Juoksijanomadi vaikenee

Tätä juoksijanomadi-blogia on tullut kirjoitettua joulukuusta 2014. Nyt on aikomus lopettaa kirjoittelut seuraavista syistä. Juoksijanomadi-nimessä ei kumpikaan pidä enää paikkansa. Juoksijan sijasta minusta on tullut kävelijä väsymystilan vuoksi. Nomadikaan en ole (ainakaan tällä hetkellä), sillä olen paikallaan töissä Lissabonissa. Perustelut Juoksijanomadi-blogille ovat poistuneet.

Maailmalla jyllää myös koronavirus, joka on myllertänyt maailman kaikki toiminnot, urheilu mukaan lukien. Esimerkiksi Tokion olympialaiset pidetään vasta mahdollisesti vuonna 2021. Sama lamaannus koskee yleisurheilun lisäksi kaikkia pallopelejä ja muita urheilulajeja maailmanlaajuisesti. Näin myös blogin kestävyysjuoksuaiheet ovat hakusessa.

Tämä on tilanne nyt. Katsotaan josko tilanteen muuttuessa palaan kirjoittajaksi.Mutta nyt vaietaan.

Juoksun ja tilastojen ystävien kannattaa kuitenkin vierailla edelleen site:lla, sillä pyrin päivittämään etusivun tilastoja: 5000 m alle 14.00, 10000 m alle 30.00 ja maraton alle 2.20 tarpeen mukaan. Myös alle 9.00 juosseet estemiehet ja alle 2.48 painelleet naismaratoonarit ovat myös päivityksen alla (löytyvät haulla).

Hyvää jatkoa kaikille juoksun ystäville ja pyrkikää juoksemaan kukin omien kykyjen mukaan!

Tokyo Marathon 2020 - ennakko

Birhanu Legese
Kuva: afrikanews.com

Koronavirus riehuu maailmalla ja vaikuttaa jo moniin urheilutapahtumiin. Italiassa on Serie A - jalkapallo-otteluita siirretty myöhemmäksi jne. Huomenna sunnuntaina 1.3.2020 juostaan Tokyo Marathon ja koronavirus lyö siihenkin leimansa. Aiemmin kymmenientuhansien maratoonareiden kisa on kuivunut vain eliittiryhmien kilpailuksi. Viruksille ei mahda mitään ja tilanteeseen on vain sopeuduttava.

Tokion järjestäjät ovat asettaneet tavoitteekseen rikkoa reittiennätykset, jotka ovat vuodelta 2017: Wilsong Kipsangin 2.03.58 ja Sarah Chepchirchirin 2.19.47. Kumpikaan ei ole mukana tänä vuonna, mutta kovia juoksijoita riittää siitä huolimatta.

Miesten maratonilla paras ennätysaika on viime vuoden voittajalla Etiopian Birhanu Legesellä ajalla 2.02.48 Berliinistä viime vuonna Eliud Kipchogen ME-juoksun kintereillä. Kovimmat haastajat ennätysten perusteella ovat Getaneh Molla 2.03.34 ja Sisay Lemma 2.03.36, molemmat myöskin Etiopiasta. Alla on listattuna kaikki osallistuvat miesmaratoonarit, jotka ovat juosseet alle 2.05.

Birhanu Legese, Etiopia, 2.02.48
Getaneh Molla, Etiopia, 2.03.34
Sisay Lemma, Etiopia, 2.03.36
Asefa Mengstu, Etiopia, 2.04.06
Dickson Chumba, Kenia, 2.04.32
Hayle Lemi, Etiopia, 2.04.33
El Hassan El Abbassi, Bahrain, 2.04.43
Titus Ekiru, Kenia, 2.04.46

Birhanu Legese on puolustava Tokion voittaja viime vuodelta, mutta Dickson Chumballa on kaksi voittoa Tokiosta, vuosilta 2014 ja 2018. Chumba on lisäksi osallistunut jokaiseen Tokion kisaan vuodesta 2014 ja sijoittunut aina kolmen joukkoon.

Ruti Aga

Kuva: YouTube.com

Naisten puolella on myös tasoa ja kovuutta. Paras ennätysaika on kuvan Etiopian Ruti Agalla ajalla 2.18.34, joka syntyi vuonna 2018 Berliinissä. Kovan vastuksen antavat maannainen Birhane Dibaba ajalla 2.18.46 sekä Kenian Valary Aiyabei ajalla 2.19.10. 

Ruti Aga on viime vuoden puolustava voittaja Tokiosta, mutta Birhane Dibaba on osallistunut Tokion kisaan viidesti ja voittanut kahdesti vuosina 2015 ja 2018. Alla on listattu kaikki osallistuvat naismaratoonarit, jotka ovat alittaneet 2.21.

Ruti Aga, Etiopia, 2.18.34

Birhane Dibaba, Etiopia, 2.18.46

Valary Aiyabei, Kenia, 2.19.10

Lonah Chemtai Salpeter, Israel, 2.19.46

Tigist Girma, Etiopiaa, 2.19.52

Azmera Gebru, Etiopia, 2.20.48

Shure Demise, Etiopia 2.20.59

Jännittävä Tokion maraton on tulossa massojen puuttumisesta huolimatta. Väriä kisaan tuovat japanilaiset huippumaratoonarit mm.Suguru Osako, Yuta Shitara ja Hiroto Inoue. He kisaavat kovasti olympiamaratonille, joka juostaan tänä vuonna ja juuri Tokiossa, jos ilmasto ja koronavirus sallivat. 

300+ maratoonarien listapäivitys

Larry Macon
Kuva: marathoninvestigation.com

Netistä löytyi taas uusin päivitys maailman 300+ maratoonareista ajalle 31.12.2019. Kunnia jälleen Suomen ultrajuoksu.fi- sivustolle, josta tuorein lista löytyi. Maailman listaa päivitetään kaksi kertaa vuodessa (30.6 ja 31.12) ja siitä vastaa japanilainen Takatoshi Yoshino. Yoshino kerää tiedot alueellisista listoista ja Suomessa ylläpidetään 100+ listaa, josta vastaa Timo Marjomäki. Se päivittyy viikoittain ja viimeisin lista näkyy tästä.

Ja sitten tuoreeseen 300+ listaan. Kärkikymmenikössä ei ole tapahtunut yhtään muutosta, kaikki maratoonarit ovat entisillä paikoillaan. Eniten maratonien lisäyksiä on tehnyt Top-10:ssä kuvan Larry Macon eli 62 maratonia aikavälillä 1.7.2019 ja 31.12.2019. Macon saattaa vielä joutua selittelemään juoksujaan, sillä marathoninvestigation.com- julkaisu väittää hänen oikoneen maratonreitillä useamman kilometrin. Määrämaratoonarit eivät kisaa ajasta, joten tuntuu erikoiselta että he nipistäisivät sitten matkasta. Ei tästä nyt tämän enempää, mutta kirjoitetaan asiasta myöhemmin, jos lisämateriaalia ilmaantuu. Suomesta kärkikymmenikössä on kaksi miestä entisillä paikoillaan: Kalevi Saukkonen sijalla 2 ja Hans Mannsten sijalla 10. Listaan alle TOP-10 maratoonarit ja kaikki suomalaiset TOP-100:ssa sekä lähin tavoittelija.

Lukukoodi: sija, nimi, maa, maratonit 31.12.2019, maratonit 30.6.2019, lisäys

1. Christian Hottas, Saksa, 2845, 2785, +60
2. Kalevi Saukkonen, Suomi, 2333, 2304, +29
3. Larry Macon, USA, 2238, 2176, +62
4. Sigrid Eichner, Saksa, 2222, 2174, +48
5. Jim Simpson, USA, 1870, 1870, +0
6. Horst Preisler, Saksa, 1806, 1806, +0
7. Toshiko Watanabe, Japani, 1731, 1731, +0
8. Willem Mutze, Hollanti, 1702, 1686, +16
9. Hans-Joachim Meyer, Saksa, 1619, 1619, +0
10. Hans Mannsten, Suomi, 1616, 1557, +59

22. Miikka Bäckström, Suomi, 1077, 1055, +22

33. Ritva Vallivaara-Pasto, Suomi, 1004, 951, +53

57. Veikko Ollila, Suomi, 832, 832, +0

64. Mauri Volama, Suomi, 814, 807, +7

109. Juha Kemiläinen, Suomi, 693, 669, +24

Ritva Vallivaara-Pasto
Kuva: netti.nic.fi

Vaikka TOP-10:ssä ei ole yhtään muutosta, niin neljän maratoonarin 0-lisäykset ennakoivat muutoksia lähiaikoina. Hans Mannsten on enää kolmen maratonin päässä yhdeksännestä paikasta, joten eiköhän sija nouse seuraavalla kerralla.

Muista suomalaisista vain kuvan Ritva Vallivaara-Pasto onnistui parantamaan sijoitustaan 35 -> 33. Hän on edelleen maailman listan kuudes naisissa. Vallivaara-Pasto juoksi vähän aikaa sitten ensimmäisenä suomalaisena naisena 1000 maratonia ja oli oikeutetusti esillä mediassa.

Miikka Bäckström pysyi paikallaan sijalla 22. Sen sijaan Veikko Ollila putosi kolme sijaa sijalle 57 ja Mauri Volama neljä sijaa sijalle 64. Juha Kemiläinen on edelleen lähin suomalainen TOP-100- tavoittelija sijalla 109.

Uusin maailman 300+ maratonlista on tässä.

Lääkärissä

Juoksurintamalla on ollut hiljaista sitten marraskuun. Jo aiemmin mainitsemani väsymystila on estänyt juoksun lähes kokonaan. Tammikuun juoksukilometrit jäivät 46 kilometriin, mikä on alle viidesosa normaalista määrästä. Helmikuulle ei ole tullut vielä ainoatakaan kilometriä. Eli todella pahalta näyttää tässä kyllä.

Hospital Lusiadas

Niinpä otin viime viikonloppuna ajan asuntoni vieressä sijaitsevalta Hospital Lusiadas- sairaalalta. Menin sinne sitten viime lauantaina ja uskoin pääseväni heti verikokeisiin. Sairaalaan oli kovat jonotukset, mutta viimein pääsin sitten naislääkärin vastaanotolle. Lääkäri oli ns. analyysilääkäri, joka kyllä kyseli ja kartoitti väsymystä ja muuta sairaustaustaa. Veritestin sijaan hän printtasi minulle neljä paperia testeistä, joita voidaan tehdä myöhemmin. Yksi papereista oli veritesti ja sen sisältö ja muut testit rasitustestejä tai muuta vastaavaa. Kun kysyin veritestistä, niin lääkäri ohjasi minut alas ja pyysi jonottamaan ajan. Olin jonottanut jo kolmen lipun verran, joten kävelin ulos sairaalasta ja aikomuksenani on mennä johonkin pienempään ja vähemmän byrokraattiseen paikkaan tekemään testit.

Tällaiseen väsymystilaan voi olla lukuisia syitä. Yksi voisi olla vitamiinien tai hivenaineiden puutostila. Toinen mahdollisuus voisi olla ilmastoon tai työstressiin liittyvä syy. Kolmas ja ehkä todellisin syy on kuitenkin sairauteen liittyvä ongelma. Siihen nämä veritestit ynnä muut rasitustestit ovat välttämätön keino saada sairaus selville.

Nyt vain odottelen pääsyä testeihin. Ensimmäinen tehtävä on löytää lähistöltä sairausvakuutusfirmani tukemia klinikoita. Ja sitten vain kädet kyynärpäitä myöten ristiin että juoksu jatkuisi. Mutta olen totuttautunut myös siihen vaihtoehtoon, että juoksu loppuu, se on vain hyväksyttävä. Liikunta kyllä jatkuisi, mutta kävelynä, uintina ja kuntosalitreeninä. Myöhemmin ollaan viisaampia tässä asiassa.

Dubai Marathon 2020

Miesten kärkikolmikko
Kuva: gulfnews.com/Antonin Kelian

Rupesin tekemään ennakkojuttua Dubain maratonista 2020, mutta minulle kävi vanhanaikaiset. Unohdin vallan, että maraton juostaan jo perjantaina eikä sunnuntaina. No, ei siinä mitään, muutetaan juttu ennakosta kisaselostukseksi.

Miesten maratonilla oli kova ja tasainen afrikkalaisjoukko (lähinnä etiopialaisia), joka tavoitteli 100000 US dollarin pääpotista. Vielä kilometri ennen maalia 11 miestä oli yhdessä kisaamassa voittorahoista, joita riitti kymmenelle parhaalle. Yksi jäisi siten ilman rahoja. Kovimmat maratoonarit puuttuivat kisasta (voittoraha puolitettiin viime vuonna) ja varmaan osaksi rahakyttäilyn takia voittoajaksi tuli "vain" 2.06.15. Se on minuutteja huonompi aika kuin viime vuosina (viime vuonna voittoaika 2.03.34). Voittajaksi juoksi Etiopian Olika Adugna, joka löi toiseksi juosseen Kenian Eric Kiptanuin kahdella sekunnilla. Sekä Adugnalle että Kiptanuille juoksu oli maratondebyytti. Kolmas mies palkintopallilla on Etiopian Tsedat Ayana ajalla 2.06.18. Ja se kovaonninen 11. mies ilman palkintorahoja oli Etiopian Beshah Eskezia ajalla 2.06.34, siis vai 19 sekuntia voittajasta. Hurja taso!

Naisten kärkikolmikko
Kuva: gulfnews.com/Antonin Kelian

Naisten puolella kisa oli myöskin tutusti etiopialaisten otatus. Yhtään kenialaista ei ollut mukana eliitissä (ainakaan lopputuloksissa). Kilpailun ennakkosuosikkina oli Worknesh Degefa, joka voitti Dubain 2017 ja Bostonin 2019 ja omasi parhaan ennätysajan 2.17.41. Degefa kesti hyvin suosikin paineen ja voitti ajalla 2.19.38. Hän aloitti kisan kovaa ja varmisti näin voiton ajoissa. Toiseksi juoksi Guteni Shone ajalla 2.20.11 parantaen ennätystään yli kolmella minuutilla. Kolmas nainen palkintopallilla on Bedatu Hirpa, aika 2.21.55.

Valitettavasti en löytänyt tulosluettelosta Anni-Mari Hyryläisen enkä Alisa Vainion nimeä ennakkokirjoittelusta huolimatta. Luultavasti he satsaavat kevään maratoneihin.

Positiivisia merkkejä

Annemari Kiekara
Kuva: yleisurheilu.fi

Positiiviset merkit viittaavat tässä suomalaisten kestävyysjuoksijoiden alkuvuoden 2020 edesottamuksiin. Kirjoitin viime vuoden lopulla yhteenvetona että Suomen kestävyysjuoksuvuosi 2019 oli köyhänlainen. Toivottavasti kestävyysjuoksijat sisuuntuivat tästä ja ainakin alkuvuoden ensimmäiset kisat näyttävät hyviltä.

Aloitetaan Annemari Kiekarasta, joka on kilpaillut ahkerasti viime päivinä ja pyrkii vakavissaan arvokisoihin tänä vuonna. Joulusta lähtien Kiekara on harjoitellut suomalaisjuoksijoiden kanssa Monte Gordossa, Portugalissa. Sieltä on tehty täsmäiskuja seuraavasti: vuodenvaihteessa Madridin maantiekymppi ennätysaikaan 33.56, tammikuun alussa Farossa katujuoksuvoitto 4,6 kilometrillä ja tänään 19.1 Santa Polan puolimaratonilla Espanjassa kova aika 1.13.56, jolla irtosi 6. sija. Faron katujuoksussa oli mukana myös muita suomalaisjuoksijoita, joista Annemarin tapaan voittajiksi selvisivät Nathalie Blomqvist N19-sarjassa ja Mika Kotiranta M22-sarjassa. Noteerasin molemmat juoksijat jo Lissabonin EM-maastoissa joulukuun alussa ja havaitsin heidän kapasiteettinsa hyviksi.

Jarkko Järvenpää
Kuva: facebook.com

Tämänpäiväisellä Santa Polan puolimaratonilla oli toinenkin hyvä suomalaissuoritus, sillä Jarkko Järvenpää sijoittui miehissä 11:ta ajalla 1.06.38 eli se on parempi aika kuin Arttu Vattulaisen viime vuoden kärkitulos tältä matkalta. Järvenpäällä on ollut vaikeuksia viime vuosina, mutta jos nyt olisi taas hyvän vuoden vuoro.

Suomessakin on juostu lupaavasti. Eilen juostiin AKTIA maantiejuoksucupin kolmas kisa ja tulosluettelosta löytyy naisten puolelta kaksi hyvää tulosta. Naisten maantiekympin voitti Oona Kettunen ajalla 36.03. Kettunen on vuorotellut viime vuodet hiihdon ja juoksun välillä ja nyt tuli juoksupuolella kelpo tulos. Oonalla on ollut vuosikausia kestänyt vammakierre, joka on estänyt kehittymisen juoksijana ja josta syystä kokeilut hiihtopuolella ovat ymmärrettäviä. Hakunilan voittotulos on lupaava merkki paluusta juoksuun.

Oona Kettunen ei ollut naisten maantiekympin nopein, sillä N40-sarjassa juossut 46-vuotias Laura Manninen tykitti voittoajan 35.16. Laura juoksi vuonna 2018 N45-sarjan SE:n maantiekympillä 36.18, paransi sitä viime syksynä Keravalla aikaan 35.53 ja nyt SE-aika parani jälleen yli puolella minuutilla. Ikää on tullut lisää, mutta tulokset sen kuin paranevat!

Tämä on erittäin hyvä ja positiivinen alku suomalaiselle kestävyysjuoksulle vuonna 2020.

               
                                     Nathalie Blomqvist, Kuva: juoksija-lehti.fi

Lissabonin juoksulenkki

Ylikulkusilta

Aiemmin on jo tullut mainittua että juoksen treenauslenkkini Monsanton metsäpuiston liepeillä Lissabonissa. Monsanto on suuri, lähes 1000 hehtaarin alue, jossa voi juosta, kävellä, pyöräillä tai harrastaa muita liikunta-aktiviteetteja. Syksyllä tein siellä lenkin lähes päivittäin, mutta loppuvuoden väsymystila pakotti yli kuukauden mittaiseen juoksutaukoon. Vuoden alusta lähtien olen palannut juoksun pariin, mutta varovaisesti aloittaen. Tänään otin lenkille mukaan kännykän, jolla nappasin muutaman valokuvan matkan varrelta.

Lähden kämpiltäni Benfican jalkapallostadionin viereltä alas kohti Monsantoa. Alkumatka on hidasta juoksua, jonka useat liikennevalot pysäyttävät. Runsaan kilometrin jälkeen tullaan kuvan ylikulkusillalle, joka täytyy ylittää päästäkseen puistoon. Ylikulkusilta ylittää sekä Lissabon - Sintra - rautatien että sen vierellä kulkevan leveän valtatien. Turvallisuuden vuoksi se on välttämätön yhdystie kytkemään kantakaupunki metsäpuistoon.

Nousua

Ylikulkusillan jälkeen täytyy juosta vielä hetken kadun laitaa, kunnes tullaan Monsanton liepeille johtavalle tielle. Sen alkupäässä on parkkipaikka lukuisille autoille. Syksyllä paikka oli täynnä varsinkin viikonloppuisin, kun kaupungissa asuvat perheet saapuivat lapsineen puistoon viettämään retkipäivää eväineen. He valloittivat puistoteiden varsilla olevat ulkopöydät.

Heti parkkipaikan jälkeen alkaa nousu ylemmäs puistoa. Kuva on tästä ylämäestä, joka on jyrkin meikäläisen kolmen kilometrin lenkillä. Nousu loppuu yllä olevaan WC-rakennukseen, joka on tullut tutuksi monet kerrat. Nousun jälkeen matka jatkuu tasaisena alaspäin aina kääntösilmukkaan asti, josta alkaa toinen loivempi nousu mäen huipulle. Tänään ketään toista juoksijaa tai pyöräilijää ei tullut vastaan, mutta syksyllä heitä oli useampia. Ehkä muutkin kuntoilijat pitävät jonkinlaista talvitaukoa ja ilmestyvät baanalle taas keväällä ilmojen lämmittyä.

Seinäkiipeilyä

Mutta tullessani puoliväliin lenkkiäni näin aktiviteettikentällä muutamia innokkaita seinäkiipeilijöitä. Tällä kentällä on yleensä aina kiipeilijöitä tai sitten koripallon pelaajia, joille on oma tilansa. Kantakaupungin pienemmissä puistoissa koripallo on yksi suosituimmista pelimuodoista ja sitä harrastetaan paljon.

Vähitellen lenkki palaa lähtöpisteeseen Monsanton laitaan ja reitille tulee pituutta noin kolme kilometriä. Syksyllä kiersin reitin kahdesta neljään kertaan, jolloin matkaksi tuli 9-15 kilometriä, kun myös edestakainen matka kämpiltä Monsantoon on samat kolme kilometriä. Nyt olen aloittanut varovasti niin että tänäänkin matkaksi tuli vain 7 kilometriä. Vaikeaa se on edelleen, en tiedä helpottaako juoksu vielä jossain vaiheessa vai onko tämä sitä paljon puhuttua vanhuutta.

Kisoja en ole uskaltanut edes katsoa ja ainakin tammikuu menee vielä ilman niitä, vaikka Madeiralla olisi ollut juoksukisa viikon päästä sunnuntaina. En ole käynyt Madeiralla, joten siinä mielessä sinne olisi ollut mukava matkustaa. Katsotaan, josko matkustan myöhemmin Madeiralle tai Kap Verdelle.

Näillä mennään hitaasti kiiruhtaen.

                                           Loivaa ylämäkeä kuin itse elämä

Oma juoksuvuosi 2019

Singaporessa tukijoukon kanssa

Juoksuvuosi 2019 on nyt takana päin ja on aika tehdä siitä inventaariota. Yleiskommenttina voi sanoa heti alkuun, että vuosi oli niin kunnoltaan kuin saavutuksiltaan heikko. Juoksukilometrejä syntyi hyvän alkuvuoden ansiosta 2705 kilometriä ja juoksukisoja 23. Näistä kisojen määrä on ilahduttava, sillä se on paras moneen vuoteen. Kisoja tuli viidessä eri maassa: Suomi, Thaimaa, Portugali, Singapore ja Indonesia. Suomessakin sain uuden juoksupitäjän, kun kilpailin heinäkuussa Ruovedellä.

Vuosi 2019 avautui tammikuussa mielenkiintoisella Run For Light- kisalla Singaporessa. Matkustin paikalle pienen tukijoukon kanssa. Juoksu tapahtui Punggol Waterway Parkissa. 10 kilometrin kisaa kierreltiin vesireittien ympäröivässä puistossa. Viivyimme Singaporessa muutaman päivän ajan ja kaupunkivaltio vaikutti erittäin modernilta, kansainväliseltä ja hyvin pärjäävältä.

Indonesialaisia naisjuoksijoita

Toisen uuden Kaukoidän maan bongasin maaliskuun lopussa, kun osallistuin Prasmul Olympics Run It- kisaan Tangerangissa, Indonesiassa. Pienten ilmoittautumisongelmien jälkeen pääsin kuin pääsinkin kilpanumeron kanssa lähtöviivalle. Virallista aikaa en kuitenkaan netistä löytänyt 10 kilometrin kisaan, mutta sain oman sijoitushaarukkani 21-24 yleisessä sarjassa muiden kilpailijoiden aikoja vertaamalla.

Juoksuun osallistui harvinaisen paljon naisia, mikä oli aika erikoista muslimimaassa. Yllä olevassa kuvassa on osa kilpailuun osallistuneista naisista. Viivyin Tangerangissa muutaman päivän, jotka käytin tutustumisessa paikkakuntaan. Indonesian infrastruktuuri on huomattavasti esimerkiksi Singaporea heikompi ja maan köyhyys paistaa myös läpi. Asia oli tietysti etukäteen tiedossa, mutta on hyvä käydä itse paikan päällä toteamassa tilanteen.

Corrida Auchanin maalissa

Talvella ja kesällä juoksin monia mielenkiintoisia juoksuja sekä Thaimaassa (Bangkok, Pattaya) että Suomessa (mm. Lannevesi, Nivala, Ruovesi, Heinola). Elokuun lopulla muutin sitten nykyiseen asuinmaahani Portugaliin, jossa juoksin loppuvuoden aikana viisi eri kisaa. Ehkä mielenkiintoisin ja jännittävin oli ensimmäinen kilpailuni Corrida Auchan Estorilin moottoriradalla. Radalla kisattiin aikoinaan F1-formulakisoja vuosina 1984-1996. Kilpailureitti kiertelikin autorataa ja sen ympäristöä.

Estorilin kisa jäi sitten parhaaksi juoksuksi Portugalissa, jonka jälkeen kilpailut huononivat kisa kisalta. Marraskuun puolivälin tietämillä jouduin sitten tekemään kovan päätöksen ja heittäytymään yleisen väsymystilan vuoksi juoksutauolle, jota on kestänyt vuoden loppuun saakka. Tauon on määrä lakata huomenna vuoden 2020 ensimmäisenä päivänä. Aluksi varovaisesti mutta vähitellen olisi aikomus palata säännölliseen juoksurytmiin.

Kulunut juoksuvuoteni 2019 oli vaihteleva ja mielenkiintoinen, mutta tuloksiltaan laiha. Ensi vuonna pääsen osallistumaan M65- sarjaan, joten siltä osin voisi olla parempiakin tuloksia tiedossa, mutta loppuvuoden ongelmat ovat päällimmäisenä mielessä. Ja lopulta tuloksillakaan ei ole kovin paljon merkitystä, jos vain pääsee terveenä treenaamaan ja kisaamaan.      

Köyhä kestävyysjuoksuvuosi 2019

Topi Raitanen
Kuva: commons.wikimedia.org (Tuomas Vitikainen)

Mennyttä kestävyysjuoksuvuotta 2019 voi tarkastella lähinnä omien tilastojeni kautta. Dohassa käytiin myös yleisurheilun MM-kisat. Miesten puolella kuvan Topi Raitanen on lähes ainoa valopilkku ja ainoa kansainvälisen tason juoksijamme tällä hetkellä. Vaikka Dohassa ei vielä menestystä tullutkaan, niin Raitanen paransi esteiden ennätyksensä 8.21,47:ään ja nousi sillä Suomen kaikkien aikojen listalla viidenneksi. Myös Miika Tenhunen paransi aikaansa alle 9.00 juosseiden listalla aikaan 8.54,96.

Sitten se huonompi puoli, 5000 metrin ja maratonin listoille ei tullut parannuksia saati että joku uusi juoksija olisi yltänyt sille. Raitanen juoksee ensi vuonna todennäköisesti myös 5000 metriä, joten uutta miestä on tiedossa. 10000 metrin listalle tuli yksi uusi juoksija, kun Eero Saleva juoksi kesällä Lontoossa ajan 29.51,52. Alle 30 minuutin lista on helpoiten saavutettavissa, joten siihen nähden täytyy olla todella huolissaan Suomen tilanteesta. Sairastumisten takia oli enemmän tai vähemmän poissa esimerkiksi Arttu Vattulainen ja Jaakko Piesanen. Nyt he ovat jo palaamassa kehään. Maratonin puolella on miehissä vain yksi kovempi nimi, Aki Nummela, joka juoksi tänäkin vuonna mallikelpoisesti 2.18.33 loppuvuodesta Malagassa eli vain runsaan puolen minuutin päähän ennätyksestään.

Camilla Richardsson
Kuva: fi.wikipedia.org

Naisten puolella maratonia ja puolimaratonia hallitsi totuttuun tapaan Anne-Mari Hyryläinen, joka juoksi Dohassa parhaan arvokisasijoituksen ollen maratonilla 19. Raastavan kuumissa olosuhteissa myös Alisa Vainio taisteli hyvin sijalle 26. Epäviralliselle naismaratoonareiden alle 2.48 listalle ei tullut uutta juoksijaa, kun Johanna Bäcklund edustaa Ruotsia. Yksi nainen eli Katarina Skräddar paransi reilusti ennätystään juosten Malagassa joulukuussa ajan 2.41.31. Myös Annemari Kiekara tavoittelee edelleen arvokisapaikkoja ja hän juoksi samoille lukemille (2.41.21) Skräddarin kanssa joulukuussa Pisassa.

Ratapuolella parasta vauhtia piti kuvan Camilla Richardsson, joka teki ennätykset sekä esteissä (9.35,27) että 5000 metrillä (15.37,02). Doha meni vielä penkin alle, mutta ensi vuonna taas kärppänä uuteen yritykseen. Ratapuolella sairaslista on pitkä lähtien Johanna Peiposesta ja Sandra Erikssonista. Mutta kuten ennenkin, Suomella on paljon lupaavia nuoria naisia tulossa. Heistä nostaisin esiin nimet Nathalie Blomqvist ja Moona Korkealaakso.

Mutta kuten otsikossa mainitsin, niin kyllä kestävyysjuoksuvuosi 2019 oli aika köyhä, niin miehissä kuin naisissakin. Mutta sillä on myös hyvä puolensa, ei ole muuta kuin parannettavaa. Poistan taas punaiset nimet (uudet tai parantaneet) listoilta vuodenvaihteessa. Toivottavasti punaväriä saa käyttää ensi vuonna enemmän.

 
                                        Katarina Skräddar, Kuva: fi.wikipedia.org

Joulua Portimaossa

Portimaon rantabaareja

Joulu antaa muutaman päivän vapaata ja silloin on hyvä tutkiskella uusia paikkoja, varsinkin vieraassa maassa. Niinpä otin joulun aattopäivänä bussin Lissabonista ja ajelin Portimaohon, Algarveen. Olen käynyt Algarvessa vajaa 20 vuotta sitten Monte Gordossa, Espanjan rajan tuntumassa. Jo silloin huomasin että tämä Algarvehan on ihan hienoa seutua. Algarve ei tehnyt nytkään pettymystä, varsinkaan joulunalusviikon karmean kelin jälkeen Lissabonissa. Vettä satoi joka päivä ja lisäksi tuuli voimakkaasti. Nyt Algarve otti vastaan aurinkoisella säällä ja 22 asteen lämpötilalla.

Paikallinen joulukuusi

Lissabonin huonot säät ovat yksi tekijä, joka on saanut meikäläisen pitämään pitempää juoksutaukoa. Corrida das Castanhas- kisan jälkeen en ole juossut juuri laisinkaan eli puolitoista kuukautta on mennyt laiskotellessa ja akkuja ladaten. Sään lisäksi muina syinä juoksemattomuuteen on ollut väsymys ja hienoinen sairastelu. Vuodenvaihteen jälkeen olisi tarkoitus alkaa juoksennella jälleen, mutta varovasti aloittaen.

Saavuttuani Portimaon bussiasemalle, otin taksin jolla hurautin parhaille paikoille rannan tuntumaan. Ensimmäinen tehtävä oli löytää hotelli lähistöltä ja kyllä sellainen sitten löytyikin aivan rannan tuntumasta. Modernin Globo-hotellin päivähinta oli 42 euroa, mutta kun hintaan sisältyi runsas buffet-aamiainen, niin hyväksyin sen mukisematta. Halvempiakin hotelleja olisi varmaan löytynyt, mutta en ollut tutustunut hotellitarjontaan ennakolta, joten etsintä olisi vienyt aikaa muulta ohjelmalta.

Ranta-alueen karuselli

Portimao on noin 55000 asukkaan kaupunki Faron alueella. Faro ja Portimao ovat Algarven suurimmat kaupungit. Algarve on myöskin suomalaisten keskittymä Portugalissa samaan tapaan kuin Aurinkorannikko on Espanjassa. Portimaossa sijaitsee myös Algarven Suomi-seuran toimisto. Seurassa on jäseniä noin 800, joista suurin osa eläkeläisiä. Lisää tietoa Algarven Suomi-seurasta löytyy tästä. Varsinkin suurituloisten eläkeläisten joukossa Portugali on ollut suosittu kohde verottomuuden vuoksi. Tilanne kuitenkin muuttui vuoden 2019 alusta, kun maat joutuivat sopimuksettomaan tilaan ja Suomi alkoi verottaa Suomesta maksettavia yksityissektorin eläkkeitä.

Jouluolut

Hotelliin kotoutumisen jälkeen oli aika jalkautua joenrantabaareihin juomien ja ruokien pariin. Oli todella hieno tunne päästä aurinkoiselle ja lämpimälle terassille nauttimaan elämän vilskeestä kiireisten ja sateisten Lissabonin päivien jälkeen. Kuten arvelinkin, niin suomalaisiinkaan ei voinut olla törmäämättä. Tapasin ruokabaarissa Portimaossa lomailevan perheen Turusta. Heillä oli parin viikon loma joka ulottuisi uudenvuoden puolelle. Ajatuksena oli myös löytää jokin Suomi-baari jouluherkkujen toivossa, mutta se jäi aikomukseksi, kun rantapaikoissa oli ihan riittävästi säpinää. Seuraavalla kerralla Suomi-paikatkin tulevat varmasti tutuiksi.

Kaiken kaikkiaan lyhyehkö jouluvisiitti Portimaossa on todella antoisa ja antoi kyllä hienon kuvan Algarvesta. Se pani meikäläisenkin miettimään, että jos aion viettää Portugalissa pitempiä aikoja, niin Algarve voittaa kyllä kirkkaasti Lissabonin. Mutta silloin tulee kyllä vastaan kilpailutilanne Espanjan kanssa. Olen käynyt Espanjan Aurinkorannikolla ja Torreviejassa, jotka ovat molemmat hyviä paikkoja pitempään oleskeluun. Siihen kun lisää vielä Thaimaan tenhon, niin valinnasta tulee vaikea. No, vaihtoehtojen runsas määrä on vain hyvä asia. Parempi monta vaihtoehtoa kuin vain yksi.

Lopuksi myöhästyneet Joulutoivotukset blogin lukijoille!

                                   Algarve, kuva: ontheworldmap.com

EM-maastojuoksut 2019, Lissabon

EM-kisojen tuloportti

Maastojuoksun EM-kisat 2019 juostiin tänään Bela Vista Parkissa, lähellä Lissabonin keskustaa. Minuahan ei saanut mikään pysymään poissa karkeloista, kun paikkakunnalla asun. Lähdin aamulla kisapaikalle hyvissä ajoin ennen kello 10 alkavaa ensimmäistä starttia. Sää oli mitä ihanteellinen kestävyysjuoksuun, pilvipoutainen ilma ja lämpötila noin 17-18 astetta. Loppupuolella kisaa oli sateen uhkaa, mutta onneksi sekin väistyi ja kilpailut voitiin juosta kuivissa oloissa.

Kisojen lippurintama

Kilpailun reitti mutkitteli mäkisen puiston laitamia, joten korkeuseroakin löytyi. Yleisöllä oli vapaa pääsy kilpailureitille lähtö- ja maalialuetta lukuun ottamatta. Niinpä minäkin kiertelin juoksureittiä ja seurasin kisaa eri paikoista. Yleisöä tuli paikalle mukavasti, vaikka huomattavasti enemmänkin olisi sopinut jännittämään kilpailuja. Kisa-alueelta löytyi myyntipisteitä ja mikä erikoisinta, tarjoilulava, josta jaettiin katsojille ilmaisia hedelmiä, mehuja, kahvia, keksejä, kuivakakkua, snackeja, perunalastuja, karkkeja jne. Harvoin jos koskaan olen tavannut moista, juoksukisoissa kyllä jaellaan ilmaiseksi osallistujille, mutta että suurkisojen katsojille. Vieraat kyllä arvostivat tällaista anteliaisuutta.

Jacob Ingebrigtsen karkaa U20:n voittoon

Poikien U20:n kisa juostiin ensimmäisenä ja sillä oli vain yksi voittajasuosikki, Norjan Jacob Ingebrigtsen. Jacob osoitti kisassa olevan täysin ylivoimainen ja voitti neljännen perättäisen EM-maastomestaruuden juniorien sarjassa. Ensimmäinen voitto tuli jo vuonna 2016 Chiassa 16-vuotiaana. Suomalaiset juoksivat suhteellisen tasaisesti Mika Kotirannan ollessa parhaana 33:s, Leevi Keronen 64:s ja Oskari Kangasniemi 77:s. Vaikka sijat eivät ole kärkipäässä, niin esimerkiksi Kotiranta hävisi yhdelle maailman kovimmista juoksijoista vain runsaan minuutin. Siitä on hyvä jatkaa kärjen tavoittelua.

Tyttöjen vastaavassa sarjassa U20 myös suosikki Italian Nadia Battocletti voitti, Slovenian Klara Lukan oli toinen ja kotikatsomon riemuksi Portugalin Mariana Machado kolmas (olisikohan sukua Manuela Machadolle, josta kirjoitin Porugalin naiskestävyysjuoksun yhteydessä). Suomesta kisaan osallistui peräti neljä tyttöä, joista Nathalie Blomqvist oli parhaana 25:s, Pinja Kotinurmi 47:s, Janette Vänttinen 57:s ja Heljä-Viivi Unkila 82:n. Ja jälleen kerran, vaikka sijoitukset ovat kaukana kärjestä, niin ajallinen ero kärkeen ei ole esimerkiksi Blomqvistilla kuin noin minuutti. Nathalie Blomqvist lähti kisaan terävästi ja oli alkumatkasta sijoilla 5-7, mutta putosi sitten tasaisesti. Rohkea juoksu osoittaa halua kärkitaisteluihin ja kyllä se vielä tulee.

Nathalie Blomqvist kuvassa toisena

Miesten ja naisten U23-sarjat jäivät meikäläiseltä vähäisemmälle huomiolle siitäkin syystä että suomalaisia U23-naisia ei ollut ainuttakaan mukana. Miesten puolella Suomen värejä puolusti Antti Ihamäki. Sarjan voitto meni taas ennakkosuosikille Ranskan Jimmy Gressierille ja Ihamäki oli kilpailun 62:n. Naisten U23-sarjan voitti ylivoimaisesti Pohjoismaiden riemuksi Tanskan ennakkosuosikki Anna Emilie Möller. Ennen miesten ja naisten kisoja juostiin sekaviesti, jonka voitti Iso-Britannia.

Miesten päämatkalla tuli sitten todellinen yllätyspommi, kun Ruotsin Robel Fsiha tuli ja nujersi kaikki muut, joukossa esimerkiksi vasta 12:sta tullut Norjan Filip Ingebrigtsen. Filip jäi jo alussa suosiolla kärkijoukosta eikä päässyt nousemaan loppumatkasta. Robel Fsiha muutti Eritreasta Ruotsiin vuonna 2013 ja on saanut nyt Ruotsin kansalaisuuden. Hänen rataennätykset eivät ole juuri ihmeellisiä, mutta puolimaraton on mennyt aikaan 1.01.18 tänä vuonna Bahrainissa.

Naisten kärkikaksikko: Grovdahl (2.) ja Can (1.)

Naisten puolella kisa meni heti alussa kahden naisen väliseksi taisteluksi. Viereisessä kuvassa vielä Norjan Karoline Grovdahl johtaa ja kisan lopullinen voittaja Turkin Yasemin Can on toisena. Can oli lopussa ylivoimainen ja hän on voittanut myös radalla lukuisia Euroopan mestaruuksia. Grovdahlin jälkeen Ruotsin Samrawit Mengsteab tuli pronssille.

Pohjoismaat pärjäsivät kisoissa mainiosti. Mestaruuksia tuli kolme: Ruotsin Robel Fsiha miesten matkalla, Tanskan Anne Emilie Möller naisten U23:ssa ja Norjan Jacob Ingebrigtsen sarjassa U20. Lisäksi naisten sarjassa Norjan Karoline Grovdahl nappasi hopean ja Ruotsin Samrawit Mengsteab pronssin. Vaikka Suomi ei pärjännyt mitaleille asti, niin muiden Pohjoismaiden menestys antaa uskoa myös suomalaisille kestävyysjuoksijoille. Jos Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, niin miksei myös Suomessa voi juosta jos ei nyt maailman niin Euroopan huipulle.

Kisojen viralliset tulokset löytyvät tästä.

                                                Antti Ihamäki matkalla U23-sarjassa

Ribeiro, Mota ja Machado

Fernanda Ribeiro (s. 23.6.1969)
Kuva: observador.pt

Tässä jutussa käsittelen portugalilaisten naisten kestävyysjuoksun historiaa ja saavutuksia. Portugalilaisilla naisilla on leveämpi taso ja menestystä enemmän kuin maanmiehillään.

Lukumääräisesti kovin arvokisamenestys on viereisen kuvan Fernanda Ribeirolla. Ribeiro keskittyi 1990-luvulla lähinnä ratajuoksuihin (5000m ja 10000m) ja pärjäsi niissä loistavasti. Ribeiro osallistui viisiin olympialaisiin (Soul 1988, Barcelona 1992, Atlanta 1996, Sydney 2000 ja Ateena 2004) ja voitti kaksi mitalia, kultaa 10000 metrillä Atlantassa ja pronssia samalla matkalla Sydneyssä. MM-kisoista saavutuksina oli neljä mitalia, kultaa 10000 metriltä Göteborgissa 1995 ja hopeaa samojen kisojen 5000 metriltä. Kaksi vuotta myöhemmin Ateenasta saaliina oli hopea 10000 metriltä ja pronssi 5000 metriltä. EM-kisoista tuli kaksi mitalia, kultaa 10000 metriltä Helsingistä 1994 ja hopeaa samalta matkalta 1998 Budapestista. Tuo Atlantan olympiakultajuoksun loppuratkaisu on tässä.

Näiden lisäksi Ribero on osallistunut sisäratakisoihin. Vuonna 1997 tuli MM-pronssia 3000 metriltä Pariisissa 1997 ja EM-kultaa samalta matkalta Pariisista 1994 ja Tukholmasta 1996. Valenciasta 1998 tuli hopeaa ja jälleen 3000 metriltä. Maastossa menestys on perustunut Portugalin kovaan naisjoukkueeseen ja tuomisina on ollut MM-joukkuekultaa sekä Budapestissa 1994 että Vilamourasta 2000. EM-maastoista on myös kaksi joukkuekultaa, vuonna 1998 Ferrarassa ja vuonna 2004 Heringsdorfissa. EM-joukkuepronssia tuli sekä Alnwickissa 1994 että Torossa 2007.

Myöhemmällä iällä Ribeiro on osallistunut myös maantiejuoksuihin, mutta niissä menestys ei ole ollut ratajuoksujen luokkaa. Puolimaratonin ennätys on 1.08.23 vuodelta 2000 Lissabonissa ja maratonin ennätys 2.29.48 vuonna 2006 Hampurissa. Viimeiset vakavammat juoksukisansa Ribeiro teki vuonna 2010.

Rosa Mota (s. 29.6.1958)
Kuva: alumniago.weebly.com

Rosa Mota eroaa siinä mielessä Fernanda Ribeirosta että hän keskittyi nimenomaan maratonille ja pärjäsi siinä mainiosti. Kruununa on Soulin olympiamaratonin voitto vuonna 1988 (ensimmäinen portugalilainen naisolympiavoittaja) ja 1984 Los Angelesista tuli olympiapronssia. MM-maratonin voiton Mota saavutti vuonna 1987 Roomasta ja EM-maratonin voittoja tuli peräti kolme, 1982 Ateena, 1986 Stuttgart ja 1990 Split. Soulin olympiamaratonin loppu näkyy tästä.

Arvokisamitalien lisäksi Mota osallistui aktiivisesti suurimpiin kaupunkimaratoneihin ja hän voitti Bostonin maratonin kolmesti (1987,1988,1990), Chigacon maratonin kahdesti (1983, 1984) ja kerran Rotterdamin maratonin 1982, Tokion maratonin 1986, Osakan maratonin 1990 ja Lontoon maratonin 1991.

Rosa Mota lopetti maratonit huipputasolla vuonna 1992 ja hän on saanut kunniatehtäviä yleisurheilun piirissä, kuten olympiasoihdun kanto Ateenan kaduilla 2004 ja IAAF:n lipun kanto Osakan MM-kisoissa 2007. Hänen maratonennätyksekseen jäi 2.23.29 Chigacon maratonilta vuonna 1985.

Manuela Machado (s. 9.8.1963)
Kuva: publico.pt

Kolmas kova portugalilaisnainen Manuela Machado keskittyi Rosa Motan tavoin maratonille ja jatkoi siitä mihin Mota lopetti. Hän voitti maratonin MM:n 1995 Göteborgissa ja tuli MM-hopealle niin 1993 Stuttgartissa kuin 1997 Ateenassa. EM-tasolla tuli kaksi voittoa, vuonna 1994 Helsingissä ja vuonna 1998 Budapestissa. Göteborgin maratonin ratkaisu on tässä.

Manuela Machado poikkesi Rosa Motasta ja muista kovista naismaratoonareista siten että hän ei osallistunut juurikaan rahakkaisiin kaupunkimaratooneihin ja menetti näin varmasti tukun rahaa, mutta voitti sitten kunniaa arvokisoissa. Ainoan kaupunkimaratonvoittonsa hän juoksi vuonna 1991 Lissabonissa ajalla 2.31.31. Maratonennätys 2.25.11 tuli Lontoon maratonilta vuonna 1999 ollen kisassa kolmas. Hän osallistui vielä Sydneyn olympiamaratonille vuonna 2000, mutta ei päässyt enää kärkisijoille.

Potugalilla on esittää vielä muitakin naisia, jotka ovat päässeet arvokisamitaleille. Heitä ovat Jessica Augusto, EM-hopeaa 10000 metriltä Barcelonasta 2010 ja samoista kisoista EM-pronssia 5000 metriltä. EM-kisoista 2014 Zürichistä tuli pronssia maratonilta ja sama mitali Amsterdamin EM-kisojen puolimaratonilta vuonna 2016.  Sara Moreira voitti EM-kultaa puolimaratonilta 2016, EM-hopeaa 5000 metriltä vuonna 2010 Barcelonasta ja EM-pronssia Helsingin EM-kisojen 5000 metriltä vuonna 2012. Ana Dulce Felix voitti EM-kultaa 10000 metrillä Helsingissä 2012 ja EM-hopeaa samalta matkalta vuonna 2016 Amsterdamissa. Lopuksi vielä Conceicao Ferreira, joka voitti EM-hopeaa 10000 metriltä Helsingissä vuonna 1994.

Portugalin naisilla on kunniakas kestävyysjuoksuhistoria. Se alkoi Rosa Motasta (1980-luku), jatkui Manuela Machadolla (1990-luku) ja Fernanda Ribeirolla (1990-2010). Viimeisimmät mitalijuoksijat ovat 2010-luvulta aina viime vuosiin saakka. Aikamoinen jatkumo.  

Lopes ja Mamede - Portugalin juoksukunkut

Carlos Lopes (s.18.2.1947)
Kuva: en.wikipedia.org

Näin Portugalissa asuvana on aika perehtyä Portugalin kestävyysjuoksun historiaan ja sen merkittävimpiin edustajiin. Tässä jutussa keskitytään miehiin ja tulevassa jutussa naisiin. Portugali nousi kestävyysjuoksussa hieman Suomen uutta nousua ja Lasse Vireniä myöhemmin esiin ja oli parhaimmillaan 1980-luvulla kiitos tunnetun valmentajan, professori Moniz Pereiran. Suomen ja Portugalin keskinäinen taisto kulminoitui Montrealin olympialaisissa 1976, kun Lasse Viren ja Carlos Lopes taistelivat 10000 metrin kultamitalista. Viren voitti ja Lopes oli toinen. Tuo loppuratkaisu näkyy tästä.

Tuo ei jäänyt Carlos Lopesin ainoaksi saavutukseksi. Samana vuonna 1976 hän voitti maastojuoksun MM-kultaa Chepstowssa. Hän uusi maastojuoksun MM-kullan vuonna 1984 New Yorkissa ja vuonna 1985 kotimaisemissaan Lissabonissa. MM-hopeaa tuli vuodelta 1977 Glasgowista ja vuodelta 1983 Gatesheadista. Mutta ehkä uransa kovimman saavutuksen Lopes teki vuoden 1984 olympiakisoissa Los Angelesissa voittamalla maratonjuoksun silloisella olympiaennätyksellä 2.09.21. Suoritusta nostaa vielä se että Lopes jäi auton alle Lissabonissa vain viikkoa ennen kisoja, mutta onneksi hän ei loukkaantunut. Hän piti aikoinaan 10000 metrin ja maratonin Euroopan ennätyksiä hallussaan. Hän lopetti uransa hienosti vuonna 1985 juoksemalla Rotterdamin maratonilla ME:n 2.07.12. Kolme vuotta myöhemmin sen rikkoi Etiopian Belayneh Densamo jälleen Rotterdamissa ajalla 2.06.50.

Fernando Mamede (s.1.11.1951)
Kuva: opraticante.pt

Fernando Mamede on toinen kova portugalilainen kestävyysjuoksija, joka kilpaili samanaikaisesti Lopesin kanssa. Häntä voisi kutsua Portugalin "Pekka Päivärinnaksi", sillä hän ei saanut juuri arvokisamenestystä kovasta kunnosta huolimatta. Ainut arvokisamitali tuli maastosta (kuten Pekka Päivärinnan MM-kulta) vuonna 1981 Madridista, jolloin Mamede nappasi pronssia.

Fernando Mamede sai nimensä kestävyysjuoksun historiaan vuonna 1984 Tukholmassa alittamalla Henry Ronon ME:n 27.22,5 ajalla 27.13,81. Juoksussa oli mukana maanmies Carlos Lopes, joka tuli toiseksi alittamalla myös Ronon ME:n ajalla 27.17,48. Tämä Tukholman ME-juoksun loppuratkaisu näkyy tästä.

