lauantai 27. heinäkuuta 2019

Heinolan kaupunkipuistojuoksu

Maalialue

Tänään juostiin Heinolan kaupunkipuistojuoksu Kylpylänrannan edustalla 10. kertaa eli kyse oli juhlajuoksusta. Siltaremontin jälkeen kisa palasi tänä vuonna alkuperäiselle reitilleen, joka käsittää 10,55 kilometrin lenkin sisältäen kolme lassomaista silmukkaa. Varttimaratonin juoksijat kiersivät sen kerran ja puolimaratonin juoksijat kaksi kertaa. Reitti on varmasti yksi Suomen kauneimmista ja sää oli helteinen noin 30 astetta varjossa, mutta se oli kaikille sama. Sää varmaan suosi minua, sillä totuin juoksemaan kuukausia Thaimaassa kuumemmissakin olosuhteissa.

Kylpylänrannan sisääntulo

Puolimaratonilla oli kilpailusarjat miehille ja naisille yleisissä ja 40-vuotiaiden sarjassa sekä kuntosarjalaisille. Varttimaraton eli 10,55 kilometriä oli taasen kilpailuna 60-vuotiaille miehissä ja naisissa sekä 16-vuotisille pojille ja tytöille. Tämän lisäksi tällekin matkalle oli myös kuntosarjat. Valitsin varttimaratonin kilpasarjan M60, kun se minulle hyvin sopi. Lapsille oli lisäksi jo kello kymmeneltä omat lyhyet matkansa puistoalueella.

Uimaranta

Kisa sujui osaltani totuttuun tapaan eli loppua kohden ohittelin joitakin juoksijoita, mutta perusnopeuteni on niin hidas että se ei juuri paljoa nosta sijoitustani. Saavutin kuitenkin omassa sarjassani kolmannen sijan ajalla 55.27 eli vauhti putosi jälleen hieman päälle viiden minuutin per kilometri, mutta ehkä kuumalla säälläkin oli osuutensa.

Varttimaratonin nopein oli kuntosarjan SM-tasoinen juoksija Antti-Pekka Niinistö kovalla ajalla olosuhteisiin nähden eli 35.09. Moni hyväkuntoinen yleisen sarjan vartin juoksija ihmetteli että kilpasarjaa ei ollut, mutta siitä huolimatta he valitsivat varttimaratonin puolimaratonin sijasta kovan kuumuuden vuoksi. Vartin nopein nainen oli Anna Vuorimaa ajalla 43.45. Puolimaratonin nopein mies oli Janne Inkinen ajalla 1.24.29 ja naisissa Susanne Roos ajalla 1.49.17. Heinolan kaupunkipuistojuoksun viralliset tulokset löytyvät tästä.

Laitan tuohon alle vielä kuvan kolmannesta palkinnostani, niin hauskanhieno ja erikoinen se on. Normaali pokaali on vaihtunut metalliseen juoksukenkäpatsaaseen.


Palkintokenkä  

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Sipoon taidenäyttelyssä


Taidejuliste

Eilen oli sitten taiteen vuoro, kun Sipoon Pesula Galleriassa, Pilvilinnantie 2:ssa pidettiin Maarit Rantalan ja Tytti Tuoriniemen näyttelyjuhla. Näyttelyssä esillä olleet työt ovat tuloksia useamman viikon taideprosessista, joka päättyy sunnuntaina. Paikalla oli lukuisia taiteen ystäviä sekä taiteilijoiden läheisiä tutustumassa töihin ja galleriatiloihin. Entisen Nikkilän sairaalan koko rakennusmiljööalue oli kiinnostava lukuisine vanhoine rakennuksineen, joista osa on kunnostettu asuinrakennuksiksi. Pesula Galleria toimi aikoinaan sairaalan pesulana, josta nimi.

Nikkilän sairaalan perustamistyöt aloitettiin vuonna 1912 ja rakennukset valmistuivat vuosina 1914-15. Suunnittelijana toimi arkkitehti E.A.Kranck. Myöhemmin on tehty laajennuksia, joiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Gunnar Taucher 1920-40-luvuilla ja Claus Tandefelt 1950-luvulla. Alueella on myös laaja puistoalue, jonka suunnittelusta vastasi puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Sairaalan koko mitoitettiin aluksi 300 potilaalle, mutta sitä laajennettiin ajan mukana niin että enimmillään sairaansijoja oli 1960-luvulla 1100. Potilaat olivat pääasiassa pitkäaikaisia psykiatrisia tapauksia. Sairaala lakkautettiin vuonna 1999.

Kunnostettu asuinrakennus

Sairaala oli tunnettu monipuolisista hoitomuodoista, joista monet olivat uusia ja uraauurtavia, kuten taide- ja musiikkiterapia. Esimerkiksi taiteilija Rafael Wardi (s.1928) toimi sairaalassa suosittuna taideterapeuttina vuodesta 1959. Sairaalan lääkäreistä tunnetuin oli kirjailijanakin menestynyt Oscar Parland (1912-1997). Tunnettuja potilaita olivat mm. Uuno Kailas, Elmer Diktonius, Signe Brander ja L. Onerva.

Loppuun sitten muutama kuva taiteilijaparin esillä olleista teoksista. Niitä ei ole erikseen nimetty, mikä sopii hyvin käytettyyn yhteistyöprosessiin.







keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Self-Transcendence 2 mailia - Helsinki

Juoksijoita Munkinpuistossa

Eilen 23.07.2019 tuli osallistuttua Sri Chimnoyn Self-Transcendence 2 mailin juoksuun Munkinpuistossa, Helsingissä. Olen osallistunut juoksuun lähes vuosittain vuodesta 1993 lähtien, jolloin se tunnettiin Rauhanmailin nimisenä. Viime vuosi jäi väliin, mutta nyt oli aika korjata tilanne, kun olen muutenkin reissulla Helsingin suunnalla. Kilpailijoita, joista useat olivat tuttuja vuosien varrelta, oli saapunut paikalle runsaanlaisesti eli kymmeniä henkilöitä. Juoksua juostaan kansainvälisesti ja Suomessa sekä Helsingissä että Vaasassa matkan ollessa 2 mailia eli noin 3,2 kilometriä. Sri Chimnoysta kiinnostuneille Wikipedia-artikkeli miehestä löytyy tästä.

Markku Juopperi

Rakennus- ja tietöistä johtuen 2 mailia on juostu jo jonkin aikaa neljällä kierroksella puiston ympäri aiemman kahden kierroksen sijasta. Selviydyin maaliin ajassa 14.56, jolla irtosi voitto sarjassa M60. Aikaan on tullut 14 sekuntia lisää kahden vuoden takaiseen tulokseen verrattuna. Sitä se ikä teettää.

Kisan ehkä kovimman suorituksen teki kuvan M70-sarjan voittaja, 75-vuotias Markku Juopperi, joka ohitti meikäläisenkin kepeällä askeleella noin puoli kilometriä ennen maalia ja kellotti ajan 14.49. Markku on saavuttanut veteraaniurallaan mm. viitisenkymmentä SM-mitalia, MM-mitaleja sekä Euroopan mestaruuden. Tulevana viikonloppuna hän matkustaa Torinoon, Italiaan veteraanien Masters-kisaan, joka vastaa olympialaisia lukuisine urheilulajeineen. Markku juoksee Torinossa 400, 800 ja 1500 metriä. Myöhemmin syksyllä on ohjelmassa veteraanien yleisurheilun EM-kisat Venetsiassa, myöskin Italiassa.  

Laitan viralliset tulokset tähän, kun ne nettiin ilmestyvät. Ne ovat tässä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Murolehölkkä, Ruovesi


Muroleen kylätalo

Eilen juostiin Muroleen kylätalolla Ruovedellä Murolehölkkä. Sää suosi juoksutapahtumaa, sillä kylmät ilmat olivat ohitse ja kaunis auringonpaiste lämmitti mukavasti. Toimitsijan mukaan juoksijoita oli paikalla ennätysmäärä aiempiin vuosiin verrattuna. Murolehölkän ohella kylätalolla ja sen viereisellä urheilukentällä oli muutakin toimintaa päivän aikana. Hölkän startti tapahtui jo kello kymmeneltä aamulla, joten iltapäivällä lähes helteiseksi kohonnut sää ei päässyt häiritsemään tapahtumaa.

Urheilukenttä

Murolehölkässä matkana oli kahdeksan kilometrin lenkki Ritalan järven ympäri niin kilpasarjalaisille, kuntoilijoille kuin kävelijöillekin. Lapsilla oli vielä omat lyhyemmät matkansa. Reitti oli jälleen erittäin kaunis käsittäen asfalttia sekä hiekka- ja metsäteitä. Kisakeskus startti- ja maalialueineen sijaitsi urheilukentällä.

Kuntosarjan tulosliuska

Kun kilpasarjoja oli vain yksi yleinen, niin valitsin luonnollisesti kuntosarjan. Juoksu meni samaan tahtiin kuin muutkin kesän juoksut Suomessa. Kahdeksan kilometrin matka taittui hieman alle viiden minuutin kilometrivauhdilla ja loppuajaksi tuli 39.27. Sillä sijoituttiin kuntosarjan kuudenneksi, kuten viereisen kuvan tulosliuska kertoo. Olen tulokseen kohtalaisen tyytyväinen, vaikka parempaankin  pitäisi olla edellytyksiä. Ehkä vielä jonain päivänä.

Miesten kilpasarjan kolme parasta olivat: 1. Jarno Vikman 28.08, 2. Mika Wetterstrand 28.49 ja 3. Erkki Rintala 29.11. Naisten tulosliuska ja palkintojenjako jäi kiireessä kuvaamatta, mutta jos tulokset ilmestyvät vielä myöhemmin nettiin, niin laitan ne tänne välittömästi.

Murole tunnetaan erityisesti kanavastaan, joka yhdistää kanavan yläpuolisen Paloveden ja alapuolisen Vankaveden vesiyhteydellä toisiinsa. Se on 315 metriä pitkä ja rakennettu 1850-luvulla. Kanavan kautta liikennöi mm. SS Tarjanne, joka on vuonna 1908 rakennettu höyrylaiva. Kanavan lähellä Murolekoskella on asunut taidemaalari Ellen Thesleff (1869-1954). Koska kanava sijaitsee lähellä juoksupaikkaa, niin pitihän minunkin käydä paikalla sitä kuvaamassa. Kuva on alla miesten kärkikolmikon jälkeen.


Miesten kilpasarjan kärkikolmikko


Muroleen kanava

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Vaajakosken Kuohun kestävyysjuoksutoiminta


Kiertäessäni ympäri Suomea eri juoksutapahtumissa samoissa kisoissa on ollut usein, varsinkin Keski-Suomessa, runsas joukko Vaajakosken Kuohun kestävyysjuoksijoita, viimeksi Kiimasen Savulenkillä Lannevedellä ja Muurasjärven maalaismaratonilla Pihtiputaalla. Kuohun juoksijajoukko on niin suuri ja aktiivinen, että se ansaitsee erikoistarkastelun ja oman jutun. Jo seuran yleisurheilutoiminnan lähtökohta eli keskittyminen vain kestävyysjuoksuun on sinällään erikoinen ja harvinainen valinta. Erillisiä valmentajan ympärille syntyneitä juoksutalleja on kyllä esiintynyt, kuten Raaka-Rollen kopla Rolf Haikkolan johdolla ja Kariline Kari Sinkkosen ympärille, mutta vähemmän urheiluseuran sisälle. Joitakin erillisiä juoksuseuroja kuitenkin on ja niistä tulee mieleen esim. RDS, Rovaniemen Roadrunners. Mutta Vaajakosken Kuohusta täytyy kertoa enemmän.

Historiasta ja taustasta sen verran että Vaajakosken Kuohun edeltäjä Haapakosken Jyry perustettiin jo vuonna 1913 ja se keskittyi etenkin painiin. Toiminnan hiipuessa muutaman vuoden jälkeen uusi ja laajempi voimistelu- ja urheiluseura Haapakosken Jyske perustettiin vuoden 1920 tietämissä ja se liittyi TUL:ään. Sen toiminta lakkautettiin, mutta uusi voimistelu- ja liikuntaseura Vaajakosken Kuohu perustettiin sitten kuvan logon mukaisesti vuonna 1930. Vuosien kuluessa toimintoja erkautui ja lakkasi niin, että 1990-luvun lopulta lähtien päätoiminnoiksi jäivät paini, voimistelu (ml. tanssi) ja yleisurheilu. Neljäntenä jaostona on nykyään seniorijaosto, joka keskittyy esim. petankkiin ja sosiaaliseen toimintaan. Seuran puheenjohtajana toimii Anneli Puskala ja sillä oli vuonna 2018 noin 500 jäsentä.

Markku Savioja, Kuohun kestävyysjuoksujaoston puheenjohtaja
Kuva: Markku Saviojan albumi

Vuonna 2016 yleisurheilujaosta fokusoitiin niin, että sen toiminta keskitettiin kestävyysjuoksuun. Seurassa ei ollut laajempaa yleisurheilukirjoa, mutta kestävyysjuoksijoita sitäkin enemmän, joten valinta oli lopulta looginen. Uudeksi kestävyysjuoksujaoston puheenjohtajaksi valittiin kuvan Markku Savioja ja entisestä puheenjohtajasta, menestyneestä veteraanikestävyysjuoksijasta Pentti Virmalaisesta (M45-sarjan SE puolimaratonilla 1.10.59) tehtiin seuran kunniajäsen, kuten myös pitkäaikaisesta seuran jäsenestä Ari Surkasta.

Kuohun kestävyysjuoksujaoston toimintasuunnitelman perusajatuksena on kannustaa ihmisiä kestävyysjuoksuharrastukseen ja aktivoida näin lisää juoksijoita kaikkiin harjoitusryhmiin sekä parantaa harjoituskulttuuria. Ajatuksena on mahdollistaa juoksunharrastajille mahdollisimman helppo pääsy toimintaan riippumatta juoksijan tasosta ja harjoittelutavoitteista. Varojen keruu on jaostossa toimivien henkilöiden vastuulla ja huipulle pyrkiviä tuetaan resurssien ja taloustilanteen mukaan. Jaosto pyrkii myös parantamaan yhteistyötä muiden urheiluseurojen kanssa, esimerkiksi kilpailujärjestelyihin liittyen.

Kuohulaisia Lannevedellä
Kuva: vaajakoskenkuohu.fi

Markku Savioja kertoo, että kestävyysjuoksujaostossa on tällä hetkellä 53 juoksunharrastajaa. Viereisessä kuvassa suuri joukko heistä on Lannevedellä, jossa oli suuri perinteinen juoksutapahtuma Kiimasen Savulenkki vajaa kuukausi sitten. Viime lauantaina Kuohun edustajia oli useita myös Muurasjärven maalaismaratonilla ja heistä pääsi kolmen parhaan joukkoon seuraavat: Niina Akgun toiseksi naisten puolimaratonilla, Jukka Eskelinen toiseksi M45-sarjan puolimaratonilla ja Markku Savioja kolmanneksi hölkkäsarjassa. Kuulin että samoihin aikoihin Kuohulaisia osallistui myös muihin juoksutapahtumiin menestyksellisesti, kuten Keuruun yömaratoniin 12.7 ja YlläsPallaksen 105 kilometrin kisaan 13.7. Kuohulaisia on osallistunut vuosittain myös veteraanien tai aikuisurheilijoiden (SAUL) niin kuin sitä nykyään kutsutaan, SM-kisoihin ja he ovat menestyneet siellä mukavasti. Viime vuoden SAULin SM-kisojen saalis oli:

- Tiina Alhonen: N35 halli 1500 m (1.), N35 halli 3000 m (1.) ja N35 5000 m (1.)
- Riitta-Liisa Hämäläinen: N60 puolimaraton (1.), N60 maantie 10 km (3.)
- Toivonen, Leppänen, Eskelinen: M45 puolimaratonin joukkuekisa (1.)
- Matti Lehtonen: M50 halli 3000 m (2.), M50 5000 m (2.), M50 10000 m (2.), M50 puolimaraton (3.)
- Antti Hyttinen: M35 5000 m (2.)
- Niina Akgun: N40 10000 m (2.), N40 halli 1500 m (3.)
- Aijasaho, Akgun, Hämäläinen: N30 puolimaratonin joukkuekisa (2.)

Menestystä on tullut jopa yleisessä sarjassa vuonna 2018. Sekä Antti Hyttinen että Tiina Alhonen saavuttivat viidennen sijan maratonin SM-kisoissa syyskuussa Joutsenossa. Hyttisen aika oli 2.38.39 ja Alhosen aika 3.02.33. Lisäksi Vaajakosken Kuohun miesjoukkue sijoittui huhtikuussa 2018 neljänneksi kuuluisassa Karhuviestissä (7 osuutta) Raumalta Poriin ajalla 2.55.56.

Vaajakosken Kuohun kestävyysjuoksujaos järjestää itse vuosittain kaksi juoksukisaa: Pentin pinkaisu huhtikuun loppupuolella ja Kuohun Tasoittava, joka juostaan seuraavan kerran 25.8.2019. Kuohun Tasoittavan matkana on 5000 metriä radalla ja siinä otetaan huomioon ikähyvitys kansainvälisen vertailutaulukon mukaan.

Vaajakosken Kuohun webbisivut ovat tässä, josta voi tutkia kestävyysjuoksujaoston toimintaa, tuloksia, kilpailuja ja muuta juoksuun liittyvää.

Vaajakosken Kuohun historiaa ja toimintaa kun katsoo, niin sen voisi kiteyttää filosofialla: yleisurheilu on urheilun aatelia ja kestävyysjuoksu sen jalokivi.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Muurasjärven maalaismaraton, Pihtipudas

Antinhalli

Tänään juostiin Muurasjärven maalaismaraton Muurasjärvellä, Pihtiputaalla urheiluseura Muurasjärven Murron järjestämänä. Olen juossut Muurasjärvellä vastaavan kisan vuonna 2002, mutta silloin se oli nimellä Muurasjärven yömaraton. Jonkin päästä tuon jälkeen juoksuun tuli vuosien tauko, kunnes se palasi uudella nimellä vuonna 2014. Myös kisan reitit ovat muuttuneet niin, että asfalttiosuutta on vähennetty ja vastaavasti hiekka- ja metsäteitä lisätty. Kun matkalla oli myös peltoreittiä, niin voidaan todella puhua maalaismaratonista, ehkä yhdestä Suomen kauneimmasta. Reittejä oli kaksi, 7 kilometrin ja puolimaratonin reitti, jonka maratonin juoksijat kiersivät kahdesti.

Kilpakeskus urheilukentällä

Kilpailukeskus on siirretty ala-asteelta urheilukentälle, jossa sijaitsi myös startti- ja maalialue sekä ruokailuteltta. Juoksijat saivat osallistumismaksuun maukkaan kasvissosekeiton ilmaiseksi. Kun tarjolla oli juoksun jälkeen edullisesti myös muurinpohjalettuja kahveineen, niin tarjonta oli hyvä. Ensimmäisen kuvan Antinhallissa pääsi saunomaan pois juoksun hiet. Kilpailussa oli matkoja maraton ja puolimaraton miehille ja naisille yleisessä ja veteraanisarjoissa sekä yksi yhteinen 7 kilometrin hölkkäsarja.

Kilpailureitit

Nykykunnolleni yhteinen 7 kilometrin hölkkäsarja sopi paremmin kuin hyvin. Sille oli runsaasti osallistujia nuorista aina vanhempiin veteraaneihin saakka. Minulta juoksu kulki lähes vastaavasti kuin muutkin Suomi-juoksut tältä kesältä, tasaisesti mutta hitaanpuoleisesti. Tulin juoksussa sijalle 16 ajalla 33.39. Aika viittaisi alle viiden minuutin kilometrivauhtiin, mutta matka taisi olla hieman alle 7 kilometriä.

Hölkkäsarjan voitti pyhäjärveläislähtöinen hiihtäjä Jouni Komu, joka edustaa nyt Haapajärven Kiiloja. Voittoaika oli 24.42. Puolimaratonin nopein oli miehissä Turun Urheiluliiton Jaakko Kero (alle 2.20:n maratoonari) ajalla 1.17.40 ja naisissa N55-sarjan (!) Sirkka Särkioja, Endurance ajalla 1.40.07. Vastaavasti maratonilla nopein mies oli Jari Kolehmainen (M45) ajalla 3.13.27 ja naisissa Hippoksen Maratonkerhon Anne Kiljunen ajalla 3.22.27.

Alla on kuva hölkkäsarjan tulosliuskasta. Muurasjärven Murron Facebook-sivuilla on jo viralliset tulokset, josta löytyy kaikki kilpasarjat. Se on tässä. Kaikilla ei ole Facebookia käytössä, joten laitan myöhemmin toisen yleisemmän linkin, jos sellainen ilmaantuu. Nyt on saatavilla myös Juoksija-lehden tuloslinkki. Se on tässä.


Hölkkäsarjan tulokset

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Maratonvilpistä syytetty Frank Meza on kuollut


Frank Meza
Kuva: latimes.com

Meksikolaissiirtolaisten poika, tohtori Frank Meza (s.16.1.1949 - k.4.7.2019) juoksi tänä vuonna maaliskuussa Los Angelesin maratonilla 70-vuotiaiden ME:n 2.53.10. Virallista ME:tä pitää hallussaan Gene Dykes, joka vei ME:n veteraanilegenda Ed Whitlockilta ajalla 2.54.23 Jacksonvillessä, USA:ssa 15.12.2018 (katso juttuni 16.12.2018). Nyt näyttää siltä, että Dykes saa pitää ennätyksensä, sillä Frank Mezaa vastaan on lukuisia väitteitä ja jopa todisteita siitä, että hän on huijannut kisassa reittiä oikomalla. Frank Meza kielsi jyrkästi huijaussyytteet ja väitti käyneensä vain pissalla. Los Angelesin järjestäjät antoivat ME:n hylkäystuomion vain muutamia päiviä ennen Frank Mezan kuolemaa 4.7.2019. Mezan ruumis löydettiin Los Angelesin joesta läheltä Riverside-Figueroa Streetin siltaa. Silminnäkijän mukaan mies hyppäsi sillalta alas.

Frank Meza oli juoksija koko elämänsä ja toimi myös nuorten juoksuvalmentajana. Vasta 60-vuoden iässä vuonna 2009 hän siirtyi lyhyemmiltä matkoilta maratonille. Hän oli aluksi 3 ja puolen tunnin mies, mutta alkoi parantaa aikojaan huomattavasti vuoden 2014 tietämissä. Meza selitti aikojen paranemista kovennetulla harjoittelulla, mutta samoihin aikoihin tarkkailijat ja epäilijät olivat jo hänen kintereillään. California International Marathon hylkäsi hänen tuloksensa kahdesti (2014 ja 2016) ja antoi lopulta hänelle osallistumiskiellon. Erityisesti webbisivusto marathoninvestigation.com keräsi hänestä todistusmateriaalia ja julkaisi ne tukeutuen statistiikkaan, valokuviin ja videoihin.

Meza juoksee maratonvoittoon pyörällä (taustalla)
Kuva: marathoninvestigation.com

Yhtenä todistuksena Frank Mezan maratonhuijauksesta on marathoninvestigationin viereinen kuva, jonka sivuston lukija on ottanut San Fransisco Marathonilta vuonna 2014, jolloin Meza voitti ikäsarjansa alle 3 tunnin tuloksella. Valokuvaa on verrattu saman kisan kuvaan Frank Mezasta maalissa. Alla on zoomattu pyöräilykuva ja maalikuva rinnan jotta vertailu on mahdollista.



Marathoninvestigation.com on tutkinut kuvat ja saanut seuraavat todisteet:

- lippis - sama eli täsmää
- oikean käden kello - sama
- pitkähihainen paita - maalissa vyötäisillä
- pitkät housut - jätetty matkalle

Ja lisätodistetta alla Mezan kengistä pyörän selässä ja maalissa. Sekä juoksukengät että keltaiset sukat ovat samat.



Ja takaisin Los Angelesin "ME-juoksuun." Järjestäjät vetosivat hylkäystuomiossaan siihen että Frank Meza poistui reitiltä ja palasi sinne takaisin eri paikasta, mikä on jo sinällään kiellettyä riippumatta siitä millä kohtaa reittiä paluu tapahtuu. Poistuminen ja paluu on todistettu videolla ja silminnäkijöiden voimin. Lisäksi Meza juoksi tietyn 5 kilometrin osuuden maratonista nopeammin kuin mikä on M70-sarjan ME kyseiseltä matkalta, mikä on käytännössä mahdotonta. Tuo paluu maratonreitille tapahtuu tässä videossa.

Jos tiedot Frank Mezan itsemurhasta pitävät paikkansa, niin kuin nyt näyttää, niin minusta Frank otti elämän liian vakavasti. Urho Kekkonen hiihti viimeisinä vuosinaan kynällä, miksei Frank saisi hieman oikoa mutkia suoriksi tai juosta maratonia polkupyörällä?