lauantai 20. lokakuuta 2018

Amsterdam Marathon 2018 - ennakko

Kenenisa Bekele
Kuva: LetsRun.com

Huomenna sunnuntaina 21.10.2018 juostaan TCS Amsterdam Marathon. Amsterdam ei kuulu suurimpien Marathon Majors-maratonien joukkoon, mutta on siitä huolimatta yksi seuratuimmista syysmaratoneista, varsinkin Euroopassa. Maraton on koonnut myös nimekästä juoksijajoukkoa kisaamaan voitosta, niin myös tänä vuonna.

Miesten puolella tämänkertaisen kisan nimekkäin juoksija on eittämättä Kenian Kenenisa Bekele. On aika erikoista että yksi maailman kovimmista juoksijoista ja maratoonareista ei ole valinnut täksi syksyksi Marathon Majors-sarjaan kuuluvia Berliiniä, Chicagoa eikä New Yorkia , vaan osallistuu sen sijaan Amsterdamin maratonille. LetsRun.com-julkaisu kysyi tätä Bekelen managerilta Jos Hermensilta ja sai erikoisen vastauksen, että kukaan ei ole kiinnostunut eikä lähettänyt kutsua. Suomennettuna tuo ilmeisesti tarkoittaa sitä että johtuen Bekelen kahdesta viimeisestä maratonista, jotka eivät ole menneet toivotusti, hänelle ei makseta kunnon starttirahaa, jolloin rahapalkinnot ja mahdolliset bonukset jäävät menestyksen varaan. Suurimmissa maratoneissa vastus on kovin mahdollinen ja vaara jäädä ilman rahoja on suuri. Siksi Amsterdam lienee varmempi kohde mitä rahapalkintoihin tulee.

Miesten eliittisarjassa on kahdeksan osallistujaa, joiden ennätykset ovat alle 2.07:n ja he ovat:

Kenenisa Bekele Etiopia 2.03.03
Lawrence Cherono Kenia 2.05.09
Mule Wasihun Etiopia 2.05.39
Gideon Kipketer Kenia 2.05.51
Laban Korir Kenia 2.05.54
Kaan Özbilen Turkki 2.06.10
Solomon Deksisa Etiopia 2.06.22
Tadu Abate Etiopia 2.06.54

Lawrence Cherono
Kuva: iaaf.org

Kenenisan Bekelen kovin vastustaja lienee viimevuotinen Amsterdamin voittaja Lawrence Cherono Keniasta (saapuu voittajana maaliin viereisessä kuvassa). Cherono juoksi tuolloin ennätyksensä 2.05.09, mikä on myöskin Amsterdamin kisaennätys. Mutta kaikki muutkin alle 2.07:n maratoonarit ovat varteenotettavia voittajakandidaatteja, joten kisasta tulee erittäin kova ja mielenkiintoinen. Viime vuonna Amsterdamissa peräti viisi parasta juoksijaa alitti Cheronon johdolla 2.06:n, joten siinä on hyvää tavoitetta.


Tadelech Bekele
Kuva: LetsRun.com

Naisten puolella taso ei ole aivan yhtä kova ja tasainen, mutta  mukana on täälläkin viimevuotinen voittaja eli Tadelech Bekele Etiopiasta. Hän juoksi Lawrence Cheronon tapaan voittaessaan ennätyksensä, joka kirjataan lukemin 2.21.40. Bekelen lisäksi vain Bahrainin 21-vuotias Desi Jisa on juossut alle 2.25:n ajalla 2.24.05.

Mutta naisten juoksussa on peräti kuusi etiopialais-kenialaista debyyttijuoksijaa, joista Etiopian Meseret Defar on kovin,  tunnetuin ja mielenkiintoisin. Defar on 5000 metrin olympiavoittaja Ateenan 2004 ja Lontoon 2012 kisoista sekä saman matkan MM-voittaja Osakan 2007 ja Moskovan 2013 kisoista. Lisäksi hänellä on muita mitaleja sekä neljä sisäratojen MM-kultamitalia 3000 metriltä. Defarin piti juosta maratondebyytti jo helmikuussa Tokiossa, mutta jalkavaivat estivät sen.

Maraton alkaa huomenna klo 9.30 paikallista aikaa eli Suomen aikaa tunnin enemmän. Sitten vain katselemaan mahdollisia internet-striimejä, josko kisa löytyisi jostakin.


Meseret Defar, Kuva: iaaf.org
 

lauantai 13. lokakuuta 2018

Hannunkivi-juoksu 2018

Palkintopöytä

Tänään juoksin viimevuotiseen tapaan Hannunkivi-juoksun Kivijärvellä. Sää oli niin loistava juoksuun, että olisi ollut synti jättää kisa väliin. Lämpötila oli noin plus 15 astetta, pilvistä ja täysin tyyni, aivan ihanteelliset olosuhteet kestävyysjuoksulle. Juoksun reitti kulki entiseen malliin Hannunkiven lomakylältä viereiselle pururadalle, jota kierrettiin kaksi tai kolme kierrosta matkasta riippuen ja palattiin sitten pienen kiekuran kautta maalialueelle. Juoksijoita oli saapunut paikalle lasten sarjat huomioiden mukavasti noin 70 henkeä huolto- ja kannustusjoukkoineen.

Pentti Virmalainen

Osanottajien joukossa oli runsaasti juoksijoita Jyväskylän seudulta. Heidän joukossaan oli tuttu juoksumies Vaajakoskelta, Pentti Virmalainen. Valitettavasti Pentti ei voinut osallistua itse kisaan terveydellisistä syistä, mutta oli sitäkin innokkaammin kannustus- ja huoltojoukoissa. Virmalainen on voittanut veteraanisarjoissa lukuisia Suomen mestaruuksia ja hän pitää edelleen hallussaan M45-sarjan puolimaratonin SE:tä ajalla 1.10.59. Hän on myös veteraanien MM-mitalisti.

Pentti Virmalaisella on Vaajakoskella oma nimikkojuoksu, Pentin pinkaisu, joka juostaan aina keväällä huhtikuussa. Itse tapasin Pentin ensimmäistä kertaa kesäkuussa vuonna 2006, jolloin osallistuin Pentin kympille. Kymppi juostiin Vaajakosken urheilukentällä ja se oli Virmalaiselle 50. ratakymppi. Kaiken kaikkiaan Pentti on juossut tähän mennessä 908 juoksukisaa, mikä osoittaa pitkäaikaista ja kestävää juoksuharrastusta. Niinpä hän on seuransa Vaajakosken Kuohun kunniapuheenjohtaja.

Niilo Korhonen

Osallistuin viimevuotiseen tapaan hölkkäsarjan 6,6 kilometrille, vaikka M55-sarjakin olisi ollut 9 kilometrille. Samalla pystyin jälleen vertaamaan tuloksia. Sijoituin hölkkäsarjan kakkoseksi loppuajalla 32.59, missä on huononnusta viimevuotiseen noin puolisen minuuttia. Se on samassa linjassa aikaisempiin kisoihin, kuten Kauniston juoksuun kaksi viikkoa sitten.

Kisassa oli ikäsarjoja lapsista aina M80-sarjaan. Kilpailun nestori oli viereisen kuvan Niilo Korhonen Suonenjoen Vasamasta, jolla on ikää kunnioitettavat 84 vuotta. Niilo voitti M80-sarjan viimevuotiseen tapaan. Korhonen aloitti juoksuharrastuksen vasta 6-kympin tietämissä, mutta on juossut siitä huolimatta yli 50 maratonia, joista kolme New Yorkissa.

Pentti Virmalaisen tapaan Niilo Korhonen on voittanut lukuisia SM-mitaleja veteraaneissa eli aikuisurheilussa, kuten sitä nykyään kutsutaan. Juoksujen lisäksi mitaleja on tullut myös kenttälajeissa, kuten korkeushypyssä ja kiekonheitossa. Niilolla on myös oma nimikkojuoksunsa Suonenjoella, nimeltään Niilon kymppi ja se juostaan elokuun loppupuolella. Juoksu on kisattu jo puolenkymmentä kertaa.

Miika Takala, 9 kilometrin nopein

Miesten 9 kilometrin nopein oli Miika Takala Jyväskylän Kenttäurheilijoista. Miika on voittanut SM-maratonilla kultaa, hopeaa ja pronssia ja saavuttanut SM-mitaleja myös 10000 metrillä, puolimaratonilla, maastossa ja viestijuoksussa. Tapasimme edellisen kerran samoissa kisoissa Hankasalmella heinäkuussa 2015. Meikäläisen tapaan Miika Takala pitää juoksublogia, joka löytyy tästä osoitteesta.

Tarkemmat ja viralliset tulokset tulevat aikanaan ja laitan ne sitten tähän. Tuohon alle pistän vielä kuvan hölkkäsarjan tuloslistasta, niin ne tulokset tulevat selväksi jo tuoreeltaan.

Viralliset tulokset ovat tässä.

Tämä olikin viimeinen kisani Suomessa tälle kesälle ja syksylle. Juoksuja tuli yhteensä 12, kiitos heinä- elokuun kiivastahtisen kisailun kesäreissullani ympäri Suomea. Thaimaassa on tarkoitus kilpailla vielä muutama kisa tämän vuoden puolella. Suunnitelman toteutuma nähdään sitten vuoden lopulla.


Hölkkäsarjan tulokset

tiistai 9. lokakuuta 2018

Vihdoinkin Singaporeen

Run For Light
Kuva: justrunlah.com

Olen pakenemassa jälleen Suomen kylmää ja pimeää syksyä ja talvea Thaimaahan. Lentoliput on ostettu lokakuun lopulle ja viisumi hommattu. Otin turistiviisumin, joka on voimassa 60+30 päivää eli kolme kuukautta. Viisumia hakiessa täytyy esittää poistumislippu Thaimaasta kolmen kuukauden kuluttua. Niinpä aloin etsiskellä sopivaa kohdetta, joka olisi toivottavasti uusi maa ja jossa voisi osallistua myös juoksukisaan.

Tässä vaiheessa mieleeni tuli Singapore, koska olen yrittänyt sinne aiemmin huonoin kokemuksin. Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten ja tapahtumat voi lukea etusivun jutusta "Murphy tuli kylään". Singaporen maraton oli silloin täynnä ja otin suunnakseni New Delhin puolimaratonin Intiassa, josta tuli ikimuistoinen sekoilu puolin ja toisin. Ei siitä sen enempää, jutun voi tarkistaa etusivulta.

Run For Light- paita
Kuva: justrunlah.com

Menin tutkimaan Singaporen juoksutarjontaa tammikuun lopulta ensi vuonna, jolloin minun täytyy poistua Thaimaasta. Ja ihme ja kumma, Singaporesta löytyi kuin löytyikin juoksu "Run For Light" juuri sopivaan aikaan eli tammikuun 26. päivä. Tilasin ja maksoin heti menopaluulipun viideksi päiväksi Bangkokista Singaporeen lähtöpäivänään tammikuun 24. päivä. Näin minulla olisi yksi tutustumispäivä ennen varsinaista kisaa.

Seuraavaksi tutustuin Singaporen juoksuun tarkemmin ilmoittautuakseni sinne. Törmäsin ongelmaan, jossa juoksun tavarapussi T-paitoineen ja rintanumeroineen olisi saatavilla vain viikkoa ennen kisaa, joka on minulle aivan liian aikaisin. Lähetin välittömästi sähköpostia juoksunjärjestäjille ja ilmoitin ongelmastani korostaen sitä että alkuperäinen juoksupussin noutoaikataulu blokkaisi pois kaikki ulkomaiset juoksijat, koska he tuskin tulevat Singaporeen viikkoa ennen juoksua. Yllätyksekseni viestiini vastattiin välittömästi ja siinä luvattiin toimittaa minulle kilpanumero tavaroineen vielä juoksupäivänä. Nouto-ohjeet luvattiin lähettää sitten kun olisin ilmoittautunut ja maksanut juoksun. Olipa hyvä ja nopea palvelu verrattuna New Delhin kokemuksiin.

Niinpä rekisteröidyin juoksutapahtumaan ja maksoin osallistumismaksun, joka oli noin 30 euroa. Nyt vain odotellaan ohjeita ja aletaan katsastaa sopivaa majoituspaikkaa. Kaikki muu onkin jo paketissa. Näin pääsen lisäämään maalistaani uuden kohteen, Singaporen. Olen kyllä tehnyt aikoinaan Australian työmatkalla välilaskun Singaporen lentokentälle, mutta en laske sellaista visiittiä oikeaksi vierailuksi. Todellisessa vierailussa täytyy jalkautua itse kaupunkiin.

Nyt näyttää hyvältä, mutta ei riemuita liian aikaisin. New Delhin kokemukset ovat osoittaneet, että mikään ei ole varmaa. Toivottavasti tällä tarinalla on onnellinen loppu. Siitä kerron sitten aikanaan tammikuussa täällä blogissa. Pysykää kanavalla.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Chicago Marathon 2018 - ennakko

Mosinet Geremew
Kuva: zimbio.com

Bank of America Chicago Marathon juostaan ylihuomenna sunnuntaina lokakuun 7. päivä. Chicago Marathon kuuluu kuuden suurten kaupunkimaratonien joukkoon ja tämä sarja tunnetaan nimellä Abbott World Marathon Majors. Nämä kuusi suurta kaupunkimaratonia ovat kalenterijärjestyksessä Tokio, Boston, Lontoo, Berliini, Chicago ja New York.

Vuoden aikana näiden juoksujen kärkipaikat pisteytetään ja eniten pisteitä saanut maratoonari kääräisee sarjavoitosta suuren tukun rahaa. Kolmena edellisenä vuonna rahat on voittanut miesten puolella, kukas muu kuin Kenian Eliud Kipchoge, tämän hetken ehdoton maratonykkönen. Naisissa sarjan ovat voittaneet neljänä viime vuonna vuorotellen kenialaiset Edna Kiplagat ja Mary Keitany. Keitany on voittanut jo ennen sitä kerran eli yhteensä myös kolme kertaa, kuten Kipchoge.

Eliud Kipchoge osallistui kolmisen viikkoa sitten Berliinin maratonille, jonka voitti ME-ajalla 2.01.39. Siten hän ei ole mukana Chicagossa, mutta se ei estä sitä, että miesten puolella on kova joukko taistelemassa kärkisijoista. Kuvan Mosinet Geremewillä Etiopiasta on paras ennätys 2.04.00, mutta alle 2.07 juoksijoita osallistuu kisaan yhdeksän ja he ovat:

Mosinet Geremew Etiopia 2.04.00
Birhanu Legese Etiopia 2.04.15
Dickson Chumba Kenia 2.04.32
Abel Kirui Kenia 2.05.04
Kenneth Kipkemoi Kenia 2.05.44
Galen Rupp USA 2.06.07
Bernard Kipyego Kenia 2.06.19
Mo Farah Iso-Britania 2.06.22
Geoffrey Kirui Kenia 2.06.27

Galen Rupp
Kuva: en.wikipedia.org

USA:n Galen Rupp on puolustava voittaja viime vuodelta, joten hän on yksi varteenotettavista voittajakandidaateista, varsinkin kun kisa juostaan kotimaan kamaralla. Nykyisen maratonennätyksen hän teki tänä vuonna voittojuoksussaan Prahassa. Toinen kova nimi Afrikan ulkopuolelta on Iso-Britannian Mo Farah, joka on jättänyt ratajuoksut ja keskittyy nyt maantiejuoksuun ja maratonille. Hän on juossut maratonin vasta kaksi kertaa, molemmat Lontoossa, vuonna 2014 (2.08.21) ja tänä vuonna ennätyksellään 2.06.22, jolla irtosi kolmas sija.

Ennätyslistan kärki on etiopialaisparilla Mosinet Geremew ja Birhanu Legese. He juoksivat molemmat ennätyksensä tammikuussa Dubain maratonilla. Geremew voitti ja Legese tuli debyyttimaratonillaan kuudenneksi (kuusi miestä 15 sekunnin sisällä) ajalla 2.04.15. Se on kolmanneksi paras debyyttimaraton kautta aikojen.

Dickson Chumba
Kuva: gettyimages.com

Kovat juoksijat eivät lopu tähän. Kenian maratonin MM-miehet, Abel Kirui vuodelta 2009 ja 2011 sekä Geoffrey Kirui vuodelta 2017 ovat mukana, samoin Dickson Chumba, joka voitti Chicagon vuonna 2015 ja Tokion tänä vuonna. Ennätyslistan ensimmäinen ulkopuolinen on Japanin Suguru Osako (2.07.19), joka tavoittelee Japanin ennätystä ja josta on luvassa mahtavat bonusrahat, 100 miljoonaa yeniä eli noin 880.000 US dollaria. Kiihoketta kerrakseen. Yuta Shitara kääräisi nämä rahat Tokiosta tänä vuonna rikkomalla Toshinari Takaokan 16 vuotta vanhan ennätyksen ja juoksemalla tämänhetkisen Japanin ennätyksen 2.06.11. Näillä kovilla bonusrahoilla pyritään saamaan paras mahdollinen maratonmiehistö Japanin omiin kesäolympialaisiin vuonna 2020.

Ja ei pidä unohtaa japanilaista Bostonin voittajaa tältä keväältä, nimittäin Yuki Kawauchia (ennätys 2.08.14), vaikka Chicagossa ei juostakaan arktisissa olosuhteissa kuten Bostonissa. Mutta väriä tämä maailman kovin määrämaratoonari kyllä antaa kilpailulle.

Roza Dereje
Kuva: sport360.com

Naisten puolella kärki ei ole aivan yhtä kova kuin miehissä, mutta tasoa kyllä silti löytyy. Kilpailua latisti hieman se että kaksi kovaa amerikarta on joutunut jättämään kisan väliin, nimittäin Jordan Hasay (2.20.57) ja Amy Cragg (2.21.42). Hasaylla oli jalkaongelmia ja Craggilla takaiskuja valmistautumisessa.

Mutta seuraavat osallistuvat kisaan ja heidän ennätyksensä ovat alle 2.21:n.

Roza Dereje Etiopia 2.19.17
Florence Kiplagat Kenia 2.19.44
Birhane Dibaba Etiopia 2.19.51
Brigid Kosgei Kenia 2.20.13
Shure Demise Etiopia 2.20.59

Etiopian Roza Dereje on vasta 21-vuotias ja hän voitti ennätyksellään tammikuun Dubain maratonin. Chigaco on hänelle vasta ensimmäinen Abbott World Major- maraton, mutta hän on siitä huolimatta yksi voittajasuosikeista. Toisella kovalla etiopialaisella Birhane Dibaballa on myös maratonvoitto tältä vuodelta ennätystuloksella, nimittäin helmikuussa Tokiosta.

Brigid Kosgei
Kuva: PhotoRun.net

Derejellä ja Dibaballa on kovat kilpailijat Keniasta, Florence Kiplagat ja Brigid Kosgei. Kiplagat voitti Chicagon maratonin vuosina 2015 ja 2016, mutta hänellä on ollut sen jälkeen vaikeuksia. Esimerkiksi viime vuonna hän joutui keskeyttämään juuri Chicagossa yrittäessään tavoitella kolmatta peräkkäistä voittoa. Brigid Kosgei on 24-vuotias haastaja, joka tuli Chicagossa viime vuonna toiseksi ja juoksi tänä vuonna ennätyksensä Lontoossa saavuttaen juoksussa toisen sijan.

En tiedä tarkalleen mistä medioista tämä Chicagon maraton on katsottavissa. Itse etsiskelen jotain internet-linkkiä, jos sellainen on saatavilla ja käytettävissä. Olisihan se mukava jännätä kovaa kansainvälistä maratonia.

Sunnuntaina sitten kaikki juoksun ääreen, joilla on siihen mahdollisuus.    

lauantai 29. syyskuuta 2018

Kauniston maraton 2018

Mauri Volama, 796. maraton

Tänään oli vuorossa tuttu juoksu naapurikunnassa Haapajärvellä eli Kauniston maraton. Olen juossut tämän kisan muistaakseni kolme kertaa aiemmin, joten kilpailu ja reitti olivat tuttuja. Joissakin ennakkotiedoissa kisa oli sijoitettu Ronkaalan urheilualueelle ja uudelle reitille upouuden uimahallin yhteyteen. Olisiko uimahalli ja sen palvelut vielä keskeneräisiä, sillä Kauniston maraton juostiin kaikesta huolimatta entisessä ympäristössä kisakeskuksenaan Kauniston talo. Ensi vuonna kisa kuitenkin lienee jo Ronkaalan urheilualueella.

Myös kilpailtavat matkat olivat entiset: 7 kilometriä (1 kierros), puolimaraton (3 kierrosta) ja maraton (6 kierrosta). Otin tuttuun tapaan lyhimmän matkan.

Kisassa tapasin monen muun juoksijan lisäksi kuvien kovat määrämaratoonarit Mauri Volaman Häjyistä ja Alpo Vornasen Kiuruveden Urheilijoista100mc:n 100+ listan mukaan Mauri Volama juoksi tänään 796. maratoninsa ja Alpo Vornaselle maraton oli 275. Volama on tällä hetkellä listan kuudes ja Vornanen listan 45. Kuten aiemmasta jutusta maailman 300+ maratoonareista selviää, Volama pääsee tälle listalle ja on siellä kesäkuun lopulla sijalla 56.

Alpo Vornanen, 275. maraton

Kauniston maraton näyttää muutenkin olevan 100+ maratoonarien suosiossa. Mikäli ymmärsin oikein kenttäkuulutuksesta ja ilmoittautumislista pitää paikkansa, niin Kauniston maratonilla oli mukana seuraavat 100+ maratoonarit Mauri Volaman ja Alpo Vornasen lisäksi:  Väinö Lappalainen Iisalmesta, Reijo Naalisvaara Häjyistä, Seppo Komulainen Sukevalta, Antero Holma Alahärmästä, Olavi Kuja-Lipasti Häjyistä, Kjell Sundell Häjyistä ja Heikki Kivelä Kälviältä. Muitakin saattoi olla.

Juoksuilma oli puoliaurinkoinen, mutta syksyisen viileä, noin 7-8 astetta, mitä vielä tuulenpuuskat kylmensivät. Juoksu meni minulta odotetun kankeasti. Viimevuotinen aika huononi vajaalla minuutilla tulokseen 34.09 ja sillä irtosi neljäs sija M50-sarjassa. Sateet ja viileät säät ovat vähentäneet harjoittelua ja varsinkin nopeusharjoittelua, joka olisi erinomaisen tärkeä seikka ikääntyvälle kuntoilijalle. Täytyy yrittää parantaa asiaa viimeistään Thaimaassa, kunhan tästä taas päästään auringon ja lämmön äärelle. Kylmä kangistaa ja pimeys lannistaa, huono siitä on ponnistaa ja pinnistää.

Laitan tuohon alas pikatulokset M50-sarjan 7 kilometriltä. Kauniston maratonin laajemmat, viralliset tulokset tulee tähän, kunhan ne ilmestyvät. Ennakkotietona jo kuitenkin se että kisassa oli mukana kovia juoksijoita. Miesten 7 kilometrin nopein oli Nivalan Urheilijoiden mainio estemies Miika Tenhunen ja naisten vastaavalla matkalla kisasi 2.38 maratoonari Johanna Kykyri. Hänen miehensä, 30 minuutin kympin menijä Petri Kykyri ja tyttärensä Melissa Kykyri juoksivat puolimaratonin. Mutta tarkemmat tulokset myöhemmin.

Viralliset tulokset ovat tässä.


M50-sarjan 7 kilometriä, tulosliuska


torstai 27. syyskuuta 2018

Maailman 300+ maratoonarilistan päivitys

Veikko Ollila
Kuva: 100mc.fi

Japanilaisen Takatoshi Yoshinon ylläpitämä maailman 300+ maratoonarien uusi päivitetty versio löytyi suomalaisen nettijulkaisun ultrajuoksu.fi:n sivuilta. Kahdesti vuodessa (30.6 ja 31.12) julkaistava lista kertoi nyt tilanteen 30.6.2018.

Kärjessä lista elää maratonmäärissä, mutta järjestys pysyy aika vakiona. Top-10:ssä oli tapahtunut yksi sijoitusmuutos, kun yhdeksäntenä ollut Hollannin Willem Mutze kipusi yhden sijan kahdeksanneksi. Top-10:ssä on edelleen kaksi suomalaista: Kalevi Saukkonen toisena ja Hans Mannsten kymmenentenä.

Sadan parhaan joukkoon pääsee yhteensä kuusi suomalaista, edellisten lisäksi Miikka Bäckström 33. (nousua 1 sija), Ritva Vallivaara-Pasto 39. (nousua 2 sijaa), Mauri Volama 56. (laskua 5 sijaa) ja kuvan Veikko Ollila 59., jolla on nousua eniten suomalaisista edelliseen listaan verrattuna eli 10 sijaa.

Alla vielä Top-10:n maratoonarit, maratonmäärät ja maratonien lisäys ajalla 1.1.2018-30.6.2018.

1. Christian Hottas Saksa 2691 +57
2. Kalevi Saukkonen Suomi 2221 +41
3. Sigrid Eichner Saksa 2107 +22
4. Larry Macon USA 2046 +154
5. Horst Preisler Saksa 1806 +0
6. Jim Simpson USA 1792 +38
7. Toshiko Watanabe Japani 1706 +1
8. Willem Mutze Hollanti 1619 +49
9. Hans-Joachim Meyer Saksa 1618 +0
10. Hans Mannsten Suomi 1445 +42

Kahdella TOP-10-maratoonarilla ei ole tullut enää yhtään uutta maratonia, nimittäin saksalaisilla Horst Preislerilla (viimeinen päivitys 6.1.2013) ja Hans-Joachim Meyerillä, joka on lopettanut äskettäin tai pitää sitten juoksutaukoa. Sitä vastoin USA:n Larry Macon on juossut puolessa vuodessa peräti 154 maratonia eli maratonin lähes joka päivä. Saksan Sigrid Eichner on paras nainen 3. sijalla ja Japanin Toshiko Watanabe toinen naisista 7. sijalla. Suomen Ritva Vallivaara-Pasto on edelleen naisten listan kuudes 39.sijalla.

Ultrajuoksu.fi:n sivuilta löytyvä maailman 300+ lista on tässä. Timo Marjomäen ylläpitämää Suomen 100+ listaa päivitetään viikoittain ja sen tämänhetkinen tilanne on tässä. Suomen listalta näkee että maailman 300+ listalle pääsee tällä hetkellä 36 suomalaista maratoonaria.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Eliud Kipchogen ME viipaloituna

Eliud Kipchoge
Kuva: en.wikipedia.org

Palataan vielä Eliud Kipchogen kovaan maratonin ME:hen 2.01.39 noin viikko sitten Berliinissä. ME parani kokonaisen minuutin ja 18 sekuntia, suurin ennätyshyppy 50 vuoteen. Kipchogella oli eväät juosta ME jo aiemmin, mutta vuoden 2015 Berliinin voitossa juoksukengän sisäpehmusteet tulivat ulos kesken juoksun ja vuoden 2017 Berliinin voitossa sade pilasi osittain ennätysyrityksen. Vuoden 2016 Lontoon maratonin voitossa (2.03.05) ennätys meni vetoavun puuttumiseen ja kyttäilyyn 30 kilometrin jälkeen ja huhtikuussa tänä vuonna Lontoossa lähdettiin kuumissa olosuhteissa liian kovaa liikkeelle. Mutta nyt kaikki tuntui natsaavan ja Kipchoge pääsi näyttämään todellisen kuntonsa. Viipaloidaan vähän tuota Berliinin ME-juoksua eri näkökulmista. Mikä mahdollisti tämän ihmeellisen ennätyksen?

OLOSUHTEET

Sään osalta Berliinin tämänvuotinen maraton saatiin juosta lähes ihanneolosuhteissa, ei liian kuumaa eikä kylmää ja sade ja tuulikin olivat poissa. Pienikin tuuli pyrittiin minimoimaan siten, että Eliud Kipchoge juoksi jänisten perässä niin kauan kun heitä oli mukana. Kun jänikset juoksivat kaukana toisistaan, niin Eliud komensi heitä heti rintarinnan juoksuun, jotta tuulisuoja olisi ollut parempi. Oikein huvitti, kun Kipchoge komenteli vielä viimeistäkin jänistä juoksemaan suoraan hänen edellään, vaikka olisi itse voinut siirtyä jäniksen taakse. Mutta kysymys olikin optimaalisesta juoksureitistä, joka Kipchogen mukaan oli jäniksellä väärä. Joka tapauksessa, jänis ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi sitkeästi omalla reitillään.

Toinen tuulisuojaan liittyvä havaintoni oli että ajanottoauto ajoi loppumatkasta Kipchogen takana. Sillä lienee pyritty siihen että Monzan breaking2-juoksun tehokeino ei toistuisi. Monzassahan seinämällä varustettu ajanottoauto ajoi juoksijoiden edessä tarjoten heille mahtavan tuulisuojan. Se ei ollut sallittua ja oli yksi syy siihen että IAAF ei hyväksynyt aikaa 2.00.25 ME:ksi. Olisiko IAAF antanut ohjeita auton ajotavalle?

JÄNIKSET

Kuten kaikissa vakavammissa ME-yrityksissä, niin Berliinissäkin Kipchogella oli lukuisia jäniksiä. Maratonin jänisjuoksuilla on se sääntö että kaikkien jänisten tulee lähteä starttiviivalta liikkeelle, kesken juoksun heitä ei voi heittää tuoreena antamaan vetoapua. Monzan breaking2-juoksussa tätä sääntöä rikottiin niin että jänikset pitivät välillä lepohetkeä ja tulivat sitten auttamaan kun Kipchoge ilmestyi uudelta kierrokselta kuvaan (maraton juostiin Monzan F1-radalla). Tämä virallinen sääntö takaa sen että myös jänisten on oltava maailmanluokan juoksijoita, ainakin viimeisimmät heistä, jotka juoksevat yli puolimaratonin. ME-juoksu oli niin kovaa Berliinissä, että viimeinenkin jänis joutui lopettamaan 25 kilometrin kohdalla ja Eliud Kipchoge joutui juoksemaan viimeiset 17 kilometriä yksin. Se ei kuitenkaan hänen vauhtiaan hidastanut, päinvastoin, vauhti vain kiihtyi.

Kipchoge ja juottaja
Kuva: letsrun.com

NESTETANKKAUS

Nestetankkaus on maratonilla välttämätöntä. Monzassa Kipchoge oppi tiiviiseen tankkaukseen ja niinpä hän pyrki juomaan jokaisella juoma-asemalla, joita oli Berliinissä 2,5 kilometrin välein. Ja jälleen vertaus IAAF:n vastaiseen breaking2-juoksuun, virallisessa hyväksyttävässä maratonjuoksussa juoksija saa ottaa juomia vain virallisilta järjestäjien asemilta, ei jatkuvasti avustajilta, kuten Monzassa. Lisäksi, juoksijan on otettava omat juomansa itse pöydältä tai vastaanotettava se avustajalta, joka tarjoaa sen pöydältä juoksijan käteen, paikaltaan, ei liikkeessä. Monzassa juottajat ajoivat polkupyörällä juoksijan vieressä ja tarjosivat juomaa tarvittaessa. Tuo avustajan käyttö juomien vastaanottamiseen nopeuttaa ja helpottaa juoksijaa, koska hänen ei tarvitse etsiä omaa juomaansa lukuisten juomien joukosta ja pullon saaminen suoraan käteen on nopeampaa kuin jos itse nappaisi sen. Itse napattaessa pullo vielä helposti putoaa kädestä.

Eliud Kipchogella oli juoksussa oma saksalainen juottoavustajansa Claus-Henning Schulke, joka on yhdessä idolinsa kanssa yllä olevassa kuvassa. Schulke on toiminut Berliinin juoksujärjestäjien vapaaehtoisena avustajana vuodesta 1998 lähtien ja hänen kokemuksensa oli varmasti yksi syy siihen että Kipchoge valitsi hänet henkilökohtaiseksi avustajakseen. Schulke pomppasikin aina reippaana ja iloisena kuviin, kun Kipchoge tarvitsi nesteytystä. Ihmettelin itsekin, mistä tuo pyörämies aina hyppääkin paikalle kun juomaa tarvitaan. Homman olisi voinut hoitaa myös paikkakohtaisilla avustajilla, mutta niitä olisi pitänyt olla rutosti. Nyt Schulke etsi juomapaikalta Kipchogen juomapullon, antoi sen juoksijan käteen ja polki sitten vimmatusti seuraavalle asemalle ehtiäkseen sinne ennen ME-miestä. Stressaavaa hommaa, mutta Schulke selvästikin nautti roolistaan ja huomiosta.

Nike Vaporfly 4%
Kuva: runnersworld.com

VARUSTEET

Kun puhutaan maratoonarin varusteista, niin ylivoimaisesti tärkein työkalu on juoksukengät. Eliud Kipchoge on ollut vuosia Niken edustaja ja ollut mukana kehittämässä kohukenkää Nike Vaporfly 4%, joka on viereisessä kuvassa. Kengän uusin versio Vaporfly Elite on ollut saatavissa rajoitetusti tänä vuonna. Tuo 4% tulee siitä että Nike sanoo kengällä olevan jopa 4 %:n parantava vaikutus lopputulokseen verrattuna heidän muihin kenkämalleihin. Nyt on julkistettu tutkimustuloksia, joissa Vaporfly-kengillä juoksevilla lopputulokset ovat 3-4 % parempia kuin muilla kengillä juoksevilla ja yli 1 %:n  parempia kuin lähinnä seuraavaksi paras kenkä. New York Timesin tutkimuksessa oli mukana noin 500 000 maratoonaria ja puolimaratoonaria vuodesta 2014 lähtien.  Niken juoksukenkää verrataan usein  Adidaksen juoksukenkään Adizero Adios. Varsinkin huippujuoksijoilla nämä kengät ovat käytössä ja ne käyvät kovaa markkinasotaa keskenään. Olen kirjoittanut tästä tossusodasta aiemmin esimerkiksi breaking2-projektin yhteydessä.

Jos esimerkiksi tuo hieman yli prosentin paremmuus lähinnä seuraavaan juoksukenkään pitää paikkansa, niin tuo Kipchogen ME:n parannus on juuri tuo samainen 1 % (1.07 %). Dennis Kimetto juoksi entisen ME:n 2.02.57 Adidaksen Adizero Adioksilla. Olisiko Kimetto juossut samoihin aikoihin kuin Kipchoge Vaporfly-kengillä, jos hänellä olisi ollut samat kengät käytössä. Näin tutkimustulokset väittäisivät, mutta jätetään vielä itse juoksijoille ja heidän maratonominaisuuksilleen viimeinen sana tässä spekulaatiossa.

Dennis Kimetto
Kuva: iaaf.org

MOTIIVI

Jotta Eliud Kipchogen tekemä uusi roima ME voi syntyä, niin siihen tarvitaan tietenkin maailman huippuluokan lahjakkuus ja hurjasti työtä eli harjoittelua. Fyysinen lahjakkuus on tärkeää, mutta usein henkinen puoli ratkaisee tilanteen, varsinkin tasavertaisessa kilpailussa. Henkinen kantti täytyy olla kova ja motiivi korkealla tuloksen saavuttamiseksi. Kipchogella oli motiivi varmasti korkealla puuttuvan ME:n takia ja monien ME-yritysten jälkeen.

Sitten ei pidä unohtaa yhtä tärkeää motiivia ruokkivaa elementtiä, nimittäin rahaa. Kaupunkimaratoneilla liikkuu nykyään huomattavasti suuremmat rahat kuin esimerkiksi ratajuoksuissa. Se näkyy heti miesten satsauksissa ja ME:ien kehittymisessä. Ratajuoksuissa, 3000 metriä, 3000 metrin esteet, 5000 metriä ja 10000 metriä ei ole parannettu ME-tuloksia sitten vuoden 2005, kun taas maratonilla ME on parantunut vuoden 2007 jälkeen kuusi kertaa, kun Kipchogen ennätys lasketaan mukaan.

En ole nähnyt kaikkia virallisia tietoja Berliinin maratonin palkintorahoista, mutta viime vuonna ne olivat 230 000 dollaria voitosta plus bonukset. ME:stä irtosi Kipchogelle varmasti hyvät bonusrahat niin järjestäjiltä kuin sponsoreilta. Se tekee varmaankin reilusti yli tuplat voittorahoihin verrattuna. Kipchogea varmasti naurattaa matkalla pankkiin, mutta ansiosta on rahansa saanut.


Siinäpä muutamia näkökulmia Eliud Kipchogen kovaan maratonin ME:een ja en puhunut vielä mitään kenialaisesta ihmejalasta ja ravinto- ja lisäaineista, joista minulla oli aikoinaan oma juttunsa "Kenialainen juoksujalka" (21.4.2017). Sen voi lukea haulla tuolta arkistosta. Mutta uskotaan juoksun puhtauteen ja sääntöjen noudattamiseen, vaikka niitä joskus venytetäänkin. Varsinkin innokas juoksun ystävä ja penkkiurheilija, kuten minä, haluaa pitää uskonsa puhtaana.