perjantai 4. elokuuta 2017

Hillojen perässä

Hillakeidas

Katselin maanantaina hilloja Ranualta. Hieman hilloja löytyikin, mutta suurin osa oli raakoja. Pudasjärven Cooperin testissä tuli hilla-asiat puheeksi kilpailijakaverini Jorma Puurusen kanssa ja hän osoittautui Pudasjärven soiden asiantuntijaksi. Kun hän sitten pyysi minua mukaan laajalle hillareissulle, niin olin valmis empimättä matkaan.

Pudasjärvi on Ranuaa etelämpänä ja siellä hillat kypsyvät nopeammin. Eilinen ja toissapäivä menivät hillastaessa ja vaeltaessa pitkin hyllyviä soita ja rämekannaksia. Tiistaina reissulle tuli mittaa 12 tuntia ja keskiviikkona 10 tuntia. Jorma arvioi päivittäiseksi kävelyannokseksi noin 15 kilometriä.

Jorma Puurunen ja 1.päivän saalis

Jorman johdolla kiersimme niitä suoalueita, jotka hän tunsi ja tiesi hyviksi. Älypuhelimen karttapalvelut auttoivat suunnistamisessa historiatiedon lisäksi. Suurin osa hilloista oli kypsiä toisin kuin Ranualla.

Tehdyt päiväretket olivat hillojen lisäksi antoisia myös kuntoilumielessä. Kävely kosteilla soilla venytti ja rasitti jalkalihaksia. Päivän jälkeen oli palauttava lyhyt juoksulenkki mielessä, mutta ajattelun tasolle se jäi. Energiat olivat sen verran käytetty loppuun yrittäessä pysyä nuoremman kuntoiluhirmun perässä. Tavalliselta kuntoilua harrastamattomalta mieheltä se ei olisi onnistunut. Varsinkin paluu autolle täysien sankkojen ja reppujen kanssa söi mukavasti miestä.

Ja sitten lopuksi itse saaliiseen. Toinen kuva näyttää ensimmäisen päivän saaliin. Se oli sangollinen molemmille ja sen lisäksi reput olivat täynnä pienempiä hillapurnukoita. Minun saaliini oli noin 13 kiloa ja Jormalla hieman enemmän. Toinen päivä oli vähän lyhyempi ja saalis molemmille noin sangollinen Lapin kultaa.

Kiitokset vielä Jormalle paikallisesta hillatuntemuksesta ja vetoavusta. Reissut olivat antoisia niin keskustelujen kuin saaliiden osalta. Hillastus jatkuu osaltani vielä Ranuan puolella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti