Kuva: Lasse Viren
Juoksuvideoiden yhteydessä löysin Youtube-klipit lähes kaikista kestävyysjuoksun arvokisavoittajistamme. Mainitsin silloin, että lukuisia ME-juoksuja jää videosaaliin ulkopuolelle. ME-juoksija Taisto Mäestä löytyi kyllä hyvä klippi Oulusta, mutta se ei ollut ME-juoksu. Nyt netistä tarttui haaviini kaksi suomalaista ME-juoksua. Molemmat lyhyet videot ovat Tukholman stadionilta eli kyseessä ovat Jouko Kuhan esteiden ME-juoksu vuodelta 1968 ja Lasse Virenin 2 mailin ME-juoksu olympiavuodelta 1972. Kuhasta on lisäksi lyhyt haastattelu. Kaupan päälliseksi klipissä on kaksi keihäänheiton ME-heittoa: Tiina Lillakin vuoden 1982 ja Seppo Rädyn vuoden 1991 kiskaisut.
Tämä ME-video on tässä.
Laitetaan lisukkeena vielä toinen yleisurheiluvideo ja jälleen Oulusta. Kyse on Suomi-Ranska maaottelusta vuodelta 1970. Klipin helmi on Juha Väätäisen 10000 metrin SE-juoksu ajalla 28.19,6 ja jossa Seppo Tuominen tuli toiseksi ja Seppo Nikkari neljänneksi.
Tämä video tässä.
tiistai 31. maaliskuuta 2015
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
Bangkokin kymppi kaatosateessa
Kuva: Victory Monument
Valitsin sitten kahdesta Bangkokin juoksusta sen, joka oli PMK-sairaalan yhteydessä Victory Monumentin lähellä. Syynä oli se, että Pattayalta pääsee minibussilla suoraan Victory Monumentille ja takaisin. Olen juossut kisan jo kahdesti aiemmin, joten paikka oli muutenkin tuttu.
Ilmoittauduin kisaan lauantai-iltana, jonka jälkeen alkoi majapaikan metsästys. Siinä oli aluksi ongelmia, kun ensimmäinen löytämäni hotelli oli täynnä ja toinen majatalo ei hyväksynyt passin kopiota, vaan olisi vaatinut alkuperäisen passin. Erikoinen vaatimus, johon olen kyllä törmännyt aiemminkin. Sitten onneksi suuntasin tutuille kaduille ja vastaan tuli Guest House, jossa olin edellisellä kerralla. Sinne pääsin nytkin ja varsin edullisesti.
Heräsin aamulla kello neljän aikoihin ja aamuvalmistelujen jälkeen kävelin juoksupaikalle. Vähän ennen juoksun starttia alkoi sitten kaatosade, jota jatkui koko kisan ja aina palkintojenjakoon saakka. Se oli uusi kokemus Thaimaan juoksuissa, vain Penangin juoksussa Malesiassa satoi kaatamalla, mutta se alkoi vasta juoksun loppupuolella. Minua kaatosade ei haitannut, kun lämpötila putosi huomattavasti. Kadut kyllä lainehtivat valtoimenaan vettä, jossa juoksutossut kastuivat heti, mutta tilanne oli kaikille sama.
Juoksu meni kaikin puolin mukavasti ja lopputuloksena oli toinen sija M60-sarjassa. Voittajakin oli näköyhteyden päässä, joten kärkikään ei ollut kaukana. Maalialueen kello näytti aikaa 42.20 10,5 kilometrin matkalle.
Jälkikommentti: Virallinen aika oli sitten 42.34.
Tulokset löytyivät kuin löytivätkin netistä ja ne ovat tässä viiden parhaan eli palkitun osalta.
Alla on vielä koko kisan viisi nopeinta miestä palkintojenjaossa. Jälkikorjaus: Onkin vain yleisen sarjan viisi nopeinta. Yllättäen nopeimmat juoksijat olivat veteraanisarjoissa.
Valitsin sitten kahdesta Bangkokin juoksusta sen, joka oli PMK-sairaalan yhteydessä Victory Monumentin lähellä. Syynä oli se, että Pattayalta pääsee minibussilla suoraan Victory Monumentille ja takaisin. Olen juossut kisan jo kahdesti aiemmin, joten paikka oli muutenkin tuttu.
Ilmoittauduin kisaan lauantai-iltana, jonka jälkeen alkoi majapaikan metsästys. Siinä oli aluksi ongelmia, kun ensimmäinen löytämäni hotelli oli täynnä ja toinen majatalo ei hyväksynyt passin kopiota, vaan olisi vaatinut alkuperäisen passin. Erikoinen vaatimus, johon olen kyllä törmännyt aiemminkin. Sitten onneksi suuntasin tutuille kaduille ja vastaan tuli Guest House, jossa olin edellisellä kerralla. Sinne pääsin nytkin ja varsin edullisesti.
Heräsin aamulla kello neljän aikoihin ja aamuvalmistelujen jälkeen kävelin juoksupaikalle. Vähän ennen juoksun starttia alkoi sitten kaatosade, jota jatkui koko kisan ja aina palkintojenjakoon saakka. Se oli uusi kokemus Thaimaan juoksuissa, vain Penangin juoksussa Malesiassa satoi kaatamalla, mutta se alkoi vasta juoksun loppupuolella. Minua kaatosade ei haitannut, kun lämpötila putosi huomattavasti. Kadut kyllä lainehtivat valtoimenaan vettä, jossa juoksutossut kastuivat heti, mutta tilanne oli kaikille sama.
Juoksu meni kaikin puolin mukavasti ja lopputuloksena oli toinen sija M60-sarjassa. Voittajakin oli näköyhteyden päässä, joten kärkikään ei ollut kaukana. Maalialueen kello näytti aikaa 42.20 10,5 kilometrin matkalle.
Jälkikommentti: Virallinen aika oli sitten 42.34.
Tulokset löytyivät kuin löytivätkin netistä ja ne ovat tässä viiden parhaan eli palkitun osalta.
Alla on vielä koko kisan viisi nopeinta miestä palkintojenjaossa. Jälkikorjaus: Onkin vain yleisen sarjan viisi nopeinta. Yllättäen nopeimmat juoksijat olivat veteraanisarjoissa.
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Juoksuvalmisteluja
Kolme viikkoa on kulunut edellisestä juoksukilpailusta ja on aika kisata jälleen ylihuomenna Bangkokissa. Sinne mennään huomenna bussilla kuten niin usein aiemmin.
Kambodzasta paluun jälkeinen aika on mennyt säännöllisessä harjoittelussa, joka on sisältänyt juoksun lisäksi kävelyä, uintia, kuntosalia ja hierontaa. Juoksukisaa edeltävät pari päivää ovat muodostuneet täällä Thaimaassa omanlaiseksi rutiiniksi. Perjantai ja lauantai ovat juoksusta vapaata, mutta perjantai sisältää reissun Pattaya-saunalle Pohjois-Pattayalle.
Ennen saunomista vedän siellä vajaan tunnin kuntosalivuoron. Vaikka kuntosali on kaikkea muuta kuin moderni, siinä pystyy suorittamaan välttämättömimmät harjoitteet. Sitten on aika rentoutua.
Pattaya-saunalla on kaksi saunaa: tavallinen suomalaistyylinen kuuma sauna ja höyrysauna. Vuorottelen niissä molemmissa ja väliajalla pulahdan kylmään vesialtaaseen. Kylmä vesi palauttaa tehokkaasti lihaksia kovista treeneistä. Vajaan kahden tunnin visiitin jälkeen saunasta palaa uusi ja virkistynyt mies.
Pattaya-saunalta menen yleensä vielä suoraan thaihierontaan, jos en ole hierotuttanut itseäni jo torstai-iltana. Niin tänäänkin. Sokeiden hierontakeskus Jomtienissa, T.B.M.I, on muodostunut kantapaikakseni hyvien hierojien ja edullisen hinnan ansiosta. Sokeilla ja huononäköisillä henkilöillä vajavainen näköaisti korvautuu usein muilla aisteilla ja tuntuu että näillä hierojilla se on korvautunut normaalia herkemmällä tuntoaistilla, joka löytää helposti jumittuneet lihakset. Tunnin hieronta riittää minulle, vaikka monet nautiskelevat käsittelyssä kaksikin tuntia.
Näillä tutuilla eväillä matkataan sitten huomenna Bangkokiin ja todetaan, kuten suuremmatkin urheilijat: teen parhaani, katsotaan mihin se riittää.
Kambodzasta paluun jälkeinen aika on mennyt säännöllisessä harjoittelussa, joka on sisältänyt juoksun lisäksi kävelyä, uintia, kuntosalia ja hierontaa. Juoksukisaa edeltävät pari päivää ovat muodostuneet täällä Thaimaassa omanlaiseksi rutiiniksi. Perjantai ja lauantai ovat juoksusta vapaata, mutta perjantai sisältää reissun Pattaya-saunalle Pohjois-Pattayalle.
Ennen saunomista vedän siellä vajaan tunnin kuntosalivuoron. Vaikka kuntosali on kaikkea muuta kuin moderni, siinä pystyy suorittamaan välttämättömimmät harjoitteet. Sitten on aika rentoutua.
Pattaya-saunalla on kaksi saunaa: tavallinen suomalaistyylinen kuuma sauna ja höyrysauna. Vuorottelen niissä molemmissa ja väliajalla pulahdan kylmään vesialtaaseen. Kylmä vesi palauttaa tehokkaasti lihaksia kovista treeneistä. Vajaan kahden tunnin visiitin jälkeen saunasta palaa uusi ja virkistynyt mies.
Pattaya-saunalta menen yleensä vielä suoraan thaihierontaan, jos en ole hierotuttanut itseäni jo torstai-iltana. Niin tänäänkin. Sokeiden hierontakeskus Jomtienissa, T.B.M.I, on muodostunut kantapaikakseni hyvien hierojien ja edullisen hinnan ansiosta. Sokeilla ja huononäköisillä henkilöillä vajavainen näköaisti korvautuu usein muilla aisteilla ja tuntuu että näillä hierojilla se on korvautunut normaalia herkemmällä tuntoaistilla, joka löytää helposti jumittuneet lihakset. Tunnin hieronta riittää minulle, vaikka monet nautiskelevat käsittelyssä kaksikin tuntia.
Näillä tutuilla eväillä matkataan sitten huomenna Bangkokiin ja todetaan, kuten suuremmatkin urheilijat: teen parhaani, katsotaan mihin se riittää.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Suomalaisia kestävyysjuoksun ME-miehiä
Totesin aiemmin tuossa 25000 metrin jutussani, että suomalaisia ME-miehiä on harvinaisen paljon 20 ja 30 kilometrin matkoilla. Rupesin sitten listaamaan näitä ennätysjuoksijoitamme kaikilla kestävyysmatkoilla. Rajaan matkat ulkotiloihin 2000 metristä maratoniin eli luokittelen alle mailin matkat keski- ja pikamatkoiksi sekä yli maratonin matkat ultrajuoksuiksi. Tämä on minun luokittelu ja siihen on tyytyminen. Sisärataennätykset, joita esimerkiksi Paavo Nurmi ja Ville Ritola juoksivat lukuisia USA:ssa, jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Ennätykset ovat yksilölajeissa ja miesten ja naisten sarjoissa eli viestien sekä nuorten ja veteraanien ME:t eivät ole mukana. Suomalaiset ME-miehet ovat alla aakkosjärjestyksessä. Naisia ei ennätyslistoilla valitettavasti ole, kun Riitta Salinin ME on 400 metriltä, joten voimme puhua suoraan miehistä eikä henkilöistä.
Kuva: Viljo Heino
1. Mikko Ala-Leppilampi (1943-2005)
Mikko Ala-Leppilampi juoksi ME:n 25 kilometrin maantiejuoksussa vuonna 1968.
2. Viljo Heino (1914-1998)
Emil Zatopekin kova kilpakumppani ja vuoden 1946 10000 metrin EM-voittaja teki kaksi maailmanennätystä 10000 metrillä ja muita ME-tuloksia neljällä, kuudella ja kymmenellä maililla, 15000 metrillä, tunnin juoksussa ja 20000 metrillä.
3. Mikko Hietanen (1911-1999)
Vuoden 1946 maratonin EM-voittaja teki vuosina 1946-1948 ME-tuloksia 15 maililla, 20 maililla, 25000 metrillä ja 30000 metrillä.
4. Gunnar Höckert (1910-1940)
Talvisodassa kaatunut Berliinin olympialaisten 5000 metrin olympiavoittaja teki samana olympiavuonna 1936 ME:t 2000 metrillä, 3000 metrillä ja kahdella maililla.
5. Volmari Iso-Hollo (1907-1969)
Kaksinkertainen 3000 metrin estejuoksun olympiavoittaja saavutti ME:n neljällä maililla vuonna 1933 ja 15000 metrillä vuonna 1936. Esteissä hänellä oli luonnollisesti maailmanennätyksiä, mutta ne olivat siihen aikaan epävirallisia.
6. Pentti Karvonen (s.1931)
Pentti Karvonen juoksi vuonna 1955 kaksi virallista ME:tä 3000 metrin esteissä, kun niitä lopulta alettiin listata. Erikoista asiassa on se, että samaan aikaan Olavi Rinteenpään vuonna 1953 juoksema SE oli Karvosen ME:iä parempi. Nämä ovat näitä tilastourheilun ja urheilubyrokratian kukkasia.
7. Hannes Kolehmainen (1889-1966)
Suomen ensimmäinen kestävyysjuoksun olympiasankari saavutti lukuisia ME-tuloksia. Ennätyksiä syntyi ainakin 3000 metrillä, 5000 metrillä, 25000 metrillä, 30000 metrillä ja maratonilla.
8. Tatu Kolehmainen (1885-1967)
Tukholman olympiakisoihin 1912 ylikuntoon itsensä harjoitellut Tatu saavutti ME:n 20000 metrillä vuonna 1913.
9. Jouko Kuha (s.1939)
Suomen kestävyysjuoksun 1970-luvun nousun airut räväytti vuonna 1968 Tukholmassa tekemällä 3000 metrin esteiden ME:n.
10. Ville Kyrönen (1891-1959)
USA:ssa asunut ja vaikuttanut nilsiäläinen osallistui olympialaisiin 20 vuoden jänteellä 1912-1932. Hän teki ME:n 20000 metrillä vuonna 1924.
11. Viljo Kämäräinen (?)
Helsingin Jyryn Viljo Kämäräinen teki ME:n sekä 25000 metrillä että 30000 metrillä vuonna 1915.
Kuva: Lauri Lehtinen Los Angelesin olympiavoittoon
12. Lauri Lehtinen (1908-1973)
Los Angelesin 1932 5000 metrin olympiavoittaja teki päämatkallaan myös ME:n samaisena olympiavuonna 1932. Väliaikana tuli samalla kolmen mailin ME.
13. Martti Marttelin (1897-1940)
Amsterdamin olympialaisissa 1928 maratonpronssia saavuttanut ja talvisodassa kaatunut Martti Marttelin paransi 25000 metrin ME:tä kahdesti vuosina 1928 ja 1930.
14. Taisto Mäki (1910-1979)
Taisto Mäki paransi 10000 metrin ME:tä kahdesti vuosina 1938 ja 1939. Jälkimmäisellä kerralla alitettiin 30 minuutin haamuraja ensimmäistä kertaa. Muut ME:t syntyivät 2 maililla, 3 maililla, 5000 metrillä ja 6 maililla.
15. Seppo Nikkari (s.1948)
Seppo Nikkari oli yksi 1970-luvun kulta-ajan juoksijoista. Arvokisamitaleja ei tullut, mutta ME kylläkin, 25000 metrillä lokakuussa vuonna 1973 Jyväskylässä.
16. Paavo Nurmi (1897-1973)
Juoksijoiden kuningas saavutti 25 henkilökohtaista ME:tä. ME-matkoja olivat 1500 metriä, 1 maili, 2000 metriä, 3000 metriä, 2 mailia, 3 mailia, 5000 metriä, 6 mailia, 10000 metriä,15000 metriä, 10 mailia, tunnin juoksu ja 20000 metriä.
17. Eino Purje (Borg) (1900-1984)
Eino Purje, alkujaan Borg, rikkoi Paavo Nurmen 2000 metrin ME:n vuonna 1927.
18. Pekka Päivärinta (s.1949)
Pekka Päivärinta juoksi Suomen kestävyysjuoksun toistaiseksi viimeisimmän ME:n Oulussa toukokuussa 1975 25000 metrillä rikkoessaan Seppo Nikkarin silloisen ME:n. Jääkö sitten viimeiseksi suomalaiseksi kestävyysjuoksun ME:ksi, sen aika näyttää. Samana vuonna hieman aikaisemmin Päivärinta oli juossut ME:n 10 mailin maantiejuoksussa.
Kuva: Eino Oksanen
19. Eino Oksanen (s.1931)
Bostonin maratonin kolminkertainen voittaja ja kolmeen olympiamaratoniin osallistunut Eino Oksanen juoksi 20 mailin ME:n vuonna 1955.
20. Ville Ritola (1896-1982)
Peräseinäjoen susi Ville Ritola paransi viiden olympiakullan lisäksi kaksi kertaa 10000 metrin ME:tä vuonna 1924.
21. Iivari Rötkö (1893-1957)
Iivari Rötkö alitti Hannes Kolehmaisen ME-ajan 25000 metrillä vuonna 1928.
22. Ilmari Salminen (1902-1986)
Kympin olympia- ja EM-voittaja Ilmari Salminen rikkoi Paavo Nurmen 10000 metrin ME:n vuonna 1937.
23. Väinö Sipilä (1897-1987)
Pälkäneläinen Väinö Sipilä teki 20000 metrin ME:n vuonna 1926 ja 30000 metrin ME:n vuonna 1928.
Kuva: Albin Stenroos Pariisin maratonilla
24. Albin Stenroos (1889-1971)
Pariisin 1924 olympiamaratonin voittaja Albin Stenroos juoksi 20000 metrin ME:n vuonna 1923 ja 30000 metrin ME:n vuonna 1924.
25. Erkki Tamila (1911-2004)
Erkki Tamila ylsi 25000 metrin ME:hen vuonna 1939.
26. Lasse Viren (s.1949)
Nelinkertaisen olympiavoittajan ME:t tulivat 2 maililta, 5000 metriltä ja 10000 metriltä. Kaikki nämä olympiavuonna 1972.
27. Antti Viskari (1928-2007)
Antti Viskari vei Emil Zatopekilta 30000 metrin ME:n vuonna 1956.
Yllä olevien ME-miesten lisäksi on tietysti rajatapauksia. Pahimmat puutteet tulevat estejuoksusta, jossa myöhäinen ennätysten virallistaminen vasta 1950-luvun puolivälissä pudottaa Toivo Loukolan ja Olavi Rinteenpään pois. Maantiejuoksujärjestön ARRS ja kansainvälisen yleisurheilujärjestön IAAF erilaiset hyväksymiskriteerit tuovat myös ristiriitaisuuksia. ARRS listaa esimerkiksi Paavo Kotilan maratonin ME-mieheksi vuonna 1956, vaikka Jim Petersillä on vuodelta 1954 parempi aika. Saman ME-miehen tittelin ARRS antaa myös äskettäin edesmenneelle Esko Lipsoselle 25 kilometrin juoksusta vuonna 1978 Kaivopuistosta, vaikka Lasse Viren ja Lipsonen itse juoksivat tätä paremmin samassa paikassa vuonna 1976. Jos Virenille lisätään tuo 25 kilometrin ME vuodelta 1976, niin se vie Pekka Päivärinnalta viimeisimmän suomalaisen kestävyysjuoksun ME-tekijän tittelin.
Yksi lisäys olisi myös Viljami Kolehmaisen maratonin ME vuodelta 1912 ajalla 2.29.39,2. IAAF ei kuitenkaan voinut hyväksyä ennätystä Viljamin ammattilaisuuden takia. Viljami Kolehmaisen aikaa paremmin juoksi USA:n Albert Michelson vasta vuonna 1925.
Mutta kaiken kaikkiaan, mukavaa luettavaa tämä suomalaisten kestävyysjuoksijoiden ME-lista. Suomella on totta tosiaan kunniakas kestävyysjuoksuhistoria.
Kuva: Viljo Heino
1. Mikko Ala-Leppilampi (1943-2005)
Mikko Ala-Leppilampi juoksi ME:n 25 kilometrin maantiejuoksussa vuonna 1968.
2. Viljo Heino (1914-1998)
Emil Zatopekin kova kilpakumppani ja vuoden 1946 10000 metrin EM-voittaja teki kaksi maailmanennätystä 10000 metrillä ja muita ME-tuloksia neljällä, kuudella ja kymmenellä maililla, 15000 metrillä, tunnin juoksussa ja 20000 metrillä.
3. Mikko Hietanen (1911-1999)
Vuoden 1946 maratonin EM-voittaja teki vuosina 1946-1948 ME-tuloksia 15 maililla, 20 maililla, 25000 metrillä ja 30000 metrillä.
4. Gunnar Höckert (1910-1940)
Talvisodassa kaatunut Berliinin olympialaisten 5000 metrin olympiavoittaja teki samana olympiavuonna 1936 ME:t 2000 metrillä, 3000 metrillä ja kahdella maililla.
5. Volmari Iso-Hollo (1907-1969)
Kaksinkertainen 3000 metrin estejuoksun olympiavoittaja saavutti ME:n neljällä maililla vuonna 1933 ja 15000 metrillä vuonna 1936. Esteissä hänellä oli luonnollisesti maailmanennätyksiä, mutta ne olivat siihen aikaan epävirallisia.
6. Pentti Karvonen (s.1931)
Pentti Karvonen juoksi vuonna 1955 kaksi virallista ME:tä 3000 metrin esteissä, kun niitä lopulta alettiin listata. Erikoista asiassa on se, että samaan aikaan Olavi Rinteenpään vuonna 1953 juoksema SE oli Karvosen ME:iä parempi. Nämä ovat näitä tilastourheilun ja urheilubyrokratian kukkasia.
7. Hannes Kolehmainen (1889-1966)
Suomen ensimmäinen kestävyysjuoksun olympiasankari saavutti lukuisia ME-tuloksia. Ennätyksiä syntyi ainakin 3000 metrillä, 5000 metrillä, 25000 metrillä, 30000 metrillä ja maratonilla.
8. Tatu Kolehmainen (1885-1967)
Tukholman olympiakisoihin 1912 ylikuntoon itsensä harjoitellut Tatu saavutti ME:n 20000 metrillä vuonna 1913.
9. Jouko Kuha (s.1939)
Suomen kestävyysjuoksun 1970-luvun nousun airut räväytti vuonna 1968 Tukholmassa tekemällä 3000 metrin esteiden ME:n.
10. Ville Kyrönen (1891-1959)
USA:ssa asunut ja vaikuttanut nilsiäläinen osallistui olympialaisiin 20 vuoden jänteellä 1912-1932. Hän teki ME:n 20000 metrillä vuonna 1924.
11. Viljo Kämäräinen (?)
Helsingin Jyryn Viljo Kämäräinen teki ME:n sekä 25000 metrillä että 30000 metrillä vuonna 1915.
Kuva: Lauri Lehtinen Los Angelesin olympiavoittoon
12. Lauri Lehtinen (1908-1973)
Los Angelesin 1932 5000 metrin olympiavoittaja teki päämatkallaan myös ME:n samaisena olympiavuonna 1932. Väliaikana tuli samalla kolmen mailin ME.
13. Martti Marttelin (1897-1940)
Amsterdamin olympialaisissa 1928 maratonpronssia saavuttanut ja talvisodassa kaatunut Martti Marttelin paransi 25000 metrin ME:tä kahdesti vuosina 1928 ja 1930.
14. Taisto Mäki (1910-1979)
Taisto Mäki paransi 10000 metrin ME:tä kahdesti vuosina 1938 ja 1939. Jälkimmäisellä kerralla alitettiin 30 minuutin haamuraja ensimmäistä kertaa. Muut ME:t syntyivät 2 maililla, 3 maililla, 5000 metrillä ja 6 maililla.
15. Seppo Nikkari (s.1948)
Seppo Nikkari oli yksi 1970-luvun kulta-ajan juoksijoista. Arvokisamitaleja ei tullut, mutta ME kylläkin, 25000 metrillä lokakuussa vuonna 1973 Jyväskylässä.
16. Paavo Nurmi (1897-1973)
Juoksijoiden kuningas saavutti 25 henkilökohtaista ME:tä. ME-matkoja olivat 1500 metriä, 1 maili, 2000 metriä, 3000 metriä, 2 mailia, 3 mailia, 5000 metriä, 6 mailia, 10000 metriä,15000 metriä, 10 mailia, tunnin juoksu ja 20000 metriä.
17. Eino Purje (Borg) (1900-1984)
Eino Purje, alkujaan Borg, rikkoi Paavo Nurmen 2000 metrin ME:n vuonna 1927.
18. Pekka Päivärinta (s.1949)
Pekka Päivärinta juoksi Suomen kestävyysjuoksun toistaiseksi viimeisimmän ME:n Oulussa toukokuussa 1975 25000 metrillä rikkoessaan Seppo Nikkarin silloisen ME:n. Jääkö sitten viimeiseksi suomalaiseksi kestävyysjuoksun ME:ksi, sen aika näyttää. Samana vuonna hieman aikaisemmin Päivärinta oli juossut ME:n 10 mailin maantiejuoksussa.
Kuva: Eino Oksanen
19. Eino Oksanen (s.1931)
Bostonin maratonin kolminkertainen voittaja ja kolmeen olympiamaratoniin osallistunut Eino Oksanen juoksi 20 mailin ME:n vuonna 1955.
20. Ville Ritola (1896-1982)
Peräseinäjoen susi Ville Ritola paransi viiden olympiakullan lisäksi kaksi kertaa 10000 metrin ME:tä vuonna 1924.
21. Iivari Rötkö (1893-1957)
Iivari Rötkö alitti Hannes Kolehmaisen ME-ajan 25000 metrillä vuonna 1928.
22. Ilmari Salminen (1902-1986)
Kympin olympia- ja EM-voittaja Ilmari Salminen rikkoi Paavo Nurmen 10000 metrin ME:n vuonna 1937.
23. Väinö Sipilä (1897-1987)
Pälkäneläinen Väinö Sipilä teki 20000 metrin ME:n vuonna 1926 ja 30000 metrin ME:n vuonna 1928.
Kuva: Albin Stenroos Pariisin maratonilla
24. Albin Stenroos (1889-1971)
Pariisin 1924 olympiamaratonin voittaja Albin Stenroos juoksi 20000 metrin ME:n vuonna 1923 ja 30000 metrin ME:n vuonna 1924.
25. Erkki Tamila (1911-2004)
Erkki Tamila ylsi 25000 metrin ME:hen vuonna 1939.
26. Lasse Viren (s.1949)
Nelinkertaisen olympiavoittajan ME:t tulivat 2 maililta, 5000 metriltä ja 10000 metriltä. Kaikki nämä olympiavuonna 1972.
27. Antti Viskari (1928-2007)
Antti Viskari vei Emil Zatopekilta 30000 metrin ME:n vuonna 1956.
Yllä olevien ME-miesten lisäksi on tietysti rajatapauksia. Pahimmat puutteet tulevat estejuoksusta, jossa myöhäinen ennätysten virallistaminen vasta 1950-luvun puolivälissä pudottaa Toivo Loukolan ja Olavi Rinteenpään pois. Maantiejuoksujärjestön ARRS ja kansainvälisen yleisurheilujärjestön IAAF erilaiset hyväksymiskriteerit tuovat myös ristiriitaisuuksia. ARRS listaa esimerkiksi Paavo Kotilan maratonin ME-mieheksi vuonna 1956, vaikka Jim Petersillä on vuodelta 1954 parempi aika. Saman ME-miehen tittelin ARRS antaa myös äskettäin edesmenneelle Esko Lipsoselle 25 kilometrin juoksusta vuonna 1978 Kaivopuistosta, vaikka Lasse Viren ja Lipsonen itse juoksivat tätä paremmin samassa paikassa vuonna 1976. Jos Virenille lisätään tuo 25 kilometrin ME vuodelta 1976, niin se vie Pekka Päivärinnalta viimeisimmän suomalaisen kestävyysjuoksun ME-tekijän tittelin.
Yksi lisäys olisi myös Viljami Kolehmaisen maratonin ME vuodelta 1912 ajalla 2.29.39,2. IAAF ei kuitenkaan voinut hyväksyä ennätystä Viljamin ammattilaisuuden takia. Viljami Kolehmaisen aikaa paremmin juoksi USA:n Albert Michelson vasta vuonna 1925.
Mutta kaiken kaikkiaan, mukavaa luettavaa tämä suomalaisten kestävyysjuoksijoiden ME-lista. Suomella on totta tosiaan kunniakas kestävyysjuoksuhistoria.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Sekalaista
Juoksujeni listaaminen omaan osioonsa alkaa olla loppusuoralla. Päivitys on ollut hidasta, koska juoksupäiväkirja on kirjoitettu manuaalisesti vihkoon eikä siitä ole sähköistä versiota. Kirjoitustyön lisäksi hommaa on hidastanut kisojen linkitys. Klikkaamalla punaiseksi värjättyä linkkiä lukija pääsee kyseisen kisan tulossivulle. Sieltä moni lukija löytää varmaan itsensäkin. Alkupään juoksuista näitä linkkejä ei luonnollisestikaan ole, mutta loppua kohden niiden määrä kasvaa, kun nykyään lähes kaikki tulokset julkaistaan Internetissä.
Maraton alle 2.20- lista sai vihdoin uutta tietoa päivitettäväksi. Lukijavinkin perusteella listalla on nyt kaksi uutta maratoonaria. Käykääpä tsekkaamassa uudet nimet, jotka on mainittu myös viimeisimmässä kommentissani. Olisiko lista nyt valmis vai vieläkö löytyy juoksijoita maratonin kunniakerhoon? Tiedottakaa jos olette viisaampia!
Juoksutreenit jatkuvat entiseen malliin ja tämän kuun viimeisenä viikonloppuna startataan seuraavan kerran. Bangkokissa olisi tarjolla kaksikin kisaa, joista valita. Toinen kisa on Rama 8 sillalla ja toinen Victory Monumentin läheisyydessä. Molemmat paikat ovat tuttuja ennestään, joten paikan etsintään ei tarvise tuhlata aikaa.
Maraton alle 2.20- lista sai vihdoin uutta tietoa päivitettäväksi. Lukijavinkin perusteella listalla on nyt kaksi uutta maratoonaria. Käykääpä tsekkaamassa uudet nimet, jotka on mainittu myös viimeisimmässä kommentissani. Olisiko lista nyt valmis vai vieläkö löytyy juoksijoita maratonin kunniakerhoon? Tiedottakaa jos olette viisaampia!
Juoksutreenit jatkuvat entiseen malliin ja tämän kuun viimeisenä viikonloppuna startataan seuraavan kerran. Bangkokissa olisi tarjolla kaksikin kisaa, joista valita. Toinen kisa on Rama 8 sillalla ja toinen Victory Monumentin läheisyydessä. Molemmat paikat ovat tuttuja ennestään, joten paikan etsintään ei tarvise tuhlata aikaa.
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Cha Am jää väliin
Kuva: Jog and Joy
Päätös on sitten tehty. Kambodzan reissusta palautuminen vaatii pitemmän ajan ja siten Cha Amin Bikini Beach Run jää tällä kertaa väliin viehättävistä kuvista huolimatta. Olen juossut siellä kolme kertaa ja aina se on ollut hauska tapahtuma.
Kisassa on yksi Bikini-sarja sekä naisille että miehille - miehet tosin kisaavat uimahousuissa - palkintorahoilla höystettynä. Se takaa sen että Kenian miehet ja muutama nainen tulee paikalle ja pokkaavat suurimmat rahat. Lisäksi on Standardi-sarjat eri ikäluokille, jossa juostaan normaaleissa juoksuasuissa. Olen osallistunut tähän sarjaan ja päässyt joka kerta palkinnoille. Kaikkien standardisarjalaisten kesken jaetaan myös pienet rahapalkinnot kolmelle parhaalle naiselle ja miehelle. Jos joku liikuntaa harrastava liikkuu tulevana viikonloppuna Cha Amin suunnalla, niin kannattaa osallistua tähän erikoiseen kisaan.
Juoksutreenit jatkuvat normaaliin tapaan ja tarkoituksena olisi juosta vielä yksi kisa tässä kuussa jossakin päin Thaimaata. Huhtikuu onkin sitten hiljaisempi kausi kisojen suhteen vesijuhlasta (songkran) johtuen. Se on suuri thaimaalainen uudenvuodenjuhla, jolloin karnevaalitunnelma ja vesisota valtaavat ihmisten mielen.
Päätös on sitten tehty. Kambodzan reissusta palautuminen vaatii pitemmän ajan ja siten Cha Amin Bikini Beach Run jää tällä kertaa väliin viehättävistä kuvista huolimatta. Olen juossut siellä kolme kertaa ja aina se on ollut hauska tapahtuma.
Kisassa on yksi Bikini-sarja sekä naisille että miehille - miehet tosin kisaavat uimahousuissa - palkintorahoilla höystettynä. Se takaa sen että Kenian miehet ja muutama nainen tulee paikalle ja pokkaavat suurimmat rahat. Lisäksi on Standardi-sarjat eri ikäluokille, jossa juostaan normaaleissa juoksuasuissa. Olen osallistunut tähän sarjaan ja päässyt joka kerta palkinnoille. Kaikkien standardisarjalaisten kesken jaetaan myös pienet rahapalkinnot kolmelle parhaalle naiselle ja miehelle. Jos joku liikuntaa harrastava liikkuu tulevana viikonloppuna Cha Amin suunnalla, niin kannattaa osallistua tähän erikoiseen kisaan.
Juoksutreenit jatkuvat normaaliin tapaan ja tarkoituksena olisi juosta vielä yksi kisa tässä kuussa jossakin päin Thaimaata. Huhtikuu onkin sitten hiljaisempi kausi kisojen suhteen vesijuhlasta (songkran) johtuen. Se on suuri thaimaalainen uudenvuodenjuhla, jolloin karnevaalitunnelma ja vesisota valtaavat ihmisten mielen.
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Phnom Penhissä jälleen
Palasin eilen bussilla Sihanoukvillestä takaisin Phnom Penhiin. Menin heti illalla matkatoimistoon kyselemään Thaimaan viisumin tilaa. Ja siellähän se odotti valmiina poimittavaksi, turistiviisumi yhdellä sisääntulolla. Sillä minä pärjäänkin hyvin toukokuun alkuun, jolloin on aika palata Suomeen.
Illalla tein myös ensimmäisen palauttavan juoksulenkin Sihanoukvillen minimaratonin jälkeen. Kyllä oli kankeaa ja voimatonta meno, joten puolimaratonilta laistaminen taisi olla ihan oikea ratkaisu. Juoksentelin Mekongin joen rantabaanaa, joka on tuossa toisessa kuvassa. Kuva on otettu päivällä, mutta illalla se on täynnä vipinää, kun useamman lajin kuntoilijat ja tavalliset illanviettäjät kansoittavat paikan.
Tänään tein jo aamulenkin ja illalla olisi tarkoitus tehdä pitempi ja tehokkaampi harjoitus. Tämän reissun viimeinen lenkki on vielä huomenaamulla, jonka jälkeen onkin aika kasata vähäiset matkatavarat reppuun ja suunnata lentokentälle, josta AirAsia lennättää minut Bangkokiin.
Kambodzan reissu on mennyt toistaiseksi ihan suunnitelmien mukaan ilman yhtäkään takaiskua. Viisumi on saatu ja Sihanoukvillen juoksu viety läpi jopa odotuksia paremmin. Loppuviikosta tulisi päättää, jaksanko ottaa Thaimaan juoksun jo tulevalle viikonlopulle. Cha Amissa olisi erittäin mukava ja hauska Bikini Beach Run, joka on ollut ohjelmassani jo useita kertoja. Asia ratkeaa muutaman päivän päästä.
Illalla tein myös ensimmäisen palauttavan juoksulenkin Sihanoukvillen minimaratonin jälkeen. Kyllä oli kankeaa ja voimatonta meno, joten puolimaratonilta laistaminen taisi olla ihan oikea ratkaisu. Juoksentelin Mekongin joen rantabaanaa, joka on tuossa toisessa kuvassa. Kuva on otettu päivällä, mutta illalla se on täynnä vipinää, kun useamman lajin kuntoilijat ja tavalliset illanviettäjät kansoittavat paikan.
Tänään tein jo aamulenkin ja illalla olisi tarkoitus tehdä pitempi ja tehokkaampi harjoitus. Tämän reissun viimeinen lenkki on vielä huomenaamulla, jonka jälkeen onkin aika kasata vähäiset matkatavarat reppuun ja suunnata lentokentälle, josta AirAsia lennättää minut Bangkokiin.
Kambodzan reissu on mennyt toistaiseksi ihan suunnitelmien mukaan ilman yhtäkään takaiskua. Viisumi on saatu ja Sihanoukvillen juoksu viety läpi jopa odotuksia paremmin. Loppuviikosta tulisi päättää, jaksanko ottaa Thaimaan juoksun jo tulevalle viikonlopulle. Cha Amissa olisi erittäin mukava ja hauska Bikini Beach Run, joka on ollut ohjelmassani jo useita kertoja. Asia ratkeaa muutaman päivän päästä.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2015
Sihanoukvillen Minimarathon
Sihanoukvillen puoli- ja neljännesmaraton juostiin tänä aamuna. Ennen juoksua satoi, mutta se taantui starttiin mennessä ja juoksun aikana oli jo tavallista trooppista hellettä. Valitsin siis minimaratonin palautumissyistä. Maaliskuussa olisi aikomus juosta pari kisaa vielä Thaimaassa ja tämä ratkaisu perustui tähän faktaan.
Kymppi kulki osittain puolimaratonin reittiä ja se tiesi mäkistä juoksua. Otin alun suhteellisen varovaisesti ja pikku hiljaa aloin poimia yli-innokkaita ja kokemattomia juoksijoita. Loppumatka oli todella mukava ja innostava, kun taistelin puolenkymmenen paikallisen nuoren pojan, iältään 15-17 vuotta kanssa. Pari heistä simahti ennen maalia, mutta kahden kanssa taistelin loppuun saakka. Toisen voitin kymmenellä sekunnilla, mutta toinen heistä kepitti minut loppukirissä kahdella sekunnilla. Tämä on juoksun suola, kun 60-kymppisenä saa kisailla tasavertaisesti tulevaisuuden kanssa.
Olin lopulta kisassa seitsemäs, jossa oli vain yksi yleinen sarja. Konkarina täytyy olla erittäin tyytyväinen suoritukseen. Kärjessä oli kambodzalaista voimaa, mutta viidentenä oli britti parhaassa miehuusiässä, jolle hävisin pari minuuttia. Puolimaratonilla olisin saattanut pärjätä jopa vielä paremmin tulosten perusteella, mutta jossittelu on turhaa. Jos tädillä olisi.....
Tulokset löytyvät tästä.
Kymppi kulki osittain puolimaratonin reittiä ja se tiesi mäkistä juoksua. Otin alun suhteellisen varovaisesti ja pikku hiljaa aloin poimia yli-innokkaita ja kokemattomia juoksijoita. Loppumatka oli todella mukava ja innostava, kun taistelin puolenkymmenen paikallisen nuoren pojan, iältään 15-17 vuotta kanssa. Pari heistä simahti ennen maalia, mutta kahden kanssa taistelin loppuun saakka. Toisen voitin kymmenellä sekunnilla, mutta toinen heistä kepitti minut loppukirissä kahdella sekunnilla. Tämä on juoksun suola, kun 60-kymppisenä saa kisailla tasavertaisesti tulevaisuuden kanssa.
Olin lopulta kisassa seitsemäs, jossa oli vain yksi yleinen sarja. Konkarina täytyy olla erittäin tyytyväinen suoritukseen. Kärjessä oli kambodzalaista voimaa, mutta viidentenä oli britti parhaassa miehuusiässä, jolle hävisin pari minuuttia. Puolimaratonilla olisin saattanut pärjätä jopa vielä paremmin tulosten perusteella, mutta jossittelu on turhaa. Jos tädillä olisi.....
Tulokset löytyvät tästä.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Sihanoukvillessä
Asiat sujuivat Phnom Penhissä niin kuin pitikin; Thaimaan viisumihakemus on vetämässä ja viikon tärkeimmät harjoitukset tuli vedettyä torstaina tutulla paikalla, Mekong-joen parisen kilometriä pitkällä ranta-aukiolla. Siellä on aamuisin ja iltaisin runsaasti paikallisia ja ulkomaalaisia juoksijoita ja lisäksi pallonpelaajia ja ryhmävoimistelijoita. Siinä sakissa ei tunne olevansa yksin.
Torstaina varasin bussilipun perjantaiaamuksi Sihanoukvilleen ja bussi osoittautuikin suureksi ilmastoiduksi kulkuvälineeksi. Matka kesti liikenneruuhkien ja pysähdysten takia viisi tuntia, mutta minullahan on aikaa. Lipun hintakaan ei päätä huimannut: 7 US dollaria. Matkalla huomasi paikallisen joustavan liikennekulttuurin. Liikenteestä riippuen viereistä kaistaa käytettiin ohituskaistana, vaikka oli vastaantulijoita. Homma hoitui siten että vastaantulijat siirtyivät kaksikaistaisella osuudellaan hitaammalle kaistalle ja antoivat vastaantulijalle tietä. Ei onnistuisi Suomessa. Aluksi ohitukset hirvittivät, mutta kun niitä oli tehty satakunta, niin kummasti siihen tottui. Ja homma hoitui varmasti joustavammin kuin tiukilla säännöillä. Liikennesäännöt ovat täällä vain kehyksenä, joita sovelletaan niin että vahvin eli suurin auto määrää marssijärjestyksen. Ihmeesti se vain pelaa. Vastaavaa kaaosmaista, mutta sujuvaa liikennettä olen nähnyt New Delhissä, Intiassa.
Illalla menin lähes suoraan juoksupaikalle ilmoittautumaan. Tein sitten sen päätöksen että osallistun tällä kertaa kympille. Viime vuodesta tiedän että puolimaraton on täällä erittäin raskas kuumuuden ja mäkisyyden vuoksi, joten tulevia juoksuja silmällä pitäen lyhyempi matka on järkevämpi. Kuten kuvista näkyy, juoksupaikka oli jo lähes valmis vastaanottamaan paikalliset ja kansainväliset kilpailijat.
Tänään kiertelin Ochheuteal Beachillä, jossa majoitukseni ja juoksupaikkakin ovat. Guest House on sama G.B.T kuin viime vuonnakin. 10 US dollarilla per yö saa ihan riittävän hyvän huoneen ja parasta siinä on se että hyvin toimiva WiFi kuuluu hintaan. WiFi-tarjonta on Phnom Penhissä ja täällä loistavaa ja voittaa kirkkaasti Suomen, Espanjan ja Thaimaan vastaavat palvelut, jos niitä siellä ylipäätään on olemassa.
Laitan vielä lopuksi pari turistikuvaa Sihanoukvillestä tuohon alas.
Huomenna sitten kisataan.
Torstaina varasin bussilipun perjantaiaamuksi Sihanoukvilleen ja bussi osoittautuikin suureksi ilmastoiduksi kulkuvälineeksi. Matka kesti liikenneruuhkien ja pysähdysten takia viisi tuntia, mutta minullahan on aikaa. Lipun hintakaan ei päätä huimannut: 7 US dollaria. Matkalla huomasi paikallisen joustavan liikennekulttuurin. Liikenteestä riippuen viereistä kaistaa käytettiin ohituskaistana, vaikka oli vastaantulijoita. Homma hoitui siten että vastaantulijat siirtyivät kaksikaistaisella osuudellaan hitaammalle kaistalle ja antoivat vastaantulijalle tietä. Ei onnistuisi Suomessa. Aluksi ohitukset hirvittivät, mutta kun niitä oli tehty satakunta, niin kummasti siihen tottui. Ja homma hoitui varmasti joustavammin kuin tiukilla säännöillä. Liikennesäännöt ovat täällä vain kehyksenä, joita sovelletaan niin että vahvin eli suurin auto määrää marssijärjestyksen. Ihmeesti se vain pelaa. Vastaavaa kaaosmaista, mutta sujuvaa liikennettä olen nähnyt New Delhissä, Intiassa.
Illalla menin lähes suoraan juoksupaikalle ilmoittautumaan. Tein sitten sen päätöksen että osallistun tällä kertaa kympille. Viime vuodesta tiedän että puolimaraton on täällä erittäin raskas kuumuuden ja mäkisyyden vuoksi, joten tulevia juoksuja silmällä pitäen lyhyempi matka on järkevämpi. Kuten kuvista näkyy, juoksupaikka oli jo lähes valmis vastaanottamaan paikalliset ja kansainväliset kilpailijat.
Tänään kiertelin Ochheuteal Beachillä, jossa majoitukseni ja juoksupaikkakin ovat. Guest House on sama G.B.T kuin viime vuonnakin. 10 US dollarilla per yö saa ihan riittävän hyvän huoneen ja parasta siinä on se että hyvin toimiva WiFi kuuluu hintaan. WiFi-tarjonta on Phnom Penhissä ja täällä loistavaa ja voittaa kirkkaasti Suomen, Espanjan ja Thaimaan vastaavat palvelut, jos niitä siellä ylipäätään on olemassa.
Laitan vielä lopuksi pari turistikuvaa Sihanoukvillestä tuohon alas.
Huomenna sitten kisataan.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Kambodzan reissu
Tänään on sitten lento Bangkok - Phnom Penh. Edessä on viikon pakollinen asiamatka ja sen yhteyteen liitetty juoksu. Tein vastaavan reissun vuosi sitten ja nyt homma uusiutuu.
Pakollinen asia liittyy Thaimaan viisumiin, jota minulla ei tänne tullessa ollut. Kuukauden oleskelun jälkeen se on jostain hankittava ja Phnom Penh on ollut siihen tarkoitukseen sopiva ja kiva kaupunki. Olen käynyt siellä jo useita kertoja ja kaupunki on tullut tutuksi.
Saavuttuani parin tunnin lennon jälkeen Phnom Penhiin, menen välittömästi matkatoimistoon ja tilaan sieltä viisumin, jonka valmistuminen kestää muutaman päivän. Jätän toimistoon vain passin ja valokuvan ja he hoitavat järjestelyt muutaman US dollarin lisäkorvauksella verrattuna siihen että hoitaisin asian itse suurlähetystössä. Kätevää. Siitä on sitten hyvä ottaa bussi ja suunnata kulku Sihanoukvilleen, Kambodzan rantakaupunkiin. Kuinka ollakaan, siellä sattuu olemaan juuri silloin kansainvälinen puolimaraton (ja kymppi), johon tekee mieli osallistua. Vuosi sitten juoksin puolimaratonin ja nyt saattaa olla sama urakka edessä. Päätös matkasta tehdään paikan päällä tuntemuksien mukaan.
Juoksun jälkeen jään vielä päiväksi Sihanoukvilleen ihastelemaan rantaelämää, kunnes on aika palata Phnom Penhiin noutamaan viisumia ja odottamaan paluuta Thaimaahan. Tämä on suunnitelma ja toivottavasti siihen ei tule yllätyskäänteitä, ainakaan negatiivisia.
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Sikarin Hospital Minimarathon
Pääsin ensimmäistä kertaa kisaamaan 60-vuotiaitten sarjaan ja siitäkin syystä odotukset olivat aika korkealla sijoituksen suhteen. Ja ei juoksusta täysin epäonnistunutta tullut, kun saavuin maaliin kolmantena sarjassani. Kaksi thaijuoksijaa olivat parempia; voittajalle hävisin puolitoista minuuttia ja toinen sija karkasi minuutin päähän, joten en aivan pystynyt kärkivauhtiin. Ehkä sopeutuminen aamuiseen kuumankosteaan kisarytmiin vaatii lisää aikaa ja enemmän kilpailuja.
Juoksussa oli Fun Run huomioiden vajaat tuhat juoksijaa, mikä on tyypillinen määrä Thaimaassa melkein kisassa kuin kisassa, sen verran paljon kansaa ja juoksunharrastajia täältä löytyy. Omassa sarjassanikin oli ainakin 30 osallistujaa, kun näin eräällä juoksijalla juoksevan numeron 60 - 30. Tunnelma oli mukavan leppoisa ja juoma- sekä ruokapalvelut hyviä.
Tulin paikalle jo lauantai-iltana ja noudin numeron sekä muun juoksumaksuun liittyvän materiaalin, kuten T-paidan. Yöpaikan etsimisessä meni sitten hieman pitempi aika, kun lähistöllä ei sijainnut hotelleja eikä Guest House:a. Neljä vuotta sitten käydessäni sain huoneen viereisestä gondosta, mutta nyt se oli valitettavasti täynnä. Lopulta huone löytyi muutaman kilometrin päästä paikallisten ja taksikuskien opastuksella. Sieltä sitten tsekkasin itseni ulos aamuneljältä ehtiäkseni ajoissa kello kuuden starttiin.
Jog and Joy oli totuttuun tapaan kisajärjestäjänä ja saattaa olla että kisan tulokset ilmestyvät aikanaan tähän linkkiin.
Laitan vielä lopuksi palkintojenjakokuvan kisan nopeakinttuisimmista naisista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)