maanantai 31. heinäkuuta 2017

Vuosittainen hillareissu

Poroja maantiellä
Kuva: iltalehti.fi

Nyt on taasen se hetki vuodesta, jolloin olen tavanomaisella hillareissulla Pudasjärvi - Ranua- akselilla. Tämänvuotinen tilanne on sellainen, että alkukesän kylmät säät ovat siirtäneet marjojen, kuten hillan ja mustikan, kypsymistä 2-3 viikolla myöhemmäksi. Tilanne oli hillan suhteen lähes sama kaksi vuotta sitten.

Olen jo katsastanut vakiohillapaikkani, mutta löytänyt toistaiseksi vain raakoja marjoja. Ne pitäisi kypsyä tällä viikolla. Sadosta tulee kohtalainen, jos pääsee alkupään poimijoiden mukana apajille. Hillaahan tulee mansikan tavoin siten, että osa marjoista kypsyy nopeammin, osa hitaammin. Siksi sama paikka antaa satoa useampaan kertaan.

Pohjois-Suomen teillä ajellessa on hyvä pitää silmät auki ja nopeus alhaisena. Yhtäkkiä saattaa tiellä juosta kuvan tapaan lukuisia poroja, jotka ovat tulleet vilvoittelemaan tuuleen avoimelle ajoradalle. Yleensä tiellä on suuri porotokka, jolloin vaaran näkee jo kaukaa tai sitten sen toteaa edellä ajavista hidastelevista autoista.

Mutta joskus tilanne tulee nopeasti eteen, niin että mitään ei ole tehtävissä. Minulle kävi näin kolmisen vuotta sitten Pudasjärven Livolla, kun edessä ajava auto ajoi normaalia vauhtia ja yhtäkkiä auton jälkeen sivusta ryntäsi yksinäinen poro maantielle. Kolarihan siitä tuli, poro menetti henkensä ja minulta meni autosta sumuvalot rikki. Poro on pieni eläin niin että se ei päässyt nousemaan konepellille, onneksi. Soitin siitä hätänumeroon ja ilmoitin porovainajasta, joka luvattiin hakea pois.

Hillareissulla olisi tarkoitus juosta kisa jos toinenkin. Yritän raportoida niistä sitten tuoreeltaan. Kunto on tietenkin alakantissa pitkien jalkavaivojen jälkeen, mutta sitä täytyy testata silloin tällöin, josko merkkiä paremmasta olisi näkyvissä. Uskaltaisiko jo tänä iltana?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kalevan Kisojen satoa

Topi Raitanen
Kuva: Lehtikuva/Jussi Nukari

Kalevan Kisat 2017 on kisattu viime viikonloppuna Seinäjoella. Seurasin kisoja tiiviisti TV:n ääreltä ja on aika tehdä yhteenvetoa kestävyysjuoksun osalta. Yleiskommenttina voisi sanoa että taso ei huimannut, mutta kilpailut sisälsivät myös positiivisia asioita. Ne voisi kiteyttää nuorten esiinmarssiin ja omien ennätysten tekemisiin.

Miesten puolelta voidaan nostaa esille kaksi nimeä: Robin Ryynänen ja Topi Raitanen, molemmat nuoria nousevia kykyjä. Ryynänen oli valinnut kisamatkakseen 5000 metriä, vaikka parhaat tulokset ja saavutukset ovat 10 000 metriltä. Esimerkiksi 22-vuotiaiden EM-kisoissa viikkoa aiemmin hän tuli tällä matkalla 11. ajalla 30.14,14 ja juoksi keväällä Kööpenhaminassa ennätyksensä 29.55,86. Tuloksena oli nyt Suomen mestaruus uudella 5000 metrin ennätyksellä 14.20,09. Robin asettaakin seuraavaksi tavoitteekseen Euroopan kärjen, mikä osoittaa tervettä kunnianhimoa.

Topi Raitanen osoitti taasen 3000 metrin esteissä, että hän on suvereeni juoksija tällä matkalla ja tällä hetkellä Suomessa. Hän karkasi muilta jo startista ja voitti ylivoimaisesti, vaikka aika ei ollut sen kummempi kuin 8.50,32. Vain viikko aikaisemmin Raitanen oli menettänyt EM-mitalin nuorten 22-vuotiaiden kisoissa kompurointiin viimeisellä vesiesteellä. Tuloksena oli neljäs sija, josta on hyvä parantaa. Toivottavasti suunnistuksen ja estejuoksun symbioosi ei aseta voittamattomia esteitä tulevaisuudessa.

Miesten 10 000 metrillä voitto meni 5000 metrin hopeamitalisti Jarkko Järvenpäälle, kun ennakolta vahvin ennakkosuosikki Arttu Vattulainen joutui keskeyttämään. Kaikilla kestävyysmatkoilla 5000 ja 10 000 metrillä sekä esteissä useat juoksijat saavuttivat omia ennätyksiään, mikä on aina hieno asia.

Saara Nikander
Kuva: Jyrki Repola

Naisten puolella oli odotettua kärkeä ja sitten oikea superyllätys, josta vastasi 23-vuotias
Saara Nikander 10 000 metrillä. Saara on ollut jo pitkään suuri lupaus nuoresta lähtien, mutta jonka nousu kansalliselle huipulle on estynyt jalkaongelmien vuoksi. Nytkin Nikander tekee kovimmat harjoitukset suksilla säästääkseen jalkojaan. Voitto tuli uudella komealla ennätyksellä 35.07,08, jossa on parannusta entiseen vajaa minuutti.

5000 metrin mestaruus meni Suomen ja Tsekin kansalaiselle Kristiina Mäelle ja esteet odotetusti Lontoon MM-kisoihin matkaavalle Camilla Richardssonille. Pienen tauon jälkeen paluun radoille tehnyt Janica Mäkelä oli hienosti toinen sekä 10 000 metrillä että esteissä.

Mutta sitten se huonompi puoli naisten kestävyysjuoksussa. Kalevan kisoista puuttuivat ainakin seuraavat kovat nimet: Alisa Vainio, Sandra Eriksson, Johanna Peiponen ja Oona Kettunen. Tämä on todella harmillista juuri kun naisten taso oli nousemassa kansainvälisiin sfääreihin. Vieläkään toivoa ei ole menetetty, mutta sairaudet, loukkaantumiset ja muut ongelmat tulisi voittaa mahdollisimman pian. Muista nimistä puuttuivat kokeneet Annemari Kiekara ja Laura Manninen. Joko heidän vakavampi urheilu-uransa voidaan katsoa päättyneeksi tai sitten ratajuoksut eivät enää kiinnosta. Heidät saatetaan nähdä vielä maantiellä ja etenkin maratonilla. Toivottavasti näin.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Urheiluareenoita

Soini Nikkisen kaari

Ajellessani autolla ympäri Suomea minulla on tapana aina uuden paikkakunnan ilmestyessä miettiä liittyykö tähän kuntaan joku tunnettu henkilö, joko politiikan, tieteen, taiteen tai urheilun saralta. Jos liittyy niin olen pyrkinyt katsastamaan museon, patsaan tai muun kyseiseen henkilöön liittyvän kohteen. Ajaessani nyt 24-tietä Padasjoelta pohjoiseen lähestyin Kuhmoista ja aivoissani alkoi raksuttamaan että jotain suurta liittyy Kuhmoisten urheilukenttään. En saanut asiaa päähäni, joten päätin tarkistaa paikan. Ja tullessani kentälle vastaus näkyi kadun nimessä: Soini Nikkisen kaari.

Soini Nikkinen (1923-2012)
Kuva: fi.wikipedia.org

Urheilun ystävät tietävät heti välittömästi mistä on kysymys. Soini Nikkinen heitti nimittäin keihään ME:n 83.56 kesäkuun 24. päivä vuonna 1956 juuri Kuhmoisten urheilukentällä. Huolimatta siitä että Nikkinen oli vuosikausia maailman parhaita keihäänheittäjiä, niin hän voitti urallaan vain yhden arvokisamitalin eli pronssin vuoden 1954 EM-kisoista Bernistä. ME-heitto oli Kiuruveden Teräksen kasvatin uran kohokohta ja tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä vain kuusi päivää myöhemmin muuan Janusz Sidlo heitti Milanossa kymmenen senttiä pitemmälle ja otti ME:n vuorostaan nimiinsä. Tämän oikeaan aikaan tehdyn urotyön voittaa vain juuri 60 vuotta täyttänyt Olavi-trion jytky Turussa heinäkuun 11.päivä 1957, kun Olavi Salsola ja Olavi Salonen saivat 1500 metrin ME:n nimiinsä tuloksella 3.40,2. Trion kolmas jäsen Olavi Vuorisalo hävisi vain kymmenesosasekunnin ja alitti hänkin entisen ME:n. Mutta ME-ilo oli lyhytaikainen kun Stanislav Jungwirth rikkoi sen runsaalla kahdella sekunnilla vain vuorokautta myöhemmin.

Kaipolan urheilukenttä

Kuhmoisten jälkeen ajoin Jämsään, jossa pysähdyin pitempään. Olen aiemmin katsastanut vain Jämsän keskustan, mutta nyt minulla oli aikomus piipahtaa myös Kaipolassa ja Jämsänkoskella, jotka sijaitsevat aivan Jämsän kyljessä. Kaipolassa minua veti puoleensa itse asia eli kestävyysjuoksu, sillä paikkakunnalla on toiminut ns. Kaipolan talli. Urheiluseura Kaipolan Vireen yhteydessä toiminut talli hallitsi suomalaista kestävyysjuoksua 1950-luvulta aina 1970-luvulle ja siihen on kuulunut neljä ME-miestä, nimittäin yllä mainittu Olavi Salonen, esteiden ME-mies Jouko Kuha, 25000 metrin ME-mies Seppo Nikkari ja 25 kilometrin ME-mies Mikko Ala-Leppilampi. Muita kovia tallin menijöitä olivat 5000 metrin SE-mies Matti Huttunen, 10 000 metrin SE-mies Erkki Rantala ja esteiden SE-mies Esko Siren.

Kaipolan Vire perustettiin alunperin Yhtyneiden Paperitehtaiden (nyk. UPM) työntekijöiden vapaa-ajan toimintaa varten ja firma mahdollisti taloudellisena tukijana laadukkaan juoksijajoukon kasaamiseen yhteen talliin. Nykyisin toimintaa kutsuttaisiin sponsoroinniksi. Pääsponsorina toimi Yhtyneiden paperitehtaiden silloinen toimitusjohtaja, vuorineuvos Juuso Walden. Kestävyysjuoksun ohella tuettavia urheilumuotoja olivat mm. hiihto, soutu ja jalkapallo (Valkeakoskella). Kuvan tehtaan kenttä on nykyisin vaatimattomassa kunnossa, kun urheilupalvelut hoidetaan Jämsässä. Se kuvaa hyvin kestävyysjuoksun nykytilaa Suomessa. Muisto vain jää ja sekin vanhemmille henkilöille, joilla on joko kokemusta tai tietämystä Suomen kestävyysjuoksun suuruuden ajoista. Tapasin kenttää etsiessä kaksi koulupoikaa, joilta kysyin Kaipolan tallista ja sen kuuluisista ME-juoksijoista. He eivät tienneet moisia urheilijoita olevan. Olisi pitänyt kysyä Kimi Räikkösestä tai Valtteri Bottaksesta...

Jukka Virtasen pallokenttä

Kaipolan jälkeen oli vuorossa Jämsänkoski, jossa en ollut aiemmin käynyt. Toinen kimmoke vierailla paikkakunnalla oli tieto siitä että se on monitoimimies Jukka Virtasen kotipaikka. Muistin hyvin että lähes tasan vuosi sitten Jukka Virtanen sai kunnianosoituksen kotikylältään 83-vuotispäivänä, kun paikkakunnan pallokenttä nimettiin Jukka Virtasen pallokentäksi. Se oli tunteikas hetki Virtaselle, sillä hänet tunnetaan muiden toimien lisäksi innokkaana urheilumiehenä ja jalkapallofanina. Tapahtumasta on tässä mielenkiintoinen IS:n juttu. Pitihän minunkin käydä kenttä näkemässä ja kokemassa. Valitettavasti olin paikalla noin kaksi viikkoa liian aikaisin, sillä heinäkuun lopulla olisi ollut Jämsänkosken kesäpäivät ja Jukka Virtasen 84-vuotissynttärit. Kentällä pelataan tuolloin entiseen malliin.

Tällaista sitä kokee ja näkee, kun pitää matkustaessa silmät ja korvat auki.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Pitkin poikin Hämettä

Kartanontien Kesäkahvila
Kuva: loppi.fi

Helsingin ja Espoon jälkeinen aika on mennyt Hämettä kierrellessä ja sukulaisia ja tuttuja tapaillen. Käyntikohteina ovat olleet esimerkiksi Hämeenlinna, Tampere, Riihimäki ja Loppi.

Reissun ehkä mielenkiintoisin kohde oli kuvan kesäkahvila Launoisissa, Lopen kunnassa. Kyseessä oli ohjelmallinen lauluilta historiallisissa maisemissa. Launonen tunnetaan teollisuussuku Paloheimon (alunperin Brander) kotipaikkana, jossa asui ja eli Paloheimon veljessarjan keskimmäinen H.G.Paloheimo (1864-1919). Myös muut veljet K.A ja Paavo Paloheimo olivat keskeisiä hahmoja nousevan Suomen teollistamisessa. Teolliset toiminnat sisälsivät mm. sahalaitoksia, selluloosatehtaita sekä tiili- ja lasitehtaita niin Launoisissa, Riihimäellä, Raumalla kuin Kajaanissa. Kajaanin puutavara Oy ja Rauma-Wood Ltd. Oy erotettiin omiksi yhtiöiksi 1920-luvulla H.G.Paloheimon kuoltua ja sen jälkeen kun perikunta oli muodostanut osakeyhtiön H.G.Paloheimo Oy. Näistä veljeksistä historioitsija Teemu Keskisarja on kirjoittanut teoksen "Äfäärifennomaanit: Paloheimo-veljekset suurliikemiehinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina".

Reissussa on tullut harrastettua lenkkeilyä aina kun mahdollisuus siihen on ilmaantunut. Parhaat harjoitusmaastot löytyivät Riihimäen urheilupuistosta. Siellä oli esimerkiksi kuvan kuntoportaat, jotka tuli juostua ylös useammankin kerran. Myös puiston kuntorata oli mäkinen, joten jalat saivat kaivattua rasitusta ja treeniä. Viikon reissuohjelma oli niin tiukka, ettei se sallinut juoksukisaa, ainakaan vielä.


Riihimäen puiston kuntoportaat, Kuva: thepicta.com

torstai 6. heinäkuuta 2017

Lappu rinnassa jälleen

Toissapäivänä eli tiistaina minulta katkesi pitkä kuiva kausi, kun pääsin jälleen tositoimiin. Self Transcendence-2 mailin juoksu Helsingin Munkinpuistossa oli ensimmäinen kisani viime marraskuisen Thailand Iron Man-kilpailun jälkeen. Joulukuussa puhkesi laskimotukos, joka toi pitkän toipilasajan lääkityksineen. Juoksutaukoa syntyi kaksi kuukautta ja nyt uskalsin pistää lapun uudelleen rintaan.

Munkinpuiston maalialue

Tämä Self Transcendence-juoksu on minulle erittäin tuttu. Olen pyrkinyt juoksemaan sen vuosittain. Ensimmäisen kerran juoksin juoksijaguru Sri Chinmoyn merkeissä 1990-luvun alussa. Juoksun nimenä oli rauhanmaili ja tapahtuma on jatkunut siitä lähtien välillä nimeä muuttaen. Muistin virkistämiseksi juoksun taustoista annan linkin kuudesaisti.net-sivuille kirjoittamastani artikkelista Sri Chinmoysta uudelleen tähän. Sieltä pitäisi löytyä juttu nimeltään Sri Chinmoy - Ihmemies Intiasta.

Lähdin kisaan vaatimattomin tavoittein, sillä pitkä tauko ja lääkekuuri eivät olleet mikään paras lähtökohta juoksuun. Mutta joskus se on vain palattava niillä eväillä mitä on. Starttasin varovasti ja jo ensimmäinen varvi neljäkierroksisessa juoksussa osoitti että perusnopeus on hävinnyt jonnekin. Kestävyyttä kyllä riitti treenijuoksujen pohjalta. Maali tuli vastaan ajassa 14.42, mikä on runsaan minuutin hitaampi tulos kuin yleensä viime vuosina. Siitä on helppo lähteä etsimään kadonnutta vauhtia tulevissa kisoissa. Aika oikeutti toiseen sijaan sarjassa miehet 60 vuotta.

Kisan jälkeisenä aamuna minulla oli sitten lääkärintarkastus Espoossa. Lääkäri vapautti minut lääkekuurista, koska sitä on kestänyt kuusi kuukautta ja veriarvot ovat normaalit. Nyt on mielenkiintoista nähdä, vaikuttaako mömmöistä vapautuminen myös jalkojen tukkoisuuden poistumiseen ja sitä kautta juoksuvauhdin parantumiseen. Se nähdään jatkossa.

Lääkäri määräsi minut vielä kolesterolitestiin seuraavaksi aamuksi. Se murensi aikataulusuunnitelmani juosta vielä samana iltana Mellilässä, Loimaalla. Mutta kolesterolitesti on nyt tärkeä ja seuraava juoksu pannaan odotuslistalle.

Self Transcendence-2 mailia juoksun tulokset 4.7.2017 löytyvät tästä.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Nokka kohti etelää

Kuukausi on vietetty kotiseudulla Pyhäjärvellä ja taas mennään eteenpäin. Auton nokka on suunnattu tänään kohti etelää. Tärkein syy matkaan on huominen lääkärintarkastus Espoossa. Jalka on pysynyt terveenä, veriarvot ovat normaalit ja Thaimaassa määrätty lääkekuuri päällä. Nyt on sitten lääkärintarkastuksen vuoro, jossa jatko määräytyy, joko verenohennuslääkkeillä tai ilman.

Thaimaan kävijöitä Putkilahdessa
Kuva: Pirkko Takala

Juuri ennen lähtöä sain vielä auton katsastettua, joten sekin huoli on poissa. Huoli siinä mielessä että autolla on jo ikää kunnioitettavat 20 vuotta. Mutta niin vain meni läpi että heilahti. Ainoa huomautus tuli auton pohjasta, joka alkaa jo ruostua. Katsastusmies ehdotti ruosteen poistoa ja pohjan massausta, mikä onkin varmaan hyvä neuvo, jos aion käyttää autoa vielä vuosia. Kilometrejähän autossa on vain noin 224 000 kilometriä. Syynä tähän on Thaimaan matkat, jonka seurauksena auto on ollut seisonnassa eli poissa käytöstä yhteensä noin 5-6 vuotta.

Matkalla kohti etelää oli lukuisia pysähdyksiä. Tärkein pysähdys oli Putkilahdessa Jyväskylän eteläpuolella, jossa tapasin useita tuttuja Thaimaan kävijöitä paikallisessa kyläkaupassa. Tarinaa riitti niin menneistä matkoista kuin uusista suunnitelmista. Kuvassa tapaamiseen osallistujat vasemmalta: Salonen, Kaunisto, Tuoriniemi ja Pynnönen. Väinö Salosestahan minulla oli tässä blogissa erillinen kirjoitus hänen viettäessään 70- vuotisjuhlia Thaimaassa viime vuoden joulukuussa.

Vuoden juoksukisa-avauskin on tehty tänään Helsingissä. Huomenna olisi toinen juoksukilpailu lääkärintarkastuksen jälkeen, jos lupa vain irtoaa. Mutta näistä tapahtumista enemmän seuraavassa blogijutussa.