Arttu Vattulainen
Kuva: gamla.hbl.fi
Onnistuneet Paavo Nurmi Games- kisat käytiin eilen Turussa. Hieno aurinkoinen sää suosi kilpailuja ja lehtereille saapuikin yli 13 000 katsojaa. Yleisurheilu ei taida sittenkään olla kuollut laji vielä Suomessa, kun yleisöä oli paikalla noinkin runsaasti. Itse seurasin kisoja TV:stä.
Kilpailujen tulostaso oli hyvä varsinkin keihäässä, mutta juoksupuolellakin monet suomalaiset tekivät ennätyksiä. Kestävyysjuoksun osalta ennätyksistä vastasivat Arttu Vattulainen ja Ossi Kekki, jotka molemmat paransivat 5000 metrin parhaita tuloksiaan. Varsinkin Vattulaisen 14 minuutin alitus ajalla 13.57,58 lämmitti mieltä ja valoi uskoa tulevaisuuteen. Viime vuosina 14 minuutin raja on ollut kova pala suomalaisille miesjuoksijoille.
Muistin virkistämiseksi listaan alle Suomen Top 10 listan 5000 metriltä ja ensimmäisen listan ulkopuolelle jääneen.
1. Lasse Viren 13.16,4 14.09.1972 Helsinki
2. Lasse Orimus 13.18,19 05.07.1976 Tukholma
3. Martti Vainio 13.20,07 24.08.1983 Zurich
4. Risto Ulmala 13.21,90 05.08.1991 Malmö
5. Kaarlo Maaninka 13.22,00 01.08.1980 Moskova
6. Antti Loikkanen 13.27,76 28.06.1984 Oslo
7. Samuli Vasala 13.28,17 05.08.1998 Tukholma
8. Harri Hänninen 13.28,22 01.09.1990 Split
9. Juha Väätäinen 13.28,4 13.09.1972 Rooma
10. Pekka Päivärinta 13.28,51 16.09.1973 Helsinki
11. Tommy Ekblom 13.28,56 11.08.1987 Lahti
Näiden lisäksi vielä ainakin Risto Ala-Korpi on alittanut 13.30-rajan ajalla 13.29,8. Pitäisiköhän ruveta tekemään pitempää listaa kaikista suomalaisista 14 minuutin alittajista? Ainakin se olisi hyvä täydennys 10 000 metrin ja maratonin listoille.
Omasta juoksusta vielä sen verran, että tauko jatkuu. Nyt yritetään saada ajan kanssa oikea jalka kuntoon. Huomenna kokeilen juoksua kevyesti ja jos kipu jatkuu niin juoksu korvataan edelleen muulla liikunnalla.
torstai 30. kesäkuuta 2016
perjantai 24. kesäkuuta 2016
Oikea jalka poissa pelistä
Viimeisen Halkian kisan jälkeen yritin vielä juosta treenejä muutaman päivän, mutta sitten minun piti laittaa stoppi ja aloitin viikon pituisen täyslevon eli en ottanut yhtäkään juoksuaskelta. Tänään sitten yritin paluuta juoksun pariin, mutta jo parin kilometrin köpöttely sai minut vakuuttuneeksi siitä, että oikea jalka ja tarkemmin takareisi ei ole parantunut lainkaan. Laitoin kävelyksi ja nyt näyttää siltä että tulevat lenkit tulevat olemaan vaahtopääkävelyä eli tulen näin kunnioittamaan vanhoja kunniakkaita juoksuperinteitämme. Pikkutakin ja juhlakengät vaihdan kuitenkin verryttelyasuun ja lenkkikenkiin. Vaahtopääkävelytermin isä Tahko Pihkala kävelee patsastellen alla.
Tahko Pihkala
Kuva: kolumbus.fi/hannu.j.asikainen
Tämä tulee muuttamaan radikaalisti tulevia ohjelmiani ja harjoittelua. Kisat saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen. Tilanne ei ole minulle aivan uusi, sillä näin on käynyt aikaisemminkin. Pahin juoksutauko sattui 1990-luvun taitteeseen kun runsas ja yksipuolinen harjoittelu jumitti selän ja koko miehen. Kesti vajaan vuoden ennen kuin pystyin jälleen kisaamaan, silloinkin puolikuntoisena.
Seuraava suurempi juoksuongelma tuli vuonna 1998, kun juosten tehdyt talviset työmatkat liukkailla teillä tulehduttivat polven pitkään lepojaksoon. Siitäkin pääsin vähitellen yli, mutta aikaa ja hermoja se vaati. Siitä lähtien olen pystynyt juoksemaan ilman ongelmia lähes 20 vuoden ajan, joten tyytyväinen täytyy olla. Tilannetta on helpottanut se että vuodesta 2005 lähtien olen viettänyt talvet lämpimissä olosuhteissa Thaimaassa. Se on varmasti estänyt liukkaudesta aiheutuvia jalkojen rasitus- ja tulehdusongelmia.
Mutta nyt ollaan taas tässä, jalkavammojen pysäyttämänä Thaimaassa vietetystä talvesta huolimatta. Vaahtopääkävelyn lisäksi ohjelmaan täytyy ottaa jalkojen venytyksiä ja muita lihasharjoitteita. Uinti olisi myös hyvä korvaava harjoitus, jos vain uimahalliin eksyy ja järvivedet antavat myöten. Joka tapauksessa uusin ohjelmin mennään tästä eteenpäin ja toivottavasti vielä pystyn juoksemaankin ilman kipua. Sekin olisi jo saavutus.
Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille!
Tahko Pihkala
Kuva: kolumbus.fi/hannu.j.asikainen
Tämä tulee muuttamaan radikaalisti tulevia ohjelmiani ja harjoittelua. Kisat saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen. Tilanne ei ole minulle aivan uusi, sillä näin on käynyt aikaisemminkin. Pahin juoksutauko sattui 1990-luvun taitteeseen kun runsas ja yksipuolinen harjoittelu jumitti selän ja koko miehen. Kesti vajaan vuoden ennen kuin pystyin jälleen kisaamaan, silloinkin puolikuntoisena.
Seuraava suurempi juoksuongelma tuli vuonna 1998, kun juosten tehdyt talviset työmatkat liukkailla teillä tulehduttivat polven pitkään lepojaksoon. Siitäkin pääsin vähitellen yli, mutta aikaa ja hermoja se vaati. Siitä lähtien olen pystynyt juoksemaan ilman ongelmia lähes 20 vuoden ajan, joten tyytyväinen täytyy olla. Tilannetta on helpottanut se että vuodesta 2005 lähtien olen viettänyt talvet lämpimissä olosuhteissa Thaimaassa. Se on varmasti estänyt liukkaudesta aiheutuvia jalkojen rasitus- ja tulehdusongelmia.
Mutta nyt ollaan taas tässä, jalkavammojen pysäyttämänä Thaimaassa vietetystä talvesta huolimatta. Vaahtopääkävelyn lisäksi ohjelmaan täytyy ottaa jalkojen venytyksiä ja muita lihasharjoitteita. Uinti olisi myös hyvä korvaava harjoitus, jos vain uimahalliin eksyy ja järvivedet antavat myöten. Joka tapauksessa uusin ohjelmin mennään tästä eteenpäin ja toivottavasti vielä pystyn juoksemaankin ilman kipua. Sekin olisi jo saavutus.
Hyvää Juhannusta kaikille lukijoille!
sunnuntai 12. kesäkuuta 2016
Halkian hölkkä
Halkian työväentalo
Tänään oli vuorossa Halkian hölkkä Pornaisissa. Täälläkin on tullut juostua kahdesti aikaisemmin, vuosina 2001 ja 2002. Matka oli sama kuin ennenkin eli 7,8 km hiekkatietä ja asfalttia. Kisakeskuksena oli tuttuun tapaan Halkian työväentalo ja järjestäjänä Halkian Alku.
Paikalla oli jälleen monia tuttuja vuosien varrelta. Kun on yli 30 vuotta juoksukisoja kierrellyt, niin siinä tulee väkisinkin vähintään naamatutuiksi. Kyse on jonkinlaisesta tosielämän facebookista, jossa kaveri on lihaa ja verta, ei valokuvia ja tekstiä kuvaruudulla. Kyllä se aina virtuaalielämän voittaa. Ja mukavaa on huomata, että sama juoksuhulluus vaivaa muitakin iästä ja juoksuvuosista riippumatta.
M55-sarjan kaksi parasta
Kilpailu oli osaltani vaikea. Jo verrytellessä huomasin että oikea jalka on vähän eri paria. Reisivamma ei ole vieläkään täysin parantunut. Siitä huolimatta yritin sinnitellä alussa Lauri Ollitervon vauhdissa, mutta siitä ajatuksesta oli nopeasti luovuttava. Ero kasvoi matkan aikana niin, että jo puolimatkan paikkeilla mies hävisi näköpiiristä. Lopussa eroa oli noin kaksi minuuttia, mikä on selvästi suurin ero tämän kevään juoksuissamme.
Aikani oli 34.06 ja sillä sijoituin kovassa M55-sarjassa häntäpäähän kymmenenneksi. Aika oli kuitenkin yli puoli minuuttia parempi kuin vuonna 2001. Rintaa on kuitenkin turha röyhistellä, sillä jäin vuoden 2002 ajasta neljä ja puoli minuuttia. Tästä huomaa että olen ollut eri vuosina hyvin erilaisessa kunnossa riippuen harjoitus- ja terveystilanteesta. M55-sarjan kolme parasta olivat:
1. Viljo Kirjavainen 28.31
2. Esko Suomalainen 28.59
3. Vesa Lensu 29.11
Kisan nopeimman miehen ja naisen kellot pokkasivat Tuomas Kaihlavirta ajalla 26.21 ja Teija Toivonen ajalla 32.23.
Tulokset ovat tässä.
Tänään oli vuorossa Halkian hölkkä Pornaisissa. Täälläkin on tullut juostua kahdesti aikaisemmin, vuosina 2001 ja 2002. Matka oli sama kuin ennenkin eli 7,8 km hiekkatietä ja asfalttia. Kisakeskuksena oli tuttuun tapaan Halkian työväentalo ja järjestäjänä Halkian Alku.
Paikalla oli jälleen monia tuttuja vuosien varrelta. Kun on yli 30 vuotta juoksukisoja kierrellyt, niin siinä tulee väkisinkin vähintään naamatutuiksi. Kyse on jonkinlaisesta tosielämän facebookista, jossa kaveri on lihaa ja verta, ei valokuvia ja tekstiä kuvaruudulla. Kyllä se aina virtuaalielämän voittaa. Ja mukavaa on huomata, että sama juoksuhulluus vaivaa muitakin iästä ja juoksuvuosista riippumatta.
M55-sarjan kaksi parasta
Kilpailu oli osaltani vaikea. Jo verrytellessä huomasin että oikea jalka on vähän eri paria. Reisivamma ei ole vieläkään täysin parantunut. Siitä huolimatta yritin sinnitellä alussa Lauri Ollitervon vauhdissa, mutta siitä ajatuksesta oli nopeasti luovuttava. Ero kasvoi matkan aikana niin, että jo puolimatkan paikkeilla mies hävisi näköpiiristä. Lopussa eroa oli noin kaksi minuuttia, mikä on selvästi suurin ero tämän kevään juoksuissamme.
Aikani oli 34.06 ja sillä sijoituin kovassa M55-sarjassa häntäpäähän kymmenenneksi. Aika oli kuitenkin yli puoli minuuttia parempi kuin vuonna 2001. Rintaa on kuitenkin turha röyhistellä, sillä jäin vuoden 2002 ajasta neljä ja puoli minuuttia. Tästä huomaa että olen ollut eri vuosina hyvin erilaisessa kunnossa riippuen harjoitus- ja terveystilanteesta. M55-sarjan kolme parasta olivat:
1. Viljo Kirjavainen 28.31
2. Esko Suomalainen 28.59
3. Vesa Lensu 29.11
Kisan nopeimman miehen ja naisen kellot pokkasivat Tuomas Kaihlavirta ajalla 26.21 ja Teija Toivonen ajalla 32.23.
Tulokset ovat tässä.
torstai 9. kesäkuuta 2016
Tilannekatsaus
Siitä on jo runsas viikko kun olen blogiin viimeksi kirjoittanut, joten on korkea aika päivittää tilanne. Toukokuun osalta vielä sen verran että juoksukilometrejä kertyi noin 300, mikä on ihan kohtuullinen määrä meikäläiselle. Huonona asiana voi mainita sen että kuukauden kovat harjoitukset jäivät kisoihin ja muuten heppoisiksi. Syynä on edelleen vaivaava oikean takareiden jumitus, joka estää terävät vedot. Ongelma on ollut lievempänä tai pahempana päällä koko kevään Cha Amin puolimaratonista lähtien. Toivottavasti Suomen suvi sulattaa jarrun pois.
Tuleva kesä?
Kuva: pixabay.com
Kesäkuu on alkanut entiseen tahtiin ja suunnitelmissa on kisata taas ensi viikonloppuna jossain päin Uuttamaata. Edellisinä kesinä olen yleensä lähtenyt kesäkuun alussa kohti pohjoista, mutta nyt viivyn Helsingin seudulla ainakin juhannukseen saakka. Myöhemmin on kuitenkin tarkoitus taas suunnistaa Keski-Suomeen ja siitäkin pohjoisemmaksi. Kisoja tulee käytyä tutuissa paikoissa ja toivottavasti jokin uusi juoksukuntakin löytyy. Niitä olen pyrkinyt aina etsimään matkan varrelta.
Tämä henkilökohtaiselta puolelta. Toivottavasti kesästä tulee kaikin puolin aurinkoinen.
Olen seurannut tiiviisti Suomen kilpajuoksijoiden kauden alkua. Johanna Peiposen Rion rajan alitus 10000 metrillä ja SE maantiekympiltä on parasta antia. Anne-Mari Hyryläinen on selvittänyt itsensä Rion olympiamaratonille ja Amsterdamin puolimaratonille. Amsterdamin puolimaratonin rajan ovat alittaneet naisten puolella myös Minna Lamminen ja Laura Markovaara, joten he matkustavat kisoihin.
Johanna Peiponen
Kuva: Mikko Stig/Lehtikuva
Miinuspuolella on tietenkin Alisa Vainion jalka- ja terveysongelmat, joiden vuoksi hän on luopunut Amsterdamin matkasta. Anne-Mari Sandellkaan ei ole aloittanut kautta kunnolla ainakaan vielä. Sandra Erikssonilla on matkalippu jo Amsterdamiin ja Rioon, mutta kausi on lähtenyt nihkeästi käyntiin. Oona Kettunen on myös vasta tuloillaan. Camilla Richardsson on sen sijaan aloittanut pirteästi ja toivottavasti matkalippu irtoaa arvokisoihin lähipäivinä. EM-raja esteissä 9.55 on jo alitettu Espanjan Huelvassa ajalla 9.51,54 eikä olympiaraja 9.45 ole kaukana. Nuorista naisista Saija Seppä on kehittynyt lupaavasti.
Jarkko Järvenpää
Kuva: shl.fi
Miesten puolella Henri Manninen ei valitettavasti onnistunut Rion olympiamaratonin kilvoittelussa. Vielä olisi Amsterdamin puolimaraton tavoiteltavissa. Jarkko Järvenpää sen sijaan alitti iloisesti Amsterdamin puolimaratonin karsintarajan. Muita ilon aiheita ovat nuoret juoksijat Samu Mikkonen ja Robin Ryynänen, jotka tekivät omat ennätyksensä Espoon 3000 metrillä. Topi Raitasen tuloa juoksuradalle odotetaan.
Nämä ovat vain nopeasti mieleen tulleita kevään ja alkukesän nimiä ja saavutuksia. Uskon että monet mainitut, etenkin Sandra Eriksson, parantaa kesän edetessä. Toivottavasti useat nimeltä mainitsemattomat juoksijat tulevat haastamaan ja murtautumaan esiin.
Kuumaa juoksukesää odotellen.
Tuleva kesä?
Kuva: pixabay.com
Kesäkuu on alkanut entiseen tahtiin ja suunnitelmissa on kisata taas ensi viikonloppuna jossain päin Uuttamaata. Edellisinä kesinä olen yleensä lähtenyt kesäkuun alussa kohti pohjoista, mutta nyt viivyn Helsingin seudulla ainakin juhannukseen saakka. Myöhemmin on kuitenkin tarkoitus taas suunnistaa Keski-Suomeen ja siitäkin pohjoisemmaksi. Kisoja tulee käytyä tutuissa paikoissa ja toivottavasti jokin uusi juoksukuntakin löytyy. Niitä olen pyrkinyt aina etsimään matkan varrelta.
Tämä henkilökohtaiselta puolelta. Toivottavasti kesästä tulee kaikin puolin aurinkoinen.
Olen seurannut tiiviisti Suomen kilpajuoksijoiden kauden alkua. Johanna Peiposen Rion rajan alitus 10000 metrillä ja SE maantiekympiltä on parasta antia. Anne-Mari Hyryläinen on selvittänyt itsensä Rion olympiamaratonille ja Amsterdamin puolimaratonille. Amsterdamin puolimaratonin rajan ovat alittaneet naisten puolella myös Minna Lamminen ja Laura Markovaara, joten he matkustavat kisoihin.
Johanna Peiponen
Kuva: Mikko Stig/Lehtikuva
Miinuspuolella on tietenkin Alisa Vainion jalka- ja terveysongelmat, joiden vuoksi hän on luopunut Amsterdamin matkasta. Anne-Mari Sandellkaan ei ole aloittanut kautta kunnolla ainakaan vielä. Sandra Erikssonilla on matkalippu jo Amsterdamiin ja Rioon, mutta kausi on lähtenyt nihkeästi käyntiin. Oona Kettunen on myös vasta tuloillaan. Camilla Richardsson on sen sijaan aloittanut pirteästi ja toivottavasti matkalippu irtoaa arvokisoihin lähipäivinä. EM-raja esteissä 9.55 on jo alitettu Espanjan Huelvassa ajalla 9.51,54 eikä olympiaraja 9.45 ole kaukana. Nuorista naisista Saija Seppä on kehittynyt lupaavasti.
Jarkko Järvenpää
Kuva: shl.fi
Miesten puolella Henri Manninen ei valitettavasti onnistunut Rion olympiamaratonin kilvoittelussa. Vielä olisi Amsterdamin puolimaraton tavoiteltavissa. Jarkko Järvenpää sen sijaan alitti iloisesti Amsterdamin puolimaratonin karsintarajan. Muita ilon aiheita ovat nuoret juoksijat Samu Mikkonen ja Robin Ryynänen, jotka tekivät omat ennätyksensä Espoon 3000 metrillä. Topi Raitasen tuloa juoksuradalle odotetaan.
Nämä ovat vain nopeasti mieleen tulleita kevään ja alkukesän nimiä ja saavutuksia. Uskon että monet mainitut, etenkin Sandra Eriksson, parantaa kesän edetessä. Toivottavasti useat nimeltä mainitsemattomat juoksijat tulevat haastamaan ja murtautumaan esiin.
Kuumaa juoksukesää odotellen.
sunnuntai 29. toukokuuta 2016
Nummen hölkkä
Nummen seuratalo
Tänään suuntasin auton keulan kohti Nummea, jossa juostiin Nummen hölkkä. Kilpailukeskuksena toimi kuvan Seuratalo. Olen käynyt paikalla kisaamassa aiemmin vuonna 2001 ja matka oli silloinkin sama kuin nyt eli 5km. Yleinen ja 45-sarja juoksi tänään 11 km.
Paikalla oli jälleen Lauri Ollitervo, kuten edellisessä Kurrenkierros- kisassa. Asettauduin heti startista hänen kintereilleen, mutta vähitellen minun piti antaa periksi niin että maalissa eroa oli puolisen minuuttia. Siinä mielessä en ole täysin tyytyväinen päivän juoksuun vaikka sillä irtosikin M60-sarjan toinen sija Laurin viedessä voiton. Jotain hyvääkin sentään, sillä aikani 23.16 on yli minuutin parempi kuin vuonna 2001 juoksemani aika hölkkäsarjassa. 15 vuodessa on tapahtunut ilahduttavaa kehitystä oikeaan suuntaan.
Miesten yleisen sarjan paras oli tänään Jukka Salo, joka juoksi 11 kilometrillä hyvän ajan 37.18. Se jää jonkin verran Marko Vaittisen reittiennätyksestä. Salo on kilpaillut ahkerasti ja menestyksellä Uudenmaan juoksutapahtumissa. Reitti oli sekä 5 että 11 kilometrillä edestakainen kaunis metsätie, jossa oli lukuisia mäkiä. Ne vaikuttivat luonnollisesti heikentävästi loppuaikoihin. Ilma oli kisassa mitä parhain, noin 17 asteen lämpötila ja tyyni pilvipoutainen sää.
Tulokset ovat tässä.
Yleisen sarjan voittaja Jukka Salo
Tänään suuntasin auton keulan kohti Nummea, jossa juostiin Nummen hölkkä. Kilpailukeskuksena toimi kuvan Seuratalo. Olen käynyt paikalla kisaamassa aiemmin vuonna 2001 ja matka oli silloinkin sama kuin nyt eli 5km. Yleinen ja 45-sarja juoksi tänään 11 km.
Paikalla oli jälleen Lauri Ollitervo, kuten edellisessä Kurrenkierros- kisassa. Asettauduin heti startista hänen kintereilleen, mutta vähitellen minun piti antaa periksi niin että maalissa eroa oli puolisen minuuttia. Siinä mielessä en ole täysin tyytyväinen päivän juoksuun vaikka sillä irtosikin M60-sarjan toinen sija Laurin viedessä voiton. Jotain hyvääkin sentään, sillä aikani 23.16 on yli minuutin parempi kuin vuonna 2001 juoksemani aika hölkkäsarjassa. 15 vuodessa on tapahtunut ilahduttavaa kehitystä oikeaan suuntaan.
Miesten yleisen sarjan paras oli tänään Jukka Salo, joka juoksi 11 kilometrillä hyvän ajan 37.18. Se jää jonkin verran Marko Vaittisen reittiennätyksestä. Salo on kilpaillut ahkerasti ja menestyksellä Uudenmaan juoksutapahtumissa. Reitti oli sekä 5 että 11 kilometrillä edestakainen kaunis metsätie, jossa oli lukuisia mäkiä. Ne vaikuttivat luonnollisesti heikentävästi loppuaikoihin. Ilma oli kisassa mitä parhain, noin 17 asteen lämpötila ja tyyni pilvipoutainen sää.
Tulokset ovat tässä.
Yleisen sarjan voittaja Jukka Salo
perjantai 27. toukokuuta 2016
Prefontaine Classic 27-28.5.2016
2016 Prefontaine Classic Poster
Kuva: preclassic.runnerspace.com
Tänään 27.5 juostaan Prefontaine Classic- kisan 10000 metriä USA:ssa, Eugenessa, Oregonin osavaltiossa. Se on lauantaiaamuna Suomen aikaa. Prefontaine Classic on IAAF:n Timanttiliigan osakilpailu ja se on nimetty vuonna 1975 auto-onnettomuudessa kuolleen Steve Prefontainen (1951-1975) mukaan. Prefontaine muistetaan Munchenin olympialaisten 5000 metrin juoksusta, jossa hän taisteli voitosta Lasse Virenin ja Mohammed Gammoudin kanssa. Loppusuoralla vielä Ian Stewart ohitti hänet, joten tuloksena oli neljäs tila. Juoksun ratkaisu on tässä.
Ennen kohtalokasta autoajeluaan Prefontaine oli voittanut 5000 metrin kilpailun Eugenessa ja kisoissa oli mukana myös joukko USA:ssa matkailevia suomalaisia juoksijoita. Kisan jälkeen illalla pidettiin asiaankuuluvat juhlat (partyt), joihin suomalaiset ja amerikkalaiset urheilijat osallistuivat. Steve Prefontaine poistui juhlista MGB-urheiluautollaan ja ajoi kohtalokkaasti päin kalliota.
Tämänvuotiseen 10000 metrin kisaan on ilmoittautunut kova joukko juoksijoita, joista peräti seitsemän on juossut alle 27 minuutin. He ovat:
Zersenay Tadese ERI 26.37,25
Mo Farah GBR 26.46,57
Imane Merga ETH 26.48,35
Josphatt Bett KEN 26.48,99
Emmanuel Bett KEN 26.51,16
Stephen Sambu KEN 26.54,61
Titus Mbishei KEN 26.59,81
Mo Farah
Kuva: theguardian.com
Mo Farah on voittanut kisan kahdesti vuosina 2011 ja 2015 ja on suosikki myös tänä vuonna. Vastus on kuitenkin kova, kuten ennätyslistasta näkee. Sen lisäksi juoksussa on mukana 15 alle 28 minuutin juoksijaa, kovimpina heistä Ibrahim Jeilan ETH 27.02,81 ja Tariku Kenenisan veli Bekele ETH 27.03,24. Mo Farahin voittaessa kisan vuonna 2011 peräti yhdeksän miestä alitti 27 minuutin rajan.
Miehet juoksevat kympin lisäksi Prefontaine Classicissa myös 5000 metriä ja naiset 5000 metriä ja 3000 metrin esteet. Steve Prefontainea kunnioittaen kisassa on kestävyysjuoksut hyvin edustettuna, mikä poikkeaa muista Timanttiliigan kilpailuista.
Prefontaine Classic kisat ovat kaksipäiväiset 27-28.5.2016 ja ne näkynevät Suomessa MTV:n maksullisilta kanavilta.
Kuva: preclassic.runnerspace.com
Tänään 27.5 juostaan Prefontaine Classic- kisan 10000 metriä USA:ssa, Eugenessa, Oregonin osavaltiossa. Se on lauantaiaamuna Suomen aikaa. Prefontaine Classic on IAAF:n Timanttiliigan osakilpailu ja se on nimetty vuonna 1975 auto-onnettomuudessa kuolleen Steve Prefontainen (1951-1975) mukaan. Prefontaine muistetaan Munchenin olympialaisten 5000 metrin juoksusta, jossa hän taisteli voitosta Lasse Virenin ja Mohammed Gammoudin kanssa. Loppusuoralla vielä Ian Stewart ohitti hänet, joten tuloksena oli neljäs tila. Juoksun ratkaisu on tässä.
Ennen kohtalokasta autoajeluaan Prefontaine oli voittanut 5000 metrin kilpailun Eugenessa ja kisoissa oli mukana myös joukko USA:ssa matkailevia suomalaisia juoksijoita. Kisan jälkeen illalla pidettiin asiaankuuluvat juhlat (partyt), joihin suomalaiset ja amerikkalaiset urheilijat osallistuivat. Steve Prefontaine poistui juhlista MGB-urheiluautollaan ja ajoi kohtalokkaasti päin kalliota.
Tämänvuotiseen 10000 metrin kisaan on ilmoittautunut kova joukko juoksijoita, joista peräti seitsemän on juossut alle 27 minuutin. He ovat:
Zersenay Tadese ERI 26.37,25
Mo Farah GBR 26.46,57
Imane Merga ETH 26.48,35
Josphatt Bett KEN 26.48,99
Emmanuel Bett KEN 26.51,16
Stephen Sambu KEN 26.54,61
Titus Mbishei KEN 26.59,81
Mo Farah
Kuva: theguardian.com
Mo Farah on voittanut kisan kahdesti vuosina 2011 ja 2015 ja on suosikki myös tänä vuonna. Vastus on kuitenkin kova, kuten ennätyslistasta näkee. Sen lisäksi juoksussa on mukana 15 alle 28 minuutin juoksijaa, kovimpina heistä Ibrahim Jeilan ETH 27.02,81 ja Tariku Kenenisan veli Bekele ETH 27.03,24. Mo Farahin voittaessa kisan vuonna 2011 peräti yhdeksän miestä alitti 27 minuutin rajan.
Miehet juoksevat kympin lisäksi Prefontaine Classicissa myös 5000 metriä ja naiset 5000 metriä ja 3000 metrin esteet. Steve Prefontainea kunnioittaen kisassa on kestävyysjuoksut hyvin edustettuna, mikä poikkeaa muista Timanttiliigan kilpailuista.
Prefontaine Classic kisat ovat kaksipäiväiset 27-28.5.2016 ja ne näkynevät Suomessa MTV:n maksullisilta kanavilta.
sunnuntai 22. toukokuuta 2016
Suomen 100+ ja maailman 300+ maratoonarit
Kalevi Saukkonen
Kuva: mtv.fi
Muutamissa jutuissani olen viitannut kuvien kera tuttuihin suomalaisiin maratoonareihin, joita olen tavannut ja jotka ovat juosseet satoja maratooneja. Näitä ovat mm. Kalevi Saukkonen, Hans Mannstén, Miikka Bäckström ja Anders Colliander. Tutustutaanpa tarkemmin tähän määrämaratonien mielenkiintoiseen maailmaan.
Suomessa hajyt.net julkaisee maratoonareiden listaa, jotka ovat juosseet vähintään sata maratoonia tai ultrajuoksua eli kyse on 100+ listasta. Sitä ylläpitää Suomen 100+ Maraton Kerho (100mc.fi) ja käytännössä Timo Marjomäki, itsekin tällä hetkellä 400 maratonia juossut mies. Lista löytyy tästä.
Suomen kymmenen kärkijuoksijaa maratonien määrissä on tällä hetkellä:
Kalevi Saukkonen 1989
Hans Mannstén 1252
Mauri Volama 738
Miikka Bäckström 731
Ritva Vallivaara-Pasto 700
Raimo Saarinen 597
Veikko Ollila 563
Pertti Ryhänen 516
Esa Nieminen 496
Juha Kemiläinen 495
Ritva Vallivaara-Pasto
Kuva: iltalehti.fi
Kymmenen parhaan listalle yltää yksi nainen, viidentenä oleva Ritva Vallivaara-Pasto. Koko 100+ listalla on naisia yhteensä 23 ja juoksijoita kaiken kaikkiaan 268. Lista on luonnollisesti hyvin dynaaminen ja sitä päivitetään keskimäärin kerran viikossa.
Sitten löytyy Japanissa ylläpidettävä 300+ lista World Megamarathon Ranking 300+, jossa on kaikki maailman maratoonarit jotka ovat juosseet 300 maratonia (ultrajuoksua) tai enemmän. Tietonsa sivu saa kansallisista tai alueellisista lähteistä, jotka se sitten yhdistää yhdeksi kattavaksi listaksi. Listaa päivitetään kahdesti vuodessa ja se on tässä. Viimeisin päivitys on 31.12.2015 ja sillä hetkellä maailman 10 eniten maratonia (tai ultraa) juossutta henkilöä ovat:
Sigrid Eichner Saksa 1958
Kalevi Saukkonen Suomi 1944
Horst Preisler Saksa 1806
Hans-Joachim Meyer Saksa 1602
Larry Macon USA 1596
Toshiko Watanabe Japani 1473
Jim Simpson USA 1459
Willem Mutze Hollanti 1423
Hans Mannstén Suomi 1227
Christian Hottas, Kuva: hottas.myblog.de
Sigrid Eichner, Kuva: 100meilen.de
Kovia ovat nämä määrämaratoonarit. Itse olen juossut vaivoin kaksi maratonia maaliin, joten minusta ei ole heidän uhkaajaksi. Asian voisi kiteyttää siten, että toiset haaveilevat maratoneista ja toiset juoksevat niitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














