perjantai 31. toukokuuta 2019

448. Paloheinämaraton, Helsinki

Anders Colliander (vas.) ja
Hans Mannsten

Eilen Helatorstaina 30.5.2019 juostiin järjestyksessään 448. Paloheinämaraton Helsingin Paloheinässä. Kisaa on pyörittänyt vuodesta 2006 lähtien viereisessä kuvassa esiintyvä Anders Colliander ja aivan omin voimin. Colliander on itsekin maratonmiehiä ja hän on juossut tähän mennessä 325 maratonkisaa. Lisätietoja Paloheinämaratonista saa tästä linkistä, josta löytyy infoa mm. juoksun taustasta, sijainnista, ohjeista, kisamatkoista, sarjoista, reitistä, ilmoittautumisesta, osallistumismaksusta ja kilpailukalenterista.

Itse avasin myös Suomen juoksut tältä vuodelta, kun tarjolla oli lyhyempiäkin matkoja. Valitsin tutun minimaratonin eli 10,5 kilometrin reitin, joka vaati kaksi kertaa käyntiä Pirkkolan puoleisessa kääntymispisteessä. Paloheinän maratonille osallistuu ennen kaikkea määrämaratoonareita, jotka hankkivat itselleen näin yhden maratonin lisää. Nytkin maratonille osallistui 17 juoksijaa, jotka ovat lähes kaikki Suomen 100+ listan maratoonareita eli he ovat juosseet 100 maratonia tai enemmän. Paloheinämaraton on siitä hyvä kisa, että matkoja on runsaasti aina 5 kilometristä ylöspäin, joten jokainen voi aloittaa kehittymisensä kestävyysjuoksijana lyhyellä matkalla ja kasvattaa matkaa kunnon myötä ylöspäin aina maratoniin saakka. Kaupan päälle saa vielä hyvähenkistä tukea konkarijuoksijoilta.

Suomen määrämaratoonareiden kärkikaksikko Kalevi Saukkonen ja Hans Mannsten (kuvassa) olivat molemmat mukana tälläkin kertaa. Kalevi Saukkoselle maraton oli hänen 2297. maratoninsa ja Hans Mannstenille 1546. maraton. Juttelin Hansin kanssa ja hän mainitsi matkustavansa jo tänään laivalla Tukholmaan, jossa odottaa perinteinen Tukholman maraton lauantaina 1.6. Ja Kalevi Saukkonen juoksee tiettävästi seuraavan maratoninsa Littoisissa sunnuntaina 2.6.  Tiistaina 4.6 Saukkosella on oma synttärimaratoninsa Loimaalla 100mc-maratonin yhteydessä, jolloin hän täyttää 76 vuotta. Maratonkisoja riittää määrämaratoonareille ja ne pitävät heidät kiireisinä.

Sitten omaan 10,5 kilometrin juoksuun. Juoksu oli arvattavasti vaikea matkustelun ja muun hässäkän seurauksena. Niinpä en ottanutkaan kisaa liian vakavasti, vaan tarkoituksena oli päästä maaliin reippaana ja hyväkuntoisena. Tätä avitti myös se että kisassa on liukuva startti, joten juoksijat voivat kisata yhdessä samanaikaisesti tai sitten yksin omaan tahtiin, kuten minä eilen. Niinpä aikani oli vaatimaton 58.35, mutta sillä irtosi voitto.

Tulokset ovat tässä.  

maanantai 27. toukokuuta 2019

Kaakkois-Aasian juoksukisat

Reissun mitalisaalis

Tämänkertainen Kaakkois-Aasian reissu vetelee viimeisiään. Matkan aikana tuli osallistuttua yhdeksään juoksukisaan, joista yksi Singaporessa, yksi Indonesiassa ja seitsemän Thaimaassa. Thaimaan kisoja olisi tullut enemmänkin, jos joulukuun ilmoittautumiset olisivat onnistuneet. Nyt erinäisistä vaikeuksista johtuen joulukuun saldo oli pyöreät nolla kisaa.

Kokonaisuutena kisamäärä on ihan tyydyttävä kuten myös harjoituskilometrien määrä. Kuten aiemmin mainitsin, alkuvuoden osalta harjoituskilometrejä on kertynyt enemmän kuin edellisenä vuonna. Ainoastaan harjoitusten tehossa on parannettavaa, sillä kuumuuden, väsymyksen ja ehkä laiskuudenkin takia kovat harjoitukset ovat jääneet turhan vähäisiksi. Tällaisissa harjoituksissa olisi hyvä olla mukana muita harjoituskavereita ja miksei valmentajakin, jotta treeneistä saisi ulosmitattua maksimaaliset tehot.

Singaporen ja Indonesian reissut olivat mukavia siinä mielessä, että vierailin kyseisissä maissa ensimmäistä kertaa. Singapore osoittautui siistiksi, mielenkiintoiseksi ja vauraaksi maaksi ennakko-odotusten mukaisesti. Kaupunkivaltiosta löytyi myös keskustaa edullisempi asuntoalue, joka muistutti ruokakulttuuriltaan ja hinnaltaan lähes Thaimaan tasoa ja asumiseltaan edullista eurooppalaista hintaluokkaa. Siellä kyllä kelpasi viettää aikaa.

Indonesia oli myös odotusten mukainen. Vierailin pääkaupunki Jakartan naapurikaupungissa Tangerangissa ja se oli varmaan tyypillinen esikaupunkialue huonoine ja kuoppaisine teineen sekä sekavine rakennuksineen. Islamilainen kulttuuri löi myös voimakkaasti läpi. Minun piti poiketa myös Jakartaan, mutta lyhyt reissu ja erilaiset epäselvyydet estivät sen. Soekarno-Hattan lentokentältä olisi voinut matkustaa Jakartaan joko bussilla tai rautateitse. Mutta kun katselin aikatauluja ja reittejä, niin ne olivat niin sekavia, että katsoin parhaimmaksi jättää pääkaupunkiin tutustumisen seuraavaan matkaan, jos sellainen vielä tulee eteen.

Mielellään sitä taas vaihtaa maisemia ja pääsee samalla normaaleihin suomalaisiin kesälämpötiloihin. Suomen juoksukalenteriakin on tullut selattua ja kyllähän sieltä kisoja löytyy. Mielelläni pyrin valitsemaan uusia käymättömiä kisoja ja paikkakuntia. Saa nähdä mitkä kisat toteutuvat kesän aikana.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vesakha Run, Pattaya

Lähtö- ja maalialue

Eilen juostiin Vesakha Buddha Dayn kunniaksi Vesakha Run Pattayalla, joka oli samalla meikäläisen viimeinen kisa tällä Thaimaan reissulla. Lähdin hyvissä ajoin kävelemään Buddha Hillille, jossa luulin kilpailukeskuksen sijaitsevan. Saavuttuani paikalle siellä ei näkynyt yhtäkään juoksijaa. Kyselin paikalla olevilta mopotakseilta, tietävätkö he mitään juoksukilpailusta. He vastasivat etteivät tiedä paikkaa, mutta tästä se reitti menee.

Muistelin juoksupaitaa ostaessani myyjän viittoneen alamäen suuntaan, joten lähdin sinnepäin. Hetken päästä tulikin juoksumerkkejä vastaan ja jatkoin eteenpäin. Välillä kyselin vastaantulijoilta tietävätkö he juoksupaikkaa, mutta he eivät tietäneet tai viittoivat sitten alaspäin. Lopulta minun täytyi hölkätä alas aina Bali Haille eli satama-alueelle asti ennen kuin kilpailukeskus maalialueineen tuli vastaan. Myyjä olisi voinut paitaa myytäessä sanoa että maali- ja lähtöalue on Bali Hailla, niin minulta olisi jäänyt muutama tuskanhiki valumatta, sillä pelkäsin myöhästyväni startista.

Juoksijoita maalialueella

No, lopulta pelkoa myöhästymisestä ei ollut, kun juoksunjärjestäjät eivät ottaneet stressiä lähtöajoista, vaan ottivat vastaan uusia juoksijoita kaikessa rauhassa. Juoksijoita saapuikin paikalle runsaasti, ehkä 400-500 kisaajaa, mikä on hyvä tulos kun juoksua ei mainostettu missään juoksukalenterissa. Minäkin sain oman juoksunumeroni M46, joka viittasi suoraan sarjaan eli kisasin veteraanimiehissä 46 vuotta ja sitä vanhemmat. Mitään juoksevaa numerointia ei ollut. Viimein starttilaukaus ammuttiin noin kello 15.30 eli puolisen tuntia ilmoitettua aikaa myöhemmin.

Kisa-alueella oli myös 8 kilometrin kilpailureitti esillä ja tiesin sen erittäin raa'aksi, sillä se kulki osin omia tuttuja juoksureittejäni. Startista lähdettiin kipuamaan ylös kohti Buddha Hilliä mutkitellen niin että jatkuvasti oli joko rankkaa nousua tai jyrkkää laskua. Tätä jatkui aina maaliin saakka, vain loppuosuudella oli loiva pitempi alamäki. Kun ankaraan reittiin lisätään vielä kuuma keli, jossa lämpötila huiteli jossain 35-40 asteen vaiheilla riippuen siitä pääsikö aurinko paistamaan suoraan vai ei, niin kisa oli yksi kovimmista mitä olen koskaan juossut. Onneksi kunto oli sen verran ruosteessa, että se esti ottamasta koneesta kaikkea irti.

Juoksu on takana

Niinpä saapuessani maaliin minulle ei tyrkätty erillistä pahvilappua, joka olisi tietänyt pääsemistäni viiden palkitun joukkoon. Sain tyytyä osallistumismitaliin ja pieneen Buddhan koruun. Juttelin maalialueella sarjani kärkipään kanssa ja he sanoivat aikansa olleen noin 38 minuuttia, mikä osoittaa reitin ja olosuhteiden raakuutta. Valitettavasti en tiedä omaa aikaani, kun järjestäjillä ei ollut kelloa maalialueella enkä itse ole pitänyt aikarautaa kädessä pariinkymmeneen vuoteen. Mutta arvelisin ajan olleen noin 45 minuuttia, ehkä hieman alle. Sijoituslukunikin on arvoitus, mutta arvelisin olleeni 12 parhaan joukossa. Matkan varrella eräs katselija huusi minun olleen kymmenen joukossa sarjassani, mikä saattaa olla lähellä totuutta.

Buddha- päivän teema oli esillä juoksun jälkeen, kun kymmenet munkit pitivät maalialueella oman hartaushetkensä, jossa monotoniset rukoukset seurasivat toinen toistaan. Juoksijat jättivät sen taustamusiikiksi ja keskittyivät runsaaseen ruoka- ja juomatarjontaan. Palkintopöytä oli runsas ja komea, mutta sen anti jaettiin nuoremmille kisaajille, mikä ihan oikein onkin. Mitä useampi nuori jaksaa harrastaa tätä vaativaa mutta terveyttä edistävää lajia, sitä parempi.

Thaimaan viimeinen viikko lähtee käyntiin. Kisoja ei enää ole, mutta harjoitusta jatketaan päivittäin. Vuoden alku on ollut harjoituskilometrien määrässä edellistä vuotta parempi, joten siinä mielessä voi olla tyytyväinen. Tämäkään reissu ei ole mennyt hukkaan.

perjantai 17. toukokuuta 2019

Reissun viimeinen juoksu

Juoksun mainosesite

Huomenna 18.5.2019 on Thaimaassa suuri Visakha (Vesakha) Buddha Day, mikä on vapaapäivä ja jolloin esimerkiksi alkoholia ei myydä laisinkaan. Sen kunniaksi Pattayan Buddha Hillillä juostaan kilpaa poikkeuksellisesti iltapäivällä kello 15. Sää tulee olemaan haastava eli todella kuuma. Thaimaalaiset menevät Visakha- päivänä yleensä paikalliseen temppeliin antamaan lahjojaan Buddhalle (munkeille) ja meritoitumaan. Tuo meritoituminen on hyvän antamista ja buddhalainen uskoo että antamalla hyvää saat itse hyvää joko tässä elämässä tai tulevissa reinkarnaatioissa eli jälleensyntymisissä.

Kerroin tästä juoksusta jo aiemmassa jutussa. Lupauksen mukaisesti menin Buddha Hillille tarkistamaan, josko siellä myytäisiin juoksupakettia kyseiseen juoksuun. Löysin helposti kuvan mainosplakaatin, mutta ketään myyjää ei ollut paikalla. Onneksi mainosesitteessä oli puhelinnumeroita ja soitin niistä ensimmäiseen. Mies vastasi puhelimeen ja kerroin thaiksi haluavani ilmoittautua Visakha-juoksuun. Mies lupasi tulla paikalle pikimmiten.

Juoksupaita

Jäin odottelemaan ja noin puolen tunnin kuluttua auto kaartoikin paikalle ja siitä nousi mies ja nainen asettelemaan myyntipöytää kuntoon. Maksoin edullisen osallistumismaksun 200 bahtia ja sain T-paidan vastineeksi. Kysyin myös kilpanumeroa, mutta sitä vastaan annettiin jokin numeropaperi. Mies kertoi että kilpanumeron saisi vasta kisapäivänä juoksupaikalta. Sarjoista kysyessäni veteraaneille on ilmeisesti vanhin sarja M45+, joten joudun taistelemaan parikymmentä vuotta itseäni nuorempien kanssa. No, sillä ei ole väliä, sillä juoksutauon ja sairauden jälkeinen viikko on ollut vaikeaa ja rankkaa palautumista juoksun ääreen. Myös kova kuumuus on vaikeuttanut kuntoon pääsyä. Tältä pohjalta maaliin pääseminen on jo hyvä suoritus.

Tuo vaikea paluu juoksukuntoon ja kuumat olosuhteet vaikuttivat myös siihen, että en ilmoittautunut seuraavan viikonlopun (25-26.5) juoksuihin, vaikka sellaisia olisi ollut tarjolla, vieläpä esimerkiksi Rayongissa ja Chonburissa eli suhteellisen lähellä Pattayaa. Tuon viikonlopun jälkeen onkin edessä paluu Suomeen inhimillisimpiin lämpötiloihin.

torstai 9. toukokuuta 2019

Ineos 1.59 Challenge

Eliud Kipchoge ja
Ineos 1.59 Challenge
Kuva: gorun.gr

Kolme päivää sitten eli 6.5.2019 julkisuuteen tuli tieto projektista, jossa juuri Lontoon maratonin voittanut kaikkien aikojen maratoonari Kenian Eliud Kipchoge yrittää toistamiseen epävirallista kahden tunnin alitusta maratonilla. Edellinen yritys oli tasan kaksi vuotta sitten Monzassa Italiassa (Breaking2), jossa lopputulos meni niukasti yli kahden tunnin, 2.00.25. Uuden yrityksen sponsorina on Englannin rikkain mies Sir Jim Ratcliffe ja hänen petrokemian firmansa Ineos, josta tulee myös projektin nimi Ineos 1.59 Challenge. Tuo projektin julkistuspäivä 6.5 ei ole sattumaa, vaan tarkoituksellista, sillä 6.5.1954 Roger Bannister alitti ensimmäisenä juoksijana neljän minuutin rajan maililla. Kahden tunnin alitusta maratonilla rinnastetaan mielellään tuohon mailinjuoksuun, kuten tehtiin kaksi vuotta sitten Monzassa.

Sir Jim Ratcliffe
Kuva: INEOS

Eliud Kipchoge joutuu näin jättämään Dohan MM-maratonin väliin, sillä tuo Ineos 1.59 Challenge juostaan lokakuun puolivälissä Englannissa, todennäköisesti Lontoossa. Juoksureitiksi on kaavailtu 2-3 kilometrin kierrosta esimerkiksi jossain Lontoon puistossa. Yksi asia tulee muuttumaan Monzan yrityksestä, sillä nyt paikalle haalitaan jopa kymmeniätuhansia katsojia, kun Monzan yrityksessä oli todistajina vain sponsori Niken kultapossukerholaiset ja media. Muilta osin noudatetaan Monzan "epävirallisuutta": alati vaihtuvat jänikset, jotka juoksevat aurassa tuulen halkojina mitä isoseinäiseltä kelloautolta suojattavaa jää ja mopedein tapahtuva vauhdissa tankkaus. Viime kerralla Kipchogen kirittäjinä toimi kaksi eliittijuoksijaa, Lelisa Desisa ja Zersenay Tadese, mutta heistä ei ollut juurikaan apua. Siksi tämänkertaisessa juoksussa vaihtuvat jänikset riittänevät ja rahaakin säästyy.

Mikä panee Eliud Kipchogen luopumaan MM-maratonista ja osallistumaan epäviralliseen ME-yritykseen? Tietenkin raha, sillä vaikka MM-voitostakin maksetaan mukavasti, niin se ei vedä lainkaan vertoja siihen mitä Kipchoge kääräisee tästä uudesta kahden tunnin ennätysyrityksestä, varsinkin jos hän siinä onnistuu. Näin se raha ohjaa urheilutoimintaa virallisista kisoista epävirallisiin koitoksiin. Sitten vielä ajatusleikkiä, miksei epävirallista ME-yrityksen onnistumista varmisteta esimerkiksi alamäkireitillä, pomppukengillä ja testosteronipiikillä? Jos kuitenkin rikotaan virallisia sääntöjä, niin missä on raja vai onko sitä missään? Ennätys on kuitenkin epävirallinen, niin so what.

Siinäpä pähkinää purtavaksi itse kullekin.

Lopuksi Ineos 1.59 Challenge- projektin esittelyvideo, joka on tässä.  

tiistai 7. toukokuuta 2019

Sairaana

Judd Trump
Kuva: nationmultimedia.com

Viimeisestä Bangkokin juoksusta on kulunut nyt kahdeksan päivää ja se aika on mennyt kovassa flunssassa ja köhässä. Lääkettä on mennyt runsaasti ja juoksut ovat luonnollisesti jääneet nollaan kilometriin. Tänään ostin vielä yskänlääkettä, mutta pian varmaankin päästään terveen kirjoihin.

Juoksusta ja muusta liikunnasta vapautuvan ajan on voinut satsata esimerkiksi snookerin MM-kisojen seuraamiseen. Snooker on meikäläiselle yksi viihdyttävimmistä urheilulajeista mitä seuraamiseen tulee. Valitettavasti asuntoyhtiöni TV-kanavat eivät näytä tätä älykästä ja taidokasta lajia, joten olen joutunut katsomaan sitä hieman baarista käsin ja ennen kaikkea netin YouTubesta jälkilähetyksinä. Mielenkiintoisimmat urheilulajit minulle ovat snookerin ohella luonnollisesti yleisurheilu ja kaupunkimaratonit, mutta niitäkin näkee harvoin täällä TV:stä. Sen sijaan pyöräilyä, golfia, tennistä, pöytätennistä, sulkapalloa, lentopalloa, koripalloa, nyrkkeilyä ja painonnostoa kyllä näkyy ja tietenkin jalkapalloa, seitsemältä kanavalta samaan aikaan ja yhtä soittoa. Ei mitään järkeä.

No, snookerin MM:n voitti kuvan Judd Trump Englannista ja se oli hänelle ensimmäinen laatuaan. Loppukilpailuvastustaja Skotlannin John Higgins hävisi finaalin selvin numeroin 18-9. Higgins on nelinkertainen MM ja voitti viimeksi vuonna 2011 juuri Judd Trumpin loppuottelussa. Nyt osat vaihtuivat ja Trump pääsi juhlimaan ensimmäistä MM-voittoa. John Higgins on ollut nyt kolmena peräkkäisenä vuonna MM-loppuottelussa ja hävinnyt ne kaikki. Ehkä seuraavalla kerralla taas onnistaa.

Kun juoksutauon lisäksi myös petankkipelit ja tietokilpailut ovat ohi tältä kaudelta, niin aikaa on voinut käyttää enemmän myös lukemiseen pakollisten viranomaisrutiinien lisäksi. Thaimaassa jos asuu pitempään, niin aina on työlistalla ulkomaanmatkan valmistelut viisumin ja leimojen takia tai sitten immigrationissa käynnit ja sinne vaadittavien paperien täyttäminen. Thaimaan byrokraatit täytyy pitää tyytyväisinä. Kuun alussa sain hoidettua nämä asiat kuntoon tämän matkan osalta.

Lääkkeet

Kirjoja on tullut luettua lukuisia, lähinnä suomenkielisiä. Lähes jokaisessa Suomi-baarissa on oma kirjavarasto, josta voi lainata kirjoja ja palauttaa ne takaisin. Aivan tuoreimpia kirjoja ei saa, vaan täytyy tyytyä siihen mitä on tarjolla. Syksyllä tosin "muuttolintujen" saapuessa Thaimaahan heillä on mukanaan uusiakin kirjoja, kuten itsellänikin. Täällä ne laitetaan kiertoon muiden luettavaksi, niin niitä ei tarvitse raahata takaisin. Kuvan Reijo Mäen kertomuskokoelma on työn alla Välimeren huumekaupasta kertovan kirjan ohella.

Juoksut ovat siis olleet seis jo viikon ajan, mutta vielä olisi toiveissa päästä kisaamaan kerran tämän matkan aikana. Pattayallakin olisi juoksu noin kahden viikon kuluttua, mutta en ole päässyt vielä ilmoittautumaan, koska se ei ole julkisessa kalenterissa. Kisaa todennäköisesti myydään Buddha Hillillä, joten täytyy poiketa siellä tarkistamassa. Kerron myöhemmin kuinka tässä juoksukisan etsimisessä käy.