Kirjoitin Allie Kiefferistä täällä blogissa ensimmäistä kertaa 11.4.2016 jutussa "Sisäratamaratonin ME:t uusiksi". Kieffer vei tuolloin sisäratamaratonin ME:n Monica Kalicinskalta ajalla 2.44.44. Kevättalvella tänä vuonna samainen ME tuli sitten riemukkaasti Suomeen, kun Laura Manninen taivalsi matkan aikaan 2.42.30. Siitä löytyy blogista juttu "Laura Manninen teki ME:n!" päivämäärällä 26.3.2017.
Kaksi viikkoa sitten juostiin New Yorkin maraton ja Allie Kieffer teki todellisen yllätyksen tulemalla naisissa viidenneksi ajalla 2.29.39. Se on peräti 26 minuuttia parempi hänen aikaisempaa katumaratonin ennätystä 2.55.30, jonka hän juoksi Miamissa tammikuussa 2016. Vajaata kolmea kuukautta myöhemmin Kieffer juoksi tuon yllä mainitun sisärata-ME:n, joka sekin parani nyt ajallisesti New Yorkissa noin 15 minuutilla. NYC:n naisten maraton oli siinäkin mielessä historiallinen, että USA:n Shalane Flanagan voitti sen 40 vuoden odotuksen jälkeen ajalla 2.26.53. Edellinen amerikkalainen naisvoittaja oli Miki Gorman vuonna 1977.
New Yorkin juoksullaan Allie Kieffer löi itsensä kerralla naismaratoonareiden eliittiin ja kiinnostus häntä kohtaan näkyi myös mediassa. Runners World- lehti teki hänestä heti pitkän henkilöjutun tuoreeltaan ennätysmaratonin jälkeen. Jutussa Allie Kieffer valottaa taustaansa ja kokemuksiaan. New Yorkin juoksu oli Kiefferille itselleenkin täysi yllätys, hurjimmissa unelmissaan hän odotti korkeintaan 2.31 aikaa. Kiefferin valmistautuminen New Yorkiin oli lisäksi ongelmallinen, kun hän ei voinut harjoitella viimeisiä viikkoja jännetulehduksen takia. Mutta kuntopohja oli kova ja tauko nosti energiavarastot hyviksi.
Allie Kieffer oli puolenkymmentä vuotta sitten lupaava juoksija, mutta sitten alkoivat vammat ja terveysongelmat. Hän joutui muuttamaan harjoituspaikastaan Coloradon Boulderista New Yorkiin ja elätti itsensä lastenhoitajana. Hän kärsi syömishäiriöiden vuoksi aliravitsemuksesta. Muuton jälkeen hän oli jopa vuoden juoksematta, mutta aloitti sitten taas harjoittelun saadakseen sosiaalista seuraa. Hän sanookin että toivottavasti hänen esimerkkinsä innostaa muita vamma- ja terveyskierteessä olevia naisia jatkamaan kilpailujaan.
Siinä on oivallinen viesti Suomen noin 20-vuotisille naisjuoksijalupauksille, jotka ovat nyt samassa tilanteessa kuin Kieffer hetki sitten. Toivoa ei saa menettää, sitkeys kyllä palkitaan. Kieffer löi itsensä kansainväliseen tietoisuuteen 30- vuotiaana, joten suomalaisilla lupauksilla on kyllä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti