Kesäkuun alusta on rakennettu uudelleen sairauksien pudottamaa kuntoa kotikunnassani Pyhäjärvellä. Maisemissa ja juoksureiteissä ei ole valittamista, kuten kuvista näkee. Mökki- ja hiekkateitä on ilo painella eteenpäin. Kahden viikon aikana harjoituskilometrejä on kertynyt noin 150. Painotus on ollut kevyissä lenkeissä ja kovat harjoitukset ovat vielä ajatuksen tasolla. Aikomus on pikkuhiljaa kiristää ja koventaa tahtia. Kuun loppupuoliskolla kuntoa voisi sitten testata juoksukisassa jossain päin Suomea.
TV:stä tuli juuri juoksunharrastajalle ja penkkiurheilijalle todellista herkkua, kun ohjelmassa oli Paavo Nurmi- dokumentti. Olen katsonut kyseisen ohjelman joskus ennenkin, mutta aina se vain jaksaa kiinnostaa. Nurmi oli asialleen omistautunut urheilija ja tulosta tuli ammattimaisesti.
Vanhuusajan haastattelut ovat paljastavia kun suuren urheilijan on katsottava sairauksia silmästä silmään. Kova fyysinen kunto ja luja tahtokaan ei riitä kun ajan hammas tekee työtään ja tautipeikko hiipii kehoon. Mutta viesti tulevalle urheilijapolvelle on selvä: ennen tehtiin töitä juoksun eteen, nyt juoksijat ovat pehmeämpiä.
Viesti taitaa päteä tänäkin päivänä, niin edustusjuoksijoillemme kuin meille juoksun harrastajille.
Ennen oli miehet rautaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti