Oulusta on tultu nyt pikkuhiljaa alaspäin. Pysähdyin Rantsilaan, jossa on tullut vierailtua useasti niin nuorena kuin myöhemminkin. Rantsila on pieni noin kahdentuhannen asukkaan entinen kunta, joka on yhdistynyt nykyiseen Siikalatvan suurkuntaan. Muita Siikalatvaan kuuluvia entisiä kuntia ovat Pulkkila, Kestilä ja Piippola.
Rantsilan keskustaan käännyttäessä vasemmalla on heti Rantsilan Raikkaan talo, jonka edustalla on kuvan Suomineito-patsas. Se on saanut alaviitteen juokse - juokse ja kyllähän patsas lentävän sulava onkin. Kierrellessä ympäri Rantsilan keskustaa kävijä huomaa heti yhden erikoisen piirteen, nimittäin patsaita löytyy runsaasti noin 500 metrin säteellä. Itse löysin vaivatta seitsemän patsasta, enemmänkin niitä voi olla.
Toinen kuva esittää kuuluisaa kenraalia Johan August Sandelsia, joka oli yksi menestyneimpiä Ruotsin upseereja Venäjää vastaan käydyssä sodassa vuosina 1808-1809. Sota tunnetaan Suomen sotana ja sen lopputuloksena Suomi joutui Venäjän vallan alle. Myöhemmin Sandels sai sotamarsalkan arvon. Patsaan laatta kertoo, että Ruotsin ja Venäjän välinen sota Suomesta päättyi Rantsilassa 20.11.1808. Vuoden 1809 puolella käytiin sitten erillisiä kahakoita, joiden päätteeksi Suomen sota päättyi Haminan rauhaan syyskuussa 1809.
Toinen suurmies, josta on patsas Rantsilassa, on J.V.Snellman. Hänen yhteytensä Rantsilaan on se, että käydessään koulua Oulussa hän vietti lomansa tätinsä luona Rantsilassa. Valitettavasti käyttämäni vieraan tietokoneen Windows-ohjelmat eivät anna kääntää kuvaani Snellmanin patsaasta oikein, joten en voi laittaa sitä tähän. Sen sijaan laitoin tuohon viereen idyllisen maalaispatsaan isännästä, joka vetää sonnia perässään. Minulla oli aluksi kirjoitettu virheellisesti lehmä, mutta kyllähän maalaispojan täytyy pystyä erottamaan sonni lehmästä.
Rantsilan kuuluisin oma historiallinen henkilö on pappi Christfried Ganander, joka oli ensimmäinen kansankulttuurimme kerääjä jo ennen Elias Lönnrotia ja joka keräsi myös suomen kielen ensimmäisen sanakirjan. Se jäi tosin julkaisematta. Gananderistakin on Rantsilan kirkkopuistossa oma patsas, joka jäi minulta kuitenkin näkemättä.
Näin on hiljalleen paikkoja, nähtävyyksiä ja patsaita katsastellen laskeuduttu kohti Pyhäjärveä, jonne saavun jo lähipäivinä. Reissu on siis loppusuoralla ja pääsen taas normaaliin päivärytmiin, toivottavasti myös juoksun osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti