Songkran

Eilen oli Songkran-päivä Pattayalla ja minulla se alkoi sairaalareissulla. Vesikauhurokotuksen kolmas piikki oli Memorialissa ja lähdin sinne jo varhain ennen aamukahdeksaa vesijuhlan takia. Piikin jälkeen kävelin Central Roadia Beach Roadille ja tapasin kuvan poliisiherrat. He olivat kokoontuneet runsain joukoin omaan tapahtumaansa, jossa ilmeisesti suunniteltiin päivän juhlinnan valvontaa.

Kävelin pitkin Beach Roadia, joka oli ihmeen rauhallinen. Vettä ei vielä heitetty ja kansaa alkoi vasta kerääntyä paikalle. Seurasin tapahtumia hetken olutta maistellen, ennen kuin palasin Jomtienille. Sielläkin porukka alkoi vasta lämmitellä juhlaviritystä, joka repesi ylimmilleen puolen päivän paikkeilla. Lähdin itsekin Viewtalay 1:n bunkkerista ja ajauduin virran mukana alas Tapprayaa kohti Jomtienin rantaa. Matkalla otin toisen kuvan vaahtokylvyistä nauttivista kansalaisista.

Matka jatkui hitaasti alaspäin märkänä kuin uitettu koira kun vettä kaadettiin niskaan ja kasvot värjättiin harmaaseen jauheeseen. Se kuuluu juhlan luonteeseen ja olen tottunut siihen vuosien myötä. Tuttujani oli Country Road- baarissa lähellä Jomtienin rantaa ja siellä juhlat jatkuivat. Meno oli niin riehakasta, että vesitaistelu ei rajoittunut ainoastaan kadulle, vaan myös avobaarissaistuja sai varautua kylmään vesisuihkuun - varoittamatta. Baarinomistajat sallivat tämän leikin, sillä asiakkaita on tupa täynnä. Olen huomannut, että 30-50- vuotiaat farangit eli ulkomaalaismiehet ovat innokkaimpia vedenheittäjiä, ehkä he palautuvat näissä teoissa nostalgisiin polvihousuvuosiinsa. Minulla nämä lapsuusvuodet ovat auttamattomasti takana ja tyydyn kiltisti "uhrin" rooliin.

Tänään oli sitten odotettu paluu sorvin ääreen, kun ohjelmassa oli 12 kilometrin kevyt juoksulenkki. Kyllä huomasi, että lepo oli tehnyt hyvää kropalle ja että sisäinen herra halusi suorastaan laukalle pitkän kiduttavan odotuksen jälkeen.