perjantai 23. elokuuta 2019

Portugaliin

Lissabon
Kuva: planetware.com

Olen tullut jälleen uuteen käännekohtaan elämässäni. Matkustan ensi viikolla Lissaboniin, Portugaliin. Eikä kyseessä ole viikon lomamatka, vaan vakavampi yritys vaihtaa maisemaa pysyvämmin. Portugalihan on ollut erityisesti varakkaiden suomalaisten eläkeläisten suosiossa verovapaan eläkkeen takia, mutta nyt tämä etu on loppunut, kun uusi sopimus Suomen ja Portugalin välillä on solmittu. Mutta Portugali on siitä huolimatta varmasti halutuimpia eläkeläiskohteita, niin suomalaisille kuin muillekin. Portugalissa on hyvä ilmasto ja halpa elintaso. Hinnat eivät päätä huimaa.

Vaikka olen jo itsekin eläkeiässä, niin aikomuksenani on tehdä vielä töitä, ainakin niin kauan kuin terveyttä riittää. Portugali antoi tähänkin mahdollisuuden, päinvastoin kuin Suomi. Ja töillä tarkoitan tässä maksettua palkkatyötä. Kun eteen tulee tällaisia tarjouksia, niin olisi hullu, jos niihin ei tarttuisi. Minulta ei mennyt monta minuuttia päättää tulevien vuosien kotipaikasta.

Olen ollut elämäni aikana pitempiä jaksoja Suomen ulkopuolella ennenkin. Vuosituhannen vaihteessa työskentelin kaksi vuotta Tukholmassa, Ruotsissa. Aloittaessani nomadielämän vuonna 2005, olen viettänyt 14 vuoden aikana talvet Thaimaassa, josta olen tehnyt retkiä muihin Kaakkois-Aasian maihin. Talvijaksot ovat kestäneet 3-6 kuukautta, joten Thaimaassa on tullut asuttua 6-7 vuotta. Vuoden 2014/15 vaihteessa vietin lisäksi kaksi kuukautta "juoksuleirillä" Torreviejassa, Espanjassa. Näiden lisäksi maailmaa on tullut kierrettyä lukuisilla työmatkoilla ja lyhyemmillä lomareissuilla.

Portugali antaa myös hyvät mahdollisuudet jatkaa juoksuharrastusta, niin treenauksen kuin kilpailujenkin kannalta. Olen jo tutkiskellut Portugalin juoksukisoja ja niitä tuntuu olevan tarjolla niin Lissabonissa kuin muuallakin maassa.

Joten juoksijanomadin blogi ja juoksut jatkuvat. Pysykää kanavalla.  

lauantai 17. elokuuta 2019

Super PEP 2019, Nivala

Pyssyhovi

Tänään juostiin Super PEP 2019- juoksun lyhemmät matkat Nivalan Pyssynmäessä, kisapaikkana kuvan Pyssyhovi. PEP tulee sanoista Pyssymäki Extreme Polkujuoksu. Superjuoksu tapahtumasta tuli kun PEP ja Pyssymäki Ultra Festival yhdistettiin yhdeksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi. Kisan järjestäjänä toimii Nivalan Polku ry.

Kilpailun pisimmän matkan, todellisen ultrajuoksun eli 171 kilometrin lähtö tapahtui jo eilen ja kisan voittaja, Onni Vähäaho, saapui maaliin tänään hieman ennen 12 kilometrin starttia. Hänen voittoaikansa oli 28.41.33,8 eli hieman yli vuorokauden. Ultrajuoksun vaativuutta kuvaa se että viidestä startanneesta vain kaksi pääsi maaliin. Kisan toinen oli Pasi Koskinen ajalla 34.31.22,6. Kilpailumatkoja oli 171 kilometrin lisäksi 57 kilometriä, 26 kilometriä, 12 kilometriä sekä miehille että naisille ja lisäksi hupisarja 7 kilometriä sekä 5 kilometriä  pojille ja tytöille. 171 kilometrin lenkki koostui kolmesta 57 kilometrin peruslenkistä. Tuo 57 kilometrin reitti löytyy tästä linkistä.

Lähtö- ja maalialue

Osallistuin 12 kilometrin kisaan, jonka startti tapahtui klo 14.30. Matkalle lähti vajaat 50 juoksijaa ja sarja oli suosituin. Alkumatka oli vielä suhteellisen helppoa pururataa ja metsätietä, mutta vähitellen se muuttui nimensä mukaisesti metsäiseksi polkujuoksuksi, joka oli todella vaativa kapeine kinttupolkuineen sisältäen  kivikkoa, puunjuuria ja pitkiä pitkospuuosuuksia. Katse täytyi olla jatkuvasti kohdistettuna maahan, jottei kaatumisia olisi tapahtunut. Siitä huolimatta onnistuin tekemään lipat eli kaaduin kaksi kertaa, mutta onneksi vältyin pahemmilta vammoilta ja naarmuilta. Vaativa reitti aiheutti myös sen ettei normaalia perusvauhtia voinut pitää yllä, vaan esimerkiksi minulla vauhti oli ehkä noin 80 % normaalista vauhdista. Nuoremmat juoksijat ja suunnistajat pystyivät varmaan pitämään yllä vauhtia paremmin.

171 km:n voittaja Onni Vähäaho saapuu maaliin

Tulin maaliin ajassa 1.13.11,4 ja sillä irtosi 13. sija miesten yleisessä sarjassa. Sarjan voitot menivät miehissä Aleksi Salmelalle ajalla 55.42,3 ja naisissa Sini Vähäsöyringille ajalla 1.00.27,9. Sinin aika on uusi reittiennätys. Miesten 26 kilometrin kisan voitti Risto Uusivirta ylivoimaisesti ajalla 1.57.01,9 ja naisten vastaavan matkan voitti Saara Laulumaa ajalla 3.21.37,3. Riston aika oli myös uusi reittiennätys. 57 kilometrin voitto meni miehissä Tommi Sorvojalle ajalla 5.29.20,4 ja naisissa Sirkka Särkiojalle ajalla 6.45.23,9. Sirkan aika on uusi reittiennätys.

Tapasin juoksussa jälleen vanhoja tuttuja sekä tutustuin uusiin juoksijoihin. Vanhoista tutuista voisin mainita Kiimingissä asuvan ja Pudasjärven Urheilijoita edustavan Jorma Puurusen, jonka kanssa olen parina kesänä poiminut hilloja Pudasjärvi-Ranua-akselilla. Jorma osallistui 26 kilometrin kisaan ja tuli siinä kolmanneksi.

Sitten kisan jälkeen juttusille tuli Seija Tuoriniemi (edesmenneen sukulaismiehen vaimo) siskonsa Sirkka Särkiojan kanssa. En ole tavannut Sirkkaa aiemmin kasvotusten enkä siten tiennyt häntä alkuaan pyhäjärviseksi. Kuten yllä mainittiin, Sirkka voitti naisten 57 kilometrin matkan uudella reittiennätyksellä, jonka hän vei kisan kakkoselta Mia Tuoriniemeltä (mies Tuoriniemen suvusta). Myös Mia alitti aiemman ennätyksensä viime vuodelta. Sirkka Särkioja on osallistunut viime vuosina lukuisiin ultrajuoksuihin ja pärjännyt niissä erinomaisesti.

Super PEP 2019- kisan lopputulokset tulivat välittömästi nettiin ja ne löytyvät tästä.

lauantai 10. elokuuta 2019

Kataiston juoksu, Viitasaari

Löytänän koulu

Tänään juostiin 2. Kataiston juoksu Löytänän koululla, Viitasaarella. Juoksu on saanut nimensä koulun entisestä opettajasta Jaakko Kataistosta, joka oli innokas liikunnan puolestapuhuja. Kataisto toimi Viitasaaren Viestin johtokunnassa vuodet 1971-81, joista vuodet 1975-81 puheenjohtajana. Löytänän koulu on noin sata vuotta vanha, mutta se lakkautettiin vuonna 1981, kuten monet kyläkoulut silloin ja etenkin sen jälkeen.

Olen juossut aiemmin vuonna 2008 Löytänäjärven ympärijuoksun, mutta se oli eri juoksu ja sen kilpailukeskuksena toimi lähellä hieman pohjoisempana sijaitseva Keitelepohja. Mutta sekin kuuluu Viitasaaren kuntaan, vaikka onkin lähellä Pihtiputaan rajaa.

Rantasauna

Kataiston juoksun matkana kilpasarjoissa oli 9,6 km ja reitti oli edestakainen metsätie, josta suurin osa hiekkatietä. Hölkkääjille ja kävelijöille oli myös hieman lyhyempi noin 5 kilometrin matka. Kilpajuoksussa sarjoja oli yleinen, 45-, 55- ja 65-vuotiaille sekä miehissä että naisissa. Minun täytyi vielä osallistua nuorekkaiden 55- vuotiaiden sarjaan. Sää oli todella hieno ja aurinkoinen. Vaikka lämpötila oli runsaat 20 astetta, niin se pysyi siedettävänä varjoisella metsätiellä. Reitillä oli myös pari suurempaa mäkeä, mutta ne olivat hyvin juostavia. Kilpailijoita, hölkkääjiä ja kävelijöitä oli tullut paikalle kolmisenkymmentä, joten enemmänkin olisi reitille mahtunut tähän hienoon kisaan.

Kisan nopein, Harri Lamminsivu

Kesän juoksut ovat olleet minulle hidasvauhtisia ja kankeita eikä tämäkään kisa tehnyt siihen poikkeusta. Tilannetta ei varmaan parantanut se että olen kulkenut runsaan viikon ajan mustikassa lähes päivittäin. Päivän kun metsässä kyykkii, niin jalat ja kroppa jumittuvat vuorenvarmasti.

Tulin maaliin ajassa 51.32, jolla sijoituin M55-sarjan hännänhuipuksi eli seitsemänneksi. Siitä huolimatta juoksusta jäi mukava jälkitunne, eikä vähiten kisan jälkeisen rantasaunan ansiosta.

Vaajakosken Kuohun edustajia oli jälleen useita paikalla, joista kuvan Harri Lamminsivu oli koko kisan nopein ajalla 37.23 ja voitti yleisen sarjan. Muut sarjavoittajat ja kaikki tulokset näkyvät alla olevista tulosliuskoista. Tulokset ilmestyvät ilmeisesti myöhemmin myös nettiin ja laitan ne sitten tähän. Tulokset ovat tässä.

Tapasin kisassa monia tuttuja juoksijoita vuosien varrelta, joista kannattaa mainita pyhäjärviset Jarkko Päkkilä ja Keijo Kähärä, kun itsekin olen sieltä lähtöisin. Jarkko edustaa Pyhäjärven Pohtia ja hän sijoittui kolmanneksi sarjassa M45. Keijo asuu nykyisin Pihtiputaalla ja hän voitti sarjan M65.


                                                             Tulosliuska 1


                                                          Tulosliuska 2

lauantai 27. heinäkuuta 2019

Heinolan kaupunkipuistojuoksu

Maalialue

Tänään juostiin Heinolan kaupunkipuistojuoksu Kylpylänrannan edustalla 10. kertaa eli kyse oli juhlajuoksusta. Siltaremontin jälkeen kisa palasi tänä vuonna alkuperäiselle reitilleen, joka käsittää 10,55 kilometrin lenkin sisältäen kolme lassomaista silmukkaa. Varttimaratonin juoksijat kiersivät sen kerran ja puolimaratonin juoksijat kaksi kertaa. Reitti on varmasti yksi Suomen kauneimmista ja sää oli helteinen noin 30 astetta varjossa, mutta se oli kaikille sama. Sää varmaan suosi minua, sillä totuin juoksemaan kuukausia Thaimaassa kuumemmissakin olosuhteissa.

Kylpylänrannan sisääntulo

Puolimaratonilla oli kilpailusarjat miehille ja naisille yleisissä ja 40-vuotiaiden sarjassa sekä kuntosarjalaisille. Varttimaraton eli 10,55 kilometriä oli taasen kilpailuna 60-vuotiaille miehissä ja naisissa sekä 16-vuotisille pojille ja tytöille. Tämän lisäksi tällekin matkalle oli myös kuntosarjat. Valitsin varttimaratonin kilpasarjan M60, kun se minulle hyvin sopi. Lapsille oli lisäksi jo kello kymmeneltä omat lyhyet matkansa puistoalueella.

Uimaranta

Kisa sujui osaltani totuttuun tapaan eli loppua kohden ohittelin joitakin juoksijoita, mutta perusnopeuteni on niin hidas että se ei juuri paljoa nosta sijoitustani. Saavutin kuitenkin omassa sarjassani kolmannen sijan ajalla 55.27 eli vauhti putosi jälleen hieman päälle viiden minuutin per kilometri, mutta ehkä kuumalla säälläkin oli osuutensa.

Varttimaratonin nopein oli kuntosarjan SM-tasoinen juoksija Antti-Pekka Niinistö kovalla ajalla olosuhteisiin nähden eli 35.09. Moni hyväkuntoinen yleisen sarjan vartin juoksija ihmetteli että kilpasarjaa ei ollut, mutta siitä huolimatta he valitsivat varttimaratonin puolimaratonin sijasta kovan kuumuuden vuoksi. Vartin nopein nainen oli Anna Vuorimaa ajalla 43.45. Puolimaratonin nopein mies oli Janne Inkinen ajalla 1.24.29 ja naisissa Susanne Roos ajalla 1.49.17. Heinolan kaupunkipuistojuoksun viralliset tulokset löytyvät tästä.

Laitan tuohon alle vielä kuvan kolmannesta palkinnostani, niin hauskanhieno ja erikoinen se on. Normaali pokaali on vaihtunut metalliseen juoksukenkäpatsaaseen.


Palkintokenkä  

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Sipoon taidenäyttelyssä


Taidejuliste

Eilen oli sitten taiteen vuoro, kun Sipoon Pesula Galleriassa, Pilvilinnantie 2:ssa pidettiin Maarit Rantalan ja Tytti Tuoriniemen näyttelyjuhla. Näyttelyssä esillä olleet työt ovat tuloksia useamman viikon taideprosessista, joka päättyy sunnuntaina. Paikalla oli lukuisia taiteen ystäviä sekä taiteilijoiden läheisiä tutustumassa töihin ja galleriatiloihin. Entisen Nikkilän sairaalan koko rakennusmiljööalue oli kiinnostava lukuisine vanhoine rakennuksineen, joista osa on kunnostettu asuinrakennuksiksi. Pesula Galleria toimi aikoinaan sairaalan pesulana, josta nimi.

Nikkilän sairaalan perustamistyöt aloitettiin vuonna 1912 ja rakennukset valmistuivat vuosina 1914-15. Suunnittelijana toimi arkkitehti E.A.Kranck. Myöhemmin on tehty laajennuksia, joiden suunnittelusta vastasivat arkkitehdit Gunnar Taucher 1920-40-luvuilla ja Claus Tandefelt 1950-luvulla. Alueella on myös laaja puistoalue, jonka suunnittelusta vastasi puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Sairaalan koko mitoitettiin aluksi 300 potilaalle, mutta sitä laajennettiin ajan mukana niin että enimmillään sairaansijoja oli 1960-luvulla 1100. Potilaat olivat pääasiassa pitkäaikaisia psykiatrisia tapauksia. Sairaala lakkautettiin vuonna 1999.

Kunnostettu asuinrakennus

Sairaala oli tunnettu monipuolisista hoitomuodoista, joista monet olivat uusia ja uraauurtavia, kuten taide- ja musiikkiterapia. Esimerkiksi taiteilija Rafael Wardi (s.1928) toimi sairaalassa suosittuna taideterapeuttina vuodesta 1959. Sairaalan lääkäreistä tunnetuin oli kirjailijanakin menestynyt Oscar Parland (1912-1997). Tunnettuja potilaita olivat mm. Uuno Kailas, Elmer Diktonius, Signe Brander ja L. Onerva.

Loppuun sitten muutama kuva taiteilijaparin esillä olleista teoksista. Niitä ei ole erikseen nimetty, mikä sopii hyvin käytettyyn yhteistyöprosessiin.







keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Self-Transcendence 2 mailia - Helsinki

Juoksijoita Munkinpuistossa

Eilen 23.07.2019 tuli osallistuttua Sri Chimnoyn Self-Transcendence 2 mailin juoksuun Munkinpuistossa, Helsingissä. Olen osallistunut juoksuun lähes vuosittain vuodesta 1993 lähtien, jolloin se tunnettiin Rauhanmailin nimisenä. Viime vuosi jäi väliin, mutta nyt oli aika korjata tilanne, kun olen muutenkin reissulla Helsingin suunnalla. Kilpailijoita, joista useat olivat tuttuja vuosien varrelta, oli saapunut paikalle runsaanlaisesti eli kymmeniä henkilöitä. Juoksua juostaan kansainvälisesti ja Suomessa sekä Helsingissä että Vaasassa matkan ollessa 2 mailia eli noin 3,2 kilometriä. Sri Chimnoysta kiinnostuneille Wikipedia-artikkeli miehestä löytyy tästä.

Markku Juopperi

Rakennus- ja tietöistä johtuen 2 mailia on juostu jo jonkin aikaa neljällä kierroksella puiston ympäri aiemman kahden kierroksen sijasta. Selviydyin maaliin ajassa 14.56, jolla irtosi voitto sarjassa M60. Aikaan on tullut 14 sekuntia lisää kahden vuoden takaiseen tulokseen verrattuna. Sitä se ikä teettää.

Kisan ehkä kovimman suorituksen teki kuvan M70-sarjan voittaja, 75-vuotias Markku Juopperi, joka ohitti meikäläisenkin kepeällä askeleella noin puoli kilometriä ennen maalia ja kellotti ajan 14.49. Markku on saavuttanut veteraaniurallaan mm. viitisenkymmentä SM-mitalia, MM-mitaleja sekä Euroopan mestaruuden. Tulevana viikonloppuna hän matkustaa Torinoon, Italiaan veteraanien Masters-kisaan, joka vastaa olympialaisia lukuisine urheilulajeineen. Markku juoksee Torinossa 400, 800 ja 1500 metriä. Myöhemmin syksyllä on ohjelmassa veteraanien yleisurheilun EM-kisat Venetsiassa, myöskin Italiassa.  

Laitan viralliset tulokset tähän, kun ne nettiin ilmestyvät. Ne ovat tässä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Murolehölkkä, Ruovesi


Muroleen kylätalo

Eilen juostiin Muroleen kylätalolla Ruovedellä Murolehölkkä. Sää suosi juoksutapahtumaa, sillä kylmät ilmat olivat ohitse ja kaunis auringonpaiste lämmitti mukavasti. Toimitsijan mukaan juoksijoita oli paikalla ennätysmäärä aiempiin vuosiin verrattuna. Murolehölkän ohella kylätalolla ja sen viereisellä urheilukentällä oli muutakin toimintaa päivän aikana. Hölkän startti tapahtui jo kello kymmeneltä aamulla, joten iltapäivällä lähes helteiseksi kohonnut sää ei päässyt häiritsemään tapahtumaa.

Urheilukenttä

Murolehölkässä matkana oli kahdeksan kilometrin lenkki Ritalan järven ympäri niin kilpasarjalaisille, kuntoilijoille kuin kävelijöillekin. Lapsilla oli vielä omat lyhyemmät matkansa. Reitti oli jälleen erittäin kaunis käsittäen asfalttia sekä hiekka- ja metsäteitä. Kisakeskus startti- ja maalialueineen sijaitsi urheilukentällä.

Kuntosarjan tulosliuska

Kun kilpasarjoja oli vain yksi yleinen, niin valitsin luonnollisesti kuntosarjan. Juoksu meni samaan tahtiin kuin muutkin kesän juoksut Suomessa. Kahdeksan kilometrin matka taittui hieman alle viiden minuutin kilometrivauhdilla ja loppuajaksi tuli 39.27. Sillä sijoituttiin kuntosarjan kuudenneksi, kuten viereisen kuvan tulosliuska kertoo. Olen tulokseen kohtalaisen tyytyväinen, vaikka parempaankin  pitäisi olla edellytyksiä. Ehkä vielä jonain päivänä.

Miesten kilpasarjan kolme parasta olivat: 1. Jarno Vikman 28.08, 2. Mika Wetterstrand 28.49 ja 3. Erkki Rintala 29.11. Naisten tulosliuska ja palkintojenjako jäi kiireessä kuvaamatta, mutta jos tulokset ilmestyvät vielä myöhemmin nettiin, niin laitan ne tänne välittömästi.

Murole tunnetaan erityisesti kanavastaan, joka yhdistää kanavan yläpuolisen Paloveden ja alapuolisen Vankaveden vesiyhteydellä toisiinsa. Se on 315 metriä pitkä ja rakennettu 1850-luvulla. Kanavan kautta liikennöi mm. SS Tarjanne, joka on vuonna 1908 rakennettu höyrylaiva. Kanavan lähellä Murolekoskella on asunut taidemaalari Ellen Thesleff (1869-1954). Koska kanava sijaitsee lähellä juoksupaikkaa, niin pitihän minunkin käydä paikalla sitä kuvaamassa. Kuva on alla miesten kärkikolmikon jälkeen.


Miesten kilpasarjan kärkikolmikko


Muroleen kanava