Nummen hölkkä

Nummen seuratalo

Tänään suuntasin auton keulan kohti Nummea, jossa juostiin Nummen hölkkä. Kilpailukeskuksena toimi kuvan Seuratalo. Olen käynyt paikalla kisaamassa aiemmin vuonna 2001 ja matka oli silloinkin sama kuin nyt eli 5km. Yleinen ja 45-sarja juoksi tänään 11 km.

Paikalla oli jälleen Lauri Ollitervo, kuten edellisessä Kurrenkierros- kisassa. Asettauduin heti startista hänen kintereilleen, mutta vähitellen minun piti antaa periksi niin että maalissa eroa oli puolisen minuuttia. Siinä mielessä en ole täysin tyytyväinen päivän juoksuun vaikka sillä irtosikin M60-sarjan toinen sija Laurin viedessä voiton. Jotain hyvääkin sentään, sillä aikani 23.16 on yli minuutin parempi kuin vuonna 2001 juoksemani aika hölkkäsarjassa. 15 vuodessa on tapahtunut ilahduttavaa kehitystä oikeaan suuntaan.

Miesten yleisen sarjan paras oli tänään Jukka Salo, joka juoksi 11 kilometrillä hyvän ajan 37.18. Se jää jonkin verran Marko Vaittisen reittiennätyksestä. Salo on kilpaillut ahkerasti ja menestyksellä Uudenmaan juoksutapahtumissa. Reitti oli sekä 5 että 11 kilometrillä edestakainen kaunis metsätie, jossa oli lukuisia mäkiä. Ne vaikuttivat luonnollisesti heikentävästi loppuaikoihin. Ilma oli kisassa mitä parhain, noin 17 asteen lämpötila ja tyyni pilvipoutainen sää.

Tulokset ovat tässä.

 
                                 Yleisen sarjan voittaja Jukka Salo

Prefontaine Classic 27-28.5.2016

2016 Prefontaine Classic Poster
Kuva: preclassic.runnerspace.com

Tänään 27.5 juostaan Prefontaine Classic- kisan 10000 metriä USA:ssa, Eugenessa, Oregonin osavaltiossa. Se on lauantaiaamuna Suomen aikaa. Prefontaine Classic on IAAF:n Timanttiliigan osakilpailu ja se on nimetty vuonna 1975 auto-onnettomuudessa kuolleen Steve Prefontainen (1951-1975) mukaan. Prefontaine muistetaan Munchenin olympialaisten 5000 metrin juoksusta, jossa hän taisteli voitosta Lasse Virenin ja Mohammed Gammoudin kanssa. Loppusuoralla vielä Ian Stewart ohitti hänet, joten tuloksena oli neljäs tila. Juoksun ratkaisu on tässä.

Ennen kohtalokasta autoajeluaan Prefontaine oli voittanut 5000 metrin kilpailun Eugenessa ja kisoissa oli mukana myös joukko USA:ssa matkailevia suomalaisia juoksijoita. Kisan jälkeen illalla pidettiin asiaankuuluvat juhlat (partyt), joihin suomalaiset ja amerikkalaiset urheilijat osallistuivat. Steve Prefontaine poistui juhlista MGB-urheiluautollaan ja ajoi kohtalokkaasti päin kalliota.

Tämänvuotiseen 10000 metrin kisaan on ilmoittautunut kova joukko juoksijoita, joista peräti seitsemän on juossut alle 27 minuutin. He ovat:

Zersenay Tadese ERI 26.37,25
Mo Farah GBR 26.46,57
Imane Merga ETH 26.48,35
Josphatt Bett KEN 26.48,99
Emmanuel Bett KEN 26.51,16
Stephen Sambu KEN 26.54,61
Titus Mbishei KEN 26.59,81

Mo Farah
Kuva: theguardian.com

Mo Farah on voittanut kisan kahdesti vuosina 2011 ja 2015 ja on suosikki myös tänä vuonna. Vastus on kuitenkin kova, kuten ennätyslistasta näkee. Sen lisäksi juoksussa on mukana 15 alle 28 minuutin juoksijaa, kovimpina heistä Ibrahim Jeilan ETH 27.02,81 ja Tariku Kenenisan veli Bekele ETH 27.03,24. Mo Farahin voittaessa kisan vuonna 2011 peräti yhdeksän miestä alitti 27 minuutin rajan.

Miehet juoksevat kympin lisäksi Prefontaine Classicissa myös 5000 metriä ja naiset 5000 metriä ja 3000 metrin esteet. Steve Prefontainea kunnioittaen kisassa on kestävyysjuoksut hyvin edustettuna, mikä poikkeaa muista Timanttiliigan kilpailuista.

Prefontaine Classic kisat ovat kaksipäiväiset 27-28.5.2016 ja ne näkynevät Suomessa MTV:n maksullisilta kanavilta.

Suomen 100+ ja maailman 300+ maratoonarit

Kalevi Saukkonen
Kuva: mtv.fi

Muutamissa jutuissani olen viitannut kuvien kera tuttuihin suomalaisiin maratoonareihin, joita olen tavannut ja jotka ovat juosseet satoja maratooneja. Näitä ovat mm. Kalevi Saukkonen, Hans Mannstén, Miikka Bäckström ja Anders Colliander.  Tutustutaanpa tarkemmin tähän määrämaratonien mielenkiintoiseen maailmaan.

Suomessa hajyt.net julkaisee maratoonareiden listaa, jotka ovat juosseet vähintään sata maratoonia tai ultrajuoksua eli kyse on 100+ listasta. Sitä ylläpitää Suomen 100+ Maraton Kerho (100mc.fi) ja käytännössä Timo Marjomäki, itsekin tällä hetkellä 400 maratonia juossut mies. Lista löytyy tästä.

Suomen kymmenen kärkijuoksijaa maratonien määrissä on tällä hetkellä:

Kalevi Saukkonen   1989
Hans Mannstén   1252
Mauri Volama   738
Miikka Bäckström   731
Ritva Vallivaara-Pasto   700
Raimo Saarinen   597
Veikko Ollila   563
Pertti Ryhänen   516
Esa Nieminen   496
Juha Kemiläinen   495

Ritva Vallivaara-Pasto
Kuva: iltalehti.fi

Kymmenen parhaan listalle yltää yksi nainen, viidentenä oleva Ritva Vallivaara-Pasto. Koko 100+ listalla on naisia yhteensä 23 ja juoksijoita kaiken kaikkiaan 268. Lista on luonnollisesti hyvin dynaaminen ja sitä päivitetään keskimäärin kerran viikossa.

Sitten löytyy Japanissa ylläpidettävä 300+ lista World Megamarathon Ranking 300+, jossa on kaikki maailman maratoonarit jotka ovat juosseet 300 maratonia (ultrajuoksua) tai enemmän. Tietonsa sivu saa kansallisista tai alueellisista lähteistä, jotka se sitten yhdistää yhdeksi kattavaksi listaksi. Listaa päivitetään kahdesti vuodessa ja se on tässä. Viimeisin päivitys on 31.12.2015 ja sillä hetkellä maailman 10 eniten maratonia (tai ultraa) juossutta henkilöä ovat:

Christian Hottas Saksa   2382
Sigrid Eichner Saksa   1958
Kalevi Saukkonen Suomi   1944
Horst Preisler Saksa   1806
Hans-Joachim Meyer Saksa   1602
Larry Macon USA    1596
Toshiko Watanabe Japani   1473
Jim Simpson USA   1459
Willem Mutze Hollanti   1423
Hans Mannstén Suomi   1227

   
                     Christian Hottas, Kuva: hottas.myblog.de

Suomesta Kalevi Saukkonen on maailman listalla sijalla 3 ja Hans Mannstén sijalla 10. Paras nainen on toisena oleva saksalainen Sigrid Eichner ja toinen nainen kympin listalla on japanilainen Toshiko Watanabe sijalla 7. Kaikkiaan 300+ listalla on 489 juoksijaa, joista suomalaisia 23.
                   

                    Sigrid Eichner, Kuva: 100meilen.de

Kovia ovat nämä määrämaratoonarit. Itse olen juossut vaivoin kaksi maratonia maaliin, joten minusta ei ole heidän uhkaajaksi. Asian voisi kiteyttää siten, että toiset haaveilevat maratoneista ja toiset juoksevat niitä.

Kurrenkierros

Kauniaisten urheilukenttä

Tänään juostiin Kauniaisissa Kurrenkierros. Olen juossut kisan kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1988 ja 1998. Vuonna 1988 jopa voitin kuntosarjan ja olinkin tuolloin aika hyvässä kunnossa. Aiemmin kisa juostiin yhtenä vajaana kympin tai kympin kierroksena, mutta nyt reitti oli 5 km pitkä ja se kierrettiin kympillä kaksi kertaa. Halukkaille oli mahdollista juosta myös 5 km kisa.

Tapahtumaan saapui juoksijoita yllättävän runsaasti, varmaan hyvän säänkin houkuttelemana. Lapsille oli omat sarjansa ja heitä oli mukavasti paikalla. Osanottajien piristyksenä oli noin parinkymmenen maahanmuuttajan joukko, joka väritti kilpailua.

Raimo Hartonen

Tullessani urheilukentälle tapasin heti kaksi tuttua veteraanijuoksijaa, joiden kanssa on tullut kilpailtua kisa jos toinenkin, nimittäin Raimo Hartonen ja Lauri Ollitervo. Siinä jutellessa tuli selville, että olimme kaikki valinneet kympin kisan, joten tiedossa oli tasaista vääntöä. Vanhin veteraanisarja oli 50 vuotta, joten jouduimme lähtemään matkaan hieman yli-ikäisinä, minä 10 vuotta ja Lauri ja Raimo parikymmentä vuotta.

Lauri ja Raimo ovat sen verran kovia juoksijoita, että he kyllä pystyivät tasoitusta antamaankin. Raimo on voittanut sarjassaan joukkue-MM:n puolimaratonilla ja Lauri voitti runsas viikko sitten Suomen mestaruuden Vöyrissä maastojuoksussa sarjassa M70. Siinä oli minulle hyviä kirittäjiä.

Juoksu lähti liikkeelle siten, että pyrin aloittamaan maltillisesti. Niinpä jo vajaan kilometrin jälkeen Lauri painui ohi ja minun täytyi päästää hänet menemään. Raimo seurasi minun kintereillä ja näin paineltiin ensimmäinen kierros. Väliajoista näkee, että olimme tuolloin sarjamme kärjessä lähes nipussa kolmen sekunnin sisällä.

Toisella kierroksella minun ja Raimon vauhti hiipui sen verran että Lauri karkasi vähän reilumpaan johtoon. Vajaan kilometrin päässä maalista myös Raimo ohitti minut ja niin rullasin maaliin kolmantena ajalla 44.57. Olen melko tyytyväinen kisaan, sillä jokin kevätväsymys on painanut miestä niin että kovemmat harjoitukset ovat jääneet pehmeiksi. Siihen nähden tämä kisa palveli erittäin hyvin nopeusharjoituksena.

Lauri oli tuttuun tapaan liikkeellä pakettiautolla, josta hän myi juoksukenkiä ja muita varusteita niitä tarvitseville. Laurin tuoterepertuaarin löytää hänen firmansa Old Horse running nettisivuilta. Siitä vain valitsemaan sopivaa kenkää ja varustetta. Myyjänä on varmaan alansa huippuasiantuntija elinikäisen juoksuharrastuksensa kautta.

Tulokset:

Lauri Ollitervo myyntipöytänsä takana

Viisi vuotta Samuel Wanjirun kuolemasta

Samuel Wanjiru (1986-2011)
Kuva: running.competitor.com

Eilen tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta Samuel Wanjirun kuolemasta. Wanjiru voitti ensimmäisenä kenialaisena olympiamaratonin Pekingissä vuonna 2008 ajalla 2.06.32. Aika on edelleen olympiaennätys. Rataennätykset 5000 ja 10000 metrillä hän teki vuonna 2005 ajoilla 13.12,40 ja 26.41,75. Samana vuonna syntyi puolimaratonin ME Rotterdamissa ajalla 59.16. Se on hämmästyttävä saavutus 18-vuotiaalta nuorukaiselta.

Tämän jälkeen Samuel Wanjiru keskittyikin puolimaratonille ja maratonille. Vuodesta 2007 aina kuolemaansa saakka hän teki kovan kisaputken:

2007: Ras Al Khaimahin puolimaraton 58.53 (ME), Haagin puolimaraton 58.33 (ME), Fukuokan maratonin voitto ajalla 2.06.39.

2008: Zayedin puolimaratonin voitto Abu Dhabissa ajalla 1.00.33, Granollersin puolimaratonin voitto Espanjassa ajalla 59.26 ja Pekingin olympiamaratonin voitto olympiaennätysajalla 2.06.32.

2009: Lontoon maratonin voitto ajalla 2.05.10, Chigacon maratonin voitto ajalla 2.05.41 ja juoksi myös Sammy Kitwaran voittaman Rotterdamin puolimaratonin ajalla 1.01.08.

2010: Keskeytys Lontoon maratonilla ja Chigacon maratonin voitto ajalla 2.06.23.

Kuinka on mahdollista että mies nousee jo 18-vuotiaana ME-juoksijaksi kestävyysmatkalla ja saavuttaa sen jälkeen loistavia tuloksia puolimaratonilla ja etenkin maratonilla, sekä olympialaisissa että kaupunkimaratoneilla, vähän yli 20-kymppisenä? Yksi selitys saattaa olla se että Samuel Wanjiru matkusti Japaniin kouluun ja juoksemaan vuonna 2002. Siellä yhdistyi Keniassa saavutettu kova pohjakunto poikasesta lähtien sekä Japanin kova maratonharjoitus. Tämä varmistui viimeistään silloin kun Wanjiru liittyi Toyotan tiimiin heti koulusta valmistumisen jälkeen vuonna 2005. Tiimiä veti vuoden 1992 olympiamaratonin hopeamies Koichi Morishita.

Samuel Wanjirusta tuli viimeistään legenda hänen aikaisen kuolemansa jälkeen vuonna 2011. Wanjiru putosi kotinsa parvekkeelta Nyahururussa, Keniassa ja kuoli putoamisesta aiheutuviin vammoihin sairaalassa. Vieläkin on epäselvää, oliko turma onnettomuus, itsemurha vai tappo. Wanjirulla oli kenialaiseen tapaan kolme vaimoa ja lapsia jokaiselle heistä. Viimeisin lapsi syntyi kolmannelle vaimolle hänen kuolemansa jälkeen.

Kolmen vaimon kanssa eläminen ei ole helppoa, vaikka tapa kulttuuriin kuuluukin. Puoli vuotta ennen kuolemaa joulukuussa 2010 poliisi pidätti Samuel Wanjirun ja häntä syytettiin vaimonsa tappouhkauksesta. Häneltä otettiin samalla pois laiton AK-47 rynnäkkökivääri.

Samuel Wanjiru oli loistava juoksija, joka eli värikkään ja dramaattisen elämän. Elämä päättyi traagisesti.

Lopuksi youtubeen laitettu video, joka kunnioittaa Samuel Wanjirun juoksijan uraa.  

Suomi-avaus

Juoksun maalipaikka

Nyt on oltu Suomessa jo viikko. Aloitan Suomi-jakson viime vuoden tapaan Helsingin seudulta. Viikon aikana on totuteltu juoksuun ja mikä on totutellessa, kun lämpötila huitelee 20-25 asteessa. Se on mukava juoksusää verrattuna Thaimaassa matkan lopulla vallinneeseen 35-40 asteen kuumuuteen.

Katselin juoksukisaa jo viime viikonlopulle. Lohjalla olisi ollut puolimaraton ja sinne piti lähteä, mutta juuri ennen juoksua tulleet jalkavaivat suonenvetoineen karisti mielestä tällaiset ajatukset. Muistissa oli vielä hyvin Cha Amin puolimaraton, jossa takareidet jumittuivat puolimatkan jälkeen. Niinpä Lohja jäi väliin ja katse kohdistui seuraavaan, lyhyempään kilpailuun, Munkinpuistossa juostavaan Self Transcendence - 2 mailia- kisaan, joka oli tänään. Olen juossut kisan vuosittain jo yli 20 vuoden ajan, joten juoksu on tuttu. Juoksussa tapaa myös paljon tuttuja juoksijoita, niin tänäänkin.

Ultrajuoksija Pekka Aalto

Yksi tutuista on Suomen tunnetuimpia ultrajuoksijoita, Ashprihanal Pekka Aalto. Hänen ehkä kovimmat saavutukset tulevat Self Transcendence 3100 mailin kilpailusta New Yorkista, johon hän on osallistunut 13 kertaa ja voittanut niistä kahdeksan, viimeksi kesällä 2015 kisojen ennätysajalla 40 päivää, 9 tuntia, 6 minuuttia ja 21 sekuntia. Hänen suunnitelmissaan on juosta kisa myös tänä kesänä, jolloin osallistumisennätyskin, 14 kertaa, tulisi yksin hänen nimiinsä. Muut saavutukset näkyvät yllä olevasta linkistä.

Toinen juoksukaveri, jonka kanssa tulee kisattua usein ja joka oli paikalla tänään, on Eero Eensalu Virosta. Eero on juossut viime aikoina pitempiä matkoja, joten hän valitteli samaa kuin minäkin eli vauhdin puutetta. Siinä mielessä tämä Munkinpuistossa juostava kisa antaa hyvän harjoituksen kilpailun ohella.

Eero Eensalu Virosta

Kilpailun reitti oli tänään uusi, sillä puistossa jylläävä rakennustyö oli katkaissut ja eristänyt normaalisti käytettävän radan. Aikojen perusteella matka oli tänään jonkin verran ylipitkä. Tulin kolmanneksi sarjassa M60 ajalla 14.13. Viime keväänä juoksin samoihin aikoihin toukokuun alussa perusreitillä noin minuutin kovempaa. Puolet minuutin erosta voi panna pidemmän matkan kontolle, mutta toinen puoli menee kyllä huonomman kunnon piikkiin. Vauhdin puute on selvä syy tähän, joten treeneissä tulee satsata tv-koviin ja vetoihin.

Juoksunjärjestäjien joukossa oli mukana tuttuun tapaan yksi Suomen parhaista maratonmääräjuoksijoista, nimittäin Miikka Bäckström. Miikka on tällä hetkellä Suomen neljänneksi eniten maratoneja juossut mies, yli 720 maratonilla. Jos terveyttä piisaa niin Miikka tulee tulevina vuosina lisäämään vielä kovasti maratonmääräänsä, sillä hän on kärkimiehistä selvästi nuorin 40 vuoden iällään. Nytkin Miikkan mielessä oli huominen Hassen Megamaraton, johon osallistumisesta hän aikoi tehdä päätöksen aikaisin aamulla.

Tulokset:

 
                                  Maratoonari Miikka Bäckström
         

Aasian matkan yhteenveto

Aasian matkan mitalisato

Aasian matka, josta viisi kuukautta Thaimaassa ja yksi kuukausi Myanmarissa, on viittä vaille valmis. Ylihuomenna ollaan jo Suomen maaperällä. Matkan aikana tuli juoksukilometrejä noin 2060 ja kisoja kävin kymmenen, joista yksi Yangonissa, Myanmarissa ja loput Thaimaassa.

Kuvassa on kisojen mitalisato. Vain tammikuun Pattaya Teamin oma kisa ei tuottanut osallistumismitalia, muista on erinäköistä lätkää kotiin viemisenä. Monista juoksuista tuli myös pokaaleja palkinnoksi, mutta ne on kaikki lahjoitettu eteenpäin thaimaalaisille ja suomalaisille tutuille. Niiden raahaaminen Suomeen vaatisi oman laukun ja rutkasti rahaa lisäkilojen maksamiseen.

Yoma Yangon Marathonin 10 km Myanmarissa oli matkan päätapahtuma ja se onnistui jopa odotuksia paremmin. Yleisen sarjan kuudes tila oli hyvä suoritus. Thaimaasta tuli kaksi voittoa reissun ensimmäisistä kisoista Ban Phestä, Rayongista ja Chonburista. Muissakin juoksuissa pääsin palkinnoille Pattaya Teamin kisaa lukuunottamatta. Kokonaismenestys oli tyydyttävä. Pienenä miinuksena voi mainita että menestys oli loppua kohti laskeva.

Muita erikoisuuksia matkan juoksuissa oli se, että useammassa kisassa tuli ilmoittautumisongelmia, joita ei aikaisemmin juuri ole ollut. Moni aiottu kilpailu jäi näin väliin. Suuntaus Thaimaan kisoissa näyttää olevan se, että ilmoittautuminen tehdään etukäteen ja juoksijoiden määrää pyritään rajaamaan, ainakin suuremmissa kisoissa. Ilmiö noudattaa näin suurien kaupunkimaratonien käytäntöä.

Tästä on hyvä jatkaa Suomessa. Ainakin kelit tulevat inhimillisemmiksi, kun lähes 40 asteen kuumuus muuttuu optimaaliseen juoksukeliin. Toivottavasti se ei kuitenkaan aiheuta sairauksia flunssan muodossa, kuten usein on käynyt.

Palataan Suomessa asiaan.