Kuolleita: Bruce Tulloh ja Dick Quax

Bruce Tulloh (1935-2018)
Kuva: pinterest.com (gettyimages)

Viimeisen kuukauden aikana on tullut kaksi kuolinuutista kestävyysjuoksun saralta. Huhtikuun 28. päivä kuoli brittiläinen paljasjalkajuoksija Bruce Tulloh ja Uuden-Seelannin Dick Quax tasan kuukautta myöhemmin eli toukokuun 28. päivä.

Bruce Tulloh opiskeli kasvitiedettä Southamptonissa ja valmistui sieltä v.1959 ja sen jälkeen maataloustieteitä Cambridgessä. Hän toimi sittemmin biologian opettajana 20 vuoden ajan. Vuonna 1959 hän saavutti ensimmäisen Englannin mestaruutensa, osallistui Tokion olympialaisiin v. 1960, mutta saavutti suurimman saavutuksensa vuoden 1962 EM-kisoissa Belgradissa, jossa voitti 5000 metrin juoksun ajalla 14.00,6.

Bruce Tulloh juoksi radalla avojaloin, kuten samoihin aikoihin Etiopian maratoonari Abebe Bikila maantiellä. Tulloh harjoitteli paljon avojaloin ruohikolla ja rantahiekassa ja huomasi kokeiltuaan että hän juoksi avojaloin myös nopeammin radalla, jos se ei ollut liian kova tai liukas. Myöhemmin hänen kaksoistyttärensä juoksivat 1980-luvulla sensaatiomaisesti avojaloin isänsä tapaan ikäkausisarjoissa, kuten heidän kilpakumppaninsa Zola Budd.

Bruce Tullohilta meni Tokion 1964 olympiakisat ohi sairastumisen vuoksi ja Mexicon olympiakisat vuonna 1968 olivat aivan liian korkealla, jotta siellä olisi voinut menestyä. Niinpä Tulloh keskittyi uuteen aluevaltaukseen eli hän hyökkäsi Amerikan halkijuoksun ennätyksen kimppuun, joka oli 73 päivää ja Etelä-Afrikan Don Shepherdillä. Vaimonsa Suen huoltoauton ja sponsoreiden avulla hän juoksi Los Angelesista New Yorkiin 45 mailin päiväannoksia ja saavutti 2876 mailin matkan 65 päivässä eli ennätys parani 8 päivää. Tässä yksi tarina lisää aiemmin kirjoittamaani juttuun Amerikan halkijuoksuista. Sankariteosta syntyi myös kirja "Four Million Footsteps". Tämän lisäksi hän on kirjoittanut yli 20 muuta kirjaa juoksusta ja yleisurheilusta.

Kirjoittamisen ja opettamisen lisäksi Bruce Tulloh toimi myös juoksuvalmentajana. Hänen kuuluisimmat valmennettavansa olivat brittiläinen maratoonari Richard Nerurkar ja Kenian Mike Boit. Tulloh jatkoi myös omaa juoksemistaan veteraanisarjoissa ja juoksi 58-vuotiaana Lontoon maratonin aikaan 2.47 ja 60-vuotiaana puolimaratonin aikaan 1.16. Hän jatkoi juoksemistaan aina 80-vuotiaaksi asti.

Bruce Tullohin huippuvuosista radalla on youtube-video vuodelta 1962, joka on tässä. Videolla on myös suomalaisväriä.

Dick Quax (1948-2018)
Kuva: AFP

Dick Quax tunnettiin yhtenä kovista Uuden-Seelannin juoksijoista. Muita samanaikaisia maanmiehiä olivat olympiavoittaja John Walker ja Rod Dixon. Tämä 1970-luvulla vaikuttanut trio tunnettiin nimellä "Flying Kiwis".

Hollantilaissyntyisen Dick Quaxin parhaimmat saavutukset radalla olivat Montrealin olympiakisojen hopea 5000 metriltä vuodelta 1976 ja saman matkan ME seuraavana vuonna Tukholmassa ajalla 13.12,87. Vuoden 1972 olympiakisoissa hän jäi saman matkan karsintoihin ja vuoden 1980 olympiakisat Moskovassa jäivät väliin länsimaiden boikotin takia. Tuota vuoden 1976 5000 metrin loppukilpailua on sanottu yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmaksi juoksukisaksi. Siinä mailerinnopeat Dick Quax, Rod Dixon ja Brendan Foster painostavat loppumatkasta jatkuvasti Lasse Vireniä, joka lisää aina vauhtia kun uhkaajat yrittävät rinnalle ja ohi. Viren pitää keulapaikkansa maaliin saakka voittaen neljännen olympiakultansa, Dick Quax tulee toiseksi, yllättäjä Länsi-Saksan Klaus-Peter Hildenbrand heittäytyy kolmanneksi ja Rod Dixon jää mitaleiden ulkopuolelle naljänneksi. Tämän dramaattisen juoksun ratkaisu löytyy "Tähtihetkiä"-osion videosta ja se on myös tässä.

1970-luvun lopulta lähtien Dick Quax keskittyi pitemmille matkoille ja maratonille. Vuonna 1980 hän jäi vain viitisen sekuntia Jos Hermensin 15 kilometrin ME:stä. Jo edellisenä vuonna 1979 Quax oli juossut ensimmäisen maratoninsa aikaan 2.11.13, joka oli paras debyyttimaraton siihen mennessä. Hän paransi ennätystään seuraavana vuonna aikaan 2.10.47 Eugenessa, USA:ssa.

Urheilu-uran jälkeen Dick Quax toimi urheilun johtotehtävissä ja valmensi poikaansa Theota, joka saavutti Uuden-Seelannin mestaruuksia 18- ja 20-vuotisten sarjoissa. 2000-luvulle tultaessa Quax siirtyi politiikkaan, jossa hän on toiminut kunnanvaltuustossa. Dick Quax on ollut naimisissa kolme kertaa ja hänellä on kolme lasta. Kaksi päivää sitten toukokuun 28. päivänä Dick Quax menehtyi vuonna 2013 diagnosoituun kurkkusyöpään Aucklandissa.   

Don Bosco Mini Marathon, Bangkok

Maali- ja lähtöaluetta

Tänään pääsi taas pitkästä aikaa tositoimiin, kun Don Bosco Mini Marathon juostiin Rama IX Parkissa, Bangkokissa. Onneksi edes tämä kisa onnistui meikäläiseltä, kun rekisteröinti- ja maksuongelmia on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Jog and Joy oli kisan järjestäjä ja se takasi sen että myös ulkomaalaiset onnistuivat ilmoittautumisessa, kun internet-palvelut ovat myös englanniksi. 

Eilen tulin Bangkokiin ja menin suoraan Rama IX puistoon hakemaan T-paidan ja kilpanumeron. Hieman säikähdin kun nimeäni ei ilmoittautumisesta ja maksusta huolimatta löytynyt osanottajien joukosta. Onneksi minulla oli juoksumaksusta PayPal- kuitti ja se varmisti sen että sain tarvittavan juoksumateriaalin. Jostain syystä maksu ei ollut päivittynyt järjestäjille tai sitten joku oli laiminlyönyt tehtäviään. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja pääsin tämänaamuiseen kisaan mukaan.

Viisi parasta, sarja M60

Majoituin taas tuttuun Dusit In Mansioniin ja yöllä heräsin kovaan kaatosateeseen. Aloin jo pelätä että niinkö tämäkin juoksu jää juoksematta, nyt kaatosateen takia. Onneksi kun heräsin kellonsoittoon puoli neljältä aamulla, niin sade oli tyyntynyt ripsimiseksi. Sitä jatkui vielä kävellessäni muutaman kilometrin matkan juoksupaikalle. Mutta jo startin aikoihin kello kuusi sade oli tauonnut kokonaan ja ilma oli sopivan happirikas juoksuun, vaikka sää olikin lämmin ja kostea.

Pokaali kädessä palkintopaikalla

Itse juoksusta ei jäänyt paljon muuta mieleen kuin että se oli vaikea. Hengitys pelasi kyllä hyvin, mutta jalat ja kroppa olivat aivan tukossa. Edes kilpailua edeltävät kuntosali, sauna ja thaihieronta eivät saaneet paikkoja avatuksi. Syynä saattaa olla kovassa kuumuudessa juostut lenkit, jolloin palautuminen vie normaalia pitempään. Olen koittanut lyhentää lenkkien pituuksia, mutta sekään ei tunnu riittävän. Lisäksi edellisestä juoksusta oli kulunut jo lähes kaksi kuukautta, mikä on turhan pitkä aika kunnon nostamiseksi. Kunto paranee vain kovilla kisoilla.

Kaikesta tästä huolimatta olin viides eli viimeinen palkinnonsaaja sarjassa M60. Tähän täytyy olla tyytyväinen, sillä se oli vasta toinen palkintosija kuuden juoksun sarjassa tällä reissulla. Aika 53.00 on vajaan kaksi minuuttia heikompi kuin samalla paikalla juostu aiempi kisa aprillipäivänä. Juostu matka 10,5 kilometriä ei välttämättä ollut aivan sama, sillä tämänpäiväinen reitti poikkesi hieman edellisestä kisasta.

Tämä oli viimeinen juoksukisa Thaimaassa tällä erää. Seuraava kilpailu on sitten jossain päin Suomea. Täytyy katsella Suomen juoksukalenteria aina sen mukaan missä päin kotimaata kulloinkin tulee majailtua.

Jos tulokset tulevat Jog and Joyn sivuille, niin kuin luulen, niin laitan ne tähän.

Päivitetty kuninkuuslista

Arttu Vattulainen
Kuva: twitter.com

Noin vuosi sitten (2.5.2017) julkaisin listan Suomen kestävyysjuoksukuninkaista. Kuninkuuden saavutti, jos oli päässyt kaikille Suomen kestävyysjuoksulistoilleni eli 5000 metriä alle 14.00, 10000 metriä alle 30.00 ja maraton alle 2.20. Tällaisia juoksijoita löytyi 31 kappaletta. Kymppi on noista helpoiten saavutettavissa, mutta 5000 metriä ja maraton leikkaavat tehokkaasti miehiä pois.

Nyt on aika päivittää tätä listaa, sillä joitain pistelukumuutoksia on tapahtunut, kiitos esimerkiksi viereisen kuvan Arttu Vattulaisen. Viimeksi eilen Vattulainen paransi Lontoossa 10 000 metrin ennätystään alle 29 minuutin (28.48,43) ja alitti samalla EM-kisarajan. Valitettavasti hän ei vielä ole kuninkaiden joukossa, sillä maratonaika puuttuu. Luultavasti Arttu korjaa tilanteen viimeistään muutaman vuoden päästä. Jarkko Järvenpää on toinen nykyisistä juoksijoista, jotka kolkuttelevat kuninkuustitteliä. Maraton on jo juostu, mutta aika hieman päälle 2.20:n. Jarkolta puuttuu lisäksi alle 14 minuutin aika 5000 metriltä.

Maratonin puolella muutoksia listaan aiheutti Aki Nummelan ennätykset ja Ilkka Salon löytyminen alle 2.20 listalle. Niissä Kaarlo Maaninka putosi pisteen ja Max Holmnäs kaksi pistettä alaspäin. Tässä yhteydessä täytyy onnitella Kaarlo Maaninkaa, joka on palannut menestyksekkäästi kilpa-areenoille veteraanisarjoissa. Parin viikon takaisissa Salon SM-maastoissa irtosi Suomen mestaruus sarjassa M65. 5000 metriä ei aiheuttanut pistemuutoksia listaan, sillä Arttu Vattulainen oli juossut nykyisen ennätyksensä 13.53,56 kesällä 2016 eli ennen kuninkuuslistan tekoa viime vuoden toukokuussa.

Päivitykset ovat vain pistelukupäivityksiä, sijat eivät ole muuttuneet sitten aiemman listan. Tämä siksi, että yhtään uutta juoksijaa ei ole kuninkaaksi ilmaantunut. Listalla ei myöskään ole enää yhtään aktiivikilpailijaa yleisessä sarjassa, jos Jussi Utriainen lasketaan jäähdyttelijäksi. Joten Arttu Vattulaisen ja Jarkko Järvenpään tuloa listalle odotetaan hartain mielin.

Listan analyysin ja jossittelun voi lukea 2.5.2017 olevasta jutusta.

Lukukoodi: nimi, sijoitus 5000 metrillä, sijoitus 10 000 metrillä, sijoitus maratonilla, pisteluku

Suomen kestävyysjuoksukuninkaat:

1. Lasse Viren 1+2+11 = 14
2. Harri Hänninen 8+7+5 = 20
3. Risto Ulmala 4+5+14 = 23
4. Pekka Päivärinta 10+6+9 = 25
5. Janne Holmen 18+11+1 = 30
6. Tommy Ekblom 11+15+8 = 34
7. Martti Vainio 3+1+38 = 42
8. Seppo Nikkari 17+13+15 = 45
9. Hakan Spik 31+10+13 = 54
10. Aarno Ristimäki 23+25+22 = 70
11. Martti Kiilholma 49+20+12 = 81
12. Esko Lipsonen 28+29+28 = 85
13. Jari Hemmilä 41+14+31 = 86
14. Vesa Kähkölä 34+21+33 = 88
15. Jussi Utriainen 36+44+10 = 90
16. Kaarlo Maaninka 5+3+83 = 91
17. Seppo Liuttu 24+9+62 = 95
18. Pasi Mattila 21+34+42 = 97
19. Henrik Sandström 46+39+18 = 103
20. Esa Tikkanen 71+31+3 = 105
21. Esa Liedes 38+23+48 = 109
22. Pertti Tiainen 66+38+7 = 111
23. Santtu Mäkinen 20+36+63 = 119
24. Pekka Tiihonen 56+45+24 = 125
25. Francis Kirwa 81+53+2 = 136
26. Niilo Kemppe 60+63+16 = 139
27. Matti Salonen 37+69+44 = 150
28. Olof Salmi 55+37+69 = 161
29. Kari Suominen 82+56+53 = 191
30. Tuomo Lehtinen 84+72+40 = 196
31. Max Holmnäs 72+40+89 = 201

Seuraava juoksu Thaimaassa

Don Bosco Mini Marathon
Kuva: jogandjoy.com

Tämän talven Thaimaan reissu alkaa kääntyä loppusuoralle. Säät ovat olleet todella kuumia, keskimäärin 35 astetta päivisin, niin kuin tähän vuoden aikaan kuuluukin. Se on vaikuttanut juoksutreeneihin siten, että olen joutunut lyhentämään pitempiä lenkkejä. Nekin ovat jääneet noin kymmenen kilometrin pituiseksi, joten kokonaismäärät ovat hiukan laskeneet, vaikka juoksukertoja olen pyrkinyt hieman lisäämään. Kunto ei siten ole aivan tapissaan tai siinä, missä se voisi olla.

Siitä huolimatta olen pyrkinyt löytämään Thaimaan juoksutarjonnasta vielä pari kisaa ennen paluuta Suomeen. Viereinen esite kuvaa Don Bosco Mini Marathonia 27.5.2018, jonne onnistuin jopa ilmoittautumaan ja maksamaan internetin kautta. Juoksunjärjestäjä Jog and Joy on kansainvälisin ja paras Thaimaassa, joka tarjoaa hyvät webbisivut myös englanniksi ja ymmärrettävät menetelmät kuinka rekisteröityä ja maksaa juoksu. Monien muiden Thaimaan juoksujen osalta tilanne on lähes toivoton ulkomaalaiselle osanottajalle. Tämän Don Bosco- juoksun olen juossut aiemmin kolme kertaa vuosina 2010, 2013 ja 2016. Juoksupaikka Rama IX Park Bangkokissa on minulle todella tuttu, sillä olen kisannut siellä muitakin juoksuja, kuten esimerkiksi viimeisin juoksuni aprillipäivänä tänä vuonna.

Don Boscon juoksupaita
Kuva: jogandjoy.com

Vielä on pieni mahdollisuus että juoksisin toisen kisan jo runsaan viikon päästä 19.5.2018. Tuolloin olisi Centralfestival Bikini Beach Race Pattayalla eli aivan lähistöllä noin viiden kilometrin päässä. Juoksussa on selvästi matkittu Cha Amin Bikini Beach Runia, sillä Pattayankin reitti kulkee ainakin osin Pattaya Beachin rantoja pitkin ja juoksu tapahtuu bikineissä tai uimahousuissa. Hinta on muihin juoksuihin nähden noin kaksinkertainen, mutta minulta säästyisivät matka- ja hotellirahat. Yritin tätä kirjoittaessani soittaa juoksunjärjestäjälle, mutta eihän se numero vastannut. En ole löytänyt mistään tietoa siitä kuinka kisaan ilmoittaudutaan ja kuinka se maksetaan. Kisa saattaa lisäksi olla jo loppuunmyyty, kuten aiemmat Pattayan juoksut alkuvuonna. Tämä juoksukisa on siis vielä auki.

Näillä mennään nämä kuumat ja osittain sateiset loppupäivät täällä Thaimaassa.

Centralfestival Bikini Beach Race, Kuva: forrunnersmag.com

Vappujuoksuja

Vapun rekvisiittaa

Kuva: thinglink.com

Vappua juhlitaan tänään monin paikoin kosteissa ja humuisissa tunnelmissa. Vappu on vuoden riehakkain juhla ja se näkyy ja kuuluu varsinkin suuremmissa kaupungeissa. Etenkin työläiset ja opiskelijat ovat ottaneet siitä perinteisesti kaiken irti. 

Mutta voi vappua viettää muutenkin kuin juoden ja juhlien, esimerkiksi kilpaa juosten. Vappujuoksuja ei ole ollut järin paljon vuosien saatossa johtuen varmaan siitä, että järjestäjiä on ollut vaikea saada. Mutta kyllä niitä löytyy aina esiteltäväksi asti. Itse olen juossut 34-vuotisen juoksu-urani aikana seitsemän vappujuoksua ja esittelen ne tässä alla kronologisessa aikajärjestyksessä.  

Ensimmäisen vappujuoksuni kisasin Kirkkonummella vuonna 1986. Silloin juostiin ensimmäinen Apostolinkyyti, jonka järjestelyistä vastasi Raimo Elonsalo. Kisan startti ja maali sijaitsivat torilla ja sieltä juostiin Överbyntielle, jossa tehtiin silmukka noin viiden kilometrin päässä ja palattiin takaisin torille. Matkaa kertyi 10 kilometriä. Reitti on minulle sikäli merkittävä, että se oli osa ensimmäistä juoksulenkkiäni aloittaessani kuntoilun ylipainoisena vuonna 1984. Apostolinkyytejä järjestettiin vielä muutamia kertoja, mutta tämä jäi ainoakseni. 

Seuraavan vappukisan juoksin vuonna 1996 Peräseinäjoella, jossa juostiin Peräseinäjoen lenkki ja se oli samalla Ville Ritolan 100-vuotisjuhlajuoksu. Juoksusta en paljon muista kuin sen että siihen osallistui runsaasti juoksijoita ja ellen väärin muista niin myös muuan nuori nimeltään Jussi Utriainen voittaen koko kisan. Kisan parasta antia oli Ville Ritolan hieno muistomitali, joka on yksi mitalisarjani helmistä. 

Seuraavat kaksi vappujuoksua olivat pienempiä koitoksia ja ne tulivat seuraavina vuosina eli Kuuman lenkki Jokioisissa vuonna 1997 ja Tapion hölkkä Kangasniemellä vuonna 1998. Molemmat juoksut olivat osa pitempiä reissuja, joiden yhteydessä kisasin useita juoksuja, esimerkiksi Kuuman lenkin jälkeen Kurikassa Juha Miedon hölkässä ja Tapion hölkän jälkeen kotikunnassani Pyhäjärvellä Pyhäsalmi- juoksussa. 

PekkaNiska Oy

Kuva: fi.wikipedia.org

Vuosina 1998-2000 olin työkomennuksella Tukholmassa Ruotsissa ja siellä tuli juostua tuona aikana lähes 70 juoksua, joista yksi vappujuoksu 1.5.2000, Danderyds loppet Tukholmassa. Itse juoksusta en paljoa muista mutta sitäkin enemmän runsas kuukausi myöhemmin eli 12.6.2000 juostusta Broloppetista välillä Kastrup - Malmö. Tuolle välille avattiin tuolloin Öresundin silta (Juutinrauman silta), joka on pituudeltaan 15,9 kilometriä, josta siltaa 7,8 km ja tunnelia 4,1 km (loput välisaarta). Juoksuun osallistui lähes 100.000 juoksijaa ja se lienee edelleen maailman suurin juoksutapahtuma. Startti oli Kastrupissa, josta lähetettiin 5 minuutin välein muutaman tuhannen juoksijan ryhmiä kohti Malmötä. Osallistujat saivat jälkilähetyksenä kotiinsa juoksun tulokset, jossa oli mukana kaikki osallistujat ja se käsitti lehden, jolla oli paksuutta Helsingin Sanomien verran. Minulla pitäisi olla se edelleen tallessa. 

Vuoden 2002 vappu tuli vietettyä Vantaan Petikossa, jossa juostiin I PekkaNiska- juoksu. Kisan keskus oli kuvan tehdasalueella. PekkaNiska Oy tunnetaan firmana, joka panostaa työntekijöidensä kuntoon ja terveyteen. Ja teot eivät jää puheen tasolle, kuten ne yleensä monissa yrityksissä jäävät, vaan työntekijöille maksetaan riihikuivaa rahaa tietyistä kuntosuorituksista, samoin kuin pidättäytymisestä tupakasta ja alkoholista. Luulenpa että firma saa maksamilleen rahoille katetta vähenevinä sairaspoissaoloina. Tätäkin kisaa juostiin useampana vuotena, mutta osallistuin vain tähän ensimmäiseen tapahtumaan. 

Toistaiseksi viimeisimmän vappujuoksun kisasin 1.5.2007 Leppävirralla  jossa juostiin sananmukaisesti Vappujuoksu. Kisakeskuksena toimi Leppävirran tori, josta tehtiin 3 kilometrin katulenkki lähitienoolle. Tämäkin juoksu osui matkareitin varrelle, sillä olin tuolloin siirtymässä Tampereelle asumaan koko kesäksi. 

Kuten aiemmin on tullut jo todettua, niin vappujuoksuille on vaikea saada järjestäjiä. Juoksija- lehden tämänvuotisessa juoksukalenterissa löytyy kuitenkin kolme juoksua vappupäivälle ja ne ovat Jeesusmaraton/kymppi Helsingissä, Vappujuoksu Ilomantsissa ja Vappuhölkkä Ristiinassa. Niille ei valitettavasti enää ehdi, mutta josko ensi vuonna? 

Amerikan halkijuoksut

John Salo, kuva: odmp.org

Amerikan halkijuoksu oli legendaarinen ultrajuoksu USA:ssa, joka juostiin New Yorkista Los Angelesiin (tai toisinpäin) pari kertaa 1920-luvun lopulla. Ensimmäisessä kisassa v.1928
suomalaissyntyinen John Salo tuli toiseksi. Kilpailuun osallistui myös kuuluisan Kolehmaisen veljessarjan ammattilaisjuoksija Viljami Kolehmainen, mutta hän joutui keskeyttämään kisan neljäntenä päivänä jalkavaivoihin. Viljami oli lopetellut kilpajuoksut jo ensimmäisen maailmansodan aikoihin, mutta innostui tästä erikoisesta tapahtumasta ja ei varmaankaan vähiten suurten palkkiorahojen vuoksi. John Salo sai toisesta sijastaan 10 000 US dollaria, joka vastasi tuolloin työmiehen viiden vuoden palkkaa.

John Salo osallistui myös seuraavaan halkijuoksuun vuotta myöhemmin ja nyt tuli jackpot eli voitto, josta juoksunjärjestäjä C.C.Pyle oli luvannut hurjat 60 000 dollaria. Pahaksi onneksi C.C.Pyle menetti omaisuutensa ja rahansa pian kilpailun jälkeen tapahtuneessa Wall Streetin pörssiromahduksessa ja Salolta jäi muhkea palkintosumma saamatta. Salon traaginen epäonni jatkui, kun hän kuoli vain kaksi vuotta myöhemmin v.1931 toimiessaan poliisina baseball-ottelun järjestystehtävissä. Tästä ja John Salon lyhyestä mutta värikkäästä elämästä on IS:n urheilutoimittaja Juha Kanerva kirjoittanut hyvän artikkelin, joka löytyy tästä.

Flanaganin juoksu
Kuva: kirjasampo.fi

Amerikan halkijuoksu tuli tutuksi laajoille ihmisjoukoille, kun Tom McNabin bestseller-romaani "Flanaganin juoksu" ilmestyi vuonna 1982. Romaanin pohjana on luonnollisesti käytetty C.C.Pylen 1920- luvulla järjestämiä kilpailuja. Yksi romaanin juoksijahenkilöistä on suomalainen Pentti Eskola ja olisi mielenkiintoista tietää onko McNab napannut nimen 1960-luvun EM-mitaleille hypänneeltä pituushyppääjältämme.

Olen tietenkin lukenut kirjan aikoinaan, mutta en nyt muista sen tarkempaa juonta. Mutta sen muistan että pääosaan nousee armoton kamppailu palkintorahoista (ja vetorahoista), joka johtaa häikäilemättömään toimintaan, jopa kilpailijoiden tahalliseen päälleajoihin. Eikä tämä ole lainkaan pelkkää fiktiota ja mielikuvitusta, sillä vuoden 1929 kisaan osallistunut ja viimeisellä viikolla johdossa ollut Suomen Olli Vänttinen väitti aikoinaan että gangsterit ajoivat hänen päälleen niin että hän joutui keskeyttämään. Vänttisen mukaan syynä oli pelko uhkapelirahojen menettämisestä väärän miehen voittaessa.

Forrest Gump ja perässäjuoksijat
Kuva: icepop.com

Amerikan halkijuoksentelu, joskaan ei kilpailumuodossa, sai uutta fiktiivistä tulkintaa Winston Groomin vuonna 1986 julkaisemassa romaanissa "Forrest Gump". Kirjasta tehtiin Robert Zemeckisin samanniminen erittäin menestynyt elokuva vuonna 1994, jonka nimiosassa loisti Tom Hanks. Forrest Gump on hieman yksinkertainen ja naiivi, mutta lämminhenkinen mies, jolle sattuu ja tapahtuu. Elämäntilanteiden vaihdellessa ja tyttöystävän jättäessä hänet yksin, hän innostuu sattumalta juoksusta kun se niin hyvältä tuntuu. Tätä hyvää tunnetta kestää kolmisen vuotta, jonka aikana Forrest juoksentelee pitkin poikin halki USA:n ja saa mukaan muitakin juoksijoita. Forrest on guru ja henkinen johtaja, jota muut seuraavat. Juoksu loppuu yhtä yllättäen kuin se on alkanutkin ja Forrest kävelee takaisin kotiinsa jättäen opetuslapsensa ihmetyksen valtaan. "I am pretty tired. I think i will go home now."

Rob Pope
Kuva: run.robla.run (Instagram.com)

Forrest Gump on saanut oikeita ja todellisia seuraajia, joista viimeisin on englantilainen, Liverpoolissa asuva 39- vuotias  Rob Pope. Pope aloitti Amerikan halkijuoksemisen Forrest Gumpin jalanjäljillä syyskuussa 2016 ja hänellä on jo neljä halkijuoksua: Mobilesta Santa Monicaan, Santa Monicasta Maineen, Mainesta San Franciscoon ja San Franciscosta South Carolinaan. Tällä hetkellä hän juoksee viidettä kertaa Amerikan halki kohti länttä ja Monument Valleyta, Utahissa. Se on paikka, jonne Forrest Gump lopetti oman juoksunsa ja sama idea lienee Rob Popellakin.

Rob Pope ei juokse näitä halkijuoksuja yhtäjaksoisesti, vaan hän joutuu käymään välillä Englannissa viisumien takia. Hän juoksee myös maratonkisoja, kuten viimeisimmällä Englannin matkallaan. Huhtikuun 8. päivä hän juoksi Manchesterin maratonin 2.55.12, siitä viikon päästä Brightonin maratonin 2.52.09 ja 22.4.2018 Lontoon maratonin Forrest Gumpiksi pukeutuneena aikaan 2.36.28.

Palatessaan takaisin USA:han hänellä on vielä noin 200 mailia jäljellä ennen saapumistaan päätepisteeseen Monument Valleyhin. USA:n halkijuoksujen yhteydessä hän on kerännyt rahaa hyväntekeväisyyteen ja saanut kasaan jo noin 42.000 US dollaria. Ne menevät World Wildlife Fundille ja Peace Directille. 

Amerikan halkijuoksu elää, niin mielikuvitushenkilöiden kuin oikeiden juoksijoiden kautta. Ultrajuoksujen yleistyessä trendi ei varmaankaan osoita laantumisen merkkejä.

Run, Forrest, run!

Lontoon maraton 2018 - ennakko

Lontoon maratonin pressitilaisuus
Kuva: letsrun.com

Kauden 2017-2018 XI Abbott World Marathon Majorsin kuuden maratonin sarja juostaan päätökseen huomenna Lontoossa. Maratonsarjan voittajalle on luvassa 250.000 US dollarin vaivanpalkka. Se on vielä mahdollinen viidelle naismaratoonarille ja kuudelle miesmaratoonarille. Tämä tuo oman lisämausteensa huomiseen kisaan.

Yllä olevassa kuvassa on ehkä neljä kovinta suosikkia miesten kisaan: Eliud Kipchoge ja Daniel Wanjiru Keniasta sekä Kenenisa Bekele ja Guye Adola Etiopiasta. Eliud Kipchogella on viime vuosilta kovimmat näytöt, uskomaton epävirallinen ME 2.00.25 Milanossa v.2017, Rion olympiamaratonin voitto 2016 sekä lukuisia Major Marathons voittoja noin neljän vuoden ajalta. Kenenisa Bekele on saanut valmistautua kisaan pitkästä aikaa ilman vammoja ja on valmis parantamaan ennätystään 2.03.03. Daniel Wanjiru on viime vuoden voittaja Lontoosta ja Guye Adola juoksi viime vuonna Berliinissä kaikkien aikojen kovimman debyyttimaratonin 2.03.46 tullessaan toiseksi Eliud Kipchogen jälkeen.

Alla on osanottajien ennätyslista kaikista alle 2.06 juosseista:

Kenenisa Bekele Etiopia 2.03.03
Eliud Kipchoge Kenia 2.03.05 (epävir. 2.00.25)
Guye Adola Etiopia 2.03.46
Abel Kirui Kenia 2.05.04
Lawrence Cherono Kenia 2.05.09
Daniel Wanjiru Kenia 2.05.21
Tola Shura Kitata Etiopia 2.05.50

Abel Kiruilla on kaksi maratonin MM:tta vuosilta 2009 ja 2011 ja hän on päässyt uudelleen kovaan kuntoon harjoitellessaan yhdessä vuoden verran Eliud Kipchogen kanssa. Lawrence Cherono on voittanut kaksi viimeistä maratoniaan Amsterdamissa ja Honolulussa reittiennätyksin. Tola Shura Kitata voitti viime vuonna sekä Rooman että Frankfurtin maratonin. Kovaa joukkoa siis.

Listan ulkopuoleltakin löytyy kovia nimiä, kuten Mo Farah, joka juoksee kotimaisemissaan. Farah on saavuttanut radoilta lähes kaiken ja on nyt suuntautumassa vakavasti maratonille. Hänellä on pohjalla maratonennätys 2.08.21 juuri Lontoon maratonilta vuodelta 2014. Lisäksi voisi mainita vielä Kenian Bedan Karoki (2.07.41) ja Eritrean Ghirmay Ghebreslassie (2.07.46), joka on maratonin MM vuodelta 2015 ja New Yorkin voittaja vuodelta 2016.

Keitany (vas.) ja Dibaba pressissä
Kuva: letsrun.com

Naisissa on kaksi voittajasuosikkia yli muiden, eli Kenian Mary Keitany ja Etiopian Tirunesh Dibaba. Keitanylla on naisten kesken juostu maratonin ME 2.17.01 juuri Lontoon maratonilta viime vuonna. Tirunesh Dibaba oli samassa juoksussa toinen ennätyksellään 2.17.56. Nyt molemmat naiset aikovat hyökätä Paula Radcliffen miesten joukossa Lontoossa vuonna 2003 juokseman ME:n 2.15.25 kimppuun miesjänisten avulla.

Naisosanottajissa on vielä kaksi juoksijaa, joiden maratonennätys on alle 2.20 ja he ovat Kenian kaksinkertainen Berliinin maratonin voittaja Gladys Cherono (2.19.25) ja Etiopian vuoden 2015 MM Mare Dibaba (2.19.52). Kuten aiemmin Dibaban kolmossiskosten jutussani 13.5.2017 kerroin, niin Mare Dibaba ei ole sukua Dibaban siskoksille.

Muista nimistä kannattaa nostaa esiin Kenian Brigid Kosgei (2.20.22), Etiopian Tadelech Bekele (2.21.54), Bahrainin Rose Chelimo (2.22.51) ja Kenian Vivian Cheruiyot (2.23.35).

Naisten maraton starttaa huomenaamulla klo 9.15 ja miesten maraton klo 10. Suomen aika on kaksi tuntia enemmän. Kisa näkyy tietääkseni Eurosportilta Suomessa ja luultavasti samalta kanavalta myös täällä Thaimaassa. Nyt kannattaa katsoa, sillä luultavasti miesten ME kaatuu ja naisissakin siihen on mahdollisuuksia. Kun Bostonissa juostiin vajaa viikko sitten arktisissa olosuhteissa, niin nyt Lontooseen on luvattu todella kuumaa. Toivottavasti kuumuus ei kaada ME-yrityksiä ja afrikkalaiset juoksijat ovat kyllä tottuneet lämpimiin säihin. Huomenna se nähdään.