Saavuimme ajoissa Callosa de Seguraan kahdella autolla ja juoksuun osallistui seitsemän caffilaista: Mikko, Olli, Jukka, Kimmo, Retu, Petri ja minä. Kaikilla oli sama matka, Olli, Jukka, Kimmo, Retu ja minä juoksimme veterano C:ssä ja Mikko ja Petri veterano B:ssä. Numeroiden haku ja verryttely menivät rutiinilla ja ei muuta kuin baanalle.
Pääsin hyviin asemiin kärkijuoksijoiden taakse ja lähdin siitä reippaasti liikkeelle. Ihmettelin alkumatkasta kun en nähnyt muita caffilaisia, mutta sitten noin kilometrin kohdalla Ollin ja Kimmon muodostama juna meni ohitse pillit viheltäen. Yritin aluksi lyöttäytyä jonon jatkoksi, mutta huomasin pian vauhdin aivan liian kovaksi ja annoin miesten häipyä horisonttiin. Pyrin juoksemaan rennosti ja niin tasaisesti kuin mahdollista.
Ensimmäinen lenkki täyttyi ja voimiakin tuntui piisaavan, vaikka vauhti väkisin hiipui hieman. Otin juottoasemalta vesipullon ja siemaisin siitä muutaman hörpyn, ennen kuin heitin loput menemään. Tultaessa mutkaan, joka teki U-käännöksen, näin että Jukka ei ollut kaukana ja Retukin aivan lähituntumassa. Panin nyt viimeiset voimanrippeet peliin ja yrittelin kehitellä kirin tapaista. Se onnistuikin kohtuullisesti ja saavuin maaliin ajassa 32.53.
Maalin jälkeen oli ruhtinaallisen hyvä tarjoilu: rusinoita, hedelmiä, sämpyläleipiä, pizzapaloja, chipsejä ja olutta. Hyvä siinä oli palautua juoksun rasituksista. Saatuamme tankattua kävelimme autoille. Siellä odottikin todellinen jymypaukku ja negatiivinen sellainen, Mikon pakettiauto, jossa minunkin varusteeni olivat, oli joutunut ryöstön kohteeksi. Metsän puoleinen kuskin ikkuna oli rikottu ja autosta viety kaikki varusteemme. Minulta meni reppu, jossa hiukan käteistä, kännykkä, kolme juoksupaitaa ja -pusero, juoksutrikoot, kengät, sukat, pyyhe, silmälasit, aurinkolasit sekä asunnon avaimet. Myös muilta Mikon autossa olleilta meni tavaraa ja rahaa samalla tavalla. Toinen automme, joka oli aivan vieressä, oli säästynyt varkaiden iskulta.
Ryöstöstä huolimatta palasimme kisapaikalle tarkastamaan tuloksia ja odottelemaan palkintojen jakoa Mikkoa lukuunottamatta, joka jäi odottelemaan poliisia ja vartioimaan ilman sivulasia olevaa autoa. Tulosliuskat olivat iloista luettavaa, olimme saavuttaneet veterano C:ssä neloisvoiton ja Retu oli heti sitten kuudentena. Kimmo voitti, Olli toinen, minä kolmas, Jukka neljäs, vaikea panna paremmaksi. Palkintopallille oli mukava nousta, ja kyllähän me tuulettelimmekin. Mikko ja Petri parantelivat myös vauhtejaan omassa sarjassaan.
Siitä sitten palailimme pikku hiljaa Torreviejaan etsiskeltyämme hetken tavaroitamme lähimaastosta, josko rosvot olisivat niitä sinne heittäneet. Se oli turha toive. Poliisiasiat jatkuvat myöhemmin täällä Torreviejassa, kun Callosa de Seguran poliisi tyytyi yleissilmäykseen ja osoitti tekemään ilmoitukset suuremmissa maalikylissä.
Tulokset.
Valokuvat otti Reijo "Retu" Honkanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti