lauantai 28. huhtikuuta 2018

Amerikan halkijuoksut


John Salo, kuva: odmp.org

Amerikan halkijuoksu oli legendaarinen ultrajuoksu USA:ssa, joka juostiin New Yorkista Los Angelesiin (tai toisinpäin) pari kertaa 1920-luvun lopulla. Ensimmäisessä kisassa v.1928
suomalaissyntyinen John Salo tuli toiseksi. Kilpailuun osallistui myös kuuluisan Kolehmaisen veljessarjan ammattilaisjuoksija Viljami Kolehmainen, mutta hän joutui keskeyttämään kisan neljäntenä päivänä jalkavaivoihin. Viljami oli lopetellut kilpajuoksut jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin, mutta innostui tästä erikoisesta tapahtumasta ja ei varmaankaan vähiten suurten palkkiorahojen vuoksi. John Salo sai toisesta sijastaan 10 000 US dollaria, joka vastasi tuolloin työmiehen viiden vuoden palkkaa.

John Salo osallistui myös seuraavaan halkijuoksuun vuotta myöhemmin ja nyt tuli jackpot eli voitto, josta juoksunjärjestäjä C.C.Pyle oli luvannut hurjat 60 000 dollaria. Pahaksi onneksi C.C.Pyle menetti omaisuutensa ja rahansa pian kilpailun jälkeen tapahtuneessa Wall Streetin pörssiromahduksessa ja Salolta jäi muhkea palkintosumma saamatta. Salon traaginen epäonni jatkui, kun hän kuoli vain kaksi vuotta myöhemmin v.1931 toimiessaan poliisina baseball-ottelun järjestystehtävissä. Tästä ja John Salon lyhyestä mutta värikkäästä elämästä on IS:n urheilutoimittaja Juha Kanerva kirjoittanut hyvän artikkelin, joka löytyy tästä.

Flanaganin juoksu
Kuva: kirjasampo.fi

Amerikan halkijuoksu tuli tutuksi laajoille ihmisjoukoille, kun Tom McNabin bestseller-romaani "Flanaganin juoksu" ilmestyi vuonna 1982. Romaanin pohjana on luonnollisesti käytetty C.C.Pylen 1920- luvulla järjestämiä kilpailuja. Yksi romaanin juoksijahenkilöistä on suomalainen Pentti Eskola ja olisi mielenkiintoista tietää onko McNab napannut nimen 1960-luvun EM-mitaleille hypänneeltä pituushyppääjältämme.

Olen tietenkin lukenut kirjan aikoinaan, mutta en nyt muista sen tarkempaa juonta. Mutta sen muistan että pääosaan nousee armoton kamppailu palkintorahoista (ja vetorahoista), joka johtaa häikäilemättömään toimintaan, jopa kilpailijoiden tahalliseen päälleajoihin. Eikä tämä ole lainkaan pelkkää fiktiota ja mielikuvitusta, sillä vuoden 1929 kisaan osallistunut ja viimeisellä viikolla johdossa ollut Suomen Olli Vänttinen väitti aikoinaan että gangsterit ajoivat hänen päälleen niin että hän joutui keskeyttämään. Vänttisen mukaan syynä oli pelko uhkapelirahojen menettämisestä väärän miehen voittaessa.

Forrest Gump ja perässäjuoksijat
Kuva: icepop.com

Amerikan halkijuoksentelu, joskaan ei kilpailumuodossa, sai uutta fiktiivistä tulkintaa Winston Groomin vuonna 1986 julkaisemassa romaanissa "Forrest Gump". Kirjasta tehtiin Robert Zemeckisin samanniminen erittäin menestynyt elokuva vuonna 1994, jonka nimiosassa loisti Tom Hanks. Forrest Gump on hieman yksinkertainen ja naiivi, mutta lämminhenkinen mies, jolle sattuu ja tapahtuu. Elämäntilanteiden vaihdellessa ja tyttöystävän jättäessä hänet yksin, hän innostuu sattumalta juoksusta kun se niin hyvältä tuntuu. Tätä hyvää tunnetta kestää kolmisen vuotta, jonka aikana Forrest juoksentelee pitkin poikin halki USA:n ja saa mukaan muitakin juoksijoita. Forrest on guru ja henkinen johtaja, jota muut seuraavat. Juoksu loppuu yhtä yllättäen kuin se on alkanutkin ja Forrest kävelee takaisin kotiinsa jättäen opetuslapsensa ihmetyksen valtaan. "I am pretty tired. I think i will go home now."

Rob Pope
Kuva: run.robla.run (Instagram.com)

Forrest Gump on saanut oikeita ja todellisia seuraajia, joista viimeisin on englantilainen, Liverpoolissa asuva 39- vuotias  Rob Pope. Pope aloitti Amerikan halkijuoksemisen Forrest Gumpin jalanjäljillä syyskuussa 2016 ja hänellä on jo neljä halkijuoksua: Mobilesta Santa Monicaan, Santa Monicasta Maineen, Mainesta San Franciscoon ja San Franciscosta South Carolinaan. Tällä hetkellä hän juoksee viidettä kertaa Amerikan halki kohti länttä ja Monument Valleyta, Utahissa. Se on paikka, jonne Forrest Gump lopetti oman juoksunsa ja sama idea lienee Rob Popellakin.

Rob Pope ei juokse näitä halkijuoksuja yhtäjaksoisesti, vaan hän joutuu käymään välillä Englannissa viisumien takia. Hän juoksee myös maratonkisoja, kuten viimeisimmällä Englannin matkallaan. Huhtikuun 8. päivä hän juoksi Manchesterin maratonin 2.55.12, siitä viikon päästä Brightonin maratonin 2.52.09 ja 22.4.2018 Lontoon maratonin Forrest Gumpiksi pukeutuneena aikaan 2.36.28.

Palatessaan takaisin USA:han hänellä on vielä noin 200 mailia jäljellä ennen saapumistaan päätepisteeseen Monument Valleyhin. USA:n halkijuoksujen yhteydessä hän on kerännyt rahaa hyväntekeväisyyteen ja saanut kasaan jo noin 42.000 US dollaria. Ne menevät World Wildlife Fundille ja Peace Directille

Amerikan halkijuoksu elää, niin mielikuvitushenkilöiden kuin oikeiden juoksijoiden kautta. Ultrajuoksujen yleistyessä trendi ei varmaankaan osoita laantumisen merkkejä.

Run, Forrest, run!

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Lontoon maraton 2018 - ennakko

Lontoon maratonin pressitilaisuus
Kuva: letsrun.com

Kauden 2017-2018 XI Abbott World Marathon Majorsin kuuden maratonin sarja juostaan päätökseen huomenna Lontoossa. Maratonsarjan voittajalle on luvassa 250.000 US dollarin vaivanpalkka. Se on vielä mahdollinen viidelle naismaratoonarille ja kuudelle miesmaratoonarille. Tämä tuo oman lisämausteensa huomiseen kisaan.

Yllä olevassa kuvassa on ehkä neljä kovinta suosikkia miesten kisaan: Eliud Kipchoge ja Daniel Wanjiru Keniasta sekä Kenenisa Bekele ja Guye Adola Etiopiasta. Eliud Kipchogella on viime vuosilta kovimmat näytöt, uskomaton epävirallinen ME 2.00.25 Milanossa v.2017, Rion olympiamaratonin voitto 2016 sekä lukuisia Major Marathons voittoja noin neljän vuoden ajalta. Kenenisa Bekele on saanut valmistautua kisaan pitkästä aikaa ilman vammoja ja on valmis parantamaan ennätystään 2.03.03. Daniel Wanjiru on viime vuoden voittaja Lontoosta ja Guye Adola juoksi viime vuonna Berliinissä kaikkien aikojen kovimman debyyttimaratonin 2.03.46 tullessaan toiseksi Eliud Kipchogen jälkeen.

Alla on osanottajien ennätyslista kaikista alle 2.06 juosseista:

Kenenisa Bekele Etiopia 2.03.03
Eliud Kipchoge Kenia 2.03.05 (epävir. 2.00.25)
Guye Adola Etiopia 2.03.46
Abel Kirui Kenia 2.05.04
Lawrence Cherono Kenia 2.05.09
Daniel Wanjiru Kenia 2.05.21
Tola Shura Kitata Etiopia 2.05.50

Abel Kiruilla on kaksi maratonin MM:tta vuosilta 2009 ja 2011 ja hän on päässyt uudelleen kovaan kuntoon harjoitellessaan yhdessä vuoden verran Eliud Kipchogen kanssa. Lawrence Cherono on voittanut kaksi viimeistä maratoniaan Amsterdamissa ja Honolulussa reittiennätyksin. Tola Shura Kitata voitti viime vuonna sekä Rooman että Frankfurtin maratonin. Kovaa joukkoa siis.

Listan ulkopuoleltakin löytyy kovia nimiä, kuten Mo Farah, joka juoksee kotimaisemissaan. Farah on saavuttanut radoilta lähes kaiken ja on nyt suuntautumassa vakavasti maratonille. Hänellä on pohjalla maratonennätys 2.08.21 juuri Lontoon maratonilta vuodelta 2014. Lisäksi voisi mainita vielä Kenian Bedan Karoki (2.07.41) ja Eritrean Ghirmay Ghebreslassie (2.07.46), joka on maratonin MM vuodelta 2015 ja New Yorkin voittaja vuodelta 2016.

Keitany (vas.) ja Dibaba pressissä
Kuva: letsrun.com

Naisissa on kaksi voittajasuosikkia yli muiden, eli Kenian Mary Keitany ja Etiopian Tirunesh Dibaba. Keitanylla on naisten kesken juostu maratonin ME 2.17.01 juuri Lontoon maratonilta viime vuonna. Tirunesh Dibaba oli samassa juoksussa toinen ennätyksellään 2.17.56. Nyt molemmat naiset aikovat hyökätä Paula Radcliffen miesten joukossa Lontoossa vuonna 2003 juokseman ME:n 2.15.25 kimppuun miesjänisten avulla.

Naisosanottajissa on vielä kaksi juoksijaa, joiden maratonennätys on alle 2.20 ja he ovat Kenian kaksinkertainen Berliinin maratonin voittaja Gladys Cherono (2.19.25) ja Etiopian vuoden 2015 MM Mare Dibaba (2.19.52). Kuten aiemmin Dibaban kolmossiskosten jutussani 13.5.2017 kerroin, niin Mare Dibaba ei ole sukua Dibaban siskoksille.

Muista nimistä kannattaa nostaa esiin Kenian Brigid Kosgei (2.20.22), Etiopian Tadelech Bekele (2.21.54), Bahrainin Rose Chelimo (2.22.51) ja Kenian Vivian Cheruiyot (2.23.35).

Naisten maraton starttaa huomenaamulla klo 9.15 ja miesten maraton klo 10. Suomen aika on kaksi tuntia enemmän. Kisa näkyy tietääkseni Eurosportilta Suomessa ja luultavasti samalta kanavalta myös täällä Thaimaassa. Nyt kannattaa katsoa, sillä luultavasti miesten ME kaatuu ja naisissakin siihen on mahdollisuuksia. Kun Bostonissa juostiin vajaa viikko sitten arktisissa olosuhteissa, niin nyt Lontooseen on luvattu todella kuumaa. Toivottavasti kuumuus ei kaada ME-yrityksiä ja afrikkalaiset juoksijat ovat kyllä tottuneet lämpimiin säihin. Huomenna se nähdään.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Yuki Kawauchi - Bostonin voittaja

Yuki Kawauchi matkalla Bostonin voittoon
Kuva: en.wikipedia.org

Eilinen Bostonin maraton juostiin todella karuissa olosuhteissa, lämpötila lähellä nollaa, kova vastatuuli ja rankkasade. Maratoonarilta vaaditaan tällaisessa haasteessa äärimmäistä kestävyyttä, kovuutta ja olosuhteiden sietoa. Normaaleissa olosuhteissa Yuki Kawauchin voitto olisi ollut todella yllätys, mutta kun maanantaisen kisan vaativuus huomioidaan, niin Kawauchin voiton ymmärtää. Tämän toteamuksen jälkeen minun on perusteltava väittämääni ja teen sen tässä alla.

Yuki Kawauchi syntyi 5.3.1987 perheeseen, jossa äiti oli ollut kilpajuoksija. Hän valmensikin poikaa aluksi koulutiimin ohella. Kuusivuotiaana Yukin ennätys oli 1500 metrillä 7 minuuttia 30 sekuntia. Harjoitellessaan läheisessä puistossa joka päivä hänen oli juostava  kyseinen matka testissä vähintään puolen minuutin päähän ennätyksestä. Jos hän epäonnistui, äiti pani hänet juoksemaan kierroksen lisää. Jos hän jäi ennätyksestä minuutin, ylimääräisiä kierroksia tuli kaksi.

Lukiossa ollessaan hänen isänsä kuoli ja hän itse loukkaantui, mutta hän jatkoi silti urheilua ja juoksua opiskeluaikanaan Gakushuin yliopistossa, joskin rajoitetusti. Valmistumisen jälkeen hän ei liittynyt mihinkään yritysjoukkueeseen, mikä on Japanissa hyvin yleistä ammattimaisesti juokseville ihmisille. Sitä vastoin hän juoksi omaksi huvikseen itseään valmentaen ja omalla kustannuksella.

Vuonna 2008 hän oli jo päässyt sellaiseen kuntoon, että juoksi Ageon puolimaratonilla kolmanneksi ajalla 1.03.22. Seuraavana vuonna hän alkoi juosta maratoneja. Kahtena ensimmäisenä vuonna hän juoksi 2-3 maratonia vuodessa, mikä on normaali määrä kovemman tason maratoonarille. Mutta Yuki ei ole tavallinen huippumaratoonari ja niinpä vuonna 2011 hän juoksi 5 maratonia, vuonna 2012 9 maratonia, vuonna 2013 11 maratonia, joukossa Söulin ennätysmaraton 2.08.14, vuonna 2014 13 maratonia, vuonna 2015 13 maratoonia, vuonna 2016 9 maratoonia, vuonna 2017 12 maratonia ja tänä vuonna toistaiseksi 4 maratonia. Ja jotta lista ei kuullosta liian helpolta, niin Kawauchi on juossut näiden ohella lukuisia muita juoksuja 1500 metristä 50 kilometrin ultroihin. Tämä kaikki vielä täysipäiväisen työn ohella (40 tuntia/viikko) valtion virkamiehenä. Siinä miettimistä suomalaisille kestävyysjuoksijoille, jotka valittavat työ-, opiskelu- ja rahaongelmia.

Yuki Kawauchi juoksee puku päällä puolimaratonia
Kuva: corkrunning.blogspot.com

Yuki Kawauchin luonnetta ja filosofiaa voidaan valaista parilla kertomuksella. Yuki oli vahva suosikki Lontoon olympiamaratonille vuonna 2012, mutta jäi Tokion maratonin karsinnoissa 14:sta ja ulos Japanin joukkueesta. Hän häpesi tulostaan niin että ajoi itsensä kaljuksi. Se oli hänen tapansa pyytää anteeksi kannattajiltaan, joita on runsaasti Japanissa ja kasvavassa määrin ympäri maailman. Vuoden 2013 tammikuussa Kawauchin piti juosta Egyptin maratonin, johon järjestäjät olivat lähettäneet hänelle lentoliput. Hän myöhästyi lentokoneesta unohdettuaan passin kotiin. Hän otti korvaavan lennon ja maksoi itse 9000 US dollaria uusista lentolipuista. Se oli neljännes hänen vuosipalkastaan. Mutta Yuki juoksi Egyptissä ja voitti kisan ajalla 2.12.24. Huumoriakaan Yuki Kawauchilta ei puutu, sillä hän on juossut kisoja puku päällä ja pandaksi puettuna, esimerkiksi. Ja lopuksi, juostuaan kolmanneksi Tokion maratonilla vuonna 2011 ajalla 2.08.37, hän totesi: "Joka kerta kun juoksen kilpaa, mielessäni on se että jos kuolen tähän juoksuun, niin se on ok".

Yuki Kawauchi valmistautui Bostonin maratonille hyvin. Joulu- ja uudenvuodenlomillaan hän matkusti USA:han tutustumaan tarkemmin Bostonin reittiin. Samalla matkalla hän juoksi uudenvuodenpäivänä Marshfield Road Runners NYD- maratonin ja voitti sen ajalla 2.18.59, -23 asteen pakkasessa! Niinpä ei ole ihme että saavuttuaan voittajana maaliin Bostonissa ja TV-toimittajan kysyessä häneltä mitä mieltä Yuki oli juoksusäästä, niin hän vastasi: "Minulle sääolosuhteet olivat parhaat mahdolliset".

Ne lukijat, jotka ovat jaksaneet lukea tänne asti, niin kysymys olisi paikallaan. Vieläkö pidätte Yuki Kawauchin maanantain voittoa arktisissa olosuhteissa Bostonissa yllätyksenä? Minä en.

Ja Yuki ei olisi Yuki, ellei hän juoksisi puolimaratonin jo ensi viikonloppuna Japanin Gifussa. Yuki Kawauchin hengästyttävän raju juoksukalenteri löytyy tästä. Viime vuoden tapaan Yuki juoksee taas ensi kesänä Tukholmassa. Jos olisin juoksunjärjestäjä, niin yrittäisin saada Yuki Kawauchin Suomeen, sillä tällaisia juoksijapersoonia ei kasva joka puussa.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Bostonin maraton 2018 - ennakko

Tamirat Tola
Kuva: en.wikipedia.org

Yksi kuudesta World Marathon Majors- maratooneista, Bostonin maraton, juostaan jälleen maanantaina 16.4.2018. Vuonna 1897 alkunsa saanut maraton on maailman vanhin edelleen juostava kaupunkimaraton. Perinteisellä maratonilla on peräti kuusi suomalaista voittajaa ja heistä Eino Oksanen voitti maratonin peräti kolme kertaa vuosina 1959, 1961 ja 1962. Juttuni Bostonin maratonista ja sen suomalaisvoittajista löytyy arkistosta ajalta 15.11.2015.

Tämänvuotinen maraton on jälleen kerännyt liudan maailman valioita taistelemaan kunniasta ja rahasta. Rahasta sen verran että Bostonin voittaja kuittaa 150 000 US dollaria, minkä lisäksi voitto on mukana kuuden Majors- sarjassa: Berliini, Chigaco, New York, Tokio, Boston, Lontoo, jonka voittaja nettoaa 250 000 US dollaria. Nykyinen Majors- sarja XI alkoi viime keväänä ja päättyy Lontoon maratoniin viikko Bostonin jälkeen.

Ennakkotietojen mukaan miesten eliittisarjaan osallistuu yhdeksän juoksijaa, joilla maratonennätys on alle 2.07. Paras ennätys on Etiopian Tamirat Tolalla 2.04.06 ja kaikki alle 2.07 maratoonarit ovat:

Tamirat Tola Etiopia 2.04.06
Lemi Berhanu Etiopia 2.04.33
Lelisa Desisa Etiopia 2.04.45
Nobert Kigen Kenia 2.05.13
Wilson Chebet Kenia 2.05.27
Evans Chebet Kenia 2.05.30
Felix Kandie Kenia 2.06.03
Geoffrey Kirui Kenia 2.06.27
Philemon Rono Kenia 2.06.52

Etiopialla on kolme kärkisijaa ja muut juoksijat tulevat Keniasta. Tolalla on myös kovia saavutuksia, maratonennätys tuli Dubain maratonin voitolla viime vuonna, kuten Lontoon MM-maratonhopea. Rion olympialaisista vuonna 2016 hänellä on 10 000 metrin pronssi. Geoffrey Kirui voitti Bostonin viime vuonna, samoin kuin Lontoon MM-maratonin ja lienee ykkössuosikki.

2.07- listan ulkopuolisista juoksijoista USA:n Galen Rupp ja Japanin Yuki Kawauchi ovat mielenkiintoisimmat. Rupp oli viime vuonna Bostonissa peräti toisella sijalla ja voitti sitten Chicagonin maratonin. Kawauchi juoksee huippumaratoonariksi ällistyttävän monia maratonjuoksuja, tällekin vuodelle jo kolme kappaletta.

Aselefech Mergia
Kuva: en.wikipedia.org

Naisten puolella on myös kovia juoksijoita tuttuun tapaan. Etiopian Aselefech Mergialla on kovin ennätysaika, mutta hänellä on monia tasavertaisia kilpailijoita. Alle 2.23:n juoksijoita on yhdeksän, joista jopa neljä USA:sta. Heistä Deena Kastor on jo 45-vuotias ja teki kovan ennätyksensä 2.19.36 voittaessaan Lontoon maratonin vuonna 2006. Vuoden 2004 olympialaisissa Ateenassa hän saavutti maratonilla olympiapronssia. Nykykunnossaan hän ei taistele enää kärkisijoista, mutta antaa osaltaan väriä kilpailuun.

Muut amerikkalaisedustajat Jordan Hasay, Shalane Flanagan ja Desiree Linden ovat elämänsä kunnossa ja saattavat taistella jopa voitosta. Shalane Flanagan voitti New Yorkin maratonin viime syksynä ja Desiree Linden on juossut kaikki parhaat aikansa Bostonissa, ennätyksensä 2.22.38 vuonna 2011. Jordan Hasay on listan amerikkalaisjuoksijoista nuorin ja hän on juossut vasta kaksi maratonia, molemmat viime vuonna. Bostonin debyyttimaratonilla tuli aika 2.23.00 ja myöhemmin syksyllä Chicagossa nykyinen ennätys 2.20.57, jolla irtosi kolmas sija.

Aselefech Mergian ja amerikkalaisten lisäksi tulee nostaa esiin Kenian Edna Kiplagat, joka voitti Bostonin viime vuonna ja oli Lontoon MM-maratonilla toinen. Kaikki alle 2.23 juosseet osallistujat ovat alla:

Aselefech Mergia Etiopia 2.19.31
Deena Kantor USA 2.19.36
Edna Kiplagat Kenia 2.19.50
Buzunesh Deba Etiopia 2.19.59
Jordan Hasay USA 2.20.57
Shalane Flanagan USA 2.21.14
Mamitu Daska Etiopia 2.21.59
Desiree Linden USA 2.22.38
Madai Perez Mexico 2.22.59

Maanantaina sitten vain TV:n ääreen. Kisa tullee joltain urheilukanavalta, kuten viime viikonlopun Pariisin ja Rotterdamin maratonitkin. Ne olivat onneksi sen verran eri aikaan, niin että molempia pystyi seuraamaan.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Pariisin ja Rotterdamin maratonit 2018 - ennakko

Yemane Tsegay
Kuva: iaaf.org

Ylihuomenna sunnuntaina juostaan lukuisia kaupunkimaratoneja ympäri maailman. Kovimmat maratonit lienevät Euroopassa ja niistä käydään tässä läpi ennakot Pariisin ja Rotterdamin maratoneista. Myös esimerkiksi  Roomassa, Hannoverissa, Madridissa ja Milanossa juostaan samaan aikaan, mutta niistä ei sen enempää.

Pariisin maratonilla on miehissä yhdeksän alle 2.07:n juoksijaa ja he ovat:

Yemane Tsegay Etiopia 2.04.48
Markos Geneti Etiopia 2.04.54
Eliud Kiptanui Kenia 2.05.21
Mark Kiptoo Kenia 2.06.00
Erick Ndiema Kenia 2.06.07
Paul Lonyangata Kenia 2.06.10
Mathew Kisorio Kenia 2.06.33
Limenih Getachew Etiopia 2.06.49
Micah Kogo Kenia 2.06.56

Amane Gobena
Kuva: iaaf.org

Paul Lonyangata Keniasta teki viime vuonna ennätyksensä Pariisissa ja voitti, mutta hän saa kovan vastuksen Etiopian parivaljakosta Yemane Tsegay ja Markos Geneti. Kaikki alle 2.07:n juoksijat ovat saavuttaneet lukuisia kärkisijoja suurissa kaupunkimaratoneissa. Kisan kovuutta kuvaa se että 2.10 tai sen alle juoksijoita on kaksikymmentä. Kuka vain voi yllättää.

Naisten puolella on Pariisissa kova etiopialaisryhmä. Kisaan osallistuvista on alle 2.24:n juossut kuusi maratoonaria kärjessä Etiopian Amane Gobena. Kenian Ruth Chepngetich on näistä ainoa Etiopian ulkopuolelta. Kuusi alle 2.24:n alittajaa ovat:

Amane Gobena Etiopia 2.21.51
Ruth Chepngetich Kenia 2.22.36
Koren Jelila Etiopia 2.22.43
Gulume Chala Etiopia 2.23.12
Abebech Afework Etiopia 2.23.33
Ashete Bekele Etiopia 2.23.43

Getu Feleke
Kuva: ethiosports.com

Rotterdamin maraton on perinteisesti ollut kovatasoinen miehissä ja niin siitä näyttää tulevan nytkin. Etiopian Getu Feleken johdolla osallistujista on seitsemän juossut alle 2.07.  Feleke juoksi ennätyksensä 2.04.50 juuri Rotterdamissa vuonna 2012.

Feleken kovimmat vastustajat lienevät Amsterdamin maratonilla viime vuonna ennätyksensä juossut Etiopian Mule Wasihun, samoin Amsterdamin maratonilla vuonna 2016 ennätyksen juossut Kenian Laban Korir ja vuoden 2016 Rotterdamin maratonin voittanut Kenian Marius Kipserem. Myös muut listan seitsemästä miehestä voivat voittaa samoin kuin debyyttimaratonin juoksevat kenialaiset Vincent Rono ja Kenneth Kipkemoi. Alle 2.07:n juosseet osallistujat ovat:

Getu Feleke Etiopia 2.04.50
Mule Wasihun Etiopia 2.05.39
Laban Korir Kenia 2.05.54
Marius Kipserem Kenia 2.06.11
Festus Talam Kenia 2.06.13
Felix Kirwa Kenia 2.06.13
Kelkile Gezahegn Etiopia 2.06.56

Rotterdamin naisten eliittilistaa en löytänyt tähän hätään järjestäjien sivuilta, mutta perinteisesti silläkin puolella on tehty kovia tuloksia, mitä Etiopian Tiki Gelanan naisten reittiennätys 2.18.58 vuodelta 2012 kuvastaa.

Sunnuntaina täytyy taas etsiä näitä maratoneja eri viestimistä, ensin TV:stä ja jos sieltä ei löydy mitään, niin sitten internetin linkeistä tietokoneen välityksellä. Edessä on mielenkiintoinen maratonviikonloppu.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Run for the Future, Bangkok

Juoksijoita maalialueella

Aprillipäivästä huolimatta tänään kisattiin Rama IX Parkissa Bangkokissa. Paikka on minulle entuudestaan tuttu lukuisista kisoista. Soitin perjantaina kahdelle juoksunjärjestäjälle, joista ensimmäinen valitti juoksun olevan jo täynnä. Onneksi toinen kisa, Run for the Future, lupasi ottaa ilmoittautumisia vastaan vielä eilen eli lauantaina.

Lähdin bussilla ja taksilla kisapaikalle ja lupaus piti paikkansa. Ainoa myönnytys oli että kisapaidat olivat jo loppuneet tullessani paikalle eli en saanut sitä. Minulle siitä ei ollut suurta menetystä, sillä olen yleensä Suomeen lähtiessä jakanut lähes kaikki kisapaidat thaimaalaisille ystäville. Nyt he jäivät yhtä paitaa köyhemmäksi.

Naisten parhaat 10,5 km:llä

Heräsin aamulla tutussa majapaikassa jo kello kolmen jälkeen, jotta olisin ehtinyt kävellä juoksupaikalle ja tehdä siellä tarvittavat valmistelut ja verryttelyt. Kisan reitti kiersi ympäri Rama 9:n puistoa. Matkoja oli kaksi: minimaraton eli 10,5 km ja 5 kilometrin Fun Run.

Juoksin tutun minimaratonin ja juostessani rekisteröinnin jälkeen tiiviissä ryhmässä lähtöviivalle kompastuin maassa olleisiin teippinauhoihin ja kaaduin rähmälleni. Onneksi siinä ei käynyt kuinkaan ja pääsin jatkamaan kisaani.

M60-sarjan parhaat

Pystyin jälleen juoksemaan tasaisesti ja lopussa hieman nousemaankin. Mutta sama vika vaivaa kuin edellisissäkin kisoissa eli perusnopeuden puute, jolloin aika jää turhan heikoksi ja palkintopaikat karkaavat ulottuvilta.

Nyt minulla oli jopa oma sarjakin, M60-vuotta, mutta jäin ensimmäisenä palkintojen ulkopuolelle eli olin sarjani kuudes. Aikani kuitenkin parani viikontakaisesta 50 sekuntia tulokseen 51.04, mikä on positiivista. Suunta on ainakin oikea.

Nyt juoksukisat vähenevät Thaimaassa tulevina viikkoina johtuen songranista eli vesijuhlasta, joka on runsaan viikon päästä. Huhtikuun lopussa kisat taas lisääntyvät ja jatkuvat normaalisti toukokuussa. Katsotaan myöhemmin, mihin kisaan tai jopa useampaan, tulee osallistuttua. 

Jos päivän kisasta tulee tuloksia nettiin, mitä epäilen, niin laitan ne tähän.

 
                                           Pakollinen poseerauskuva