perjantai 24. kesäkuuta 2016

Oikea jalka poissa pelistä

Viimeisen Halkian kisan jälkeen yritin vielä juosta treenejä muutaman päivän, mutta sitten minun piti laittaa stoppi ja aloitin viikon pituisen täyslevon eli en ottanut yhtäkään juoksuaskelta. Tänään sitten yritin paluuta juoksun pariin, mutta jo parin kilometrin köpöttely sai minut vakuuttuneeksi siitä, että oikea jalka ja tarkemmin takareisi ei ole parantunut lainkaan. Laitoin kävelyksi ja nyt näyttää siltä että tulevat lenkit tulevat olemaan vaahtopääkävelyä eli tulen näin kunnioittamaan vanhoja kunniakkaita juoksuperinteitämme. Pikkutakin ja juhlakengät vaihdan kuitenkin verryttelyasuun ja lenkkikenkiin. Vaahtopääkävelytermin isä Tahko Pihkala kävelee patsastellen alla.

Tahko Pihkala
Kuva: kolumbus.fi/hannu.j.asikainen

Tämä tulee muuttamaan radikaalisti tulevia ohjelmiani ja harjoittelua. Kisat saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen. Tilanne ei ole minulle aivan uusi, sillä näin on käynyt aikaisemminkin. Pahin juoksutauko sattui 1990-luvun taitteeseen kun runsas ja yksipuolinen harjoittelu jumitti selän ja koko miehen. Kesti vajaan vuoden ennen kuin pystyin jälleen kisaamaan, silloinkin puolikuntoisena.

Seuraava suurempi juoksuongelma tuli vuonna 1998, kun juosten tehdyt talviset työmatkat liukkailla teillä tulehduttivat polven pitkään lepojaksoon. Siitäkin pääsin vähitellen yli, mutta aikaa ja hermoja se vaati. Siitä lähtien olen pystynyt juoksemaan ilman ongelmia lähes 20 vuoden ajan, joten tyytyväinen täytyy olla. Tilannetta on helpottanut se että vuodesta 2005 lähtien olen viettänyt talvet lämpimissä olosuhteissa Thaimaassa. Se on varmasti estänyt liukkaudesta aiheutuvia jalkojen rasitus- ja tulehdusongelmia.

Mutta nyt ollaan taas tässä, jalkavammojen pysäyttämänä Thaimaassa vietetystä talvesta huolimatta. Vaahtopääkävelyn lisäksi ohjelmaan täytyy ottaa jalkojen venytyksiä ja muita lihasharjoitteita. Uinti olisi myös hyvä korvaava harjoitus, jos vain uimahalliin eksyy ja järvivedet antavat myöten. Joka tapauksessa uusin ohjelmin mennään tästä eteenpäin ja toivottavasti vielä pystyn juoksemaankin ilman kipua. Sekin olisi jo saavutus.

Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti