Sain kuin sainkin ilmoittauduttua Run For Kids- tapahtumaan Lumpini Parkiin, Bangkokiin. Eilen matkustimme tutun tukiryhmään kuuluvan pariskunnan kanssa kisapaikalle. Normaalisti olen käyttänyt matkustukseen Pohjois-Pattayalta lähtevää Ekamain bussia ja sieltä sitten SkyTrainia. Nyt kokeilimme toista vaihtoehtoa ja hyppäsimme asuinpaikkamme vierestä lähtevään Suvarnabumin bussiin. Sieltä nousimme lentokenttäjunaan ja vaihdoimme Makkasan/Petchaburi - asemalla MRT metroon, jolla pääsimme suoraan Lumpini-puistoon. Jälkimmäinen vaihtoehto osoittautui hyväksi, koska sillä säästyy Pattayan sisäiset taksiajelut välillä Jomtien - Pohjois- Pattaya.
Lauantaina menimme metrosta suoraan Lumpini- puistoon noutamaan juoksupakettini. Maksetut kuitit ja sähköpostissa saatu tulostettu vahvistus takasivat sen että sain käteeni ongelmitta juoksunumeron ja Run For Kids- paidan. Sitten oli aika varata majoitus, joka oli minulle tuttu monilta juoksukerroilta. Vaatimaton Eve Guest House palveli hyvin tähän tarkoitukseen, koska se on edullinen ja sijaitsee lähellä puistoa.
Heräsin aamulla jo kello 3.30, jotta ehtisin ajoissa kisapaikalle. Jouduin odottamaan jonkin aikaa puiston porttien avautumista klo 4.30. Minulla oli sitten tunti aikaa valmistautua juoksuun, jonka startti ammuttiin klo 5.30. Valitsin 3 kilometrin ja 10,5 kilometrin kisavaihtoehdoista pidemmän. Reitti kiersi suurimmaksi osaksi puiston ulkopuolella läheisillä kaduilla ja viimeiset runsaat kaksi kilometriä kierteli puiston asfalttiteitä. Loppumatkasta huomasin että 10 kilometrin merkin jälkeen matkaa tuli vielä noin kilometri, joten lopulliseksi matkaksi arvelisin 11 kilometriä.
Juoksu oli jälleen kankeaa, varsinkin alussa. Niinpä 50 minuutin ilmapallojuoksijat karkasivat horisonttiin, vaikka yritin pinnistellä heidän mukana. Loppumatka oli tuttuun tapaan sulavampaa juoksua, mutta siitä huolimatta maalikello näytti aikaa 53.35 ylittäessäni maaliviivan. 11 kilometrin matka huomioiden kilometriajaksi tuli hieman vajaa viisi minuuttia, kuten Singaporen juoksussa. Kunto näyttäisi siis olevan vakaata, mutta heikonlaista.
Minulla oli nyt jopa oma M60+ sarja, mutta en päässyt siinä viiden palkittavan joukkoon. Loppusijoitus jää siten arvoitukseksi, kun virallista sähköajanottoa ei ollut. Virallisia tuloksiakaan ei luultavasti tule nettiin, joten en tiedä kuinka paljon jäin esimerkiksi viidennestä juoksijasta. Toivottavasti en liian monta minuuttia.
Juoksijoita oli paikalla varmasti tuhansia, joten nämä Thaimaan juoksut kiinnostavat todella paikallisia. En nähnyt kisassa montakaan farangia eli ulkomaalaista, joten ilmoittautumisrutiinit ovat vaikeuttaneet muitakin ei-thaimaalaisia kuin minua. Siinä mielessä täytyy olla tyytyväinen kun pääsee edes osallistumaan näihin Thaimaan juoksuihin. On helppoa olla Pierre de Coubertinin linjoilla tässä asiassa, kun kuntokin tukee filosofiaa: tärkeintä ei ole voitto vaan jalo kilpa.
Olen onnistunut ilmoittautumaan toiseenkin thaijuoksuun ja kolmaskin on tähtäimessä. Mutta kirjoitan niistä myöhemmin oman jutun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti