maanantai 28. tammikuuta 2019

Singaporessa


Aljuniedin metroasema

Saavuin Singaporen Geyland-alueelle tuki- ja huoltoryhmäni kanssa torstai-iltana 24.1. Geylandin MTR-metroasema on kuvan Aljunied, josta käsin on voinut tehdä päivittäin tutkimusretkiä Singaporen kaupunkivaltion alueelle metroverkkoa hyödyntäen. Ja kyllä Singaporessa katsottavaa riittää. Mutta ensin joku sananen Singaporen historiasta ja muusta taustasta.

Singapore on Malakan niemimaan eteläisillä saarilla sijaitseva Helsingin kokoinen (merialueineen) kaupunkivaltio, jonka väkiluku on lähes 5,5 miljoonaa eli lähes täsmälleen sama kuin koko Suomen. Siten se on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista. Yli kolmeneljäsosaa asukkaista on kiinalaisia, malaijeja on noin 15 % ja intialaisia 8%. Viralliset kielet ovat englanti, mandariinikiina, malaiji ja tamili.

Historiasta sen verran että Singaporesta tuli Britannian siirtomaa vuonna 1819 ja liitettiin Britannian alaisiin Salmisiirtokuntiin vuonna 1867. Toisen maailmansodan aikana Japani miehitti Singaporen muutamaksi vuodeksi. Vuosina 1963-1965 Singapore kuului Malesiaan, mutta itsenäistyi sitten. Sen jälkeen Singaporesta on kehittynyt nopeasti kauppaan, teollisuuteen ja pankkitoimintaan keskittyvä  vauras kaakkoisaasialainen valtio.

St Andrew's Cathedral

Britannian pitkä siirtomaakausi näkyy vieläkin Singaporessa, kuten esimerkiksi lähellä City Hallia sijaitsevasta St Andrewsin katedraalista, jonka Sir Stamford Raffles laittoi alulle vuonna 1823 ja peruskivi muurattiin vuonna 1834. Ilmeisesti alueen Raffles City ja viereinen metroasema Raffles Place on saanut nimensä samaisesta herrasta. Salamat iskivät alkuperäiseen katedraaliin niin että se suljettiin vuonna 1852, mutta nykyisen katedraalin peruskivi muurattiin heti perään vuonna 1856. Katedraalia on käytetty myös hätäsairaalana toisen maailmansodan aikoihin.

Raffles Place

Yllä mainittu MTR-metroasema Raffles Place ympäristöineen on malliesimerkki Singaporen modernista  arkkitehtuurista puistoalueineen ja toimistorakennuksineen. Singaporea on kutsuttu yltiösiistiksi maaksi, jossa roskaaminen on rangaistu suurilla sakoilla. Raffles Place osoittaa että peloitteet toimivat ja paikka pysyy erittäin siistinä, mutta laitakaupunkialueilla, kuten Geylandissa tavat lähestyvät Suomi-normia ja roskia ja jätteitä on siellä täällä. En tiedä kumpi käytäntö on parempi, sillä ylisiististä meiningistä tulee helposti kliinisen sairaalan "maku", mikä näkyy erityisesti valtavissa ostoskeskuksissa. Toinen ääripää on sitten nähtävillä esimerkiksi Pattayan laita-alueilla, jossa villit pop-up-kaatopaikat ryöpsähtävät vierailijan silmille. Olisiko Geyland-Suomi sitten se paras vaihtoehto, jossa elämä tulee liki ja koskettaa?


Chinatown Point

Suurille etnisille ryhmille syntyvät omat alueensa suurkaupunkeihin, niin myös Singaporessa. Kuten yllä on todettu, niin kiinalaiset muodostavat jopa enemmistön Singaporen väestöstä ja on luonnollista, että kaupungista löytyy oma Chinatown, kuten niin monessa muussa suurkaupungissa. Vierailimme ryhmämme kanssa paikalla ja tuntui tosiaan kuin olisimme Kiinassa, oman arvon tuntevia häliseviä ihmisiä pyöri jaloissa häiriöksi asti. Kiinalaiset puhuvat lähes huutamalla, sillä oma ääni pitää saada kuuluville. Nynnyt ja hiljaiset kiinalaiset löytyvät hautausmailta. Lyhyt retki kiinalaisuuden keskiöön riitti vallan hyvin. Toinen etninen seutu jossa vierailimme, oli Little Indian metroaseman seutu. Intialaisiin pätee sama mitä kiinalaisiinkin, rinta rottingilla mennään ja muita ei väistellä eikä kumarrella. Kuten Mauri Sariola sen sanoi: Pieni anoo, iso sanoo. Toista miljardia ihmistä on aina oikeassa.

Satunnaiset matkailijat Singaporessa

Summa summarum, Singapore on monipuolinen ja mielenkiintoinen kaupunkivaltio. Se on sekoitus kuria ja järjestystä sekä etnistä monikulttuurisuutta, joka on syntynyt luonnostaan aikojen saatossa eikä vallanpitäjien järjestämänä äkillisenä haittamaahanmuuttona, kuten viime aikoina esimerkiksi Euroopassa ja Suomessa. Kansallisuudet ovat tulleet Singaporeen aikojen myötä ja historian muovaamana tekemään työtä, elättämään itsensä ja kasvattamaan yhteistä elintasoa. Kukaan heistä ei ole saanut ilmaista rahaa ja lounasta. Työttömyyskorvausta ei tunneta Singaporessa laisinkaan ja valtio auttaa vain hätätapauksissa. Puhumattakaan muista tuista ja etuuksista. Terveydenhoidon menot ovat pienemmät kuin esimerkiksi Suomessa ja USA:ssa, mutta kansalaisten elinaikaodote on pidempi. Singaporessa terveysmenot olivat muutama vuosi sitten 4 % BKT:stä, kun ne olivat samaan aikaan Suomessa 9%. Lisäksi esimerkiksi imeväisyyskuolleisuus on maailman pienin. Jotain tehdään ilmeisesti oikein tässä kaupunkivaltiossa. Byrokratiaa, poliittisia hännystelijöitä ja välistävetäjiä ei päästetä niskan päälle.

Yhteenvetona voisi sanoa että Singapore ja Suomi tekevät kaikki suuret yhteiskunnalliset asiat juuri päinvastoin. Kumpi linja on parempi, niin sen valinnan on jokaisen itsensä tehtävä.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Run For Light, Singapore

Run For Light- numero

Lento Singaporeen sujui mallikkaasti pienen tuki- ja huoltojoukon kanssa ja ensimmäisenä tehtävänä oli löytää hotelli, kun se jäi etukäteen varaamatta. Ilta menikin aikamoisessa pyöriskelyssä, kun suuntasimme aluksi Chinatowniin. Siellä oli kyllä hotelleja, mutta turhan arvokkaita. Sitten muistin Internetistä että Geylandin alueella oli lukuisia edullisia hotelleja. Menimme taksilla sinne ja pienen etsiskelyn jälkeen löysimme sopivan. Seuraavana päivänä etsimme vielä paremman majoituksen, josta varasimme loput päivät. Lähin alueen metro eli MRT-asema on Aljunied mikä tiedoksi muille Singaporeen matkaaville. Metroverkosto on Singaporessa sekä hyvä että tiheä ja sitä kannattaa käyttää turistipassilla, jonka voi ostaa 1, 2 tai 3 päiväksi.

Juoksupaikalla Punggolissa

Menimme juoksupaikalle vasta juoksupäivänä, koska juoksupaketti oli luvattu antaa vasta silloin. Juoksupaikka sijaitsi Punggolin Waterway Parkissa, jonne pääsi hyvin metrolla. Itse juoksukeskusta oli aluksi vaikea löytää kun meille annettiin vähän väärää informaatiota. Lopulta sekin löytyi turhan kävelyreissun jälkeen. Mutta juoksupaketin sain sitten kivuttomasti passilla ja maksukuitilla.

Vajaan tunnin lämmittelyn jälkeen menin starttiviivalle, jonne kertyi tuhatkunta kympin kiertäjää. Viidelle kilometrille starttasi puolta tuntia myöhemmin saman verran juoksijoita. Reitti kiersi laajaa puistoa, jossa oli lukuisia kanavien yli meneviä siltoja. Oma juoksuni oli alussa tavanomaisen jäykkää ja vasta puolivälin maissa juoksu tuntui helpommalta. Koska juoksussa oli vain yleiset sarjat sekä miehille että naisille, niin en luonnollisestikaan päässyt aivan kärkeen. Maaliin kuitenkin tulin alle 50 minuutin kuluttua ja olin 65. kaikista juoksijoista ja miesten sarjan 55.

Viralliset tulokset ovat tässä. Vaikka kisassa oli elektroninen ajanotto, niin tuosta linkistä ei löydy loppuaikoja (ainakaan tätä kirjoitettaessa), vaan ainoastaan nimet ja sijoitukset. Siihen on tyytyminen.

Huom! Nyt ovat ajatkin ilmestyneet. Bruttoaikani on 49.08.


                                       Juoksijanomadi ja osa tuki- ja huoltojoukkoa

tiistai 22. tammikuuta 2019

Seuraavat kisat Singaporessa ja Bangkokissa

Singaporen juoksu Run For Light lähenee. Lento Singaporeen on torstaina 24.1.2019 ja itse juoksu lauantaina 26.1. Kuten olen kertonut, ilmoittauduin juoksutapahtumaan jo Suomessa viime lokakuussa ja varasin lentoliput heti perään. Täältä Pattayalta lähtee pieni tuki- ja huoltojoukko mukaan. Ainoa avoin asia eli se kuinka saan juoksupaketin (T-paita, rintanumero, etc.) noudettua, on myös ratkennut. Alkuperäisessä ohjelmassa juoksupaketti täytyy noutaa viikkoa ennen juoksua, mutta olen saanut sovittua sähköpostitse, että voin noutaa omani juoksupaikalta vähän ennen starttia. Toivottavasti lupaus pitää.

Run For Light- tapahtuma poikkeaa thaimaalaisista juoksuista siten että juoksun startti tapahtuu illalla kello 17.00 aikoihin. Lähes kaikki Thaimaan kisat starttaavat aikaisin aamulla kuumuuden ja liikenteen takia. Siinä mielessä tämä Singaporen juoksu on mielenkiintoinen, piristävä poikkeus ja juoksuvirekin saattaa olla parempi, kun keho on täysin herännyt.

Run For Kids
Kuva: forrunnersmag.com

Ilmoittautuminen Thaimaan juoksuihin on juuri niin vaikeaa kuten olen kertonut. Koko joulukuu jäi kisaamatta tästä syystä ja en ole yrittänytkään löytää sitten juoksuja ennen Singaporea. Mutta helmikuu jo kiinnostaa ja olen käynyt läpi tarjontaa. Vaikeutena on ollut monimutkainen ja usein thaikielinen internet-rekisteröinti, joka pitää vielä usein olla tehtynä viikkoja ennen kisaa.

Nyt olen mielestäni läpäissyt tämän vaikean ja monimutkaisen ilmoittautumismenettelyn Run For Kids- juoksutapahtumaan 17.2.2019 Lumpini Parkissa, Bangkokissa. Olen rekisteröitynyt kisajärjestäjän englanninkielisille sivuille, maksanut osallistumismaksun annettuun pankin tilinumeroon ja tulostanut ja täyttänyt ilmoittautumiskaavakkeen. Lopuksi olen lähettänyt kaavakkeen ja maksukuitin valokuvattuna sähköpostin liitteinä juoksunjärjestäjille. Järjestäjä höpöttelee vielä sähköpostissa heidän vahvistuskuittauksen odottelua, aivan kuin sillä olisi vielä jotain merkitystä. Mutta täällä rakastetaan papereita ja byrokratiaa. Juoksupaikka ja alueen majoitustarjonta ovat minulle erittäin tuttuja vuosien varrelta, joten se ei tuota vaikeuksia.

Näillä kahdella juoksukisalla mennään tämä ja helmikuu. Siitä eteenpäin kaikki on taas auki.

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Päivitetty kuninkuuslista

Janne Holmen
Kuva: en.wikipedia.org

Vajaa kaksi vuotta sitten (2.5.2017) tein jutun Suomen kestävyysjuoksukuninkaista. Kestävyysjuoksukuninkaaksi pääsee, jos nimi löytyy kaikilta etusivun juoksulistoiltani: 5000 metriä alle 14.00, 10 000 metriä alle 30.00 ja maraton alle 2.20. Kuten aiemmin totesin, 10 000 metrin lista on helpoin (227 juoksijaa) ja 5000 metrin ja maratonin listat toimivat tehokkaina leikkureina, joilla on 84 ja 95 juoksijaa. Lupasin päivittää listaa tarpeen mukaan ja tässä tulee ensimmäinen päivitys. 

Vanhin listoille päässyt juoksija on 1970- luvun kova menijä Aarno Ristimäki (1945-2015), joten murskaratojen kovat juoksijat, kuten Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi ja Ville Ritola ovat armotta poissa pelistä. Ja ennen vanhaan maratoonarit olivat spesiaalijuoksijoita, jotka eivät juosseet juuri ratamatkoja ja päinvastoin. Lisää analyysiä ja jossittelua löytyy tuosta vuoden 2017 jutusta. 

Kuninkuuslistalle tehdyt päivitykset ovat pistelukupäivityksiä, yksikään sijaluku ei ole muuttunut eikä uusia nimiä ole ilmaantunut. Päivitykset ovat aiheutuneet viimeisistä muutoksista 5000 metrin, 10 000 metrin ja maratonin listoille. Sijaluvutkin rupeaisivat muuttumaan, jos kuninkuuslistalle ilmaantuisi uusia nimiä. Viime vuonna tämä olisi edellyttänyt Arttu Vattulaisen onnistumista Valencian maratonilla niin että 2.20:n raja olisi rikkoutunut.  Valitettavasti debyyttimaraton päättyi keskeyttämiseen. Joka tapauksessa Vattulainen on viime vuosien vahvin kandidaatti kuninkuuslistalle. Henri Manninen on toinen nimi, mutta häneltä puuttuu 14 minuutin alitus 5000 metriltä. 

Olen tehnyt alustavaa listaa myös 3000 metrin esteistä (alle 9.00). Kunhan lista päivittyy ja vakiintuu, niin samaa ideaa voisi soveltaa neljään juoksumatkaan. Silloin listamiehet vähenisivät edelleen ja voisi puhua Suomen kestävyysjuoksutitaaneista. Mutta jätetään titaanilista hautumaan.   

Alla päivitetty kuninkuuslista. Lukukoodi on: nimi, sijoitus 5000 metrin listalla, sijoitus 10 000 metrin listalla, sijoitus maratonlistalla, yhteenlaskettu pisteluku. 
 
1. Lasse Viren 1+2+11 = 14
2. Harri Hänninen 8+7+5 = 20
3. Risto Ulmala 4+5+14 = 23
4. Pekka Päivärinta 10+6+9 = 25
5. Janne Holmen 18+11+1 = 30
6. Tommy Ekblom 11+15+8 = 34
7. Martti Vainio 3+1+38 = 42
8. Seppo Nikkari 17+13+15 = 45
9. Håkan Spik 31+10+13 = 54
10. Aarno Ristimäki 23+25+22 = 70
11. Martti Kiilholma 50+20+12 = 82
12. Esko Lipsonen 28+29+28 = 85
13. Jari Hemmilä 41+14+31 = 86
14. Vesa Kähkölä 34+21+33 = 88
15. Jussi Utriainen 36+44+10 = 90
16. Kaarlo Maaninka 5+3+83 = 91 
17. Seppo Liuttu 24+9+63 = 96
18. Pasi Mattila 21+34+42 = 97
19. Henrik Sandström 46+39+18 = 103
20. Esa Tikkanen 71+31+3 = 105
21. Esa Liedes 38+23+48 = 109
22. Pertti Tiainen 67+38+7 = 112
23. Santtu Mäkinen 20+36+64 = 120
24. Pekka Tiihonen 57+45+24 = 126
25. Francis Kirwa 81+53+2 = 136
26. Niilo Kemppe 61+63+16 = 140
27. Matti Salonen 37+69+44 = 150
28. Olof Salmi 56+37+70 = 163
29. Kari Suominen 82+56+53 = 191
30. Tuomo Lehtinen 84+72+40 = 196
31. Max Holmnäs 72+40+89 = 201

maanantai 7. tammikuuta 2019

Vuoden 2018 listapäivitykset

Arttu Vattulainen
Kuva: arttuvattulainen.com

On jälleen aika tehdä yhteenvetoa Suomen kestävyysjuoksusta vuodelta 2018. Keskityn katselmuksessa etusivulla oleviin listoihin 5000 ja 10000 metriltä sekä maratonilta. Vuoden aikana tapahtuneet muutokset olen värjännyt punaisiksi, jotta ne olisi helppo havaita. Muutos tulee, kun uusi juoksija ilmestyy listalle tai kun joku listalla oleva parantaa ennätystään.

Vuoden 2018 suurin listapäivittäjä oli kuvan Arttu Vattulainen, joka paransi ennätyksiään sekä 5000 että 10 000 metrillä. 5000 metrin ennätys parani aikaan 13.46,75 Loughboroughissa, Englannissa juhannuksen aikoihin 23.06.2018. 10 000 metrin ennätys tuli myös Englannissa eli Lontoossa 19.05.2018 ajalla 28.48,43. Vattulainen on nyt 5000 metrin listalla 47. ja 10 000 metrin listalla sijalla 42. Hyvää nousua, mutta vielä riittää sijoja kiivetä edelleen.

Arttu Vattulainen juoksi mukavasti myös EM-kisoissa Berliinissä saavuttaen 10 000 metrillä sijan 18. Loppuvuodesta Vattulainen kokeili ensi kertaa maratonia Valenciassa, Espanjassa 2.12.2018, mutta se yritys päättyi tällä kertaa keskeytykseen 35 kilometrin kohdalla. Mutta luulenpa että seuraavalla kerralla kokemusta ja maratonkuntoa on niin paljon enemmän, että 2.20 raja on vaarassa.

Jaakko Piesanen
Kuva: ksml.fi

10 00 metrin lista sai kaksi uutta nimeä Vattulaisen ennätysparannuksen lisäksi. Uudet alle 30.00 juoksijat ovat kuvan Jaakko Piesanen ja Ossi Kekki. Molemmat juoksivat ennätyksensä Suomi-Ruotsi-maaottelussa Tampereella 31.08.2018. Piesanen oli juoksun kolmas ajalla 29.24,34 ja Kekki neljäs ajalla 29.31,26. Miehet nousivat 10 000 metrin listalla sijoille 104 ja 122. Jaakko Piesanen voitti vuonna 2018 myös Suomen mestaruuden 10 000 metrillä ja samassa juoksussa Ossi Kekki nappasi SM-hopeaa.

Aki Nummela
Kuva: helsinginkisaveikot.fi

Alle 2.20 juosseiden maratonlistalla tapahtui vain yksi uusi päivitys vuonna 2018, kun Aki Nummela paransi ennätystään aikaan 2.17.57 Valenciassa 2.12.2018. Aiempi ennätys parani hieman yli minuutilla ja sillä noustiin jo sijalle 58. Nummela yritti alittaa 2.18 EM-kisarajaa jo keväällä Hampurissa, mutta valitettavasti loppuajaksi tuli tuolloin 2.19.47 ja Berliinin EM-kisamatka jäi toteutumatta. Valenciassa juostu ennätys olisi voinut olla vieläkin parempi, mutta Akin mukaan pohjekrampit iskivät viimeisillä kahdeksalla kilometrillä.

Maraton potee hieman anemiaa tällä hetkellä Suomessa. Henri Manninen ei ole päässyt täysin vaivoistaan, Jarkko Järvenpää ei juossut maratonia lainkaan ja Arttu Vattulaisen debyytti päättyi keskeyttämiseen. Uusia nimiäkään ei näytä olevan näköpiirissä, vaikka Jaakko Nieminen voitti jo kolmannen maratonin SM:n uudella ennätysajalla 2.21.59. Toivottavasti tänä vuonna tulee uusia nimiä alle 2.20:n listalle esim. Järvenpään, Vattulaisen ja Niemisen voimin.

Epäviralliselle 3000 metrin estejuoksulistalle alle 9:00 tuli vuoden aikana kolme päivitystä. Ennätyksensä juosseet miehet ovat: Topi Raitanen 8.28,48, Hannu Granberg 8.47,62 ja Miika Tenhunen 8.57,17. Raitanen juoksi ennätyksensä Berliinin EM-kisojen alkuerässä ja sijoittui loppukilpailussa kahdeksanneksi. Topi Raitanen on tänäkin vuonna suomalaismiesten ykkösnyrkki kestävyysmatkojen ratajuoksuissa.

Anne-Mari Hyryläinen
Kuva: yleisurheilu.fi

Lopuksi vielä sananen naisista, vaikka minulla ei heille olekaan juoksulistoja etusivulla. Olen listannut epävirallisesti alle 2.48:n juosseita naismaratoonareita ja sillä listalla ensimmäinen päivitys tuli jo tammikuussa 2018, kun Anne-Mari Hyryläinen juoksi ennätyksensä 2.28.53 kotiseudullaan Dubaissa. Valitettavasti jalkavaivat iskivät keväällä ja jo hankittu EM-kisalippu Berliiniin jäi käyttämättä.

Alisa Vainio on kuntoutumassa uudelleen ja hän voitti SM-kultaa maratonilla hyvällä ajalla 2.34.49 jääden ennätyksestään vain runsaan minuutin. Suvi Miettinen sen sijaan teki ennätyksen Frankfurtissa 28.10.2018 ajalla 2.45.38 ja nousi näin alle 2.48:n juosseiden listalle.

Muista naiskestävyysjuoksijoista täytyy mainita paluuta radalle tehnyt Janica Rauma, joka juoksi EM-kisoissa Berliinissä hienosti ennätyksensä esteissä ajalla 9.41,70. Nuorissa naisissa on jälleen nousemassa lupaavia nimiä ja heistä kannattaa mainita erityisesti vasta 16-vuotias Moona Korkealaakso, joka juoksi lokakuussa Punkaharjulla maantiekympin aikaan 34.49. Korkealaakso voitti myös 19-vuotiaiden naisten maastojuoksun Pohjoismaiden mestaruuden Reykjavikissa. Moona Korkealaakso ja Alisa Vainio edustavat molemmat Lappeenrannan Urheilu-Miehiä ja heillä on sama valmentaja Jarmo Viskari.

Poistan punavärit etusivun juoksulistoilta ja lisään niitä taas tänä vuonna kun tarvetta ilmenee.

 
                                Moona Korkealaakso, Kuva: yleisurheilu.fi