sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Bangkok Sightseeing

Bangkok Sky Train Map
Kuva: bts.co.th

Eilen aamulla lähdin bussilla Bangkokiin ilmoittautuakseni HCUAA Walk-Run:iin, jonka piti olla tänä aamuna Suang Luang Rama IX- puistossa. Soitin vielä aamulla ties monennenko kerran järjestäjien puhelinnumeroon varmistautuakseni juoksusta. Kuten aikaisemmin, numero ei vastannut.

En välittänyt siitä, vaan hyppäsin toivekkaana Ekkamain bussiin Pattayalla ja jäin siitä Udon Sukin asemalla. Otin taksin, jolla huristelin juoksupuistoon. Kysyin sisääntulon vahtimestarilta, missä päin puistoa juoksu on. Mies arveli juoksun olevan aamulla mutta toisella puolen puistoa. Lähdin siitä kiertelemään, mutta juoksuvalmisteluja ei näkynyt missään. Puistolla on lukuisia sisääntuloportteja ja kun olin kiertänyt ne lähes kaikki, niin lopulta löytyi eräs vahtimestari, joka vakuutti että juoksua ei ole. Eli se on peruttu, vaikka siitä ei ole vaivauduttu tiedottamaan. Olin kävellyt laajaa puistoa helteessä toista tuntia ja aloin uskoa miestä.

Nyt ei auttanut muu kuin ottaa taksi takaisin Udon Sukin Sky Train- asemalle ja päättää siellä jatkosta. Minun oli mahdollista hypätä BTS Sky Trainiin ja ajaa sillä joko Ekkamain, Victor Monumentin tai Mo Chitin asemalle. Ekkamaista olisin saanut bussin takaisin Pattayalle, Victor Monumentin asemalta minibussin samaan tarkoitukseen, mutta Mo Chitin kautta voisin jatkaa juoksun metsästämistä. Tiesin että Don Muangin lentokentän pohjoispuolella on patRangsitin sairaala, jossa olisi juoksu myös sunnuntaiaamuna. Suomalainen sisu ei antanut periksi ja valitsin viimeisen vaihtoehdon.

patRangsitin sairaala
Kuva: bangkokpost.com

Ajoin läpi Bangkokin ilmastoidussa taivasjunassa pääteasemalle Mo Chitiin saakka. Hyppäsin siellä junasta ja otin kadulta bussin kun huomasin sen menevän Don Muangin lentokentälle. Don Muangista otin sitten taksin ajaakseni patRangsitin sairaalaan, joka on arvioni mukaan noin kolmen kilometrin päässä. Taksi huristeli mielestäni jo reilusti ohi sairaalan, mutta kun kuski vannoi tietävänsä paikan koska hänen siskonsa asuu samoilla seuduilla, niin uskoin häntä.

Lopulta pitkän ajomatkan jälkeen kuski ajoi sairaalan pihaan, mutta valitettavasti sairaala oli toinen sairaala, ei patRangsit. Tällaisia nämä Thaimaan taksikuskit ovat. Vertailun vuoksi voisi antaa vastaavan esimerkin Suomesta. Asiakas hyppää Espoossa taksiin noin kolmen kilometrin päässä Jorvin sairaalasta ja pyytää kyydin sinne. Taksi ajaa Helsinkiin Meilahden sairaalaan ja kuski pyytää 50 euroa kyydistä. Kauankohan tällainen kuski olisi hommissa. No, nousin ovet paukkuen taksista ja otin välittömästi toisen taksin takaisin Don Muangin suuntaan. Nyt kuski löysi perille kun melkein toisella kädellä roikuin kiinni ratista.

patRangsitia lähestyttäessä oli jo mainoksia juoksusta ja perillä näin että sairaalan pihaa laitettiin vauhdilla juoksukuntoon. Toiveikkuuteni nousi kun juoksu selvästi on eikä sitä ole peruttu. Pihalla kysyin juoksun puuhamiehiltä missä voisin ilmoittautua juoksuun ja minut ohjattiin sairaalan sisätiloihin. Siellä naisvirkailijat ottivat minut vastaan ja lupasivat minulle että pääsisin kyllä aamuharjoituksiin. Minä ihmettelin tätä ja lisäsin että halusin kyllä juosta kilpaa, en harjoitella. Nainen ei tiennyt mitä vastata ja poistui sitten hakemaan lisätietoa.

Palatessaan hän sitten pudotti minut jälleen maan pinnalle, kilpajuoksuun ei voinut enää ilmoittautua, se olisi pitänyt tehdä viimeistään edellisenä päivänä eli perjantaina. Juoksu ei ilmeisesti ollut täynnä, mutta koska paikalla ei ollut numerolappuja eikä virkailijoita kilpailijoita vastaanottamaan, niin homma oli siinä.

Lauantaipäivän saldo: 11 tuntia matkustamista busseilla, minibussilla, Sky Trainilla ja takseilla. Noin 350 kilometriä. Hinta noin 600 bahtia eli noin 15 euroa, joten matkustaminen on halpaa Thaimaassa.

Lopputulos: ei taaskaan pääsyä juoksuun.

Mai Pen Rai!

perjantai 26. helmikuuta 2016

Pörssihärkä karkasi

Bull riding
Kuva: wisegeek.com

Thaimaassa sattuu ja tapahtuu. Eilen soitin SET Bull Run:in järjestäjille varmistaakseni osallistumiseni juoksuun. Onneksi soitin. Puhelimen päässä ollut mies totesi yksikantaan että juoksu on tullut täyteen jo viime vuoden puolella eikä siihen voi enää ilmoittautua. Ihmettelin että juoksukalentereissa ja juoksun omilla webbisivuilla ei ollut tästä mitään mainintaa. Mies ei vastannut siihen juuta eikä jaata.

Tämä on sitä hälläväliä- eli mai pen rai- meininkiä, joka on hyvin tyypillistä Thaimaassa. Thait elävät vain tätä hetkeä eivätkä välitä tulevasta tuon taivaallista. Suunnittelu on silloin vähän sitä sun tätä, jos sitä on ylipäätään. Hyvä puoli asiassa on, että stressiä tällaisella elämäntavalla on vaikea saada. Tarkistin juuri juoksun internet-sivut ja mitään korjausta asiaan ei ole tullut, joten reklamaationi meni kuuroille korville. Pahoin pelkään että kymmenet juoksijat matkustavat lauantaina ja sunnuntaina turhaan kisapaikalle.

Suang Luang Rama IX
Kuva: suangluangrama9.or.th

Mutta ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Aikomuksenani on edelleen juosta Bangkokissa sunnuntaina. Nyt tähtäimessä on Suang Luang Rama IX- puisto, jossa olen kilpaillut useasti ennenkin. Juoksu on HCUAA Walk-Run, jossa olisi tuttu matka, minimaraton eli 10,5 km. Vielä en ole saanut järjestäjiä puhelimella kiinni varmistaakseni kisaa.

Raporttia tulee sitten sunnuntaina tai viimeistään maanantaina siitä mihin juoksuun lopulta olen osallistunut vai olenko jäänyt ilman kisaa.

Thaimaalaisittain, Mai Pen Rai!!

torstai 25. helmikuuta 2016

Pörssihärkää sarvista

SET- pörssirakennus Bangkokissa
Kuva: set.or.th

Aloin tutkia SET Bull Run:in kisapaikkaa tarkemmin ja sieltähän se selvisi SET:n tausta eli kyseessä on Thaimaan pörssi Bangkokissa, Stock Exchange of Thailand. Olen kyllä nähnyt ja mieltänyt lyhenteen aiemmin, mutta juoksun yhteydessä mielleyhtymä oli aluksi englanninkielen verbi. Ja logoakaan en heti tunnistanut. Todella mielenkiintoinen on siis ensi viikonlopun lähtö- ja maalipaikka.


SET:n logo
Kuva: en.wikipedia.org

Alkuviikon harjoitukset ovat menneet sairauden jälkeisen väsymyksen merkeissä niin että eilen piti jättää ohjelman mukainen lenkki juoksematta. Päätös oli ilmeisen oikea, sillä tänä aamuna tuntui juostessa ensi kertaa tällä viikolla siltä että voimat olisivat palautumassa. Jospa se härkä sieltä sittenkin löytyisi. Nyt täytyy saada illalla kunnon kovempi harjoitus alle ja huomenna taas tuttu saunakeikka oheisohjelmineen. Ehkä se kunto sieltä tulee esiin. Ja jos ei tule, niin tehdään sitten trendin mukainen pörssiromahdus.

Juoksureissu on mielenkiintoinen siinäkin mielessä että SET:n rakennuksen vieressä on toinenkin turistinähtävyys, Thaimaan kulttuurikeskus. Siellä täytyy pistäytyä lauantaina. Tuleepahan kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

 
                         Thailand Cultural Center, Kuva: bangkoksite.com

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kuume tuli - kisa meni

Kuumelääke

Viikonlopun päätös Bangkokin juoksukisaan lähdöstä ratkesi jo perjantai-iltana. Päivä meni vielä hyvin Pattaya- saunalla, jossa vedin kevyehkön kuntosalitreenin ja sen päälle sauna. Höyrysaunan ja kuuman saunan vaihtelu kylmäaltaassakäyntien välissä sai veren hyvin kiertämään ja rentoutti mukavasti. Lopuksi vielä thaihieronta niin olo tuntui suorastaan ruhtinaalliselta.

No, sitä oloa riitti sitten muutaman tunnin ja jo illalla alkoi heikottaa samalla kun kuume nousi. Täällä on koko talven ollut aikamoista flunssa-aaltoa liikkeellä, joten odotin vain koska tulee minun vuoro. Joillakin kuume on ollut hyvinkin sitkeää kestäen viikon ja jopa ylikin. Toivottavasti minulla sairaus menee ohi nopeammin. Ainakin nyt jo sunnuntaina pahin lämpö on hävinnyt ja olo hieman tukevoitunut.

Lauantain päätös oli siten helppo, mihinkään juoksukisaan ei lähdetä sairaana. Toiveita on, että pääsen lenkille jo huomenna illalla. Seuraava juoksukisa määräytyy alkuviikon harjoittelun tai harjoittelemattomuuden mukaan. Jos treeni onnistuu ongelmitta, niin on mahdollista että kisaan jo ensi viikonloppuna.

Loppuviikosta ollaan viisaampia. Jos siihen mennessä sisälleni kasvaa härkä, niin suuntana on härkäjuoksu Bangkokissa ensi sunnuntaina.


                          SET Bull Run, Kuva: runthailand.com

torstai 18. helmikuuta 2016

Normipäivä

Suomi-Pattaya-seura

Tänään oli taas tavallinen ns. normipäivä Pattayan Jomtienissa. Herätys oli kello 7 ja pienen vitkuttelun ja heräilyn jälkeen juoksukamppeet päälle ja lenkille. Matka oli 7 km ja kevyttä juoksua. Alussa juoksu oli hyvinkin kankeaa kovan treeniviikon vuoksi ja kesti parisen kilometriä ennen kuin hölkkää pystyi juoksuksi kutsumaan. Onneksi hieronta on jo huomenna ja pääsen rentouttamaan lihaksia.

Juoksun ja suihkun jälkeen on vuorossa aamiainen, joka koostuu kaurapuurosta, jugurtista, mehusta, kahvista ja paahtoleivistä. Sillä pärjää hyvin puolelle päivin, jolloin syön kevyen välipalan, joka on normaalisti leipää ja thairuokaa, nuudelia tai riisiä kanan tai muun vahvikkeen kera. Aamiaisen jälkeen juon yleensä vielä toisen kahvikupin alakerran Suomi-baareissa ja vaihdan kuulumisia.

Päiväohjelmassa on yleensä uintia tai kävelyä johonkin kohteeseen. Tänään se oli Suomi-Pattaya-seura soi Welcome:lla. Käyn siellä yleensä kerran viikossa lukemassa viikon lehdet. Seuralla olisi tarjota myös maittava lounas, mutta minulle se ei yleensä sovi, koska ohjelmassa on myöhemmin iltapäivän pääharjoitus. Paikka oli tänään yllättävän hiljainen, mikä on merkki siitä että vuodenvaihteen sesonki on ohi. Seura on muuten muuttamassa noin vuoden päästä Pratumnakiin, josta on varattu tilat. Uusi tila ei ole lavataksin reitillä, mikä on pienoinen miinus verrattuna esimerkiksi nykyiseen tilaan. Kaikilla ei ole omaa mopoa tai autoa, joten uuteen paikkaan täytyy kävellä toista kilometriä tai ottaa privaattitaksi. Se voi olla aikamoinen kynnys monelle eläkeläiselle, joita jäsenet enimmäkseen ovat.

Jomtien Beach

Palatessani Suomi-seuralta kävin myös Jomtien Beachillä, jossa en viime vuosina juuri ole poikennut. Ensimmäisinä talvinani täällä kymmenisen vuotta sitten kävin rannalla lähes joka päivä ottamassa aurinkoa, uimassa ja tapaamassa suomalaisia. Uimaveden huonontuessa periaatteessa lähes uimakelvottomaksi olen lopettanut nämä keikat ja siirtänyt ne gondon uima-altaalle. Jos haluan uida merivedessä, menen läheiselle Ko Larnin saarelle, jossa vesi on vielä puhdasta. Tämän talven osalta Ko Larnin reissu on vielä tekemättä, mutta eiköhän sinne tule vielä mentyä.

Menuet-baariravintola

Noustessani rannalta kohti kauppaa ja gondoa ohitin tunnetun suomalaisen baariravintola Menuetin. Näky oli aika lohduton, sillä paikkaa oltiin laittamassa kiinni lopullisesti. Tuulettimia oli irroitettu ja muutakin kalustusta purettu. Paikka oli kymmenisen vuotta sitten Jomtienin ehdoton ykköspaikka suomalaisten keskuudessa ja se on ollut suomalaisten vetämä. Viimeiset vuodet paikkaa on johtanut amerikkalaismies, mutta hänkään ei ole saanut sitä entiseen loistoonsa suomalaisista tanssi- ja karaokeilloista huolimatta. On mielenkiintoista seurata, tuleeko paikalle uusi jatkaja vai laittaako kiinteistönomistaja sen remonttiin ehkä uudella konseptilla. Aika näyttää.

Ruokakauppa Foodmart

Kävelylenkin päätti päivittäinen kauppareissu gondon viereiseen Foodmart- kauppaan. Sieltä ostan päivittäiset aamiais- ja välipala-ainekset sekä juomat, sillä syön päivän varsinaisen aterian aina illalla ulkona juoksuharjoituksen jälkeen. Ruokapaikkoja on runsaasti tarjolla niin katuruokaloina, baareina kuin ravintoloina.

Päivään sisältyy yleensä myös asioiden hoitoa joko itselle tai kavereille. Milloin on kyse matka- ja viisumiasioista, milloin pankki- tai sairaalareissuista. Tänäänkin piti mennä uusimaan kaverin pankkitili Kasikorniin, mutta se siirtyi myöhempään ajankohtaan.

Illalla oli sitten viimeinen kova harjoitus tälle viikolle, noin 14 kilometrin juoksu vaihtelevilla vauhdeilla. Huomenna olisi sitten kevyt aamulenkki ja myöhemmin kuntosali ja sauna sekä thaihieronta. Lauantaina pitäisi päättää, lähdenkö jonnekin päin kisaamaan sunnuntaiksi. Bangkokissa olisi kaksi kisaa, mutta juoksujen tiedot ovat vähän puutteellisia.

Viikonloppuna nähdään uskallanko lähteä seikkailemaan.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Jomtienissa jälleen

Jomtien Viewtalay Gondo 1A

Viikko on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen saapunut turvallisesti ja ongelmitta takaisin tutuille seuduille Pattayan Jomtieniin. Otin huoneen entiseen tapaan Jomtien Viewtalay Gondo 1A:sta. Turha sitä on hyvää paikkaa uuteen vaihtaa.

Paljon oli tuttuja suomalaisia edelleen paikalla, joskin osa oli palannut Suomeen. Vastaavasti uusiakin on tullut ja tulee kaiken aikaa. Viikko on mennyt asettuessa uuteen kämppään ja laittaessa Internet-yhteyksiä kuntoon. Ostin jälleen prepaid-aikaa mokkulaSIM:iin, koska yhteys pelasi mukavasti ja hinta on edullinen talon omaan WiFi:in verrattuna.

Gondon uima-allas

Juoksu on jatkunut kitkattomasti ilman pitempiä taukoja maan vaihdosta huolimatta. Viikolla tuli ihan kohtuullinen määrä kilometrejä, joskin kovemmat harjoitukset jäivät tulevalle viikolle. Olen hieman katsellut juoksukisatarjontaa ja saattaa olla että jo ensi viikonloppuna kilpaillaan jossakin. Varsinkin Bangkokissa näyttäisi olevan kisoja tarjolla.

Viikon tärkeimpiä asioita juoksuun liittyen oli käynti hierojalla pitkästä aikaa. Koko Myanmarin reissu meni ilman hierontaa, koska en löytänyt Yangonista ainuttakaan tällaista palvelua. Siinä mielessä Thaimaa ja Myanmar eroavat täysin, Thaimaassa hierontapaikka on vähintään jokaisessa korttelissa ellei useampia. Ainakin kaikissa turistipaikoissa.

Näillä eväillä mennään kohti uutta kuntohuippua - tai sitten ei.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Aung San Suu Kyi House

Puoluetoimiston portit

Tänään lähdin sitten toiveikkaana hotellista aamiaisen jälkeen mielessä vierailu mahdollisesti tulevan presidentin Aung San Suu Kyin kotitalossa. Nykyinen Myanmarin perustuslaki ei kuitenkaan sitä salli, koska hän on ollut naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Arvelin että paikassa on jotain nähtävää kun talo oli merkitty turistikarttani sivulle. Hyppäsin toiseen pysäyttämääni taksiin kun kuski osasi edes hieman englantia ja vakuutti paikan tietävänsä.

Kyllähän sitä perille tultiin, mutta portti oli lukossa ja mitään keinoa päästä sisälle ei ollut. Panin heti merkille, että paikkaa mainostettiin kyltillä NLD, joka tulee sanoista National League for Democracy. Se on Suu Kyin johtama puolue, joka voitti viime vuoden yleisvaalit ylivoimaisesti 86 %:lla paikoista. Ilmeisesti talo on nyt puolueen hallussa, jos me nyt oikealla portilla oltiin. Otin vain valokuvan ja jatkoin matkaa samalla taksilla tulevaan hotelliin lähelle lentokenttää.

Varmistin kuskilta että hän tietää paikan ja pienten rahaneuvottelujen jälkeen lähdimme matkaan. Ja niin siinä kävi kuin usein Thaimaassa taksien kyydissä, kuskilla ei ole vakuutteluista huolimatta hajuakaan missä kohde sijaitsee. Minulla oli tarkka nimi Nice Day Hotel ja sen tarkka osoite. Mutta se ei auta edes nykytekniikan ja GPS:n aikana. Kuski ajelee edestakaisin ja kyselee hotellia noin kymmeneltä henkilöltä ennen kuin päästiin perille. Noin kymmenen kilometrin matkaan meni toista tuntia, mutta siinä oli tietyömaa mukana hidastamassa ajelua.

Kun taksista poistuessani kuski vielä yrittää lypsää lisää rahaa pitkittyneestä matkasta, olen vähällä hermostua. Mielialaa ei paranna se, että Internetissä luvattu hotellihuone osoittautuukin kalliimmaksi receptionissa. Viimeisenä vastoinkäymisenä huomasin että saadun huoneen vessan pönttö vuotaa. No, sen hotellin yleismies korjasi aika vaivattomasti.

Tällaista se saattaa olla, matkan viimeiset hetket alkavat tökkiä, kun lähes kuukausi on mennyt hienosti kaikin puolin. Mutta huomenna aikaisin lentokentälle ja Bangkokin koneeseen.

Urheiluselostaja Voitto Liukkosen sanoin: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Ostoksilla

Pop up- katukauppaa pystytetään

Kun kulkee Yangonin kaduilla ja seuraa ja tutkii paikallista katukauppaa ja tavaroiden hintoja, niin ei voi jättää ostoksia tekemättä. Niin halpaa tavara on, jopa huomattavasti halvempaa kuin Thaimaassa, Suomesta puhumattakaan. Minun ostoksia rajoittaa kuitenkin matkavarustukset, sillä olen liikkeellä käsimatkatavaroilla, tietokonelaukulla ja keskikokoisella repulla. Matkalaukullisen tavaraa jätin Pattayalle kaverin hoteisiin odottamaan paluuta.

Vaikka Yangonissakin on keskitettyjä markkinapaikkoja eli toreja, kuten Suomessa, niin voimallisin kauppa käydään kaduilla ns. pop up- myyntipisteiden kautta. Suomessa tällainen pop up- tyyppinen kauppa on sallittu esimerkiksi Helsingissä yhtenä päivänä vuodesta viranomaisten armosta ruokapuolella, mutta Myanmarissa se on jokapäiväistä. Ensimmäiset pop up- pisteet ovat valmiina jo aamusta tietyille tuotteille, kuten tupakalle, mutta varsinainen kauppa alkaa noin kello 14 maissa iltapäivällä laajemmalle tuotevalikoimalle. Myyntipisteet syntyvät taidolla käden käänteessä pitkäaikaisen harjoittelun tuloksena.

Lyhythihainen kauluspaita, 2,5 euroa

Koska matkareppuuni ei sovi mahdottomia lisätavaroita jo olevien lisäksi, jouduin miettimään tarkkaan mitä ostaisin. Joka tapauksessa sen tulee olla välttämätöntä käyttötavaraa. Niinpä saaliikseni tuli seuraavaa: kaksi lyhythihaista kauluspaitaa (2,5 euroa kpl), monitaskuiset shortsit (2,5 euroa), 2 alushousut ja sukat (yht. vajaat 3 euroa), aurinkolasit (vajaat 2 euroa), 2 lukulasit (1,5 euroa kpl), nahkavyö (vajaat 3 euroa). Suureksi harmikseni jouduin jättämään Niken juoksukengät ostamatta tilan puutteen takia. Ne olisivat maksaneet ruhtinaalliset 16 euroa. No, täytyy ostaa ne sitten keväämmällä Thaimaasta.

Kauluspaitoja ostin sen takia, että minulla ei ole niitä mukana Thaimaassa, koska käytän T-paitoja, joita saan jokaisesta juoksukisasta niin, että joudun lahjoittamaan enimmät pois keväällä thaiystäville. Ja Sulo Vilenin sanoin, pitihän sitä ostaa kun halvalla sai. Niin ja nämä katukaupan tuotteet ovat kaikki uusia, ei mitään second hand- tavaraa.

Kiinalainen kauluspaita, 2,5 euroa

Huomenna aamulla on viimeinen juoksulenkki ja pian sen jälkeen tsekkaan itseni ulos tästä Polo Guest Housesta, jossa olen viihtynyt yli kaksi viikkoa. Melkein haikeaksi vetää, niin hyvin olen kotoutunut paikkaan ja sen perheyrittäjiin. Heitä näyttäisi olevan töissä jopa kolmea eri sukupolvea. Nuorimmat tytöt toimivat receptionisteina. Englannin kieli on vähän puutteellista, mutta hyvin on tultu toimeen.

Inya- järvikin tulee sitten nähtyä, kun otan aamulla taksin seuraavaan hotelliin lähelle lentokenttää sen kautta. Tärkein syy Inya- järven keikkaan on se, että huomasin kartastani Aung San Suu Kyin talon olevan sen rannalla. Se on Suu Kyin vanha kotitalo, jonka hän osti uudelleen käyttöönsä vuonna 1988, kun hän palasi Englannista hoitamaan kuolemansairasta äitiään. Siellä hän on myös viettänyt sotilasjuntan hänelle langettamat kotiarestituomiot. En tiedä onko se nykyään museo vai mikä, mutta se nähdään huomenna.

Raportoin asiasta heti huomenna, jos vain saan tietoliikenneyhteydet pelaamaan.


                           Hotellini Polo Guest House

torstai 4. helmikuuta 2016

Juoksupäivä Yangonissa

Päiväkävelyllä juoksupuistossa

Tänään oli taas hyvä treenipäivä Yangonissa: kaksi harjoitusta, toinen aamulla (7km) ja toinen illalla (11 km). Välissä kävin kävelyllä treenipaikalla ja otatin tuon viereisen kuvan. Puisto on jo päivisin ihmisten kansoittama, kun lukuisat porukat tulevat sinne viettämään aikaa puiden siimekseen. Illalla kello 16 aikoihin, kun minulla on normaali tai toinen harjoitus, puisto on suorastaan tupaten täynnä.

Olen antanut puistolle toisenkin nimen: pariutumispuisto. Yangonissa ei ole iltaisin juuri mitään paikkaa nuorille kokoontua ja tavata vastakkaista sukupuolta, ei baareja tai vastaavaa. Niinpä asia hoidetaan puistoissa, kuten tämä puisto. Nuoret naiset tulevat sinne pyntättyinä porukoissa tai esiliinojen kanssa. He saavat nuoret miehet kintereilleen, jotka kiertelevät kohdetta kuin kissa kuumaa puuroa. Toisaalta puistossa on lukuisa joukko jo parinsa löytäneitä, jotka tapaavat siellä poissa vanhempien kyttäävien silmien alta.

Valoksia valmistumassa

Tänään otin toiselle lenkille puhelimen mukaan ja otin muutaman valokuvan juoksureittini varrelta. Oikealla oleva kuva on aivan lenkkini vierestä ja se kuvaa tyypillista myanmarilaista työmaata, joka on aivan puiston vieressä ja vilkkaan kadun varrella. Työntekijät valavat paikalla joka päivä uusia valoksia, pienempiä ja suurempia, jotka ajetaan sitten pois käyttökohteisiinsa.

En tiedä onko työmaa yksityinen vai kaupungin, mutta Suomessa byrokraatit olisivat heti sen kimpussa monestakin syystä. Täällä tämä on normaalia ja homma pelaa. Lopettaessani lenkkiä kello 18 maissa, työmiehet päättävät työnsä ja peseytyvät julkisella vesipisteellä. Tehokasta työtä, jossa katteet saadaan hyviksi, kun erityistä rakennusta työhön ei tarvita. Eikä sosiaalitiloja.

Jalkalentopalloa

Poistuessani juoksupuistosta kohti hotelliani matkan varrelle sattui joukko nuori miehiä, jotka pelasivat taidokkaasti jalkalentopalloa pienehköllä muovisella pallolla. Thaimaassakin olen nähnyt vastaavaa. Se näyttää olevan suosittu peli Kaakkois-Aasiassa.

Vielä on muutama päivä jäljellä Myanmarissa. Juoksuharjoitusta vedetään loppuun saakka. Jo nyt voi sanoa että kilometrejä tulee tyydyttävästi, sillä pelkäsin pahempaa, varsinkin Yangonin keskustassa. Olen ottanut harjoituksen tavoitteeksi ylläpitää nykyistä kuntoa niin pitkälle kuin mahdollista. Thaimaassa aletaan sitten etsiä uutta piikkiä, jonka ajankohdaksi haarukoin helmikuun lopusta huhtikuun alkuun. Kunto testataan kilpailuilla.

Tämä tällä kertaa. Loppuviikosta lisää.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Naiset tulevat, naiset tulevat!

Alisa Vainio
Kuva: esaimaa.fi

Viime kesänä se alkoi laajalla rintamalla, suomalaiset naiskestävyysjuoksijat nousivat esiin harmaasta massasta kuin kevätesikot laitumesta. Syksy jatkui intiaanikesänä Alisa Vainion jysäyttäessä Joutsenon pommin ja Annemari Sandellin peruuttaessa takaisin nuoruutensa kukoistukseen uuden avomiehensä inspiroimana. Puhumattakaan Johanna Peiposen kestokukinnasta läpi vuoden ja Sandra Erikssonin arvokisakunnosta.

Minttu Hukka
Kuva: Tero Siivola

Uusi vuosi 2016 on alkanut lupaavasti. Johanna Peiponen juoksi mukavasti kovassa kansainvälisessä maastojuoksukisassa Edinburgissa, Anne-Mari Hyryläinen voitti Dubain maratonin naisten kympin ja uusi nouseva tähti Minttu Hukka kellotti USA:ssa kaikkien aikojen parhaan suomalaisen halliajan naisten 5000 metrillä. Mitä seuraavaksi?

Kevään suuret maratonit lähestyvät ja ne ovat tärkeä näyttöpaikka Rion olympiamaratonille aikoville. Aikaraja on 2.36 ja se on saavutettavissa ainakin kolmelle maratoonarille: Anne-Mari Hyryläinen, Annemari Sandell ja Laura Markovaara. Ei muuta kuin odottamaan tuloksia, kolme juoksijaa olympiamaratonilla olisi mannaa Suomelle.

Oona Kettunen
Kuva: kymensanomat.fi

Toukokuussa on sitten SM-maastojuoksut ja ne tulevat olemaan naisten osalta kovemmat kuin koskaan. Jo mainittujen nimien lisäksi mitaleista tavoittelevat loukkaantumisesta toipunut Oona Kettunen, tsekinsuomalainen Kristiina Mäki, estejuoksija Camilla Richardsson ja monet muut. Nuorten sarjoissa on kovia nimiä Alisa Vainion (ellei juokse naisten sarjassa) ja Noora Walleniuksen johdolla.

Camilla Richardsson
Kuva: iltalehti.fi

Kesällä rynnitään sitten tartanille mielessä EM- ja olympiakisat. Alisa Vainiolla, Johanna Peiposella ja Sandra Erikssonilla on jo EM-lippu taskussa, mutta heilläkin on mielessä Rion olympialaiset. Kristiina Mäki olisi vahva ehdokas ainakin EM-kisoihin, mutta hän edustanee Tsekin valtiota. Uusia arvokisakandidaatteja naisten sarjaan ovat ainakin Oona Kettunen ja Camilla Richardsson. Toivottavasti uusia yllättäjiäkin tulee.

Janica Mäkelä
Kuva: radiorobinhood.fi

Sitten on nimiä, jotka esiintyivät niukasti jos ollenkaan viime kesänä. Näiden osalta voi sanoa, että toivottavasti kyse on sairastumisista ja loukkaantumisista kuin uran lopettamisesta. Tällaisia nimiä ovat: Leena Puotiniemi (maratonehdokas), Janica Mäkelä, Johanna Lehtinen, Elisa Karhu ja Nina Chydenius. Mikä olisi hienompaa kuin olla mukana taistelemassa kärkisijoista kaikkien aikojen kuumimpaan aikaan naisten rynniessä kansainväliseen kuuluisuuteen.

Minna Lamminen
Kuva: toiminnassa.blogspot.com

Eikä nimet tähän lopu. Vielä on nostettavissa jo kansallisesti menestyneitä tai sinne pyrkiviä nuorempia naisia. Näistä vielä mainitsemattomista haastajista nimeän seuraavat: Minna Lamminen, Elina Lindgren, Suvi Miettinen, Meri Rantanen, Mari Laakkonen, Johanna Matintalo, Aino Kivenmäki ja Saija Seppä. Jos joitakin nimiä jäi puuttumaan, niin se on vain hyvä asia. Se osoittaa että naiskestävyysjuoksumme lepää laajalla rintamalla ja sen iskukyky on armoton.

Tulee mieleen 1960-luvun loppu, kun Arthur Lydiard tuli Suomeen ja osoitti tietä kestävyysjuoksun huipulle. Henkiset ja fyysiset esteet poistuivat ja miehet tekivät ME-tuloksia ja juoksivat arvokisamitaleja. Nyt naisemme ovat samassa tilanteessa. He eivät tarvitse ulkoista gurua tai piiskaajaa, vaan he kisaavat toisiaan kirittäen yhä parempaan kuntoon ja suurempiin saavutuksiin.

Rata on auki taivasta myöten.


                                         Saija Seppä, Kuva: aksa.fi