lauantai 31. elokuuta 2019

Lissabonissa

Benfican jalkapallostadion

Lissabonissa on tullut vietettyä ensimmäiset päivät ja katseltua hieman kaupunkia. Uusi asuntoni sijaitsee aivan Benfican jalkapallostadionin välittömässä läheisyydessä. Stadion on arkkitehtuuriltaan hyvin erikoinen ja erottuu kyllä ympäristöstään.

Lissabon on asukasluvultaan Helsingin kokoinen ja sen välittömässä metropolialueessa asuu noin 3 miljoonaa asukasta. Se sijaitsee Atlantin rannikolla Tejojoen suulla ja se on manner-Euroopan läntisin pääkaupunki. Kaupunki on rakentunut seitsemälle kukkulalle ja sen kyllä huomaa välittömästi mäkisenä maisemana. Portaita joutuu nousemaan paljon, sillä hissejä ja tasoittavia luiskia on vähän. Siinä mielessä tämä on vaikea kaupunki esimerkiksi vanhuksille, liikuntarajoitteisille ja huonokuntoisille. Minä joudun esimerkiksi nousemaan katutasolta 96 askelmaa, ennen kuin pääsen huoneistooni.

Monument to the Restorers

Heti toisena päivänä otin metron ja ajoin kaupungin keskustaan. Lissabonissa on hyvä julkisen liikenteen verkko metroineen, busseineen, junineen ja raitiovaunuineen. Edullisinta 30 päivän passia on kuitenkin hankala saada, sillä se edellyttää portugalinkielisen paperin täyttämistä tietoineen ja valokuvineen. Minullakin se on vielä tekemättä, mutta automaateista saa kyllä metrolippuja 1,50 euron hintaan per matka. 30 päivän passi maksaisi vain 30 euroa, joten se olisi huomattavasti halvempi.

Lissabonissa on paljon merkkimiesten patsaita ja myös monilla kaduilla on heidän nimensä. Kuvan Monument to the Restorers on Portugalin itsenäisyyden muistomerkki vapaustaistelussa Espanjaa vastaan vuodelta 1640. Kaksi henkilömonumenttia löytyivät myös kävelymatkan päästä eli Pedro IV:n patsas ja markiisi de Pombalin patsas. Lukuisia muita henkilöpatsaita jäi vielä odottamaan tulevia kohtaamisia. Pedro IV oli Portugalin kuningas mutta myös Brasilian keisari. Patsas sijaitsee Rossio-aukiolla. Markiisi de Pombal oli Portugalin merkittävimpiä poliitikkoja 1700-luvulla ja hänen ansiokseen luetaan Lissabonin uudelleenrakennustyö toisen suuren maanjäristyksen jälkeen vuonna 1755. Markiisi on saanut myös omaa nimeään kantavan metroaseman.

Pedro IV:n patsas

Ensimmäisinä päivinä olen päässyt myös juoksulenkeille ja ennen kaikkea löytänyt lähettyviltä suuren ja hyvän puiston, jossa juokseminen on mahdollista. Joudun kyllä juoksemaan aluksi katuja noin kilometrin verran, ennen kuin pääsen yhteen Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista, Monsanton luonnonpuistoon. Se on todella laaja puisto ja olen tutustunut vain yhteen sen kulmaan, jossa juoksen noin 3 kilometrin lenkkiä. Myöhemmin saatan kiertää puistoa laajemminkin, kunhan paikallistietämys lisääntyy. Mutta hyvä tuuri jälleen, että aina jokin juoksulle sopiva puisto löytyy ja vieläpä aivan lähettyviltä.

Lissabonin keskusta on todella kaunis, vanhanaikainen ja vilkas paikka. Siinä mielessä se muistuttaa huomattavasti Tukholman ja Tallinnan vanhoja kaupunginosia runsaine katukahviloineen ja -ravintoloineen. Siellä kelpaa kyllä viettää aikaa niin turistin kuin kaupungissa asuvankin.

Lissabonin keskustan katunäkymä

Nämä on ensimmäisiä kosketuksia Lissaboniin ja sen asukkaisiin. Kaupunki tulee kyllä tutuksi ajan myötä ja tietämys siitä lisääntyy päivä päivältä. Tärkeintä on nyt päästä hyvään päivärytmiin niin työn kuin juoksun suhteen. Asunto on jo valmiina internet-yhteyksineen ja puhelin-, matkapassi- ym. asiat ratkeavat kyllä aikanaan. Tämä ensimmäinen vapaa viikonloppu antaa heti mahdollisuuden tutustua niin kaupunkiin kuin sen asukkaisiin.

Kohta täytyy myös alkaa tutkia Lissabonin ja maan juoksukisoja. Olen tehnyt jo alustavaa tutkielmaa ja ensimmäisenä on pistänyt silmään Lissabonin maraton, joka juostaan 20.10. Se on meikäläiselle vähän pitkä matka, mutta onneksi kisasta löytyy myös puolimaraton ja minimaraton. Juoksuja on täällä jo ennen sitä, mutta mitään varmuutta niihin osallistumisesta ei vielä ole.

Asettautuminen Lissaboniin on näin alkanut. Päivittelen paikallisia tapahtumia niin juoksun kuin elämän suhteen muun juoksuaiheisen viestinnän ohessa.


                             Markiisi de Pombalin patsas

lauantai 24. elokuuta 2019

Sukevan hölkkä 2019

Sukevan kyläkeskus ja maalialue

Tänään juostiin meikäläiselle tuttu juoksukisa eli Sukevan hölkkä kisakeskuksenaan Sukevan kyläkeskus. Olen osallistunut tähän Sukevan Kisan järjestämään tapahtumaan kolme kertaa aiemmin vuosina 2013, 2015 ja 2018. Vuonna 2013 osallistuin puolimaratonille ja sen jälkeen aina 7 kilometrin kisaan. Osallistujajoukko oli tänä vuonna ehkä viime vuotta pienempi, vaikka ilma oli kestävyysjuoksuun mitä mainioin, pilvipoutainen ja hieman tuulinen sää. Lapset juoksivat ennen aikuisia oman lyhyemmän kisansa.

7 kilometrin kolme parasta miestä vasemmalta: Tuomo Pulkka (2.), Harri-Pekka Tikkanen (1.) ja Jarkko Päkkilä (3.)

7 kilometrin hölkkäsarja veti enemmän osanottajia kuin puolimaraton, sillä monet kovat juoksijat halusivat tehdä hyvän vetoharjoituksen, kuten miesten kisan voittaja Kiuruveden Urheilijoiden Harri-Pekka Tikkanen. Harri-Pekka osallistuu viikon päästä Ristiinassa käytävään SAUL:in maantiekympin SM-kisoihin ja tämänpäiväinen kisa oli siihen hyvää nopeusharjoitusta. Harri-Pekka on päässyt tänä vuonna kovaan kuntoon ja hän on saavuttanut jo SAUL:in ratamatkoilla SM-kultaa 5000 metriltä ja SM-hopeaa 1500 metriltä sarjassa M40. SM-hopeaa on tullut myös M40-sarjan maastojuoksusta. Miesten 7 kilometrin kakkonen oli Tuomo Pulkka Vieremän Koitosta ja kolmas Jarkko Päkkilä Pyhäjärven Pohdista.

7 kilometrin kolme parasta naista vasemmalta: Jenni Koho (1.), Pirkko Jaakola-Juntunen (2.) ja Maarit Heiskanen (3.)

Naisten 7 kilometrillä kärkikolmikko tuli Pohjois-Savosta. Voittaja Jenni Koho tulee Vieremän Koitosta, toinen Pirkko Jaakola-Juntunen Kiuruveden Urheilijoista ja kolmas Maarit Heiskanen Sonkajärven Pahkasta.

Minun osalta 7 kilometrin kisa meni kohtalaisesti, ainakin jos vertaa aikaa viimevuotiseen tulokseen. Tulin miesten sarjassa 9:ksi ajalla 35.15, missä on parinkymmenen sekunnin parannus viime vuoden tulokseen. Kehitystä se on sekin, jos parantaa aiempaa huonoa tulostaan.

7 kilometrin hölkän tulosliuska

Viereisessä kuvassa on tulosliuska 7 kilometrin hölkkäkisasta. Puolimaratonin juoksijoista on esillä vain osallistujat, sillä tulokset eivät ehtineet tähän versioon. Kaikki kilpailutulokset löytyvät sitten myöhemmin netistä, kun ne sinne ehtivät. Tulokset ovat tässä.

Tämä oli sitten viimeinen Suomi-juoksu pitkiin aikoihin, sillä alkuviikosta lennän Lissaboniin Portugaliin, kuten edellisestä jutusta ilmenee. Hiukan haikea mutta tyytyväinen mieli jäi kisasta, kun tietoa seuraavasta Suomi-juoksusta  ei ole. Seuraava juoksukisa tapahtuu Portugalissa, kunhan kotoutuminen uusiin kuvioihin on tapahtunut. Mielelläni vaihdan maisemia ja otan vastaan uusia haasteita ja virikkeitä. Motoksi voisin sanoa että se paistaa sittenkin...

perjantai 23. elokuuta 2019

Portugaliin

Lissabon
Kuva: planetware.com

Olen tullut jälleen uuteen käännekohtaan elämässäni. Matkustan ensi viikolla Lissaboniin, Portugaliin. Eikä kyseessä ole viikon lomamatka, vaan vakavampi yritys vaihtaa maisemaa pysyvämmin. Portugalihan on ollut erityisesti varakkaiden suomalaisten eläkeläisten suosiossa verovapaan eläkkeen takia, mutta nyt tämä etu on loppunut, kun uusi sopimus Suomen ja Portugalin välillä on solmittu. Mutta Portugali on siitä huolimatta varmasti halutuimpia eläkeläiskohteita, niin suomalaisille kuin muillekin. Portugalissa on hyvä ilmasto ja halpa elintaso. Hinnat eivät päätä huimaa.

Vaikka olen jo itsekin eläkeiässä, niin aikomuksenani on tehdä vielä töitä, ainakin niin kauan kuin terveyttä riittää. Portugali antoi tähänkin mahdollisuuden, päinvastoin kuin Suomi. Ja töillä tarkoitan tässä maksettua palkkatyötä. Kun eteen tulee tällaisia tarjouksia, niin olisi hullu, jos niihin ei tarttuisi. Minulta ei mennyt monta minuuttia päättää tulevien vuosien kotipaikasta.

Olen ollut elämäni aikana pitempiä jaksoja Suomen ulkopuolella ennenkin. Vuosituhannen vaihteessa työskentelin kaksi vuotta Tukholmassa, Ruotsissa. Aloittaessani nomadielämän vuonna 2005, olen viettänyt 14 vuoden aikana talvet Thaimaassa, josta olen tehnyt retkiä muihin Kaakkois-Aasian maihin. Talvijaksot ovat kestäneet 3-6 kuukautta, joten Thaimaassa on tullut asuttua 6-7 vuotta. Vuoden 2014/15 vaihteessa vietin lisäksi kaksi kuukautta "juoksuleirillä" Torreviejassa, Espanjassa. Näiden lisäksi maailmaa on tullut kierrettyä lukuisilla työmatkoilla ja lyhyemmillä lomareissuilla.

Portugali antaa myös hyvät mahdollisuudet jatkaa juoksuharrastusta, niin treenauksen kuin kilpailujenkin kannalta. Olen jo tutkiskellut Portugalin juoksukisoja ja niitä tuntuu olevan tarjolla niin Lissabonissa kuin muuallakin maassa.

Joten juoksijanomadin blogi ja juoksut jatkuvat. Pysykää kanavalla.  

lauantai 17. elokuuta 2019

Super PEP 2019, Nivala

Pyssyhovi

Tänään juostiin Super PEP 2019- juoksun lyhemmät matkat Nivalan Pyssynmäessä, kisapaikkana kuvan Pyssyhovi. PEP tulee sanoista Pyssymäki Extreme Polkujuoksu. Superjuoksu tapahtumasta tuli kun PEP ja Pyssymäki Ultra Festival yhdistettiin yhdeksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi. Kisan järjestäjänä toimii Nivalan Polku ry.

Kilpailun pisimmän matkan, todellisen ultrajuoksun eli 171 kilometrin lähtö tapahtui jo eilen ja kisan voittaja, Onni Vähäaho, saapui maaliin tänään hieman ennen 12 kilometrin starttia. Hänen voittoaikansa oli 28.41.33,8 eli hieman yli vuorokauden. Ultrajuoksun vaativuutta kuvaa se että viidestä startanneesta vain kaksi pääsi maaliin. Kisan toinen oli Pasi Koskinen ajalla 34.31.22,6. Kilpailumatkoja oli 171 kilometrin lisäksi 57 kilometriä, 26 kilometriä, 12 kilometriä sekä miehille että naisille ja lisäksi hupisarja 7 kilometriä sekä 5 kilometriä  pojille ja tytöille. 171 kilometrin lenkki koostui kolmesta 57 kilometrin peruslenkistä. Tuo 57 kilometrin reitti löytyy tästä linkistä.

Lähtö- ja maalialue

Osallistuin 12 kilometrin kisaan, jonka startti tapahtui klo 14.30. Matkalle lähti vajaat 50 juoksijaa ja sarja oli suosituin. Alkumatka oli vielä suhteellisen helppoa pururataa ja metsätietä, mutta vähitellen se muuttui nimensä mukaisesti metsäiseksi polkujuoksuksi, joka oli todella vaativa kapeine kinttupolkuineen sisältäen  kivikkoa, puunjuuria ja pitkiä pitkospuuosuuksia. Katse täytyi olla jatkuvasti kohdistettuna maahan, jottei kaatumisia olisi tapahtunut. Siitä huolimatta onnistuin tekemään lipat eli kaaduin kaksi kertaa, mutta onneksi vältyin pahemmilta vammoilta ja naarmuilta. Vaativa reitti aiheutti myös sen ettei normaalia perusvauhtia voinut pitää yllä, vaan esimerkiksi minulla vauhti oli ehkä noin 80 % normaalista vauhdista. Nuoremmat juoksijat ja suunnistajat pystyivät varmaan pitämään yllä vauhtia paremmin.

171 km:n voittaja Onni Vähäaho saapuu maaliin

Tulin maaliin ajassa 1.13.11,4 ja sillä irtosi 13. sija miesten yleisessä sarjassa. Sarjan voitot menivät miehissä Aleksi Salmelalle ajalla 55.42,3 ja naisissa Sini Vähäsöyringille ajalla 1.00.27,9. Sinin aika on uusi reittiennätys. Miesten 26 kilometrin kisan voitti Risto Uusivirta ylivoimaisesti ajalla 1.57.01,9 ja naisten vastaavan matkan voitti Saara Laulumaa ajalla 3.21.37,3. Riston aika oli myös uusi reittiennätys. 57 kilometrin voitto meni miehissä Tommi Sorvojalle ajalla 5.29.20,4 ja naisissa Sirkka Särkiojalle ajalla 6.45.23,9. Sirkan aika on uusi reittiennätys.

Tapasin juoksussa jälleen vanhoja tuttuja sekä tutustuin uusiin juoksijoihin. Vanhoista tutuista voisin mainita Kiimingissä asuvan ja Pudasjärven Urheilijoita edustavan Jorma Puurusen, jonka kanssa olen parina kesänä poiminut hilloja Pudasjärvi-Ranua-akselilla. Jorma osallistui 26 kilometrin kisaan ja tuli siinä kolmanneksi.

Sitten kisan jälkeen juttusille tuli Seija Tuoriniemi (edesmenneen sukulaismiehen vaimo) siskonsa Sirkka Särkiojan kanssa. En ole tavannut Sirkkaa aiemmin kasvotusten enkä siten tiennyt häntä alkuaan pyhäjärviseksi. Kuten yllä mainittiin, Sirkka voitti naisten 57 kilometrin matkan uudella reittiennätyksellä, jonka hän vei kisan kakkoselta Mia Tuoriniemeltä (mies Tuoriniemen suvusta). Myös Mia alitti aiemman ennätyksensä viime vuodelta. Sirkka Särkioja on osallistunut viime vuosina lukuisiin ultrajuoksuihin ja pärjännyt niissä erinomaisesti.

Super PEP 2019- kisan lopputulokset tulivat välittömästi nettiin ja ne löytyvät tästä.

lauantai 10. elokuuta 2019

Kataiston juoksu, Viitasaari

Löytänän koulu

Tänään juostiin 2. Kataiston juoksu Löytänän koululla, Viitasaarella. Juoksu on saanut nimensä koulun entisestä opettajasta Jaakko Kataistosta, joka oli innokas liikunnan puolestapuhuja. Kataisto toimi Viitasaaren Viestin johtokunnassa vuodet 1971-81, joista vuodet 1975-81 puheenjohtajana. Löytänän koulu on noin sata vuotta vanha, mutta se lakkautettiin vuonna 1981, kuten monet kyläkoulut silloin ja etenkin sen jälkeen.

Olen juossut aiemmin vuonna 2008 Löytänäjärven ympärijuoksun, mutta se oli eri juoksu ja sen kilpailukeskuksena toimi lähellä hieman pohjoisempana sijaitseva Keitelepohja. Mutta sekin kuuluu Viitasaaren kuntaan, vaikka onkin lähellä Pihtiputaan rajaa.

Rantasauna

Kataiston juoksun matkana kilpasarjoissa oli 9,6 km ja reitti oli edestakainen metsätie, josta suurin osa hiekkatietä. Hölkkääjille ja kävelijöille oli myös hieman lyhyempi noin 5 kilometrin matka. Kilpajuoksussa sarjoja oli yleinen, 45-, 55- ja 65-vuotiaille sekä miehissä että naisissa. Minun täytyi vielä osallistua nuorekkaiden 55- vuotiaiden sarjaan. Sää oli todella hieno ja aurinkoinen. Vaikka lämpötila oli runsaat 20 astetta, niin se pysyi siedettävänä varjoisella metsätiellä. Reitillä oli myös pari suurempaa mäkeä, mutta ne olivat hyvin juostavia. Kilpailijoita, hölkkääjiä ja kävelijöitä oli tullut paikalle kolmisenkymmentä, joten enemmänkin olisi reitille mahtunut tähän hienoon kisaan.

Kisan nopein, Harri Lamminsivu

Kesän juoksut ovat olleet minulle hidasvauhtisia ja kankeita eikä tämäkään kisa tehnyt siihen poikkeusta. Tilannetta ei varmaan parantanut se että olen kulkenut runsaan viikon ajan mustikassa lähes päivittäin. Päivän kun metsässä kyykkii, niin jalat ja kroppa jumittuvat vuorenvarmasti.

Tulin maaliin ajassa 51.32, jolla sijoituin M55-sarjan hännänhuipuksi eli seitsemänneksi. Siitä huolimatta juoksusta jäi mukava jälkitunne, eikä vähiten kisan jälkeisen rantasaunan ansiosta.

Vaajakosken Kuohun edustajia oli jälleen useita paikalla, joista kuvan Harri Lamminsivu oli koko kisan nopein ajalla 37.23 ja voitti yleisen sarjan. Muut sarjavoittajat ja kaikki tulokset näkyvät alla olevista tulosliuskoista. Tulokset ilmestyvät ilmeisesti myöhemmin myös nettiin ja laitan ne sitten tähän. Tulokset ovat tässä.

Tapasin kisassa monia tuttuja juoksijoita vuosien varrelta, joista kannattaa mainita pyhäjärviset Jarkko Päkkilä ja Keijo Kähärä, kun itsekin olen sieltä lähtöisin. Jarkko edustaa Pyhäjärven Pohtia ja hän sijoittui kolmanneksi sarjassa M45. Keijo asuu nykyisin Pihtiputaalla ja hän voitti sarjan M65.


                                                             Tulosliuska 1


                                                          Tulosliuska 2