Kuva: nbcnews.com
Edellisistä ja muista kovista suorituksista huolimatta nostan Rion tähdiksi kolme urheilijaa, joilla on pitkä ja kova saavutusten sarja kesäolympialaisista. Nämä urheilijat ovat USA:n uimari Michael Phelps, Jamaikan pikajuoksija Usain Bolt ja Iso-Britannian kestävyysjuoksija Mo Farah. Seuraavassa keskityn kyseisten herrojen olympiamenestykseen ja jätän muut arvokisat, kuten MM-kisat huomioimatta.
Michael Phelps osallistui ensimmäisiin olympialaisiinsa jo vuonna 2000 15-vuotiaana. Mitalia ei vielä tuolloin tullut, vaan tuloksena oli viides sija 200 metrin perhosuinnissa. Siitä lähtien Phelps on osallistunut kaikkiin olympiakisoihin ja mitaleja on ropissut niin että Rion jälkeen kasassa on 28 olympiamitalia, joista 23 kultaista. Se on kaikkien aikojen paras mitalisaalis olympialaisista kaikki lajit ja urheilijat huomioiden. Uinnissa tämä on mahdollista, koska siinä on matkoja runsaasti neljällä eri tyylillä ja viestit vielä päälle. Muissa lajeissa tällaista repertuaaripotentiaalia ei ole. Mutta kova saavutus siitä huolimatta. Phelps on sanonut Rion olevan hänen viimeinen olympialaisensa. Neljän vuoden päästä nähdään, pitääkö sana vai onko mitalirohmu nälkäisenä Tokion altaassa.
Kuva: dailymail.co.uk
Usain Bolt on toinen valinta Rion tähdeksi ja syystä. Hän osallistui olympialaisiin jo Ateenassa 2004, mutta tuolloin tuloksena ei ollut vielä mitalia. Sitten alkoi tapahtua, hän on voittanut 100 metriä, 200 metriä ja 4 kertaa 100 metrin viestin kolmissa peräkkäisissä olympialaisissa: Pekingissä 2008, Lontoossa 2012 ja Riossa 2016. Tästä tulee 9 kultaista mitalia ja kun muita mitaleja ei ole, niin tämä on lopullinen olympiasaldo. Tällä Bolt ei kuitenkaan pääse yleisurheilun olympiaykköseksi, sillä suomalaisella Paavo Nurmella on yhdeksän kultamitalin lisäksi 3 hopeamitalia. Tämä saattaa vielä hyvinkin olla se koukku, joka ajaa Usain Boltin vielä Tokion kisoihin 2020, vaikka onkin Phelpsin tavoin ilmoittanut lopettavansa olympiatasolla. Aika näyttää kuinka tässä käy.
Kuva: mirror.co.uk
Kolmas Rion tähti on Iso-Britannian Mo Farah, joka on somalilähtöinen ja syntynyt Mogadishussa. Riossa Farah tuli Lasse Virenin rinnalle voittamalla 5000 metrin ja 10 000 metrin olympiakullat kaksissa peräkkäisissä olympiakisoissa, sillä hän teki saman tempun neljä vuotta sitten Lontoossa. Farah peesasi Vireniä myös siten, että hän kaatui 10 000 metrillä ja voitti siitä huolimatta kuten Lassekin Munchenissa vuonna 1972. Ainoa ero oli se, että Virenin voittoaika oli myös ME. Farah sanoi olevansa tietämätön rinnastuksista Vireniin, mutta luulenpa että tämä on vain hämäystä ja hän tietää vallan hyvin Virenin kaatumiset ja saavutukset. Tähän perustuen uskon että Farah janoaa lisää olympiakultia ohittaakseen suomalaisen. Tämäkin nähdään Tokiossa vuonna 2020. Haastatteluissa Mo Farah on sanonut lopettavansa ratajuoksu-uransa ensi vuoden MM-kisoihin, jotka pidetään Lontoossa. Maantiejuoksuja Farah jatkaa senkin jälkeen ja vahva veikkaukseni on, että Farah osallistuu Tokion olympiamaratonille vuonna 2020.
No niin, suomalaiset pääsivät kuin pääsivätkin esille yllä tähtiurheilijoiden kirittäjinä. Meillä on ainakin hieno olympiahistoria, vaikka nykyurheilu tökkiikin kuin suksi nuoskakelissä. Iso-Britannialla on somalitaustainen olympiasankari. Meillä on laaja joukko somalialaisia maahanmuuttajia. Heistäkö pelastus suomalaiseen olympia-ankeuteen. Muutkin maahanmuuttajakansallisuudet kelpaavat. Urheilusankareille on Suomessa huutava tarve.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti