Vuoden 2018 juoksusaldo

Healthy&Happy Run

Juoksuvuosi 2018 on lopuillaan. On aika tehdä yhteenvetoa kuluneesta vuodesta. Positiivista vuodessa oli se että pystyin jalkavaivoista johtuvan kahden laskevan vuoden jälkeen jälleen nostamaan sekä juoksukilometrien että kisojen määrää. Juoksukilometrejä tuli noin 3030 ja kisoja juoksin 17.

Erityisesti joulukuu oli hyvä kilometrimäärien osalta pitkiin, pitkiin aikoihin, 368 kilometriä. Valitettavasti kisat jäivät nollaan vaikeista ilmoittautumisongelmista johtuen, vaikka tavoitteena oli juosta pari kisaa. Toivottavasti tilanne paranee tulevana vuonna.

Vuoden juoksukisat aloitin Thaimaassa kuvan Healthy&Happy Runilla tammikuussa. Thaimaassa tuli juostua vuoden aikana yhteensä viisi kisaa ja tuloksena oli vain yksi palkintosija (5.) Bangkokin Don Bosco Minimarathonilta toukokuussa. Pokaalisaalis jäi siten pieneksi.

Suomessa juoksuja kertyi vuoden aikana 12 kappaletta. Olen pyrkinyt käymään ja juoksemaan uusilla paikkakunnilla ja tänä vuonna uusien kisapaikkakuntien joukkoon tulivat Petäjävesi, Ii ja Kuhmo. Ensimmäistä kertaa vierailin Petäjäveden ja Kuhmon lisäksi Ylikiimingissä, Sotkamossa ja Pieksämäellä.

Kiinalaisia naishiihtäjiä Kuhmossa

Suomen kisojeni menestys oli kohtalainen, vaikka vauhti ei ollut paras mahdollinen. Ainoa voitto tuli heinäkuussa hölkkäsarjassa Porkkalan ympärijuoksussa Kärsämäellä. Palkintosijoille pääsin myös Petäjävedellä, Vieremällä, Pudasjärvellä, Oulaisissa ja Kivijärvellä.

Ehkä vuoden mielenkiintoisimman juoksun tein kuitenkin Kuhmossa heinäkuun lopulla Kuhmolaisella maratonilla. Kilpailun kympillä kisasin kuvan kiinalaisten naishiihtäjien kanssa, jotka harjoittelivat samaan aikaan Vuokatin Urheiluopistolla. Naiset näyttivät meikäläiselle kantapäitä, huippu-urheilijoita kun ovat.

Nyt odotetaan tulevaa juoksuvuotta toiveikkaasti, kun harjoituskilometrejä on päästy hilaamaan taas korkeammalle. Vauhtia pitäisi vain pystyä kaivamaan esiin. Se vaatisi kovempia harjoituksia kovemmilla vauhdeilla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Laitan tuohon alle vielä kuvan toistaiseksi viimeisimmästä kisastani Bangkokissa marraskuussa eli Recycle Runista. Seuraava kisa lienee sitten Singaporessa tammikuun loppupuolella. Uusi vuosi alkaa meikäläiselle näin uudella juoksumaalla.

Lopuksi toivotan lukijoille Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2019!

                                       
                                         Recycle Run 17.11.2018 Bangkokissa

Japanin miesten maratontilasto vuodelta 2018

Suguru Osako
Kuva: japantimes.co.jp

Kuun alkupuolella kirjoitin jutun "Japani, maratoonareiden maa" (11.12.2018). Listasin siinä Japanin miesmaratoonareiden saavutuksia tältä vuodelta, sen mitä sain nopeasti kerättyä kansainvälisten kaupunkimaratonien kärkituloksista. Jälki oli vakuuttavaa ja totesin sen johtuvan Japanin kovasta satsauksesta omiin kesäolympialaisiin vuonna 2020. Mainitsin samalla että nimilista ei varmasti ole lopullinen ja siitä puuttuu vielä kovia nimiä ja tuloksia.

Nyt minun täytyy palata aiheeseen kun löysin sattumalta luotettavan listan Japanin 25 parhaasta miesmaratoonarista tältä vuodelta. Lista löytyi japanilaisesta juoksujulkaisusta "japanrunningnews.blogspot.com". Maratontilasto osoittaa selvästi kuinka hurja Japanin taso on tällä hetkellä. Listan viimeinen eli jaettu 25. juoksija on tuttu nimi Yuki Kawauchi ajalla 2.11.29 ja se on juostu vajaa kaksi viikkoa sitten Hofussa, Japanissa. Alla on koko 25 (26) miesmaratoonarin lista nimineen ja aikoineen sekä juoksupaikka ja ajankohta.

01. Suguru Osako 2.05.50 Chicago 7.10.2018
02. Yuta Shitara 2.06.11 Tokio 25.2.2018
03. Hiroto Inoue 2.06.54 Tokio 25.2.2018
04. Yuma Hattori 2.07.27 Fukuoka 2.12.2018
05. Taku Fujimoto 2.07.57 Chicago 7.10.2018
06. Ryo Kiname 2.08.08 Tokio 25.2.2018
07. Shogo Nakamura 2.08.16 Berliini 16.9.2018
08. Chihiro Miyawaki 2.08.45 Tokio 25.2.2018
09. Kenji Yamamoto 2.08.48 Tokio 25.2.2018
10. Yuki Sato 2.08.58 Tokio 25.2.2018
11. Hayato Sonoda 2.09.34 Beppu-Oita 4.2.2018
12. Kohei Ogino 2.09.36 Tokio 25.2.2018
13. Tadashi Isshiki 2.09.43 Tokio 25.2.2018
14. Akinobu Murasawa 2.09.47 Tokio 25.2.2018
15. Kenta Murayama 2.09.50 Gold Coast 1.7.2018
16. Jo Fukuda 2.09.52 Gold Coast 1.7.2018
17. Shohei Otsuka 2.10.12 Beppu-Oita 4.2.2018
18. Asuka Tanaka 2.10.13 Tokio 25.2.2018
19. Hiroki Yamagishi 2.10.14 Tokio 25.2.2018
20. Takuya Noguchi 2.10.15 Gold Coast 1.7.2018
21. Daichi Kamino 2.10.18 Tokio 25.2.2018
22. Kengo Suzuki 2.10.21 Tokio 25.2.2018
23. Daisuke Uekado 2.11.07 Berliini 16.9.2018
24. Tsukasa Koyama 2.11.20 Beppu-Oita 4.2.2018
25. Naoki Okamoto 2.11.29 Hokkaido 26.8.2018
25. Yuki Kawauchi 2.11.29 Hofu 16.12.2018

Hiroto Inoue
Kuva: mainichi.jp

Listassa pistää silmään heti Tokion maraton, joka juostiin 25.2.2018. Peräti 13 japanilaista listan miesmaratoonaria juoksi siellä vuoden parhaan aikansa. Tokio on olympiakaupunki vuonna 2020 ja siellä on hyvä tehdä valmistavia kisoja. Japani on muutenkin hyvin edustettuna listalla, mutta kansainvälisiäkin maratoneja löytyy: Chicago, Berliini ja Gold Coast Australiasta.

Ei voi muuta kuin ihailla japanilaisten kamikaze-henkeä maratonjuoksussa. Periksi ei anneta helpolla ja tämä periaate on iskostettu päähän kovissa harjoituksissa, joita tehdään usein afrikkalaiseen tapaan ryhmissä. Siitä syntyy keskinäistä kilpailua, joka nostaa kaikkien tasoa.

Yuki Kawauchi on sitten vielä oma lukunsa, joka ei kaihda kilpailujakaan. Hänen vuosittain juoksemansa maratonit ja muut kestävyysjuoksut aina ultrajuoksuja myöten ovat hengästyttävää luettavaa. Yllä mainittu japanilainen juoksujulkaisu on esitellyt Kawauchin vuoden 2018 juoksut, jotka löytyvät tästä linkistä. Lukekaa ja ihmetelkää! Mies ei valita tai puhu ylikunnosta, vaan juoksee kuin sähköjänis.

Maratonin ME:t uusiksi sarjoissa M70 ja N70

Gene Dykes ME-juoksussa
Kuva: runnersworld.com

Kirjoitin vajaa kaksi vuotta sitten (15.3.2017) jutun 86-vuotiaana kuolleesta Ed Whitlockista (k. 13.3.2017), jota voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana kestävyysjuoksijana veteraanisarjoissa. 25 ME:n joukossa olivat maratonin ME:t sarjoissa M70, M75, M80 ja M85. Monet ovat pitäneet näitä ME:iä lyömättöminä, hän itsekin on sanonut  M70-sarjan ME:n 2.54.48 olevan kovimman, jonka hän juoksi 73-vuotiaana Torontossa, Kanadassa.

Ennätykset on tehty rikottaviksi, niin myös Ed Whitlockin M70-sarjan ME maratonilta. Tämän uroteon teki kuvan Gene Dykes eilen 15.12.2018 Floridan Jacksonvillessä, USA:ssa parantaen ennätystä 25 sekuntia aikaan 2.54.23. 70-vuotias Dykes on eläkkeellä oleva tietokoneohjelmoija Philadelphian esikaupungista Pennsylvaniasta. Dykes oli viisi vuotta sitten vuonna 2013 itse kuulemassa kun Ed Whitlock kertoi omista maratonennätyksistään ja niiden saavutettavuudesta Torontonin maratonin paneelissa. Samalla se antoi hänelle tavoitetta omalle juoksu-uralleen. Jäätyään tuolloin Torontossa omasta ennätyksestään 13 minuuttia, Gene Dykes päätti palkata itselleen valmentajan. Valmentajaksi valikoitui John Goldthorp, joka muutti harjoittelun heti kovemmaksi. Vauhtia lisättiin juoksulenkkeihin ja entiset 3-4 harjoituspäivää viikossa muuttuivat 5-6 harjoituspäiväksi. Dykes kertoo, että jopa kevyetkin palautusharjoitukset juostiin kovempaa kuin ennen.

Tulokset alkoivat näkyä jo viiden kuukauden päästä, kun Dykes paransi maratonennätystään alle 3.09:n Bostonissa ja pääsi jo podiumille. Varsinainen valmennuksen ja kunnon ulosmittaus alkoi tänä vuonna kun Dykes täytti 70-vuotta ja pääsi uuteen tavoittelemaansa veteraanisarjaan. Huhtikuussa hän juoksi Rotterdamin maratonilla 2.57.43 ja lokakuussa Whitlockin kotikaupungissa Torontossa 2.55.17 eli vain vajaa puoli minuuttia Whitlockin ME:stä.

Toronton maraton juostiin lokakuun 21.päivä. Eilinen ME-juoksu juostiin siis vajaa kaksi kuukautta myöhemmin. Moni varmaan kuvittelee, että Gene Dykes käytti nämä muutamat viikot palautumiseen ja kunnon viimeistelyyn. Mutta mitä vielä! Dykes juoksi joulukuun 1.päivä 50 kilometrin ultrajuoksun San Franciscossa yhdessä tyttärensä kanssa ja seuraavana päivänä eli 2.12 California International Marathonin. Tämä on Yuki Kawauchimaista revittelyä. Jacksonvillen ME-juoksu meni sitten suunnitelmien mukaisesti, puolimatkassa Dykes oli Whitlockin ME-vauhtia edellä 30 sekuntia. Muutama kilometri ennen maalia iskivät lihaskrampit, mutta Dykesin onnistui murskata idolinsa ennätys 25 sekunnilla.

Jeannie Rice ME-juoksun maalissa
Kuva: wbur.org

70-kymppiset ovat olleet tänä syksynä muutenkin vauhdissa, sillä myös naisten maratonin ME parani Chicagon maratonilla lokakuussa. 70-vuotias Jeannie Rice juoksi ajan 3.27.50, jolla hän paransi Saksan Helga Mikettan ennätystä 3.35.29 vuodelta 2013 peräti vajaalla kahdeksalla minuutilla. Rice on korealaislähtöinen, mutta hän muutti USA:han 19-vuotiaana.

Rice aloitti juoksuharrastuksensa pudottaakseen muutaman kilon painostaan. Ohiolainen isoäiti on juossut nyt jo 35 vuoden ajan ja hän juoksi ensimmäisen maratoninsa Clevelandissa vuonna 1984. Chicagon ME-juoksu oli Ricen 116. maraton.

Sekä Jeannie Ricella että Gene Dykesillä on paljon yhteistä. He molemmat harjoittelevat kovaa ja erityisesti kovilla vauhdeilla. Molemmat aloittavat päivän kukonlaulun aikoihin ensimmäisillä harjoituksilla, jotka tehdään mieluiten itseään nuorempien juoksijoiden kanssa. Olisiko siinä avain nuorekkaaseen askeleeseen ja ME-vauhtiin? Joka tapauksessa, maraton ei ole laiskojen ihmisten laji.

Lopuksi laitan vielä tuohon alle 70-sarjan maratonin ME:t ja SE:t (suluissa) vertailtaviksi niin miesten kuin naisten sarjoissa. Urpo Naumasen SE on tämän syksyn Berliinin maratonilta syyskuussa ja Riitta Rasimuksen SE on vuodelta 2011.

Gene Dykes 2.54.23 (Urpo Naumanen 3.13.45)
Jeannie Rice 3.27.50 (Riitta Rasimus 3.53.06)

Japani, maratoonareiden maa

Yuma Hattori
Kuva: japantimes.co.jp

Sunnuntaina 2.12.2018 eli runsas viikko sitten juostiin Japanissa perinteinen Fukuokan maraton. Vaikka Tokion maraton luokitellaan kansainvälisesti nykyään korkeammalle, niin Fukuokan maratonilla on pitkät kunniakkaat perinteet. Suomalaisista alle 2.20:n maratoonareista Pekka Päivärinta ja Seppo Nikkari ovat juosseet ennätyksensä Fukuokassa.

Fukuokan maratonin top-10 tekee kunniaa Japanille ja heidän kunnianhimoiselle suhtautumiselleen maratonjuoksuun. Juoksun voitti kuvan japanilainen Yuma Hattori ja koko kymmenen lista on alla:

1. Yuma Hattori Japani 2.07.27
2. Yemane Tsegaye Etiopia 2.08.54
3. Amanuel Mesel Eritrea 2.09.45
4. Yuta Shitara Japani 2.10.25
5. Hayato Sonoda Japani 2.10.31
6. Hiroki Yamagishi Japani 2.10.42
7. Jo Fukuda Japani 2.10.54
8. Satoru Sasaki Japani 2.11.40
9. Ryo Hashimoto Japani 2.11.40
10. Yuki Kawauchi Japani 2.12.03

Yuta Shitara
Kuva: en.wikipedia.org

Kymmenen parhaan joukossa on peräti kahdeksan japanilaista, mikä todistaa maan kovaa tasoa. Japanin yleisurheiluliitto on myös aloittanut kovan panostuksen maratonille tähtäimessään omat kesäolympialaiset Tokiossa vuonna 2020. Yhtenä rahallisena satsauksena Japani lupasi kovat bonusrahat 16 vuotta vanhan Japanin maratonennätyksen rikkomisesta, joka oli Toshinari Takaokan nimissä. Kuvan Yuta Shitara rikkoi sen ensimmäisenä Tokion maratonilla helmikuussa ja kääräisi muhkeat 100 miljoonaa yeniä eli noin 880.000 US dollaria ajalla 2.06.11 ja oli juoksun toinen. Shitara oli sunnuntain Fukuokan maratonilla neljäs. Hurjan rahakiihokkeen avittamana Shitara sai pitää ennätystään vain runsaat puoli vuotta, kun Suguru Osako paransi sitä Chicagon maratonilla lokakuussa aikaan 2.05.50 tullessaan maaliin kolmantena.

Japani pitää omat karsintansa Tokion olympiamaratonille syyskuussa ensi vuonna. Tähän karsintaankin on oma sisäinen kilpailunsa ja Fukuokan maratonilta siihen pääsevät japanilaiset alle 2.11:n juoksijat. Japanin hurjia maratonmääriä juokseva Bostonin voittaja Yuki Kawauchi oli Fukuokassa kymmenes kovan toisen puoliskon ansiosta. 25 kilometrin kohdalla hän oli vasta sijalla 30. Kirjoitin Yuki Kawauchista oman jutun Bostonin voiton jälkeen (17.4.2018).

Suguru Osako
Kuva: en.wikipedia.org

Ja eivät nämä kovat japanilaiset maratoonarit tähän lopu. Selailin tämän vuoden suurimpien kaupunkimaratonien tuloslistoja ja sieltä löytyi vielä seuraavia japanilaistuloksia. Helmikuun Tokion maratonilta mainitsin jo Yuta Shitaran ennätysjuoksun ja toisen sijan. Sen lisäksi juoksussa tuli viidenneksi Hiroto Inoue ajalla 2.06.54. Berliinin maratonilla syyskuussa juoksun neljäs ja kuudes olivat japanilaiset Shogo Nakamura 2.08.16 ja Yuki Sato 2.09.18.  Chicagon maratonilla oli lokakuussa Suguru Osakon ennätysjuoksun ja kolmannen sijan lisäksi Japanin Taku Fujimoto kahdeksas ajalla 2.07.57. Tämä ei ole kattava lista japanilaisajoista tältä vuodelta, joten muitakin kovia nimiä saattaa puuttua. Mutta jo nämä nimet ja ajat todistavat Japanin kovaa panostusta Tokion olympialaisiin ja se näkyy heti tuloksissa. Ja naisten maraton jäi vielä tutkimatta.

Lopuksi vielä historiaa. Japanilaiset ovat pärjänneet mitaleille olympia- ja MM-maratonilla kronologisesti seuraavasti (lukukoodi O=Olympialaiset, MM=MM-kisat, M=miehet, N=naiset):

O1936(Berliini)M: 1. Sohn Kee-chung
O1964(Tokio)M: 3. Kokichi Tsuburaya
O1968(MexicoC)M: 2. Kenji Kimihara
MM1991(Tokio)M: 1. Hiromi Taniguchi
MM1991(Tokio)N: 2. Sachiko Yamashita
O1992(Barcelona)M: 2. Koichi Morishita
O1992(Barcelona)N: 2. Yuko Arimori
MM1993(Stuttgart)N: 1. Junko Asari,  3. Tomoe Abe
O1996(Atlanta)N: 3. Yuko Arimori
MM1997(Ateena)N: 1. Hiromi Suzuki
MM1999(Sevilla)M: 3. Nobuyuki Sato
MM1999(Sevilla)N: 2. Ari Ichihashi
O2000(Sydney)N: 1. Naoko Takahashi
MM2001(Edmonton)N: 2. Reiko Tosa
MM2003(Pariisi)N: 2. Mizuki Noguchi, 3. Masako Chiba
O2004(Ateena)N: 1. Mizuki Noguchi
MM2005(Helsinki)M: 3. Tsuyoshi Ogata
MM2007(Osaka)N: 3. Reiko Tosa
MM2009(Berliini)N: 2. Yoshimi Ozaki
MM2013(Moskova)N: 3. Kayoko Fukushi

Kunniakas on tämä Japanin olympia- ja MM-mitalilista maratonilta. Sille himoitaan nyt jatkoa Tokiosta vajaan kahden vuoden päästä. Ja onhan siinä välissä yleisurheilun MM-kisat Dohassa, Qatarissa ensi vuonna.

Valencian maratonista

Valencia Marathon 2018
Kuva: valenciaciudaddelrunning.com

Valencian maraton juostaan jälleen ensi sunnuntaina 2.12.2018. Valencia on suosiotaan kasvattava paikkakunta Espanjassa, jossa juostiin viime maaliskuussa puolimaratonin MM-kisat ja jossa juostaan vuosittainen kaupunkimaraton. En tee tästä tarkempaa ennakkojuttua, kuten aiemmin monista kaupunkimaratoneista, mutta esittelen hieman maratonin yhteydessä olevaa Personal Best (PB)- projektia ja luettelen muutamia parhaita kisaan osallistujia.

Valencian maratonilla on tosiaan erikoinen PB-projekti, johon ilmoittautuneet maratoonarit voivat voittaa ylimääräiset 2000-4000 euroa tehdessään juoksussa oman ennätyksensä. Ehtona on, että osallistuja on ilmoittautunut projektiin ja hänen maratonennätyksensä viimeisen neljän vuoden ajalta on alle 2.20 (miehet) ja alle 2.45 (naiset). Vastaava projekti on myös puolimaratonin ja 10000 metrin juoksijoille. Jos nyt esimerkiksi mies parantaa maratonennätystään alle 2.20:n, niin hän saa 2000 euroa, alle 2.15:n, niin 3000 euroa ja alle 2.10:n, niin 4000 euroa. Naisille vastaavat uudet ennätysrajat ovat: alle 2.45:n, 2000 euroa, alle 2.36:n, 3000 euroa ja alle 2.28:n, 4000 euroa. Nämä kaikki ennätysrahat tulevat normaalien palkintorahojen lisäksi. Järjestäjät maksavat myös kaikille uusille PB-projektiin osallistujille 4 päivän majoitus- ja oleskelukustannukset juoksun ajaksi 4 tähden hotellissa. Aki Nummelahan juoksi vuosi sitten maratonennätyksensä 2.19.00 juuri Valenciassa, joten tuo PB-projekti sopisi hänelle enemmän kuin hyvin.

Sammy Kitwara
Kuva: PhotoRun.net

Valencian maratonin reittiennätykset ovat Kenian Sammy Kitwaralla 2.05.15 viime vuodelta ja Kenian Valary Jemeli Aiyabeilla 2.24.48 vuodelta 2016. Sammy Kitwara on mukana sunnuntaina ja hänen pahimpia kilpailijoitaan ovat Etiopian Leule Gebrselassie 2.04.02 ja Kenian Nobert Kigen 2.05.13. Myös Etiopian Jemal Yimer on yksi suosikeista, sillä hän juoksi kuukausi sitten puolimaratonin Valenciassa aikaan 58.33.

Naisten puolella reittiennätyksen haltija Jemeli Aiyabei ei ole mukana, mutta hänen tilallaan on muita kovia juoksijoita: Kenian Philomena Cheyech 2.21.22 ja viime vuoden voittaja Etiopian Aberu Zennebe 2.25.30. Etiopiasta on myös muita hyviä 2.25-2.26 juoksijoita: Meseret Mengistu Biru 2.25.58, Hayimanot Alemayehu Shewe 2.25.51 ja Tinbit Gidey Weldegebriel 2.26.48.

Sunnuntaina sitten nähdään kuinka Valencian maratonilla kävi.

                     
                               Philomena Cheyech, Kuva: iaaf.org

Thaimaa yllätti juoksijan

Leo Run for Child

Jälleen kerran, Thaimaa yllätti juoksijan, kuten talvi autoilijan, joka vuosi. Käytännössä minulle kävi niin että ilmoittautumiseni ensi viikonlopun Rayongin maratonille epäonnistui. Soitin juoksunjärjestäjille maanantaina, jolloin kuulin että 8000 juoksijan raja oli tullut täyteen ja juoksu siten suljettu uusilta yrittäjiltä.

Kuten autoilijat tietävät joka syksy viimeistään sääennustuksista että liukasta on tulossa, niin siitä huolimatta talvirenkaiden vaihdossa viivytellään. Minä olen tietänyt kokemuksesta jo parin vuoden ajan että Thaimaan juoksuihin täytyy ilmoittautua ajoissa, jotta pääsisi juoksemaan. Siitä huolimatta haluan jättää rekisteröitymisen mahdollisimman myöhään mukavuus-, kunto- ja sairaussyistä. Singaporen juoksu oli tietenkin poikkeus, koska minulla oli sinne jo matkalippu joka tapauksessa olemassa.

SVT Fun Run

Tapanani ei ole jäädä tuleen makaamaan, joten katsoin muita Thaimaan juoksuja ensi viikonlopulle. Ensimmäisen kuvan Leo Run for Child olisi ollut hyvä vaihtoehto, sillä se olisi juostu samaisessa Suan Rot Fai- puistossa, jossa juoksin edellisen juoksun lauantaina. Majapaikkakin olisi ollut nyt tiedossa. Soitettuani sinne ongelmaksi vain tuli että, yllätys, yllätys, juoksu oli jo täynnä. Samoin kävi yhdelle toisellekin juoksulle.

Kuullostaa aika erikoiselta, vai mitä. Milloin olet epäonnistunut Suomessa osallistumaan juoksukisaan syystä että tapahtuma on jo täynnä. Asia taitaa olla juuri päinvastoin, halukkaita juoksijoita joutuu etsimään kissojen ja koirien kanssa. Olisiko maiden juoksukulttuureissa näin suuri ero? Thaimaassa juoksu näyttää olevan nousevassa trendissä, kun taas Suomessa juoksijoita löytyy enää vain meissä huru-ukoissa. Vaikka henkistä halua olisikin, niin sopat, sohva ja some saavat suomalaisen sössimään tavoitteensa ja mielihalu sulaa kuin voinokare paistinpannussa. Lisäksi joukkuelajit vievät innokkaimmat liikkujat.

Recycle- juoksussa

Tällä hetkellä  seuraava juoksu on vielä auki. Olen lähettänyt sähköpostia erääseen juoksutapahtumaan Victory Monumentin lähistölle, mutta vastausta ei ole vielä kuulunut. Toisen kuvan SVT- hupijuoksu olisi toinen vaihtoehto ja se juostaisiin lähellä Pattayaa Banglamungissa. Katsotaan, voiko sinne osallistua, vaikka mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus täällä Thaimaassa.

Tavoitteena olisi vielä 2-3 juoksua tälle vuodelle. Pidetään siitä vielä kiinni, kunnes gongi kumahtaa. Vaikka seuraavalle viikonlopulle ei löytyisikään juoksua, niin joulukuussa on vielä lukuisia muita mahdollisuuksia.

Recycle Run, Bangkok

Recycle Runin maalialue

Eilen avasin Thaimaan juoksukisat suunnitelman mukaisesti Suan Rot Fai- puistossa, Bangkokissa. Kyseessä oli Recycle Run ja matkoja 5,4 ja 10,7 km:lle yleisissä sarjoissa sekä miehille että naisille. Olen juossut Bangkokissa lukuisia kertoja sekä Lumpini Parkissa että Rama IX Parkissa, mutta kävin Suan Rot Fai- puistossa nyt ensimmäistä kertaa. 

Menin perjantaina bussilla Bangkokista Ekamai- bussiasemalle ja sieltä Skytrainillä Mochit- asemalle, joka on BTS-linjan päätepysäkki. Kävelin siitä Chatuchak-puistoon, josta pääsi tiedustelujen jälkeen helposti viereiseen Suan Rot Fai-puistoon. Juoksunjärjestäjätkin olivat lupausten mukaisesti paikalla ja pääsin maksamaan juoksuni. Sain vain numerolapun ja ajattelin että edullinen 250 bahtin maksu kattaa vain sen. Seuraavana päivänä oli itse juoksutapahtuma, joka todisti sen että juoksu oli sananmukaisesti kierrätysjuoksu, sillä juoksun jälkeen tuli ruoan ja juomien lisäksi kierrätystavaraa: juoksumitali ja juoksupaita. Nopeimmat saivat vielä kierrätyspokaalit. Tämä kierrätystavara oli ilmeisesti tullut juoksunjärjestäjien ylijäämävarastoista, koska se oli aiemmista tämän vuoden Thaimaan juoksuista. Idea oli siten sama kuin aiemmin juoksemallani Pitak-Saipinin Minimaratonilla, josta kerroin etusivun tarinassa "Allah ja Batman". Erona oli vain se että mitalit ja pokaalit tulivat silloin juoksijapariskunnalta Pitak-Saipin.

Recycle Runin maalissa

Juoksumaksun jälkeen seuraava tehtävä oli löytää majoitus seuraavaksi yöksi. Kiertelin puiston vilkkaampaa puolta ja ajattelin että majoituspaikka löytyisi helpommin sieltä. Olin väärässä sillä pitkän kierroksen ja ruokailun jälkeen minulla ei ollut tietoa hotellista. Löysin kyllä yhden suuren hotellin, mutta yllätyksekseni se oli täynnä. Toinenkin uusi ja iso hotelli löytyi, mutta sen hinnat 2000-3000 bahtia huoneesta kuullostivat korkeilta muutaman tunnin unesta.

Niinpä palailin takaisin juoksupaikalle ja ajatuksissa kävi sama idea kuin alkuvuoden Rayongin juoksussa, nukkuisin tai torkkuisin muutaman tunnin ulkona puiston laidalla. Itikat hyökkäsivät myös päälle, joten uskoni helposta yöstä alkoi horjua. Onneksi paikalle tuli kaksi thaimiestä autolla ja heti alkoivat ihmettelemään, miksi nuokuin siellä keskellä yötä. Kerroin juoksusta ja majoitusongelmista, jolloin he alkoivat kertoa lähettyvillä olevasta halvasta ja hyvästä hotellista. En oikein ymmärtänyt suunnista, niin monta mutkaa kädet tekivät heiluessaan. Onneksi he lupautuivat ajamaan minut hotellin lähettyville, joka olisi alle kahden kilometrin päässä. Suunta oli se hiljaisempi puiston puoli, jossa en ollut käynyt.

Juoksijoita ravitsemassa itseään

Hotelliin päästyä ratkaisu osoittautui oivaksi, sillä hinta oli vain 350 bahtia ja huoneessa tarvittavat fasiliteetit: sänky, tuuletin ja vessa suihkuineen. Televisio oli jo plussaa. Hyvänä puolena asiassa on, että tulevilla reissuilla Suan Rot Faihin tiedän paikan jo ennestään. Nukkumaan pääsin kello puoli kahden jälkeen yöllä.

Aamuyöstä kello herätti minut kahden tunnin unen jälkeen ja kävelin siitä helposti takaisin juoksupaikalle, kun reitti oli tuttu. Porukkaa alkoi kerääntyä paikalle kiitettävästi, arviolta viitisensataa juoksijaa. Kympin juoksijat ammuttiin matkaan kello kuudelta ja meidät runsaan viiden kilometrin taivaltajat 15 minuuttia myöhemmin. Minulle juoksun alku oli tuttuun tapaan hidas ja jäykkä, mutta kun diesel-kone lämpeni siitä niin juoksin lopun mukavasti vauhtia parantaen. Jouduin puikkelehtimaan noin viiden metrin juoksubaanalla, sillä kaikki juoksijat kiersivät 2,6 kilometrin lenkkiä samanaikaisesti.

Juoksulogon edessä

Tullessani maaliin yritin katsoa sivussa olevaa kelloa saadakseni ajan itselleni. En ole käyttänyt pitkiin aikoihin kelloa juostessani ja olen näin järjestäjien armoilla. 5,4 kilometrin kellossa aika kyllä kävi, mutta sen digitaalisista numero-osista monet olivat pimeinä tai muuten epämääräisinä. Niinpä aikani jäi arvoitukseksi, mutta käteen tyrkättiin lappu kierrätystavaroita varten, joka osoitti minun olleen sijalla 12. Sain sillä jonkin värikkään thaikielisen juoksupaidan ja komean mitalin vuoden 2017 Ko Sametin puolimaratonilta. Hienoja pyttyjäkin olisi ollut saatavilla, mutta ne menivät nuoremmille ja nopeakinttuisimmille.

Juoksu oli avaukseksi ihan positiivinen kokemus ja tältä pohjalta jatketaan treenausta kohti seuraavaa viikonloppua, jolloin olisi vuorossa Rayongin maraton Ban Phessä. Sinne on vielä ilmoittautuminen ja juoksumaksu tekemättä, mutta kai se onnistuu huomenna tai viimeistään kisaa edeltävänä päivänä lauantaina.

Jos löydän Recycle Runin tulokset netistä, niin laitan ne tähän. 

Thaimaan juoksutarjontaa marraskuulle

Recycle Run
Kuva: forrunnersmag.com

Thaimaassa juoksutreenit sivuohjelmineen sekä harrastukset ovat vieneet ajan niin tarkkaan, ettei päivityksiä ole tullut tänne vähään aikaan. Asiaan liittyy vielä totuttautuminen kuumaan ilmanalaan, joka vie aina alussa voimavaroja ja vaatii kunnon levot.

Siitä huolimatta ohjelma on pysynyt kasassa ja olen alkanut katsastaa tämän reissun ensimmäisiä kisastartteja Thaimaassa. Tavoitteena olisi juosta vielä 2-4 kisaa tämän vuoden puolella. Tuo tavoitehaarukka on hieman leveä, koska kokemuksesta tiedän että juoksuun osallistuminen on vaikeutunut täällä huomattavasti vuosien varrella. Ennen asia oli helppo, kun meni vain juoksupaikalle edeltävänä päivänä ja ilmoittautui ja maksoi kisan. Nyt ilmoittautumiset ja maksut ovat siirtyneet nettiin, jotka ovat yleensä vain thaikielisiä. Suurimmat kisat saattavat lisäksi olla loppuunmyytyjä jo viikko, pari ennen tapahtumaa. Näillä lähtökohdilla käy helposti niin, että aiottu kisa jääkin toteutumatta.

Katsoin alustavasti kaksi juoksukisaa marraskuulle. Ensimmäisen kuvan Recycle Run juostaan Suan Rot Fai- puistossa Bangkokissa ensi lauantaina 17.11.2018. Kisassa on vain yksi yleinen sarja miehille ja naisille sekä lasten sarjat, mutta se olisi sopivan rento tapahtuma avauskisaksi. Lisäksi en ole vielä juossut Suan Rot Fai- puistossa, joten siinäkin mielessä siinä olisi uutuudenhohtoa.

Rayong Marathon

Kuva: forrunnersmag.com

Toinen valitsemani kisa on jo tutumpi Rayong Marathon, joka juostaan Ban Phessä, Rayongissa sunnuntaina 25.11.2018. Olen juossut siellä useampana vuonna ja voittanut mm. 55- ja 60- vuotiaiden sarjat. Nytkin tulen osallistumaan 60- sarjaan, mutta sen voittamisesta ei ole pelkoa. Vuosi sitten olin suunnitellut tämän juoksun avauskisaksi, mutta valitettavasti sairastuin juuri ennen juoksua ja se jäi väliin. Yleensä olen sairastunut lähes joka reissu noin kuukauden sisällä maahantulosta johtuen ilmaston- ja bakteerikantojen muutoksesta. Vielä tätä ei ole tapahtunut ja toivottavasti se ei tule kaatamaan näitä matkan aiottuja avauskisoja.

Marraskuulle olisi ollut myös suuri Bangkok Marathon 18.11.2018, mutta valitsin pienemmän Recycle Run:in avauskisaksi. Joulukuussa olisi myös suurehko Thailand International Half Marathon, mutta luultavasti laistan senkin kisan. Olen juossut nämä suuret Bangkokin kisat molemmat kerran aiemmin ja se riittää ainakin toistaiseksi. Mutta joulukuulta pitäisi etsiä 1-2 kisaa myöhemmin, kunhan katsellaan ensin kuinka marraskuun kisoissa lopulta käy.

                 Thailand International Half Marathon 16.12.2018, Kuva: jogandjoy.com

Thaimaan tapahtumia

Pelaajia Pratumnakin rannalla

Lentomatka Thaimaahan sujui ongelmitta Qatar Airwaysillä Dohan kautta Bangkokiin. Minua vähän pelotti Dohan lyhyt vaihtoaika, noin tunti. Onneksi Helsingistä lähtenyt kone oli aikataulussa ja siirto jatkolennolle Bangokiin kävi kätevästi turvatarkastuksineen. Lentokenttä oli selkeä ja lähtöportti löytyi kivuttomasti.

Thaimaan päässä ensimmäisiä tehtäviä oli vastaanottaa varattu huone maanantai-iltana Viewtalay 1:sen kerrostalosta. Vuokraemäntä oli tehnyt tehtävänsä ja kotiutuminen oli nopea. Seuraavana päivänä oli vuorossa rahojen vaihto ja talletus pankkiin sekä Internet-yhteyksien osto ja puhelimen prepaid-SIMin lataus. Kävi niin kuin monesti aiemmin, Thai-SIM ei ollut enää hengissä, vaan jouduin ostamaan uuden. Kallistahan se ei ollut, mutta numero vaihtui ja sen joutuu nyt informoimaan kaikille tutuille. Operaattorina minulla on ollut DTAC ja sen SIM vanhenee suhteellisen nopeasti ilman uudelleenlatauksia.

Tänään alkoivat harrastukset kun vuorossa oli petankki. Petankkiryhmämme entinen pelipaikka Dongtan Beachilla on kovien myllerrysten kohteena, kun rantatietä uusitaan. Niinpä kokoonnuimme ensimmäiseen kisatapahtumaan uudelle pelipaikalle Pratumnakin Beachille. Pelaajia oli avauksessa yhdeksän henkeä ja pelasimme alkusarjan kahdessa ryhmässä, joista molemmista kaksi parasta pääsi jatkopeleihin. Yllätyksekseni pääsin jatkoon ja voitin jopa välierän ja siitä loppuotteluun. Sen hävisin sitten selvästi Tapio Vuolaselle, josta tuli näin avauskisan voittaja. Sarja jatkuu viikoittain keskiviikkona ja lauantaina pelataan harjoituksia.

Majatalo
Kuva: Facebook.com

Huomenna Thaimaan harrastukset jatkuvat, kun vuorossa on perinteinen tietovisa Majatalolla (ent. Maikan Majatalo). Soi Yumella sijaitsevan Majatalon uuden omistajan myötä paikan nimi on hieman lyhentynyt, mutta monet aktiviteetit, kuten tietovisa, jatkuvat entiseen malliin. Tietovisa on tunnettu hyvästä ja runsaasta buffetista, joka nautitaan kisan puolivälissä. Täällä olen vieraillut säännöllisesti vuosien ajan ja saavutuksina on tullut voittoja ja mitalisijoja eri joukkueissa. Myös tietovisa on viikoittainen tapahtuma.

Mayweather vs. McGregor

Tänään löytyi sattumalta TV-kanavaltakin mielenkiintoista katsottavaa, kun Floyd Mayweatherin ja Conor McGregorin välinen ammattinyrkkeilyn kevyen keskisarjan MM-ottelu Nevadassa, USA:ssa näytettiin jälkilähetyksenä. Itse ottelu matsattiin runsas vuosi sitten elokuun 26.päivä, mutta en ollut aiemmin katsellut sitä. Ottelu oli siinä mielessä mielenkiintoinen kun Mayweatherin vastustaja McGregor tunnetaan paremmin UFC-ottelijana, jossa säännöt ovat huomattavasti vapaammat kuin ammattinyrkkeilyssä. McGregor panikin yllättävästi kampoihin kunnes tuli teknisesti tyrmätyksi tuomarin keskeytyksellä 10. erässä. Ottelu oli suurta showta ja yksi asia on varma, molemmat ottelijat nauroivat makeasti matkalla pankkiin.

Juoksuharrastus on toistaiseksi tauolla, mutta palaa ohjelmaan loppuviikosta. Myös juoksutreeniä  tukevat kuntosali, uinti ja lihashuolto hierontoineen alkavat samoihin aikoihin.

Thaimaan elämä on palannut uomiinsa.

Frankfurt Marathon 2018 - ennakko

Wilson Chebet
Kuva: nl.wikipedia.org

Mainova Frankfurt Marathon juostaan ylihuomenna sunnuntaina 28.10.2018. Osallistujakaarti on totuttuun tapaan tasaisen kova niin miehissä kuin naisissa, vaikka maailman ykkösjuoksijoita ei olekaan paikalla. Keniasta ja Etiopiasta löytyy aina hyviä juoksijoita kaikkiin suurempiin kaupunkimaratoneihin maiden laadukkaasta ja laajasta tasosta johtuen. Frankfurt ei tee poikkeusta ja eliittisarjojen suurimmat voittajasuosikit tulevat jälleen näistä kestävyysjuoksun kärkimaista.

Miesten puolella osallistujien parasta henkilökohtaista ennätystä pitää hallussaan kuvan Wilson Chebet Keniasta ajalla 2.05.27. Chebet on voittanut viikko sitten juostun Amsterdamin maratonin peräti kolme kertaa peräkkäisinä vuosina 2011-2013. Ennätyksensä hän juoksi voittaessaan Rotterdamin maratonin vuonna 2011. Kuten huomataan, Chebet juoksi parhaimmat maratoninsa 5-7 vuotta sitten, joten hänen nykykuntonsa on pieni arvoitus.

Kelkile Gezahegn
Kuva: iaaf.org

Toiseksi paras ennätysaika on Etiopian Kelkile Gezahegnilla ajalla 2.05.56, jonka hän juoksi keväällä Rotterdamin maratonilla. Hän juoksi viime vuonna myös Frankfurtissa ja sijoittui silloin toiseksi. Tältä pohjalta Gezahegn saattaa olla suurin voittajasuosikki sunnuntaina.

Mielenkiintoa kisaan tuo isäntämaan Arne Gabius, jolla on osanottajien viidenneksi paras ennätysaika 2.08.33, jonka hän juoksi juuri Frankfurtissa vuonna 2015 ja joka on Saksan ennätys. Juoksussa on mukana myös kovia debytantteja, joista kovin lienee Kenian Alex Kibet. Hänen paras aikansa puolimaratonilla on niinkin kova kuin 59.06.

Alla on kaikki osallistujat, jotka ovat juosseet maratonin alle 2.09:n:

Wilson Chebet Kenia 2.05.27
Kelkile Gezahegn Etiopia 2.05.56
Gilbert Yegon Kenia 2.06.18
Martin Koskey Kenia 2.07.22
Arne Gabius Saksa 2.08.33
Bira Seboka Etiopia 2.08.51

Mare Dibaba
Kuva: en.wikipedia.org

Naisten puolella suurin voittajasuosikki on kuvan Mare Dibaba Etiopiasta, joka on vuoden 2015 maailmanmestari Pekingistä. Hänellä on osallistujista ainoana ennätys alle 2.20:n ajalla 2.19.52. Siten hän uhkaa Frankfurtin naisten reittiennätystä 2.21.01, joka on Etiopian Meselech Melkamun nimissä vuodelta 2012.

Etiopialla on kolme seuraavaakin ennätysaikaa. Toiseksi ja kolmanneksi parhaat osallistuja-ajat ovat Haftamnesh Tesfaylla ja Dera Didalla. He juoksivat molemmat parhaat aikansa tammikuussa Dubain maratonilla, joka oli molemmille heidän debyyttimaratoninsa. Tesfay oli Dubaissa viides ajalla 2.20.13 ja Dida seitsemäs ajalla 2.21.45. Dera Didan kohdalla täytyy vielä korostaa, että hän juoksi Dubain debyyttijuoksun vain 21-vuotiaana, mikä tekee siitä suorastaan häikäisevän. Dera Dida täyttää muuten 22 vuotta juuri tänään. Onneksi olkoon!

Meskerem Assefalla on sama ennätysaika kuin Didalla ja hän juoksi sen Nagoyassa, Japanissa maaliskuussa. Assefa oli myös Frankfurtin kolmas viime vuonna. Kenialaiset Betsy Saina ja Valentine Kipketer ovat etiopialaisten kovimmat haastajat.

Haftamnesh Tesfay
Kuva: zimbio.com

Naisten osallistujat, jotka ovat juosseet alle 2.24:n, ovat:

Mare Dibaba Etiopia 2.19.52
Haftamnesh Tesfay Etiopia 2.20.13
Dera Dida Etiopia 2.21.45
Meskerem Assefa Etiopia 2.21.45
Betsy Saina Kenia 2.22.56
Valentine Kipketer Kenia 2.23.02
Abebech Afework Etiopia 2.23.33

Juoksunjärjestäjät lupailevat live-striimiä tästä osoitteesta. Maraton alkaa kello 10 sunnuntaiaamuna eli Suomen aikaa kello 11. Meikäläinen on juuri silloin matkalla kohti Helsinkiä ja Bangkokia, joten juoksu saattaa jäädä näkemättä. Mutta te onnekkaat, nauttikaa kansainvälisestä maratontarjonnasta.

Amsterdam Marathon 2018 - ennakko

Kenenisa Bekele
Kuva: LetsRun.com

Huomenna sunnuntaina 21.10.2018 juostaan TCS Amsterdam Marathon. Amsterdam ei kuulu suurimpien Marathon Majors-maratonien joukkoon, mutta on siitä huolimatta yksi seuratuimmista syysmaratoneista, varsinkin Euroopassa. Maraton on koonnut myös nimekästä juoksijajoukkoa kisaamaan voitosta, niin myös tänä vuonna.

Miesten puolella tämänkertaisen kisan nimekkäin juoksija on eittämättä Kenian Kenenisa Bekele. On aika erikoista että yksi maailman kovimmista juoksijoista ja maratoonareista ei ole valinnut täksi syksyksi Marathon Majors-sarjaan kuuluvia Berliiniä, Chicagoa eikä New Yorkia , vaan osallistuu sen sijaan Amsterdamin maratonille. LetsRun.com-julkaisu kysyi tätä Bekelen managerilta Jos Hermensilta ja sai erikoisen vastauksen, että kukaan ei ole kiinnostunut eikä lähettänyt kutsua. Suomennettuna tuo ilmeisesti tarkoittaa sitä että johtuen Bekelen kahdesta viimeisestä maratonista, jotka eivät ole menneet toivotusti, hänelle ei makseta kunnon starttirahaa, jolloin rahapalkinnot ja mahdolliset bonukset jäävät menestyksen varaan. Suurimmissa maratoneissa vastus on kovin mahdollinen ja vaara jäädä ilman rahoja on suuri. Siksi Amsterdam lienee varmempi kohde mitä rahapalkintoihin tulee.

Miesten eliittisarjassa on kahdeksan osallistujaa, joiden ennätykset ovat alle 2.07:n ja he ovat:

Kenenisa Bekele Etiopia 2.03.03
Lawrence Cherono Kenia 2.05.09
Mule Wasihun Etiopia 2.05.39
Gideon Kipketer Kenia 2.05.51
Laban Korir Kenia 2.05.54
Kaan Özbilen Turkki 2.06.10
Solomon Deksisa Etiopia 2.06.22
Tadu Abate Etiopia 2.06.54

Lawrence Cherono
Kuva: iaaf.org

Kenenisan Bekelen kovin vastustaja lienee viimevuotinen Amsterdamin voittaja Lawrence Cherono Keniasta (saapuu voittajana maaliin viereisessä kuvassa). Cherono juoksi tuolloin ennätyksensä 2.05.09, mikä on myöskin Amsterdamin kisaennätys. Mutta kaikki muutkin alle 2.07:n maratoonarit ovat varteenotettavia voittajakandidaatteja, joten kisasta tulee erittäin kova ja mielenkiintoinen. Viime vuonna Amsterdamissa peräti viisi parasta juoksijaa alitti Cheronon johdolla 2.06:n, joten siinä on hyvää tavoitetta.

Tadelech Bekele
Kuva: LetsRun.com

Naisten puolella taso ei ole aivan yhtä kova ja tasainen, mutta  mukana on täälläkin viimevuotinen voittaja eli Tadelech Bekele Etiopiasta. Hän juoksi Lawrence Cheronon tapaan voittaessaan ennätyksensä, joka kirjataan lukemin 2.21.40. Bekelen lisäksi vain Bahrainin 21-vuotias Desi Jisa on juossut alle 2.25:n ajalla 2.24.05.

Mutta naisten juoksussa on peräti kuusi etiopialais-kenialaista debyyttijuoksijaa, joista Etiopian Meseret Defar on kovin,  tunnetuin ja mielenkiintoisin. Defar on 5000 metrin olympiavoittaja Ateenan 2004 ja Lontoon 2012 kisoista sekä saman matkan MM-voittaja Osakan 2007 ja Moskovan 2013 kisoista. Lisäksi hänellä on muita mitaleja sekä neljä sisäratojen MM-kultamitalia 3000 metriltä. Defarin piti juosta maratondebyytti jo helmikuussa Tokiossa, mutta jalkavaivat estivät sen.

Maraton alkaa huomenna klo 9.30 paikallista aikaa eli Suomen aikaa tunnin enemmän. Sitten vain katselemaan mahdollisia internet-striimejä, josko kisa löytyisi jostakin.

Meseret Defar, Kuva: iaaf.org

 

Hannunkivi-juoksu 2018

Palkintopöytä

Tänään juoksin viimevuotiseen tapaan Hannunkivi-juoksun Kivijärvellä. Sää oli niin loistava juoksuun, että olisi ollut synti jättää kisa väliin. Lämpötila oli noin plus 15 astetta, pilvistä ja täysin tyyni, aivan ihanteelliset olosuhteet kestävyysjuoksulle. Juoksun reitti kulki entiseen malliin Hannunkiven lomakylältä viereiselle pururadalle, jota kierrettiin kaksi tai kolme kierrosta matkasta riippuen ja palattiin sitten pienen kiekuran kautta maalialueelle. Juoksijoita oli saapunut paikalle lasten sarjat huomioiden mukavasti noin 70 henkeä huolto- ja kannustusjoukkoineen.

Pentti Virmalainen

Osanottajien joukossa oli runsaasti juoksijoita Jyväskylän seudulta. Heidän joukossaan oli tuttu juoksumies Vaajakoskelta, Pentti Virmalainen. Valitettavasti Pentti ei voinut osallistua itse kisaan terveydellisistä syistä, mutta oli sitäkin innokkaammin kannustus- ja huoltojoukoissa. Virmalainen on voittanut veteraanisarjoissa lukuisia Suomen mestaruuksia ja hän pitää edelleen hallussaan M45-sarjan puolimaratonin SE:tä ajalla 1.10.59. Hän on myös veteraanien MM-mitalisti.

Pentti Virmalaisella on Vaajakoskella oma nimikkojuoksu, Pentin pinkaisu, joka juostaan aina keväällä huhtikuussa. Itse tapasin Pentin ensimmäistä kertaa kesäkuussa vuonna 2006, jolloin osallistuin Pentin kympille. Kymppi juostiin Vaajakosken urheilukentällä ja se oli Virmalaiselle 50. ratakymppi. Kaiken kaikkiaan Pentti on juossut tähän mennessä 908 juoksukisaa, mikä osoittaa pitkäaikaista ja kestävää juoksuharrastusta. Niinpä hän on seuransa Vaajakosken Kuohun kunniapuheenjohtaja.

Niilo Korhonen

Osallistuin viimevuotiseen tapaan hölkkäsarjan 6,6 kilometrille, vaikka M55-sarjakin olisi ollut 9 kilometrille. Samalla pystyin jälleen vertaamaan tuloksia. Sijoituin hölkkäsarjan kakkoseksi loppuajalla 32.59, missä on huononnusta viimevuotiseen noin puolisen minuuttia. Se on samassa linjassa aikaisempiin kisoihin, kuten Kauniston juoksuun kaksi viikkoa sitten.

Kisassa oli ikäsarjoja lapsista aina M80-sarjaan. Kilpailun nestori oli viereisen kuvan Niilo Korhonen Suonenjoen Vasamasta, jolla on ikää kunnioitettavat 84 vuotta. Niilo voitti M80-sarjan viimevuotiseen tapaan. Korhonen aloitti juoksuharrastuksen vasta 6-kympin tietämissä, mutta on juossut siitä huolimatta yli 50 maratonia, joista kolme New Yorkissa.

Pentti Virmalaisen tapaan Niilo Korhonen on voittanut lukuisia SM-mitaleja veteraaneissa eli aikuisurheilussa, kuten sitä nykyään kutsutaan. Juoksujen lisäksi mitaleja on tullut myös kenttälajeissa, kuten korkeushypyssä ja kiekonheitossa. Niilolla on myös oma nimikkojuoksunsa Suonenjoella, nimeltään Niilon kymppi ja se juostaan elokuun loppupuolella. Juoksu on kisattu jo puolenkymmentä kertaa.

Miika Takala, 9 kilometrin nopein

Miesten 9 kilometrin nopein oli Miika Takala Jyväskylän Kenttäurheilijoista. Miika on voittanut SM-maratonilla kultaa, hopeaa ja pronssia ja saavuttanut SM-mitaleja myös 10000 metrillä, puolimaratonilla, maastossa ja viestijuoksussa. Tapasimme edellisen kerran samoissa kisoissa Hankasalmella heinäkuussa 2015. Meikäläisen tapaan Miika Takala pitää juoksublogia, joka löytyy tästä osoitteesta.

Tarkemmat ja viralliset tulokset tulevat aikanaan ja laitan ne sitten tähän. Tuohon alle pistän vielä kuvan hölkkäsarjan tuloslistasta, niin ne tulokset tulevat selväksi jo tuoreeltaan.

Viralliset tulokset ovat tässä.

Tämä olikin viimeinen kisani Suomessa tälle kesälle ja syksylle. Juoksuja tuli yhteensä 12, kiitos heinä- elokuun kiivastahtisen kisailun kesäreissullani ympäri Suomea. Thaimaassa on tarkoitus kilpailla vielä muutama kisa tämän vuoden puolella. Suunnitelman toteutuma nähdään sitten vuoden lopulla.

Hölkkäsarjan tulokset

Vihdoinkin Singaporeen

Run For Light
Kuva: justrunlah.com

Olen pakenemassa jälleen Suomen kylmää ja pimeää syksyä ja talvea Thaimaahan. Lentoliput on ostettu lokakuun lopulle ja viisumi hommattu. Otin turistiviisumin, joka on voimassa 60+30 päivää eli kolme kuukautta. Viisumia hakiessa täytyy esittää poistumislippu Thaimaasta kolmen kuukauden kuluttua. Niinpä aloin etsiskellä sopivaa kohdetta, joka olisi toivottavasti uusi maa ja jossa voisi osallistua myös juoksukisaan.

Tässä vaiheessa mieleeni tuli Singapore, koska olen yrittänyt sinne aiemmin huonoin kokemuksin. Tämä tapahtui noin kymmenen vuotta sitten ja tapahtumat voi lukea etusivun jutusta "Murphy tuli kylään". Singaporen maraton oli silloin täynnä ja otin suunnakseni New Delhin puolimaratonin Intiassa, josta tuli ikimuistoinen sekoilu puolin ja toisin. Ei siitä sen enempää, jutun voi tarkistaa etusivulta.

Run For Light- paita
Kuva: justrunlah.com

Menin tutkimaan Singaporen juoksutarjontaa tammikuun lopulta ensi vuonna, jolloin minun täytyy poistua Thaimaasta. Ja ihme ja kumma, Singaporesta löytyi kuin löytyikin juoksu "Run For Light" juuri sopivaan aikaan eli tammikuun 26. päivä. Tilasin ja maksoin heti menopaluulipun viideksi päiväksi Bangkokista Singaporeen lähtöpäivänään tammikuun 24. päivä. Näin minulla olisi yksi tutustumispäivä ennen varsinaista kisaa.

Seuraavaksi tutustuin Singaporen juoksuun tarkemmin ilmoittautuakseni sinne. Törmäsin ongelmaan, jossa juoksun tavarapussi T-paitoineen ja rintanumeroineen olisi saatavilla vain viikkoa ennen kisaa, joka on minulle aivan liian aikaisin. Lähetin välittömästi sähköpostia juoksunjärjestäjille ja ilmoitin ongelmastani korostaen sitä että alkuperäinen juoksupussin noutoaikataulu blokkaisi pois kaikki ulkomaiset juoksijat, koska he tuskin tulevat Singaporeen viikkoa ennen juoksua. Yllätyksekseni viestiini vastattiin välittömästi ja siinä luvattiin toimittaa minulle kilpanumero tavaroineen vielä juoksupäivänä. Nouto-ohjeet luvattiin lähettää sitten kun olisin ilmoittautunut ja maksanut juoksun. Olipa hyvä ja nopea palvelu verrattuna New Delhin kokemuksiin.

Niinpä rekisteröidyin juoksutapahtumaan ja maksoin osallistumismaksun, joka oli noin 30 euroa. Nyt vain odotellaan ohjeita ja aletaan katsastaa sopivaa majoituspaikkaa. Kaikki muu onkin jo paketissa. Näin pääsen lisäämään maalistaani uuden kohteen, Singaporen. Olen kyllä tehnyt aikoinaan Australian työmatkalla välilaskun Singaporen lentokentälle, mutta en laske sellaista visiittiä oikeaksi vierailuksi. Todellisessa vierailussa täytyy jalkautua itse kaupunkiin.

Nyt näyttää hyvältä, mutta ei riemuita liian aikaisin. New Delhin kokemukset ovat osoittaneet, että mikään ei ole varmaa. Toivottavasti tällä tarinalla on onnellinen loppu. Siitä kerron sitten aikanaan tammikuussa täällä blogissa. Pysykää kanavalla.

Chicago Marathon 2018 - ennakko

Mosinet Geremew
Kuva: zimbio.com

Bank of America Chicago Marathon juostaan ylihuomenna sunnuntaina lokakuun 7. päivä. Chicago Marathon kuuluu kuuden suurten kaupunkimaratonien joukkoon ja tämä sarja tunnetaan nimellä Abbott World Marathon Majors. Nämä kuusi suurta kaupunkimaratonia ovat kalenterijärjestyksessä Tokio, Boston, Lontoo, Berliini, Chicago ja New York.

Vuoden aikana näiden juoksujen kärkipaikat pisteytetään ja eniten pisteitä saanut maratoonari kääräisee sarjavoitosta suuren tukun rahaa. Kolmena edellisenä vuonna rahat on voittanut miesten puolella, kukas muu kuin Kenian Eliud Kipchoge, tämän hetken ehdoton maratonykkönen. Naisissa sarjan ovat voittaneet neljänä viime vuonna vuorotellen kenialaiset Edna Kiplagat ja Mary Keitany. Keitany on voittanut jo ennen sitä kerran eli yhteensä myös kolme kertaa, kuten Kipchoge.

Eliud Kipchoge osallistui kolmisen viikkoa sitten Berliinin maratonille, jonka voitti ME-ajalla 2.01.39. Siten hän ei ole mukana Chicagossa, mutta se ei estä sitä, että miesten puolella on kova joukko taistelemassa kärkisijoista. Kuvan Mosinet Geremewillä Etiopiasta on paras ennätys 2.04.00, mutta alle 2.07 juoksijoita osallistuu kisaan yhdeksän ja he ovat:

Mosinet Geremew Etiopia 2.04.00
Birhanu Legese Etiopia 2.04.15
Dickson Chumba Kenia 2.04.32
Abel Kirui Kenia 2.05.04
Kenneth Kipkemoi Kenia 2.05.44
Galen Rupp USA 2.06.07
Bernard Kipyego Kenia 2.06.19
Mo Farah Iso-Britania 2.06.22
Geoffrey Kirui Kenia 2.06.27

Galen Rupp
Kuva: en.wikipedia.org

USA:n Galen Rupp on puolustava voittaja viime vuodelta, joten hän on yksi varteenotettavista voittajakandidaateista, varsinkin kun kisa juostaan kotimaan kamaralla. Nykyisen maratonennätyksen hän teki tänä vuonna voittojuoksussaan Prahassa. Toinen kova nimi Afrikan ulkopuolelta on Iso-Britannian Mo Farah, joka on jättänyt ratajuoksut ja keskittyy nyt maantiejuoksuun ja maratonille. Hän on juossut maratonin vasta kaksi kertaa, molemmat Lontoossa, vuonna 2014 (2.08.21) ja tänä vuonna ennätyksellään 2.06.22, jolla irtosi kolmas sija.

Ennätyslistan kärki on etiopialaisparilla Mosinet Geremew ja Birhanu Legese. He juoksivat molemmat ennätyksensä tammikuussa Dubain maratonilla. Geremew voitti ja Legese tuli debyyttimaratonillaan kuudenneksi (kuusi miestä 15 sekunnin sisällä) ajalla 2.04.15. Se on kolmanneksi paras debyyttimaraton kautta aikojen.

Dickson Chumba
Kuva: gettyimages.com

Kovat juoksijat eivät lopu tähän. Kenian maratonin MM-miehet, Abel Kirui vuodelta 2009 ja 2011 sekä Geoffrey Kirui vuodelta 2017 ovat mukana, samoin Dickson Chumba, joka voitti Chicagon vuonna 2015 ja Tokion tänä vuonna. Ennätyslistan ensimmäinen ulkopuolinen on Japanin Suguru Osako (2.07.19), joka tavoittelee Japanin ennätystä ja josta on luvassa mahtavat bonusrahat, 100 miljoonaa yeniä eli noin 880.000 US dollaria. Kiihoketta kerrakseen. Yuta Shitara kääräisi nämä rahat Tokiosta tänä vuonna rikkomalla Toshinari Takaokan 16 vuotta vanhan ennätyksen ja juoksemalla tämänhetkisen Japanin ennätyksen 2.06.11. Näillä kovilla bonusrahoilla pyritään saamaan paras mahdollinen maratonmiehistö Japanin omiin kesäolympialaisiin vuonna 2020.

Ja ei pidä unohtaa japanilaista Bostonin voittajaa tältä keväältä, nimittäin Yuki Kawauchia (ennätys 2.08.14), vaikka Chicagossa ei juostakaan arktisissa olosuhteissa kuten Bostonissa. Mutta väriä tämä maailman kovin määrämaratoonari kyllä antaa kilpailulle.

Roza Dereje
Kuva: sport360.com

Naisten puolella kärki ei ole aivan yhtä kova kuin miehissä, mutta tasoa kyllä silti löytyy. Kilpailua latisti hieman se että kaksi kovaa amerikarta on joutunut jättämään kisan väliin, nimittäin Jordan Hasay (2.20.57) ja Amy Cragg (2.21.42). Hasaylla oli jalkaongelmia ja Craggilla takaiskuja valmistautumisessa.

Mutta seuraavat osallistuvat kisaan ja heidän ennätyksensä ovat alle 2.21:n.

Roza Dereje Etiopia 2.19.17
Florence Kiplagat Kenia 2.19.44
Birhane Dibaba Etiopia 2.19.51
Brigid Kosgei Kenia 2.20.13
Shure Demise Etiopia 2.20.59

Etiopian Roza Dereje on vasta 21-vuotias ja hän voitti ennätyksellään tammikuun Dubain maratonin. Chigaco on hänelle vasta ensimmäinen Abbott World Major- maraton, mutta hän on siitä huolimatta yksi voittajasuosikeista. Toisella kovalla etiopialaisella Birhane Dibaballa on myös maratonvoitto tältä vuodelta ennätystuloksella, nimittäin helmikuussa Tokiosta.

Brigid Kosgei
Kuva: PhotoRun.net

Derejellä ja Dibaballa on kovat kilpailijat Keniasta, Florence Kiplagat ja Brigid Kosgei. Kiplagat voitti Chicagon maratonin vuosina 2015 ja 2016, mutta hänellä on ollut sen jälkeen vaikeuksia. Esimerkiksi viime vuonna hän joutui keskeyttämään juuri Chicagossa yrittäessään tavoitella kolmatta peräkkäistä voittoa. Brigid Kosgei on 24-vuotias haastaja, joka tuli Chicagossa viime vuonna toiseksi ja juoksi tänä vuonna ennätyksensä Lontoossa saavuttaen juoksussa toisen sijan.

En tiedä tarkalleen mistä medioista tämä Chicagon maraton on katsottavissa. Itse etsiskelen jotain internet-linkkiä, jos sellainen on saatavilla ja käytettävissä. Olisihan se mukava jännätä kovaa kansainvälistä maratonia.

Sunnuntaina sitten kaikki juoksun ääreen, joilla on siihen mahdollisuus.    

Kauniston maraton 2018

Mauri Volama, 796. maraton

Tänään oli vuorossa tuttu juoksu naapurikunnassa Haapajärvellä eli Kauniston maraton. Olen juossut tämän kisan muistaakseni kolme kertaa aiemmin, joten kilpailu ja reitti olivat tuttuja. Joissakin ennakkotiedoissa kisa oli sijoitettu Ronkaalan urheilualueelle ja uudelle reitille upouuden uimahallin yhteyteen. Olisiko uimahalli ja sen palvelut vielä keskeneräisiä, sillä Kauniston maraton juostiin kaikesta huolimatta entisessä ympäristössä kisakeskuksenaan Kauniston talo. Ensi vuonna kisa kuitenkin lienee jo Ronkaalan urheilualueella.

Myös kilpailtavat matkat olivat entiset: 7 kilometriä (1 kierros), puolimaraton (3 kierrosta) ja maraton (6 kierrosta). Otin tuttuun tapaan lyhimmän matkan.

Kisassa tapasin monen muun juoksijan lisäksi kuvien kovat määrämaratoonarit Mauri Volaman Häjyistä ja Alpo Vornasen Kiuruveden Urheilijoista.  100mc:n 100+ listan mukaan Mauri Volama juoksi tänään 796. maratoninsa ja Alpo Vornaselle maraton oli 275. Volama on tällä hetkellä listan kuudes ja Vornanen listan 45. Kuten aiemmasta jutusta maailman 300+ maratoonareista selviää, Volama pääsee tälle listalle ja on siellä kesäkuun lopulla sijalla 56.

Alpo Vornanen, 275. maraton

Kauniston maraton näyttää muutenkin olevan 100+ maratoonarien suosiossa. Mikäli ymmärsin oikein kenttäkuulutuksesta ja ilmoittautumislista pitää paikkansa, niin Kauniston maratonilla oli mukana seuraavat 100+ maratoonarit Mauri Volaman ja Alpo Vornasen lisäksi:  Väinö Lappalainen Iisalmesta, Reijo Naalisvaara Häjyistä, Seppo Komulainen Sukevalta, Antero Holma Alahärmästä, Olavi Kuja-Lipasti Häjyistä, Kjell Sundell Häjyistä ja Heikki Kivelä Kälviältä. Muitakin saattoi olla.

Juoksuilma oli puoliaurinkoinen, mutta syksyisen viileä, noin 7-8 astetta, mitä vielä tuulenpuuskat kylmensivät. Juoksu meni minulta odotetun kankeasti. Viimevuotinen aika huononi vajaalla minuutilla tulokseen 34.09 ja sillä irtosi neljäs sija M50-sarjassa. Sateet ja viileät säät ovat vähentäneet harjoittelua ja varsinkin nopeusharjoittelua, joka olisi erinomaisen tärkeä seikka ikääntyvälle kuntoilijalle. Täytyy yrittää parantaa asiaa viimeistään Thaimaassa, kunhan tästä taas päästään auringon ja lämmön äärelle. Kylmä kangistaa ja pimeys lannistaa, huono siitä on ponnistaa ja pinnistää.

Laitan tuohon alas pikatulokset M50-sarjan 7 kilometriltä. Kauniston maratonin laajemmat, viralliset tulokset tulee tähän, kunhan ne ilmestyvät. Ennakkotietona jo kuitenkin se että kisassa oli mukana kovia juoksijoita. Miesten 7 kilometrin nopein oli Nivalan Urheilijoiden mainio estemies Miika Tenhunen ja naisten vastaavalla matkalla kisasi 2.38 maratoonari Johanna Kykyri. Hänen miehensä, 30 minuutin kympin menijä Petri Kykyri ja tyttärensä Melissa Kykyri juoksivat puolimaratonin. Mutta tarkemmat tulokset myöhemmin.

Viralliset tulokset ovat tässä.

M50-sarjan 7 kilometriä, tulosliuska

Maailman 300+ maratoonarilistan päivitys

Veikko Ollila
Kuva: 100mc.fi

Japanilaisen Takatoshi Yoshinon ylläpitämä maailman 300+ maratoonarien uusi päivitetty versio löytyi suomalaisen nettijulkaisun ultrajuoksu.fi:n sivuilta. Kahdesti vuodessa (30.6 ja 31.12) julkaistava lista kertoi nyt tilanteen 30.6.2018.

Kärjessä lista elää maratonmäärissä, mutta järjestys pysyy aika vakiona. Top-10:ssä oli tapahtunut yksi sijoitusmuutos, kun yhdeksäntenä ollut Hollannin Willem Mutze kipusi yhden sijan kahdeksanneksi. Top-10:ssä on edelleen kaksi suomalaista: Kalevi Saukkonen toisena ja Hans Mannsten kymmenentenä.

Sadan parhaan joukkoon pääsee yhteensä kuusi suomalaista, edellisten lisäksi Miikka Bäckström 33. (nousua 1 sija), Ritva Vallivaara-Pasto 39. (nousua 2 sijaa), Mauri Volama 56. (laskua 5 sijaa) ja kuvan Veikko Ollila 59., jolla on nousua eniten suomalaisista edelliseen listaan verrattuna eli 10 sijaa.

Alla vielä Top-10:n maratoonarit, maratonmäärät ja maratonien lisäys ajalla 1.1.2018-30.6.2018.

1. Christian Hottas Saksa 2691 +57
2. Kalevi Saukkonen Suomi 2221 +41
3. Sigrid Eichner Saksa 2107 +22
4. Larry Macon USA 2046 +154
5. Horst Preisler Saksa 1806 +0
6. Jim Simpson USA 1792 +38
7. Toshiko Watanabe Japani 1706 +1
8. Willem Mutze Hollanti 1619 +49
9. Hans-Joachim Meyer Saksa 1618 +0
10. Hans Mannsten Suomi 1445 +42

Kahdella TOP-10-maratoonarilla ei ole tullut enää yhtään uutta maratonia, nimittäin saksalaisilla Horst Preislerilla (viimeinen päivitys 6.1.2013) ja Hans-Joachim Meyerillä, joka on lopettanut äskettäin tai pitää sitten juoksutaukoa. Sitä vastoin USA:n Larry Macon on juossut puolessa vuodessa peräti 154 maratonia eli maratonin lähes joka päivä. Saksan Sigrid Eichner on paras nainen 3. sijalla ja Japanin Toshiko Watanabe toinen naisista 7. sijalla. Suomen Ritva Vallivaara-Pasto on edelleen naisten listan kuudes 39.sijalla.

Ultrajuoksu.fi:n sivuilta löytyvä maailman 300+ lista on tässä. Timo Marjomäen ylläpitämää Suomen 100+ listaa päivitetään viikoittain ja sen tämänhetkinen tilanne on tässä. Suomen listalta näkee että maailman 300+ listalle pääsee tällä hetkellä 36 suomalaista maratoonaria.