keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kolme juoksuvideota

Malcolm Richards ja Lindsey Scherf
Kuva: armorytrack.com

Viimeisiin juttuihini liittyen olen löytänyt youtuben videotarjonnasta kolme mielenkiintoista otantaa. Ensimmäinen video liittyy New Yorkissa juostuun sisäratamaratoniin, jossa sekä Malcolm Richards että Lindsey Scherf juoksivat ME:n sekä miesten että naisten sarjassa. Youtuben linkki seuraa Malcolm Richardsin viimeisiä kierroksia ennen ME:n 2.19.01 syntymistä. Linkki on tässä. Videossa livahtaa muitakin maratoniin osallistujia, myös naisten ME:n juossut Lindsey Scherf.

Yuta Shitara
Kuva: en.wikipedia.org

Toinen video on Tokion maratonilta tältä vuodelta, josta kirjoitin 25.2.2018 jutussa. Jutun ydin oli suuret palkintorahat, joita oli luvattu japanilaisille maratoonareille esim. Japanin ennätyksen rikkomisesta. Ja niinhän siinä kävi, että Yuta Shitara rikkoi Japanin ennätyksen ja nosti palkintorahoina lähes miljoona US dollaria. Myös Hiroto Inoue sai rahapalkintona noin 100 000 US dollaria alittamalla ajan 2.07. Tämä maraton on tiivistettynä tässä videossa. Videon kliimaksi on Yuta Shitaran voimakas nousu kisan kakkossijalle ja palkintorahoille.

Kolmas videolinkki kuvaa viime viikonloppuna juostua Seaview Run for Ranger- kisaa, joka juostiin Rayongissa. Videosta saa käsityksen kuinka suuresta juoksutapahtumasta oli kysymys. Minimaratonin, jolle itsekin osallistuin, juoksi yli 2000 juoksijaa ja 5 kilometrille sekä puolimaratonille myös lukuisa joukko. Arvioisin että kokonaislukumäärä oli jossain 5000 juoksijan paikkeilla. On siinä säpinää juoksureitillä, kuten videosta huomaa. Eri sarjojen lähdöt oli vielä ajoitettu siten että viimeisillä kilometreillä juoksi kaikkien sarjojen juoksijoita samanaikaisesti.

Rayongin Seaview Run for Ranger- juoksun video on tässä.


                                               Tuoriniemi Rayongin maalialueella

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Seaview Run for Ranger, Rayong

Laem Sharoen Beach
Kuva: thailand-sea-review

Viikonloppuna tuli käytyä taas juoksukisassa kahden kuukauden tauon jälkeen. Kisareissusta kehkeytyi jälleen ikimuistoinen seikkailu, joka pysyy mielessä pitkään. Kohteena oli Laem Sharoen Beach Rayongissa ja siellä juostava Seaview Run for Ranger.

Kisa oli järjestäjänsä Jog and Joyn sivuilla ja siellä pystyi ilmoittautumaan ja maksamaan kilpailun. Kuinkas ollakaan, minä olin tietenkin jälleen myöhässä ja rekisteröinti ehti sulkeutua. Onneksi Jog and Joy on kansainvälisin ja tunnetuin juoksunjärjestäjä Thaimaassa ja ymmärtää jatkaa rekisteröintiä, jos tarvetta ilmenee. Kaikki thaimaalaiset järjestäjät eivät tätä ymmärrä ja menettävät runsaasti juoksijoita ja sitä kautta rahaa. Niinpä webbisivuille tuli ajoissa ilmoitus että jälki-ilmoittautumisen voi tehdä vielä kisaa edeltävänä päivänä eli eilen lauantaina. Siitä oli helppo lähteä kisaan.

Lauantaina suuntasin sitten minibussilla Rayongiin ja kommellusten ketju jatkui. Ensimmäinen ällistys oli kun minibussi ei vienytkään tutulle bussiasemalle Rayongin keskustaan, vaan jätti uudelle bussiasemalle jo ennen sitä. No siitä selvisi uudella lisätaksikuljetuksella eteenpäin tutulle bussiasemalle. Sieltä yritin saada tietoa taksista, joka veisi minut Laem Sharoen Beachiin. Ihmeekseni kukaan taksinkuljettaja ei tuntenut moista uimarantaa ja neuvottelu jatkui. Sovintoon päästiin kun mainittiin vain Rayong Beach, jolle sitten lähdettiin kun arvelin että kaipa se tämä Laem Sharoen Beach on kun sen pitäisi olla vain vajaan kymmenen kilometrin päästä keskustasta.

Muutaman kymmenen minuutin kuluttua aloin epäillä reittiä ja kohta tulikin vastaan merkkejä Ban Phesta, jossa olen käynyt lukuisia kertoja. Taksikuski ajoi minut Rayongin kaupungin ja Ban Phen väliselle uimarannalle, joka osoittautuikin pitkäksi. Ajattelin että täytyy ajaa Ban Phehen saakka ja palata sitten takaisin. Siitä tuli kahden tunnin ylimääräinen sightseeing, mutta onneksi minulla oli aikaa.

Kisojen palkintolava

Palatessani jälleen vanhalle bussiasemalle, kysyinkin Laem Sharoen Beachiä mopotaksilta. Aluksi oli jälleen ongelmia, mutta sitten asia ratkesi kun nimeksi sovittiin Laem Shaloen Beach. Olin unohtanut että yleensä thaimaalaiset sanovat r:n l:nä. Tomorrow sanotaan tomollow ja niin edelleen. Thaimaalaiset ovat tarkkoja ääntämisestä ja pienikin virhe aiheuttaa väärinkäsityksiä. Lisäksi thaikielessä on intonaatiolla suuri merkitys. Esimerkiksi sanoilla ma ja pa on monia merkityksiä äänen korkeudesta riippuen. Suomenkieli on harvinaisen tasapaksua ilman nousuja ja laskuja. Ei ihme että ymmärtämisongelmia syntyy.

Mopotaksi vei minut nopeasti oikealle rannalle ja jälki-ilmoittautuminen onnistui sutjakasti ja sukkelasti. Samalla kysyin lähettyvillä olevista hotelleista tai guest houseista, joissa voisin yöpyä ennen aamun juoksua. Virkailijat sanoivat että juoksureitin mukaisesti vain eteenpäin, sieltä niitä löytyy. Niinpä lähdinkin matkaan toiveikkaana. Muutaman majoituspaikan jälkeen usko alkoi hiipua, kun kaikki majapaikat olivat täynnä ja juuri tämän juoksutapahtuman takia. Viiden kilometrin jälkeen eteen tuli suuri hotelli ja menin innokkaana sisään. Kyllä, haluamani pieni vaatimaton huone olisi löytynyt, mutta sen hinta oli hieman vajaat 4000 bahtia eli noin 100 euroa. Siihen tökkäsi majoituksen etsintä ja valmistauduin jo henkisesti viettämään yöni ulkona juoksupaikka-alueella.

Pikatuloste ja osallistumismitali

Niinhän siinä kävi että ruokailun ja kahden suuren oluen vahvistamana taapersin takaisin juoksualueelle ja muutaman muun juoksijan tavoin asettauduin makuulle järjestäjien pöydille reppu päänalusena. Monet juoksijat tiesivät tilanteen ennakolta ja olivat varautuneet teltoilla, joita oli ripoteltu ympäri kisa-aluetta. Lopputuloksena sain lepuuttaa kroppaani, mutta unta en saanut hetkeäkään koko yönä, siitä pitivät huolta muutamat läpi yön askarrelleet äänekkäät työskentelijät.

Valmistautuminen kisaan oli siis puuttellisinta kaikista tähänastisista kilpailuista. Mutta luovuttaminen ei tullut mieleenikään, kun suurten vaikeuksien jälkeen olin kisapaikalle löytänyt. Siitä vain sinnillä matkaan runsaan kahdentuhannen muun minimaratonin taivaltajan kanssa. Myös puolimaratonille ja viidelle kilometrille oli paljon osallistujia. Sää oli hiostavan kuuma, joka toi omat vaikeutensa. Juoksuni sujui kohtalaisesti ja lopussa pystyin ohittamaan joitakin juoksijoita, vaikka omakin vauhti hidastui. Mutta totaalista sammumista ei tapahtunut, mitä pelkäsin valvotun yön jälkeen. Maaliintulon jälkeen omasta juoksusta sai pikatulostuksen nopeasti käsiinsä, kiitos numerolapussa olleen chipin. Juoksin M50-sarjassa ja olin siinä yhdeksäs ajalla 51.54. Kaikenkaikkiaan minimaratonille osallistui 2270 juoksijaa, joista olin 64.

Tulokset ovat tässä.


                                        Miesten puolimaratonin parhaat


                                        Miesten minimaratonin parhaat

                             

                                      Minimaratonin parhaat, M50

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Sisäratamaratonin ME:t uusiksi

Malcolm Richards
Kuva: armorytrack.com

Eilen juostiin kolmas Armory NYC Indoor Marathon New Yorkissa. Minun piti katsoa se antamastani järjestäjien suorasta striimistä, mutta katselu olisi vaatinut kirjautumista ja palkkiona olisi saanut laskun perään. En langennut moiseen viritelmään, vaan jätin juoksun suosiolla väliin. Niin ne tapahtumat yksi kerrallaan muuttuvat maksullisiksi myös netissä. Mutta onneksi on tämä perinteinen viestintä ja armorytrackin sivuilta löytyi raportti käydystä juoksutapahtumasta.

Miesten maratonilla oli kaksi suosikkia, entinen ja nykyinen sisäratamaratonin ME-mies: Malcolm Richards ja Chris Zablocki. Miehet olivat juosseet tasaväkisen maratonin Sacramentossa noin kolme kuukautta sitten, jonka tuloksena molempien maantiemaratonien ennätykset paranivat Malcolm Richardsin voittaessa niukasti. Nyt Malcolm Richards oli selvästi parempi voittaen koko kisan ylivoimaisesti ja tuloksena oli jälleen uusi sisäratamaratonin ME, kuinkas muuten. Viimevuotinen ME parani vajaalla kolmella minuutilla aikaan 2.19.01. Miesten tulokset ovat alla:

1. Malcolm Richards 2.19.01 (ME)
2. Nick Edinger 2.22.06
3. Brian Harvey 2.22.18
4. Eric Blake 2.22.35
5. Chris Zablocki 2.29.13

Uudet miehet Nick Edinger ja Brian Harvey juoksivat odotuksia paremmin ja Edinger jäi maantiemaratonin ennätyksestään vain vajaat kaksi minuuttia. Eric Blake oli neljäs ja paransi viimevuotista sisäratamaratonin ennätystään kolmisen minuuttia. Puolustava ME-mies Chris Zablocki romahti viimeiseksi hänelle vaatimattomalla ajalla.                    

Lindsey Scherf
Kuva: armorytrack.com

Naisten sarjassa oli ennakkotietojen mukaisesti vain kaksi naista, Lindsey Scherf ja Irlannin Caitriona Jennings. Tällä kertaa ennakkosuosikki Scherf piti pintansa ja voitti uudella ME-ajalla 2.40.55. Näin Laura Mannisen ainoa suomalainen kestävyysjuoksun ME-aika 2.42.30 parani lähes kahdella minuutilla. Mutta Mannisen ME jää ikuisiksi ajoiksi ME-listalle, siinä näiden ennätysten hyvä puoli.

Lindsey Scherf otti johdon heti alkuun ja juoksi sen jälkeen vain kelloa vastaan. Hän onnistui siinä musiikin, valmentajansa, tätinsä ja ystäviensä villisti kannustamana ja inspiroimana. Lindsey Scherf juoksee seuraavan kisan jo kahden viikon kuluttua Cape Townissa, Etelä-Afrikassa eikä kisana ole sen vähempää kuin Two Oceans Marathon. Kyse ei ole standardimaratonista, vaan 56 kilometrin ultramaratonista. Kova nainen tämä Lindsey Scherf.

Lopuksi alla naisten tulokset:

1. Lindsey Scherf 2.40.55 (ME)
2. Caitriona Jennings 2.53.12

torstai 15. maaliskuuta 2018

Sisäratamaratonin ME:t vaarassa New Yorkissa

Chris Zablocki v.2017 ME-juoksussa
Kuva: armorytrack.com

Sisäratamaratonien ME:t ovat taas vaarassa, kun Armory NYC Indoor- kisa juostaan tulevana viikonloppuna. Kisoja käydään kolmena päivänä 16-18.3, mutta tärkein ME:iä jahtaava kilpailu on lauantaina 17.3. Muut kisat ovat joukkueiden välisiä maratonviestejä.

Armory NYC Indoor juostaan nyt vasta kolmannen kerran ja molemmilla aiemmilla tapahtumilla tehtiin sisäratamaratonin ME:t niin miehissä kuin naisissa seuraavasti:

2016 Malcolm Richards 2.21.56 (ME)
2016 Allie Kieffer 2.44.44 (ME)
2017 Chris Zablocki 2.21.48 (ME)
2017 Laura Manninen 2.42.30 (ME)

Chris Zablocki puolustaa viimevuotista voittoa ja ME:tä. Valitettavasti Laura Manninen ei ennakkotietojen mukaan ole puolustamassa ME:tään. Miesten sarjaan osallistuvat ainakin seuraavat juoksijat:

Chris Zablocki 2.21.48, ulkona 2.13.45
Malcolm Richards 2.21.56, ulkona 2.13.29
Eric Blake, 2.25.21, juoksumatolla 2.21.40 (ME)
Brian Harvey, ulkona 2.17.05
Nick Edinger, ulkona 2.20.32

Zablockin lisäksi vuoden 2016 voittaja ja entinen ME-mies Malcolm Richards on paikalla. Zablockin ja Richardsin välille tulee kova otatus, sillä he juoksivat yllä mainitut ulkoratojen ennätykset samassa juoksussa Kalifornian maratonilla Sacramentossa 3.12.2017 eli vain runsas kolme kuukautta sitten. Eric Blake juoksi Armory NYC Indoor- kisassa viime vuonna kolmanneksi ja hänellä on nimissään juoksumattomaratonin ME. Brian Harvey ja Nick Edinger ovat uusia yrittäjiä ja varsinkin Harveyn ulkoratojen ennätys on hyvä.

Naisten puolella on ennakolta ollut esillä vain kaksi juoksijaa ja he ovat:

Lindsey Scherf, ulkona 2.32.19
Caitriona Jennings, ulkona 2.36.11

Lindsey Scherf
Kuva: twitter.com

Järjestäjät hehkuttavat Scherfiä ykkössuosikkina jo siitäkin syystä, että hän on juossut Armory Trackillä ensimmäistä kertaa 11- vuotiaana ja palaa näin kotiareenalleen. Caitriona Jennings tulee Irlannista ja edusti maataan vuoden 2012 olympialaisissa Lontoossa. Lähtölistaan saattaa tulla vielä 1-2 juoksijaa lisää. Olisipa hienoa nähdä Anne-Mari Hyryläinen tässä juoksussa tekemässä suomalaista kestävyysjuoksuhistoriaa, kuten Laura Manninen vuosi sitten.

Juoksun kärkikolmikko sekä miehissä että naisissa palkitaan 3000, 2000 ja 1000 US dollarin palkinnolla. Lisäksi voittaja kuittaa 4000 US dollarin bonuksen ME:stä. Muutkin nykyisten ME:ien alittajat palkitaan 1000 US dollarilla.

Järjestäjät ovat luvanneet jälleen suoraa striimiä verkkosivuilleen. Ainakin viime vuonna striimi pelasi loistavasti ja oli hienoa olla todistamassa suomalaista kestävyysjuoksuhistoriaa, kun Laura Manninen juoksi uuden ME:n. Uskon että tälläkin kertaa sekä miesten että naisten ME:t ovat vaarassa kaatua. Ja se striimi löytyy tästä. Sivuilta näkee lähetysajat, joten kannattaa testata linkkiä jo huomenna perjantaina ja lauantaina on sitten tämä hehkuttamani päätapahtuma.

Sitten vain jännittämään!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Maailman 300+ maratoonarit, päivitys

Kalevi Saukkonen

Kirjoitin määrämaratoonareista eli Suomen 100+ ja maailman 300+ maratoonareista viimeksi tammikuun 11. päivä tänä vuonna. Maailman 300+ maratonlistaa päivitetään Japanista käsin (Takatoshi Yoshino) kaksi kertaa vuodessa. Suomen 100+ lista on dynaamisempi ja Timo Marjomäki päivittää sitä keskimäärin kerran viikossa.

Tuohon tammikuun 300+ juttuun minulla oli käytettävissä 30.6.2017 lista. Nyt löysin uusimman 31.12.2017 listan suomalaisen ultrajuoksuportaalin ultrajuoksu.fi:n kautta, joten on aika tehdä siitä päivitettyä juttua myös tänne.

Maailman 300+ maratonlistan kärkipäässä henkilöiden sijoituksissa ei ole suuria muutoksia, vaikka maratonmäärät kasvavat vauhdilla. Selitys on se että lähes kaikki kärkipään juoksijat ovat edelleen aktiivisia ja sijoitusmuutoksia ei pääse tapahtumaan. Verrattaessa 30.6.2017 ja 31.12.2017 listaa kärkikymmenikön osalta, niin sieltä voidaan poimia vain yksi sijoitusmuutos. Jim Simpson on noussut sijalta 7 pykälää ylemmäksi Toshiko Watanaben ohi. Uusimman listan kärkikymmenikkö on seuraava:

Lukukoodi: Nimi, maa, maratonien määrä, lisäys välillä 30.6.17 - 31.12.17

1. Christian Hottas Saksa 2634 +58
2. Kalevi Saukkonen Suomi 2180 +57
3. Sigrid Eichner Saksa 2085 +36
4. Larry Macon USA 1892 +0
5. Horst Preisler Saksa 1806 +0
6. Jim Simpson USA 1754 +72
7. Toshiko Watanabe Japani 1705 +1
8. Hans-Joachim Meyer Saksa 1618 +6
9. Willem Mutze Hollanti 1570 +58
10. Hans Mannsten Suomi 1403 +56

Hans Mannsten
Kuva: kondis.no

Maailman kymmenen listalle on päässyt kaksi suomalaista, Kalevi Saukkonen on 2. ja Hans Mannsten 10. Listalla on myös kaksi naista: Saksan Sigrid Eichner 3:na ja Japanin Toshiko Watanabe 7:nä. Muista suomalaisista 100 parhaan joukkoon pääsevät: Miikka Bäckström 34., Ritva Vallivaara-Pasto 41., Mauri Volama 51. ja Veikko Ollila 69. Ritva Vallivaara-Pasto on naisten listan kuudes.

Tuorein maailman 300+ maratonlista löytyy tästä. Suomen 100+ lista, jota siis päivitetään tiheämmin, on tässä.


Christian Hottas, Kuva: 100mc.de