maanantai 18. heinäkuuta 2016

Matka jatkuu

Rautalammen kirkko

Keski-Suomessa tuli oleskeltua viikon verran. Saaliina oli useita sankkoja mustikkaa, vaikka päivittäinen sade yritti estää marjastusta. Onneksi sade oli kuurottaista ja metsään pääsi yhtä päivää lukuunottamatta joka päivä.

Lauantaina suuntasin auton keulan kohti Pyhäjärveä. Valitsin reitin niin että matkan varrelle sattui kaksi uutta kuntaa, joissa en ole aikaisemmin vieraillut. Nämä kunnat ovat Rautalampi ja Vesanto. Näin olen tehnyt aiemminkin riippumatta siitä onko juoksukisoja lähettyvillä. Tietenkin reitille osunut juoksukilpailu on aina kruunannut reissun. Nyt tätä kiihoketta ei ollut kun toinen jalka on juoksukelvoton.

Kansanrunoilijat ja muusa

Juoksun ohella reissaamiseeni liittyy aina paikallisen kulttuurin ja tapahtumien bongausta sekä Suomessa että maailmalla. Kirkot ovat tietenkin kuntien näkyvin kohde ja ensimmäinen kuvani esittää Rautalammen kirkkoa. Sen on rakentanut M.Tolpo vuonna 1844 eli Venäjän keisari Nikolai I:n aikaan. Ehkä kirkot ja niiden rakentajat kiinnostavat minua, koska sukuuni kuuluu kirkonrakentaja Samuli Tuoriniemi.

Toinen Rautalammen kuva esittää Irma Mattilan toteuttamaa patsasta "Kansanrunoilijat ja muusa". Patsaan kansanrunoilijat ovat: Paavo Korhonen (1775-1840), Pentti Lyytinen (1783-1871), Juhana Ihalainen (1798-1856), Anna-Reetta Korhonen (1809-1893) ja Albert Kukkonen (1835-1918). Tämäkin kohde liippaa sukuani, sillä Elias Tuoriniemi (1772-1840) oli tunnettu kansanrunoilija.

Vesannon infotaulu

Rautalammelta matka jatkui Vesannolle. Valitettavasti kunnan matkailukohteet jäivät vähemmälle tarkastelulle sateen ja kiireisen aikataulun takia. Kuvan infotaulun takana häämöttävä paikallinen urheilukenttä piti kuitenkin katsastaa, sen verran urheilua pitää harrastaa loukkaantumisista huolimatta.

Vesannolta reitti kulki vielä ennen Pyhäjärveä Keiteleelle, ennestään tutulle paikkakunnalle. Keiteleellä sijaitsee yksi Suomen moderneimmista sahoista, nimittäin Keitele Groupiin kuuluva Keitele Timber Oy. Ajelin sen ohitse, sillä sen tarkempaan tutustumiseen ei ollut aikaa, vaikka tällaiset kohteet kiinnostavat entistä Salmen Sahan ja Pateniemen Sahan kesätyöntekijää. En tiedä johtuuko minusta, mutta nyt näitä vanhoja perinteisiä sahoja ei ole enää olemassa.

Pyhäjärvellä tuli vietettyä pari päivää tutulla mökillä kalastuksen ja auton virittämisen merkeissä. Kohta monia vuosia palvellut Ranskan kiitäjä joutuu tarkastajan ankaraan syyniin. Tunne on vähän sama kuin sillä vanhalla isännällä, joka vie vaimoaan gynegologille. Vieläkö saa ajella?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Matka jatkuu. Pysykää perässä.      

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti