Aasian juoksut alkavat

No niin, nyt on harjoiteltu lämpimiä olosuhteita sen verran, että voi jo uskaltautua ensimmäiseen kisaan täällä Thaimaassa. Kyseessä on Sikarin MiniMaraton Bangkokissa. Juoksu on Sikarin sairaalan yhteydessä, jossa juoksin ensimmäisen kerran neljä vuotta sitten. Tulin silloin toiseksi M50-sarjassa ja nyt voisi yrittää parantaa tulosta, kun minun pitäisi päästä ensimmäistä kertaa M60-sarjaan. Joissakin kisoissa ja maissa syntymävuosi ratkaisee sarjan, kun taas jotkut kisat ja maat tuijottavat syntymäpäivään. Toivotaan, että uusi veteraanisarja tulee nyt korkattua.

Juoksukilometrejä on tullut kohtuullisesti sen jälkeen kun harjoittelun täällä aloitin vajaan viikon levon jälkeen. Alussa lämpötila vaikutti heikentävästi juoksusuoritukseen, mutta vähitellen siihen taas tottuu. Nyt miehen pitäisi olla valmis kovempaankin rypistykseen lämmöstä ja aikaisesta aamukisasta huolimatta. Harjoitteluun ovat kuuluneet aamujuoksut enenevässä määrin juuri tästä syystä.

Seuraavalla viikolla vaihdetaankin maata ja kisapaikkaa, mutta siitä sitten ajallaan. Pysykää kanavalla.

25 000 metrin ratajuoksu

Pekka Päivärinta. Kuva: Yle

Tutkiessani Esko Lipsosen jutun yhteydessä enemmän näitä pitempiä harvinaisempia matkoja 20 kilometristä 30 kilometriin, niin ei voi kuin hämmästellä suomalaisten suurta osuutta näiden matkojen ME-tilastoissa. Poimin nyt esimerkiksi 25 000 metrin ratajuoksun. Sen ME-lista alkaa kahdella Helsingin Jyryn miehellä ja on listattuna nykypäivään saakka alla. Jyryn Tatu Kolehmainen juoksi jo vuonna 1912 ajan 1.28,00, mutta se oli vain SE.

Viljo Kämäräinen       1.27.11,1  1915
Hannes Kolehmainen 1.26.29,6  1920
Hannes Kolehmainen 1.25.20,0  1922
Iivari Rötkö                1.25.14,0  1928
Martti Marttelin          1.24.24,0   1928
Ernie Harper              1.23.45,8  1929
Martti Marttelin          1.22.28,8  1930
Erkki Tamila              1.21.27,0  1939
Mikko Hietanen          1.20.58,8  1946
Mikko Hietanen          1.20.14,0  1947
Emil Zatopek             1.19.11,8  1952
Albert Ivanov             1.17.34,0  1955
Emil Zatopek             1.16.36,4  1955
Ron Hill                     1.15.22,6  1965
Seppo Nikkari            1.14.55,6  1973
Pekka Päivärinta        1.14.16,8  1975
Bill Rodgers               1.14.11,8  1979
Toshihiko Seko          1.13.55,8  1981
Moses Mosop            1.12.25,4  2011

Aikamoista luettavaa suomalaisille sinivalkoisille silmille. Alun listaa on päivitetty, mutta se on edelleen hieman epävarma. Mikko Hietasesta alkaen sen pitäisi olla oikea. Kenian Moses Mosop juoksi nykyisen ME:n vajaa neljä vuotta sitten, kun Sekon ennätyksestä oli kulunut jo 30 vuotta.

Tuo Päivärinnan ME juostiin toukokuussa 1975 Oulussa ja sen tuloslistaa sopii kyllä edelleen ihailla. Laitan sen tähän alle:

1. Pekka Päivärinta 1.14.16,8
2. Aarno Ristimäki   1.14.51,0
3. Jukka Toivola      1.15.30,6
4. Paavo Leiviskä    1.15.34,8
5. Seppo Helenius    1.16.08,4
6. Reino Paukkonen 1.16.10,0
7. Ian Thompson      1.17.36,4
8. Jouko Kuha         1.18.12,0

Sekä Pekka Päivärinta että Aarno Ristimäki painelivat alle Seppo Nikkarin parisen vuotta voimassa olleen ME:n 1.14.55,6. Milloin voi nähdä ja kokea vastaavaa. Tuskin enää koskaan? Ainoa suomalainen, joka on tuon Oulun juoksun jälkeen päässyt vastaaville lukemille on Tornion Pyryn Vesa Kähkölä, joka juoksi vuonna 1988 kotikaupungissaan kelpo ajan: 1.15.04,4.

Epäilen että tokkopa Suomessa enää koskaan juostaan 25 000 metrin ratajuoksua, kun jo 10 000 metrin juoksu on harvinaista herkkua.

        

Esko Lipsosen saavutuksista

Viikolla kantautui suru-uutinen kestävyysjuoksun ystäville, kun tieto Esko Lipsosen kuolemasta levisi maailmalle. Lipsonen kuului suomalaisen 1970-luvun kulta-ajan juoksijoihin, jotka joutuivat taistelemaan asemastaan päästäkseen edustustehtäviin, niin kova oli taso silloin.

Esko Lipsosella on kunnioitettava ennätysluettelo: 7.56,6 (3000 m), 13.39,9 (5000 m), 28.36,4 (10000 m) ja 2.15.41,6 (maraton). Ne olisivat kovia tuloksia nykypäivän Suomessa.  Muita meriittejä olivat nuorten SE 3000 metrillä sekä joukkuemaaston SM-kulta ja henkilökohtaisia SM-mitaleja hallista ja maastosta.

Mutta täytyy porautua syvemmälle nähdäkseen Esko Lipsosen parhaimmat saavutukset. Yhteen niistä kuuluu tuo aiemmin mainittu maratonin tulos, kun lisätään että se on juostu M22 sarjassa vuonna 1972. Aika 2.15.41,6 on armottoman kova kun sen on juossut 21-vuotias tulokas. Nykyvalmennuksessa puhutaan hitaasta kiiruhtamisesta ja suojataan nuoria miehiä kovalta harjoittelulta puhumattakaan kilpailemiselta. Vastaväitteenä voisi sanoa, että tuolla logiikalla Lasse Virenistä ei olisi koskaan tullut kaksinkertaista olympiavoittajaa vuoden 1972 olympialaisissa. Viren (s.1949) ja Lipsonen (s.1950) olivat lähes samanikäisiä kilpailijoita, joita on verrattu usein keskenään. Molemmat olivat äärimmäisen lahjakkaita, joista toinen nousi myös kansainväliselle huipulle.

Lasse Virenin ja Esko Lipsosen huikein yhteenotto tapahtui Montrealin olympiavuonna  1976 Kaivopuiston 25 kilometrillä. Viren voitti kisan maailman parhaalla ajalla siihen mennessä 1.14.21,2 eli se oli ME. Esko Lipsonen oli toinen vain kolmisen sekuntia perässä ajalla 1.14.24,6. Lipsonen oli himoharjoittelija ja hän oli parhaimmillaan keväällä juoksukauden alussa. Kaivopuisto toimi hänen "olympia-areenanaan", jossa hän antoi parhaimmat näyttönsä. Viereisessä kuvassa hän on juuri saapunut Kaivopuiston maaliin vuonna 1973. Vuonna 1978 hän voitti jälleen, nyt myös Lasse Virenin ajalla 1.15.15. Jostain syystä kansainvälinen maantiejuoksujen tilastointijärjestö ARRS noteeraa tuon viimeisimmän Lipsosen ajan Suomen ennätykseksi unohtaen vuoden 1976 tulokset. En tiedä syytä tähän, mutta jos joku tietää niin voi kommentoida sitä. Tänä päivänä puolimaraton on vienyt 25 kilometrin paikan maantiejuoksun matkoissa.

Juoksu-uran jälkeen Esko Lipsonen toimi menestyksellisesti Risto Ulmalan valmentajana soveltaen omia kokemuksiaan juoksijana. Risto Ulmalan kautta nämä opit menivät vielä Jukka Keskisalollekin, joka pääsi niillä elämänsä kuntoon. Olisiko niille käyttöä edelleen aneemisen kestävyysjuoksumme herättämiseksi uuteen nousuun?

Juoksua ja harrastuksia

Ensimmäinen Thaimaan viikko on mennyt juoksutreenien aloittamisessa, tuttujen tapaamisissa ja harrastuksissa.

Juoksuharjoitukset ovat hyvässä vauhdissa. Tänäänkin tuli pitkä 19 kilometrin lenkki kovassa kuumuudessa. Selvästi huomaa kuinka kuumuus syö terävyyttä harjoituksesta, kun vertailukohtana on hetki sitten tehdyt Espanjan lenkit ja nyt vastaavat juoksut Thaimaassa. Tästä syystä jätin viikonlopun kilpailun Bangkokissa väliin ja keskityn lähiajat harjoitteluun lämpimissä olosuhteissa.

Harrastuspuolella osallistuin heti Maikan Majatalon tietokilpailuun torstaina, kun se oli mahdollista. Tietokilpailut ovat olleet harrastuksenani koko elämän ajan ja onneksi täällä Thaimaassa on siihen mahdollisuus ja jopa Suomi-seurassa. Maikan Majatalo soi Yumella järjestää erittäin hyvin organisoidut kisat, joihin on riittänyt osallistujia toistasataa eikä vähiten loistavan ruokabuffetin (150 bahtia=noin 4 euroa) ansiosta. Hiutaleen joukkue, joka tulee asuntomme (Viewtalay) nimiväännöksestä, tuli kisassa tällä kertaa toiseksi, joka on erinomainen saavutus yli kymmenen joukkueen kisassa. Kannattaa muuten poiketa Maikan Majataloon, jos olette täällä päin liikkeellä.

Tänään oli sitten vuorossa toinen Pattayan vakiokohteeni, Suomi-Pattaya-seura soi Welcome:lla, Jomtienissa. Siellä tapaa monia Suomi-tuttuja, voi syödä maittavia Suomi-ruokia sekä lukea tuoreimmat lehdet Suomesta. Seuralla on myös kattava kirjasto, josta lukutoukka voi lainata kirjoja luettavaksi. Mainonnan arvoinen paikka tämäkin Pattayan kävijälle.

Alla olevan kuvan Suomi-Pattaya-seurasta on ottanut Leevi Manninen.  

Juoksuvideoista

Olen katsellut kovasti Youtube:n tarjontaa juoksuvideoista kootessani blogin Tähtihetkiä-osiota. Ja yllättävän paljon noita suomalaisten juoksijoiden mainetekoja löytyikin katsottavaksi. Valinnan kriteerinä oli arvokisavoitto EM-, MM- tai olympiakisoissa yksilötasolla. Periaatteena oli myös yksi clippi per juoksija, mutta poikkeuksena on Lasse Virenin kaikki olympiavoittojuoksut, sen verran kovia saavutuksia ne ovat.

Mutta puutteitakin on, joista tärkeimmät Harri Larvan ja Gunnar Höckertin olympiavoittojuoksut. Höckert saattaa kyllä olla mukana pitemmissä Berliinin kisojen clipeissä, mutta saalistin lyhyttä versiota. Muita puutteita löytyy kosolti EM-tasolta: Armas Toivonen, Taisto Mäki, Väinö Muinonen, Viljo Heino, Mikko Hietanen, Veikko Karvonen ja Annemari Sandell (maastojuoksu) ainakin. Taisto Mäki ja Viljo Heino ovat lisäksi ME-juoksijoita ja esimerkiksi videot näistä juoksuista olisivat erittäin haluttua materiaalia. Viereinen kuva pitäisi olla Taisto Mäen kuuluisasta 10 000 metrin ME-juoksusta Helsingistä vuodelta 1939, jossa alittui ensimmäisen kerran puolen tunnin raja. Tähän teemaan liittyy tietenkin myös Pentti Karvosen ja Jouko Kuhan esteiden ME-juoksut.

Mutta jotain sentään löysin kuvan juoksijasta Taisto Mäestä. Se on video Oulun juhannuskisoista vuonna 1946. Matkana on 5000 metriä ja mukana olympia- ja EM-voittaja sekä ME-mies Ilmari Salminen, EM-voittaja ja ME-mies Taisto Mäki sekä nouseva kyky Helge Perälä. Perälähän voitti sitten samana vuonna kympillä EM-hopeaa Viljo Heinon kintereillä. Harmi, ettei Viljo Heino ollut Oulun juoksussa mukana, koska hän olisi näin taltioitunut mukaan videolle.

Kannattaa katsoa tämä kyseinen video. Se on tässä.  

Rento mies Thaivaassa

No niin, Thaivaahan on tultu ja yhteydet saatu vihdoin pelaamaan. Paljon on ollut selvittämistä uuden puhelimen ja Internetin kanssa. Läppäri-Internetissä päädyin kerrostaloni omaan WiFi:in, kun olivat pudottaneet hieman korkeita hintojaan. Mokkula olisi ollut toinen hieman halvempi vaihtoehto, mutta niiden datarajoitukset ovat huonoja heavy userille.

Ensimmäiset päivät ovat muuten menneet rentoutuksessa kuvien esittämillä tavoilla. Siitä ne kovettuneet ja rasittuneet lihakset vetriytyvät ehompaan kuntoon. Vielä kun otan kuntosali-sauna-yhdistelmän taas viikoittain käyttöön, niin eiköhän mies tästä tokene juoksemaan.

Juoksu aloitetaan sitten viimeistään huomenna. Minulla on täällä Jomtienissa tutut juoksureitit, joita olen käyttänyt kymmenen vuotta. Reitit myötäilevät merenrantateitä niin paljon kuin mahdollista, mutta asfalttikatujakin on matkan varrella, varsinkin pitemmällä lenkillä. Niitä on hyvä kierrellä ja katsella maisemia.

 

Piipahdus Suomessa

Suomessa on oltu nyt pari päivää ja onneksi sää on ollut ihan siedettävä, lämpötila Helsingin seudulla nollan tietämissä. Valoakin on sen verran että kevät selvästi lähenee. Tänään oli aikaa tehdä yksi juoksulenkkikin raikkaan hapekkaassa ilmassa.

Muuten aika meni asioita hoitaessa ja vaatteiden vaihtamisessa matkalaukkuun. Kaikki lämpimämpi vaatekerta jäi suosiolla pois ja tilalle juoksuvarusteiden lisäksi shortsia, T-paitaa, uimahousua ja avosandaalia. Huomenna on lento Thaimaahan ja siellä pärjää kevyellä varustuksella.

Juoksuun tulee nyt muutaman päivän tauko, mutta heti kotoutusjakson jälkeen alkaa normaali harjoittelu. Keväälle on tarkoitus katsastella juoksukisoja Bangkokin ympäristöstä. Eiköhän niitä löydy kymmenen vuoden ja vajaan sadan Thaimaan juoksun kokemuksella.

Jomtien kutsuu, joten pysykää kanavalla. I'm gonna run and roll.  

Santa Apolonian juoksu

Tänään juoksin viimeisen juoksukisan Murciassa tällä Espanjan reissulla. Meitä oli Caffilaisia sama porukka kuin viime viikonloppunakin eli Mikko, Jukka, Retu ja minä. Sää oli aurinkoinen, mutta erittäin tuulinen, sanoisin jopa myrkyisä. Rintanumerot löytyivät sutjakkaasti ja siitä menimme verryttelemään.

Matkana oli 8 km kahtena 4 kilometrin lenkkinä. Minä lähdin tapani mukaan rivakasti liikkeelle, mutta runsaan kilometrin jälkeen Jukka painalsi ohi myötätuuliosuudella. Käännöksessä huomasin että Retu ja Mikkokaan eivät olleet kaukana. Alussa oli voimakas vastatuuliosuus, joka pani miehen todella koetukselle. Näin jatkettiin toiseen käännökseen, josta alkoi jälleen vastatuuliosuus. Sitä oli juostu arviolta puolet, kun yllätyksekseni Retu ja Mikko tulivat rinnalle samalla kun rako Jukkaan alkoi supistua. Niin siinä sitten kävi, että hetken kuluttua me kaikki caffilaiset juoksimme kisaa rinta rinnan. Siitä olisi saanut hyvän kuvan Caffin historian sivuille.

Mutta juoksun käänteet eivät loppuneet tähän caffilaisten osalta. Saavuttiin jälleen käännökseen ja myötätuuliosuudelle. Pian sen jälkeen otin keulapaikan ja yritin lisätä vauhtia. Jukka tuntui tippuvan jo vastatuuliosuudella, mutta Retu ja Mikko roikkuivat sitkeästi perässä. Sain pitää caffilaisten keulapaikan aina viimeiseen käännökseen asti, mutta heti sen jälkeen Retu ja Mikko painalsivat ohi eikä minulla ollut panoksia vastata. Eikä kestänyt kauan kun Jukkakin oli saanut loppukirin aineksia kasaan ja porhalsi ohi.

Tässä järjestyksessä tulimme maaliin saakka ja pienoinen yllätys oli valmis. Retu ja Mikko voimajuoksijoina olivat caffilaisten kärkikaksikko tässä kisassa ja tässä myrskyssä. Jukka hävisi heille tosin vain muutaman sekunnin hyvän loppukirin ansiosta ja minäkin Retulle vain 11 sekuntia. Eli koko Caffin joukkue oli 11 sekunnin sisällä. Erittäin hyvä joukkuesuoritus.

Lopputuloksissa Retu oli meistä paras eli M55-sarjan kolmas tila ja mies podiumilla. Todella upea suoritus. Samassa sarjassa Jukka ja minä tulimme seuraavina eli olimme 4:s ja 5:s. Mikko oli meistä toiseksi nopein tänään ja oman sarjansa 8:s. Joukkueena jäimme tasaisesta suorituksesta huolimatta neljänneksi eli juuri palkintojen ulkopuolelle. Pieni sääli näin hyvän joukkuejuoksun jälkeen.

Tämä oli osaltani erittäin mukava lopetus tälle Espanjan reissulle. Luulen että olen täällä jälleen ensi kautenakin jossakin vaiheessa syksyä tai talvea. Juoksuporukka on ollut mukavaa ja Mikko on hoidellut juoksujärjestelyt ja matkat erinomaisesti. Kiitos teille kaikille. Adios!

Tulokset ovat tässä.

Valokuvat: Mikko Lanki ja Jukka Villanen