sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Lissabonin juoksulenkki

Ylikulkusilta

Aiemmin on jo tullut mainittua että juoksen treenauslenkkini Monsanton metsäpuiston liepeillä Lissabonissa. Monsanto on suuri, lähes 1000 hehtaarin alue, jossa voi juosta, kävellä, pyöräillä tai harrastaa muita liikunta-aktiviteetteja. Syksyllä tein siellä lenkin lähes päivittäin, mutta loppuvuoden väsymystila pakotti yli kuukauden mittaiseen juoksutaukoon. Vuoden alusta lähtien olen palannut juoksun pariin, mutta varovaisesti aloittaen. Tänään otin lenkille mukaan kännykän, jolla nappasin muutaman valokuvan matkan varrelta.

Lähden kämpiltäni Benfican jalkapallostadionin viereltä alas kohti Monsantoa. Alkumatka on hidasta juoksua, jonka useat liikennevalot pysäyttävät. Runsaan kilometrin jälkeen tullaan kuvan ylikulkusillalle, joka täytyy ylittää päästäkseen puistoon. Ylikulkusilta ylittää sekä Lissabon - Sintra - rautatien että sen vierellä kulkevan leveän valtatien. Turvallisuuden vuoksi se on välttämätön yhdystie kytkemään kantakaupunki metsäpuistoon.

Nousua

Ylikulkusillan jälkeen täytyy juosta vielä hetken kadun laitaa, kunnes tullaan Monsanton liepeille johtavalle tielle. Sen alkupäässä on parkkipaikka lukuisille autoille. Syksyllä paikka oli täynnä varsinkin viikonloppuisin, kun kaupungissa asuvat perheet saapuivat lapsineen puistoon viettämään retkipäivää eväineen. He valloittivat puistoteiden varsilla olevat ulkopöydät.

Heti parkkipaikan jälkeen alkaa nousu ylemmäs puistoa. Kuva on tästä ylämäestä, joka on jyrkin meikäläisen kolmen kilometrin lenkillä. Nousu loppuu yllä olevaan WC-rakennukseen, joka on tullut tutuksi monet kerrat. Nousun jälkeen matka jatkuu tasaisena alaspäin aina kääntösilmukkaan asti, josta alkaa toinen loivempi nousu mäen huipulle. Tänään ketään toista juoksijaa tai pyöräilijää ei tullut vastaan, mutta syksyllä heitä oli useampia. Ehkä muutkin kuntoilijat pitävät jonkinlaista talvitaukoa ja ilmestyvät baanalle taas keväällä ilmojen lämmittyä.

Seinäkiipeilyä

Mutta tullessani puoliväliin lenkkiäni näin aktiviteettikentällä muutamia innokkaita seinäkiipeilijöitä. Tällä kentällä on yleensä aina kiipeilijöitä tai sitten koripallon pelaajia, joille on oma tilansa. Kantakaupungin pienemmissä puistoissa koripallo on yksi suosituimmista pelimuodoista ja sitä harrastetaan paljon.

Vähitellen lenkki palaa lähtöpisteeseen Monsanton laitaan ja reitille tulee pituutta noin kolme kilometriä. Syksyllä kiersin reitin kahdesta neljään kertaan, jolloin matkaksi tuli 9-15 kilometriä, kun myös edestakainen matka kämpiltä Monsantoon on samat kolme kilometriä. Nyt olen aloittanut varovasti niin että tänäänkin matkaksi tuli vain 7 kilometriä. Vaikeaa se on edelleen, en tiedä helpottaako juoksu vielä jossain vaiheessa vai onko tämä sitä paljon puhuttua vanhuutta.

Kisoja en ole uskaltanut edes katsoa ja ainakin tammikuu menee vielä ilman niitä, vaikka Madeiralla olisi ollut juoksukisa viikon päästä sunnuntaina. En ole käynyt Madeiralla, joten siinä mielessä sinne olisi ollut mukava matkustaa. Katsotaan, josko matkustan myöhemmin Madeiralle tai Kap Verdelle.

Näillä mennään hitaasti kiiruhtaen.


                                           Loivaa ylämäkeä kuin itse elämä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti