Dubai Marathon 2020

Miesten kärkikolmikko
Kuva: gulfnews.com/Antonin Kelian

Rupesin tekemään ennakkojuttua Dubain maratonista 2020, mutta minulle kävi vanhanaikaiset. Unohdin vallan, että maraton juostaan jo perjantaina eikä sunnuntaina. No, ei siinä mitään, muutetaan juttu ennakosta kisaselostukseksi.

Miesten maratonilla oli kova ja tasainen afrikkalaisjoukko (lähinnä etiopialaisia), joka tavoitteli 100000 US dollarin pääpotista. Vielä kilometri ennen maalia 11 miestä oli yhdessä kisaamassa voittorahoista, joita riitti kymmenelle parhaalle. Yksi jäisi siten ilman rahoja. Kovimmat maratoonarit puuttuivat kisasta (voittoraha puolitettiin viime vuonna) ja varmaan osaksi rahakyttäilyn takia voittoajaksi tuli "vain" 2.06.15. Se on minuutteja huonompi aika kuin viime vuosina (viime vuonna voittoaika 2.03.34). Voittajaksi juoksi Etiopian Olika Adugna, joka löi toiseksi juosseen Kenian Eric Kiptanuin kahdella sekunnilla. Sekä Adugnalle että Kiptanuille juoksu oli maratondebyytti. Kolmas mies palkintopallilla on Etiopian Tsedat Ayana ajalla 2.06.18. Ja se kovaonninen 11. mies ilman palkintorahoja oli Etiopian Beshah Eskezia ajalla 2.06.34, siis vai 19 sekuntia voittajasta. Hurja taso!

Naisten kärkikolmikko
Kuva: gulfnews.com/Antonin Kelian

Naisten puolella kisa oli myöskin tutusti etiopialaisten otatus. Yhtään kenialaista ei ollut mukana eliitissä (ainakaan lopputuloksissa). Kilpailun ennakkosuosikkina oli Worknesh Degefa, joka voitti Dubain 2017 ja Bostonin 2019 ja omasi parhaan ennätysajan 2.17.41. Degefa kesti hyvin suosikin paineen ja voitti ajalla 2.19.38. Hän aloitti kisan kovaa ja varmisti näin voiton ajoissa. Toiseksi juoksi Guteni Shone ajalla 2.20.11 parantaen ennätystään yli kolmella minuutilla. Kolmas nainen palkintopallilla on Bedatu Hirpa, aika 2.21.55.

Valitettavasti en löytänyt tulosluettelosta Anni-Mari Hyryläisen enkä Alisa Vainion nimeä ennakkokirjoittelusta huolimatta. Luultavasti he satsaavat kevään maratoneihin.

Positiivisia merkkejä

Annemari Kiekara
Kuva: yleisurheilu.fi

Positiiviset merkit viittaavat tässä suomalaisten kestävyysjuoksijoiden alkuvuoden 2020 edesottamuksiin. Kirjoitin viime vuoden lopulla yhteenvetona että Suomen kestävyysjuoksuvuosi 2019 oli köyhänlainen. Toivottavasti kestävyysjuoksijat sisuuntuivat tästä ja ainakin alkuvuoden ensimmäiset kisat näyttävät hyviltä.

Aloitetaan Annemari Kiekarasta, joka on kilpaillut ahkerasti viime päivinä ja pyrkii vakavissaan arvokisoihin tänä vuonna. Joulusta lähtien Kiekara on harjoitellut suomalaisjuoksijoiden kanssa Monte Gordossa, Portugalissa. Sieltä on tehty täsmäiskuja seuraavasti: vuodenvaihteessa Madridin maantiekymppi ennätysaikaan 33.56, tammikuun alussa Farossa katujuoksuvoitto 4,6 kilometrillä ja tänään 19.1 Santa Polan puolimaratonilla Espanjassa kova aika 1.13.56, jolla irtosi 6. sija. Faron katujuoksussa oli mukana myös muita suomalaisjuoksijoita, joista Annemarin tapaan voittajiksi selvisivät Nathalie Blomqvist N19-sarjassa ja Mika Kotiranta M22-sarjassa. Noteerasin molemmat juoksijat jo Lissabonin EM-maastoissa joulukuun alussa ja havaitsin heidän kapasiteettinsa hyviksi.

Jarkko Järvenpää
Kuva: facebook.com

Tämänpäiväisellä Santa Polan puolimaratonilla oli toinenkin hyvä suomalaissuoritus, sillä Jarkko Järvenpää sijoittui miehissä 11:ta ajalla 1.06.38 eli se on parempi aika kuin Arttu Vattulaisen viime vuoden kärkitulos tältä matkalta. Järvenpäällä on ollut vaikeuksia viime vuosina, mutta jos nyt olisi taas hyvän vuoden vuoro.

Suomessakin on juostu lupaavasti. Eilen juostiin AKTIA maantiejuoksucupin kolmas kisa ja tulosluettelosta löytyy naisten puolelta kaksi hyvää tulosta. Naisten maantiekympin voitti Oona Kettunen ajalla 36.03. Kettunen on vuorotellut viime vuodet hiihdon ja juoksun välillä ja nyt tuli juoksupuolella kelpo tulos. Oonalla on ollut vuosikausia kestänyt vammakierre, joka on estänyt kehittymisen juoksijana ja josta syystä kokeilut hiihtopuolella ovat ymmärrettäviä. Hakunilan voittotulos on lupaava merkki paluusta juoksuun.

Oona Kettunen ei ollut naisten maantiekympin nopein, sillä N40-sarjassa juossut 46-vuotias Laura Manninen tykitti voittoajan 35.16. Laura juoksi vuonna 2018 N45-sarjan SE:n maantiekympillä 36.18, paransi sitä viime syksynä Keravalla aikaan 35.53 ja nyt SE-aika parani jälleen yli puolella minuutilla. Ikää on tullut lisää, mutta tulokset sen kuin paranevat!

Tämä on erittäin hyvä ja positiivinen alku suomalaiselle kestävyysjuoksulle vuonna 2020.

               
                                     Nathalie Blomqvist, Kuva: juoksija-lehti.fi

Lissabonin juoksulenkki

Ylikulkusilta

Aiemmin on jo tullut mainittua että juoksen treenauslenkkini Monsanton metsäpuiston liepeillä Lissabonissa. Monsanto on suuri, lähes 1000 hehtaarin alue, jossa voi juosta, kävellä, pyöräillä tai harrastaa muita liikunta-aktiviteetteja. Syksyllä tein siellä lenkin lähes päivittäin, mutta loppuvuoden väsymystila pakotti yli kuukauden mittaiseen juoksutaukoon. Vuoden alusta lähtien olen palannut juoksun pariin, mutta varovaisesti aloittaen. Tänään otin lenkille mukaan kännykän, jolla nappasin muutaman valokuvan matkan varrelta.

Lähden kämpiltäni Benfican jalkapallostadionin viereltä alas kohti Monsantoa. Alkumatka on hidasta juoksua, jonka useat liikennevalot pysäyttävät. Runsaan kilometrin jälkeen tullaan kuvan ylikulkusillalle, joka täytyy ylittää päästäkseen puistoon. Ylikulkusilta ylittää sekä Lissabon - Sintra - rautatien että sen vierellä kulkevan leveän valtatien. Turvallisuuden vuoksi se on välttämätön yhdystie kytkemään kantakaupunki metsäpuistoon.

Nousua

Ylikulkusillan jälkeen täytyy juosta vielä hetken kadun laitaa, kunnes tullaan Monsanton liepeille johtavalle tielle. Sen alkupäässä on parkkipaikka lukuisille autoille. Syksyllä paikka oli täynnä varsinkin viikonloppuisin, kun kaupungissa asuvat perheet saapuivat lapsineen puistoon viettämään retkipäivää eväineen. He valloittivat puistoteiden varsilla olevat ulkopöydät.

Heti parkkipaikan jälkeen alkaa nousu ylemmäs puistoa. Kuva on tästä ylämäestä, joka on jyrkin meikäläisen kolmen kilometrin lenkillä. Nousu loppuu yllä olevaan WC-rakennukseen, joka on tullut tutuksi monet kerrat. Nousun jälkeen matka jatkuu tasaisena alaspäin aina kääntösilmukkaan asti, josta alkaa toinen loivempi nousu mäen huipulle. Tänään ketään toista juoksijaa tai pyöräilijää ei tullut vastaan, mutta syksyllä heitä oli useampia. Ehkä muutkin kuntoilijat pitävät jonkinlaista talvitaukoa ja ilmestyvät baanalle taas keväällä ilmojen lämmittyä.

Seinäkiipeilyä

Mutta tullessani puoliväliin lenkkiäni näin aktiviteettikentällä muutamia innokkaita seinäkiipeilijöitä. Tällä kentällä on yleensä aina kiipeilijöitä tai sitten koripallon pelaajia, joille on oma tilansa. Kantakaupungin pienemmissä puistoissa koripallo on yksi suosituimmista pelimuodoista ja sitä harrastetaan paljon.

Vähitellen lenkki palaa lähtöpisteeseen Monsanton laitaan ja reitille tulee pituutta noin kolme kilometriä. Syksyllä kiersin reitin kahdesta neljään kertaan, jolloin matkaksi tuli 9-15 kilometriä, kun myös edestakainen matka kämpiltä Monsantoon on samat kolme kilometriä. Nyt olen aloittanut varovasti niin että tänäänkin matkaksi tuli vain 7 kilometriä. Vaikeaa se on edelleen, en tiedä helpottaako juoksu vielä jossain vaiheessa vai onko tämä sitä paljon puhuttua vanhuutta.

Kisoja en ole uskaltanut edes katsoa ja ainakin tammikuu menee vielä ilman niitä, vaikka Madeiralla olisi ollut juoksukisa viikon päästä sunnuntaina. En ole käynyt Madeiralla, joten siinä mielessä sinne olisi ollut mukava matkustaa. Katsotaan, josko matkustan myöhemmin Madeiralle tai Kap Verdelle.

Näillä mennään hitaasti kiiruhtaen.

                                           Loivaa ylämäkeä kuin itse elämä