätys on Etiopian Feyse Tadesella 2.20.27. Juoksun järjestäjien sivuilla kovin mainosrummutus on Kenian Rion 2016 5000 metrin olympiavoittajalla Vivian Cheruiyotilla, joka juoksi maratondebyyttinsä viime huhtikuussa Lontoossa ajalla 2.23.50  ollen neljäs. Naisten ennakkoilmoittautujien kuuden ennätyskärki on:

Feyse Tadese Etiopia 2.20.27
Yebrgual Melese Etiopia 2.22.51
Merima Mohammed Bahrain 2.23.06
Guteni Shone Etiopia 2.23.32
Abebech Afework Etiopia 2.23.33
Vivian Cheruiyot Kenia 2.23.50

Ja sitten näihin suomalaismaratoonareihin. Kirjoitin 5. lokakuuta erillisen jutun Jukka Kauppilasta, joka oli alkanut rikkoa urakalla M60- sarjan SE-tuloksia. Ennakoin tuolloin että hän hyökkää myös maratonin M60- sarjan SE:n kimppuun, joka on Erkki Lempisellä ajalla 2.51.05. Nyt se sitten tapahtuu, sillä Jukka Kauppilan nimi on Frankfurtin ennakkoilmoittautuneiden joukossa. Luulenpa että uusi SE syntyy, vaikka maraton on aina arvaamaton ja kaikkea voi tapahtua.

Muita mielenkiintoisia suomalaisnimiä Frankfurtin osallistujalistalla ovat  mm. Henri Manninen, Antti-Pekka Niinistö, Tommi Hytönen miesten puolella ja naisissa Rovaniemen alle 3 tunnin maratoonari Johanna Davidila. Ja onpa osallistujien joukossa muuan Alexander Stubb.

Mainova Frankfurt Marathonin startti tapahtuu huomenna kello 10.00 paikallista aikaa eli Suomen aikaa tuntia enemmän. Kisasta on jopa luvattu live-striimiä, joten kaikki juoksun ystävät jännittämään kovaa kansainvälistä kisaa.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Thaimaan juoksuja

Run4Rights 10.12.2017
Kuva: jogandjoy.com

Thaimaan matka lähestyy ja se saa pälyilemään Thaimaan juoksutarjontaa Jog and Joy:n webbisivuilta. Nettirekisteröityminen on avattu kolmeen suureen juoksutapahtumaan: Run4Rights 10.12.2017, Thailand International Half Marathon 17.12.2017 ja Bitec Half Marathon 28.01.2018. 

Kaikki juoksut ovat Bangkokissa, ensimmäinen Lumpini Parkissa, toinen Rama 8 Bridgellä ja kolmas Bang Nassa. Kahdella ensimmäisellä paikalla olen juossut kilpaa useaan otteeseen, mutta viimeinen juoksupaikka on uusi, vaikka sen lähettyvillä olenkin kisannut. Kisoista olen osallistunut aikaisemmin vain keskimmäiseen eli Thailand International Half Marathoniin, jossa kilpailin puolimaratonilla 26.2.2012. Kisa on siinäkin mielessä tuttu, että viime vuoden joulukuussa olin ilmoittautunut siihen, mutta yllättäen iskenyt jalkaongelma esti osanoton.

Thailand International Half Marathon 17.12.2017
Kuva: jogandjoy.com

Thailand International Half Marathon on nimensä veroinen, sillä siihen on ilmoittautunut juoksijoita jo nyt 42 maasta, joukossa myös Suomi. Matkoja ovat: Fun Run 5 km, Mini Marathon 10,5 km ja Half Marathon 21,1 km. Juoksijoiden kokonaismäärä on rajattu 5000 kisaajaan, jotta tapahtuma voidaan viedä ongelmitta läpi vilkkailla Bangkokin kaduilla. Siksi juoksu tapahtuukin aikaisin aamulla yleiseen thaimaalaiseen tapaan.

Run4Rights lienee uusi juoksutapahtuma, jossa tulot ohjataan Thaimaan vammaisjärjestölle. Yksi tapahtuman organisaattoreista on EU. Matkat ovat Fun Run 5 km ja Mini Marathon 10,5 km. Tähänkin tapahtumaan on olemassa rajoitus osallistujamäärään ja se on 3000 juoksijaa.

Bitec Half Marathon on taasen tuttu jo vuosia pyörinyt tapahtuma, johon minun on pitänyt osallistua useasti aiemmin, mutta jostain syystä se on aina jäänyt väliin. Matkat ovat samat kuin Thailand International Half Marathonissa. Tähän juoksuun saisi vielä early bird- alennuksen jos ilmoittautuisi 7.11 mennessä. Täytyy kyllä panna harkintaan. Joka tapauksessa näissä ilmoittautumisissa täytyy olla nykyisin aikaisin liikkeellä, jotta pääsee kisaan mukaan. Esimerkiksi 5.11 Bangkokissa juostavaan Centrum Caltrate Runiin ilmoittautuminen on jo suljettu. Juoksijoita on Thaimaassa runsaasti ja kilpailuihin osallistujarajoitukset.   

Näitä juoksuja täytyy pähkäillä heti kun on päässyt Thaimaahan ja tutustumaan omaan juoksuvireeseen lämpimissä olosuhteissa. Marraskuun alusta se alkaa.


Bitec Half Marathon 28.01.2018, Kuva: jogandjoy.com

lauantai 14. lokakuuta 2017

Hannunkivi-juoksu, Kivijärvi

Hannunkiven terassiravintola

Tänään oli vuorossa Hannunkivi-juoksu Kivijärvellä. Olen juossut tämän kisan vuonna 2011, joten nyt oli hyvä aika palata hienoihin maisemiin. Kuusi vuotta sitten juoksin M55-sarjassa kolmannelle sijalle, mutta nyt ilmoittauduin suosiolla kuntosarjaan.

Juoksun reitti kiersi aiemmin Hannunkiven lomakylän ympäristöä, mutta nyt hyödynnettiin myös lähettyvillä olevaa kaunista kangasmaastoista kuntorataa. Se sivusi loppuosallaan Kivijärven rantoja ja näkymät olivat todella hulppeat. Kuntoradan yhteydessä näytti olevan myös fresbeegolf-rata. Juoksun kisakeskus oli Hannunkiven lomakylän terassiravintolassa. Lomakylässä on lukuisia mökkejä ja pari niistä oli varattu juoksun jälkeen saunomiseen ja peseytymiseen. Se kyllä kelpasi.

Hannunkivet portilla

Juoksu veti mukavasti väkeä eri puolilta Keski-Suomea. Esimerkiksi Jyväskylän seudulta oli paljon osanottajia. Minäkin tapasin lukuisia juoksijoita, joita olen kohdannut aiemmissa kisoissa. Luonnollisesti myös uusia tuttavuuksia syntyy.

Juoksun startti ja maali sijaitsivat terassiravintolan pihalla. Lähdöstä sännättiin suoraan valtatie 58:n ali tien toisella puolella olevalle kuntoradalle. Siellä tehtiin kaksi tai kolme kierrosta riippuen siitä oliko matkana 6,6 kilometriä tai noin 9 kilometriä. Kuntosarjassa matka oli 6,6 kilometriä, joten kahden kiekan jälkeen palasin maalialueelle, jossa oli vielä pieni kirikierros. Lopputuloksena oli kuntosarjan voitto, mutta vauhti on edelleen hidasta. Mutta jospa se siitä kohenisi, kun Thaimaan lämpö pääsee pian parantamaan verenkiertoa.

Hannunkivi-juoksun tulokset ovat tässä. Kuntosarjan tulokset tuoreeltaan alla.


                              Kuntosarjan tuloslista

tiistai 10. lokakuuta 2017

Bridgeä Pyhäjärvellä

Minä olen viime viikkoina palannut bridgeharrastuksen pariin kotikunnassani Pyhäjärvellä. Muutaman viikon ajan on pelattu yhden pöydän eli kahden parin voimin, mutta tänään tiistaina saimme kasaan jopa kaksi pöydällistä ja pelasimme joukkuekisaa kahdella joukkueella. Runsaan 30- vuoden tauon jälkeen on ollut kiva palata vanhan harrastuksen pariin.

Vasemmalta: Risto Tikkanen, Jani Kauranen, Unto Koljonen ja Toni Nurmesniemi

Oma bridgen peluuni alkoi lukiossa 1970-luvulla kun taiteilija ja kuvaamataidonopettaja, jo edesmennyt Matti Korhonen opetti meitä lukiopoikia bridgen jaloihin saloihin. Niinpä kun sitten siirryimme Ouluun opiskelemaan, niin paikallisella upseerikerholla saattoi merkittävä joukko noin kymmenen pöydän pelaajaporukasta olla pyhäjärvisiä opiskelijoita. Se on pienelle paikkakunnalle hyvä saavutus. Tuon ajan pyhäjärvisistä nimistä muistan lisäkseni Jukka Leväpellon (vakiopartnerini), Kari Malisen, Olli Perkiön, Tuomo Tikkasen, Martti Laitisen, Heikki Castrenin, Juho Metsälän ja muitakin varmasti oli.

Vuosia myöhemmin Pyhäjärven lukio sai bridgelle uuden piristysruiskeen, kun opettaja Ari Kuuttola ryhtyi innostamaan lukiolaisia harrastuksen pariin. Harrastajakunta kasvoi aikaisempaakin suuremmaksi ja nämä pelaajat ovat saavuttaneet myöhemmin urallaan jopa SM-mitaleja. Tälle pohjalle syntyi oma kerho, Pyhäsalmen bridgeklubi, joka jatkaa edelleen ja oli pyörittäjänä tämänkin illan peleissä. Klubin sihteerinä ja yhteyshenkilönä toimii Toni Nurmesniemi. Kerho on järjestänyt viime kesinä myös kansallisen bridgeturnauksen Marjoniemen lomakylässä Pyhäjärvellä.

Tämän illan joukkueet olivat:

Joukkue 1: Matti Jantunen - Tuomo Tikkanen ja Unto Koljonen - Risto Tikkanen
Joukkue 2: Jani Kauranen - Toni Nurmesniemi ja Jukka Leväpelto - Aimo Tuoriniemi

Tasaisen ja tiukan kilvan voitti tällä kertaa joukkue 2.

Matti Niemi: Opi Bridgeä 2000-luvulla
Kuva: adlibris.com

Tässä ei ole jutun pituuden vuoksi mahdollisuuksia kirjoittaa bridgen säännöistä ja järjestelmistä, niin laaja-alaisesta ja monipuolisesta pelistä on kysymys. Bridgeä on syystä verrattu shakkiin, joka tapauksessa molemmissa peleissä saa aivosoluille tehokasta jumppaa. Mutta jos joku tunsi bridgekärpäsen purreen, niin älypelin saloihin voi tutustua esimerkiksi sukulaismieheni Matti Niemen kirjoittaman kirjan "Opi Bridgeä 2000- luvulla" avulla. Se on lyhennetty versio Niemen laajemmasta kirjasta "Bridgeä 2000- luvulla" ja se on erityisesti tarkoitettu bridgen peruskurssin oppikirjaksi ja itseopiskeluun.

Karkeana johdantona bridgeen voi mainita sen että peli muodostuu kahdesta vaiheesta: tarjouskierroksesta ja pelinviennistä. Ylimmän tarjouksen tehnyt pari saa pelin pelattavakseen ja yrittää saada sen kotiin. Vastustapari pelaa tällöin puolustuspeliä ja yrittää kaataa pelinviennin hankkimalla siihen ns. pietejä. Mutta bridgekirjoista ja -oppaista vain tietoa kaivamaan. Se palkitsee. 

torstai 5. lokakuuta 2017

Jukka Kauppila murskaa ennätyksiä

Jukka Kauppila
Kuva: ahonblogi.blogspot.fi

Kirjoittelin vuosi pari takaperin tunnetuista veteraanijuoksijoista, jotka rikkoivat oman sarjansa ennätyksiä. Tunnettuus tarkoitti sitä, että he olivat olleet aktiivivuosinaan maajoukkuetason juoksijoita yleisessä sarjassa. Käsittelin silloin esimerkiksi Laura Mannisen (ent.Markovaara), Kirsi Valastin ja Yrjö Pesosen edesottamuksia.

Nyt on aika palata teemaan tietystä syystä. Jukka Kauppila täytti 60 vuotta 10.8.2017 ja sitten alkoi tapahtua. Kauppila eroaa yllä olevista nimistä siten että hän ei ole ollut aikoinaan maajoukkuetason urheilija, vaan hän on noussut Suomen huipulle veteraanisarjoissa. Siinä mielessä Jukan esimerkki osoittaa sen että Suomen kärjen voi saavuttaa myöhemminkin, jos vain intoa, lahjoja ja viitseliäisyyttä piisaa. Monet veteraanien SE:ien omistajista ovat juuri tällaisia urheilijoita.

Ja sitten niihin ennätyksiin. Veteraanisarjoissa ennätyksen voi tehdä urheilija, joka on jo täyttänyt kyseisen ikäluokkaan oikeuttavan iän. Kauppila täytti 60 vuotta 10.8.2017 ja sen jälkeen on tapahtunut ainakin seuraavaa:

5000 metriä: 17.15,06 Pärnu 23.8.2017 M60 SE
10 km maantiellä: 35.40 Oulu 23.9.2017 M60 SE
Puolimaraton: 1.19.18 Pieksämäki 1.10.2017 M60 SE

Jukka Kauppila vei 10 kilometrin SE:n Veikko Hassiselta, jonka SE oli 36.09 ja juostu 22.8.1999 Teuvalla. Veikko Hassisella on myös 10 000 metrin SE ajalla 36.23,3 ja minun tiedossani ei ole, että Kauppila olisi alittanut syksyllä tätä. Jos olen väärässä, niin kommenttia vain tai viesti sähköpostiin. Kauppilan nykykunnolla 10 000 metrin ennätyskin kyllä kaatuisi. Puolimaratonin SE:n Kauppila vei Kauko Kuninkaalta, jonka entinen SE oli 1.20.37 ja juostu 30.4.2011 Haminassa.

Aikaisempia SE:iä löysin Jukka Kauppilalta 10 kilometrin juoksusta maantiellä sarjassa M55 ja tämä edelleenkin voimassa oleva ennätys on 34.17 ja juostu 21.4.2013 Muhoksella. Sisäradalta on myös kaksi voimassa olevaa ennätystä sarjasta M55: 1500 metriä 4.28,80 2.3.2013 Helsingistä ja 3000 metriä 9.28,62 19.3.2013 San Sebastianista. Tästäkin kommenttia, jos muitakin aikaisempia ennätyksiä löytyy.

Pari vuotta sitten kirjoitin Jukka Kauppilasta, kun hän oli juossut maratonin jossain aikaan 2.47 ja risat.  Sanoin tuolloin että Jukka Kauppilalla on mahdollisuuksia rikkoa myöhemmin M60- sarjan SE:n maratonilla, joka on edelleenkin sama eli Erkki Lempisen 2.8.1986 Malmössä juoksema aika 2.51.05. Nyt jos koskaan tämä kommenttini on ajankohtainen. Veikkaan että Jukka Kauppila hyökkää tämän SE:n kimppuun vielä tänä syksynä joko Vantaan maratonilla runsaan viikon päästä tai sitten ulkomailla. Saksassa on hyviä maratoneja puhumattakaan New Yorkista marraskuun alussa. Marraskuussa juostaan myös Valencian maraton Espanjassa, jossa lienee muitakin suomalaisia huippuja juoksemassa.

Saa nähdä saako Jukka Kauppilan SE-putki jatkoa lähiviikkoina?

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Kauniston maraton, Haapajärvi

N7km, voittajakolmikko

Eilen jatkoin kotimaista juoksukisasarjaa. Vuosien 2014 ja 2015 tapaan matkasin Haapajärvelle, missä juostiin Kauniston maraton. Kisassa oli jälleen kolme matkaa: 7 km (yksi kierros), puolimaraton (3 kierrosta) ja täysmaraton (6 kierrosta). Kuten aiemminkin, tyydyin yhteen kierrokseen, mikä oli tässä terveystilassa ja kunnossa ainoa luonnollinen valinta. Haapajärven Kiilat vastasivat järjestelyistä ja ne pelasivat jälleen loistavasti hyvine oheispalveluineen, kuten uimahalli ja ilmainen pullakahvitarjonta.

N7km:n tuloslista

7 kilometrin kisassa oli kilpasarjoja miesten ja naisten yleinen ja 50-sarja. Puolimaratonilla ja maratonilla olisi ollut myös 60-sarja, mutta mieluummin kisasin nuorempien kanssa lyhyemmällä matkalla. Naisten 7 kilometrin matkan voitti kenialaislähtöinen Siikalatvan Urheilijoita edustava Purity Jepchirchir hyvällä ajalla 26.34. Toiseksi tuli Henna Junnila (kuvassa vas.) ja pronssille Ninni Löf (oik.) Kalajoelta.

M50 7 km:n voittaja Ismo Parkkonen oikealla

M50-sarjan 7 kilometrillä oli neljä osanottajaa, joista onnistuin ponnistamaan pronssille ajalla 33.16. Se on kolme minuuttia hitaampi kuin kaksi vuotta sitten saavuttamani aika, mutta siitä huolimatta olen suhteellisen tyytyväinen tulokseen. Itselläni oli tavoitteena alittaa 34 minuuttia ja se onnistui.

M50-sarjan voitti kuvassa oikealla puolellani istuva Ismo Parkkonen hyvällä ajalla 28.12. Ismo on SM-tason hiihtäjä edustaen nykyään Virtain Urheilijoita ja hän on saavuttanut jopa veteraanien MM-mitalin viestinhiihdossa. Juoksu sopii hyvin hiihtäjän kesäharjoitteluun. Kilpailun kakkonen Risto Jääskeläinen Haapajärveltä oli jo ehtinyt poistua kisapaikalta.

Loput sarjat ja tulokset löytyvät tästä.


                        M50 7 kilometrin tuloslista

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Äänemäki Run, Äänekoski

Äänemäen laskettelukeskus

Eilen palasin taas tositoimiin, kun suuntasin reissun Äänemäen laskettelukeskukseen Äänekoskelle. Siellä oli tarjolla Äänemäki Run, vasta toisen kerran juostava polkujuoksutapahtuma. Nämä Trail-, Extreme- ja polkujuoksutapahtumat ovat käytännössä uusia ja uudelleennimettyjä maastojuoksuja. Reitti on kuitenkin yleensä vaativampi kuin perinteisessä maastojuoksussa ja sen sain todeta myös Äänemäessä. Reitti sisälsi kaksi jyrkkää nousua laskettelurinteen huipulle sekä alussa että lopussa. Muuten polku kiemurteli vaativassa maastossa ja kivisillä kallioilla. Siinä sai olla tarkkana ettei kaatunut ja loukannut itseään. 

Maalissa loppunousun alla

Kilpailuun osallistui noin 50 juoksijaa, mikä oli yli puolet enemmän kuin vuosi sitten. Matkoja oli tarjolla sekä miehille että naisille sekä 8 että 16 kilometrille (kaksi kierrosta). Tyttöjen, poikien sekä kunto- ja retkisarjalaisten matka oli 5 kilometriä. Koska veteraanisarjoja ei ollut, valitsin kuntosarjan mikä onkin tällä hetkellä sopiva kilpasarja.

Alussa jäin totuttuun tapaan muiden jalkoihin hitaan alun vuoksi ja nyt nousu myöhemmin oli vaikeampaa kapean polkureitin vuoksi. Siitä huolimatta ohitin matkalla muutaman kilpailijan. Kisan loppuajat osoittavat, että reitti oli todella vaativa. Olin kuntosarjan kuudes ajalla 31.45. Kisassa otettiin vielä erikseen aika kaikille loppunousun osalta ja olin siinä 24:s. Reitin vaativuuden lisäksi luonnollisesti huono kuntoni on syyllinen lopputulokseen. Mutta kaikesta huolimatta oli todella mukavaa kisata jälleen pienen tauon jälkeen. Jospa tästä kuntokin lähtisi nousuun pikkuhiljaa.

Kilpailun tulokset ovat tässä.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Berliinin maraton 2017 - ennakko

Eliud Kipchoge
Kuva: iaaf.org

Berliinin maraton 2017 juostaan sunnuntaina 24.9.2017. Kirjoitin juoksusta jo alustavasti kaksi viikkoa sitten Kenenisa Bekelen näkökulmasta. Bekele on ilmoittanut tavoitteekseen juosta maraton aikaan 2.01.30 ennen juoksu-uransa lopetusta. Kaksi muutakin kovaa juoksijaa oli jo tuolloin selvillä Berliiniin, nimittäin Eliud Kipchoge ja Wilson Kipsang. Kipchoge on ilmoittanut suoraan tavoitteekseen Dennis Kimetton ME:n 2.02.57 rikkomisen Berliinissä eikä Kipsang ole jäänyt pekkaa pahemmaksi, vaan on sanonut, että hän olisi pystynyt juoksemaan Breaking2-maratonin Monzassa yhtä kovaa kuin Kipchoge eli 2.00.25. Näiden juoksijoiden välille tulee armoton otatus sunnuntaina.

Berliinin maratonilla on myös vastakkain tossuvalmistajat Nike ja Adidas. Suosikkikolmikosta Niken Zoom Vaporfly Eliteä käyttävät Eliud Kipchoge ja Kenenisa Bekele, kun taas Wilson Kipsang juoksee Adidaksen Adizero Sub2:lla. Kipsang ja Adidas ovat tässä kisassa haastajan asemassa.

Juoksun taustoista on hyvä etusuora.com:in juttu, joka on tässä. Edellä mainitun kolmikon kovimmat haastajat löytyvät seuraavasta kolmikosta:

Patrick Makau Kenia 2.03.38
Vincent Kipruto Kenia 2.05.13
Felix Kandie Kenia 2.06.03

Patrick Makau on entinen ME-mies ennätyksellään Berliinistä vuonna 2011. Sen jälkeen hän ei ole rikkonut 2.06:n rajaa, mutta josko nyt?

Letsrun.com- sivuston voittajaveikkauksessa kolme suurinta suosikkia ovat: Eliud Kipchoge 72 %, Kenenisa Bekele 20 % ja Wilson Kipsang 7 %.


                               Gladys Cherono, Kuva: iaaf.org

Naisten maraton ei ole aivan yhtä kova nimiltään kuin miesten vastaava. Siitä huolimatta tasoa riittää ja seuraavat kuusi osallistujaa ovat juosseet alle 2.25:n:

Gladys Cherono Kenia 2.19.25
Amane Beriso Etiopia 2.20.48
Valary Aiyabei Kenia 2.21.57
Gulume Tollesa Etiopia 2.23.12
Meseret Mengustu Etipia 2.23.26
Ruti Aga Etiopia 2.24.41

Gladys Cherono voitti Berliinissä jo vuonna 2015 ja on tämän vuoden suurin voittajasuosikki. Viime vuosi jäi häneltä väliin maratonien osalta rasitusmurtuman vuoksi. Nyt Cherono uskoo olevansa parin vuoden takaisessa iskussa.

Letsrun.com- sivuston voittajaveikkauksessa kolme suosikkia ovat: Gladys Cherono 60 %, Valary Aiyabei 20 % ja Amane Beriso 17 %.

Suomalaisittain kiinnostavaa Berliinissä on Aki Nummelan suoritus. Toivottavasti vuosi sitten Valenciassa juostu ennätys 2.21.31 jää historiaan ja aika painuu alle 2.20:n.

Ja sitten sunnuntaina vain jännäämään kisaa, joka alkaa aamulla kello 9:15 paikallista aikaa eli Suomen aika on tunti enemmän. Jos juoksua ei näe TV:stä, niin sitten se katsotaan internetistä tietokoneella. Linkkejä pitäisi löytyä useampiakin.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

SM-maratonista ja muustakin

Jaakko Nieminen
Kuva: jaakkonieminen@blogspot.fi

Viikonloppuna juostiin useita maratoneja Suomessa, joista tärkein oli Jyväskylässä Finlandia Marathonin yhteydessä juostu SM-maraton. Itse Finlandia Marathon veti ihan mukavasti väkeä, mutta samaa ei voi sanoa SM-maratonista. Ennakkoilmoittautuneita oli miesten puolella 22 ja naisissa vain 12. Kun näistäkin sitten ei startannut tai keskeytti 9 miestä ja 7 naista, niin tulosluettelo on tylyä luettavaa. Naisissa ajan sai vain viisi naista, mutta miehissä sentään kolmetoista.

Miehissä ennakkosuosikki Jaakko Nieminen piti pintansa ja miehen toinen maratonin SM tuli ennätysajalla 2.23.06,0. Toiseksi juoksi ultrajuoksija Henri Ansio 2.30.27,2 ja pronssille pinnisti vuoden 2013 maratonin SM Miika Takala ajalla 2.33.20,6. Jaakko Niemisen voittoaika on myös kauden kärkitulos ja näin kauan pilkankin kohteena ollut tilanne että naisten kärkitulos (Anne-Mari Hyryläinen 2.32.19) on ollut miehiä parempi, sai luonnollisen muutoksen. Entisen miesten kärkiajan juossut Ole Antti Halonen juoksi samaan aikaan Rantamaratonin Espoossa ja voitti sen ajalla 2.33.17. Vaikka maratoneja ei voi suoraan verrata keskenään, niin Espoon ajalla Halonen olisi voittanut SM-pronssia Jyväskylässä. Eikö maratonin SM-mitalit enää kelpaa?

Naisten SM-maraton oli miesten maratonia kiinnostavampi syystä että Alisa Vainio palasi suurempiin mittelöihin pitkän sairaus- ja vammakierteen jälkeen. Odotukset olivat aina voittoon asti, kun kovista naismaratoonareista kisasta puuttuivat ykköstykki Anne-Mari Hyryläinen ja Laura Manninen sekä Annemari Kiekara. Kahden jälkimmäisen nimen kilpailu-uran jatkuminen on ainakin meikäläiselle hieman epävarmaa, mutta mieluusti näkisin heidät vielä tositoimissa.

Paula Tukiainen, SAUL:n v.2015 naisurheilija,
Kuva: www.ku-58.fi (Paulan kuva-arkisto)

Alisa Vainio aloitti ennakoidusti SM-kisan kärjessä, jota piti aina 35 kilometriin saakka. Sitten iskivät pohjekrampit ja Vainion täytyy jättää kisa kesken. Voittoon juoksi "maratonikäinen" 42-vuotias Paula Tukiainen Viipurin Urheilijoista. Uran ensimmäinen maratonmestaruus tuli ajalla 2.52.19,2, toiseksi juoksi Jannica Granbacka 2.53.21,5 ja pronssille Sari Juuti ajalla 2.57.33,8.

Ja jälleen mielenkiintoista spekulaatiota: Katarina Skräddar Helsingin Jyrystä juoksi samaan aikaan voittoon Tampereen maratonilla ajalla 2.47.49. Sillä olisi voitettu SM-kultaa! Mutta karu totuus on että SM-mitalit jaetaan vain niiden juoksijoiden kesken, jotka paikalle vaivautuvat.

Kotimainen maratonsyksy jatkuu suosituilla kisoilla vielä tässä ja ensi kuussa, kuten Kullervo-Maraton Joutsenossa ja Vantaan maraton Tikkurilassa. Puhumattakaan kovista kansainvälisistä maratooneista, joista ehkä kovin eli Berliinin maraton juostaan jo ensi viikonloppuna. Jännitettävää siis riittää kaikille maratonfaneille.

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Joyciline Jepkosgei - ennätyksiä maantiellä

Joyciline Jepkosgei
Kuva: letsrun.com

Tämä vuosi on tuonut uuden nimen naisten kestävyysjuoksun huipulle, nimittäin Joyciline Jepkosgei Keniasta. Vuonna 1993 syntynyt juoksija on keskittynyt maantiejuoksuihin ja saavuttanut tänä vuonna peräti viisi ME:tä kymmenestä kilometristä puolimaratoniin.

Jepkosgei tuli esille massasta vuonna 2015, kun hän juoksi Nairobin puolimaratonin ja tuli toiseksi ajalla 74.06. Vuotta myöhemmin hän paransi aikaa viidellä minuutilla. Hän juoksi viime vuonna myös radalla ja tuli kolmanneksi Afrikan mestaruuskilpailujen 10 000 metrillä ajalla 31.28,28. Tämä vuosi on ollut sitten varsinaista ME-tykitystä. Keväällä syntyi Prahan puolimaratonilla samanaikaisesti neljä ME:tä: 10 km 30.05, 15 km 45.37, 20 km 61.25 ja puolimaraton 64.52. Syyskuussa Jepkosgei paransi 10 kilometrin maantie-ennätystä jälleen Prahassa aikaan 29.43 eli hän on ensimmäinen nainen, joka alitti 30 minuuttia maantiellä.

Näillä saavutuksilla Joyciline Jepkosgei nousee naisten kestävyysjuoksun eliittiin Genzebe Dibaban, Almaz Ayanan ja Mary Keitanyn rinnalle. Genzebe Dibaba on juossut alkuvuodesta 2000 metrin ME:n sisäradalla ja Mary Keitany huhtikuussa Lontoossa naisten kesken juostun maratonin ME:n puhumattakaan Almaz Ayanan Lontoon MM-kisojen kullasta ja hopeasta 10 000 ja 5000 metrillä. Näiden rinnalla Jepkosgein 5 ME:tä maantiellä on kova saavutus.

Tulevaisuuden kysymys on, siirtyykö Joyciline Jepkosgei nyt maratonille vai yrittääkö hän pärjätä ja parantaa aikojaan ratajuoksuissa. Ensi vuonna olemme jo viisaampia tässä asiassa.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Kenenisa Bekelen tähtäimessä 2.01.30

Kenenisa Bekele

Berliinin maraton juostaan 24.9.2017. Siihen on ennakkotietojen mukaan ilmoittautunut ehkä kolme kovinta maratoonaria tällä hetkellä: kenialaiset Eliud Kipchoge ja Wilson Kipsang sekä Etiopian Kenenisa Bekele. Kipchoge on Rion olympiavoittaja maratonilla v. 2016 ja hän juoksi tänä vuonna toukokuussa Monzassa epävirallisen ME:n 2.00.25 Niken järjestetyssä optimointijuoksussa. Kipsang on entinen maratonin ME-juoksija ajalla 2.03.23 vuodelta 2013 ja juuri Berliinistä. Kenenisa Bekelen saavutuksista olen kirjoittanut tänne aiemmin, esimerkiksi 15.2.2017 jutussa "Maailman parhaat mieskestävyysjuoksijat", jossa vertasin häntä Haile Gebrselassiehen ja Mo Farahiin. Etusivun haulla löytyy muitakin juttujani hänestä.

Kenenisa Bekele on antanut nyt ennen Berliinin h-hetkeä lausuntoja medialle, jossa hän on sanonut tavoittelevansa aikaa 2.01.30 ennen eläköitymistä. Se, tapahtuuko tämä jo Berliinissä noin kahden viikon kuluttua, jää nähtäväksi. Bekelen tavoittelema aika olisi runsaan minuutin nykyistä Dennis Kimetton virallista ME-aikaa parempi. Eliud Kipchoge tavoittelee ainakin samaa jos ei parempaa jo Monzan juoksun perusteella. Eikä Kipsang jää juuri paljoakaan heikommaksi, mitä ennätyksiin tulee.

Alla vielä maailman parhaat maratonajat tällä hetkellä:

Dennis Kimetto Kenia 2.02.57 ME
Geoffrey Mutai Kenia 2.03.02 (Bostonissa myötätuuleen)
Kenenisa Bekele Etiopia 2.03.03
Eliud Kipchoge Kenia 2.03.05 (epävirallisesti 2.00.25 Monzassa)
Moses Mosop Kenia 2.03.06 (Bostonissa myötätuuleen)
Wilson Kipsang Kenia 2.03.13

Palataan Berliinin maratoniin vielä ennen kisaa.

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kestävyysjuoksijat Ruotsi-otteluun

Robin Ryynänen
Kuva: yleisurheilu.fi

Kesän yleisurheilukauden päättävä Suomi-Ruotsi-maaottelu käydään tulevana viikonloppuna 2-3.9.2017 Tukholmassa. Suomen maajoukkue on valittu ja keskityn tässä sen kestävyysjuoksuosioon.

Miesten puolella on kaksi urakoitsijaa, jotka täytyy nostaa esiin, nimittäin nuori Robin Ryynänen ja hieman kokeneempi Jarkko Järvenpää. He juoksevat molemmat sekä 5000 että 10 000 metriä. Erityisesti nuoren 20-vuotiaan Ryynäsen urakointi pistää silmään, mutta se on mielestäni järkevää ottaen huomioon kestävyysjuoksun tason miesten puolella. Ja urakoihan vasta 16-vuotias maailmantähti Jakob Ingebrigtsen peräti neljä matkaa Norjan mestaruuskisoissa ja hurjin tuloksin. Kaikki eivät pelkää loppuunpalamista.

Kolmansina edustajina ovat 5000 metrillä ensikertalainen Eero Saleva ja 10 000 metrillä kokenut Henri Manninen. Molemmat ovat kiinnostavia tapauksia, Saleva tulokkaana ja Manninen vaikeuksien jälkeen paluun tekevänä konkarina. Esteissä suvereenin Topi Raitasen kanssakilpailijoina ovat Lahden Hannu Granberg ja Helsingin kova maaottelutaistelija Aki Nummela.

Camilla Richardsson
Kuva: iltalehti.fi

Naisten puolella on yksi urakoija, joka osallistuu kahteen kestävyysmatkaan ja hän on Camilla Richardsson. Camillan matkat ovat paraatilaji 3000 metrin esteet sekä 5000 metriä. 5000 metrillä hänen seuranaan ovat Janica Mäkelä ja Henni Tofferi sekä esteissä Astrid Snäll ja Anni Suominen. Heistä Astrid Snäll on vasta 17-vuotias lupaus ja muut aikuisia kokeneempia juoksijoita. Janica Mäkelä on juossut maajoukkueessa ennenkin, mutta Tofferi on ensikertalainen Ruotsi-ottelussa ja niin taitaa olla Suominenkin.

10 000 metrillä Suomella on todella mielenkiintoinen naistrio. Kalevan Kisojen yllätysmestari Saara Nikander on luonnollinen valinta, mutta Sandra Erikssonin ja maratoonari Anne-Mari Hyryläisen osallistuminen on todella hienoa. Eriksson on ollut koko kauden enemmän tai vähemmän poissa kuvioista ja etenkin esteistä jalkaongelmien (kantapääleikkaus) vuoksi. Hän on juossut tänä vuonna vain SM-viesteissä, joten hänen juoksunsa kympillä on pieni arvoitus, vaikka kuntoa varmasti on. Hyryläinen on taas tottunut juoksemaan yleensä vain maanteillä, joten hänen ilmaantuminen radalle on erittäin tervetullutta.

On tosiaan valitettavaa, että naisten kestävyysjuoksujoukkueessa ei ole nimiä Alisa Vainio, Johanna Peiponen, Oona Kettunen eikä Minttu Hukka. Sairaudet ja loukkaantumiset ovat olleet heille ylitsepääsemättömiä ongelmia jo vuoden ja osalle kaksikin vuotta. Peiponen ilmestynee jo syksyn maastoihin, toivottavasti muutkin mahdollisimman pian. Heitä kaivataan jo kuin kuuta nousevaa...

Ja lopuksi maajoukkuejuoksijoille voidaan antaa karskin valmentajan tyly ohje: aluksi täysillä ja lopussa vähän kiristetään. Eiköhän sillä Ruotsi kaadu.

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Sorsametsällä

Sorsastajat: Timo Kähkönen (vas.) ja Leevi Manninen

Olen palannut marjareissulta takaisin Keski-Suomeen. Aika on mennyt erilaisissa askareissa ja aktiviteeteissa. Maanantai-iltana koin toisen kerran elämässäni sorsastuselämyksen siihen kuuluvine jännityksineen. Lähdimme koulukavereideni Timo Kähkösen ja Leevi Mannisen kanssa Timon erämaatontille jahtaamaan sorsalintuja. Erämaatontti on kaukana ihmisasutuksista ja sillä sijaitsee pienehkö lampi, joka on otollinen paikka törmätä sorsalintuihin. Varustauduimme asianmukaisine tarvikkeineen aseista ja patruunoista onkisiimaan ja makuualustoihin.

Timo oli käynyt paikalla jo sunnuntaina sorsastuksen avauspäivänä ja saanut saaliiksi lukuisia sorsia. Siksi toiveemme olivat korkealla tälläkin reissulla. Ajoimme erämaamökille, josta oli vielä vajaan kilometrin kävely lammelle. Lammen reunalla oli kaksi naamioitua passipaikkaa valmiina asemiehille. Minä en ole koskaan metsästänyt eikä minulla ole ase- eikä metsästyslupia. Niinpä sain toimia huoltomiehenä ja lintukoirana. Meillä oli tosin mukana pitkä teleskooppionki, jolla sorsasaaliita pystyi vetämään lammelta rannalle. Minun ei tarvinnut noutaa niitä uiden.

Iltakuuden maissa asetuimme odotustilaan, Timo ja Leevi passipaikoilleen ja minä hieman taaemmaksi odottamaan ja jännittämään mitä tuleman piti. Illan valoisa aika aina kello yhdeksään oli turhaa odotusta; mitään merkkejä sorsista ei kuulunut. Hämärän laskeutuessa toiveemme nousivat ja läheisiltä vesistöiltä alkoi kuulua pauketta. Se tietää sitä että sorsat lähtevät liikkeelle. Mekin kuulimme sorsien ääniä niiden lentäessä paikkamme ylitse. Ylilentoja tapahtui puolenkymmentä, mutta sorsat eivät jostain syystä laskeutuneet lammelle. Timon sorsapillikään ei auttanut, vaikka hyvin kutsuva olikin.

Sitten kuulin veden solinaa ja se oli merkki siitä että sorsa oli laskeutunut. Odottelin aseen laukeamista, mutta mitään ei kuulunut. En uskaltanut huutaa miehille että ampukaa jo ihmeessä. Parin minuutin kuluttua kuului siipien suhinaa ja se oli merkki siitä että saalis oli lentänyt tiehensä. Nyt uskalsin viestiä ja ihmetellä mikseivät miehet ampuneet kun saalis oli hollilla. Sain vastaukseksi että sorsa oli ollut kuolleessa kulmassa näkymättömissä. Olimme kohdanneet viisaan sorsan, ehkä eilisen opettamana.

Niin siinä sitten kävi, että poistuimme lammelta ilman yhtäkään sorsaa. Tämä on metsästyksen suola, aina ei voi voittaa. Luonto on viisas ja siihen on tyytyminen. Lintukoiran tehtäväksi jäi piilossa kököttäminen ja itikoiden tappaminen. Taisin olla porukan ainoa massamurhaaja.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Hempan hölökkä

Jyrkkäkoski Camping; infotaulu

Sain aamulla hillahommat valmiiksi Ranualla ja lähdin ajelemaan etelää kohti. Pudasjärvellä pysähdyin tuttuun tapaan Kylmäsen tehtaanmyymälään. Minulla on erityinen syy poiketa siellä: kahvi + munkki, hinta 1,50 euroa. Siinä kahvia hörppiessä luin paikallista Pudasjärvi-lehteä ja havaitsin ilmoitussivuilta, että noin parin tunnin päästä on Hempan hölökkä- juoksu Jyrkkäkosken Camping- alueella. Minun piti joka tapauksessa tehdä illalla juoksulenkki, joten tämä juoksu sopi mainiosti ohjelmaan. Varsinkin, kun se näytti pieneltä epäviralliselta tapahtumalta.

Ajelin siitä ennen iltakuutta Jyrkkäkoskelle ja pian sinne kerääntyikin vajaa kymmenen kuntoliikunnan harrastajaa. Henkilöitä jututellessa kävi ilmi, että tapahtuma on lehtimies Heimo Turusen vetämä kuntojaoksen yhteinen viikottainen tempaus, jossa yhteislenkkinä kävellään tai juostaan noin tunnin verran. Nytkin juoksuun osallistui lisäkseni kaksi muuta henkilöä ja kävelyssä oli hieman enemmän osallistujia.

Juoksureitti kierteli kuntoratoja pitkin Jyrkkäkosken kauniissa kangasmaastossa. Se ohitti esimerkiksi Jyrkkäkosken tunnetun tanssilavan ja pienehkön hyppyrimäen, jossa voidaan leiskauttaa 20-30 metrin hyppyjä. Mukavan mäkinen kierros oli noin viisi kilometriä pitkä ja kiersimme sen kahdesti.

Tämä oli sopivan helppo kuntotapahtuma raskaahkon hillareissun päätteeksi ja kolmen totisemman juoksukisan jatkoksi. Seuraava kilpailu onkin sitten taas Keski-Suomessa, kunhan sinne asti päästään. Paikka ja ajankohta on vielä auki, mutta eiköhän jokin sopiva kisa löytyne.

maanantai 7. elokuuta 2017

Ranuan hillajuoksut

Karhuhölkän lähtötunnelmissa
Kuva: Jorma Puurunen

Viime viikonlopulla oli Ranualla hillamarkkinat. Sen ohessa juostiin kaksikin kisaa: Karhuhölkkä lauantaina Eläinpuiston parkkipaikalta ja Hillamaastot sunnuntaina urheilukentältä. Vuonna 2013 juoksin molemmat juoksut ja nyt uudistin tempun neljä vuotta myöhemmin.

Karhuhölkkä on Ranuan Rata-Karhujen järjestämä kisa ja se starttasi Ranuan eläinpuiston liepeiltä kohti Heinisuota, jossa oli kääntymispaikat sekä 3 kilometrin että 6 kilometrin taivaltajille. Maaliin palattiin samaa reittiä. Juoksuun kirmasi lastensarjat mukaanlukien kymmeniä osallistujia.

M60-sarjassa matka oli lyhyempi 3 kilometriä, joten se oli sopiva matka Pudasjärven Cooperin jälkeen. Ne joilla oli elektroniikkaa ranteessa, saivat matkaksi 100-200 metriä enemmän. Yritin aloittaa jälleen rauhallisesti ja ilmeisesti onnistuin siinä kun ohitin Pudasjärven Timo Heikkilän vain muutama sata metriä ennen maalia. Tosin Kuusamon Seppo Pajuniva ja Tervolan Heimo Springare olivat karanneet jo alkumatkasta, joten sijoitukseksi tuli kolmas ja ajaksi 14.26. Vauhti oli suunnilleen samaa kuin Pudasjärven Cooperissa eli hidasta. Vuonna 2013 juoksin puolta pitemmän matkan noin 27 minuuttiin.

Hillamaastojen 3 parasta sarjassa M60, vasemmalta: Heimo Springare (2.), Seppo Pajuniva (1.) ja Markus Hast (3.)

Kun jalat eivät olleet pahemmin tukossa seuraavana päivänä, niin päätin osallistua myös Ranuan Peuran järjestämiin Hillamaastoihin. Siellä M60-sarjalla matka oli noin 3,6 kilometriä eli kolme kierrosta Oravin kuntoradalla. Kisaan osallistujat olivat pitkälti samoja kuin päivää aiemmin Eläinpuistossa. Nyt edelleni juoksi Pajunivan ja Springaren lisäksi myös Markus Hast Keminmaalta, joten sijoitus oli neljäs ja aika 17.40.

Juoksun yhteydessä törmäsin Seppo Harjumaahan, josta kirjoitin tänne blogiin liittyen Sepon jokapäiväiseen liikunnan Suomen ennätykseen, jonka hän oli vienyt Simo Nikulalta. Seppo mainitsi putken edelleen jatkuvan ja heinäkuun lopulla sille tuli mittaa jo 32 vuotta. Keskustelimme myös Ron Hillistä, jonka yli 50 vuoden (52 vuotta ja 39 päivää) ME-juoksuputki katkesi viime talvena sairausongelmiin. Kirjoitin siitä tänne tuoreeltaan 8.päivä helmikuuta. Seppo aikoi jatkaa päivittäistä liikuntaansa terveyden ja tuntuman mukaan. Joka tapauksessa tämänhetkinen SE on kova eikä sille ole tiedossa uhmaajia ainakaan vielä.

Laitan näiden juoksujen tulokset tänne, jos ja kun ne nettiin ilmestyvät.

Karhuhölkkä tähän.

Hillamaastot tähän.

perjantai 4. elokuuta 2017

Hillojen perässä

Hillakeidas

Katselin maanantaina hilloja Ranualta. Hieman hilloja löytyikin, mutta suurin osa oli raakoja. Pudasjärven Cooperin testissä tuli hilla-asiat puheeksi kilpailijakaverini Jorma Puurusen kanssa ja hän osoittautui Pudasjärven soiden asiantuntijaksi. Kun hän sitten pyysi minua mukaan laajalle hillareissulle, niin olin valmis empimättä matkaan.

Pudasjärvi on Ranuaa etelämpänä ja siellä hillat kypsyvät nopeammin. Eilinen ja toissapäivä menivät hillastaessa ja vaeltaessa pitkin hyllyviä soita ja rämekannaksia. Tiistaina reissulle tuli mittaa 12 tuntia ja keskiviikkona 10 tuntia. Jorma arvioi päivittäiseksi kävelyannokseksi noin 15 kilometriä.

Jorma Puurunen ja 1.päivän saalis

Jorman johdolla kiersimme niitä suoalueita, jotka hän tunsi ja tiesi hyviksi. Älypuhelimen karttapalvelut auttoivat suunnistamisessa historiatiedon lisäksi. Suurin osa hilloista oli kypsiä toisin kuin Ranualla.

Tehdyt päiväretket olivat hillojen lisäksi antoisia myös kuntoilumielessä. Kävely kosteilla soilla venytti ja rasitti jalkalihaksia. Päivän jälkeen oli palauttava lyhyt juoksulenkki mielessä, mutta ajattelun tasolle se jäi. Energiat olivat sen verran käytetty loppuun yrittäessä pysyä nuoremman kuntoiluhirmun perässä. Tavalliselta kuntoilua harrastamattomalta mieheltä se ei olisi onnistunut. Varsinkin paluu autolle täysien sankkojen ja reppujen kanssa söi mukavasti miestä.

Ja sitten lopuksi itse saaliiseen. Toinen kuva näyttää ensimmäisen päivän saaliin. Se oli sangollinen molemmille ja sen lisäksi reput olivat täynnä pienempiä hillapurnukoita. Minun saaliini oli noin 13 kiloa ja Jormalla hieman enemmän. Toinen päivä oli vähän lyhyempi ja saalis molemmille noin sangollinen Lapin kultaa.

Kiitokset vielä Jormalle paikallisesta hillatuntemuksesta ja vetoavusta. Reissut olivat antoisia niin keskustelujen kuin saaliiden osalta. Hillastus jatkuu osaltani vielä Ranuan puolella.

tiistai 1. elokuuta 2017

Cooperin testi Pudasjärvellä

Kolme vuotta sitten juoksin Pudasjärvellä Cooperin testin ja kun nyt tuli sama mahdollisuus eteen eilisiltana, niin pitihän sitä asettua viivalle. Samalla oli hyvä verrata testien aikoja keskenään, jotta näkisi missä mennään tällä hetkellä. Vuoden 2014 tulos oli 2940 metriä 12 minuutissa ja nyt tiesin varmasti että noihin metreihin ei ole mahdollisuuksia jalkavaikeuksien jälkeen. Mutta edetään asia kerrallaan.

Cooperin testiin osallistujat oikealta: Puurunen, Hiltula (voittaja), Koivukangas ja Tuoriniemi
Kuva: Heino Ruuskanen

Pudasjärven Urheilijat järjestää Cooperin testejä säännöllisesti kesän aikana ja tämä juoksu taisi olla viides tai kuudes. Edellisellä kerralla juoksijoita oli ollut kymmenkunta, mutta nyt Suojalinnan urheilukentälle ilmaantui vain neljä kisaajaa. Olisiko hillanpoimintasesongilla ollut osuutta asiaan.

Aikomuksenani oli lähteä varovaisesti liikkeelle ja alkumatka meni noin 2800 metrin vauhtia. Tämä olisi tyydyttänyt minua hyvinkin tällä hetkellä, mutta niin siinä vain lopuksi kävi että vauhti putosi viimeisillä kierroksilla ja lopputulokseksi tuli 2675 metriä ja kolmas tila. Eväitä ei ollut parempaan, mutta kisa kävi hyvästä tiukemmasta harjoitusvedosta. Näitä pitäisi vain tehdä enemmän myös treeneissä. Kisan voittaja Arto Hiltula paineli mukavat 3450 metriä.

Tämä oli hyvä alku hillareissun kisoille. Seuraavat kilpailut juostaan Ranualla, jossa olisi ensi viikonloppuna kaksikin kisaa tiedossa. Joko juoksen ne molemmat tai sitten jätän toisen vähän myöhemmälle ajankohdalle.

Lopuksi listaan Cooperin testin 31.7.2017 tulokset tähän alle:

1. Arto Hiltula 3450 metriä
2. Jorma Puurunen 2985 metriä
3. Aimo Tuoriniemi 2675 metriä
4. Jouni Koivukangas 2625 metriä

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Vuosittainen hillareissu

Poroja maantiellä
Kuva: iltalehti.fi

Nyt on taasen se hetki vuodesta, jolloin olen tavanomaisella hillareissulla Pudasjärvi - Ranua- akselilla. Tämänvuotinen tilanne on sellainen, että alkukesän kylmät säät ovat siirtäneet marjojen, kuten hillan ja mustikan, kypsymistä 2-3 viikolla myöhemmäksi. Tilanne oli hillan suhteen lähes sama kaksi vuotta sitten.

Olen jo katsastanut vakiohillapaikkani, mutta löytänyt toistaiseksi vain raakoja marjoja. Ne pitäisi kypsyä tällä viikolla. Sadosta tulee kohtalainen, jos pääsee alkupään poimijoiden mukana apajille. Hillaahan tulee mansikan tavoin siten, että osa marjoista kypsyy nopeammin, osa hitaammin. Siksi sama paikka antaa satoa useampaan kertaan.

Pohjois-Suomen teillä ajellessa on hyvä pitää silmät auki ja nopeus alhaisena. Yhtäkkiä saattaa tiellä juosta kuvan tapaan lukuisia poroja, jotka ovat tulleet vilvoittelemaan tuuleen avoimelle ajoradalle. Yleensä tiellä on suuri porotokka, jolloin vaaran näkee jo kaukaa tai sitten sen toteaa edellä ajavista hidastelevista autoista.

Mutta joskus tilanne tulee nopeasti eteen, niin että mitään ei ole tehtävissä. Minulle kävi näin kolmisen vuotta sitten Pudasjärven Livolla, kun edessä ajava auto ajoi normaalia vauhtia ja yhtäkkiä auton jälkeen sivusta ryntäsi yksinäinen poro maantielle. Kolarihan siitä tuli, poro menetti henkensä ja minulta meni autosta sumuvalot rikki. Poro on pieni eläin niin että se ei päässyt nousemaan konepellille, onneksi. Soitin siitä hätänumeroon ja ilmoitin porovainajasta, joka luvattiin hakea pois.

Hillareissulla olisi tarkoitus juosta kisa jos toinenkin. Yritän raportoida niistä sitten tuoreeltaan. Kunto on tietenkin alakantissa pitkien jalkavaivojen jälkeen, mutta sitä täytyy testata silloin tällöin, josko merkkiä paremmasta olisi näkyvissä. Uskaltaisiko jo tänä iltana?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kalevan Kisojen satoa

Topi Raitanen
Kuva: Lehtikuva/Jussi Nukari

Kalevan Kisat 2017 on kisattu viime viikonloppuna Seinäjoella. Seurasin kisoja tiiviisti TV:n ääreltä ja on aika tehdä yhteenvetoa kestävyysjuoksun osalta. Yleiskommenttina voisi sanoa että taso ei huimannut, mutta kilpailut sisälsivät myös positiivisia asioita. Ne voisi kiteyttää nuorten esiinmarssiin ja omien ennätysten tekemisiin.

Miesten puolelta voidaan nostaa esille kaksi nimeä: Robin Ryynänen ja Topi Raitanen, molemmat nuoria nousevia kykyjä. Ryynänen oli valinnut kisamatkakseen 5000 metriä, vaikka parhaat tulokset ja saavutukset ovat 10 000 metriltä. Esimerkiksi 22-vuotiaiden EM-kisoissa viikkoa aiemmin hän tuli tällä matkalla 11. ajalla 30.14,14 ja juoksi keväällä Kööpenhaminassa ennätyksensä 29.55,86. Tuloksena oli nyt Suomen mestaruus uudella 5000 metrin ennätyksellä 14.20,09. Robin asettaakin seuraavaksi tavoitteekseen Euroopan kärjen, mikä osoittaa tervettä kunnianhimoa.

Topi Raitanen osoitti taasen 3000 metrin esteissä, että hän on suvereeni juoksija tällä matkalla ja tällä hetkellä Suomessa. Hän karkasi muilta jo startista ja voitti ylivoimaisesti, vaikka aika ei ollut sen kummempi kuin 8.50,32. Vain viikko aikaisemmin Raitanen oli menettänyt EM-mitalin nuorten 22-vuotiaiden kisoissa kompurointiin viimeisellä vesiesteellä. Tuloksena oli neljäs sija, josta on hyvä parantaa. Toivottavasti suunnistuksen ja estejuoksun symbioosi ei aseta voittamattomia esteitä tulevaisuudessa.

Miesten 10 000 metrillä voitto meni 5000 metrin hopeamitalisti Jarkko Järvenpäälle, kun ennakolta vahvin ennakkosuosikki Arttu Vattulainen joutui keskeyttämään. Kaikilla kestävyysmatkoilla 5000 ja 10 000 metrillä sekä esteissä useat juoksijat saavuttivat omia ennätyksiään, mikä on aina hieno asia.

Saara Nikander
Kuva: Jyrki Repola

Naisten puolella oli odotettua kärkeä ja sitten oikea superyllätys, josta vastasi 23-vuotias
Saara Nikander 10 000 metrillä. Saara on ollut jo pitkään suuri lupaus nuoresta lähtien, mutta jonka nousu kansalliselle huipulle on estynyt jalkaongelmien vuoksi. Nytkin Nikander tekee kovimmat harjoitukset suksilla säästääkseen jalkojaan. Voitto tuli uudella komealla ennätyksellä 35.07,08, jossa on parannusta entiseen vajaa minuutti.

5000 metrin mestaruus meni Suomen ja Tsekin kansalaiselle Kristiina Mäelle ja esteet odotetusti Lontoon MM-kisoihin matkaavalle Camilla Richardssonille. Pienen tauon jälkeen paluun radoille tehnyt Janica Mäkelä oli hienosti toinen sekä 10 000 metrillä että esteissä.

Mutta sitten se huonompi puoli naisten kestävyysjuoksussa. Kalevan kisoista puuttuivat ainakin seuraavat kovat nimet: Alisa Vainio, Sandra Eriksson, Johanna Peiponen ja Oona Kettunen. Tämä on todella harmillista juuri kun naisten taso oli nousemassa kansainvälisiin sfääreihin. Vieläkään toivoa ei ole menetetty, mutta sairaudet, loukkaantumiset ja muut ongelmat tulisi voittaa mahdollisimman pian. Muista nimistä puuttuivat kokeneet Annemari Kiekara ja Laura Manninen. Joko heidän vakavampi urheilu-uransa voidaan katsoa päättyneeksi tai sitten ratajuoksut eivät enää kiinnosta. Heidät saatetaan nähdä vielä maantiellä ja etenkin maratonilla. Toivottavasti näin.