perjantai 14. heinäkuuta 2017

Urheiluareenoita

Soini Nikkisen kaari

Ajellessani autolla ympäri Suomea minulla on tapana aina uuden paikkakunnan ilmestyessä miettiä liittyykö tähän kuntaan joku tunnettu henkilö, joko politiikan, tieteen, taiteen tai urheilun saralta. Jos liittyy niin olen pyrkinyt katsastamaan museon, patsaan tai muun kyseiseen henkilöön liittyvän kohteen. Ajaessani nyt 24-tietä Padasjoelta pohjoiseen lähestyin Kuhmoista ja aivoissani alkoi raksuttamaan että jotain suurta liittyy Kuhmoisten urheilukenttään. En saanut asiaa päähäni, joten päätin tarkistaa paikan. Ja tullessani kentälle vastaus näkyi kadun nimessä: Soini Nikkisen kaari.

Soini Nikkinen (1923-2012)
Kuva: fi.wikipedia.org

Urheilun ystävät tietävät heti välittömästi mistä on kysymys. Soini Nikkinen heitti nimittäin keihään ME:n 83.56 kesäkuun 24. päivä vuonna 1956 juuri Kuhmoisten urheilukentällä. Huolimatta siitä että Nikkinen oli vuosikausia maailman parhaita keihäänheittäjiä, niin hän voitti urallaan vain yhden arvokisamitalin eli pronssin vuoden 1954 EM-kisoista Bernistä. ME-heitto oli Kiuruveden Teräksen kasvatin uran kohokohta ja tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen aikaan, sillä vain kuusi päivää myöhemmin muuan Janusz Sidlo heitti Milanossa kymmenen senttiä pitemmälle ja otti ME:n vuorostaan nimiinsä. Tämän oikeaan aikaan tehdyn urotyön voittaa vain juuri 60 vuotta täyttänyt Olavi-trion jytky Turussa heinäkuun 11.päivä 1957, kun Olavi Salsola ja Olavi Salonen saivat 1500 metrin ME:n nimiinsä tuloksella 3.40,2. Trion kolmas jäsen Olavi Vuorisalo hävisi vain kymmenesosasekunnin ja alitti hänkin entisen ME:n. Mutta ME-ilo oli lyhytaikainen kun Stanislav Jungwirth rikkoi sen runsaalla kahdella sekunnilla vain vuorokautta myöhemmin.

Kaipolan urheilukenttä

Kuhmoisten jälkeen ajoin Jämsään, jossa pysähdyin pitempään. Olen aiemmin katsastanut vain Jämsän keskustan, mutta nyt minulla oli aikomus piipahtaa myös Kaipolassa ja Jämsänkoskella, jotka sijaitsevat aivan Jämsän kyljessä. Kaipolassa minua veti puoleensa itse asia eli kestävyysjuoksu, sillä paikkakunnalla on toiminut ns. Kaipolan talli. Urheiluseura Kaipolan Vireen yhteydessä toiminut talli hallitsi suomalaista kestävyysjuoksua 1950-luvulta aina 1970-luvulle ja siihen on kuulunut neljä ME-miestä, nimittäin yllä mainittu Olavi Salonen, esteiden ME-mies Jouko Kuha, 25000 metrin ME-mies Seppo Nikkari ja 25 kilometrin ME-mies Mikko Ala-Leppilampi. Muita kovia tallin menijöitä olivat 5000 metrin SE-mies Matti Huttunen, 10 000 metrin SE-mies Erkki Rantala ja esteiden SE-mies Esko Siren.

Kaipolan Vire perustettiin alunperin Yhtyneiden Paperitehtaiden (nyk. UPM) työntekijöiden vapaa-ajan toimintaa varten ja firma mahdollisti taloudellisena tukijana laadukkaan juoksijajoukon kasaamiseen yhteen talliin. Nykyisin toimintaa kutsuttaisiin sponsoroinniksi. Pääsponsorina toimi Yhtyneiden paperitehtaiden silloinen toimitusjohtaja, vuorineuvos Juuso Walden. Kestävyysjuoksun ohella tuettavia urheilumuotoja olivat mm. hiihto, soutu ja jalkapallo (Valkeakoskella). Kuvan tehtaan kenttä on nykyisin vaatimattomassa kunnossa, kun urheilupalvelut hoidetaan Jämsässä. Se kuvaa hyvin kestävyysjuoksun nykytilaa Suomessa. Muisto vain jää ja sekin vanhemmille henkilöille, joilla on joko kokemusta tai tietämystä Suomen kestävyysjuoksun suuruuden ajoista. Tapasin kenttää etsiessä kaksi koulupoikaa, joilta kysyin Kaipolan tallista ja sen kuuluisista ME-juoksijoista. He eivät tienneet moisia urheilijoita olevan. Olisi pitänyt kysyä Kimi Räikkösestä tai Valtteri Bottaksesta...

Jukka Virtasen pallokenttä

Kaipolan jälkeen oli vuorossa Jämsänkoski, jossa en ollut aiemmin käynyt. Toinen kimmoke vierailla paikkakunnalla oli tieto siitä että se on monitoimimies Jukka Virtasen kotipaikka. Muistin hyvin että lähes tasan vuosi sitten Jukka Virtanen sai kunnianosoituksen kotikylältään 83-vuotispäivänä, kun paikkakunnan pallokenttä nimettiin Jukka Virtasen pallokentäksi. Se oli tunteikas hetki Virtaselle, sillä hänet tunnetaan muiden toimien lisäksi innokkaana urheilumiehenä ja jalkapallofanina. Tapahtumasta on tässä mielenkiintoinen IS:n juttu. Pitihän minunkin käydä kenttä näkemässä ja kokemassa. Valitettavasti olin paikalla noin kaksi viikkoa liian aikaisin, sillä heinäkuun lopulla olisi ollut Jämsänkosken kesäpäivät ja Jukka Virtasen 84-vuotissynttärit. Kentällä pelataan tuolloin entiseen malliin.

Tällaista sitä kokee ja näkee, kun pitää matkustaessa silmät ja korvat auki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti