torstai 29. kesäkuuta 2017

Kolehmaiset Kuopiosta

Hannes Kolehmainen (1889-1966)
Kuva: Getty Images

Olen kirjoittanut kolmen sisarusparven juoksijoista seuraavasti: Luikin kolmoset 17.4.2016, Dibaban siskokset 13.5.2017 ja Ingebrigtsenin veljekset 3.6.2017. Nyt on vuorossa suomalainen versio teemaan, nimittäin Kolehmaisen veljekset Hannes, Tatu ja Viljami Kuopiosta.

Kuuluisin ja menestynein veljeksistä on Hannes Kolehmainen, jota on nimitetty myös mieheksi, joka juoksi Suomen maailman kartalle. Hänen kansainvälinen läpimurtonsa tapahtui Tukholman olympialaisissa vuonna 1912. Hän voitti siellä kolme kultamitalia (5000 m, 10000 m, maastojuoksu) ja yhden hopean (maastojuoksun joukkue). Hän kruunasi uransa Antwerpenin olympialaisissa 1920 voittamalla maratonjuoksun. Hän saavutti lisäksi puolenkymmentä ME:tä ratamatkoilla ja maratonilla.

Tukholman jälkeen Hannes Kolehmainen muutti Amerikkaan, jossa hänen vanhempi veljensä Viljami asusti. Viljami oli lähettänyt Hannekselle harjoitusohjeita Tukholmaa varten hyvin tuloksin. Amerikassa Hannes alkoi keskittyi pitemmille matkoille tähtäimessä Antwerpenin olympiamaraton, jonka sitten voittikin ensimmäisenä suomalaisena. Antwerpenin kisojen jälkeen Hannes Kolehmainen muutti takaisin Suomeen. Helsingin olympialaisissa vuonna 1952 Hannes Kolehmainen sai kunnian sytyttää olympiatulen stadionin torniin. Muita tunnustuksia ovat mm. kotikaupunkiin Kuopioon nimetty katu ja patsas Väinölänniemelle sekä juoksutapahtuma Hannes-hölkkä.

Tatu Kolehmainen (1885-1967)
Kuva: fi.wikipedia.org

Veljessarjan vanhin Tatu Kolehmainen kulki veljiensä jalanjäljissä Helsinkiin. Seurat Kuopion Reipas ja Kuopion Riento muuttuivat Helsingin Kisa-Veikkoihin, Viipurin Reippaaseen ja Helsingin Jyryyn. Tatu valmentautui veljensä Hanneksen tavoin Tukholman olympiakisoihin. Joko hän ei noudattanut veli-Viljaminsa Amerikasta lähetettyjä ohjeita tai sitten hän pani niihin oman lisänsä, sillä hän oli Tukholmassa täysin tukossa ja joutui keskeyttämään sekä 10000 metrin juoksun että maratonin. Tatun karu ohjelma oli: aamulla 40-45 kilometrin kävely ja iltapäivällä 20 kilometrin juoksu. Tuohon aikaan kävely kuului juoksijan harjoitusohjelmaan, varsinkin talvella.

Mutta SM-tasolla Tatu saavutti lukuisia mestaruuksia ja muita mitaleja. SM-kultaa hän voitti 10000 metrillä, tunninjuoksussa, 25000 metrillä ja maratonilla. SE-tuloksia syntyi myös, mutta Tatu Kolehmaisen urheilijauran kohokohta, ainakin näin jälkeenpäin katsottuna, on hänen ME:nsä 20000 metrillä. ME syntyi Helsingissä vuonna 1913 ajalla 1.07.40,2. Juoksijaveljeksistä vanhin kuoli viimeisenä 15.6.1967, mutta vain vajaa kaksi viikkoa myöhemmin kuin veljensä Viljami Floridassa, Amerikassa. Hannes-veli oli mennyt manan majoille puolitoista vuotta ennen heitä.

Viljami Kolehmainen (1887-1967) vasemmalla
Kuva: jouni-tossavainen.blogspot.fi

Veljessarjan kolmas edustaja Viljami Kolehmainen on tuntemattomin ja varmaan syystä että hän muutti jo vuonna 1910 Amerikkaan ja eli siellä lopun elämänsä. Hän oli siirtynyt samalla myös ammattilaiseksi, joka oli tuohon aikaan majesteettirikos. Se blokkasi henkilön pois esimerkiksi olympialaisista ja tiputti hänet ennätystilastoista. Viljamista on vähän valokuvia ja tuossa viereisessäkin otoksessa hän on ryhmäkuvassa veljensä Hanneksen (oik.) ja Yrjö Koivistoisen (keskellä) kanssa. Koivistoinen toimi Amerikassa Viljamin hierojana.

Viljami Kolehmaisen kovin saavutus oli Amerikassa 20.10.1912 Vailsburgissa Newarkissa juostu maratonin tulos 2.29.39,2. Se oli epävirallinen ME ja pysyi sellaisena 13 vuotta. Vasta USA:n Albert Michelsen juoksi Viljamia nopeammin vuonna 1925. Viljami Kolehmainen lopetti ammattilaisuransa ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja jatkoi elantoaan kirvesmiehen hommilla. Vuonna 1928 hän vielä 40-vuotiaana palasi juoksukilpailuihin osallistumalla Amerikan halkijuoksuun, mutta se yritys loppui keskeytykseen neljäntenä päivänä.

Kolehmaisen veljekset olivat kaikki maailmanluokan juoksijoita. Kovin saavutus heillä veljessarjana on se, että he kaikki pitivät samanaikaisesti hallussaan kestävyysjuoksun ME:iä: Hannes 5000 metriltä v.1912, Viljami maratonilta v.1912 ja Tatu 20000 metriltä v.1913. Siinä olisi nykypäivän kestävyysjuoksun veljeskolmikolle liki mahdoton tehtävä: mission impossible.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannushommia

Mökinmaalausta
Kuva: Malai Chuenban

Juhannus oli ja meni. Tänä vuonna juhliminen jäi vähiin ja sen korvasi erilaiset puuhailut. Juhannuksen kylmähkö ja epävakainen sää ei houkutellut rannoille eikä yleisötapahtumiin. Suunnitelmissa yhä oleva juoksukauden avauskin jäi suorittamatta, vaikka tarjolla olisi ollut juhannusjuoksut sekä naapurikunnassa Kiuruvedellä että Saarijärven Lannevedellä. Lanneveden Kiimasen lenkki on minulle hyvinkin tuttu, sillä olen kisannut siellä parikin kertaa. Jälkikäteen luin medioista että Kiimasen lenkki veti tänä kesänä ennätykselliset 1300 osallistujaa. Olisi siellä voinut itsekin kisata, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Juhannuspäivä oli poutainen ja sateeton, joten se piti hyödyntää heti mökinmaaluulla. Työ pohjustettiin entisen pinnan puhdistuksella ja pesulla ja vasta sitten oli vuorossa uusi maalipinta. Näin maali tarttuu paremmin ja pysyy pitempään kiinni hirressä. Homma jäi yhtä seinää vaille valmiiksi, kun laskettu maalimäärä ei aivan riittänyt. Homma valmistuu tällä viikolla, kunhan sääolosuhteet vain sallivat. Työlistalla on lisäksi ainakin kahden muun rakennuksen maalaus.

Kaivonkansikopin aihio

Toinen homma, jonka aloitin jo ennen juhannusta, on kaivonkansikopin rakentaminen. Kopin tulee olla vedenpitävä, sillä se suojaa sisäpuolellaan olevia sähköisiä laitteita. Toisena vaatimuksena on pääsy työskentelemään nostamatta koko koppia pois. Ongelma ratkaistaan lego- eli moduulirakentamisella. Lopullinen koppi tullee sisältämään viisi irroitettavaa osaa. Näin sen purku ja kasaus onnistuu yhdeltä mieheltä. Tämäkin projekti jatkuu tällä viikolla, sillä seinissä käytettävä paneeli pääsi loppumaan. Kuvassa katonaluskehikot odottavat kiinnitystä, kunhan seinät tulevat valmiiksi. Kattokehikon päälle tulee luonnollisesti peltilevytys.

Näissä puuhissa on tämä juhannus ja sen alusaika kulunut. Voi sen juhannuksen näinkin viettää.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Suomessa jälleen

Niin sitä on kotiuduttu jälleen Kiovan kautta Suomeen. Kolme ensimmäistä päivää menivät Helsingin seudulla Espoossa kaverin hoteissa hoidellessa akuutteja asioita, kuten tyttärien ja lapsenlapsen tapaamiset, MasterCardin uusiminen, terveyskeskusvierailu ja uuden älypuhelimen osto. Vanhan älypuhelimen mikrofoni- ja kuuloketoiminnot sanoivat itsensä irti, vaikka puhelin muuten toimi. Ostin jälleen puhelimen halvemmasta päästä, koska minulle riittää hyvin puhe- ja tekstiviestiominaisuudet. Internetiä käytän pääasiassa kannettavalla tietokoneella ja älypuhelimella lähinnä vain WiFi-verkkojen kautta. Siinä riittää vaatimattomampikin vempele.

Espoosta siirryin Pyhäjärvelle noin viikko sitten. Onneksi Espoon kaverillani oli myös asiaa kotiseudulleen Pyhäjärvelle ja pääsin hänen kyydissään. Tulostani lähtien olen totuttautunut Suomeen ja Suomen ilmastoon. Olin onnekas, kun juuri saavuttuani Suomen kylmä kevät ja alkukesä muuttuivat kuin taikaiskusta lämpimämmäksi ja aurinkoiseksi. Tulo oli tosiaan oikein ajoitettu, vaikka päätös siitä tehtiin jo viime syksynä.

Thaimaassa hyvin alkanut juoksuharjoittelu on jatkunut Suomessa mukavasti. Thaimaan kuumankostea keli on muuttunut huomattavasti inhimillisemmäksi, mikä on antanut lenkeille energiaa ja uutta potkua. Siinä missä jo kävely kasteli paidan märäksi Thaimaassa, niin Suomessa saa painella täyttä laukkaa samaan lopputulokseen. Jalat ovat kuitenkin vielä pienet arvoitukset, ne eivät ole täysin vetreät ja vaativat perusteelliset venyttelyt. Veriarvot olivat kuitenkin Espoon testissä normaalit ja seuraava lääkärintarkastus on heinäkuun alussa.

Suurimpana työnä juoksuharjoittelussa on vauhdin löytäminen uudelleen. Viime- ja alkuvuoden juoksutauot ovat pudottaneet perusvauhtitasoa ja sitä ei saa ylös kuin tv-juoksuilla ja vedoilla. Painokin pääsi tauoilla nousemaan noin viisi kiloa ja niiden poispudottaminen ei ole helppoa. Moni varmaan tietää kokemuksesta että painon nouseminen tapahtuu helposti, mutta sen pudottaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Kaikesta huolimatta juoksutreeni jatkuu entiseen malliin ja esimerkiksi tänään oli vuorossa kevyt 14 kilometrin lenkki. Vähitellen suunnitelmissa on avata vuoden ensimmäinen kisa, joka jäi Thaimaassa suorittamatta kovan vesisateen takia. Missä ja koska se tapahtuu, on vielä kysymysmerkki.

Kuvissa palaan juuri päivän 14 kilometrin lenkiltä. Kuvat otti Malai Chuenban.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kiova, Ukraina

Kiovan hotelli

Jo talvella minulle tuli tieto käyttämältäni matkatoimistolta, että paluulentoni Ukraine International Airwaysillä (UIA) Bangkokista Kiovan kautta Helsinkiin on muuttunut. Lennon ensimmäinen osuus Kiovaan oli sama kuin alkuperäisessä lipussa, mutta jatkolento Helsinkiin piti alunperin jatkua parin tunnin jälkeen saapumisesta. Nyt tämä jatkolento oli peruttu ja sen tilalle lentoyhtiö tarjosi lentoa seuraavana päivänä. Se tarkoitti sitä, että viettäisin illan, yön ja osan seuraavaa päivä Kiovassa. En pannut vastaan ja olin muutoksesta suorastaan ilahtunut, kun lentoyhtiö lupasi maksaa hotellin ja illallisen. Jo alunperin todella halvan lipun lisäksi sain mahdollisuuden tutustua uuteen maahan ja sen pääkaupunkiin.

Kiovan kirkko

Tulomuodollisuudet ja illallinen veivät sen verran aikaa, että iltakävely jäi suorittamatta, mutta jo seuraavana aamuna nousin aikaisin ylös aamulenkille. Sitten aamiainen, jonka jälkeen minulla oli runsaasti aikaa tutustua hotellini ympäristöön. Hotelli sijaitsi laitakaupungilla, joten sen nähtävyydet rajoittuivat tutustumiseen valtakadun varrella sijaitseviin liikkeisiin, kauppoihin ja bensa-asemiin. Olipa hotellia vastapäätä suuri paikallinen kirkkokin, mutta sen ovet olivat kiinni, joten jouduin tyytymään ulkopuoliseen tarkkailuun.

Kiovalainen bensa-asema

Kirkon jälkeen kävelin pitkin pääkatua ja vastaan tuli parikin bensa-asemaa. Niiden hintakyltit paljastivat sen että bensalitran hinta on alle euron, kun eurolla saa runsaat 28 hryvniaa, joka on Ukrainan paikallinen rahayksikkö. Samaa hintavertailua tein lähiseudun kioskeissa, joissa myytiin monipuolisesti ruokaa ja juomia. Join esimerkiksi kupin kahvia suuren kakkupalan kera ja hinnaksi tuli 16 hryvniaa eli runsaat 50 centtiä. Kurkkaus juomakaappiin paljasti, että puolen litran olutpullo maksoi myös noin 16-18 hryvniaan eli vähän yli 50 centtiä. Juomien hinnat ovat siten Thaimaata halvemmat ja suunnilleen samaa tasoa kuin Espanjassa.

Hotellissa, liikkeissä ja kioskeissa asioidessa tuli selväksi, että vain harvat ihmiset osaavat englantia edes tyydyttävästi, vaikka palveluammateissa ovatkin. Ukrainan kielen lisäksi he puhuvat venäjää, mikä on luonnollista pitkän Neuvostoliiton kauden jälkeen. Kielivaikeuksista huolimatta asiat aina lutviutuvat, kun kärsivällisen puheen lisäksi otetaan osoittelut ja elekieli avuksi. Ne ovat maailmankansalaisen tärkeimpiä avuja.

Juomakaappi

Kiertäessä Kiovan rauhallista pääkaupunkia oli vaikea kuvitella sitä että maan itäosissa on täysi sotatila päällä. Luin muutamia päiviä siten jutun tästä sodasta jostain mediasta ja siitä selvisi koruttomasti se kuinka julma sota raivoaa vain parin tunnin lentomatkan päässä Suomesta. Huhtikuussa vuonna 2014 alkanut sota Ukrainan hallituksen joukkojen ja Venäjän tukemien separatistien välillä on vaatinut jo tuhansien ihmisten hengen.

Yksi syy saamaani edulliseen Thaimaan lentolippuun UIA:n kautta johtuu varmaan osittain tästä sotatilasta. Kuten muistamme, vuonna 2014 heinäkuussa ammuttiin Itä-Ukrainassa alas Malaysia Airlinesin lento MH17, joka lensi Amsterdamista Kuala Lumpuriin, Malesiaan. Monilla lentomatkustajilla on pelko lentää sen jälkeen Ukrainan ilmatilassa, jonka vuoksi heitä on houkuteltava mukaan halvilla hinnoilla. Minä olen esimerkki yhdestä pelkäämättömästä, joka on tarttunut tilaisuuteen. Se osoittautui palkitsevaksi valinnaksi.

Tämä Kiovan pikavisiitti oli välipysäkki Thaimaan ja Suomen välillä. Tällainen pysähdys sopii moneen muuhunkin asiaan. Välillä ollaan telakalla, sitten matka taas jatkuu...


                                             Kiovan välipysäkillä

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Ingebrigtsenin veljekset

Henrik Ingebrigtsen (s.1991)
Kuva: Getty Images

Olen kirjoittanut virolaisista Luikin kolmosista ja etiopialaisista Dibaban siskoksista. Nyt tämä kolmen sisarusten sarja saa jatkoa norjalaisista Ingebrigtsenin veljeksistä Henrik, Filip ja Jacob, jotka ovat kaikki hyvää kansainvälistä tasoa keskimatkan juoksuissa.

Aloitetaan veljessarjan vanhimmasta ja menestyneimmästä eli Henrikistä. Hänellä on kolme mitalia EM-kisojen 1500 metriltä: kultaa Helsingissä 2012, hopeaa Zurichissä 2014 ja pronssia Amsterdamissa 2016. Lisäksi hän on saavuttanut EM-sisähalleista kaksi mitalia 3000 metriltä: hopeaa Belgradista 2017 ja pronssia Prahasta 2015. Nuorten sarjoissa hänellä on EM-mitaleja sekä maastosta että radalta. Hänen henkilökohtaiset ennätykset ovat: 3.31,46 (1500 m), 3.50,72 (maili), 7.42,19 (3000 m) ja 13.27,10 (5000 m).

Filip Ingebrigtsen (s.1993)
Kuva: kondis.no

Henrikiä pari vuotta nuorempi Filip on myös pärjännyt kansainvälisillä areenoilla. Voittoja on kuitenkin vielä Henrikiä vähemmän, mutta yksi EM-voitto jo löytyy eli Amsterdamin EM-kisojen ykkössija 1500 metriltä. Se oli yllätysvoitto, sillä muita EM-mitaleja Filipillä ei ole toistaiseksi.

Siitä huolimatta hänelläkin on kovat ennätykset: 3.32,43 (1500 m), 3.53,23 (maili) ja 7.49,70 (3000 m). Tuo mailin ennätys tuli noin viikko sitten Prefontaine Classicissa, Eugenessa, USA:ssa. Kaikki Ingebrigtsenin veljekset juoksivat tuossa kisassa mailin, Filip kuumassa erässä (8.) ja ollen veljessarjan paras. Mutta myös Henrik ja Jacob juoksivat toisessa erässä alle haamumailin eli 4 minuutin, mikä oli kokonaissuorituksena historiaan jäävä yleisurheilusuoritus. Filipin kuuman ryhmän juoksu on tässä.

Jacob Ingebrigtsen (s.2000)
Kuva: youtube.com

Veljessarjan kuopus Jakob nousi kerralla yleisurheilumaailman tietoisuuteen juuri tuossa Prefontaine Classic-tapahtumassa. Hänestä tuli nimittäin kaikkien aikojen nuorin haamumailin juoksija vain 16-vuotiaana. Hän oli erässään 11. ennätysajallaan 3.58,07. Henrik oli saman erän kolmas ajalla 3.53,79. Tuo Henrikin ja Jacobin erä näkyy tästä.

Veljessarja menestyy kansainvälisesti ja Henrik ja Filip ovat jopa voittaneet EM:n. Pärjääminen olympialaisissa ja MM-kisoissa vaatisi sitten kivenkovien afrikkalaisten voittamista. Mutta kyllä siihen mahdollisuuksia on, kun katselee Henrikin ja Filipin ennätysaikoja. Jacob on sitten todellinen jokerikortti, jos kehitys jatkuu ylöspäin, niin hurjia aikoja hän on juossut 16-vuotiaana. Hänen ennätyksensä ovat: 3.41,41 (1500 m; väliaika Eugenessa), 3.58,07 (maili), 8.22,25 (3000 m; sisällä 8.19,77) ja 14.38,67 (5000 m). Erikoista että nuorin veljeksistä on kokeillut rohkeasti jo 5000 metriä, mitä esimerkiksi Filip ei ole tiettävästi kisoissa juossut.

Olen keskittynyt jutuissani kestävyysjuoksuun, mutta siitä huolimatta tälle jutulle on tilauksensa. Vaikka keskimatkat ovat veljesten paraatimatkoja ainakin tällä hetkellä, niin he ovat juosseet myös kestävyysmatkoja. Ja luulenpa, että vanhemmasta päästä veljekset siirtynevät yhä enemmän pitemmille matkoille. Siinä mielessä he sopivat hyvin aihekategoriaan ja varsinkin tuon sisaruskolmikkoteeman takia.