Tämä päivä kuluikin viime sunnuntaisen ryöstön työllistämänä. On se kumma kuinka paljon rikolliset aiheuttavat työtä, vaivaa ja harmia ryöstön uhreille rahan ja tavaran menettämisen lisäksi. Aloitimme poliisiasiat jo heti tapahtuman jälkeen sunnuntaina, mutta emme saaneet asiaa eteenpäin Callosa de Segurassa, emmekä kahdella poliisilaitoksella Torreviejassa. Ensimmäinen poliisitukikohta ei käsitellyt paperiasioita ja toisessa paikassa ei ollut englanninkielistä poliisia paikalla. Asia siis siirtyi eteenpäin. Manana.
Jukka kävi kokeilemassa yksin onnea eilen tiistaina, mutta silloinkaan englanninkielistä poliisia tai virkailijaa ei ollut paikalla, osittain varmaan juhlapyhän takia. Pyydettiin tulemaan huomenna eli tänään ja mehän menimme, Jukka, Olli ja minä. Odottelimme siinä hetken, kunnes tulkkimme, englantia osaava venäläisnainen saapui. Hän kartoitti ensin tapahtumat, kirjasi ne ylös ja välitti espanjalaiselle poliisivirkailijalle, joka rupesi sen pohjalta väsäämään poliisiraporttia tapahtumasta. Onneksi meillä oli espanjaakin osaava Jukka mukana, joka varmisti sen että asia saatiin paperille. Poliisille ei näet riittänyt ylimalkaiset tiedot, vaan hän kyseli lukuisia tarkennuksia varastettuihin tavaroihin ja vaatipa hän meiltä kaikilta isän ja äidin nimetkin. Perhe on Välimeren maissa tärkeä ja se heijastuu kaikkeen, jopa poliisiraporttiin.
Vajaa neljättä tuntia siinä meni, mutta nyt meillä on kaikilla poliisiraportti sunnuntain Callosa de Seguran ryöstöstä - espanjaksi. Siinä saa raportin jatkokäsittelijät sitä huuli pyöreänä ihmetellä. Poliisilaitokselta menin sitten lähimpään avainliikkeeseen kopioimaan asuntoni avaimet, jotka menivät ryöstön yhteydessä. Jukka ja Olli olivat tehneet tämän homman jo aikaisemmin. Sainkin kopiot aika nopeasti ja menin kämpilleni testaamaan avaimia. Ulko-oven ja asuntoni varmuuslukon avaimet toimivat hyvin, mutta asunnon suuri pääavain ei edes mahtunut sisään avainpesään. Ei muuta kuin takaisin liikkeeseen ja reklamaatio asiasta. Kaksi miestä ihmetteli asiaa ja lopulta he tekivät uuden kopion epäonnistuneesta avaimesta.
Palasin asunnolleni ja menin siitä asuntoni ovelle. Testasin uudelleen tehtyä avainta ja nyt se sopi jos mahdollista vielä huonommin avainpesään. Se ei uponnut edes huulille. Aloin jo hieman ärtyä mutta ei auttanut muu kuin palata jälleen tunareiden juttusille. Miehet ihmettelivät kovasti asiaa, panivat syyksi avaimen, sanoivat sitä erikoisavaimeksi. Kolmaskin mies tuli pällistelemään ongelmaa ja ottikin sen omakseen. Pitkään asiaa puntaroituaan hän otti uuden avaimen pohjan ja alkoi painaa siihen tarvittavaa uurnitusta. Saatuaan työnsä valmiiksi hän antoi sen minulle hymyssäsuin.
Päästyäni taas kotiovelleni asetin kolmannen kopion lukkoon sydän pamppaillen. Nyt huomasin että avain ainakin menee sisälle, joskin hyvin vaivalloisesti. Työnsin sen kokonaan sisälle lievää voimaa käyttäen ja heiluttelin sitä edestakaisin. Lopulta käänsin avainta ja se toimi, ovi avautui. Huokasin helpotuksesta ja tyydyin lopputulokseen.
Lähes koko päivä siinä taas meni, mutta asiat menivät eteenpäin. Homman jälkeen seurasi päivän paras anti, 21 kilometrin kevyt aerobinen juoksulenkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti