Eliud Kipchoge
Kuva: en.wikipedia.org
Palataan vielä Eliud Kipchogen kovaan maratonin ME:hen 2.01.39 noin viikko sitten Berliinissä. ME parani kokonaisen minuutin ja 18 sekuntia, suurin ennätyshyppy 50 vuoteen. Kipchogella oli eväät juosta ME jo aiemmin, mutta vuoden 2015 Berliinin voitossa juoksukengän sisäpehmusteet tulivat ulos kesken juoksun ja vuoden 2017 Berliinin voitossa sade pilasi osittain ennätysyrityksen. Vuoden 2016 Lontoon maratonin voitossa (2.03.05) ennätys meni vetoavun puuttumiseen ja kyttäilyyn 30 kilometrin jälkeen ja huhtikuussa tänä vuonna Lontoossa lähdettiin kuumissa olosuhteissa liian kovaa liikkeelle. Mutta nyt kaikki tuntui natsaavan ja Kipchoge pääsi näyttämään todellisen kuntonsa. Viipaloidaan vähän tuota Berliinin ME-juoksua eri näkökulmista. Mikä mahdollisti tämän ihmeellisen ennätyksen?
OLOSUHTEET
Sään osalta Berliinin tämänvuotinen maraton saatiin juosta lähes ihanneolosuhteissa, ei liian kuumaa eikä kylmää ja sade ja tuulikin olivat poissa. Pienikin tuuli pyrittiin minimoimaan siten, että Eliud Kipchoge juoksi jänisten perässä niin kauan kun heitä oli mukana. Kun jänikset juoksivat kaukana toisistaan, niin Eliud komensi heitä heti rintarinnan juoksuun, jotta tuulisuoja olisi ollut parempi. Oikein huvitti, kun Kipchoge komenteli vielä viimeistäkin jänistä juoksemaan suoraan hänen edellään, vaikka olisi itse voinut siirtyä jäniksen taakse. Mutta kysymys olikin optimaalisesta juoksureitistä, joka Kipchogen mukaan oli jäniksellä väärä. Joka tapauksessa, jänis ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi sitkeästi omalla reitillään.
Toinen tuulisuojaan liittyvä havaintoni oli että ajanottoauto ajoi loppumatkasta Kipchogen takana. Sillä lienee pyritty siihen että Monzan breaking2-juoksun tehokeino ei toistuisi. Monzassahan seinämällä varustettu ajanottoauto ajoi juoksijoiden edessä tarjoten heille mahtavan tuulisuojan. Se ei ollut sallittua ja oli yksi syy siihen että IAAF ei hyväksynyt aikaa 2.00.25 ME:ksi. Olisiko IAAF antanut ohjeita auton ajotavalle?
JÄNIKSET
Kuten kaikissa vakavammissa ME-yrityksissä, niin Berliinissäkin Kipchogella oli lukuisia jäniksiä. Maratonin jänisjuoksuilla on se sääntö että kaikkien jänisten tulee lähteä starttiviivalta liikkeelle, kesken juoksun heitä ei voi heittää tuoreena antamaan vetoapua. Monzan breaking2-juoksussa tätä sääntöä rikottiin niin että jänikset pitivät välillä lepohetkeä ja tulivat sitten auttamaan kun Kipchoge ilmestyi uudelta kierrokselta kuvaan (maraton juostiin Monzan F1-radalla). Tämä virallinen sääntö takaa sen että myös jänisten on oltava maailmanluokan juoksijoita, ainakin viimeisimmät heistä, jotka juoksevat yli puolimaratonin. ME-juoksu oli niin kovaa Berliinissä, että viimeinenkin jänis joutui lopettamaan 25 kilometrin kohdalla ja Eliud Kipchoge joutui juoksemaan viimeiset 17 kilometriä yksin. Se ei kuitenkaan hänen vauhtiaan hidastanut, päinvastoin, vauhti vain kiihtyi.
Kipchoge ja juottaja
Kuva: letsrun.com
NESTETANKKAUS
Nestetankkaus on maratonilla välttämätöntä. Monzassa Kipchoge oppi tiiviiseen tankkaukseen ja niinpä hän pyrki juomaan jokaisella juoma-asemalla, joita oli Berliinissä 2,5 kilometrin välein. Ja jälleen vertaus IAAF:n vastaiseen breaking2-juoksuun, virallisessa hyväksyttävässä maratonjuoksussa juoksija saa ottaa juomia vain virallisilta järjestäjien asemilta, ei jatkuvasti avustajilta, kuten Monzassa. Lisäksi, juoksijan on otettava omat juomansa itse pöydältä tai vastaanotettava se avustajalta, joka tarjoaa sen pöydältä juoksijan käteen, paikaltaan, ei liikkeessä. Monzassa juottajat ajoivat polkupyörällä juoksijan vieressä ja tarjosivat juomaa tarvittaessa. Tuo avustajan käyttö juomien vastaanottamiseen nopeuttaa ja helpottaa juoksijaa, koska hänen ei tarvitse etsiä omaa juomaansa lukuisten juomien joukosta ja pullon saaminen suoraan käteen on nopeampaa kuin jos itse nappaisi sen. Itse napattaessa pullo vielä helposti putoaa kädestä.
Eliud Kipchogella oli juoksussa oma saksalainen juottoavustajansa Claus-Henning Schulke, joka on yhdessä idolinsa kanssa yllä olevassa kuvassa. Schulke on toiminut Berliinin juoksujärjestäjien vapaaehtoisena avustajana vuodesta 1998 lähtien ja hänen kokemuksensa oli varmasti yksi syy siihen että Kipchoge valitsi hänet henkilökohtaiseksi avustajakseen. Schulke pomppasikin aina reippaana ja iloisena kuviin, kun Kipchoge tarvitsi nesteytystä. Ihmettelin itsekin, mistä tuo pyörämies aina hyppääkin paikalle kun juomaa tarvitaan. Homman olisi voinut hoitaa myös paikkakohtaisilla avustajilla, mutta niitä olisi pitänyt olla rutosti. Nyt Schulke etsi juomapaikalta Kipchogen juomapullon, antoi sen juoksijan käteen ja polki sitten vimmatusti seuraavalle asemalle ehtiäkseen sinne ennen ME-miestä. Stressaavaa hommaa, mutta Schulke selvästikin nautti roolistaan ja huomiosta.
Nike Vaporfly 4%
Kuva: runnersworld.com
VARUSTEET
Kun puhutaan maratoonarin varusteista, niin ylivoimaisesti tärkein työkalu on juoksukengät. Eliud Kipchoge on ollut vuosia Niken edustaja ja ollut mukana kehittämässä kohukenkää Nike Vaporfly 4%, joka on viereisessä kuvassa. Kengän uusin versio Vaporfly Elite on ollut saatavissa rajoitetusti tänä vuonna. Tuo 4% tulee siitä että Nike sanoo kengällä olevan jopa 4 %:n parantava vaikutus lopputulokseen verrattuna heidän muihin kenkämalleihin. Nyt on julkistettu tutkimustuloksia, joissa Vaporfly-kengillä juoksevilla lopputulokset ovat 3-4 % parempia kuin muilla kengillä juoksevilla ja yli 1 %:n parempia kuin lähinnä seuraavaksi paras kenkä. New York Timesin tutkimuksessa oli mukana noin 500 000 maratoonaria ja puolimaratoonaria vuodesta 2014 lähtien. Niken juoksukenkää verrataan usein Adidaksen juoksukenkään Adizero Adios. Varsinkin huippujuoksijoilla nämä kengät ovat käytössä ja ne käyvät kovaa markkinasotaa keskenään. Olen kirjoittanut tästä tossusodasta aiemmin esimerkiksi breaking2-projektin yhteydessä.
Jos esimerkiksi tuo hieman yli prosentin paremmuus lähinnä seuraavaan juoksukenkään pitää paikkansa, niin tuo Kipchogen ME:n parannus on juuri tuo samainen 1 % (1.07 %). Dennis Kimetto juoksi entisen ME:n 2.02.57 Adidaksen Adizero Adioksilla. Olisiko Kimetto juossut samoihin aikoihin kuin Kipchoge Vaporfly-kengillä, jos hänellä olisi ollut samat kengät käytössä. Näin tutkimustulokset väittäisivät, mutta jätetään vielä itse juoksijoille ja heidän maratonominaisuuksilleen viimeinen sana tässä spekulaatiossa.
Dennis Kimetto
Kuva: iaaf.org
MOTIIVI
Jotta Eliud Kipchogen tekemä uusi roima ME voi syntyä, niin siihen tarvitaan tietenkin maailman huippuluokan lahjakkuus ja hurjasti työtä eli harjoittelua. Fyysinen lahjakkuus on tärkeää, mutta usein henkinen puoli ratkaisee tilanteen, varsinkin tasavertaisessa kilpailussa. Henkinen kantti täytyy olla kova ja motiivi korkealla tuloksen saavuttamiseksi. Kipchogella oli motiivi varmasti korkealla puuttuvan ME:n takia ja monien ME-yritysten jälkeen.
Sitten ei pidä unohtaa yhtä tärkeää motiivia ruokkivaa elementtiä, nimittäin rahaa. Kaupunkimaratoneilla liikkuu nykyään huomattavasti suuremmat rahat kuin esimerkiksi ratajuoksuissa. Se näkyy heti miesten satsauksissa ja ME:ien kehittymisessä. Ratajuoksuissa, 3000 metriä, 3000 metrin esteet, 5000 metriä ja 10000 metriä ei ole parannettu ME-tuloksia sitten vuoden 2005, kun taas maratonilla ME on parantunut vuoden 2007 jälkeen kuusi kertaa, kun Kipchogen ennätys lasketaan mukaan.
En ole nähnyt kaikkia virallisia tietoja Berliinin maratonin palkintorahoista, mutta viime vuonna ne olivat 230 000 dollaria voitosta plus bonukset. ME:stä irtosi Kipchogelle varmasti hyvät bonusrahat niin järjestäjiltä kuin sponsoreilta. Se tekee varmaankin reilusti yli tuplat voittorahoihin verrattuna. Kipchogea varmasti naurattaa matkalla pankkiin, mutta ansiosta on rahansa saanut.
Siinäpä muutamia näkökulmia Eliud Kipchogen kovaan maratonin ME:een ja en puhunut vielä mitään kenialaisesta ihmejalasta ja ravinto- ja lisäaineista, joista minulla oli aikoinaan oma juttunsa "Kenialainen juoksujalka" (21.4.2017). Sen voi lukea haulla tuolta arkistosta. Mutta uskotaan juoksun puhtauteen ja sääntöjen noudattamiseen, vaikka niitä joskus venytetäänkin. Varsinkin innokas juoksun ystävä ja penkkiurheilija, kuten minä, haluaa pitää uskonsa puhtaana.
Lisäsin linkin New York Timesin juoksukenkätutkimuksesta. Näihin tutkimuksiin kannattaa suhtautua aina varauksella.
VastaaPoista