perjantai 30. joulukuuta 2016

Vuoden 2016 yhteenveto

Vuosi 2016 on tulossa lopuilleen. Minulle ei tule juoksukilometrejä enää tämän vuoden puolella, joten voin tehdä yhteenvedon kuluneesta vuodesta. Se oli todella vaikea jalkavaivojen takia. Muistaakseni kehuin ennen viime vuotta sitä, ettei minulla ole ollut vaivoja eikä loukkaantumisia moneen, moneen vuoteen. Ei pitäisi mennä kehumaan. Viime vuosi palautti minut kerralla maanpinnalle näistä positiivisista ajatuksista.

Yoma Yangon Marathon

Nostan vuodesta esiin neljä tapahtumaa, jotka jäivät muistiin tai jotka muuttivat radikaalisti juoksijan elämää. Ne on listattu alle aikajärjestyksessä.

1. Yoma Yangon Marathon 17.01.2016

Vuosi alkoi heti tammikuussa mielenkiintoisella juoksumatkalla Myanmariin. Kyseessä oli minulle aivan uusi maa ja kun siellä sain vielä juostua kisan, niin matka oli sitäkin antoisampi. Mukanani seurasi kolme Thaimaan kaveriani, joiden kanssa viikko meni rattoisasti uutta maata ja kaupunkia kierrellen. Itsellä Myanmarin oleskelu jatkui lähes kuukauden pituiseksi, jonka aikana treenasin ja hoitelin viisumiasioita.

Juoksukin meni kohtuullisesti. Olin minimaratonilla eli 10 kilometrillä kuudes yleisessä sarjassa.

Cha Am Bikini Beach Run

2. Cha Am Bikini Beach Run 20.03.2016

Maaliskuun loppupuolella matkustin Cha Amiin, jossa juostiin Bikini Beach Run. Olen juossut siellä aikaisemminkin muutamia kertoja ja päässyt palkinnoille. Uutena asiana tänä vuonna oli se että ohjelmassa oli myös puolimaraton minimaratonin lisäksi. Myös rahapalkinnot olivat tulleet mukaan kuvaan.

Tavoitteena oli päästä palkinnoille, kun tarjolla oli oma sarjani M60. Tässä onnistuinkin ja tulin juoksussa kolmanneksi. Juoksun aikana takareidet jumittuivat aika pahasti ja se oli kimmoke ja alku jatkuville takareisiongelmille koko kevääksi.

3. Juoksutauko

Takareisiongelma, varsinkin oikeassa jalassa äityi sitten niin pahaksi, että lopulta kesäkuun puolivälissä minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin aloittaa täydellinen tauko ja lepo juoksusta. Taukoa kesti aina elokuun 10. päivän tienoille, jolloin aloitin taas varovaisen juoksutreenin.

Pattaya Memorial Hospital

4. Laskimotukos

Syksy meni varovaisessa paluussa juoksun pariin, mutta huomasin aika pian että kovempia harjoituksia oli vaikea tehdä. Jalat olivat vähän raskaat ja tehottomat. Siirryttyäni Thaimaahan marraskuun alussa treeni jatkui ja osallistuin jopa yhteen juoksukisaan Bangkokissa.

Mutta täydellinen pysähdys tuli valmistautuessani Thailand International Half Marathoniin, joka juostiin joulupäivänä. Valmistavan viikon tiistaina kipu valtasi oikean pohkeen niin pahana, että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä Pattaya Memorial Hospitaliin. Siellä kipu todentui laskimotukokseksi.

Laskimotukoksen liuotushoito on edelleen menossa. Viime tarkastuksessa 27.12 veriarvot olivat jo parantuneet, mutta hoitoa jatkettiin edelleen. Seuraava tarkastus on huomenna 31.12. Kun veriarvot on saatu kuntoon, niin mikään ei estä kuntoilua. Se mahdollistaako se myös juoksun ja millä tasolla, se nähdään ensi vuoden puolella. Hinku luonnolliseen ihmisraviin on edelleen voimakas. Mikään ei voita sitä tunnetta kun askel lentää, tuuli tuivertaa ja maisemat vaihtuvat.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Joulujuoksun sijaan sairaalaan

Pattaya Memorial Hospital

Tänä aamuna minulla piti olla joulujuoksu, Thailand International Half Marathon Bangkokissa, jonne olin ilmoittautunut hyvissäajoin. Juuri aloittaessani viimeistelyharjoituksia viime tiistaina, jouduinkin Pattaya Memorialin sairaalaan loppuviikoksi. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan kerron tarkemmin kuinka draama kehittyi.

Maanantaina olin saanut rankan harjoitusrupeaman tehtyä ja tiistaina piti olla lepopäivä, jonka jälkeen kevyet mutta terävät viimeistelyvedot. Olin jo viimeisissä harjoituksissa sunnuntaina ja maanantaina tuntenut että jalat eivät toimi aivan toivotusti, vaan ne olivat raskaat ja kipeähköt. Tiistaiaamuna heräsin sitten tuskaiseen kipuun oikeassa pohkeessa. Pohje oli myös turvonnut eli se oli paksumpi kuin vasen verrokki. Kävelykin tuotti kipua.

Aamiaisen jälkeen menin internetiin ja aloin tutkia googlella syitä näihin pohjelihasoireisiin. Vastaan tulivat rasitusvamma, tulehdukset ja veritulppa. Tuo viimeinen kuullosti jo sen verran vaaralliselta, että lähdin siitä välittömästi Pattaya Memorialin sairaalaan, jossa olen vieraillut aikaisemminkin ja todennut sen hyväksi ja korkeatasoiseksi paikaksi.

Alkurutiinien, verikokeiden ja verenpainemittauksen jälkeen lääkäri arveli että jotain pahempaa jalassa on ja mainitsi jo veritulpan eli laskimotukoksen mahdollisuuden. Minut vietiin siitä rullatuolilla omaan hienoon privaattihuoneeseen ja pyydettiin vaihtamaan sairaalavaatteet päälle. Kohta tuli hoitaja noutamaan minut ultraäänimittaukseen, jonne mentiin jälleen rullatuolilla. Ajattelin että tästäkö minulle tulee seuraava kulkuväline rimppakinttujen sijaan.

Lopulta ultraäänimittaustulokset tulivat ja ne vahvistivat karun totuuden: minulla oli kuin olikin laskimotukos oikeassa pohkeessa. Siitä alkoi sairaan herran nelipäiväinen elämä luksushuoneessa (suuri kaksi-ikkunainen näkymä Second Roadille) kauniiden hoitajien palvellessa ympärillä läpi vuorokauden. Kolme ateriaa päivässä, aamulla tuore Bangkok Post sänkyyn, suuri seinä-TV 80:nine kanavineen ja lukukirjana viime vuonna ilmestynyt Frederick Forsythin "The Outsider".  Välillä toki tehtiin verenpainemittausta ja otettiin verikokeita sekä piikitettiin vatsan seutua ja annettiin lääketabletteja. Mitään operaatioita ei tehty, mutta lääkityksillä pyrittiin poistamaan tukosta "liuottamalla".

Luulin jo että saisin jatkaa herranpäiviä joulun yli, kun aattopäivänä eli eilen lauantaina lääkäri tuli ja kertoi uutisen, että pääsisin pois jo illalla jouluaaton kunniaksi. No, ei makeaa mahan täydeltä ja kyllähän se vapaa elämäkin maistuu omine kovine mausteineen. Läksiäisiksi minulle tyrkättiin lääkkeet mukaan ja annettiin seuraava tapaamisukaasi, joka on ensi tiistai. Jotta tulisin varmasti paikalle, niin passi ja vakuutuskortti jäi kaniin sairaalaviranomaisille.

Tämä on tilanne nyt. Ensi tiistain jälkeen ollaan jälleen viisaampia. Mutta tuskin tässä kuitenkaan kannattaa jäädä tuleen makaamaan. Eteenpäin vain rynnäköllä kuin tuntematon sotilas. Se olenko Lehto vai Riitaoja, sen aika näyttää.

Ps. Hyvää Joulua kaikille lukijoille!


                   Lehto, Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto


                            Riitaoja, Kuva: wikipedia.org

perjantai 16. joulukuuta 2016

Bang Saen tökki jälleen

Bang Saen 21
Kuva: bangsaen21.com

Vuosi sitten tein turhan matkan Bang Saeniin kuvan osoittamaan juoksuun. Menin silloin juoksupaikalle päivää ennen juoksua ilman ennakkomaksua ja ilmoittautuminen ei enää onnistunut paikan päällä.

Nyt löysin saman juoksun Thaimaan juoksukalenterista ja aioin viimevuotisesta viisastuneena maksaa juoksun ennakkoon. Juoksukalenterissa oli linkki juoksunjärjestäjien sivuille ja sieltä löytyi myös linkki englanniksi. Mutta se oli puhdasta silmänlumetta, sillä englanninkielisessä versiossa oli muutama sana englantia ja reippaasti yli 90% tekstistä thaita. No, yritin tavata sen verran että olisin löytänyt rekisteröintilinkin. Sellaista ei ollut eikä maksulinkkiäkään, vaikka luottokortin kuvia löytyikin. Sivun lopussa oli sähköpostiosoite, joten kirjoitin sinne viestin kuinka voisin ilmoittautua juoksuun. Siihen ei ole tullut vieläkään vastausta ja nyt on myöhäistä, koska juoksu on huomenna aamulla.

Harmittaa aika lailla, sillä olisin tarvinnut juuri tällaista kisaa nopeuden lisäämiseksi ja kilpailutuntuman parantamiseksi. Kilpailussa oli lisäksi oma sarjani ja aika hyvät rahapalkinnot. Nyt ne jäävät muiden kisattavaksi. Tapahtuma on nyt kaksipäiväinen siten, että minimaraton 10,5 km, jolle olisin osallistunut, juostaan lauantaina ja pääkisa puolimaraton on sunnuntaina.

Thailand International Half Marathon
Kuva: jogandjoy.com

Mutta yhteen thaijuoksuun olen onnistunut ilmoittautumaan vielä tämän vuoden puolella, nimittäin Thailand International Half Marathoniin, joka juostaan jouluaamuna 25.12.2016. Tämä joulu meneekin minulta juoksun merkeissä, sillä joudun matkustamaan Bangkokiin jo jouluaattona 24.12. No, onpahan vähän erilainen joulu, vaikka kyllä ne ovat sellaisia olleet jo kymmenisen vuotta, kun olen viettänyt ne Thaimaassa. Yleensä olen osallistunut jonkun suomalaisryhmän jouluateriaan aattona, mutta nyt sekin jää väliin.

Osallistuin kyseiseen juoksuun, kun se järjestettiin ensimmäistä kertaa 26.2.2012. Juoksin silloin päämatkan eli puolimaratonin M50-sarjassa ja tulin 19. ajalla 1.36.28. Nyt juoksen minimaratonin 10,5 km omassa sarjassa M60. Myös tässä juoksussa on rahapalkintoja, mutta ne jäänevät minun tavoittamattomiin kovan tason ja keskeneräisen kuntoni vuoksi. Mutta juoksu palvelee kyllä paremmin kuin hyvin kisatuntuman saamista.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Väinö Salonen 70 vuotta

Väinö Juhani Salonen
s. 09.12.1946 Jyväskylässä
Asuinpaikka: Putkilahti
Saavutukset:
Koululaisten SM yhdistetyssä 1962
Mäen pistesijat (yleinen ja veteraanit)
Olympiavalmennusryhmä 1964-1972
Pisin hyppy: 120 metriä Rukalla
Pesäpallon veteraanien SM HoNsU:ssa
Työtehtäviä: Hopeasompa-valmentaja ja
piiripäällikkö 1981-1997, Poikien ja nuorten
maajoukkueiden valmentaja,
matkanjohtaja ja tulkki 1990-luvulla
Työura: Laajavuoren mäkimestari

Toissapäivänä oli Jomtienin Nana-baarissa suuret juhlat, kun monivuotinen Thaimaan tuttuni Väinö Salonen täytti 70 vuotta. Nana ja viereinen baari olivat tupaten täynnä Väinön ystäviä viettämässä ratkiriemukasta iltaa. Kirjoitin tilaisuuteen muutaman sivun historiikin Väinön urasta mäkihyppääjänä, valmentajana, mäkijoukkueen johtajana, tulkkina ja Laajavuoren mäkimestarina. Koska tällä historiikilla lienee yleisempääkin kiinnostusta, niin julkaisen sen tässä.

                     Väinö Salonen 70 vuotta 9.12.2016

Nuorena mäkeen


Väinö Salonen aloitti mäkihypyn nuorena poikana 1950-luvun lopulla. Lähiseudun poikien tavoin hän hyppäsi talvet mäkeä Taulumäessä  sekä pelasi kesät pesäpalloa. Tuo oli siihen aikaan suosittu urheiluyhdistelmä, jolloin toimintaa riitti ympäri vuoden.

Laajavuoren suurmäki valmistui 1965  (nykyisin Matti Nykäsen mäki) ja keskisuuri mäki 1974 (nykyisin Matti Pullin mäki). Pientä mäkeä ei ollut kuin vasta 1980 ja sitä varten täytyi vierailla lähikunnissa. Salosen taidot karttuivat ja ensimmäinen suurempi saavutus tuli vuonna 1962, kun Väinö voitti koululaisten SM:n yhdistetyssä ja oli mäessä neljäs.

Putoamisia ja kaatumisia

Pian Väinö Salonen pääsi sellaiseen kuntoon, että hän oli Suomen olympiavalmennusryhmissä vuosina 1964-1972. Oliko sitten huonoa tuuria vai mitä,  mutta Salonen karsiutui pois kaikista näistä talviolympiakisoista. Se oli Veikko Kankkosen aikaa ja Sapporossa 1972 Suomen paras hyppääjä oli Tauno Käyhkö.

Väinö Salonen muistaa uraltaan kolme pahaa kaatumista: Puijo v.1963, Lahti v.1973 ja Sotkamo v.1975. Puijo oli näistä pahin ja sen seurauksena Salosen yläkroppa kipsattiin. Kaikissa kaatumisissa tuuli otti raskaisiin mäkisuksiin, jolloin mäkimonttuun tultiin nurinniskoin. Salonen muistelee hymyillen silloisen Ilta-Sanomien lööppiä Puijon kaatumisen jälkeen: ”Nopeasti apuun – Väinö kaatui”. Välineet ovat niistä ajoista parantuneet, mutta pahoja kaatumisia sattuu edelleen silloin tällöin.

Välinekehittelyä

Väinö Salonen on nähnyt urallaan mäkihyppyvarusteiden kehittymisen ja osallistunut siihen itsekin testaajana. Aikoinaan mäkisukset painoivat yhteensä noin kymmenen kiloa, mikä on noin puolet enemmän kuin nykyisin. Kypärä tuli käyttöön vasta 1970-luvulla. Ennen sitä hypättiin pipo päässä. Käsineet ja sukat olivat äidin kutomat ja ne piti olla vitivalkoiset ja tietyn pituiset. Hyppyhaalaria ei ollut, vaan sen korvasi tiukka V-aukkoinen pusero ja prässihousut. Ensimmäiset haalarit olivat ilman hihoja, jonka jälkeen tulivat umpihaalarit.

Salonen muistelee testanneensa myös kypäriä. Ensimmäisten kypärien, jotka kehitettiin moottoripyöräkypäristä, ongelma oli, että ne putosivat ylämäessä silmille. Vika saatiin korjattua tekemällä kolo kypärän taakse niskaan. Monoja myös kehiteltiin ja siihen osallistui jyväskyläläinen Hirven kenkätehdas. Suksitestejä tehtiin Järvisen, Karhun, Peltosen ja Lampisen suksitehtailla.

Jyväskyläläinen mäkiprofessori ja Matti Nykäsen valmentaja, hiljattain edesmennyt Matti Pulli oli mukana monissa välinekokeiluissa. Pullin ehdotuksesta kokeiltiin esimerkiksi teflon-pohjaisia mäkisuksia, mutta niistä ei tullut menestysartikkelia. Jäälatu syntyi aikoinaan myös jyväskyläläiskokeiluista. Jääkiekkokaukalon  jäädytysputkirakennelmia katsoessa miehet saivat idean että miksei mäkilatua voisi jäädyttää samalla periaatteella. Kokeiluihin osallistui Porkan kylmäkonetehdas Lahdesta.

Hyppytyylit vaihtuvat

Väinö Salosen aloittaessa jotkut hyppäsivät vielä ns. ”reknaagelia”  tyylin viimeisen edustajan DDR:n Helmut Recknagelin mukaan. Siinä kädet olivat ilmalennon aikana suoraan edessä tehden siitä omalla tavallaan näyttävän. 1950-luvulla klassinen aerodynaaminen tyyli alkoi kuitenkin vallata sijaa ja sen tyylipuhtaina edustajina voidaan pitää olympiavoittajia Antti Hyväristä ja Veikko Kankkosta. Tyyli oli kaunis, jossa kädet olivat tiukasti housun saumoissa ja sukset kuin ”yhtä puuta”.

Ajan kuluessa kuitenkin nähtiin, että hyppääjän ilmapintaa laajentamalla lentometrejä tuli lisää. Se johti erilaisiin tyylimuunnelmiin, kuten Topi Mattilan kädet sivulla- tyyliin, Steve Collinsin A-auraukseen, jossa sukset kärjet olivat yhdessä, mutta kannat erillään sekä sukset sivussa- tyyliin, jota harrastettiin laajasti ennen V-tyyliä. Myös Väinö käytti suksia sivussa hyvissä ajoin ja sai näin lisämetrejä hyppyihinsä. Nykyisin vallassa olevan V-tyylin kehitti ruotsalainen Jan Boklöv ja pääsi näin mäkihypyn historiaan.

Valmentajana, matkanjohtajana ja tulkkina

Aktiiviuran jälkeen Väinö Salonen sai uusia tehtäviä mäkihypyn parista. Se alkoi Hopeasompa-valmentajana, joka johti sitten poikajoukkueen matkanjohtajan ja tulkin tehtäviin sekä nuorten maajoukkueen kakkosvalmentajan rooliin Mika Kojonkosken, Hannu Lepistön, Kari Ylianttilan ja Antero Nykäsen apurina. Salonen muistelee hymyssäsuin poikajoukkueen tulkin osaansa:
     -Kielitaitoa kysyttäessä sanoin aina, että osaan kahdeksaa kieltä – ja jopa samassa lauseessa. Kehonkieli vielä päälle, jos ei muuten pärjännyt. Ja hyvin sillä tultiin toimeen niin USA:ssa, Kanadassa, Japanissa kuin Euroopassakin.

Kun Saloselta kysyy syytä Suomen nykymäkihypyn heikkoon tasoon, vastaus tulee epäröimättä:
     -Kyllä se johtuu Hopeasompa-järjestelmän romuttamisesta. Rahat ohjattiin huippuhyppääjille, jolloin tulevat hyppääjät jätettiin seurojen varaan, mikä vei mahdollisuudet kehittyä. Se oli lyhytnäköistä toimintaa.

Laajavuoren mäkimestari

Varsinaisen elämäntyönsä Väinö Salonen on tehnyt vuodesta 1966 aina eläköitymiseen saakka Laajavuoren mäkimestarina. Siinäkin hommassa koneet ja tekniikat ovat kehittyneet. Salosen aloittaessa mäet tampattiin vielä miesvoimin suksilla. Siihen käytettiin pujottelusuksia, jotka olivat mäkisuksia kevyemmät. Tamppauskoneet tulivat vähitellen 1970-luvulla.
Mäkimestarin työn ohessa oli hyvä valvoa poikien ja nuorten harjoittelua. Salosen ja työkaverinsa Risto Pirttimäen katseiden alla ovat harjoitelleet jyväskyläläiset olympiavoittajat Matti Nykänen, Jani Soininen ja Samppa Lajunen, puhumattakaan muista arvokisamitalisteista.

Vielä jää vaivaamaan tuo lempinimi ”Nappi” Salonen. Mistä se on tullut?
     -Kyllä se taitaa olla lahtelaisten keksimä nimitys. Minä pyrin leyhyttelemään käsi vispaten eli vetämään hypyn aina mahdollisimman pitkälle, jolloin valmistautuminen alastuloon tahtoi unohtua. Niin siinä tultiin usein tasajalkaa alas eli napit jäi tekemättä. Vääräleuat siitä sen lempinimen antoivat. Poikaani kutsuttiin sitten ”Näppi” Saloseksi pesäpalloharrastuksen vuoksi.

Eläkeläisenä Thaimaassa

Väinö Salonen on asunut vuosia Putkilahdessa Jyväskylän seudulla. Hän on viettänyt talviaan Thaimaassa eläkeläisenä jo useamman vuoden ajan. Tänä talvena reissu osuu yksiin 70-vuotispäivien kanssa, joita juhlitaan 9.12 Väinön kantabaarissa Nanassa Pattayan Jomtienissa.
- Sika pannaan pyörimään ja kaikki ovat tervetulleita, lopettaa Väinö pilke silmäkulmassa.

tiistai 6. joulukuuta 2016

Phnom Penhiä ja Abu Dhabia

Juoksutankkausta

Phnom Penhin viikko alkaa kääntyä loppusuoralle. Viikkoon sisältynee juoksuharjoittelua noin 100 kilometriä, jos viimeiset treenit menevät putkeen. Tämä siitä huolimatta, että tuloiltana en juossut ja yksi päivä nollautui sateen takia.

Kova harjoitus vaatii palautusta, kuten viereinen kuva osoittaa. Ja mikä on ottaessa olutta, kun tuopin hinta on ruhtinaalliset 0,50 US dollaria eli noin 45 centtiä. Täytyy vain olla varovainen, että tankkaus jää kahteen tuoppiin. Viime kuukausina on julkaistu monia tutkimuksia, joissa oluen terveys kohtuullisesti juotuna on todistettu. No, minä olen tiennyt tämän jo ilman tutkimuksiakin vuosien ajan. Oluthan sisältää energiaa ja vitamiineja, puhumattakaan siitä että se rentouttaa.

Anne-Mari Hyryläinen

Ja sitten mukavaa päivitystä Abu Dhabista. Piipahdin Anne-Mari Hyryläisen blogissa ja siellähän oli iloista kerrottavaa. Marraskuun loppupuolella juostu Abu Dhabin kymppi oli kotiseudullaan juosseelle Hyryläiselle hyvä paikka kovempaan harjoituskisaan rankan treenin lomassa. Anne-Marin yllätykseksi tuloksena oli oma ennätys ajalla 34.01. Tulokset ovat tässä. Siitä on hyvä jatkaa kohti Dubain maratonia 20. tammikuuta 2017. Anne-Mari on jo alittanut Lontoon MM-kisarajan keväällä Hampurissa, joten tavoitteeksi on varmasti asetettu oman ennätyksen parantaminen.

Huomenna minun pitäisi saada tilaamani Thaimaan viisumi, jos mitään yllättävää ei tapahdu. Ja torstaina iltapäivällä on paluulento Bangkokiin.

Näin se homma etenee...

perjantai 2. joulukuuta 2016

Asiointia ja kiertelyä Phnom Penhissä

Yksi Phnom Penhin matkatoimistoista

Laskeuduin eilen klo 16.25 Phnom Penhin lentokentälle. Otin siitä tuttuun tapaan tuk-tukin ja köröttelin sillä hitaasti kaupungin rantaa kohti. Paljon kovempaa liikenteessä ei olisikaan päässyt, niin tukkoinen se oli ruuhka-aikaan. Tuk-tuk oli vanha ja ränsistynyt peli, mutta ihmeesti se kesti perille saakka. Vanha kuski sai vielä houkuteltua maksamaan hieman tippiä.

Otin huoneen tutusta Guest Housesta aivan joen rannalta. Vein vain tavarat huoneeseen ja suunnistin heti tuttuun kuvan matkatoimistoon tekemään tilausta Thaimaan viisumista. Perillä minua odotti miellyttävä yllätys, kun toimitsija ilmoitti viisumin hinnaksi 5 US dollaria. Se on normaalisti matkatoimiston ottama välitysmaksu, joten kysyin uudestaan kokonaishintaa. Jälleen sama vastaus ja kun kysyin miksi näin halpa, niin lopulta toimitsijamies sanoi, että varsinainen viisumi on ilmainen. Thaimaan viranomaiset ovat jostain syystä tehneet positiivisen ja matkustajaystävällisen päätöksen vapauttaa maksu joksikin aikaa. Minua onnisti siinä mielessä, että ilmainen kausi alkoi juuri sinä päivänä.

Thaimaan uusi kuningas Rama X
Kuva: Wikipedia

En tiedä miksi tuo ilmaistarjous tuli ja juuri 1.12.2016, mutta yksi selitys voisi olla Thaimaan uusi kuningas Rama X, entinen prinssi Maha Vajiralongkorn, joka julistettiin muodollisesti ja virallisesti virkaan eilen. Olipa syy mikä hyvänsä, niin minulle tällainen tarjous kyllä kelpasi.

Aamulla tein sitten laajemman tutustumisretken lähiympäristöön. Hotellien, samoin kuin baarien sisäänheitto-oluiden hinnat ovat edelleen hyvin alhaiset, mutta ruokien ja hedelmien hinnat tuntuvat nousseen sitten viime vuoden. Esimerkiksi baari, jossa minulla oli tapana syödä buffet-aamiainen hintaan 2 US dollaria, oli poistanut tarjouksen ja kauppasi vain aamiaisannoksia hintaan 4-5 US dollaria. Aikamoinen heikennys tarjontaan, mutta se vain osoittaa yleistä trendiä. Hedelmien aikaisempaa hintaa en tarkkaan muista, mutta nyt muutama eli 3-5 hedelmää appelsiineja tai omenia maksaa toreillakin noin 3 US dollaria. Ylittää jopa Suomen hinnat.

Ja pitihän se rannan juoksupuistokin kiertää. Siellä olen monien vuosien ajan juossut aamulla tai illalla monet, monet kilometrit yhdessä muiden turistien ja paikallisten juoksijoiden kanssa. Niin olisi tarkoitus tehdä tänäkin iltana.


                           Juoksupuistoni patsas Phnom Penhissä.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Viikoksi Phnom Penhiin

Marraskuu on tullut lopuilleen. Suunniteltu harjoitusohjelma on pitänyt ja olen pystynyt lisäämään harjoituskilometrejä niin että marraskuun saldoksi tulee hieman yli 300 kilometriä. Tämä siitä huolimatta että kuun alkuun tuli vajaan viikon tauko Thaimaahan siirtymisen vuoksi. Thaimaassa on helppo juosta lämpimissä olosuhteissa kevyellä vaatekerralla ja se innostaa treeneihin.

Phnom Penhin rantamaisemia
Kuva: Lehtikuva

Kuukauden oleskelu Thaimaassa ilman viisumia loppuu huomenna ja minulla on lentolippu Phnom Penhiin, jossa olen vieraillut jo puolenkymmentä kertaa. Varasin matkaan aikaa viikon, jotta saan varmistettua turistiviisumin Thaimaahan. Olen käyttänyt viisumin hankintaan paikallista matkatoimistoa, joka hoitaa asian pienellä provisiolla. Eipähän tarvitse lähteä itse asioimaan paikalliseen suurlähetystöön, vaikka sekin on tuttua, kuten viimeksi Myanmarissa. Thaimaan viisumin hinta Phnom Penhissä oli viimeksi muistaakseni 45 US dollaria. Kambodzaan tarvitaan myös viisumi lyhyellekin vierailulle, toisin kuin Thaimaassa, mutta sen saa lentokentältä visa on arrival- menettelyllä.

En ole vielä löytänyt Thailand Iron Man Mini Marathon 2016 tuloksia, jotka pitäisi ilmestyä Jog and Joy- sivuille myöhemmin. Yleensä niissä listataan vain palkinnonsaajat, joten en saa varmistusta sijoitukseeni, joka oli siis todennäköisesti kuudes. Mutta laitan tuohon alle lopuksi kuvan samaisen juoksun palkintojenjaosta vuodelta 2011. Olin silloin juoksun kolmas sarjassa M50 ajalla 20.38 ja kisa juostiin jostain syystä helmikuussa 2012. M50-sarjan voitti juoksukaverini Jarmo Hannuksela, joten meitä oli kaksi suomalaista kolmen parhaan joukossa.

Seuraava päivitys tulee Kambodzasta, jos saan yhteydet pelaamaan.


                   Thailand Iron Man vuoden 2011 palkintojenjako

lauantai 26. marraskuuta 2016

Thailand Iron Man Mini Marathon 2016

Maalissa M50-sarjan 2:n kanssa

Kuluva viikko meni valmistautuessa Thailand Iron Man Mini Marathoniin. Torstai oli viimeinen harjoituspäivä ja se meni pitkän kaavan mukaan. Aamulla kevyt 11 km ja päivällä kuntosali ja sauna tutussa paikassa Pattaya-saunalla. Kuulopuheiden mukaan Pattaya-saunan omistaja on vaihtunut ja se kyllä näkyi. Ennen kiinalaisen vetämä sauna oli viihtyisä paikka, mutta nyt esimerkiksi kuntosali näytti enemmän kaatopaikalta kuin treenihuoneelta. Uusi omistaja, kuulopuheiden mukaan venäläinen, ei kyllä satsaa bisnekseen ja sen huomaa. Nyt minun lisäkseni oli vain yksi nainen asiakkaana. Minultakin taisi olla viimeinen visiitti tähän paikkaan. Iltapäivällä otin vielä thaihieronnan sokeiden paikassa Jomtienin TBMI:ssä.

Perjantaina olikin sitten vuorossa siirtyminen bussilla Bangkokiin. Olen normaalisti mennyt Victory Monumentille South Pattaya Roadilta minibussilla, mutta nyt sieltä pääsee vain Morchitiin. Niinpä menin pohjois-Pattayan bussiasemalle ja otin bussin Ekamaihin. Sieltä hyppäsin skytrainiin ja Asokin kautta toisella skytrainilla Si Lomiin ja Lumpini Parkiin. Käväisin puistossa, mutta jo ennakkotietojen mukaan siellä ei ollut numerolappujen jakoa, vaan se on vasta kilpailupäivänä lauantaiaamuna. Menin sieltä tuttuun Guest Houseen noin kilometrin päähän ja otin huoneen.

M50-sarjan parhaat

Tänään aamulla oli herätys klo 4:00 ja siitä hipsin alkuvalmistelujen jälkeen kilpailupaikalle. Verryttelyn ja alkuseremonioiden jälkeen päästiin itse asiaan. Minulle se oli vähän arveluttava startti, sillä edellisestä kilpailusta oli kulunut jo puolisen vuotta. Se näkyi kyllä kisatempossa, sillä en saanut oikein vaihdetta päälle. Lisäongelmana oli vielä runsas ulkopuolisten joukko kilpailureitillä, sillä Lumpini Park on erittäin suosittu kuntoilupaikka aamuisin.

Kisareitti oli 2 kertaa 2,5 kilometrin lenkki ja toisella kierroksella sain hieman paremmin tuntumaa juoksuun. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä saavuin maaliviivalle kisakellon mukaan ajassa 23.45. Tiesin heti että se ei riitä lainkaan kärkisijoille ja niinpä minulle ei mitään lappuja jaettukaan. Myöhemmin kuvasin viiden parhaan ajat ja sen mukaan olin ilmeisesti kuudes. Kolme parasta vei pokaalit ja pienet rahapalkinnot. Tanskalainen voittaja on todella kovan luokan mies ajan perusteella ja seuraavat thaimaalaiset hyviä juoksijoita. Me muut olimme lähinnä joukon jatkona.

Tästä ei ole muuta tietä kuin ylöspäin. Kilpailu osoitti selvästi, että olen hidas, mutta kankea. Lähiajat on panostettava kovasti nopeusharjoitteluun. Se on päässyt rapistumaan pahasti vaivojen ja taukojen aikana.


                                          Iron Man juoksu on takana

maanantai 21. marraskuuta 2016

Valenciasta Bangkokiin

Aki Nummela
Kuva: helskv.com

Aloitetaan Valenciasta. Aki Nummela juoksi siellä maratonin sunnuntaina ennakkotietojen mukaisesti. Ja ei huonosti juossutkaan, kun tuloksena oli kauden kärkitulos ja oma ennätys 2.21.31, jolla irtosi sijoitus 27. Entinen SM-kisoissa juostu ennätys parani vajaalla kolmella minuutilla. Himoittu 2.20:n raja jäi vielä odotuttamaan itseään, mutta jos jo ensi vuonna. Samalla se tarkoitti sitä, että etusivun lista 2.20 rajan alittaneista suomalaisista maratoonareista ei saanut päivitystä tänä vuonna. Siinä mielessä suomalaisten mieskestävyysjuoksijoiden alakulo jatkuu.

Itse olen alkanut katsella ensimmäistä kisaa täällä Thaimaassa. Aikomus olisi juosta ensi viikonloppuna. Tuttu vaihtoehto olisi ollut Ban Phen maratonin kymppi Rayongissa, jossa kävin voittamassa 60- vuotisten sarjan viime vuonna. En kuitenkaan halunnut palata sinne tässä kunnossa, vaan valintani osui Thailand Iron Man- juoksukisaan Lumpini Parkissa, Bangkokissa. Vaikka kisassa ei olekaan omaa sarjaani (viimeinen sarja 50+), niin 5 kilometrin kisa palvelee hyvin nopeusharjoitusta kuntoni tässä vaiheessa.

Thaimaan juoksutarjonta on muuttunut radikaalisti sitten kuninkaan kuoleman. Kuukauden ulkojuhlintakielto peruutti joitakin juoksuja tai siirsi niitä eteenpäin. Yksi tällainen suuri maratontapahtuma on Bangkokin maraton, jonka piti olla 20.11.2016, mutta joka on nyt siirretty pidettäväksi 5.2.2017. Toinen suuri juoksu Bangkokissa on Thailand International Half Marathon, joka juostaan ennakkosuunnitelmien mukaisesti 25.12.2016 eli joulun aikaan.

Muitakin juoksuja on tarjolla joulukuussa. Katsotaan myöhemmin mikä on juoksukunto ja mihin juoksuun tulee osallistuttua.


             Thailand Iron Man Mini Marathon 2016, Kuva: jogandjoy.com

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Sekalainen viikko

Sokeiden hierontapaikka

Kulunut viikko on ollut asettautumista rutiineihin, juhlintaa ja taistelua ongelmia vastaan.

Rutiinit ovat lähteneet hyvin liikkeelle. Juoksut ovat alkaneet lyhyen tauon jälkeen suunnitelmien mukaan. Päivään on saattanut sisältyä jopa kaksi harjoitusta. Tavoitteena on edelleen nostaa lokakuun harjoitusmääriä ja lisätä myös tehoa ja oheisharjoitteita.

Koveneva harjoittelu vaatii myös hyvää hierontaa.  Ensimmäinen hierontani oli ehkä vikatikki, kun otin jopa kahden tunnin thaihieronnan. Jäykkä kroppani ei vastaanottanut kovinkaan hyvin venytyksiä ja kovaa hierontaa sisältävää käsittelyä, vaan pysyi jäykkänä. Vahingosta viisastuneena toinen hierontani olikin öljyhieronta, jossa käsittely on lempeämpää ja pehmeämpää hivelyä. Se olikin hyvä ratkaisu ja vähitellen kroppa on rentoutunut.

Gondon uima-allas

Uinnit ovat myös alkaneet kerrostalon uima-altaalla. Se on käsittänyt kerrallaan noin 500 metriä rintauintia. Vapaa tyyli olisi tietenkin nopeampi ja helpompi uintitapa, mutta rintauinnissa yläkroppaa tulee enemmän käytetyksi ja on siinä mielessä parempi.

Juhlaakin viikkoon on sisältynyt, kun yksi Thaimaan suurimmista juhlista Loy Krathong oli pari päivää sitten. Juhlaan kuuluu koristeellisesti tehdyt korit, jotka lasketaan veteen toivomusten kera. Myös paperisia leijoja lähetetään taivaalle, vaikka ne ovat kiellettyjä lentokenttien läheisyydessä turvallisuuden takia. Ehkä kuninkaan kuolemasta aiheutunut kuukauden ulkojuhlintakielto vaikutti niin, että leijoja ei juuri näkynyt. Tuo kuukauden juhlintakielto päättyi juuri Loy Krathongin iltana.

Viikkoon sisältyi myös ongelmia kun tilaamani asuntoyhtiön WiFi- internetyhteys alkoi pätkiä. Valitin siitä heti asunnon toimistoon ja niinpä sieltä tuli seuraavana päivänä huoltomies katsastamaan tilannetta. Aikansa ihmeteltyään hän muutti yhteyden toiseen WiFi- aliverkkoon ja homma alkoi taas pelittää. Mutta mikään asia ei ole varmaa Thaimaassa. Se mikä pelaa tänään, se voi olla kaput jo huomenna. Lähipäivät osoittavat onko korjausliike onnistunut.

Toinen ongelma sattui kaverilleni, joka hukkasi pankkikorttinsa kerrostalomme automaattiin. Kävimme tänään tekemässä siitä ilmoituksen automaatin omistavaan pankkiin. Luulin että olisimme saaneet heti huoltomiehen avaamaan automaatin ja luovuttamaan kortin takaisin mutta mitä vielä. Sain tehdä asiasta ainoastaan vikaraportin, joka menee ylempiin instansseihin käsiteltäväksi. Kun byrokraatit ovat saaneet asian käsitellyksi, he soittavat puhelimeeni jatkotoimenpiteistä. Siihen saattaa mennä useampikin päivä. Täällä ei anneta kiireen pilata työpäivää.

Elellään ja ihmetellään.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Laura Manninen tehtailee ennätyksiä

Laura Manninen
Kuva: Lehtikuva

New Yorkin maraton on juostu ja suomalaisittain parasta antia oli Laura Mannisen (ent.Markovaara) 15.sija naisten sarjassa henkilökohtaisella ennätyksellään 2.41.08. Lahden SM-maratonilla syyskuussa juostu entinen ennätys parani 13 sekunnilla. Ennätyksiä tulee liukuhihnalta, vaikka ikää on mittarissa "jo" 43 vuotta. Mutta se on vain biologinen ikä, Laura on aloittanut kilpajuoksun vain kymmenisen vuotta sitten hieman yli 30-vuotiaana. Siihen nähden urheiluikää ei ole kuluttavasti.

Mutta luulenpa että Laura tavoitteli vieläkin kovempaa ja tärkeämpää ennätystä. Se kaatui todennäköisesti tuuleen ja hieman mäkiseen reittiin. Selitän asiaa tarkemmin.

Laura Mannisella on nimissään seuraavat kestävyysjuoksun SE:t sarjassa N40:

3000 m: 9.46,52  2.6.2013
5000 m: 16.44,75  29.8.2015
10000 m: 33.37,87  27.8.2016
10 km: 34.05  18.06.2016
Puolimaraton: 1.14.16 10.7.2016

Eli ennätyssarja kattaa lähes kaikki kestävyysjuoksumatkat eri muodoissa, paitsi sisähallin 3000 metriä ja maraton maantieltä. Sisähallin 3000 metrin ennätys N40-sarjassa on Kaisa Lettojärvellä ajalla 10.02,83 ja maratonin SE Sinikka Toropaisella (ent.Kiippa) ajalla 2.40.52. En tiedä onko Laura edes yrittänyt tuota sisähallin ennätystä, mutta se olisi hyvinkin hänen ulottuvillaan. Mutta maratonia Laura on juossut useastikin ja viimeiset kaksi juoksua ennätystä parantaen. Tuo New Yorkin voittoaika jäi vain vaivaiset 16 sekuntia Sinikka Toropaisen SE:stä. Se ei ole paljon se kun ottaa huomioon vaativahkot olosuhteet.

Annemari Kiekara
Kuva: Lehtikuva

Laura Manninen on jo kertonut lehtihaastatteluissa, että hän tulee juoksemaan seuraavan maratonin keväällä tai jopa jo Dubaissa 20.1.2017. Hänen päätavoitteenaan on luonnollisesti alittaa MM-kisojen tulosraja Lontooseen, joka on 2.36. Toissijaiseksi tavoitteekseen Laura ottaa varmasti tuon N40-sarjan SE:n.

Mutta Laura tulee saamaan tähän SE:n tavoitteluun mielenkiintoista kilpaseuraa. Uudelleen kuntoutuva Annemari Kiekara (ent.Sandell), joka voitti juuri naisten maastojuoksun PM-katsastukset ja valittiin Norjan kisoihin, täyttää 40 vuotta 2.1.2017 eli ensi tammikuussa. Hän voisi kilpailla jo Dubaissa niin että tulos olisi ennätyskelpoinen N40-sarjassa. Mikä olisi parempaa urheiluviihdettä kuin nähdä Laura Manninen ja Annemari Kiekara Dubaissa tammikuussa yhdessä "kotikonnuillaan" juoksevan Anne-Mari Hyryläisen (Hyryläisellä MM-raja jo alitettu) kanssa taistelemasta MM-kisojen lipuista ja ajoista. Lisämausteena olisi Lauran ja Annemarin kisa maratonin N40-sarjan SE:stä.

Kun tähän naisten maratonkisaan lisätään vielä nuori Alisa Vainio, joka palaa kilpailuihin tulevana vuonna uuden valmentajansa trimmaamana, niin hyvää kilpailua on tiedossa. Alisa Vainio on maininnut viimeisimmissä haastatteluissa päämatkojensa olevan 10000 metriä ja maraton.

Ja mitä tekee Johanna Peiponen? Kokeilisiko jo maratonia? Mielenkiintoinen vuosi on tulossa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Jomtienissa jälleen

Viewtalay 1:n pääportti

Saavuin kolme päivää sitten Thaimaahan ja tarkemmin Pattayalle Jomtieniin. Siellä olen asunut Viewtalay 1:n kerrostalossa jo kymmenen vuoden ajan. Ukraine International Airwaysin lento Bangkokiin Kiovan kautta sujui hyvin ja ongelmitta. Koneet olivat hyviä, henkilökunta ripeää ja palvelualtista. Positiivisena yllätyksenä tuli vielä Boryspilin lentokenttä Kiovassa, jota on uusittu jatkuvasti ja se vaikutti erittäin modernilta. Kyllä siellä kelpasi vaihtoajan viettää.

Ensimmäiset päivät Jomtienissa ovat menneet kotiutumisen lisäksi erilaisiin logistisiin tehtäviin, kuten pankkikortin uusimiseen ja internet-yhteyden hankkimiseen. Pankkikortti uusiutui nopeasti 500 bahtilla (noin 15 euroa). Erikoista uudessa kortissa oli se, että PIN-koodi oli laajennettu kuusinumeroiseksi entisen neljän sijasta. Kaipa se lisää turvallisuutta. Internetin otin oman talon WiFi-verkosta, kun sen hinnat olivat jatkaneet laskuaan. Monia muitakin vaihtoehtoja olisi ollut.

Juoksu olisi tarkoitus aloittaa lähipäivinä matkasta aiheutuvan tauon jälkeen, kuten aikaisempinakin vuosina. Thaihieronnan otin jo toisena päivänä ja niitä on tarkoitus jatkaa viikottain. Myös asunnon altaalla on tarkoitus uida lähes päivittäin. Kun tähän lisätään vielä päivittäiset lihasharjoitukset, niin siitähän se kuntoiluun liittyvä päiväohjelma syntyy.

Mutta nyt täytyy siirtyä seuraamaan New Yorkin maratonia. Katson sen TV-kanavilta, jos se vain sieltä löytyy. Jos ei löydy, niin sitten seurataan tietokoneen internet-linkiltä.


                         TCS New York City Marathon, Kuva: tcsnycmarathon.org

maanantai 31. lokakuuta 2016

Lokakuun viimeiset päivitykset

On lokakuun viimeinen päivä ja aika tehdä yhteenveto kuukauden juoksuihin. Syyskuun jälkeen asetin tavoitteekseni nostaa hieman kuukausittaista juoksumäärää. Kiitos hyvien lokasäiden tässä onnistuinkin. Tämän päivän lenkin jälkeen lokakuun saldoksi tuli 285 kilometriä, mikä on noin 15% enemmän kuin syyskuussa. Seuraava juoksulenkki juostaankin Thaimaassa, kun sinne on saavuttu ja asetuttu taloksi. Thaimaassa suunnitelmana on nostaa tehoja ja parantaa näin juoksunopeutta, joka on päässyt rapautumaan juoksutauon ja varovaisen alun jälkeen.

Yrjö Pesonen
Kuva: karjalainen.fi

Kilpailupuolella tuli viikonloppuna iloisia uutisia Frankfurtin maratonilta. Seitsemänkertainen maratonin Suomen mestari 52-vuotias Yrjö Pesonen jatkaa hyviä esityksiään. Vuosi sitten hän juoksi samaisessa kisassa 50- vuotiaiden SE:n 2.30.25. Sunnuntaina hän lohkaisi tuosta ajasta yli minuutin tuloksella 2.29.17. Sillä ajalla hän tuli sarjassaan toiseksi vain hitusen voittajasta itävaltalaisesta Harald Bauerista jääneenä.

Tässä on kaksi vuotta sitten kirjoitettu lehtijuttu Yrjö Pesosesta. Aika kuluu ja elämäntilanteet muuttuvat, mutta maratonjuoksu jatkuu.

Frankfurtin maratonin paras suomalainen oli Tommi Hytönen, joka kellotti ajan 2.28.34. Kilpailun voitti Kenian Mark Korir ajalla 2.06.48. Jannica Granbacka oli paras suomalaisnainen ajalla 2.49.43. Naisten voittoon juoksi Etiopian Mamitu Daska ajalla 2.25.27.

Seuraava kirjoitus tuleekin Thaimaasta. Pysykää kanavalla.

torstai 27. lokakuuta 2016

Miesten kestävyysjuoksun tasosta Suomessa

Jari Hemmilä
Kuva: Jari Hemmilä / Twitter

Eilen oli Aamulehdessä mielenkiintoinen juttu Jari Hemmilästä, entisestä maajoukkuetason juoksijasta. Jarihan juoksi aikoinaan kympin aikaan 28.21,74 vuonna 1984 ja 5000 metriä aikaan 13.44,85 vuonna 1983. Jari kritisoi voimakkaasti nykyistä miesten kestävyysjuoksun tasoa Suomessa ja varmaan aiheesta. Harva kuitenkin uskaltaa sanoa, että 31 minuutin kympin juoksijat pitäisi liputtaa pois radalta, koska he eivät ole kilpaurheilijoita, vaan harrasteliikkujia.

Suomalaismiesten kestävyysjuoksun taso on ollut laskeva pitkään ja se on tippunut todella surkeaksi. Ydinkysymys onkin, pitäisikö tilanteeseen suhtautua keppiä heiluttaen vai yrittää nostaa sitä kannustavasti. Ilmeisesti sekä keppiä että porkkanaa tarvitaan ja Hemmilä tarrautui keppiin. Miesjuoksijoiden kanssa työskentelevien valmentajien täytyy ottaa huomioon myös kannustavat elementit, muuten juoksijaa ei saada motivoiduksi ankaraan harjoitteluun. Kas siinä tehtävää tulevaisuuden miesjuoksijoiden parissa työskenteleville henkilöille.

Arttu Vattulainen
Kuva: Arttu Vattulainen / Twitter

Mieskestävyysjuoksun nykyistä tilaa voidaan hyvin mitata etusivullani olevilla juoksutilastoilla. Ratakausi on jo ohi, joten voimme tarkastella mitä alle 14 minuutin vitosen ja alle 30 minuutin kympin tilastoille on tänä vuonna tapahtunut. Lopputulos vahvistaa heikon tilan: vain kolme päivitystä yhteensä kumpaiseenkin listaan ja vain yhden miehen toimesta. Tuo kesän ainoa valopilkku on Arttu Vattulainen, joka paransi aikaisempaa kympin ennätystä ja juoksi uutena miehenä 5000 metrin listalle ja paransi siellä aikaansa. Mielelläni olisin tehnyt useampia päivityksiä.    

Kolmas lista alle 2.20 maratoonareista ei näytä tällä hetkellä yhtään paremmalta, koska siihen ei ole tullut vielä yhtään päivitystä. Tilanne on tämän vuoden osalta vielä auki, sillä loppuvuodesta on jäljellä esimerkiksi Frankfurtin maraton ensi sunnuntaina ja New Yorkin maraton sitä seuraavana sunnuntaina 6.11. Lisäksi nykyisen kärkiajan tälle vuodelle juossut Aki Nummela kilpailee ennakkotietojen mukaan Valenciassa, Espanjassa maratonilla marraskuun 20. päivä.  Toivottavasti hänestä tai jostakin yllättäjästä tulisi vielä uusi 2.20:n alittaja, ennen kuin kuluva vuosi on paketissa.

Mutta summa summarum. Miesten kestävyysjuoksumme tarvitsee todella jotain uutta piristystä. Ehkä yleisurheilun uudistusprosessi ja Tommy Ekblomin vetäytyminen kestävyysjuoksun lajipäällikön paikalta tuo toivottua uudistusta. Sitä totisesti tarvitaan.


                   Väistyvä lajipäällikkö Tommy Ekblom, Kuva: Jarno Ranta/Yle

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Syksystä lämpöön

Syksyn värejä
Kuva: pixabay.com

Ruska on takana ja syksy kallistuu lopuilleen. Minulle se tarkoittaa muuttolinnun tavoin valmisteluja Kaakkois-Aasian lämpöön. Aiemmissa jutuissa kerrottu passin uusiminen on päättynyt onnellisesti ja olen noutanut uudenkarhean matkakirjan paikallisesta R-kioskista. Olen myös tulostanut varatut lentoliput sekä Bangkokiin että Phnom Penhiin. Hikilintu on valmis lentoon.

Tuleva viikko menee vielä kesäkauden lopettajaisissa, kuten veneen ja mökin valmistelussa talvilepoon. Toinen tehtävä on luonnollisesti matkalaukun pakkaus. Se on minulle helppo rasti, sillä en ota juurikaan liikoja tavaroita mukaan. Lämpimässä riittää juoksutarvikkeiden lisäksi parit shortsit ja muutama T-paita. Ja se mikä puuttuu, sen saa Thaimaan toreilta ja kaupoista erittäin edullisesti.

Juoksu on jatkunut lokakuussa ennakoidusti. Säät ovat edelleen suosineet, sillä syyskuun tapaan sateita ei ole juurikaan esiintynyt täällä Keski-Suomessa. Tavoitteena on nostaa hieman syyskuun kilometrimääriä. Maltillinen nousu harjoittelussa on nyt tärkeää, jotta uusia takaiskuja ei tulisi. Aiempien vuosien syysjuoksukisat jäivät nyt kokonaan väliin, vaikka haluja olisi ollutkin. Sekin kuuluu varovaiseen paluuseen entiseen formuun. Puretaan kisapaineet sitten Thaimaassa.

Laitetaan tähän loppuun vielä uusintana kuva tammikuussa juostusta Yangonin kympistä Myanmarissa. Innostakoon se tulevaa Kaakkois-Aasian reissua.


                 Yangonin kympin maalissa tammikuussa 2016

perjantai 14. lokakuuta 2016

Maratonsalaattia

Abel Kirui
Kuva: alchetron.com

Aloitetaan sunnuntaina 09.10 juostun Chigacon maratonin tuloksilla. Miesten maratonin voitti Kenian Abel Kirui tuloksella 2.11.23. Miehellä on kova arvokisatausta: MM 2009, MM 2011 ja olympiahopea Lontoosta 2012. Voiton jälkeen Kirui sanoi tavoitteekseen voittaa ensimmäisenä juoksijana kolmannen MM:n maratonilla ensi vuonna Lontoossa. Chigacon kisassa vauhtia ei pidetty aivan niin paljon kuin ehkä odotettiin. Myös Kenian Dennis Kimetto puuttui tuloksista jostain syystä. Miesten kärkikolmikko oli:

1.Abel Kirui Kenia 2.11.23
2.Dickson Chumba Kenia 2.11.26
3.Gideon Kipketer Kenia 2.12.30

Naisten puolella Kenia otti sielläkin kolmoisvoiton. Florence Kiplagat uusi viimevuotisen voittonsa ja oli suhteellisen ylivoimainen ajalla 2.21.32. Voitto oli myös näpäytys Kenian olympiavalitsijoille, jotka pudottivat Florence Kiplagatin pois Rion joukkueesta. Chigacon kärkikolmikko oli:

1.Florence Kiplagat Kenia 2.21.32
2.Edna Kiplagat Kenia 2.23.28
3.Valentine Kipketer Kenia 2.23.41

Priscah Jeptoo
Kuva: letsrun.com

Tulevana viikonloppuna juostaan maraton esimerkiksi Amsterdamissa, Melbournessa ja Torontossa. Ehkä kovin kisa käydään Amsterdamissa, jossa miesten sarjassa voitosta kisaavat kenialaiset Wilson Chebet ja Bernard Kipyego. Chebet voitti kisan vuosina 2011, 2012 ja 2013 ja Kipyego seuraavina vuosina, 2014 ja 2015. He ovat nytkin suosikkeina. Naisten puolella on kolme suosikkia: Kenian Priscah Jeptoo ja etiopialaiset Meselech Melkamu ja Meseret Hailu. Hailulla on Amsterdamin reittiennätys 2.21.09 vuodelta 2012, mutta se saattaa nyt rikkoontua.

Suomessakin juostaan maratoneja viikonloppuna. Kovin maraton juostaan jo huomenna 15.10 Kankaanpäässä. Juoksun ehdoton mielenkiinnon kohde on Annemari Sandell, joka juoksee Kankaanpäässä maratonin pitkästä aikaa. Annemari kisaa nyt uudella sukunimellä Kiekara, joka tulee uuden aviomiehen Mika Myöhäsen myötä. Mika otti isoisänsä sukunimen juuri ennen avioitumista Annemarin kanssa, joka valitsi sitten saman nimen käyttöönsä.

Annemari on ilmoittanut lopettaneensa huipputasolla, mutta luulen että siitä huolimatta hän juoksee kelpo ajan. Huomenna sitten nähdään mikä on lopputulos.


                           Annemari Kiekara, Kuva: mtv.fi

lauantai 8. lokakuuta 2016

Näin se homma etenee...

Thaimaan matkan järjestelyt ovat edenneet. Menin sitten poliisi.fi- sivulle uusiakseni vanhenevan passin netin kautta. Sivuilla oli selkeät ohjeet siitä kuinka toimia. Ensimmäinen asia oli hankkia sähköinen passikuva poliisin listoilla olevasta valokuvaamosta. Valokuvaamo lähettää kuvan sitten poliisille ja siitä hakija saa kuvatunnisteen, jota käytetään passia tilattaessa.

Sormenjäljen rekisteröinti
Kuva: hs.fi (Heidi Piiroinen)

Kävin kuvaamossa ja sain tunnisteen tekstiviestillä. Ja sitten vain nettiin täyttämään hakemusta. Sitä tehtäessä varmistui että minulta oli jo aiemmin onneksi otettu sormenjäljet biopassiin, joten pystyin viimeistelemään hakemuksen. Jos sormenjälkiä ei olisi otettu, niin minun olisi pitänyt käydä henkilökohtaisesti poliisiasemalla tekemässä sen, ennen kuin olisin voinut jatkaa hakemusta. Nyt sitten vain odotellaan uutta passia, jonka osoitin nykyisen asuinpaikkani R-kioskiin. Kätevää.

Seuraava asia oli Bangkok-Phnom Penh-Bangkok lentolippujen varaus joulukuun alkuviikolle. Menin jälleen momondoon ja varasin sieltä liput ja maksoin ne. AirAsian lentojen hinnaksi tuli noin 120 euroa. Bangkokin päässä lennot lähtevät ja palaavat käyttäen Don Mueangin lentokenttää, joka oli Bangkokin pääkenttä ennen Suvarnabhumia. Nyt sieltä tehdään Thaimaan sisäiset lennot ja matkat lähinaapureihin, kuten Kambodzaan. Sekin asia on nyt kunnossa, joten voin ilman pelkoa mennä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja Thaimaan koneeseen ilman viisumia, koska minulla on poistumislippu Thaimaasta 30 päivän sisällä saapumisesta.

Don Mueang Airport
Kuva: bangkok.com

Tänään olin kahden vaiheilla, lähtisinkö Haapajärvelle Kauniston maratonille ja siellä 7 kilometrin kisaan. Olen juossut kyseisen kilpailun kahtena edellisenä vuotena, joten minulla olisi ollut mainio tilaisuus testata nykykunto suhteessa edeltäviin vuosiin. Jätin sitten juoksun väliin, koska ajattelin että en ole vielä tarpeeksi hyvässä kunnossa jalkavaivojen ja juoksutauon jälkeen. Katsoin että tulos olisi ollut sellainen että se ei olisi ollut hyväksi juoksumotivaatiolle, vaikka tietäisinkin syyn siihen. Seuraava juoksukisa on sitten vasta Thaimaassa marraskuun lopussa tai viimeistään joulukuussa. Tavoitteena on juosta tänä vuonna vielä pari, kolme kilpailua.

Näillä mennään eteenpäin ja valmistaudutaan inhimillisempiin juoksusäihin. Kun kylmä kangistaa, niin lämpö kangastaa.


                Jomtien Beach, Kuva: bangkok.com

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Matkajärjestelyjä

Thaimaan matkan järjestelyt etenevät pikkuhiljaa. Olen nyt varannut lentoliput Bangkokiin ja lähtö on marraskuun alussa kuten viime vuonnakin. Netissä on nykyään hyviä vertailuohjelmia, joiden avulla on helppo löytää parhaimmat ja edullisimmat lennot kunkin toiveiden mukaisesti. Itse olen käyttänyt Momondo- ohjelmaa ja havainnut sen erittäin käyttökelpoiseksi ja hyväksi.

Welcome to Ukraine Airlines
Kuva: plus.google.com

Nyt minulle tuli näyttöön edullisin lento Ukraine International Airlinesilta reitille Helsinki-Kiova-Bangkok. Lento oli todella halpa vielä kun ottaa huomioon sen että lennolla on vain yksi välilasku Kiovassa. Yleensä näin halvat liput sisältävät kaksi välilaskua ja matka-aikaa yli vuorokausi. Valitsemani lento kestää vain 14-16 tuntia eli hieman suoraa lentoa enemmän.

En tiedä johtuuko lipun halpuus siitä että Ukrainan levottomuuksien takia ihmiset eivät uskalla lentää sitä kautta ja jota vastaan taistellaan sitten hinnalla. Ukrainassahan putosi toista vuotta sitten matkustajakone alas ohjuksen ampumana. Kone oli Malaysian Airlinesin ja se oli reitillä Amsterdam-Kuala Lumpur. Olen itse käyttänyt tuota alasammuttua lentoa matkustaessani vuosia sitten Thaimaahan reitillä Helsinki-Amsterdam-Kuala Lumpur-Bangkok. No, pelolle ei saa antaa sijaa kuten nyt muodikkaasti sanotaan vähän toisissa yhteyksissä.

Phnom Penh
Kuva: lonelyplanet.com

Kuten on tullut jo aiemmin mainittua, lähden matkaan ilman viisumia mikä tarkoittaa sitä että minun on poistuttava Thaimaasta 30 päivän kuluttua saapumisestani. Aikomuksenani on lentää hakemaan viisumi Phnom Penhistä, Kambodzasta. Sääntöjen mukaan jo Thaimaahan mennessä tuo poistumislippu on oltava valmiina. Aina tuota poistumislippua ei tarkisteta ja niinpä minäkin menin muutama vuosi sitten Helsingin lentoasemalle pokkana ilman sitä, koska ajattelin ostavani sen myöhemmin Thaimaasta käsin. Mutta eikös juuri silloin sattunut kentälle sellainen virkamies, joka vaati poistumislippua. Vakuutteluni siitä että hankkisin sen vasta Thaimaassa ei vakuuttanut virkailijaa ja hän eväsi minulta pääsyn eteenpäin.

Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin rynnätä Helsingin lentokentän alakerrassa olevaan hotelliin ja sen tietokonepäätteelle. Onneksi se oli vapaa ja pääsin näin ostamaan lipun netistä ja tulostamaan sen. Hikikarpaloita pyyhkien riensin takaisin tulotarkastukseen ja sitä kautta lähtöportille. Tiukalle se otti, mutta ehdin vielä hyvin Thaimaan koneeseen. Nyt en aio ottaa samaa riskiä, vaan tulen hankkimaan Phnom Penhin lipun jo täältä Suomesta.

Vanheneva passi

Matkavalmistelut eivät lopu vielä tähän. Vanha hyvin palvellut passini tulee tiensä päähän tässä kuussa, joten joudun uusimaan sen. Passin uusiminen pitäisi olla mahdollista netin kautta poliisi.fi- sivustolta. En ole vielä vieraillut siellä, mutta se olisi vaivaton tapa hankkia uusi passi menemättä poliisiasemalle. Katsotaan, miten homma tulee pelaamaan.

Ja juoksuakin on tullut harrastettua kaiken puuhastelun lomassa. Syyskuu oli mitä loistavin sään puolesta, sillä sadetta ei juuri ollut, päinvastoin kuin elokuussa. Syyskuun saldoksi tuli noin 250 kilometriä, mikä on jo huomattavasti enemmän kuin elokuussa. Hurraahuutoja sekään ei vielä ansaitse, mutta suunta on jälleen oikea jalkavaivojen ja kahden kuukauden juoksemattomuuden jälkeen.

Thaimaahan on hyvä mennä etukenossa ja nousukiidossa.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Viikonlopun maratoneista

Bekele ja Kipsang
Kuva: letsrun.com

Aloitetaan Berliinin maratonista. Niinhän siinä kävi että suosikit pitivät pintansa. Naisissa kovimman tilastoajan omannut Aberu Kebede voitti ja miesten puolella kaksi ennakkosuosikkia, Wilson Kipsang ja Kenenisa Bekele olivat lopulta kaksi kovinta ja Bekele vei himoitun voiton loppuratkaisussa. Bekelen voittoaika 2.03.03 jäi vain kuusi sekuntia Dennis Kimetton ME:stä. Tämä jättää sijaa jossitteluille, sillä ME oli haarukassa aina runsaaseen 30 kilometriin. Kipsangin irtiotto hyytyi 38 kilometrin kohdilla kun Bekele otti hänet kiinni. Miehet jäivät sitten kyttäilemään toisiaan parin kilometrin verran niin että 39. kilometri juostiin aikaan 2.59 ja 40. kilometri jopa 3.04:ään, kun ME olisi vaatinut keskimäärin noin 2.55 kilometrejä. Lopun kiristys ei aivan auttanut ja niin Kimetto sai pitää ME:nsä. Mutta hieno kilpailu kaikenkaikkiaan ja osoitti molempien miesten olevan valmiita vieläkin kovempaan menoon.

Aki Nummela
Kuva: fi.wikipedia.org

Parisen juttua sitten kerroin Ole Halosen tehtyä Finlandia maratonilla kauden kärkituloksen, että toivottavasti se paranee alle 2.30:n syksymmällä. Toiveeni selvästi kuultiin, sillä nyt viikonloppuna Lahden SM-maratonilla jopa neljä parasta miestä alitti 2.30:n, nimittäin: Aki Nummela 2.24.18, Thijs Feuth 2.27.02, Jukka Kero 2.28.26 ja Henri Ansio 2.28.41. Näiden lisäksi vielä kaksi suomalaismiestä teki saman tempun Berliinissä: Teemu Toivanen 2.24.29 ja Simo-Pekka Fincke 2.29.37. Tästä on hyvä jatkaa kohti 2.20:n alitusta. Aki Nummela on ilmoittanutkin tämän olevan tähtäimessä Valencian maratonilla, joka juostaan 20.11.2016.

Lahden SM-maratonilta kannattaa mainita myös naisten voittaja Laura Manninen, joka juoksi ennätyksensä 2.41.21. Juoksu oli hänelle valmistautumista New Yorkin maratonille marraskuun alussa, jossa voidaan nähdä sitten vieläkin kovempi tulos. Myös miehillä, muillakin kuin Aki Nummelalla, on vielä mahdollisuus yltää kauden parhaimpaansa joko Vantaan maratonilla 8.10.2016 tai sitten lukuisilla kansainvälisillä myöhäissyksyn maratoneilla.

Odotellaan mielenkiinnolla loppusyksyn tuloksia.

torstai 22. syyskuuta 2016

BMW Berlin Marathon 2016

Wilson Kipsang
Kuva: en.wikipedia.org

Ensi sunnuntaina syyskuun 25. päivä juostaan jälleen maailman kovin maratonkisa, nimittäin Berliinin maraton. Berliinin maratonin reitti on tunnetusti erittäin nopea ja juuri siitä syystä miesten maratonin ME on juostu Berliinissä peräti seitsemän kertaa. Ja kuusi viimeisintä ME- parannusta on tehty juuri siellä.

Listasin Berliinissä juostut miesten maratonin kuusi viimeisintä ME-parannusta viime vuonna, mutta kertaus ei ole pahitteeksi. Tässä tämä huikea ME-lista on:

Paul Tergat Kenia 2.04.55 Berliini 28.09.2003
Haile Gebrselassie Etiopia 2.04.26 Berliini 30.09.2007
Haile Gebrselassie Etiopia 2.03.59 Berliini 28.09.2008
Patrick Makau Kenia 2.03.38 Berliini 25.09.2011
Wilson Kipsang Kenia 2.03.23 Berliini 29.09.2013
Dennis Kimetto Kenia 2.02.57 Berliini 28.09.2014

Näistä juoksijoista Wilson Kipsang on nytkin mukana Berliinissä. Kaikki tämänvuotiset Berliinin osallistujat, jotka ovat juosseet 2.06 tai sen alle, ovat:

Emmanuel Mutai Kenia 2.03.13
Wilson Kipsang Kenia 2.03.23
Tsegay Mekonnen Etiopia 2.04.32
Kenenisa Bekele Etiopia 2.05.04
Vincent Kipruto Kenia 2.05.13
Sisay Lemma Kenia 2.05.16
Eliud Kiptanui Kenia 2.05.21
Evans Chebet Kenia 2.05.33
Mark Kiptoo Kenia 2.06.00

Kenenisa Bekele
Kuva: diretube.com

Näistä peräti seitsemän tulee Keniasta ja loput kaksi ovat luonnollisesti Etiopiasta. Kuka vain heistä voi voittaa, mutta Kipsangin ohella nostaisin esiin Etiopian Kenenisa Bekelen, joka aloitti maratonuransa keväällä 2014 pitkän ja loistavan ratajuoksu-uran jälkeen. Tämän vuoden keväällä hän oli 3:s Lontoon maratonilla, mutta ei päässyt suureksi pettymyksekseen Kenian olympiajoukkueeseen. Se on varmaan lisännyt motivaatiota näyttää että maratonkin vielä kulkee.

Kannattaa olla tarkkana, ettei sekoita osallistujalistalla olevaa Eliud Kiptanuita viime vuoden Berliinin ja tämän vuoden Rion olympiavoittajaan Eliud Kipchogeen. Valitettavasti Kipchoge ei ole kisassa mukana, vaan on toipumassa olympiavoitostaan. Eliud Kiptanui oli viime vuonna toinen Berliinissä etunimikaimansa perässä, joten hän havittelee nyt varmasti voittoa. Viime vuoden kisan ratkaisut näkyvät tästä.

Nykyinen ME:n omistaja Dennis Kimetto on valinnut Chigacon maratonin, joka juostaan 9.10. Myös kenialaiset Dickson Chumba ja Abel Kirui sekä Etiopian Tsegaye Kebede juoksevat Chigacossa.

Naisissakin Berliinissä on juostu kaksi ME:tä, nimittäin:

Tegla Loroupe Kenia 2.20.43 Berliini 1999
Naoko Takahashi Japani 2.19.46 Berliini 2001

Tämänvuotisen osallistujajoukon eliittikärki on seuraavin henkilökohtaisin ennätyksin:

Aberu Kebede Etiopia 2.20.30
Amane Beruso Etiopia 2.20.48
Birhane Dibaba Etiopia 2.22.30
Reina Iwade Japani 2.24.38
Ruti Aga Etiopia 2.25.27
Janet Ronoh Kenia 2.26.03

Aberu Kebede
Kuva: letsrun.com

Eli peräti neljä kuudesta kärkijuoksijasta tulee Etiopiasta ja yksi juoksija sekä Keniasta että Japanista. Ymmärrettävistä syistä Rion olympiamitalistit Jemime Sumgong (Kenia), Eunice Kirwa (Bahrain) ja Mare Dibaba (Kenia) puuttuvat osallistujalistalta. Florence Kiplagat  (Kenia), Atsede Baysa (Etiopia) ja Valentine Kipketer (Kenia) ovat valinneet Chigacon maratonin 9.10. Viime vuoden Berliinin voittaja Kenian Gladys Cherono puuttuu myös listalta. Voittajaa on vaikea ennakoida muuten kuin että eiköhän se Etiopiasta tule.

Olen katsonut viime vuosina Berliinin maratonin suorana Internetistä. Aina sieltä on jostain löytynyt ilmainen linkki, johon ei ole tarvinnut rekisteröityä. Sellainen löytynee tälläkin kertaa.

Ja ei muuta kuin jännittämään.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syksyn maratoneja


Finlandia Marathon
Kuva: finlandiamarathon.fi

Nyt on se aika syksystä että maratoneja juostaan siellä sun täällä niin Suomessa kuin maailmalla. Tänä viikonloppuna oli Suomessa maratonkisoja mm. Jyväskylässä (Finlandia maraton), Joutsenossa (Kullervo-maraton), Espoossa ja Kiimingissä.

Finlandia maratonin parasta antia oli Ole Antti Halosen voittoaika 2.31.15,7, mikä on kauden kärkitulos. Edellinen kärkitulos oli myös Halosen nimissä ja se parani nyt noin puolellatoista minuutilla. Toivottavasti tämä kärkiaika kohenee vielä loppusyksyn maratoneilla esimerkiksi Vantaalla tai sitten kansainvälisillä maratoneilla. En muista aikaa jolloin miesten kauden kärkitulos maratonilla olisi ollut päälle 2.30 ja toivottavasti se ei jää sinne tänäkään vuonna.

Johanna Lindholm
Kuva: porvoonurheilijat.fi

Joutsenon Kullervo-maratonissa taasen tapahtui sama kuin viime vuonnakin eli maratonin nopein juoksija oli nainen, tällä kertaa N40-sarjalainen Johanna Lindholm ajalla 2.54.17. Viime vuonnahan oli se kuuluisa Joutsenon pommi, kun Alisa Vainio juoksi samaisen kisan aikaan 2.33.24 voittaen niin ikään kaikki miehet. Ei mene hyvin maratonmiehillä Joutsenossa. No, veteraanimiehissä oli parempaa antia puolimaratonilla kun Pertti Leinonen voitti M60- sarjan kovalla ajalla 1.24.30 ja Kauko Kuningas tuli toiseksi ajalla 1.26.15. Kuningas kuuluu jo M65- sarjaan ja hänellä on tämän matkan SE:t niin M60- kuin M65- sarjassa.

Kiimingin maratonilta voi mainita M65- sarjan puolimaratonin voittaja eli Kauko Tuisku, joka juoksi ajan 1.27.31. Se on kovaa kansallista tasoa. Tuisku, edellä mainittu Kauko Kuningas ja Olavi Peura ovat kovia menijöitä tällä matkalla M65- sarjassa.

Kauko Kuningas
Kuva: anli.sportsontheweb.net

Espoon rantamaratonilta ei ole ihmeempää kerrottavaa. Positiivisena seikkana voidaan mainita runsas osanotto niin maratonissa kuin puolimaratonin puolella. Taso kun nousisi vielä, niin voitaisiin puhua merkittävästä maratontapahtumasta.

Maailmallakin juostaan lukuisia mielenkiintoisia maratoneja tässä ja ensi kuussa sekä New Yorkin maraton marraskuun alussa. Ehkä kovin maraton kaikista juostaan viikon päästä Berliinissä. Siitä enemmän myöhemmin.