Kalevan kisojen 10000 metriä

Kalevan kisat ovat suomalaisen yleisurheilun ykköstapahtuma ja ne alkavat tänään Porissa kävelyillä. Meikäläisen mielenkiinto kohdistuu erityisesti kestävyysjuoksuun ja siinä kympin lajiin eli 10000 metriin. Sitä juostaan nykyisin harvoin, joten jo siitä syystä sitä katsoo mielellään. Huomenna perjantaina on miesten 10000 m ja vastaava matka naisille sunnuntaina. Listaan alle mielenkiintoisimmat nimet ja suosikit. Kilpailijat löytyvät osallistujaluettelosta, joka on tässä.

Miesten kisaan osallistuu kova kolmikko Jyväskylästä eli Henri Manninen, Jaakko Nieminen ja Miika Takala. Erityisesti jo Pekingin MM-maratonille valitun Mannisen kunto on kovan mielenkiinnon kohteena. Jaakko Nieminen juoksi keväällä jo alle 30 minuutin, mutta viimeaikainen kunto on hieman arvoitus. Takala on harjoitellut myös tätä kisaa varten ja osoitti Hankasalmella nousevaa kuntoa.

Loukkaantumisista kärsineet ja hiljaiseloa pitäneet Jarkko Järvenpää ja Tuomas Jokinen ovat mukana ja kärkkymässä mitaleja. Joensuun kovasta juoksutallista starttiviivalle asettuu vain yksi mutta sitä kovempi juoksija eli Arttu Vattulainen. Aki Nummelan nimi on myös listalla, mutta luulen että Aki valitsee samana iltana juostavan 3000 metrin esteet. Saa nähdä. Turun Urheiluliiton kolmesta juoksijasta kovin ja suurimmat mitalimahdollisuudet omaa Etelä-Susanista lähtöisin oleva nuori Kennedy Charicha.

Mielenkiintoinen kuriositeetti nimilistassa on jo M50-sarjassa kilpaileva Jouko Mahlamäki. Mies teki jo keväällä sarjan M50 puolimaratonin SE:n ja nyt lienee tavoitteena sama temppu 10000 metrillä.

Veikkaukseni voittajasuosikiksi on Arttu Vattulainen ja mustaksi hevoseksi laitan rohkeasti Kennedy Charicha.

Naisten puolella on juostujen aikojen perusteella vain yksi suosikki, Johanna Peiponen. Mutta juostaan kisa ensin ja katsotaan sitten mikä on mitalikolmikko. Laura Markovaara ja Meri Rantanen ovat myös tänä kesänä alittaneet 35 minuutin rajan ja ovat vahvoja suosikkeja mitaleille. Aiemmin kovaa juosseista Hanna Jantusella ja Suvi Miettisellä ei ole tulosta tälle kaudelle. Minna Lammisen nimi on myös syytä pitää mielessä. Nuori Alisa Vainio on listalla, mutta hänen päämatkansa lienee 5000 metriä.

Veikkaukseni voittajaksi on Johanna Peiponen ja mustaksi hevoseksi, jos kokeneesta juoksijasta voi näin sanoa, Minna Lamminen.        

Juoksun mielekkyydestä

Jatkuvan, lähes jokapäiväisen juoksun mielekkyyttä pohtivat monet, varsinkin juoksuun hurahtaneen lähipiiri. Kilpajuoksijan harjoittelu vielä ymmärretään, mutta että joku kuntojuoksija vetää lenkkejä päivät pääksytysten, sitä on monen vaikea käsittää. Selitykset hyvästä kunnosta, terveydestä tai hyvinvoinnista eivät välttämättä mene perille niille, joille löhöily ja sohvastelu on elämän parasta nautintoa.

Mutta ei juoksuharjoittelu ole entisaikoina ollut itsestään selvää kilpajuoksijallekaan. Silloin harjoiteltiin vasta pitkän ruumiillisen työpäivän jälkeen. Ensin työ, sitten huvi, oli yleisesti käytetty lause ja sitä oli totteleminen, jos meinasi pysyä leivän syrjässä kiinni. Talviaikoina ei edes juostu, vaan niin Hannes Kolehmainen kuin Paavo Nurmikin suorittivat perusharjoittelun kävellen. Lauri "Tahko" Pihkala kutsui sitä vaahtopääkävelyksi, mikä oli varmaan sattuva nimitys pakkasessa pää höyryten etenevästä kulkijasta. Jotta treenaaja ei olisi saanut hullun leimaa otsaan, kävely suoritettiin iltapimeässä ja pikkutakki päällä. Luulenpa vielä että lennokkaimmat kävelyaskeleet säästettiin pitkille metsäosuuksille.

Minulle ei ole kukaan tullut suoraan sanomaan juoksemistani hulluudeksi, vaikka vienoja vihjailuja on ollut ilmassa. Se voidaan esittää esimerkiksi vitsin muodossa, kas näin. Paavo Nurmi suoritti omaa kellontarkkaa juoksutreeniä reitillä, joka sivusi hullujen asuttaman talon. Hullut istuivat parvekkeella katselemassa ja kun Nurmi ohitti talon jo kolmatta kertaa, eräs hulluista ei voinut olla huutamatta: Paavo, ovi on tuolla päädyssä. Tule vain rohkeasti sisään.

Naurattihan se vitsi, minuakin. Mutta en ottanut sitä onkeeni. Niin tämä hulluus jatkuu ja näillä vuosilla sitä voi kutsua jo krooniseksi taudiksi.  

Hankasalmen Revontuli Run

Lomakeskus Revontulen ranta

Tänään oli vuorossa Revontuli Run Hankasalmella. Kisapaikkana oli Lomakeskus Revontulen ranta Jyväskylä - Suonenjoki - Kuopio - tien varressa. Lomakeskuksen kauneus, laajuus ja monipuolisuus yllätti minut, joka ei ole paikalla aiemmin käynyt. Lomakeskuksessa on esimerkiksi 18-reikäinen golf-kenttä ja keilahalli. Lomakeskuksesta ei ole pitkä matka syöksylaskijalegenda Kalevi Häkkisen lempinimeä kantavalle Häkärinteille, mutta en käynyt siellä tällä kertaa. Häkkinen on kotoisin Hankasalmelta.

Matkana oli kaikilla 11 kilometriä reitillä, joka kiersi hiekkateitä ja metsäpolkuja sekä asfalttitietä. Reitin alku ja loppu oli hieno kierrellen golf-kentän laitoja. Metsäpolkuosuus oli vaikea juurineen ja kivineen, joten täytyi olla lähes suunnistaja päästäkseen sitä vauhdilla eteenpäin. Joka tapauksessa hyvä ja monipuolinen maastoreitti.

Lomakeskuksen savusauna

Kilpasarjoja oli vain yksi sekä miehille että naisille, joten osallistuin jälleen kuntohölkkäsarjaan, jonka nimi oli Iltarusko- vai oliko se Revontulisarja. Kiireessä en muistanut tarkastaa sijoitusta ja aikaani, mutta toivottavasti tulokset tulevat myöhemmin nettiin, jotta voin laittaa ne tänne. Ne ovat tässä (Facebook).

Kilpailun ehkä mukavin osuus oli juoksun jälkeen, kun tarjolla oli savusaunaa ja poreallasta. Uskaltautuipa jotkut jopa järveenkin, mikä on aika uskaliasta tällaisena viileänä kesänä.

Miika Takala, Revontuli Run:in ylivoimainen voittaja

Revontuli Run:in nopein oli Miika Takala, joka voitti seuraavaa juoksijaa usealla minuutilla. Ensi viikonloppuna on Kalevan kisat Porissa ja Miika kertoi osallistuvansa 10000 metrin juoksuun ja palautumisesta riippuen mahdollisesti myös 5000 metrille. Toivottavasti tämänpäiväinen kisa kävi hyvästä valmistautumisesta ja antoi uskoa tulevaan koitokseen.

Hiihtojuoksijoita ja juoksuhiihtäjiä

Viittaan otsikolla urheilijoihin, jotka ovat pärjänneet ja pärjäävät sekä hiihdossa että juoksussa. Luonnollisesti toinen lajeista on päälaji ja toinen päälajia tukeva sivulaji, jota käytetään täydentämään harjoittelua. Asia tuli mieleen, kun luin lukuisia juttuja norjalaisista hiihtäjistä, jotka enenevässä määrin ovat ottaneet juoksun kesäharjoitteluunsa rullasuksihiihdon ohessa. Luulen, että tämä on viisas valinta monipuolistaen ja tehostaen harjoittelua. Juosta voi radalla ja maastossa sekä hölkissä. Maastot ja hölkät ovat suositumpia ja lähempänä itse hiihtoa, mutta norjalaiset ovat rynnineet rohkeasti myös radalle. Syynä lienee tehojen maksimointi ja juoksun tarkkuus ja mitattavuus esimerkiksi testitarkoituksiin.

Mutta eivät suomalaisetkaan ole ulkona tästä kehityksestä. Viime vuonna osallistuin esimerkiksi Betset-hölkkään Kyyjärvellä, jonka voitti hiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen. Ja on sitä ennenkin osattu: Helena Takalo saavutti kansallista menestystä sekä radalla että maastossa ja  Juha Mieto juoksi maratonin aikaan 2.40 ja rapiat, mikä on kova saavutus suurikokoiselle hiihtäjälle. Miedon kova kilpakumppani ja Innsbruckin kultaviestijoukkueen ankkuri Arto Koivisto juoksi maratonin aikoinaan vieläkin kovempaa.

Lisää hiihtäjiemme juoksusaavutuksia: Harri Kirvesniemi juoksi radalla vitosen alle 14 minuuttia ja kympin alle 30 minuuttia. Millaisia aikoja Kirvesniemi olisikaan saavuttanut juoksuradalla, jos olisi sen ykköslajikseen ottanut. Mutta on yksi menestynyt suomalaishiihtäjä, joka on juossut kympin radalla vieläkin kovempaa kuin Harri, nimittäin Esko Lähtevänoja. Lahden 1978 MM-hopeamitalisti juoksi vuonna 1981 Oulussa ajan 29.45,6. Kova tulos sivulajijuoksijalle, tulos, jolla taisteltaisiin tänä vuonna Kalevan kisojen mitalisijoista.

Jos hiihtäjälle laitetaan vielä ase selkään, niin silloin ei voi ohittaa Hannu Postia. Tämä Helsingin olympiakisojen 10000 metrin neljäs mies saavutti MM-mitaleja ampumahiihdossa 1960-luvun alussa.

Oona Kettunen, Kuva: Lehtikuva

Mutta pelaa homma toisinkin päin; juoksijat osaavat myös hiihtää. Tämän päivän hyvä esimerkki on Oona Kettunen, joka osallistuu myös hiihtoon SM-tasolla. Myös Annemari Sandell-Hyvärinen viihtyy kilpasuksilla. Miehistä voisi mainita Tapio Kantasen, joka aktiivijuoksun jälkeen kilpaili menestyksellä hiihdossa veteraanisarjoissa.

Mainitut urheilijat ovat vain nopeasti mieleen tulleita esimerkkejä hiihdon ja juoksun symbioosista. Muitakin nimiä varmasti löytyy.

Lopuksi voisi mainita suomalaisen urheilijan, joka on menestynyt Hannu Postin tavoin kansainvälisesti sekä juoksussa että suksilla, nimittäin Jussi Kurikkala. Hän voitti lukuisia hiihdon MM-mitaleja ja sijoittui Lontoon 1948 kesäolympiakisojen maratonilla 13:nneksi. Valmistautuessaan Helsingin oltympiakisojen maratonille Kurikkala sairastui vatsasyöpään ja kuoli siihen vuonna 1951 vain 38-vuotiaana. Näin hän ei päässyt uhkaamaan Emil Zatopekin triplaa, mutta toteutuneista saavutuksistaan hän on saanut komean patsaan Kalajoelle, jonka on tehnyt Takalon patsaasta tuttu Antonio de Cudan.

Juokse tai suksi, aina tulee palkituksi.

  

                                     Jussi Kurikkalan patsas, Kuva: Kaanu                        

Kellohölkkä, Uurainen

Kuva: Heinäpeltoparkki

Viikonloppukisani venähti sitten maanantaille, mutta parempi myöhään kuin ei laisinkaan. Kisamatka suuntautui Kelloperän kylälle Uuraisiin, jossa oli hieno kesäinen juoksu kauniissa maalaismaisemassa. Sääkin suosi tapahtumaa; kaunis aurinkoinen ilma ja lämpöä vielä illalla parisenkymmentä astetta. Hölkän lisäksi paikallinen kyläseura Kelloperän Nuju oli järjestänyt lukuisia oheistapahtumia kyläkentälle: musiikkia, pelastusnäytös, klovni, ammuntaa, tikanheittoa, renkaanheittoa sekä luonnollisesti buffetti makkaroineen ja juomineen. Yleisöä ja juoksijoita oli paikalla niin runsaasti, että heinäpeltokin jouduttiin ottamaan autojen paikoitusalueeksi.

Kuva: Yleisö sai kuulla musiikkia

Kilpailussa oli yleinen ja hölkkäsarja niin miehille kuin naisille 5 kilometrin matkalla. Reitti kierteli maastossa ja se oli mäkinen ja haastava alustan vaihdellessa hiekka- ja soratiestä metsätiehen ja -polkuun. Kun paikalle näytti ilmaantuvan nuoria ja vitaalisia juoksijoita Jyväskylän seudulta, katsoin parhaimmaksi ilmoittautua hölkkäsarjaan. Juoksu meni kohtuullisesti ja sijoituin kolmanneksi ajalla 22.15. Aika ei ole ihmeellinen, mutta onneksi voi selitellä vetoamalla reitin vaativuuteen.

Tulokset ovat tässä (Facebook).

 
                                                  Kuva: Buffetti ja kisakeskus

Ron Clarke 1937-2015

Kuva: Ron Clarke

Kuukausi sitten tuli tieto, että yksi kestävyysjuoksun suurista, australialainen Ron Clarke on kuollut munuaisten vajaatoimintaan 78-vuotiaana. Tämä "erämaajuna"-lempinimen saanut juoksija teki lukuisia ME:iä, mutta saavutti olympialaisissa vain yhden pronssimitalin Tokion kisojen 10000 metriltä vuonna 1964.

Clarke saapui Tokioon suurena suosikkina ja ME-miehenä, mutta sai tunnustaa 10000 metrin loppukirissä USA:n yllättäjän Billy Millsin sekä Tunisian Mohammed Gammoudin paremmakseen. Tokion kympin ratkaisut voi katsoa tästä.

Neljä vuotta myöhemmin vuoden 1968 olympiakisoissa Meksikossa Ron Clarken ja monen muun tasankomaan juoksijan ongelmaksi tuli yli 2000 metrin korkeus merenpinnasta. Vaikka Ron Clarke oli harjoitellut varta vasten Alpeilla korkealla juoksua, hän jäi mitalien ulkopuolelle sekä 5000 metrillä (5.) että 10000 metrillä (6.). Meksikon olympiakisat olivat afrikkalaisten kestävyysjuoksijoiden läpimurtokisa ja siitä lähtien he ovat vakiinnuttaneet asemansa niin, että dominoivat tänä päivänä kaikkialla ja kaikilla kestävyysmatkoilla. Mexico Cityn 10000 metrin loppuratkaisut ovat tässä. Mitalikolmikko oli: 1. Naftali Temu, Kenia, 2. Mamo Wolde, Etiopia ja 3. Mohammed Gammoudi, Tunisia.

Ron Clarken suuruus tulee hänen juoksemistaan lukuisista maailmanennätyksistä, joita kertyi kaikkiaan 17. Ensimmäiset ME:t syntyivät jo ennen Tokion kisoja, mutta varsinainen ME-pommitus tuli Euroopan turneella 1965, jolloin Clarke kilpaili 18 kertaa ja teki 12 ME:tä. Turneen aikana syntyi 10000 metrin ME-aika 28.14,0 myös Turussa, mutta virallisissa ME-listoissa tätä ME:tä ei näy, koska juoksulupa kisaan tuli liian myöhään. Joka tapauksessa Ron Clarke paransi kyseisen matkan ME:tä kuukautta myöhemmin Oslon Bisletillä aikaan 27.39,4. Sitä voidaan pitää yhtenä ihmeellisimmistä ME-tuloksista yleisurheilun historiassa, niin suuri ennätysparannus oli ja samalla alittui 28 minuutin raja ensimmäistä kertaa. 5000 metrillä Clarken paras ME syntyi Tukholmassa vuonna 1966 ajalla 13.16,6. Nämä kovat 10000 ja 5000 metrin ME:t rikkoi Lasse Viren olympiavuonna 1972 Munchenissa ja Helsingissä.

Juoksu-uran jälkeen Ron Clarke kirjoitti lukuisia kirjoja juoksu-urheiluun, kuntoiluun ja liikuntaan liittyen sekä toimi monissa ammateissa, joista ehkä merkittävin oli Gold Coastin pormestarin tehtävä vuosina 2004-2012.

Nyt erämaajuna on saapunut pääteasemalleen.      

Kihustelua

Kuva Pyhäjärven kihulogosta

Viime viikko oli lähes suunnitelmien mukainen mitä juoksutreeneihin tulee. Kilometrejä tuli vajaa sata ja joukossa pari hyvätehoista harjoitusta. Kaksi juoksukisaa kahden päivän sisällä kävivät hyvistä tv-kovista.

Perjantai-iltana tulikin sitten relax-vaihde päälle, kun kotipitäjässä oli tutut koko viikonlopun kestävät kotiseutujuhlat, kihupäivät. Niille on tullut aina osallistuttua, jos vain olen paikkakunnalla. Kihu ei tarkoita tässä Jyväskylässä sijaitsevaa kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskusta tai rantalintujen lahkoon kuuluvaa heimoa, vaan viitannee siirtokarjalaisten, joita Pyhäjärvelläkin on, sadonkorjuujuhlaan entisillä asuinseuduilla Karjalan kannaksella.

Kuva: Helena Takalon hiihtäjäpatsas

Kihujen yleisötapahtumat keskittyvät torille, jonka laidalla on uusi Pyhäjärven ja sen keskustaajaman Pyhäsalmen maamerkki, MM- ja olympiavoittaja Helena Takalon patsas. Sen tekijä on italialaissyntyinen kuvanveistäjä Antonio da Cudan. Kihujuhlien perjantai-illan avauspuheen piti tällä kertaa Keskustan pitkäaikainen kansanedustaja ja moninkertainen ministeri Mauri Pekkarinen.

Aikoinaan kihupäivien yhteydessä kisattiin myös juoksukengillä. Juoksutapahtuman nimi oli milloin Emohölkkä, Massahölkkä, Sporttihölkkä tai Kihujen yöjuoksu, mutta valitettavasti tämä tapahtuma on kuollut ja kuopattu. Onneksi Lamminahon Ahto järjesti edellisessä jutussani raportoiman Lampaloppetin kihuviikon alkajaisiksi, niin ruumiinkulttuurikin pysyi kuvioissa mukana.  

Kihut on nyt kihusteltu ja paluu arkeen on edessä. Se tietää jo tänään kevyttä juoksulenkkiä ja jatkuu tulevan viikon ohjelmalla, jonka päätteenä on mahdollisesti seuraava juoksukisa. Paikkaa tai tapahtumaa ei ole vielä päätetty, mutta eiköhän se siitä kirkastu, jos aie konkretisoituu.  

Lampaloppet Lamminaholla

Kuva: Honkavuoren hiisitupa

Vaikka edellisestä juoksukisasta oli vain kaksi päivää, niin en voinut jättää väliin tämäniltaista Lampaloppet-maastojuoksua Pyhäjärven Lamminaholla, sillä onhan kyse kotikylästäni. Edellisestä Lampaloppet-juoksusta onkin kulunut jo yhdeksän vuotta ja osallistuin myös siihen vuonna 2006. Silloin pääosin hiekkateitä mukaileva reitti kulki sukuni lähtösijoille Tuoriniemeen ja sieltä takaisin Honkavuorelle. Nyt kyseessä oli maastojuoksu ja juostavana oli 2,5 kilometrin latupohja ja se kierrettiin kolme kertaa, joten matkaksi tuli 7,5 kilometriä. Reitillä riitti sateiden jälkeistä kosteutta, esteitä (kaatuneita puita) ja kovia nousuja ja laskuja. Eli todella aito maastojuoksu.

Kuva: Kauko Tikkanen, Lamminahon aktiivinen puuhamies

Kilpailukeskuksena toimi kuten ennenkin Honkavuoren liikunta- ja luontokeskuksen hiisitupa. Se on tuttu paikka hiihdon ystäville, sillä siellä on pidetty lukuisia SM-tason hiihtokisoja. Kisat on toteutettu paikallisen kyläurheiluseura Lamminahon Ahton ja Pyhäjärven Pohdin yhteisponnistuksella lukuisine talkoolaisineen. Ahton aktiivinen puuhamies ja keskushenkilö on kuvan Kauko Tikkanen, jolla on sormensa pelissä lähes kaikessa mitä paikkakunnan liikuntaan ja varsinkin hiihtoon tulee. Viimeisimpänä esimerkkinä on hiihdon erikoisseura Pohti SkiTeam, jonka managerina hän toimii.

Arki-illasta huolimatta juoksijoita oli paikalla kohtuullisesti, vaikka joissakin sarjoissa olisi mieluusti nähnyt enemmänkin osanottajia. Miehissä oli vain yksi yleinen sarja ja tulin kuuden juoksijan joukossa neljänneksi ajalla 34.06. Kisan voittoon juoksi pyhäjärvinen Jouni Komu. Hänen päälajina on hiihto, jossa on tullut kansallistakin menestystä. Tulokset ovat tässä.

Alla kuva miesten sarjan palkintojenjaosta. Jouni Komu ylimmällä pallilla ja muut omilla paikoillaan.

Kuvan otti Kauko Tikkanen.

          

Apajan kierto Pielavedellä

Pielaveden liikuntahalli

Eilen kävin Pielavedellä juoksemassa Apajan kierron. Juoksu oli ensimmäistä kertaa viime vuonna muikkufestivaalien yhteydessä, josta nimi Apajan kiertokin tulee. Kisakeskuksena toimi kuvan liikuntahalli, josta juostiin kevyen liikenteen väylää Urho Kekkosen tielle ja siitä Lepikon torpan ohi Kohoniemeen, jossa tehtiin lyhyt hiekkatiesilmukka tanssipaikalla ja samaa reittiä takaisin. Tämä tehtiin kaksi kertaa joten matkaksi kertyi noin 10 kilometriä ja aikojen perusteella hieman ylikin.

Johanna Paananen, Apajan kierron keskushahmo

Olen juossut Pielavedellä aiemmin Urkin ura-maantiejuoksun vuonna 2002 ja Pielavesi City Maratonin kympin vuonna 2009. Valitettavasti näitä juoksuja ei taida enää olla ohjelmassa, mutta onneksi on aktiivisia juoksun harrastajia ja organisaattoreita, kuten Johanna Paananen, jotka ideoivat uusia tapahtumia entisten tilalle. Johanna osallistui järjestelyjen lisäksi myös itse juoksutapahtumaan. Hän kertoi, että tapahtuman ideana on saada juoksua kuntoilumielessä harrastavat ihmiset, esimerkiksi juoksukoululaiset, liikkeelle rennolla mielellä. Eli päätavoitteena on hyvä fiilis.

Sarjoja olikin vain kunto- ja kilpasarjat sekä miehille että naisille. Itse osallistuin kuntosarjaan, jossa tuli ensimmäinen sija päälle 46 minuutin ajalla. Ilmeisesti ja toivottavasti matka on hieman ylipitkä, sillä muutoin kuntoni olisi laskusuunnassa. Juoksijoita oli jälleen vähänpuoleisesti ehkä muiden Pohjois-Savon rinnakkaisten tapahtumien, kuten edellisen yön Varpaisjärven maratonin takia. Mutta osallistukaa hyvät reippailijat tällaisiin hienoihin ja hyvin järjestettyihin tapahtumiin. Takaan, että siitä jää hyvä fiilis.

Seuraavan kerran Pielavedellä on mahdollisuus kuntoiluun syyskuun 19. päivä Ruuskasen Repäisyn yhteydessä. Ruuskasen rantalenkki avaa täyteläisen päivän, jossa ohjelmaa riittää aina iltamyöhäiseen, kun Matti Nykänen hyppää, ei montun pohjalle, vaan tanssilavalle. Ja päivän ohjelman varsinainen kohokohta on tapahtuman nimen mukaisesti keihäskisa, jossa Antti Ruuskanen kohtaa muut maailman valiot. Tiedossa on kuulemma kovia nimiä, jotka julkistetaan myöhemmin. Toivottavasti kisassa on myös aiemmin käytyjen Pekingin MM-kisojen mitalimiehiä.

Apajan kierrokset tulevat aikanaan tähän.

Laitan vielä jutun loppuun kaksi kuvaa Lepikon torpan piha-alueelta. Pielavesihän oli entisen presidenttimme Urho Kekkosen synnyinkunta ja Lepikon torppa hänen synnyinkotinsa, josta hän muutti sitten jo lapsena vanhempiensa mukana Kuopion ja Lapinlahden kautta Kajaaniin.   

Vetinen ja viileä kesäkuu

Kuva: Pixabay.com

Kesäkuu on sitten takana. Se oli historiallisen viileä ja vetinen. Kesäsadetta ei pitäisi säikähtää, mutta niin vain minulta jäi parisen juoksuharjoitusta ja yksi kisa väliin parempia säitä odotellessa. Ja niitä ei tietenkään juuri tullut, satoi vain enemmän tai sitten vähemmän. Lämmin sade ei pahemmin haittaa, mutta jos lämpötila on samalla alle 15 astetta, niin etelän kuumiin keleihin tottunut mies ei tykkää.

Kilometrejä kertyi kesäkuussa kohtuullisesti säät huomioiden eli noin 300 kilometriä. Määrä on siedettävä siitäkin syystä, että kuukausi oli paluuta normaaleihin treeneihin toukokuun sairastelujen jälkeen. Kisoja oli vain yksi kuun lopulla, varovaisuutta sekin.

Heinäkuu on alkanut ja toivottavasti kelit paranevat. Tänään tosin tein lenkin tutussa vesisateessa, mutta onneksi lämpöä oli jo lähellä kahtakymmentä astetta. Eilen uskalsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä juosta harjoituslenkin lyhyissä juoksuhousuissa ja T-paidassa. Parina seuraavana päivänä pitäisi sitten täälläkin olla hellekelit, jopa lähelle 30 astetta. Kyllä niitä on odotettukin.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan edellinen yhtä kylmä ja sateinen kesä oli vuonna 1987. Tarkistin omista juoksutilastoista kuinka olin juossut tuon kesän. Ja eikös vain kilometrimäärät olleet tippuneet vuoden -86 4700 kilometristä 2800 kilometriin. Varmaan sateisella kesälläkin oli tähän vaikutusta, vaikka muutenkin vuosi 1987 oli välivuosi verrattuna vuosiin 1986 ja 1988, jolloin olin parhaimmassa kunnossa 30-vuotisella kuntourheilijan urallani.

Heinäkuun tavoite on vähintään kesäkuun kilometrimäärät, mutta paremmilla tehoilla toteutettuna. Juoksukisoja on tarkoitus juosta ainakin kaksi eli eteenpäin pyritään nousevalla käyrällä.