Arttu Vattulainen alitti 14 minuuttia 5000 metrillä

Arttu Vattulainen
Kuva: gamla.hbl.fi

Onnistuneet Paavo Nurmi Games- kisat käytiin eilen Turussa. Hieno aurinkoinen sää suosi kilpailuja ja lehtereille saapuikin yli 13 000 katsojaa. Yleisurheilu ei taida sittenkään olla kuollut laji vielä Suomessa, kun yleisöä oli paikalla noinkin runsaasti. Itse seurasin kisoja TV:stä.

Kilpailujen tulostaso oli hyvä varsinkin keihäässä, mutta juoksupuolellakin monet suomalaiset tekivät ennätyksiä. Kestävyysjuoksun osalta ennätyksistä vastasivat Arttu Vattulainen ja Ossi Kekki, jotka molemmat paransivat 5000 metrin parhaita tuloksiaan. Varsinkin Vattulaisen 14 minuutin alitus ajalla 13.57,58 lämmitti mieltä ja valoi uskoa tulevaisuuteen. Viime vuosina 14 minuutin raja on ollut kova pala suomalaisille miesjuoksijoille.

Muistin virkistämiseksi listaan alle Suomen Top 10 listan 5000 metriltä ja ensimmäisen listan ulkopuolelle jääneen.

1. Lasse Viren   13.16,4   14.09.1972   Helsinki
2. Lasse Orimus   13.18,19   05.07.1976   Tukholma
3. Martti Vainio   13.20,07   24.08.1983   Zurich
4. Risto Ulmala   13.21,90   05.08.1991   Malmö
5. Kaarlo Maaninka   13.22,00   01.08.1980   Moskova
6. Antti Loikkanen   13.27,76   28.06.1984   Oslo
7. Samuli Vasala   13.28,17   05.08.1998   Tukholma
8. Harri Hänninen   13.28,22   01.09.1990   Split
9. Juha Väätäinen   13.28,4   13.09.1972   Rooma
10. Pekka Päivärinta   13.28,51   16.09.1973   Helsinki
11. Tommy Ekblom   13.28,56   11.08.1987   Lahti

Näiden lisäksi vielä ainakin Risto Ala-Korpi on alittanut 13.30-rajan ajalla 13.29,8. Pitäisiköhän ruveta tekemään pitempää listaa kaikista suomalaisista 14 minuutin alittajista? Ainakin se olisi hyvä täydennys 10 000 metrin ja maratonin listoille.

Omasta juoksusta vielä sen verran, että tauko jatkuu. Nyt yritetään saada ajan kanssa oikea jalka kuntoon. Huomenna kokeilen juoksua kevyesti ja jos kipu jatkuu niin juoksu korvataan edelleen muulla liikunnalla.

Oikea jalka poissa pelistä

Viimeisen Halkian kisan jälkeen yritin vielä juosta treenejä muutaman päivän, mutta sitten minun piti laittaa stoppi ja aloitin viikon pituisen täyslevon eli en ottanut yhtäkään juoksuaskelta. Tänään sitten yritin paluuta juoksun pariin, mutta jo parin kilometrin köpöttely sai minut vakuuttuneeksi siitä, että oikea jalka ja tarkemmin takareisi ei ole parantunut lainkaan. Laitoin kävelyksi ja nyt näyttää siltä että tulevat lenkit tulevat olemaan vaahtopääkävelyä eli tulen näin kunnioittamaan vanhoja kunniakkaita juoksuperinteitämme. Pikkutakin ja juhlakengät vaihdan kuitenkin verryttelyasuun ja lenkkikenkiin. Vaahtopääkävelytermin isä Tahko Pihkala kävelee patsastellen alla.

Tahko Pihkala
Kuva: kolumbus.fi/hannu.j.asikainen

Tämä tulee muuttamaan radikaalisti tulevia ohjelmiani ja harjoittelua. Kisat saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen. Tilanne ei ole minulle aivan uusi, sillä näin on käynyt aikaisemminkin. Pahin juoksutauko sattui 1990-luvun taitteeseen kun runsas ja yksipuolinen harjoittelu jumitti selän ja koko miehen. Kesti vajaan vuoden ennen kuin pystyin jälleen kisaamaan, silloinkin puolikuntoisena.

Seuraava suurempi juoksuongelma tuli vuonna 1998, kun juosten tehdyt talviset työmatkat liukkailla teillä tulehduttivat polven pitkään lepojaksoon. Siitäkin pääsin vähitellen yli, mutta aikaa ja hermoja se vaati. Siitä lähtien olen pystynyt juoksemaan ilman ongelmia lähes 20 vuoden ajan, joten tyytyväinen täytyy olla. Tilannetta on helpottanut se että vuodesta 2005 lähtien olen viettänyt talvet lämpimissä olosuhteissa Thaimaassa. Se on varmasti estänyt liukkaudesta aiheutuvia jalkojen rasitus- ja tulehdusongelmia.

Mutta nyt ollaan taas tässä, jalkavammojen pysäyttämänä Thaimaassa vietetystä talvesta huolimatta. Vaahtopääkävelyn lisäksi ohjelmaan täytyy ottaa jalkojen venytyksiä ja muita lihasharjoitteita. Uinti olisi myös hyvä korvaava harjoitus, jos vain uimahalliin eksyy ja järvivedet antavat myöten. Joka tapauksessa uusin ohjelmin mennään tästä eteenpäin ja toivottavasti vielä pystyn juoksemaankin ilman kipua. Sekin olisi jo saavutus.

Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille!

Halkian hölkkä

Halkian työväentalo

Tänään oli vuorossa Halkian hölkkä Pornaisissa. Täälläkin on tullut juostua kahdesti aikaisemmin, vuosina 2001 ja 2002. Matka oli sama kuin ennenkin eli 7,8 km hiekkatietä ja asfalttia. Kisakeskuksena oli tuttuun tapaan Halkian työväentalo ja järjestäjänä Halkian Alku.

Paikalla oli jälleen monia tuttuja vuosien varrelta. Kun on yli 30 vuotta juoksukisoja kierrellyt, niin siinä tulee väkisinkin vähintään naamatutuiksi. Kyse on jonkinlaisesta tosielämän facebookista, jossa kaveri on lihaa ja verta, ei valokuvia ja tekstiä kuvaruudulla. Kyllä se aina virtuaalielämän voittaa. Ja mukavaa on huomata, että sama juoksuhulluus vaivaa muitakin iästä ja juoksuvuosista riippumatta.

M55-sarjan kaksi parasta

Kilpailu oli osaltani vaikea. Jo verrytellessä huomasin että oikea jalka on vähän eri paria. Reisivamma ei ole vieläkään täysin parantunut. Siitä huolimatta yritin sinnitellä alussa Lauri Ollitervon vauhdissa, mutta siitä ajatuksesta oli nopeasti luovuttava. Ero kasvoi matkan aikana niin, että jo puolimatkan paikkeilla mies hävisi näköpiiristä. Lopussa eroa oli noin kaksi minuuttia, mikä on selvästi suurin ero tämän kevään juoksuissamme.

Aikani oli 34.06 ja sillä sijoituin kovassa M55-sarjassa häntäpäähän kymmenenneksi. Aika oli kuitenkin yli puoli minuuttia parempi kuin vuonna 2001. Rintaa on kuitenkin turha röyhistellä, sillä jäin vuoden 2002 ajasta neljä ja puoli minuuttia. Tästä huomaa että olen ollut eri vuosina hyvin erilaisessa kunnossa riippuen harjoitus- ja terveystilanteesta. M55-sarjan kolme parasta olivat:

1. Viljo Kirjavainen 28.31
2. Esko Suomalainen 28.59
3. Vesa Lensu 29.11

Kisan nopeimman miehen ja naisen kellot pokkasivat Tuomas Kaihlavirta ajalla 26.21 ja Teija Toivonen ajalla 32.23.

Tulokset ovat tässä.

Tilannekatsaus

Siitä on jo runsas viikko kun olen blogiin viimeksi kirjoittanut, joten on korkea aika päivittää tilanne. Toukokuun osalta vielä sen verran että juoksukilometrejä kertyi noin 300, mikä on ihan kohtuullinen määrä meikäläiselle. Huonona asiana voi mainita sen että kuukauden kovat harjoitukset jäivät kisoihin ja muuten heppoisiksi. Syynä on edelleen vaivaava oikean takareiden jumitus, joka estää terävät vedot. Ongelma on ollut lievempänä tai pahempana päällä koko kevään Cha Amin puolimaratonista lähtien. Toivottavasti Suomen suvi sulattaa jarrun pois.

Tuleva kesä?
Kuva: pixabay.com

Kesäkuu on alkanut entiseen tahtiin ja suunnitelmissa on kisata taas ensi viikonloppuna jossain päin Uuttamaata. Edellisinä kesinä olen yleensä lähtenyt kesäkuun alussa kohti pohjoista, mutta nyt viivyn Helsingin seudulla ainakin juhannukseen saakka. Myöhemmin on kuitenkin tarkoitus taas suunnistaa Keski-Suomeen ja siitäkin pohjoisemmaksi. Kisoja tulee käytyä tutuissa paikoissa ja toivottavasti jokin uusi juoksukuntakin löytyy. Niitä olen pyrkinyt aina etsimään matkan varrelta.

Tämä henkilökohtaiselta puolelta. Toivottavasti kesästä tulee kaikin puolin aurinkoinen.

Olen seurannut tiiviisti Suomen kilpajuoksijoiden kauden alkua. Johanna Peiposen Rion rajan alitus 10000 metrillä ja SE maantiekympiltä on parasta antia. Anne-Mari Hyryläinen on selvittänyt itsensä Rion olympiamaratonille ja Amsterdamin puolimaratonille. Amsterdamin puolimaratonin rajan ovat alittaneet naisten puolella myös Minna Lamminen ja Laura Markovaara, joten he matkustavat kisoihin.

Johanna Peiponen
Kuva: Mikko Stig/Lehtikuva

Miinuspuolella on tietenkin Alisa Vainion jalka- ja terveysongelmat, joiden vuoksi hän on luopunut Amsterdamin matkasta. Anne-Mari Sandellkaan ei ole aloittanut kautta kunnolla ainakaan vielä. Sandra Erikssonilla on matkalippu jo Amsterdamiin ja Rioon, mutta kausi on lähtenyt nihkeästi käyntiin. Oona Kettunen on myös vasta tuloillaan. Camilla Richardsson on sen sijaan aloittanut pirteästi ja toivottavasti matkalippu irtoaa arvokisoihin lähipäivinä. EM-raja esteissä 9.55 on jo alitettu Espanjan Huelvassa ajalla 9.51,54 eikä olympiaraja 9.45 ole kaukana. Nuorista naisista Saija Seppä on kehittynyt lupaavasti.

Jarkko Järvenpää
Kuva: shl.fi

Miesten puolella Henri Manninen ei valitettavasti onnistunut Rion olympiamaratonin kilvoittelussa. Vielä olisi Amsterdamin puolimaraton tavoiteltavissa. Jarkko Järvenpää sen sijaan alitti iloisesti Amsterdamin puolimaratonin karsintarajan. Muita ilon aiheita ovat nuoret juoksijat Samu Mikkonen ja Robin Ryynänen, jotka tekivät omat ennätyksensä Espoon 3000 metrillä. Topi Raitasen tuloa juoksuradalle odotetaan.

Nämä ovat vain nopeasti mieleen tulleita kevään ja alkukesän nimiä ja saavutuksia. Uskon että monet mainitut, etenkin Sandra Eriksson, parantaa kesän edetessä. Toivottavasti useat nimeltä mainitsemattomat juoksijat tulevat haastamaan ja murtautumaan esiin.

Kuumaa juoksukesää odotellen.