Kuva: bts.co.th
Eilen aamulla lähdin bussilla Bangkokiin ilmoittautuakseni HCUAA Walk-Run:iin, jonka piti olla tänä aamuna Suang Luang Rama IX- puistossa. Soitin vielä aamulla ties monennenko kerran järjestäjien puhelinnumeroon varmistautuakseni juoksusta. Kuten aikaisemmin, numero ei vastannut.
En välittänyt siitä, vaan hyppäsin toivekkaana Ekkamain bussiin Pattayalla ja jäin siitä Udon Sukin asemalla. Otin taksin, jolla huristelin juoksupuistoon. Kysyin sisääntulon vahtimestarilta, missä päin puistoa juoksu on. Mies arveli juoksun olevan aamulla mutta toisella puolen puistoa. Lähdin siitä kiertelemään, mutta juoksuvalmisteluja ei näkynyt missään. Puistolla on lukuisia sisääntuloportteja ja kun olin kiertänyt ne lähes kaikki, niin lopulta löytyi eräs vahtimestari, joka vakuutti että juoksua ei ole. Eli se on peruttu, vaikka siitä ei ole vaivauduttu tiedottamaan. Olin kävellyt laajaa puistoa helteessä toista tuntia ja aloin uskoa miestä.
Nyt ei auttanut muu kuin ottaa taksi takaisin Udon Sukin Sky Train- asemalle ja päättää siellä jatkosta. Minun oli mahdollista hypätä BTS Sky Trainiin ja ajaa sillä joko Ekkamain, Victor Monumentin tai Mo Chitin asemalle. Ekkamaista olisin saanut bussin takaisin Pattayalle, Victor Monumentin asemalta minibussin samaan tarkoitukseen, mutta Mo Chitin kautta voisin jatkaa juoksun metsästämistä. Tiesin että Don Muangin lentokentän pohjoispuolella on patRangsitin sairaala, jossa olisi juoksu myös sunnuntaiaamuna. Suomalainen sisu ei antanut periksi ja valitsin viimeisen vaihtoehdon.
Kuva: bangkokpost.com
Ajoin läpi Bangkokin ilmastoidussa taivasjunassa pääteasemalle Mo Chitiin saakka. Hyppäsin siellä junasta ja otin kadulta bussin kun huomasin sen menevän Don Muangin lentokentälle. Don Muangista otin sitten taksin ajaakseni patRangsitin sairaalaan, joka on arvioni mukaan noin kolmen kilometrin päässä. Taksi huristeli mielestäni jo reilusti ohi sairaalan, mutta kun kuski vannoi tietävänsä paikan koska hänen siskonsa asuu samoilla seuduilla, niin uskoin häntä.
Lopulta pitkän ajomatkan jälkeen kuski ajoi sairaalan pihaan, mutta valitettavasti sairaala oli toinen sairaala, ei patRangsit. Tällaisia nämä Thaimaan taksikuskit ovat. Vertailun vuoksi voisi antaa vastaavan esimerkin Suomesta. Asiakas hyppää Espoossa taksiin noin kolmen kilometrin päässä Jorvin sairaalasta ja pyytää kyydin sinne. Taksi ajaa Helsinkiin Meilahden sairaalaan ja kuski pyytää 50 euroa kyydistä. Kauankohan tällainen kuski olisi hommissa. No, nousin ovet paukkuen taksista ja otin välittömästi toisen taksin takaisin Don Muangin suuntaan. Nyt kuski löysi perille kun melkein toisella kädellä roikuin kiinni ratista.
patRangsitia lähestyttäessä oli jo mainoksia juoksusta ja perillä näin että sairaalan pihaa laitettiin vauhdilla juoksukuntoon. Toiveikkuuteni nousi kun juoksu selvästi on eikä sitä ole peruttu. Pihalla kysyin juoksun puuhamiehiltä missä voisin ilmoittautua juoksuun ja minut ohjattiin sairaalan sisätiloihin. Siellä naisvirkailijat ottivat minut vastaan ja lupasivat minulle että pääsisin kyllä aamuharjoituksiin. Minä ihmettelin tätä ja lisäsin että halusin kyllä juosta kilpaa, en harjoitella. Nainen ei tiennyt mitä vastata ja poistui sitten hakemaan lisätietoa.
Palatessaan hän sitten pudotti minut jälleen maan pinnalle, kilpajuoksuun ei voinut enää ilmoittautua, se olisi pitänyt tehdä viimeistään edellisenä päivänä eli perjantaina. Juoksu ei ilmeisesti ollut täynnä, mutta koska paikalla ei ollut numerolappuja eikä virkailijoita kilpailijoita vastaanottamaan, niin homma oli siinä.
Lauantaipäivän saldo: 11 tuntia matkustamista busseilla, minibussilla, Sky Trainilla ja takseilla. Noin 350 kilometriä. Hinta noin 600 bahtia eli noin 15 euroa, joten matkustaminen on halpaa Thaimaassa.
Lopputulos: ei taaskaan pääsyä juoksuun.
Mai Pen Rai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti