Kuva: pixabay.com
Kesä alkaa olla paketissa, huomenna on virallisesti suven viimeinen päivä. Elokuu meni kyllä sateen merkeissä, kun lähes jokaisena päivänä tuli vettä. Nytkin sataa lähes kaatamalla, mutta huomiseksi on onneksi luvattu aurinkoa. Se kyllä kelpaa.
Juoksuharjoittelu on aloitettu vammojen jälkeen tosi rauhallisesti, osittain olympialaisten ja sateiden avittamana. Huomenna juoksen vielä yhden lenkin ja kuukauden saldoksi tulee ruhtinaalliset 130 kilometriä. Sillä määrällä ei pitkälle pötkitä, mutta siihen on tyytyminen. Ja siitä on hyvä kiristää tahtia ylöspäin kohti normaalimpaa harjoitustasoa.
Kuva: lahdenahkera.fi
Ensi viikonloppuna on sitten perinteinen Suomi-Ruotsi-maaottelu, joka pidetään tällä kertaa poikkeuksellisesti Tampereen Ratinan stadionilla Helsingin Olympiastadionin remontin takia. Katselin tuossa Suomen joukkuetta ja olen vähän huolissani. Paljon poissaoloja ja vähän yllättäviäkin.
Kestävyysjuoksupuolelta ehkä masentavin uutinen on Arttu Vattulaisen puuttuminen joukkueesta. Myös Henri Manninen, Topi Raitanen ja Tuomas Jokinen ovat poissa miesten puolelta. Niinpä Martti Siikaluoma pääsee urakoimaan sekä 5000 että 10 000 metrillä.
Naisista jo tutut toipilaat Alisa Vainio, Johanna Peiponen ja Oona Kettunen ovat edelleen poissa. Minna Lammisen nimeäkään ei näy osanottajalistalta. Iloinen uutinen on Janica Mäkelän paluu runsaan vuoden poissaolon jälkeen. Kalevan kisoista tuli jo viides sija kympiltä. Naisten urakoija on Camilla Richardsson, joka osallistuu Siikaluoman tavoin sekä 5000 että 10 000 metrille.
Naisilla on mahdollisuuksia uusia viimevuotinen voitto, mutta miesten maaottelu menee kyllä jälleen Ruotsiin. Toivottavasti olen kuitenkin väärässä. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.
Janica Mäkelä, Kuva: aamulehti.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti