Recycle Runin maalialue
Eilen avasin Thaimaan juoksukisat suunnitelman mukaisesti Suan Rot Fai- puistossa, Bangkokissa. Kyseessä oli Recycle Run ja matkoja 5,4 ja 10,7 km:lle yleisissä sarjoissa sekä miehille että naisille. Olen juossut Bangkokissa lukuisia kertoja sekä Lumpini Parkissa että Rama IX Parkissa, mutta kävin Suan Rot Fai- puistossa nyt ensimmäistä kertaa.
Menin perjantaina bussilla Bangkokista Ekamai- bussiasemalle ja sieltä Skytrainillä Mochit- asemalle, joka on BTS-linjan päätepysäkki. Kävelin siitä Chatuchak-puistoon, josta pääsi tiedustelujen jälkeen helposti viereiseen Suan Rot Fai-puistoon. Juoksunjärjestäjätkin olivat lupausten mukaisesti paikalla ja pääsin maksamaan juoksuni. Sain vain numerolapun ja ajattelin että edullinen 250 bahtin maksu kattaa vain sen. Seuraavana päivänä oli itse juoksutapahtuma, joka todisti sen että juoksu oli sananmukaisesti kierrätysjuoksu, sillä juoksun jälkeen tuli ruoan ja juomien lisäksi kierrätystavaraa: juoksumitali ja juoksupaita. Nopeimmat saivat vielä kierrätyspokaalit. Tämä kierrätystavara oli ilmeisesti tullut juoksunjärjestäjien ylijäämävarastoista, koska se oli aiemmista tämän vuoden Thaimaan juoksuista. Idea oli siten sama kuin aiemmin juoksemallani Pitak-Saipinin Minimaratonilla, josta kerroin etusivun tarinassa "Allah ja Batman". Erona oli vain se että mitalit ja pokaalit tulivat silloin juoksijapariskunnalta Pitak-Saipin.
Recycle Runin maalissa
Juoksumaksun jälkeen seuraava tehtävä oli löytää majoitus seuraavaksi yöksi. Kiertelin puiston vilkkaampaa puolta ja ajattelin että majoituspaikka löytyisi helpommin sieltä. Olin väärässä sillä pitkän kierroksen ja ruokailun jälkeen minulla ei ollut tietoa hotellista. Löysin kyllä yhden suuren hotellin, mutta yllätyksekseni se oli täynnä. Toinenkin uusi ja iso hotelli löytyi, mutta sen hinnat 2000-3000 bahtia huoneesta kuullostivat korkeilta muutaman tunnin unesta.
Niinpä palailin takaisin juoksupaikalle ja ajatuksissa kävi sama idea kuin alkuvuoden Rayongin juoksussa, nukkuisin tai torkkuisin muutaman tunnin ulkona puiston laidalla. Itikat hyökkäsivät myös päälle, joten uskoni helposta yöstä alkoi horjua. Onneksi paikalle tuli kaksi thaimiestä autolla ja heti alkoivat ihmettelemään, miksi nuokuin siellä keskellä yötä. Kerroin juoksusta ja majoitusongelmista, jolloin he alkoivat kertoa lähettyvillä olevasta halvasta ja hyvästä hotellista. En oikein ymmärtänyt suunnista, niin monta mutkaa kädet tekivät heiluessaan. Onneksi he lupautuivat ajamaan minut hotellin lähettyville, joka olisi alle kahden kilometrin päässä. Suunta oli se hiljaisempi puiston puoli, jossa en ollut käynyt.
Juoksijoita ravitsemassa itseään
Hotelliin päästyä ratkaisu osoittautui oivaksi, sillä hinta oli vain 350 bahtia ja huoneessa tarvittavat fasiliteetit: sänky, tuuletin ja vessa suihkuineen. Televisio oli jo plussaa. Hyvänä puolena asiassa on, että tulevilla reissuilla Suan Rot Faihin tiedän paikan jo ennestään. Nukkumaan pääsin kello puoli kahden jälkeen yöllä.
Aamuyöstä kello herätti minut kahden tunnin unen jälkeen ja kävelin siitä helposti takaisin juoksupaikalle, kun reitti oli tuttu. Porukkaa alkoi kerääntyä paikalle kiitettävästi, arviolta viitisensataa juoksijaa. Kympin juoksijat ammuttiin matkaan kello kuudelta ja meidät runsaan viiden kilometrin taivaltajat 15 minuuttia myöhemmin. Minulle juoksun alku oli tuttuun tapaan hidas ja jäykkä, mutta kun diesel-kone lämpeni siitä niin juoksin lopun mukavasti vauhtia parantaen. Jouduin puikkelehtimaan noin viiden metrin juoksubaanalla, sillä kaikki juoksijat kiersivät 2,6 kilometrin lenkkiä samanaikaisesti.
Juoksulogon edessä
Tullessani maaliin yritin katsoa sivussa olevaa kelloa saadakseni ajan itselleni. En ole käyttänyt pitkiin aikoihin kelloa juostessani ja olen näin järjestäjien armoilla. 5,4 kilometrin kellossa aika kyllä kävi, mutta sen digitaalisista numero-osista monet olivat pimeinä tai muuten epämääräisinä. Niinpä aikani jäi arvoitukseksi, mutta käteen tyrkättiin lappu kierrätystavaroita varten, joka osoitti minun olleen sijalla 12. Sain sillä jonkin värikkään thaikielisen juoksupaidan ja komean mitalin vuoden 2017 Ko Sametin puolimaratonilta. Hienoja pyttyjäkin olisi ollut saatavilla, mutta ne menivät nuoremmille ja nopeakinttuisimmille.
Juoksu oli avaukseksi ihan positiivinen kokemus ja tältä pohjalta jatketaan treenausta kohti seuraavaa viikonloppua, jolloin olisi vuorossa Rayongin maraton Ban Phessä. Sinne on vielä ilmoittautuminen ja juoksumaksu tekemättä, mutta kai se onnistuu huomenna tai viimeistään kisaa edeltävänä päivänä lauantaina.
Jos löydän Recycle Runin tulokset netistä, niin laitan ne tähän.
Juoksumaksun jälkeen seuraava tehtävä oli löytää majoitus seuraavaksi yöksi. Kiertelin puiston vilkkaampaa puolta ja ajattelin että majoituspaikka löytyisi helpommin sieltä. Olin väärässä sillä pitkän kierroksen ja ruokailun jälkeen minulla ei ollut tietoa hotellista. Löysin kyllä yhden suuren hotellin, mutta yllätyksekseni se oli täynnä. Toinenkin uusi ja iso hotelli löytyi, mutta sen hinnat 2000-3000 bahtia huoneesta kuullostivat korkeilta muutaman tunnin unesta.
Niinpä palailin takaisin juoksupaikalle ja ajatuksissa kävi sama idea kuin alkuvuoden Rayongin juoksussa, nukkuisin tai torkkuisin muutaman tunnin ulkona puiston laidalla. Itikat hyökkäsivät myös päälle, joten uskoni helposta yöstä alkoi horjua. Onneksi paikalle tuli kaksi thaimiestä autolla ja heti alkoivat ihmettelemään, miksi nuokuin siellä keskellä yötä. Kerroin juoksusta ja majoitusongelmista, jolloin he alkoivat kertoa lähettyvillä olevasta halvasta ja hyvästä hotellista. En oikein ymmärtänyt suunnista, niin monta mutkaa kädet tekivät heiluessaan. Onneksi he lupautuivat ajamaan minut hotellin lähettyville, joka olisi alle kahden kilometrin päässä. Suunta oli se hiljaisempi puiston puoli, jossa en ollut käynyt.
Hotelliin päästyä ratkaisu osoittautui oivaksi, sillä hinta oli vain 350 bahtia ja huoneessa tarvittavat fasiliteetit: sänky, tuuletin ja vessa suihkuineen. Televisio oli jo plussaa. Hyvänä puolena asiassa on, että tulevilla reissuilla Suan Rot Faihin tiedän paikan jo ennestään. Nukkumaan pääsin kello puoli kahden jälkeen yöllä.
Aamuyöstä kello herätti minut kahden tunnin unen jälkeen ja kävelin siitä helposti takaisin juoksupaikalle, kun reitti oli tuttu. Porukkaa alkoi kerääntyä paikalle kiitettävästi, arviolta viitisensataa juoksijaa. Kympin juoksijat ammuttiin matkaan kello kuudelta ja meidät runsaan viiden kilometrin taivaltajat 15 minuuttia myöhemmin. Minulle juoksun alku oli tuttuun tapaan hidas ja jäykkä, mutta kun diesel-kone lämpeni siitä niin juoksin lopun mukavasti vauhtia parantaen. Jouduin puikkelehtimaan noin viiden metrin juoksubaanalla, sillä kaikki juoksijat kiersivät 2,6 kilometrin lenkkiä samanaikaisesti.
Tullessani maaliin yritin katsoa sivussa olevaa kelloa saadakseni ajan itselleni. En ole käyttänyt pitkiin aikoihin kelloa juostessani ja olen näin järjestäjien armoilla. 5,4 kilometrin kellossa aika kyllä kävi, mutta sen digitaalisista numero-osista monet olivat pimeinä tai muuten epämääräisinä. Niinpä aikani jäi arvoitukseksi, mutta käteen tyrkättiin lappu kierrätystavaroita varten, joka osoitti minun olleen sijalla 12. Sain sillä jonkin värikkään thaikielisen juoksupaidan ja komean mitalin vuoden 2017 Ko Sametin puolimaratonilta. Hienoja pyttyjäkin olisi ollut saatavilla, mutta ne menivät nuoremmille ja nopeakinttuisimmille.
Juoksu oli avaukseksi ihan positiivinen kokemus ja tältä pohjalta jatketaan treenausta kohti seuraavaa viikonloppua, jolloin olisi vuorossa Rayongin maraton Ban Phessä. Sinne on vielä ilmoittautuminen ja juoksumaksu tekemättä, mutta kai se onnistuu huomenna tai viimeistään kisaa edeltävänä päivänä lauantaina.
Jos löydän Recycle Runin tulokset netistä, niin laitan ne tähän.
Onnittelut hyvästä juoksusta, ja etenkin tuon kaiken muun "oheistoiminnan" selvityksestä! Kovaa hommaa tää "huippu-urheilu" sielläkin suunnalla. T. Uuno Torresta.
VastaaPoistaKovaa on ja kuumaa. Mutta mukavaa seikkailua.
VastaaPoista