tiistai 31. heinäkuuta 2018

Suonenjoki tutuksi

Olavi Leskisen kunniaksi pystytetty patsas

Matka on jatkunut Nurmeksen, Nilsiän, Siilinjärven ja Kuopion kautta Suonenjoelle. Paikka on minulle tuttu, sillä olen pyörinyt täällä ennenkin, myös Mansikkahölkässä vuonna 1995. Nyt sitäkään juoksua ei taida enää olla.

Suonenjoki tunnetaan parhaiten mansikoista. Kansakoulunopettaja Olavi Leskinen oli se henkilö, joka toi mansikanviljelyn Suonenjoelle ja hänen kunniakseen on nimetty katu ja pystytetty kuvan patsas Suonenjoen torialueelle. Tuusniemeltä Suonenjoelle opettajaksi tullut mies yritti leventää leipäänsä erilaisilla viljelyskokeiluilla, joihin kuului 12 Tanskasta tuotua mansikantaimea. Siitä homma laajeni vähitellen ja opettajan tarmolla Leskinen neuvoi muitakin kuntalaisia mansikanviljelyn saloihin.

Viljelys alkoi vuonna 1916 ja vähitellen mies vaurastui niin, että pystyi ostamaan toisena suonenjokelaisena auton, T-mallin Fordin. Olavi Leskisen mansikanviljelystä on Ilta-Sanomissa 100-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2016 kirjoitettu juttu, joka on tässä.

Kari Tapion muistomerkki

Aivan Olavi Leskiselle omistetun patsaan lähettyvillä samalla torialueella on toisen kuuluisan suonenjokelaisen Kari Tapani Jalkasen eli Kari Tapion muistomerkki. Kari Tapio kuoli 65-vuotiaana joulukuussa 2010 sydänkohtaukseen taksin takapenkille. Suonenjoen kaupungin pystyttämä muistomerkki asetettiin nykyiselle paikalle varsin pian tämän jälkeen.

Muistomerkki koostuu kahdesta vastakkain olevasta kivenlohkareesta, joista suurempaan on kaiverrettu Kari Tapion nimi ja elinvuodet sekä tieto että hän syntyi aikoinaan juuri tällä torialueella sijainneessa sairaalassa. Lisäksi kivessä on kaksi säkeistöä tekstiä yhdestä Kari Tapion tunnetuimmasta kappaleesta eli Myrskyn jälkeen.

Torikeskustelussa kuulin että muistomerkin laulutekstissä olisi ollut yksi sana väärin ja että se sen vuoksi olisi jouduttu poistamaan paikalta korjattavaksi. Löysin tälle väitteelle myös vahvistavaa dokumenttia. Mutta nyt muistomerkki on paikalla jälleen ja toivottavasti oikealla tekstillä. Kimmo Pyykkö on tehnyt Kari Tapiosta myös hautamuistomerkin vuonna 2011 Olarin uurnalehtoon, Espooseen.

Lisää tietoa Kari Tapiosta wikipedian linkistä, joka on tässä.

Mikä olisi parempi lopetus tälle jutulle kuin Kari Tapion "Myrskyn jälkeen". Ei muuta kuin ylös, lakki pois päästä ja kuuntelemaan suurta suomalaista laulajaa tästä linkistä. Olenhan suomalainen.  

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kuhmolainen Maraton, Kuhmo

Kuhmon urheilukeskus

Sotkamosta matka on jatkunut yhä syvemmälle itään eli Kuhmoon. Vierailen paikkakunnalla ensimmäistä kertaa ja kimmokkeena asialle on Kuhmolainen Maraton, joka juostiin eilen Kuhmon urheilukeskuksessa. Bongasin kisan Juoksija-lehden kalenterista ja kun siellä mainittiin että kyse on muistojuoksusta, niin silloin on viimeinen hetki se kokea. Juttelin järjestäjän kanssa ja hän mainitsi että ainakin hänen osaltaan kisa on viimeinen, joten jos uusia järjestäjiä ei ilmaannu, niin kilpailu on haudattu monien muiden juoksujen tapaan historian lehdille. Se olisi todella vahinko, sillä silloin meillä olisi jälleen yksi hyvin järjestetty kisa vähemmän.

Kiinalaisia naisolympiahiihtäjiä

Kilpailuun oli tarjolla kolme matkaa: maraton, puolimaraton ja 10 kilometriä. Valitsin lyhimmän vaihtoehdon, vaikka samalla rahalla eli ilmaiseksi olisi saanut juosta enemmänkin. Reitti oli tuttua asfalttia ja hiekkateitä, kuten monissa viimeaikaisissa juoksuissa.

Kisaan tuli yhteensä lähes 50 juoksijaa ja osanottajajoukkoa väritti runsas kiinalaishiihtäjien ryhmä. Kuvan naisten lisäksi joukossa oli myös miehiä. Seurue tuli Vuokatista, jossa kiinalaiset harjoittelevat suomalaisvalmentajan ohjauksella omiin tuleviin olympialaisiin Pekingissä vuonna 2022. Koko ryhmä osallistui 10 kilometrin juoksuun ja he näyttivät minulle kyllä kantapäitä; olympiaurheilijoille on vaikea pärjätä. Yhden kiinalaismiehen olin kyllä vähällä voittaa, mutta hän kukisti minut loppukirissä kahdella sekunnilla. Hän taisi kuulua huoltojoukkoihin.

Vuokatissa on harjoitellut jo muutaman vuoden ajan lukuisa joukko kiinalaisia. Keväällä Suomessa vierailleen Kiinan urheiluministerin reissu poiki konkreettisen sopimuksen Kiinan hiihtoliiton ja Vuokatin Urheiluopiston välille. Sopimus tuo Suomeen peräti 200 kiinalaista nuorta hiihtäjää ja urheilijaa opiskelemaan Vuokatin urheiluakatemiaan. Asiasta on enemmän juttua Ylen artikkelissa, joka on tässä.

Oma kymppini meni vähän nihkeästi, yhdeksäs sija ajalla 49.32. Tulokset ovat tässä.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Veikko Huovisen työhuone

Veikko Huovinen (1927-2009)
Kuva: fi.wikipedia.org

Autoni on siivittänyt minua kohti itää ja vastaan tuli luonnonkaunis Sotkamo. Vuokatissa olen käynyt aiemminkin, mutta Sotkamon keskusta oli uusi tuttavuus. Lehdistä jo panin merkille, että Sotkamon keskustassa osoitteessa Niemeläntie 1 sijaitsee Veikko Huovisen työhuone. Suurena Huovisfanina, joka on lukenut kaikki hänen kirjansa, sinne piti rynnätä välittömästi. Veikko Huovinen syntyi Simossa, mutta hän muutti perheensä mukana Sotkamoon jo vauvaikäisenä ja asui siellä käytännössä koko ikänsä.

Huovishuone on näköiskopio Veikko Huovisen työhuoneesta ja sinne on siirretty alkuperäisen työhuoneen kalustus ja kirjasto. Veikko Huovisen kotitalo, joka sijaitsee Huovishuoneen lähettyvillä, oli aikoinaan myynnissä, mutta jostain syystä kunta ei ostanut sitä, vaan se meni yksityiselle. No, ilmeisesti kunnalla oli jo nykyinen puutalo olemassa ja vierailijoille kiinnostavinta on juuri se miljöö, jossa Havukka-ahon ajattelija ja muut humoristiset teokset syntyivät.

Veikko Huovisen työhuone

Veikko Huovisen työhuone avattiin nähtävyydeksi ja käyntikohteeksi kesäkuussa 2014. Silmäänpistävää viereisen kuvan otoksessa on se, että työpöydällä on tietokoneen sijasta vanha mekaaninen kirjoituskone. Huovinen oli vanhan kansan mies tässäkin asiassa, uuden maailman metkuihin ei kannattanut osallistua. Tämä ei ollut kovin poikkeuksellista, vaikka Kalle Päätalokin taipui aikoinaan lopulta tekniselle kehitykselle. Monet ovat oppineet kirjojen teon mekaanisella laitteella, joka vaatii fyysistä hakkaamista, kuten polttopuiden teko. Se jää helposti selkäytimeen.

Toinen esiin tuleva seikka on työpöydän vierellä seisova Havukka-ahon ajattelijaa esittävä puuveistos. Tekijää en ainakaan nopealla silmäyksellä huomannut. Käyntikohteen yhteydessä on myös pieni sivuhuone, jossa on kolme suurta kansiota lehtileikkeitä. Ne kertovat Veikko Huovisen kirjailijatiestä Hirri-esikoisesta aina kuolemaan asti vuonna 2009.

Veikko Huovisen elämä ja hänen kirjoittamansa kirjat löytyvät wikipedian artikkelista, joka on tässä. Veikko Huovisella on myös oma nimikkoseuransa, jonka webbisivuosoite on tässä.


                                    Yksi Veikko Huovisen leikekirjoista

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Paltamon Jättiläiset

Daniel Cajanus (1703-1749)
Kuva: fi.wikipedia.org

Matka on edennyt Paltamoon, joka on tunnettu jättiläisistään, niin fyysisistä kuin henkisistä. Viereisen kuvan Daniel Cajanus syntyi Paltamossa pappis- ja virkamiessukuun luultavasti vuonna 1703. Daniel Cajanus oli jo nuorena miehenä yli kaksimetrinen ja kasvoi lisää aikuisiässä. Hänestä on annettu eri maissa erilaisia pituusmittoja, jotka vaihtelevat 230 senttimetristä 283 senttimetriin. Useimmin kirjattu pituusluku on 247 senttimetriä.

Tuohon aikaan monet luonnonoikut, niin kääpiöt kuin jättiläiset kiersivät sirkuksissa näyttämässä itseään rahasta, niin myös Daniel Cajanus. Hän muutti aluksi Tukholmaan ja sitä kautta Eurooppaan. Hänen sanotaan olleen Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm I:n vartiokaartissa, jossa pituus oli plussaa. Sieltä hän ilmaantui Lontooseen, jossa esiintyi näytelmissä ja sirkuksessa useilla nimillä, kuten "Ruotsalainen jätti". Lontoosta Cajanus siirtyi Pariisiin ja Amsterdamiin. Pariisissa hänet esiteltiin kuningas Ludvig XV:ta Versaillessa. Viimeisinä vuosinaan hän sukkuloi Hollannin ja Englannin välillä. Englannissa hänestä maalattiin kuvan muotokuva ja kirjoitettiin elämäkerta. Cajanuksen sanottiin olleen sivistynyt ja kielitaitoinen.

Kun Daniel Cajanuksen terveys alkoi heiketä, hän kirjoitti testamentin vuonna 1746. Hän kuoli kolme vuotta myöhemmin Hollannin Haarlemissa. Danielin perinnön kävi Hollannista noutamassa hänen 220 senttimetriä pitkä sisarensa Agnes. Daniel Cajanus oli halunnut arkkunsa turvalliseen paikkaan haudanryöstäjien takia, mutta se ei auttanut. 1780-luvulla hänen arkkunsa avattiin ja Cajanuksen luuranko siirrettiin Leidenin museoon. Nykyään hänen luurangostaan on tallella enää toinen reisiluu.

Väinö Myllyrinne (1909-1963) oikealla
Kuva: en.wikipedia.org

Toinen pitkä suomalainen Väinö Myllyrinne ei liity suoraan Paltamoon, mutta geeniperimän kautta kyllä, sillä hänen äitinsä Anna Maria Keränen syntyi Paltamossa. Väinö Myllyrinne syntyi ja kuoli Helsingissä. Väinö Myllyrinteen pituusmitat vaihtelevat välillä 247-251,4 senttimetriä. Yleisin arvio on 248 cm. Näillä mitoilla oltiin aikoinaan jopa maailman pisin mies.

Daniel Cajanuksen tapaan Väinö Myllyrinne kiersi Eurooppaa 1930-luvulla sirkusesiintyjänä ja showpainijana. Myllyrinne palasi talvisodan syttyessä takaisin Suomeen ja palveli kotirintamalla. Viimeiset vuotensa hän eli Järvenpäässä, jonne hänet on myös haudattu. Hänestä on vahanukke Järvenpään kirjastotalossa ja toinen Merikarvian korsumuseossa.

Kolmannella pitkällä suomalaisella Lauri Moilasella (1886-1913) on geenit samoilta seuduilta, sillä hän syntyi Paltamon naapurikunnassa Puolangalla. Lauri Moilasella sanottiin olleen mittaa 246 senttimetriä. Moilanen muutti jo lapsena perheensä mukana Amerikkaan, jossa esiintyi sirkuksessa taiteilijanimellä "Iso-Luwi". Muiden jättiläisten tapaan Lauri Moilanen kuoli nuorena aivokalvontulehdukseen ja hänet on haudattu Lakesiden hautausmaahan Hancockiin. Haudanryöstäjien estämiseksi Moilasen arkun päälle valettiin sementtiä.

Kovasti olen katsellut ympärilleni täällä Paltamossa, mutta yhtään jättiläistä ei ole tullut vastaan. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.

Eino Leino (1878-1926)
Kuva: fi.wikiquote.org

Fyysisten jättiläisten lisäksi hengenjättiläiset saavat patsaita ja heidät muistetaan kuoleman jälkeenkin. Paltamon tunnetuin hengenjättiläinen lienee Eino Leino, alkuaan Lönnbohm. Leino syntyi Paltamon Paltaniemellä ja hän on Suomen tunnetuimpia runoilijoita, mutta hän oli myös kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Myös hänen veljensä Kasimir Leino oli tunnettu henkilö itsenäistyvän Suomen kulttuuripiireissä.

Eino Leino kuoli fyysisten jättiläisten tapaan nuorena, vain 47 vuotiaana vuonna 1926 Tuusulan Nuppulinnassa. Neroilla ja luonnonoikuilla elimistö tuppaa käymään kovemmilla kierroksilla ja se vaatii usein ulkopuolista piristettä tai sammutusnestettä, kuinka vain. Se syö miestä.

En kirjoita Leinon elämästä sen enempää, mutta Eino Leinosta kiinnostuneille on wikipedian artikkeli tässä.

Lopuksi nykyajan nomadiakin sykähdyttää tämä Eino Leinon runo:

"Maantietä matkaa
kirjaton, karjaton mies.
Kruununkin kyyti
liikaa ois hälle kenties,
outoja hälle kun on
isänmaa, kotipaikka ja lies
puolue, perhe ja muu
verot, verka ja velka ja ies."

torstai 26. heinäkuuta 2018

Mettäperän lenkki, Muhos

Armi Kuusela (s.1934)
Kuva: en.wikipedia.org

Eilinen päivä meni Muhoksella, jossa tutustuin paikkakuntaan ja juoksin illalla Mettäperän lenkin. Muhos tunnetaan parhaiten viereisen kuvan kaunottaresta eli Armi Kuuselasta, joka valittiin Miss Universumiksi olympiakesänä 1952 Kaliforniassa, USA:ssa. Monien yllätykseksi Armi avioitui nopeasti Gil Hilarion kanssa ja asettui asumaan Filippiineille. Hilarion kuoltua vuonna 1975, Armi avioitui toisen kerran amerikkalaisen diplomaatin Albert Williamsin kanssa vuonna 1978. Armi asuu nykyään San Diegossa, Kaliforniassa.

Armi Kuusela on vieraillut silloin tällöin Suomessa. Vuonna 1955 Armi ja Gil tekivät laajan kiertueen, jolloin heitä pääsi näkemään ja tapaamaan maksua vastaan. Gil oli ilmeisesti kova liikemies. Viimeisin vierailu on vuodelta 2014, jolloin Armi täytti 80 vuotta. Tällöin hän kävi myös kotikunnassaan Muhoksella ja tapasi sukua ja tuttuja.

Armi Kuuselan merkitys Suomelle ja Muhokselle näkyy monin tavoin. Muhokselta löytyy esimerkiksi Arminkatu. Heti Miss Universum-voiton myötä tehtiin myös kotimainen elokuva Maailman kaunein tyttö, jossa Armi Kuusela näytteli yhdessä Tauno Palon kanssa. Lisäksi Olavi Virta levytti Erik Lindströmin säveltämän ja Saukin sanoittaman laulun Armi, josta tuli Miss Suomi- kisojen tunnussävel. Sen sijaan vuonna 1952 valmistunut kotimainen elokuva Muhoksen Mimmi (myös samanniminen Toivo Kärjen laulu, sanat Reino Helismaa) ei pohjaudu Armi Kuuselan tarinaan, vaan toiseen muhoslaiseen kaunottareen Hilda Mustaan (1912-1993). Armilla ja Hildalla on kuitenkin yhteistäkin, sillä heidän äitinsä olivat tietojen mukaan serkuksia.

Pertti Lapinkangas, juoksun nopein

Illalla juostiin sitten Mettäperän lenkki Hyrkin koululla Päivärinteellä. Kilpailun 6,8 kilometriä pitkä reitti oli pääasiassa hiekkatietä ja hieman asfalttia. Olen juossut saman kisan aiemmin vuonna 2008, jolloin osallistuin kuntosarjaan ja tulin toiseksi ajalla 29.21. Nyt osallistuin sarjaan M60, kun näitä veteraanisarjoja oli jopa viiden vuoden välein.

Helteitä ei pääse pakoon, ei myöskään tässä juoksussa. Siitä huolimatta oli mukava taivaltaa kauniissa maalaismaisemassa. Jalat tuntuivat jo aika raskailta lukuisten kisojen takia, mutta maaliin tultiin aikanaan ajalla 33.31, jolla irtosi sarjani häntäpaikka eli neljäs sija. Ajasta näkee että tämä juoksu oli suhteellisesti heikompi kuin Porkkalan ympärijuoksu Kärsämäellä parisen viikkoa sitten, jonka juoksin myös kymmenen vuoden tauon jälkeen. Yli neljän minuutin heikennys aikaan on suuri, mutta tämä oli päivän kunto. Reittikään ei tosin ollut aivan sama kuin ennen, vaan siihen oli tullut muutoksia alku- ja loppupäähän ja oli näin hieman pidempi.

Sarja M60, tuloslista

M60-sarja oli kova, sillä sen voittaja kuvan Pertti Lapinkangas oli myös koko kisan nopein mies ja sai kotiinviemiseksi komean kiertopalkinnon. M60-sarjan kakkonen ja kolmonen Aulis Kaasinen ja Markus Hast ovat tuttuja juoksijoita, joiden kanssa olen kisannut tiukasti ennenkin. Pertti Lapinkankaan tapasin ensimmäistä kertaa ja hän kertoi juosseensa tosimielellä vasta parisen vuotta, joten siihen nähden mies on kovassa kunnossa. Miehet ovat kuvassa tuolla alhaalla palkintopokaaleineen.

Mettäperän lenkin tulokset tulevat aikanaan järjestäjäseuran Laitasaaren Vedon webbisivuille ja laitan ne myös tänne. Ne ovat tässä.

Tästä jatketaan taas matkaa Paltamon ja Kajaanin suuntaan. Tie vie eteenpäin ja kilometrit ja kilpailut sen kuin lisääntyvät.


M60-sarjan kolme parasta vasemmalta: Lapinkangas, Kaasinen ja Hast

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Cooperin testi, Pudasjärvi

Suojalinnan jalkapallokenttä

Eilen illalla juostiin Cooperin testi Suojalinnan urheilukentällä Pudasjärvellä. Sää oli tuttuun tapaan helteinen, mutta se oli kaikille sama. Juoksin kisan vuosi sitten, jolloin sain tulokseksi 2675 metriä. Nyt asetin tavoitteeksi 2700 metriä, sillä aina pitää tavoitella parempaa.

Juoksijoita oli enemmän kuin vuosi sitten, lähes kymmenen henkeä lomakaudesta ja kuumasta säästä huolimatta. Sarjan aikaisemmissa kisoissa on ollut parhaimmillaan jopa 20-30 juoksijaa. Tutuista juoksijoista Jorma Puurunen oli myös paikalla ja hän asetti itselleen saman tavoitteen, sillä hän oli jäänyt edellisessä testijuoksussa hieman alle 2700 metrin.

Juoksun 3 parasta oikealta: Puurunen, Tuoriniemi ja Alahäivälä

Startista jäin Jorman taakse peesaamaan, mutta jouduin aika nopeasti jättäytymään kyydistä. Jorma juoksi reilusti yli 2700 metrin vauhtia ja minulla se pysyi 2700 metrissä puolimatkaan. Viimeisellä kuudella minuutilla vauhtini hiipui, joko huonosta vireestä tai väsymyksestä johtuen. Sinnittelin kuitenkin 12 minuuttia täyteen ja lopputulokseksi tuli 2640 metriä eli selvästi alle tavoitteen.

Kisasta puuttuivat kovemmat yli kolmen kilometrin taivaltajat, joten Jorma voitti, minä olin toinen ja kuvassakin näkyvä Tapani Alahäivälä kolmas. Alla kisan 3 parasta:

Jorma Puurunen   2780 metriä
Aimo Tuoriniemi   2640 metriä
Tapani Alahäivälä   2490 metriä

Kisoja on tullut tässä kuussa ihan mukavasti kasaan ja aikomus olisi jatkaa samaa rataa. Tavoitteena olisi vielä kaksi juoksua tässä kuussa. Testataan nyt kuinka kisojen määrä vaikuttaa kuntoon.

Matka jatkuu.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Illin juoksut, Ii

Illin juoksureitti

Eilen kisattiin Illin juoksut Illinsaaren hiihtomajalla, Iissä. Lämpöä oli noin 30 astetta, joten pääsimme nauttimaan todellisesta hellejuoksusta. Juoksunjärjestäjänä toimii Iin Yritys ja kilpailua käydään viikoittain perjantaisin koko kesän ajan. Talvella juostaan sitten testijuoksua maantietä pitkin. Kuvan juoksureitti kiertää Illinsaaren latupohjaa ja se käsittää pururataa ja hiekkatietä sisältäen muutamia nousuja, kuten hyvään latureittiin kuuluu. Siitä syntyy oiva 5 kilometrin maastojuoksu.

Heikki Nöjd, juoksun toimitsija

Juoksukisa oli kaiken lisäksi ilmainen, joten sinne kannattaa tulla kauempaakin. Juoksussa on normaalisti noin 50 kilpailijaa 5 kilometrin ja 2 kilometrin reiteillä. Eilen paikalla oli hieman vähemmän porukkaa johtuen varmaankin Kalevan Kisojen samanaikaisesta televisioinnista, helteestä ja lomakaudesta.

Juoksun toimitsija Heikki Nöjd kertoi että juoksua on kisattu jo 1970-luvulta lähtien. Heikki on itse ollut lähinnä suunnistaja, mutta keskittynyt viime aikoina toimitsijatehtäviin. Iin Yritys tunnetaan hiihdosta ja suunnistuksesta yleisurheilun lisäksi. Suunnistus on Iissä vahva laji, sillä sieltä tulee toinenkin tunnettu suunnistuksen erikoisseura Iin Suunnistajat.

Juoksu meni meikäläiseltä kohtalaisesti, vaikka en muistanut tarkistaa aikaani ja sijoitustani (olin 13. ajalla 23.27). Minulla oli muihin kilpailijoihin nähden ehkä etua kuumuudesta, sillä olin tottunut juoksemaan keväällä Thaimaassa jopa 35 asteen lämmöissä. Kärkipäässä en kuitenkaan ollut tällä kunnolla ja näillä ikävuosilla. Tulokset tulevat aikanaan luultavasti nettiin. Ne ovat tässä.

Juoksua jatketaan reissusta ja helteestä huolimatta. Seuraava kisa on vielä hieman auki, mutta eiköhän se jostain matkan varrelta löydy.  

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Pohjoisen reissua

Iijoen uittopatsas, Ii

Pohjoisen seikkailut alkoivat hillanetsinnällä Pudasjärvellä, Ranualla ja Yli-Iissä. Saaliina oli lähinnä tyhjiä kumisevia astioita, sillä alkukesän hallat ja kuivuus ovat tuhonneet hillasadon näillä seuduilla. Viimevuotisen juoksututtuni Jorma Puurusen kanssa samoilimme Pudasjärven ja Yli-Iin soita, mutta saalis oli heikko. Itse kiersin Ranuan tutut paikkani, mutta hillaa sain vain muutamia litroja. Ranuan hillatorilla kuulin, että Rovaniemen pohjoispuolella hillaa saattaa löytyä esimerkiksi Sodankylästä ja Kemijärveltä. En kuitenkaan lähtenyt niin ylös, vaan alan valua pikkuhiljaa kartalla alaspäin.

Tällä hetkellä olen Iissä ja kierrellyt ajan kuluksi keskustaa ottaen muutamia valokuvia. Illalla pitäisi tietojen mukaan olla Illin juoksut Illinsaaressa ja sinne olisi tarkoitus mennä. Jos juoksu toteutuu, niin kirjoittelen siitä myöhemmin.

Iin Wanha Hamina on ollut tunnettu satama- ja kauppapaikka jo 1300-luvulta lähtien. Nykyään se on myös museoalueena ja siellä sijaitsee mm. kesäteatteri. Iijoen rannalla on kuvan uittopatsas, sillä Iijokea on kautta vuosien käytetty tukinuittoon. Patsas on kuvanveistäjä Sanna Koiviston tekemä ja se on paljastettu kesällä 2003.

Pekka Vesaisen patsas, Ii

Iistä on lähtenyt maailmalle useita tunnettuja henkilöitä esimerkiksi politiikan ja urheilun piireistä, mutta ehkä tunnetuin historiallinen henkilö on Pekka Vesainen (tunnetaan myös Juho Vesaisena), josta on kuvan patsas Iin kirkon pihamaalla. Kuvanveistäjä Kalervo Kallio teki patsaan vuonna 1940, mutta se asetettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1950, samaan aikaan kun kirkkokin valmistui. Ylikiimingistä löytyy myös Pekka Vesaisen patsas, jonka on veistänyt Oskari Jauhiainen vuonna 1936.

Pekka Vesainen oli iiläinen (nyk. Ylikiimingin alue) talonpoika ja sissipäällikkö, joka toimi johtajana niillä kostoretkillä, joita pohjalaiset tekivät Vienan Karjalaan ns. pitkän vihan (1570-1595) aikana. Kantalahden kaupunkiin tehty ryöstö- ja hävitysretki on näistä tunnetuin. Ennen kaikkea Pekka Vesainen tuli tunnetuksi puolustaessaan kotiseutua venäläisten sotaretkiä vastaan. Historian saatossa Pekka Vesaisen ja pohjalaisten sissiretki ja muut taistelut ovat saaneet tarunhohtoista sisältöä, josta on vaikea päätellä mikä on totta ja mikä sepitettyä tietoa.

Reissun aikana kirjastot toimivat hyvinä tukikohtina, joissa voi lukea uutiset ja päivittää blogia. Tämäkin juttu valmistuu Iin kirjastossa. Kirjastoreissujen yhteydessä olen huomannut, että lähes jokainen kirjasto myy vanhoja, listoilta poistettuja kirjoja hyvin edullisesti. Tyypillinen hinta on esimerkiksi 50 senttiä kirja tai 3 kirjaa eurolla. Olen ostanut joitakin kirjoja kesälukemiseksi.

Urheilumme Kasvot, osa 13

Ranuan kirjastossa oli esillä edullisin löytämäni tarjous, ota mukaan jos haluat. Urheilumiehenä silmäni osuivat Urheilumme Kasvot- sarjaan, joka valmistui joskus 1980-luvun tietämissä. En jaksanut ottaa mukaan toistakymmentä raamatunpaksuista kirjaa, mutta kun huomasin että osa 13 sisälsi kestävyysurheilijoiden ja -kuntoilijoiden matrikkelin, niin en voinut vastustaa kiusausta. Ilmainen kirja tuhansien urheilijoiden henkilötiedoista on sellainen houkutus, että ainakin minuun se puri heti.

Olen tutustunut tietysti heti kirjaan. Se sisältää huippu-urheilijoita ja tavallisia kuntoilijoita niin juoksun, kävelyn, hiihdon kuin pyöräilyn saroilta. Suomen kestävyysjuoksun huipuista kirjasta on löytynyt mm. sellaiset nimet kuin Niilo Kemppe, Sinikka Keskitalo, Sirkku Kumpulainen, Ritva Lemettinen, Yrjö Pesonen, Pekka Päivärinta, Aarno Ristimäki, Simo Saloranta, Lars Sörensen, Pekka Tiihonen, Esa Tikkanen, Päivi Tikkanen, Jukka Toivola, Marja Vartiainen ja Matti Vuorenmaa. Sen lisäksi olen bongannut sieltä lukuisia veteraanihuippuja ja muita hölkissä tapaamiani juoksututtuja. Hyvin antoisa kirja, sillä kaikkia näitä nimiä ei löydy esim. wikipediasta.

Nyt sitten vain valmistautumaan illan juoksukisaan. Tiedossa on mukava kilpailu 30 asteen helteessä.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Timon ja Sepon lenkit, Vieremä

Timo Huttunen (1937-2016)
Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Tänään suuntasin auton nokan kohti Vieremää, jossa juostiin Timon ja Sepon lenkit viidettä kertaa. Kisa juostaan kahden vieremäläisen juoksijan, Timo Huttusen ja Seppo Heiskasen kunniaksi. Timo Huttunen oli parhaimmillaan keskimatkoilla 400 metristä 3000 metriin ja kuului aikoinaan jopa nuorten yleisurheilumaajoukkueeseen.  Ennätykset syntyivät 1960-luvun alussa ja niillä kilpailtaisiin edelleen Kalevan Kisojen kärkijoukoissa. Huttunen kokeili myöhemmin jopa maratonia, jossa syntyi ennätys 2.43,20 vuonna 1978. Kuvan esitteeseen ei ole merkitty Timo Huttusen kuolinaikaa, mutta Timo kuoli 7.4.2016.

Seppo Heiskanen oli erityisesti maratoonari ja ultrajuoksija. Tämä sotiemme veteraani juoksi aikoinaan lähes 200 maratonia ja kuuluu näin ollen Suomen 100+ maratoonareiden listalle, jota ylläpidetään jatkuvasti. Hänen maratonennätyksensä on 3.34. Maratonien lisäksi Seppo Heiskanen osallistui 100 kilometrin ultrajuoksuun peräti 20 kertaa ja parhaimmillaan matka joutui aikaan 9.43.34 vuonna 1980.

Seppo Heiskanen (1924-2012)
Klikkaa kuvaa suuremmaksi

Timon ja Sepon lenkit juostiin miesten kotipaikalla Valkeiskylässä ja kilpakeskuksena toimi Nuorisoseuratalo Nurmela. Kilpailumatkoja oli kolme: Timon lenkki, joko 6,3 tai 10,2 kilometriä ja Sepon lenkkinä oli puolimaraton. Juoksumatkat myötäilivät näin miesten omia matkamieltymyksiä. Reitti kulki osaksi öljysorapäällystettä ja osaksi hiekka- ja metsäteitä. Ilma oli sadekuurojen jäljiltä lämmin, mutta happirikas.

Valitsin itselleni lyhimmän juoksun eli Timon 6,3 kilometrin kisan. Yritän näin päästä uudelleen vauhdin makuun, joka onnistuu parhaiten lyhyemmillä ja kovemmilla rypistyksillä. Tuloksena oli kolmas sija ajalla 31.52. Kunniakirjan ja pokaalin lisäksi käteen tarttui riihikuivaa rahaa, kun järjestäjät palkitsivat viisi kilpailijaa arvonnassa 50 euron setelillä. Mielelläni otin vastaan lahjan matkabudjettia täydentämään.

Kylläpä oli hieno juoksureissu Vieremälle, jossa olen kilpaillut aiemminkin, mutta eri juoksuissa. Vieremähän tunnetaan erityisesti Einari Vidgrenin (1943-2010) perustamasta Ponssesta, joka on kansainvälinen ja erittäin menestyvä metsäkonefirma. Firma on pitänyt Iisalmen kyljessä sijaitsevan kunnan vauraana ja elinvoimaisena.

Laitan juoksun tulokset tähän, kunhan ne nettiin ilmestyvät. Alhaalla on jo kuva miesten 6,3
kilometrin tulosliuskasta.

Ja nyt auto kohti pohjoista ja uusia seikkailuja.

 
                           Miesten 6,3 kilometrin tuloslista
   

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Porkkalan ympärijuoksu, Kärsämäki


Autoja peltoparkissa

Porukkaa oli saapunut eilen illalla mukavasti Porkkalan pieneen kylään Kärsämäellä. Paikalla juostiin Porkkalan ympärijuoksu 34. kerran. Porkkalassa on kilpailtu jo ennen sotia 1930-luvulla, mutta perinne katkesi, kunnes vuonna 1984 se elvytettiin uudelleen henkiin. Siitä lähtien Porkkalan ympärijuoksu on ollut jokavuotinen tapahtuma. Hieno helteinen sää suosi tämänvuotista Porkkalan kyläseuran järjestämää kisaa.

Olen juossut saman Porkkalan juoksun kymmenen vuotta sitten vuonna 2008. Osallistuin silloin hölkkäsarjaan, joka käsitti kaksi 1,3 kilometrin kierrosta. Eilen uusin saman tempun, joten pystyin vertaamaan tuloksia keskenään. Kilpailusarjassa olisi ollut kolme kierrosta eli 3,9 kilometriä. Runsaasta yleisöstä huolimatta aikuisten sarjoihin osallistui vähänlaisesti juoksijoita, mutta sitäkin enemmän lasten ja nuorten sarjoihin.

Lähtö- ja maalialueen yleisöä

Runsaslukuinen yleisö nautti järjestäjien antimista; juomista, lettukahveista ja lenkkimakkaroista sillä aikaa kun juoksuun osallistujat hikoilivat omia suorituksiaan. Lopuksi järjestettiin arpajaiset, joissa onnekkaat voittajat saivat lukuisten sponsoreiden lahjoittamia tavaroita kotiin viemiseksi.

Miesten hälkkäsarjaan osallistui kolme juoksijaa ja sama määrä kilpasarjaan. Myös naisia oli yhteensä kolme kappaletta, yksi hälkkäsarjassa ja kaksi kilpasarjassa. Enemmänkin olisi kisaan mahtunut. Onneksi lastensarjat olivat runsaslukuisempia.

Voitin hölkkäsarjan ajalla 11.28,9. Kymmenen vuotta sitten juoksin saman matkan 15 sekuntia nopeammin aikaan 11.13,1, jolla irtosi neljäs tila. Taso on siten hieman laskenut. Mutta muuten olen juoksuun kohtuullisen tyytyväinen, kun kymmenen vuoden vanheneminen ei ole tuonut vauhtiin tuon suurempaa lovea. Aina jää kuitenkin mieleen toive paremmasta vauhdista, sillä siihen ei ole koskaan tyytyväinen. Palkinnoksi tuli komea pokaali ja reissumiehelle sopiva reppu.

Porkkalan kyläseura on laittanut ympärijuoksun tulokset nopeasti internettiin ja ne löytyvät tästä.


                                                Palkintojen kera maalialueella      
                                         

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Aarno Ristimäen harjoittelusta

Aarno Ristimäen harjoituskirja
Kuva: Mikko Ristimäki

Aarno Ristimäen muistokirjoituksen yhteydessä oli lyhyt maininta siitä, että hän oli kova harjoittelija, kuten kaikki suomalaiset kestävyysjuoksijat tuohon aikaan 1970-80-luvuilla. Arthur Lydiardin opit olivat juurtuneet otolliseen maaperään. Saadessani Aarno Ristimäen omaisilta lisämateriaalia, tähänkin asiaan voidaan paneutua paremmin.

Yllä olevassa kuvassa on ote Aarno Ristimäen harjoituskirjasta vuodelta 1973 eli siltä vuodelta, kun hän juoksi ennätyksensä niin 5000 metrillä (13.39,27) kuin 10 000 metrillä (28.32,33). 10 000 metrin ennätys tuli Ruotsi-Suomi-maaottelussa Tukholmassa 1.9. ja 5000 metrin ennätys noin kaksi viikkoa myöhemmin Helsingissä. Kuvan päiväkirja-aukeamasta voi laskea Aarnon harjoituskilometrit maaottelua edeltävältä kuukaudelta eli ajalta 1.8-31.8.1973. Jos en summannut kilometrejä väärin, niin sain tulokseksi 738 km kuukaudessa! Ja tuollaisen kilpailukaudella olevan harjoitusmäärän päälle Aarno Ristimäki juoksee 10 000 metrin ennätyksensä. Se on kova suoritus ja tuollaiset harjoitusmäärät taitavat olla saavutettavissa monille nykyjuoksijoillemme vain talven peruskuntokaudella.

Lähtö Livignon harjoitusleirille
Kuva: Mikko Ristimäki (lehtileike albumista)

Harjoituksen sisällöstä voisi sanoa, että elokuun alkupuoliskolla peruskaavana oli joka-aamuiset kevyet lenkit ja iltapäivällä vuoropäivin pitkä kevyt tai vetoharjoitukset. Loppukuusta aamun lenkit jäävät vähemmäksi ja lähes kokonaan pois ja iltapäivät tulevat tehokkaammiksi lisättyine vetoharjoituksineen ja tv-kovineen. Myös helppoja päiviä tulee väliin palautumisen helpottamiseksi.  Kilometrimäärät myös vähenevät vastaavasti.

Aarno Ristimäki kävi myös ulkomailla harjoittelemassa, kuten lähes kaikki tuon ajan kansalliset huiput. Yllä olevassa lehtileikkeen kuvassa valmentajien Kari Sinkkosen ja Aulis Potinkaran suojatit ovat lähdössä Livignoon, Italiaan kuukauden harjoitusleirille, joka tapahtui 11.5.1977 - 11.6.1977. Kuvasta voi lukea juoksijoiden nimiä. Aarno Ristimäen lisäksi matkaan lähtivät mm. Martti Vainio (kuvatekstissä virheellisesti Markku V), Sinikka Tyynelä, Jukka Toivola, Seppo Matela ja Pertti Tiainen (ei kuvassa).  


Leiriläiset Livignon rinteessä, Aarno Ristimäki toinen vasemmalta
Kuva: Mikko Ristimäki (albumi)

Kari Sinkkonen on vienyt vuosien varrella monia valmennettaviaan myöhään keväällä juuri Livignoon. Tällä reissulla oli mukana myös edesmennyt urheilumies ja valmentaja Aulis Potinkara henkilökohtaisen valmennettavansa Martti Vainion kanssa. Vainio voitti sitten Euroopan mestaruuden vuotta myöhemmin 10 000 metrillä Prahassa, joten harjoittelu oli hyvää ja tehokasta.

Kari Sinkkosen vetämillä leireillä harjoiteltiin kovaa, mutta huumorilla ja hyvässä hengessä. Siitä kertoo esimerkiksi tämä Urho Salon kirjoittama Turun Sanomien juttu vuodelta 2008, jossa Kari Sinkkosen valmennettavat muistelevat vanhoja hyviä aikoja. Se on tässä.

Aiemmin tuli kirjoitettua Juha Väätäisen, Pekka Päivärinnan ja Kaarlo Maaningan kovista harjoituskilometreistä, jotka ylittivät 10 000 kilometrin rajan per vuosi. Ote Aarno Ristimäen harjoituskirjasta osoittaa, että hän ei jäänyt muita senaikaisia juoksijoita huonommaksi, mitä harjoitusmääriin tulee. Kilpailukaudella juostu noin 750 kilometrin kuukausiannos panee vain ajattelemaan, millaisia lukuja talven peruskuntokaudella tuli mittariin.

Olen päivittänyt Aarno Ristimäen muistokirjoituksen, joka löytyy tältä samalta etusivulta pari juttua alempaa (19.6.2018). Kannattaa käydä lukemassa, sillä omaisilta saadun lisämateriaalin ansiosta siinä on enemmän tekstiä ja ennen kaikkea valokuvia. Myöhemmin, kun juttu putoaa etusivulta, niin sitä voi hakea blogin omalla haulla, joka löytyy blogin etusivulta vasemmasta yläkulmasta. Juttu löytyy myös yleisellä google-haulla.  

torstai 5. heinäkuuta 2018

VII Töllin taipaleen juoksu, Petäjävesi

Töllin taipaleen kisakeskus

Eilen tuli avattua kesän juoksut Suomessa. Kohteena oli Petäjävesi ja siellä juostu VII Töllin taipaleen juoksu. Juoksu oli osa Petäjäveden kunnan 150-vuotisjuhlia. Kohde oli minulle uusi, sillä kävin paikkakunnalla ensimmäistä kertaa.

Kesän vaihteleva sää osoitti jälleen luontonsa, kun aurinkoinen ilma muuttui juuri ennen kisan starttia reippaaksi sateeksi. Sadetta jatkuikin sitten koko kilpailujen ajan. Siitä huolimatta paikalle oli kokoontunut ilahduttavan runsaasti juoksun ystäviä arkipäivän illasta huolimatta.

Töllin taipaleen maalialue

Töllin taipaleen 11,4 kilometrin kisareitti kiersi Jämsänveden ja se oli vaihtelevaa alustaa sisältäen öljysoraa, hiekkateitä ja metsäpolkuja. Nuoremmat junnut ja osa kuntosarjalaisista juoksivat 3,5 kilometrin lenkin. Juoksun kisakeskus oli kulttuurikeskuksessa, startti lähellä olevan vanhan rautatiesillan alta ja maalialue venesataman rannassa.

Lähdin matkaan varovaisesti ja juoksu tuntui alussa hyvin vaikealta pitkähkön kisatauon jälkeen. Vähitellen kroppa lämpeni ja juoksurytmi parani, mutta vauhti oli edelleen kadoksissa. Sitä todistaa noin viiden minuutin kilometrivauhti, jossa on tuntuvaa pudotusta verrattuna muutaman vuoden takaiseen kuntoon. Saavutin maalin ajassa 58.18 ja sijoitukseksi tuli kolmas tila sarjassa M60.

Mutta pää on avattu kesäjuoksujen osalta ja toivottavasti jatkoa seuraa. Juoksun tulokset ilmaantuivat nopeasti nettiin ja ne ovat tässä.