Eilen menin sitten bussilla Bang Saeniin osallistuakseni Bangsaen21- juoksuun. Aikomukseksihan se jäi, kuten vähän jo ounastelin edellisessä jutussa. Mutta asia kerrallaan.
Kuvan massiivinen patsas toivottaa vieraat tervetulleeksi Bang Saeniin. Patsaasta on merenrantaan vain muutamia kymmeniä metrejä ja siitä avautuu hienoa hiekkarantaa kilometrikaupalla. Se oli eilen aivan täynnä lähinnä thaimaalaisia viikonlopun viettäjiä. Ulkomaalaisia seudulla on yllättävän vähän kun vertaa esimerkiksi Pattayaan. Matkatoimistot eivät tee paikalle juuri matkoja, eivätkä omatoimiset matkalaiset sinne eksy. Paikkahan olisi lähempänä Suvarnabumin lentokenttää kuin muut Thaimaan rantalomakohteet.
Kävelin rantakatua suoraan juoksun lähtö- ja maalipaikalle, jossa kilpailukeskus sijaitsi. Heti tullessani suureen Heritage- keskukseen minulta alettiin kysellä tunnusnumeroa. Eihän minulla sellaista ollut ja aloin jo aavistella pahaa. Minut ohjattiin toimitsijanaisten pöytään ja karu totuus selvisi. Lauantaina eikä sunnuntaiaamuna ollut enää mahdollista rekisteröityä eli ilmoittautua juoksuun. Se olisi pitänyt tehdä ennakolta.
Normaalisti thaijuoksuissa voi ilmoittautua juoksuun aina viimeiseen minuuttiin asti, jopa tuhansien juoksijoiden kisoissa. Jos juoksussa on käytössä ajanottochip, kuten ilmeisesti tässä juoksussa, niin silloin yleensä kilpailupäivänä ei voi ilmoittautua, mutta edellisenä päivänä kyllä. Jos näin ei ole, niin silloin ennakkoon rajaksi asetettu juoksijamäärä on täyttynyt. Kysyin siksi toimitsijoilta, onko juoksijoiden määrä tullut täyteen, mutta he eivät osanneet vastata.
Annoin sitten vähän palautetta toimitsijoille siitä, että tilannetta ei oltu informoitu juoksun omilla webbisivuilla tai muissa juoksukalentereissa. Sieltä minäkin olisin saanut tiedon helposti ja turha matka olisi jäänyt tekemättä. Juoksunjärjestäjillä oli vielä puhelinpalvelunumero, johon soitinkin juuri ennen lähtöä. Puhelu ohjautui automaattivastaajaan, jossa joku thainainen puhui jotakin. Tuo jotain ei valitettavasti riittänyt minulle vajaataitoiselle thaikielen osaajalle.
Luulen että en ollut ainoa juoksija, joka matkusti Bang Saeniin turhaan.
Mitä tästä opimme? Ehkä sen, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti