Viittaan otsikolla urheilijoihin, jotka ovat pärjänneet ja pärjäävät sekä hiihdossa että juoksussa. Luonnollisesti toinen lajeista on päälaji ja toinen päälajia tukeva sivulaji, jota käytetään täydentämään harjoittelua. Asia tuli mieleen, kun luin lukuisia juttuja norjalaisista hiihtäjistä, jotka enenevässä määrin ovat ottaneet juoksun kesäharjoitteluunsa rullasuksihiihdon ohessa. Luulen, että tämä on viisas valinta monipuolistaen ja tehostaen harjoittelua. Juosta voi radalla ja maastossa sekä hölkissä. Maastot ja hölkät ovat suositumpia ja lähempänä itse hiihtoa, mutta norjalaiset ovat rynnineet rohkeasti myös radalle. Syynä lienee tehojen maksimointi ja juoksun tarkkuus ja mitattavuus esimerkiksi testitarkoituksiin.
Mutta eivät suomalaisetkaan ole ulkona tästä kehityksestä. Viime vuonna osallistuin esimerkiksi Betset-hölkkään Kyyjärvellä, jonka voitti hiihdon maailmanmestari Matti Heikkinen. Ja on sitä ennenkin osattu: Helena Takalo saavutti kansallista menestystä sekä radalla että maastossa ja Juha Mieto juoksi maratonin aikaan 2.40 ja rapiat, mikä on kova saavutus suurikokoiselle hiihtäjälle. Miedon kova kilpakumppani ja Innsbruckin kultaviestijoukkueen ankkuri Arto Koivisto juoksi maratonin aikoinaan vieläkin kovempaa.
Lisää hiihtäjiemme juoksusaavutuksia: Harri Kirvesniemi juoksi radalla vitosen alle 14 minuuttia ja kympin alle 30 minuuttia. Millaisia aikoja Kirvesniemi olisikaan saavuttanut juoksuradalla, jos olisi sen ykköslajikseen ottanut. Mutta on yksi menestynyt suomalaishiihtäjä, joka on juossut kympin radalla vieläkin kovempaa kuin Harri, nimittäin Esko Lähtevänoja. Lahden 1978 MM-hopeamitalisti juoksi vuonna 1981 Oulussa ajan 29.45,6. Kova tulos sivulajijuoksijalle, tulos, jolla taisteltaisiin tänä vuonna Kalevan kisojen mitalisijoista.
Jos hiihtäjälle laitetaan vielä ase selkään, niin silloin ei voi ohittaa Hannu Postia. Tämä Helsingin olympiakisojen 10000 metrin neljäs mies saavutti MM-mitaleja ampumahiihdossa 1960-luvun alussa.
Oona Kettunen, Kuva: Lehtikuva
Mutta pelaa homma toisinkin päin; juoksijat osaavat myös hiihtää. Tämän päivän hyvä esimerkki on Oona Kettunen, joka osallistuu myös hiihtoon SM-tasolla. Myös Annemari Sandell-Hyvärinen viihtyy kilpasuksilla. Miehistä voisi mainita Tapio Kantasen, joka aktiivijuoksun jälkeen kilpaili menestyksellä hiihdossa veteraanisarjoissa.
Mainitut urheilijat ovat vain nopeasti mieleen tulleita esimerkkejä hiihdon ja juoksun symbioosista. Muitakin nimiä varmasti löytyy.
Lopuksi voisi mainita suomalaisen urheilijan, joka on menestynyt Hannu Postin tavoin kansainvälisesti sekä juoksussa että suksilla, nimittäin Jussi Kurikkala. Hän voitti lukuisia hiihdon MM-mitaleja ja sijoittui Lontoon 1948 kesäolympiakisojen maratonilla 13:nneksi. Valmistautuessaan Helsingin oltympiakisojen maratonille Kurikkala sairastui vatsasyöpään ja kuoli siihen vuonna 1951 vain 38-vuotiaana. Näin hän ei päässyt uhkaamaan Emil Zatopekin triplaa, mutta toteutuneista saavutuksistaan hän on saanut komean patsaan Kalajoelle, jonka on tehnyt Takalon patsaasta tuttu Antonio de Cudan.
Juokse tai suksi, aina tulee palkituksi.
Jussi Kurikkalan patsas, Kuva: Kaanu
Kirjoitin tämän jutun kirjastossa, tien päällä kun olen. Juttu jäi hieman vajaaksi, kun kirjastonhoitaja hätisteli valomerkillä.
VastaaPoistaLisäsin Arto Koiviston Miedon yhteyteen kun se sinne luontevasti kuuluu, vaikka täydellistä listaa hiihto-juoksu-urheilijoista ei ollutkaan tarkoitus tehdä. Juttuun tuli nyt lisäksi kaksi kuvaa.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista