perjantai 23. elokuuta 2019

Portugaliin

Lissabon
Kuva: planetware.com

Olen tullut jälleen uuteen käännekohtaan elämässäni. Matkustan ensi viikolla Lissaboniin, Portugaliin. Eikä kyseessä ole viikon lomamatka, vaan vakavampi yritys vaihtaa maisemaa pysyvämmin. Portugalihan on ollut erityisesti varakkaiden suomalaisten eläkeläisten suosiossa verovapaan eläkkeen takia, mutta nyt tämä etu on loppunut, kun uusi sopimus Suomen ja Portugalin välillä on solmittu. Mutta Portugali on siitä huolimatta varmasti halutuimpia eläkeläiskohteita, niin suomalaisille kuin muillekin. Portugalissa on hyvä ilmasto ja halpa elintaso. Hinnat eivät päätä huimaa.

Vaikka olen jo itsekin eläkeiässä, niin aikomuksenani on tehdä vielä töitä, ainakin niin kauan kuin terveyttä riittää. Portugali antoi tähänkin mahdollisuuden, päinvastoin kuin Suomi. Ja töillä tarkoitan tässä maksettua palkkatyötä. Kun eteen tulee tällaisia tarjouksia, niin olisi hullu, jos niihin ei tarttuisi. Minulta ei mennyt monta minuuttia päättää tulevien vuosien kotipaikasta.

Olen ollut elämäni aikana pitempiä jaksoja Suomen ulkopuolella ennenkin. Vuosituhannen vaihteessa työskentelin kaksi vuotta Tukholmassa, Ruotsissa. Aloittaessani nomadielämän vuonna 2005, olen viettänyt 14 vuoden aikana talvet Thaimaassa, josta olen tehnyt retkiä muihin Kaakkois-Aasian maihin. Talvijaksot ovat kestäneet 3-6 kuukautta, joten Thaimaassa on tullut asuttua 6-7 vuotta. Vuoden 2014/15 vaihteessa vietin lisäksi kaksi kuukautta "juoksuleirillä" Torreviejassa, Espanjassa. Näiden lisäksi maailmaa on tullut kierrettyä lukuisilla työmatkoilla ja lyhyemmillä lomareissuilla.

Portugali antaa myös hyvät mahdollisuudet jatkaa juoksuharrastusta, niin treenauksen kuin kilpailujenkin kannalta. Olen jo tutkiskellut Portugalin juoksukisoja ja niitä tuntuu olevan tarjolla niin Lissabonissa kuin muuallakin maassa.

Joten juoksijanomadin blogi ja juoksut jatkuvat. Pysykää kanavalla.  

lauantai 17. elokuuta 2019

Super PEP 2019, Nivala

Pyssyhovi

Tänään juostiin Super PEP 2019- juoksun lyhemmät matkat Nivalan Pyssynmäessä, kisapaikkana kuvan Pyssyhovi. PEP tulee sanoista Pyssymäki Extreme Polkujuoksu. Superjuoksu tapahtumasta tuli kun PEP ja Pyssymäki Ultra Festival yhdistettiin yhdeksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi. Kisan järjestäjänä toimii Nivalan Polku ry.

Kilpailun pisimmän matkan, todellisen ultrajuoksun eli 171 kilometrin lähtö tapahtui jo eilen ja kisan voittaja, Onni Vähäaho, saapui maaliin tänään hieman ennen 12 kilometrin starttia. Hänen voittoaikansa oli 28.41.33,8 eli hieman yli vuorokauden. Ultrajuoksun vaativuutta kuvaa se että viidestä startanneesta vain kaksi pääsi maaliin. Kisan toinen oli Pasi Koskinen ajalla 34.31.22,6. Kilpailumatkoja oli 171 kilometrin lisäksi 57 kilometriä, 26 kilometriä, 12 kilometriä sekä miehille että naisille ja lisäksi hupisarja 7 kilometriä sekä 5 kilometriä  pojille ja tytöille. 171 kilometrin lenkki koostui kolmesta 57 kilometrin peruslenkistä. Tuo 57 kilometrin reitti löytyy tästä linkistä.

Lähtö- ja maalialue

Osallistuin 12 kilometrin kisaan, jonka startti tapahtui klo 14.30. Matkalle lähti vajaat 50 juoksijaa ja sarja oli suosituin. Alkumatka oli vielä suhteellisen helppoa pururataa ja metsätietä, mutta vähitellen se muuttui nimensä mukaisesti metsäiseksi polkujuoksuksi, joka oli todella vaativa kapeine kinttupolkuineen sisältäen  kivikkoa, puunjuuria ja pitkiä pitkospuuosuuksia. Katse täytyi olla jatkuvasti kohdistettuna maahan, jottei kaatumisia olisi tapahtunut. Siitä huolimatta onnistuin tekemään lipat eli kaaduin kaksi kertaa, mutta onneksi vältyin pahemmilta vammoilta ja naarmuilta. Vaativa reitti aiheutti myös sen ettei normaalia perusvauhtia voinut pitää yllä, vaan esimerkiksi minulla vauhti oli ehkä noin 80 % normaalista vauhdista. Nuoremmat juoksijat ja suunnistajat pystyivät varmaan pitämään yllä vauhtia paremmin.

171 km:n voittaja Onni Vähäaho saapuu maaliin

Tulin maaliin ajassa 1.13.11,4 ja sillä irtosi 13. sija miesten yleisessä sarjassa. Sarjan voitot menivät miehissä Aleksi Salmelalle ajalla 55.42,3 ja naisissa Sini Vähäsöyringille ajalla 1.00.27,9. Sinin aika on uusi reittiennätys. Miesten 26 kilometrin kisan voitti Risto Uusivirta ylivoimaisesti ajalla 1.57.01,9 ja naisten vastaavan matkan voitti Saara Laulumaa ajalla 3.21.37,3. Riston aika oli myös uusi reittiennätys. 57 kilometrin voitto meni miehissä Tommi Sorvojalle ajalla 5.29.20,4 ja naisissa Sirkka Särkiojalle ajalla 6.45.23,9. Sirkan aika on uusi reittiennätys.

Tapasin juoksussa jälleen vanhoja tuttuja sekä tutustuin uusiin juoksijoihin. Vanhoista tutuista voisin mainita Kiimingissä asuvan ja Pudasjärven Urheilijoita edustavan Jorma Puurusen, jonka kanssa olen parina kesänä poiminut hilloja Pudasjärvi-Ranua-akselilla. Jorma osallistui 26 kilometrin kisaan ja tuli siinä kolmanneksi.

Sitten kisan jälkeen juttusille tuli Seija Tuoriniemi (edesmenneen sukulaismiehen vaimo) siskonsa Sirkka Särkiojan kanssa. En ole tavannut Sirkkaa aiemmin kasvotusten enkä siten tiennyt häntä alkuaan pyhäjärviseksi. Kuten yllä mainittiin, Sirkka voitti naisten 57 kilometrin matkan uudella reittiennätyksellä, jonka hän vei kisan kakkoselta Mia Tuoriniemeltä (mies Tuoriniemen suvusta). Myös Mia alitti aiemman ennätyksensä viime vuodelta. Sirkka Särkioja on osallistunut viime vuosina lukuisiin ultrajuoksuihin ja pärjännyt niissä erinomaisesti.

Super PEP 2019- kisan lopputulokset tulivat välittömästi nettiin ja ne löytyvät tästä.

lauantai 10. elokuuta 2019

Kataiston juoksu, Viitasaari

Löytänän koulu

Tänään juostiin 2. Kataiston juoksu Löytänän koululla, Viitasaarella. Juoksu on saanut nimensä koulun entisestä opettajasta Jaakko Kataistosta, joka oli innokas liikunnan puolestapuhuja. Kataisto toimi Viitasaaren Viestin johtokunnassa vuodet 1971-81, joista vuodet 1975-81 puheenjohtajana. Löytänän koulu on noin sata vuotta vanha, mutta se lakkautettiin vuonna 1981, kuten monet kyläkoulut silloin ja etenkin sen jälkeen.

Olen juossut aiemmin vuonna 2008 Löytänäjärven ympärijuoksun, mutta se oli eri juoksu ja sen kilpailukeskuksena toimi lähellä hieman pohjoisempana sijaitseva Keitelepohja. Mutta sekin kuuluu Viitasaaren kuntaan, vaikka onkin lähellä Pihtiputaan rajaa.

Rantasauna

Kataiston juoksun matkana kilpasarjoissa oli 9,6 km ja reitti oli edestakainen metsätie, josta suurin osa hiekkatietä. Hölkkääjille ja kävelijöille oli myös hieman lyhyempi noin 5 kilometrin matka. Kilpajuoksussa sarjoja oli yleinen, 45-, 55- ja 65-vuotiaille sekä miehissä että naisissa. Minun täytyi vielä osallistua nuorekkaiden 55- vuotiaiden sarjaan. Sää oli todella hieno ja aurinkoinen. Vaikka lämpötila oli runsaat 20 astetta, niin se pysyi siedettävänä varjoisella metsätiellä. Reitillä oli myös pari suurempaa mäkeä, mutta ne olivat hyvin juostavia. Kilpailijoita, hölkkääjiä ja kävelijöitä oli tullut paikalle kolmisenkymmentä, joten enemmänkin olisi reitille mahtunut tähän hienoon kisaan.

Kisan nopein, Harri Lamminsivu

Kesän juoksut ovat olleet minulle hidasvauhtisia ja kankeita eikä tämäkään kisa tehnyt siihen poikkeusta. Tilannetta ei varmaan parantanut se että olen kulkenut runsaan viikon ajan mustikassa lähes päivittäin. Päivän kun metsässä kyykkii, niin jalat ja kroppa jumittuvat vuorenvarmasti.

Tulin maaliin ajassa 51.32, jolla sijoituin M55-sarjan hännänhuipuksi eli seitsemänneksi. Siitä huolimatta juoksusta jäi mukava jälkitunne, eikä vähiten kisan jälkeisen rantasaunan ansiosta.

Vaajakosken Kuohun edustajia oli jälleen useita paikalla, joista kuvan Harri Lamminsivu oli koko kisan nopein ajalla 37.23 ja voitti yleisen sarjan. Muut sarjavoittajat ja kaikki tulokset näkyvät alla olevista tulosliuskoista. Tulokset ilmestyvät ilmeisesti myöhemmin myös nettiin ja laitan ne sitten tähän. Tulokset ovat tässä.

Tapasin kisassa monia tuttuja juoksijoita vuosien varrelta, joista kannattaa mainita pyhäjärviset Jarkko Päkkilä ja Keijo Kähärä, kun itsekin olen sieltä lähtöisin. Jarkko edustaa Pyhäjärven Pohtia ja hän sijoittui kolmanneksi sarjassa M45. Keijo asuu nykyisin Pihtiputaalla ja hän voitti sarjan M65.


                                                             Tulosliuska 1


                                                          Tulosliuska 2

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Heinolan kaupunkipuistojuoksu

Maalialue

Tänään juostiin Heinolan kaupunkipuistojuoksu Kylpylänrannan edustalla 10. kertaa eli kyse oli juhlajuoksusta. Siltaremontin jälkeen kisa palasi tänä vuonna alkuperäiselle reitilleen, joka käsittää 10,55 kilometrin lenkin sisältäen kolme lassomaista silmukkaa. Varttimaratonin juoksijat kiersivät sen kerran ja puolimaratonin juoksijat kaksi kertaa. Reitti on varmasti yksi Suomen kauneimmista ja sää oli helteinen noin 30 astetta varjossa, mutta se oli kaikille sama. Sää varmaan suosi minua, sillä totuin juoksemaan kuukausia Thaimaassa kuumemmissakin olosuhteissa.

Kylpylänrannan sisääntulo

Puolimaratonilla oli kilpailusarjat miehille ja naisille yleisissä ja 40-vuotiaiden sarjassa sekä kuntosarjalaisille. Varttimaraton eli 10,55 kilometriä oli taasen kilpailuna 60-vuotiaille miehissä ja naisissa sekä 16-vuotisille pojille ja tytöille. Tämän lisäksi tällekin matkalle oli myös kuntosarjat. Valitsin varttimaratonin kilpasarjan M60, kun se minulle hyvin sopi. Lapsille oli lisäksi jo kello kymmeneltä omat lyhyet matkansa puistoalueella.

Uimaranta

Kisa sujui osaltani totuttuun tapaan eli loppua kohden ohittelin joitakin juoksijoita, mutta perusnopeuteni on niin hidas että se ei juuri paljoa nosta sijoitustani. Saavutin kuitenkin omassa sarjassani kolmannen sijan ajalla 55.27 eli vauhti putosi jälleen hieman päälle viiden minuutin per kilometri, mutta ehkä kuumalla säälläkin oli osuutensa.

Varttimaratonin nopein oli kuntosarjan SM-tasoinen juoksija Antti-Pekka Niinistö kovalla ajalla olosuhteisiin nähden eli 35.09. Moni hyväkuntoinen yleisen sarjan vartin juoksija ihmetteli että kilpasarjaa ei ollut, mutta siitä huolimatta he valitsivat varttimaratonin puolimaratonin sijasta kovan kuumuuden vuoksi. Vartin nopein nainen oli Anna Vuorimaa ajalla 43.45. Puolimaratonin nopein mies oli Janne Inkinen ajalla 1.24.29 ja naisissa Susanne Roos ajalla 1.49.17. Heinolan kaupunkipuistojuoksun viralliset tulokset löytyvät tästä.

Laitan tuohon alle vielä kuvan kolmannesta palkinnostani, niin hauskanhieno ja erikoinen se on. Normaali pokaali on vaihtunut metalliseen juoksukenkäpatsaaseen.


Palkintokenkä  

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Sipoon taidenäyttelyssä


Taidejuliste

Eilen oli sitten taiteen vuoro, kun Sipoon Pesula Galleriassa, Pilvilinnantie 2:ssa pidettiin Maarit Rantalan ja Tytti Tuoriniemen näyttelyjuhla. Näyttelyssä esillä olleet työt ovat tuloksia useamman viikon taideprosessista, joka päättyy sunnuntaina. Paikalla oli lukuisia taiteen ystäviä sekä taiteilijoiden läheisiä tutustumassa töihin ja galleriatiloihin. Entisen Nikkilän sairaalan koko rakennusmiljööalue oli kiinnostava lukuisine vanhoine rakennuksineen, joista osa on kunnostettu asuinrakennuksiksi. Pesula Galleria toimi aikoinaan sairaalan pesulana, josta nimi.

Nikkilän sairaalan perustamistyöt aloitettiin vuonna 1912 ja rakennukset valmistuivat vuosina 1914-15. Suunnittelijana toimi arkkitehti E.A.Kranck. Myöhemmin on tehty laajennuksia, joiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Gunnar Taucher 1920-40-luvuilla ja Claus Tandefelt 1950-luvulla. Alueella on myös laaja puistoalue, jonka suunnittelusta vastasi puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Sairaalan koko mitoitettiin aluksi 300 potilaalle, mutta sitä laajennettiin ajan mukana niin että enimmillään sairaansijoja oli 1960-luvulla 1100. Potilaat olivat pääasiassa pitkäaikaisia psykiatrisia tapauksia. Sairaala lakkautettiin vuonna 1999.

Kunnostettu asuinrakennus

Sairaala oli tunnettu monipuolisista hoitomuodoista, joista monet olivat uusia ja uraauurtavia, kuten taide- ja musiikkiterapia. Esimerkiksi taiteilija Rafael Wardi (s.1928) toimi sairaalassa suosittuna taideterapeuttina vuodesta 1959. Sairaalan lääkäreistä tunnetuin oli kirjailijanakin menestynyt Oscar Parland (1912-1997). Tunnettuja potilaita olivat mm. Uuno Kailas, Elmer Diktonius, Signe Brander ja L. Onerva.

Loppuun sitten muutama kuva taiteilijaparin esillä olleista teoksista. Niitä ei ole erikseen nimetty, mikä sopii hyvin käytettyyn yhteistyöprosessiin.







keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Self-Transcendence 2 mailia - Helsinki

Juoksijoita Munkinpuistossa

Eilen 23.07.2019 tuli osallistuttua Sri Chimnoyn Self-Transcendence 2 mailin juoksuun Munkinpuistossa, Helsingissä. Olen osallistunut juoksuun lähes vuosittain vuodesta 1993 lähtien, jolloin se tunnettiin Rauhanmailin nimisenä. Viime vuosi jäi väliin, mutta nyt oli aika korjata tilanne, kun olen muutenkin reissulla Helsingin suunnalla. Kilpailijoita, joista useat olivat tuttuja vuosien varrelta, oli saapunut paikalle runsaanlaisesti eli kymmeniä henkilöitä. Juoksua juostaan kansainvälisesti ja Suomessa sekä Helsingissä että Vaasassa matkan ollessa 2 mailia eli noin 3,2 kilometriä. Sri Chimnoysta kiinnostuneille Wikipedia-artikkeli miehestä löytyy tästä.

Markku Juopperi

Rakennus- ja tietöistä johtuen 2 mailia on juostu jo jonkin aikaa neljällä kierroksella puiston ympäri aiemman kahden kierroksen sijasta. Selviydyin maaliin ajassa 14.56, jolla irtosi voitto sarjassa M60. Aikaan on tullut 14 sekuntia lisää kahden vuoden takaiseen tulokseen verrattuna. Sitä se ikä teettää.

Kisan ehkä kovimman suorituksen teki kuvan M70-sarjan voittaja, 75-vuotias Markku Juopperi, joka ohitti meikäläisenkin kepeällä askeleella noin puoli kilometriä ennen maalia ja kellotti ajan 14.49. Markku on saavuttanut veteraaniurallaan mm. viitisenkymmentä SM-mitalia, MM-mitaleja sekä Euroopan mestaruuden. Tulevana viikonloppuna hän matkustaa Torinoon, Italiaan veteraanien Masters-kisaan, joka vastaa olympialaisia lukuisine urheilulajeineen. Markku juoksee Torinossa 400, 800 ja 1500 metriä. Myöhemmin syksyllä on ohjelmassa veteraanien yleisurheilun EM-kisat Venetsiassa, myöskin Italiassa.  

Laitan viralliset tulokset tähän, kun ne nettiin ilmestyvät. Ne ovat tässä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Murolehölkkä, Ruovesi


Muroleen kylätalo

Eilen juostiin Muroleen kylätalolla Ruovedellä Murolehölkkä. Sää suosi juoksutapahtumaa, sillä kylmät ilmat olivat ohitse ja kaunis auringonpaiste lämmitti mukavasti. Toimitsijan mukaan juoksijoita oli paikalla ennätysmäärä aiempiin vuosiin verrattuna. Murolehölkän ohella kylätalolla ja sen viereisellä urheilukentällä oli muutakin toimintaa päivän aikana. Hölkän startti tapahtui jo kello kymmeneltä aamulla, joten iltapäivällä lähes helteiseksi kohonnut sää ei päässyt häiritsemään tapahtumaa.

Urheilukenttä

Murolehölkässä matkana oli kahdeksan kilometrin lenkki Ritalan järven ympäri niin kilpasarjalaisille, kuntoilijoille kuin kävelijöillekin. Lapsilla oli vielä omat lyhyemmät matkansa. Reitti oli jälleen erittäin kaunis käsittäen asfalttia sekä hiekka- ja metsäteitä. Kisakeskus startti- ja maalialueineen sijaitsi urheilukentällä.

Kuntosarjan tulosliuska

Kun kilpasarjoja oli vain yksi yleinen, niin valitsin luonnollisesti kuntosarjan. Juoksu meni samaan tahtiin kuin muutkin kesän juoksut Suomessa. Kahdeksan kilometrin matka taittui hieman alle viiden minuutin kilometrivauhdilla ja loppuajaksi tuli 39.27. Sillä sijoituttiin kuntosarjan kuudenneksi, kuten viereisen kuvan tulosliuska kertoo. Olen tulokseen kohtalaisen tyytyväinen, vaikka parempaankin  pitäisi olla edellytyksiä. Ehkä vielä jonain päivänä.

Miesten kilpasarjan kolme parasta olivat: 1. Jarno Vikman 28.08, 2. Mika Wetterstrand 28.49 ja 3. Erkki Rintala 29.11. Naisten tulosliuska ja palkintojenjako jäi kiireessä kuvaamatta, mutta jos tulokset ilmestyvät vielä myöhemmin nettiin, niin laitan ne tänne välittömästi.

Murole tunnetaan erityisesti kanavastaan, joka yhdistää kanavan yläpuolisen Paloveden ja alapuolisen Vankaveden vesiyhteydellä toisiinsa. Se on 315 metriä pitkä ja rakennettu 1850-luvulla. Kanavan kautta liikennöi mm. SS Tarjanne, joka on vuonna 1908 rakennettu höyrylaiva. Kanavan lähellä Murolekoskella on asunut taidemaalari Ellen Thesleff (1869-1954). Koska kanava sijaitsee lähellä juoksupaikkaa, niin pitihän minunkin käydä paikalla sitä kuvaamassa. Kuva on alla miesten kärkikolmikon jälkeen.


Miesten kilpasarjan kärkikolmikko


Muroleen kanava

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Vaajakosken Kuohun kestävyysjuoksutoiminta


Kiertäessäni ympäri Suomea eri juoksutapahtumissa samoissa kisoissa on ollut usein, varsinkin Keski-Suomessa, runsas joukko Vaajakosken Kuohun kestävyysjuoksijoita, viimeksi Kiimasen Savulenkillä Lannevedellä ja Muurasjärven maalaismaratonilla Pihtiputaalla. Kuohun juoksijajoukko on niin suuri ja aktiivinen, että se ansaitsee erikoistarkastelun ja oman jutun. Jo seuran yleisurheilutoiminnan lähtökohta eli keskittyminen vain kestävyysjuoksuun on sinällään erikoinen ja harvinainen valinta. Erillisiä valmentajan ympärille syntyneitä juoksutalleja on kyllä esiintynyt, kuten Raaka-Rollen kopla Rolf Haikkolan johdolla ja Kariline Kari Sinkkosen ympärille, mutta vähemmän urheiluseuran sisälle. Joitakin erillisiä juoksuseuroja kuitenkin on ja niistä tulee mieleen esim. RDS, Rovaniemen Roadrunners. Mutta Vaajakosken Kuohusta täytyy kertoa enemmän.

Historiasta ja taustasta sen verran että Vaajakosken Kuohun edeltäjä Haapakosken Jyry perustettiin jo vuonna 1913 ja se keskittyi etenkin painiin. Toiminnan hiipuessa muutaman vuoden jälkeen uusi ja laajempi voimistelu- ja urheiluseura Haapakosken Jyske perustettiin vuoden 1920 tietämissä ja se liittyi TUL:ään. Sen toiminta lakkautettiin, mutta uusi voimistelu- ja liikuntaseura Vaajakosken Kuohu perustettiin sitten kuvan logon mukaisesti vuonna 1930. Vuosien kuluessa toimintoja erkautui ja lakkasi niin, että 1990-luvun lopulta lähtien päätoiminnoiksi jäivät paini, voimistelu (ml. tanssi) ja yleisurheilu. Neljäntenä jaostona on nykyään seniorijaosto, joka keskittyy esim. petankkiin ja sosiaaliseen toimintaan. Seuran puheenjohtajana toimii Anneli Puskala ja sillä oli vuonna 2018 noin 500 jäsentä.

Markku Savioja, Kuohun kestävyysjuoksujaoston puheenjohtaja
Kuva: Markku Saviojan albumi

Vuonna 2016 yleisurheilujaosta fokusoitiin niin, että sen toiminta keskitettiin kestävyysjuoksuun. Seurassa ei ollut laajempaa yleisurheilukirjoa, mutta kestävyysjuoksijoita sitäkin enemmän, joten valinta oli lopulta looginen. Uudeksi kestävyysjuoksujaoston puheenjohtajaksi valittiin kuvan Markku Savioja ja entisestä puheenjohtajasta, menestyneestä veteraanikestävyysjuoksijasta Pentti Virmalaisesta (M45-sarjan SE puolimaratonilla 1.10.59) tehtiin seuran kunniajäsen, kuten myös pitkäaikaisesta seuran jäsenestä Ari Surkasta.

Kuohun kestävyysjuoksujaoston toimintasuunnitelman perusajatuksena on kannustaa ihmisiä kestävyysjuoksuharrastukseen ja aktivoida näin lisää juoksijoita kaikkiin harjoitusryhmiin sekä parantaa harjoituskulttuuria. Ajatuksena on mahdollistaa juoksunharrastajille mahdollisimman helppo pääsy toimintaan riippumatta juoksijan tasosta ja harjoittelutavoitteista. Varojen keruu on jaostossa toimivien henkilöiden vastuulla ja huipulle pyrkiviä tuetaan resurssien ja taloustilanteen mukaan. Jaosto pyrkii myös parantamaan yhteistyötä muiden urheiluseurojen kanssa, esimerkiksi kilpailujärjestelyihin liittyen.

Kuohulaisia Lannevedellä
Kuva: vaajakoskenkuohu.fi

Markku Savioja kertoo, että kestävyysjuoksujaostossa on tällä hetkellä 53 juoksunharrastajaa. Viereisessä kuvassa suuri joukko heistä on Lannevedellä, jossa oli suuri perinteinen juoksutapahtuma Kiimasen Savulenkki vajaa kuukausi sitten. Viime lauantaina Kuohun edustajia oli useita myös Muurasjärven maalaismaratonilla ja heistä pääsi kolmen parhaan joukkoon seuraavat: Niina Akgun toiseksi naisten puolimaratonilla, Jukka Eskelinen toiseksi M45-sarjan puolimaratonilla ja Markku Savioja kolmanneksi hölkkäsarjassa. Kuulin että samoihin aikoihin Kuohulaisia osallistui myös muihin juoksutapahtumiin menestyksellisesti, kuten Keuruun yömaratoniin 12.7 ja YlläsPallaksen 105 kilometrin kisaan 13.7. Kuohulaisia on osallistunut vuosittain myös veteraanien tai aikuisurheilijoiden (SAUL) niin kuin sitä nykyään kutsutaan, SM-kisoihin ja he ovat menestyneet siellä mukavasti. Viime vuoden SAULin SM-kisojen saalis oli:

- Tiina Alhonen: N35 halli 1500 m (1.), N35 halli 3000 m (1.) ja N35 5000 m (1.)
- Riitta-Liisa Hämäläinen: N60 puolimaraton (1.), N60 maantie 10 km (3.)
- Toivonen, Leppänen, Eskelinen: M45 puolimaratonin joukkuekisa (1.)
- Matti Lehtonen: M50 halli 3000 m (2.), M50 5000 m (2.), M50 10000 m (2.), M50 puolimaraton (3.)
- Antti Hyttinen: M35 5000 m (2.)
- Niina Akgun: N40 10000 m (2.), N40 halli 1500 m (3.)
- Aijasaho, Akgun, Hämäläinen: N30 puolimaratonin joukkuekisa (2.)

Menestystä on tullut jopa yleisessä sarjassa vuonna 2018. Sekä Antti Hyttinen että Tiina Alhonen saavuttivat viidennen sijan maratonin SM-kisoissa syyskuussa Joutsenossa. Hyttisen aika oli 2.38.39 ja Alhosen aika 3.02.33. Lisäksi Vaajakosken Kuohun miesjoukkue sijoittui huhtikuussa 2018 neljänneksi kuuluisassa Karhuviestissä (7 osuutta) Raumalta Poriin ajalla 2.55.56.

Vaajakosken Kuohun kestävyysjuoksujaos järjestää itse vuosittain kaksi juoksukisaa: Pentin pinkaisu huhtikuun loppupuolella ja Kuohun Tasoittava, joka juostaan seuraavan kerran 25.8.2019. Kuohun Tasoittavan matkana on 5000 metriä radalla ja siinä otetaan huomioon ikähyvitys kansainvälisen vertailutaulukon mukaan.

Vaajakosken Kuohun webbisivut ovat tässä, josta voi tutkia kestävyysjuoksujaoston toimintaa, tuloksia, kilpailuja ja muuta juoksuun liittyvää.

Vaajakosken Kuohun historiaa ja toimintaa kun katsoo, niin sen voisi kiteyttää filosofialla: yleisurheilu on urheilun aatelia ja kestävyysjuoksu sen jalokivi.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Muurasjärven maalaismaraton, Pihtipudas

Antinhalli

Tänään juostiin Muurasjärven maalaismaraton Muurasjärvellä, Pihtiputaalla urheiluseura Muurasjärven Murron järjestämänä. Olen juossut Muurasjärvellä vastaavan kisan vuonna 2002, mutta silloin se oli nimellä Muurasjärven yömaraton. Jonkin päästä tuon jälkeen juoksuun tuli vuosien tauko, kunnes se palasi uudella nimellä vuonna 2014. Myös kisan reitit ovat muuttuneet niin, että asfalttiosuutta on vähennetty ja vastaavasti hiekka- ja metsäteitä lisätty. Kun matkalla oli myös peltoreittiä, niin voidaan todella puhua maalaismaratonista, ehkä yhdestä Suomen kauneimmasta. Reittejä oli kaksi, 7 kilometrin ja puolimaratonin reitti, jonka maratonin juoksijat kiersivät kahdesti.

Kilpakeskus urheilukentällä

Kilpailukeskus on siirretty ala-asteelta urheilukentälle, jossa sijaitsi myös startti- ja maalialue sekä ruokailuteltta. Juoksijat saivat osallistumismaksuun maukkaan kasvissosekeiton ilmaiseksi. Kun tarjolla oli juoksun jälkeen edullisesti myös muurinpohjalettuja kahveineen, niin tarjonta oli hyvä. Ensimmäisen kuvan Antinhallissa pääsi saunomaan pois juoksun hiet. Kilpailussa oli matkoja maraton ja puolimaraton miehille ja naisille yleisessä ja veteraanisarjoissa sekä yksi yhteinen 7 kilometrin hölkkäsarja.

Kilpailureitit

Nykykunnolleni yhteinen 7 kilometrin hölkkäsarja sopi paremmin kuin hyvin. Sille oli runsaasti osallistujia nuorista aina vanhempiin veteraaneihin saakka. Minulta juoksu kulki lähes vastaavasti kuin muutkin Suomi-juoksut tältä kesältä, tasaisesti mutta hitaanpuoleisesti. Tulin juoksussa sijalle 16 ajalla 33.39. Aika viittaisi alle viiden minuutin kilometrivauhtiin, mutta matka taisi olla hieman alle 7 kilometriä.

Hölkkäsarjan voitti pyhäjärveläislähtöinen hiihtäjä Jouni Komu, joka edustaa nyt Haapajärven Kiiloja. Voittoaika oli 24.42. Puolimaratonin nopein oli miehissä Turun Urheiluliiton Jaakko Kero (alle 2.20:n maratoonari) ajalla 1.17.40 ja naisissa N55-sarjan (!) Sirkka Särkioja, Endurance ajalla 1.40.07. Vastaavasti maratonilla nopein mies oli Jari Kolehmainen (M45) ajalla 3.13.27 ja naisissa Hippoksen Maratonkerhon Anne Kiljunen ajalla 3.22.27.

Alla on kuva hölkkäsarjan tulosliuskasta. Muurasjärven Murron Facebook-sivuilla on jo viralliset tulokset, josta löytyy kaikki kilpasarjat. Se on tässä. Kaikilla ei ole Facebookia käytössä, joten laitan myöhemmin toisen yleisemmän linkin, jos sellainen ilmaantuu. Nyt on saatavilla myös Juoksija-lehden tuloslinkki. Se on tässä.


Hölkkäsarjan tulokset

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Maratonvilpistä syytetty Frank Meza on kuollut


Frank Meza
Kuva: latimes.com

Meksikolaissiirtolaisten poika, tohtori Frank Meza (s.16.1.1949 - k.4.7.2019) juoksi tänä vuonna maaliskuussa Los Angelesin maratonilla 70-vuotiaiden ME:n 2.53.10. Virallista ME:tä pitää hallussaan Gene Dykes, joka vei ME:n veteraanilegenda Ed Whitlockilta ajalla 2.54.23 Jacksonvillessä, USA:ssa 15.12.2018 (katso juttuni 16.12.2018). Nyt näyttää siltä, että Dykes saa pitää ennätyksensä, sillä Frank Mezaa vastaan on lukuisia väitteitä ja jopa todisteita siitä, että hän on huijannut kisassa reittiä oikomalla. Frank Meza kielsi jyrkästi huijaussyytteet ja väitti käyneensä vain pissalla. Los Angelesin järjestäjät antoivat ME:n hylkäystuomion vain muutamia päiviä ennen Frank Mezan kuolemaa 4.7.2019. Mezan ruumis löydettiin Los Angelesin joesta läheltä Riverside-Figueroa Streetin siltaa. Silminnäkijän mukaan mies hyppäsi sillalta alas.

Frank Meza oli juoksija koko elämänsä ja toimi myös nuorten juoksuvalmentajana. Vasta 60-vuoden iässä vuonna 2009 hän siirtyi lyhyemmiltä matkoilta maratonille. Hän oli aluksi 3 ja puolen tunnin mies, mutta alkoi parantaa aikojaan huomattavasti vuoden 2014 tietämissä. Meza selitti aikojen paranemista kovennetulla harjoittelulla, mutta samoihin aikoihin tarkkailijat ja epäilijät olivat jo hänen kintereillään. California International Marathon hylkäsi hänen tuloksensa kahdesti (2014 ja 2016) ja antoi lopulta hänelle osallistumiskiellon. Erityisesti webbisivusto marathoninvestigation.com keräsi hänestä todistusmateriaalia ja julkaisi ne tukeutuen statistiikkaan, valokuviin ja videoihin.

Meza juoksee maratonvoittoon pyörällä (taustalla)
Kuva: marathoninvestigation.com

Yhtenä todistuksena Frank Mezan maratonhuijauksesta on marathoninvestigationin viereinen kuva, jonka sivuston lukija on ottanut San Fransisco Marathonilta vuonna 2014, jolloin Meza voitti ikäsarjansa alle 3 tunnin tuloksella. Valokuvaa on verrattu saman kisan kuvaan Frank Mezasta maalissa. Alla on zoomattu pyöräilykuva ja maalikuva rinnan jotta vertailu on mahdollista.



Marathoninvestigation.com on tutkinut kuvat ja saanut seuraavat todisteet:

- lippis - sama eli täsmää
- oikean käden kello - sama
- pitkähihainen paita - maalissa vyötäisillä
- pitkät housut - jätetty matkalle

Ja lisätodistetta alla Mezan kengistä pyörän selässä ja maalissa. Sekä juoksukengät että keltaiset sukat ovat samat.



Ja takaisin Los Angelesin "ME-juoksuun." Järjestäjät vetosivat hylkäystuomiossaan siihen että Frank Meza poistui reitiltä ja palasi sinne takaisin eri paikasta, mikä on jo sinällään kiellettyä riippumatta siitä millä kohtaa reittiä paluu tapahtuu. Poistuminen ja paluu on todistettu videolla ja silminnäkijöiden voimin. Lisäksi Meza juoksi tietyn 5 kilometrin osuuden maratonista nopeammin kuin mikä on M70-sarjan ME kyseiseltä matkalta, mikä on käytännössä mahdotonta. Tuo paluu maratonreitille tapahtuu tässä videossa.

Jos tiedot Frank Mezan itsemurhasta pitävät paikkansa, niin kuin nyt näyttää, niin minusta Frank otti elämän liian vakavasti. Urho Kekkonen hiihti viimeisinä vuosinaan kynällä, miksei Frank saisi hieman oikoa mutkia suoriksi tai juosta maratonia polkupyörällä?
 

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Kipchogen 2 tunnin alitusyritys Wienissä

INEOS 1.59 Challenge reitti Wienissä
Kuva: runnersworld.com

Kirjoitin Eliud Kipchogen uudesta yrityksestä alittaa 2 tunnin raja maratonilla 9.5.2019 päivätyssä jutussa. Tuo projekti tunnetaan nimellä INEOS 1.59 Challenge ja sen pääpromoottorina toimii petrokemian firma INEOS ja sen perustaja ja pääomistaja Sir Jim Ratcliffe. Ratcliffe on itse innokas urheilumies ja hän on juossut yli 30 maratonia.

INEOS 1.59 Challenge- projektin julkistustilaisuudessa toukokuun alussa ennätysyrityksen paikaksi kaavailtiin jotain puistoa tai katurataa Englannissa ja ajankohdaksi lokakuuta. Uusien tietojen mukaan ajankohta on edelleen lokakuu ja tarkemmin aikaikkuna 12-20.10, mutta juoksupaikka on vaihtunut Wieniksi, Itävallassa. Tarkempi paikka on Prater Hauptallee- puisto päätepisteinään Lusthausin ja Pratersternin liikenneympyrät. Yhden kierroksen pituus on 9,6 kilometriä (4,3 kilometriä suunta), joten se juostaan noin 4,4 kertaa. Alustava päivämäärä tapahtumalle on 12.10.2019, mutta sille on varattu kahdeksan päivän liukuma sääolojen optimoimiseksi.

Eliud Kipchoge
Kuva: Nike

Wienin Prater Hauptallee on valikoitunut tapahtuman pitopaikaksi monesta syystä. Athleticsillustrated.com- sivusto listaa seuraavat kriteerit:

- nopea ja tasainen reitti
- liikenteestä vapaa ja valaistu reitti
- suora puistokatu liikenneympyrät päissä
- vakaat ja optimaaliset sääolosuhteet
- raitis ja puhdas ilma - Wienin "keuhkot"
- mahdollisuus lukuisille katsojille reitin varrella
- pieni aikaero Kipchogen käyttämään harjoitusleiriin Keniassa
- innostunut pormestari ja Wienin maratonin tiimi

Eli aktiiviset ihmiset vievät potin. Uskon, että Wienin pormestari yhdessä Wienin maratonin järjestäjätiimin kanssa ovat oma-aloitteisesti tarjonneet hienoa juoksupaikkaa ja osaamistaan INEOS 1.59 Challenge- projektin käyttöön, vaikka tällaista suoraa tietoa ei aiheeseen liittyvissä artikkeleissa olekaan, vihjauksia kyllä.

Kaksi vuotta sitten Eliud Kipchoge juoksi maratonin epävirallisesti aikaan 2.00.25 Breaking2- juoksussa Monzassa eli kahden tunnin alitus ylittyi hieman. Nyt Kipchoge uskoo alittavansa 2 tunnin haamurajan ja tekevänsä epävirallisen ME:n. Kuten Monzassa, niin myös Wienissä käytetään sellaisia erityisjärjestelyjä (esim. vaihtuvat jänikset, liikkuva tankkaus), että mahdollista kahden tunnin alitusta IAAF ei voi hyväksyä viralliseksi ennätykseksi.

Lopuksi tuore video Eliud Kipchogesta ja hänen ennätysyrityksestään Wienissä. Se on tässä. Valitettavasti mainoksia pomppii esiin tiuhaan, mutta niitä voi yrittää ohitella.

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Kiimasen Savulenkki, Lannevesi

Kiimasen peltoparkki

Eilen juhannusaattona 21.06.2019 juostiin perinteinen Kiimasen Savulenkki Lannevedellä, Saarijärvellä. Tämä oli 37. kerta, kun tätä suosittua suvijuoksua kisattiin kauniissa maalaismaisemassa. Olen juossut kisan kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1997 ja 2006. Vuoden 1997 kisasta muistan elävästi Tarmo Mannin, joka julisti omalla persoonallisella tavallaan juhannusrauhattomuuden. Hän poistui paikalta ambulanssilla ja kuoli sitten kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä. Nykyään Lanneveden suuri poika on saanut kotikonnuilleen ja juoksupaikan yhteyteen kymmenen tonnia painavan graniittipatsaan. Alemmassa kuvassa seison tuon patsaan edessä. Lisää tietoa Tarmo Mannista tässä wikipedian artikkelissa.

Toinen tunnettu lanneveteläinen on Kirsti Paakkanen, joka täytti helmikuussa 90 vuotta. Paakkanen osti aikoinaan vuonna 1991 konkurssikypsän Marimekon halvalla, mutta kaikkine velkoineen. Hän onnistui nostaa Armi Ratian perustama kuuluisa tekstiili-, vaatetusalan - ja design-firma jälleen kukoistukseen ja menestykseen. Tästä urotyöstä hänet on palkittu monin kunnianosoituksin. Kirsti Paakkasesta enemmän tässä wikipedian artikkelissa.

Tarmo Mannin patsaan edustalla

Sää suosi tämänvuotista Kiimasen Savulenkkiä, vaikka ukkosen uhka nosti olosuhteet hellelukemille ja siten monille liiankin lämpimiksi. Minulle tämä lämpö sopi paremmin kuin hyvin Thaimaan 35-40 asteen lämpötilojen jälkeen. Paikalle oli kerääntynyt varmasti toistatuhatta juoksijaa, joten parin vuoden takainen osanottajaennätys runsaat 1300 juoksijaa saattoi olla vaarassa. Paikalla oli myös juhannusohjelmaa, kuten musiikkia ja tarjoilua, joten yhdessä huoltojoukkojen ja juhannusjuhlijoiden kanssa väkimäärä lähenteli varmaankin paria tuhatta.

Kiimasen Savulenkin päämatka oli kymmenen kilometriä, jonka lisäksi oli erillinen 3,7 kilometrin nortti- ja patikkasarja. Juoksin tuttuun tapaan 10 kilometrin reitin, joka oli mäkistä hiekkatietä. Mäet olivat onneksi loivahkoja, joten ne olivat hyvin juostavia. Jättäydyin startissa keskijoukkoon, joten minulta meni toistakymmentä sekuntia, ennen kuin pystyin ohittamaan starttiviivan. Myös juoksun alku oli hidasta hölköttelyä runsaan juoksijamäärän ja pujottelun takia. Ne lisäsivät loppuaikaa yhteensä noin puolisen minuuttia. Tulokseksi tuli 51.27 ja 54. sija sarjassa M50, joten Ylivieskan viikontakainen aika parani hieman, vaikkei suoraa vertailua voikaan tehdä.

Yleisen sarjan voitto meni miehissä Ari-Pekka Lassilalle ajalla 33.03 ja naisissa Anne Kyllöselle ajalla 39.19.  Juoksuun starttasi myös kaksi SM-tason juoksijaa eli Miika Takala ja Henri Manninen, mutta he joutuivat keskeyttämään.

Juoksun viralliset tulokset ovat tässä.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

VieskaMaraton, Ylivieska

Ylivieskan urheilukeskus

Eilen lauantaina 15.6.2019 juostiin urheiluseura Ylivieskan Kuulan järjestämä VieskaMaraton Ylivieskassa. Kisapaikkana toimi kuvan urheilukeskus ja sen yhteydessä oleva urheilukenttä. Kilpailijoilla oli runsaasti eri juoksumatkoja valittavana: maraton, puolimaraton, kymppi, maastokymppi ja maastovitonen. Matkaan startattiin vähän eri paikoista urheilukentältä ja sen liepeiltä riippuen matkasta. Maantiejuoksut lähtivät liikkeelle klo 12 ja maastojuoksut 10 minuuttia myöhemmin.

Olen juossut vastaavan kisan kolmetoista vuotta sitten, jolloin se oli syyskuussa ja nimellä Ylivieskan kärkimaraton. Silloin matkanani oli neljännesmaraton ja eilen tasan kymppi pitkin maanteitä ja katuja. Mietin myös maastokymppiä, mutta päätin osallistua tuttuun ja perinteiseen maantiekymppiin. Kisaan tuli juoksijoita mukavasti ympäri Suomea ja järjestelyt pelasivat pohjalaisella ripeydellä ja tarkkuudella.

Maantiejuoksun reitti
Kuva: vieskamaraton.fi

Maantiejuoksun reitti oli kympin mittainen ja puolimaratonin juoksijat kiersivät sen kahdesti ja maratonin puurtajat neljästi. Maantiekympillä oli osallistujia hieman kolmattakymmentä ja liityin konkarina nuorekkaaseen joukkoon. Kympillä veteraanisarjoja ei ollut, mutta puolimaratonilla ja maratonilla kyllä. Sää oli mitä parhain kympin juoksuun, hieman yli 20 astetta sekä auringonpaistetta ja hieman tuulta. Maratonin juoksijoille sää lämpeni iltapäivän kuluessa ja se saattoi olla jopa liiankin lämmin.

Lähdin varovasti liikkeelle, koska tuntumaa vauhdikkaampaan juoksuun ei ole vielä löytynyt näinä ensimmäisinä viikkoina Suomessa. Tavoitteeksi asetin noin viiden minuutin kilometrivauhdin eli 50 minuutin rajan. Vaikka juoksu lutviutuikin hieman paremmaksi loppumatkasta, niin tavoiteaika ylittyi reippaasti loppuajalla 51.43, jolla listauduin yleisessä sarjassa jälkipäähän sijalle 20. Kaikesta huolimatta juoksusta jäi mukava jälkituntuma, varsinkin saunan ja uinnin jälkeen. Ja positiivinen asia tietysti on se, että tästä voi pyrkiä parantamaan vauhtia tulevissa koitoksissa.

Kilpailun lopputulokset ovat tässä.



Miesten kympin parhaat, 1. Tuomas Ojala (vas.) ja 2. Teemu Manninen

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Jon Sutherland uhkaa Ron Hillin ennätystä

Jon Sutherland
Kuva: Gary Valle

Olen kirjoittanut Ron Hillistä pariin otteeseen ja viimeksi jutussani 8.2.2017, kun Hill joutui keskeyttämään maailman pisimmän juoksuputken sydänongelmiin. Edelleen voimassa olevalle ME-putkelle tuli pituutta 52 vuotta ja 39 päivää. Juoksuputki edellyttää yhtäjaksoista jokapäiväistä juoksua minimipituuden verran, joka oli Hillillä mailin verran. Tuossa jutussa ennustin että tällaisia juoksuputkimiehiä, kuten Ron Hill ja Seppo Harjumaa Suomessa (SE-putken omistaja), ei enää tulisi. Nyt voin todeta, että olin väärässä, sillä USA:sta kantautuu uutisia, että Jon Sutherland on saavuttanut 50 vuoden juoksuputken 26.5.2019 ja uhkaa tosissaan Ron Hillin ME:tä.

Jon Sutherland, nyt 68-vuotias, aloitti säännöllisen juoksemisen 1.1.1969 2-3 mailin juoksuilla ja se muuttui jokapäiväiseksi 26.5.1969. Jon Sutherland oli aikoinaan kansallisen tason kestävyysjuoksija ennätyksin: 5000 m 13.51 ja 10000 m 28.51. Hän on juossut tähän mennessä yhteensä 198 000 mailia eli noin 318 600 kilometriä. Se tekee keskimäärin noin 18 kilometriä joka päivä. Juoksuputken aikana Sutherlandilla on ollut myös terveydellisiä vastoinkäymisiä murtuneine luineen, kuten kaksi  murtunutta kylkiluuta kaatumisen seurauksena, mutta linkaten on juostu vähintään maili päivässä.

Jon Sutherlandin toinen intohimoinen harrastus on rock musiikki. Hän omistaa noin 10000 musiikkiäänitettä ja on osallistunut 1000:een rock konserttiin. Tästä syystä hänen sähköpostiosoitteensakin on jonrunrock. Hän kehaiseekin kirjoittamassaan jutussa podiumrunner.com sivulla, että kuka toinen voi sanoa tavanneensa John Lennonin, Bob Marleyn ja Jimi Hendrixin sekä juosseensa Steve Prefontainen, Ron Clarken, Peter Snellin, Jim Ryunin, Ron Hillin, Frank Shorterin, Bill Rodgersin ym. kanssa.  

Juoksun rinnalla ja varsinkin oman kilpavuosiensa jälkeen Jon Sutherland on toiminut juoksuvalmentajana lukuisissa yhteisöissä, kuten lukioissa. Sutherland juoksee mielellään päivittäiset juoksunsa ryhmässä ja neuvoo muitakin juoksijoita löytämään seuran, ryhmän, ystävän tai partnerin, jonka kanssa jakaa harrastuksensa. Juoksu on avain sosiaalisiin kontakteihin ja Sutherland kehoittaa nauttimaan niistä.

Jos kaikki menee niin sanotusti putkeen, niin Jon Sutherland tulee rikkomaan Ron Hillin juoksuputki-ME:n 4.7.2021. Se on USA:n kansallispäivä ja mikä olisi parempi hetki tulla ME-mieheksi. Mutta Jon Sutherland ei pidä vielä ennätystä varmana, sillä hänellä on ollut viime aikoina vaikeaa, esim. vyöruusu viime syksynä. Seuraava terveyseste tulee kesällä, kun Sutherlandilta leikataan ahdas kaulavaltimo. Mutta Jon Sutherland aikoo yrittää. Ei hän muuten olisi näin pitkän putken päässä.

Pari vuotta sitten julkaistussa newsweek.comin artikkelissa Jon Sutherland vastaa kysymykseen, mikä voisi saada hänet lopettamaan juoksemisen. Vastaus oli: "Kuolema, luultavasti."

Lopuksi video Jon Sutherlandin juoksuhistoriasta. Se on tässä.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Veteraanikestävyysjuoksun viimeaikaisia SE:iä

Veteraanijuoksijoidemme kestävyysjuoksuennätyksistä en ole kirjoittanut vähään aikaan, vaikka niitä onkin syntynyt sekä viime vuonna että kuluvana vuonna. Käytän edelleen sitkeästi termiä veteraani (ulkomailla seniori), vaikka virallinen liitto SAUL puhuu aikuisurheilusta. Jokainen 18-vuotias on täysi-ikäinen ja aikuistermiä käytetään noin 30-vuotisista, kuten tässä artikkelissa. Ilmeisesti SAUL on napannut nimensä näistä tutkimuksista ja pudottanut samalla alimman ikäsarjansa 30-vuoteen. En ole vakuuttunut näistä valinnoista ja pidättäydyn veteraaniurheilussa, jossa alin ikäraja on 35 vuotta.

Jukka Kauppila
Kuva: Kaleva (Sakari Kekki)

Keskityn tässä jutussa kolmeen veteraanijuoksijaan, jotka ovat tehneet viime aikoina enimmät kestävyysjuoksuennätykset ja joista olen kirjoitellut aiemminkin. Nämä veteraanijuoksijat ovat: Jukka Kauppila, Kauko Kuningas ja Laura Manninen. Jukka Kauppilasta minulla oli erillinen juttu 5.10.2017 otsikolla "Jukka Kauppila murskaa ennätyksiä", kun hän täytti 60 vuotta ja pani ennätysrumban päälle ja Laura Mannisesta 8.11.2016 otsikolla "Laura Manninen tehtailee ennätyksiä", jolloin N40-sarjan ennätykset kestävyysjuoksussa kaatuivat yksi toisensa perään. Kauko Kuninkaaseen olen viitannut silloin tällöin muissa yhteyksissä.

Aloitetaan Jukka Kauppilasta. Tuossa vuoden 2017 jutussa Jukka Kauppila ei ollut vielä tehnyt M60-sarjan maratonin SE:tä, mutta ennakoin että näin tapahtuisi myöhemmin syksyllä 2017. Arvioni piti paikkansa ja Frankfurtissa syntyi 29.10.2017 uusi ennätys 2.46.11. Vuonna 2018 ei tietojeni mukaan SE:iä tullut (korjatkaa, jos väärässä), mutta tänä vuonna Kauppila on jatkanut M60-sarjan ennätysten murskaamista seuraavasti: SM-halleissa Jyväskylässä 22-23.2 1500 metriä 4.41,13, MM-halleissa Torunissa Puolassa 24-30.3 3000 metriä 9.47,93 (MM-hopea) ja puolimaratonilla (juostiin ulkona) 1.18,49 (MM-pronssi). Näiden lisäksi hän saavutti maailmanmestaruuden maastojuoksussa. Todella ansiokas MM-reissu Puolaan.

Kauko Kuningas
Kuva: Loviisan Sanomat

Kauko Kuningas (s.13.04.1948) pääsi viime vuonna 70-vuotiaiden sarjaan ja se tiesi  ennätysten kaatumista siinä sarjassa. Vuonna 2018 syntyivät seuraavat ennätykset: 3000 metriä Lahti/Nastolassa 3.6.2018 11.32,84, 5000 metriä Helsingissä 18.08.2018 19.39,56, 10000 metriä Helsingissä 19.08.2018 41.19,24 ja puolimaraton Vantaalla 13.10.2018 1.31.45. Ennätystahti jatkui tänä vuonna Jyväskylän SM-hallikisoissa, kun 3000 metrin uusi halli-SE kirjattiin lukemiin 11.42,43. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin. Kauko Kuningas on siinä mielessä hyvä esimerkki veteraaniurheilijasta, että hän ei ole ollut nuorempana maajoukkueurheilija, mutta on saavuttanut lukuisia SE:iä M60-sarjasta ylöspäin.

Laura Manninen
Kuva: IS (Henrik Isaksson)

Vuoden 2016 jutussani Laura Manninen tehtaili ennätyksiä sarjassa N40. Laura Manninen täytti 45 vuotta 18.4.2018 ja sitten alkoi tapahtua myös tässä sarjassa. Kauko Kuninkaan tavoin hän laittoi viime vuonna sarjansa ennätykset uuteen kuosiin lähes joka matkalla. Suomen ennätyksiä syntyi seuraavasti: 3000 metriä Vantaalla 11.07.2018 9.51,84, 5000 metriä Jämsässä 28.06.2018 16.42,05, 10000 metriä Keravalla 22.06.2018 34.44,74 ja 10 kilometrin maantiejuoksu Kempeleessä 04.08.2018 36.18. Tältä vuodelta Lauralla on tuore SE puolimaratonilta Helsingistä eilen 08.06.2019, kun Helsinki Half Marathonin voitto tuli kovassa helteessä ajalla 1.19.15. Sillä ajalla Marita Yli-Ilkan vanha N45:n SE 1.21.16 kaatui peräti kahdella minuutilla. N45-sarjan maratonin SE on Irmeli Ruposella vuodelta 1984 ajalla 2.47.44. Siinäpä sopivaa haastetta Laura Manniselle.

Muista viime aikojen kestävyysjuoksun veteraaniennätyksistä voi poimia Anne-Mari Hyryläisen puolimaratonin SE 1.11.04 Berliinissä 08.04.2018 sarjassa N35. Runsas neljä kuukautta myöhemmin juostuna se olisi ollut myös N40-sarjan ennätys. Hyryläinen otti N40-sarjan puolimaratonin ennätyksen haltuun sitten helmikuussa tänä vuonna, kun hän juoksi Ra's Al Khaimassa ajan 1.13.40. Näin hän rikkoi Laura Mannisen entisen ennätyksen 1.14.16. Ennätysputki jatkui Hampurin maratonilla 28.04.2019, kun Hyryläinen alitti Dohan MM-rajan ja rikkoi Sinikka Kiipan vuonna 1983 juokseman N40-sarjan ennätyksen 2.40.52 uusiin lukemiin 2.35.05. Näin ne veteraaniennätykset kaatuvat arvokisajuoksijaltakin.

Myös Urpo Naumanen juoksi maratonin uusiksi SE:ksi 3.13.45 M70-sarjassa 16.09.2018 Berliinissä. Vesa Korpimäen ylläpitämän veteraanitilaston mukaan Matti Köykkä on kyllä juossut tätä paremman ajan M70-sarjan maratonilla ajalla 3.13.27 vuonna 1991, mutta jostain syystä tätä aikaa ei ole hyväksytty SE:ksi. Tältä vuodelta voi nostaa esiin eräs yksittäinen SE, nimittäin Kaarlo Maaningan Torunin MM-hallikisoissa juoksema halli-SE M65-sarjan 1500 metriltä ajalla 5.00,23. Se lienee Maaningan ensimmäinen veteraanien SE.

Näitä veteraanien SE:iä  tulee varmaan kestävyysmatkoilta tämänkin jälkeen runsain mitoin, onneksi. Pyrin raportoimaan niistä aina silloin tällöin.