Tomasz Kowalski vertaa blogissaan näitä Portugalin juoksijoita ja toteaa Lopesin kestävyystyypiksi ja Mameden vauhtityypiksi. Heidän ruumiinrakenteensakin poikkesi vastaavasti, Lopes oli juoksijana voimakas ja lihaksikas, kun taas Mamede oli hoikka ja hintelä kenialaistyyppinen juoksija. Heidän harjoittelunsa oli myös erilaista. Lopes juoksi kahdesti päivässä kevyttä (3.10-3.20 vauhtia) ja tempoa (2.50-3.05) sekä 1-2 intervallia viikossa. Mamede juoksi huomattavasti vähemmän kilometrejä ja ne koostuivat lähinnä intervallijuoksuista (vihasi tempojuoksuja), kuten 15-20 kertaa 400m tai sitten pitempinä 4 kertaa 2km. Vähäisemmän harjoitusmäärän vuoksi hän kilpaili ahkerasti päästäkseen kuntoon. Suomeen verrattaessa Mameden harjoittelu kuullostaa suomalaisten harjoittelulta ennen Arthur Lydiardia ja Lopesin harjoittelu on lähempänä suomalaisten omaksumaa tehokasta Lydiardin mallia. No, molemmilla päästiin huipulle, mutta Lopesin ura on menestyksekkäämpi.

Muista portugalilaisista miesjuoksijoista, jotka voittivat arvokisamitaleja, voi mainita Antonio Leitao, joka tuli pronssille Los Angelesin olympiakisojen 5000 metrillä vuonna 1984, Domingos Castro, joka voitti MM-hopeaa myös 5000 metriltä Roomassa 1987 sekä Antonio Pinto, joka voitti 10000 metrin Euroopan mestaruuden Budapestissa vuonna 1998.

Palaan Portugalin naiskestävyysjuoksijoihin myöhemmin erillisessä jutussa.

Corrida das Castanhas, Lissabon

Lähtö- ja maalialue

Tänään oli vuorossa Corrida das Castanhas-juoksu Palacio Nacional da Ajuda- aukiolla lähellä Belemin metroasemaa Lissabonissa. Noustessani kävellen Belemin asemalta kohti juoksupaikkaa sain jo aavistuksen millainen mäkijuoksu on edessä. Koko kilometrin pituinen katumatka juoksuaukiolle oli jatkuvaa nousua. Saavuin normaalia myöhemmin paikalle, jonne oli jo kertynyt sadoittain kisaan osallistujia. Ehdin tehdä normaalit rutiinit varusteiden riisumisesta repun luovuttamiseen säilöön, mutta kisaan lämmittely jäi noin kilometriin. Silläkin valmistautumisella pääsi hyvin juoksun tai oikeammin kiipemisen makuun.

Tungosta podiumille

Ensimmäinen runsas kisakilometri oli kyllä niin rankkaa nousua että mieleen tuli kuinkahan selviydyn maaliin. Noustessa tuli mieleen että tänään menee kyllä 10 kilometrin matkaan yli tunnin, niin hidasta alku oli. Vähitellen reitti siitä tasaantui ja vaikka mäkiäkin vielä oli, niin ne olivat loivempia. Lopussa oli sitten alku käänteisenä eli todella jyrkkä alamäki, jonka aikana meikäläisen ohi meni juoksijoita niin oikealta kuin vasemmalta. Olen aina ollut huono alamäkijuoksija ja tällaisissa jyrkissä alamäissä puute korostuu.

Maalialueen kello

Vihdoin pääsin maaliin ja näin maalikellosta (ei kuvan) että ajakseni tuli 56.10 eli sittenkin alle tunnin. Juoksu lienee mäet huomioiden samaa tasoa kuin edellinen kisa viikko sitten. Maalin jälkeen juoksijoita herkuteltiin niin kuumennetuilla kastanjapähkinöillä kuin proteiinipatukalla ja viinikupillisella. Espanjassa jaetaan usein olutta maalissa ja tämä punaviinin jakelu oli uusi kokemus. Hyvin sekin maistui ja varsinkin lähibaarissa juotu Sagres-olut.

Tulokset tulivat jälleen nopeasti nettiin ja ne ovat tässä. Olin vajaan 600 juoksijan joukossa hieman puolenvälin alapuolella sijalla 299 ajalla 56.11. Omassa 55-64-vuotiaiden sarjassa se riitti 44. sijaan. Siinä on kyllä parannettavaa, kuten aiemmatkin juoksut ovat osoittaneet.

Seuraavaksi testaan juoksun vähentämistä tai jopa pienen juoksutauon pitämistä. Samalla pitäisi aloittaa lihashuolto eli hieronnat ja kuntosalillakaan en ole täällä käynyt. Thaimaassa tein näitä molempia ja nyt täytyisi aloittaa sama menettely täällä Portugalissa.

Seuraavaa juoksukisaa en uskalla lupailla johtuen harjoittelun tarkentamisesta. Mutta yleistavoitteeksi voisi vielä asettaa yksi juoksukisa joulukuussa. Katsotaan toteutumaa sitten vuoden loppupuolella. Juttuja pyrin kirjoittamaan tänne entiseen malliin.

                                             Palacio Nacional da Ajuda

Corrida de Agradecimento ao Dador, Lissabon

Lähtö- ja maalialue

Tänään lähdin sitten jo aamusta kohti Orienten metroasemaa, jonka lähettyvillä olevalla Parque das Nacoes- aukiolla ilmoitettiin olevan Corrida de Agradecimento ao Dador- juoksu. Alue tuli tutuksi Minimaratona se Lisboasta, jonka bussien lähtöalueena ja juoksun maalina se toimi. Eilen noudin kisakassin T-paitoineen ja rintanumeroineen Chelasin aseman lähellä olevasta Renault Chelas- liikkeestä, sillä Renault oli yksi juoksun sponsoreista. Jo yli 20 vuotta Renaultin omistajana olleelle miehelle se oli mieluisa tehtävä.

Prozis-teltta maalialueella

Näissä juoksuissa tuppaa olemaan aina jotain ylläreitä, niin nytkin. Kun kävelin Oriente-asemalta tutulle Parque das Nacoes- aukiolle, niin en nähnyt mitään juoksuun viittaavaa. Kävelin siitä edelleen rannan suuntaan, mutta kisapaikka pysyi edelleen mysteerinä. Hetken päästä paikalle tuli puolenkymmentä muuta juoksijaa ja ihmettelimme asiaa porukalla. Yksi miehistä sanoi että viime vuonna lähtö- ja maalialue oli ollut juuri siinä rannan lähettyvillä. Onneksi paikalle juoksi verryttelijöitä, jotka ilmoittivat, että kisapaikka on noin kilometrin päässä kohti Vasco da Gaman siltaa. Näin se kisapaikka aina löytyy, vaikka se joskus etsimiseksi meneekin.

Podium

Paikalle kertyi noin parisataa juoksunharrastajaa. Reitti kulki osittain Minimaratona de Lisboasta tuttuja katuja ja se oli viiden kilometrin mittainen, joka kierrettiin kaksi kertaa. Sää oli hyvin vaihteleva, ennen juoksua ja juoksun loppupuolella tuli tihkusadetta pyörivän tuulen avittamana, mutta muutoin oli aurinkoista. Juoksu tuntui todella nihkeältä ja päästyäni maaliviivalle kello näytti aikaa 54.34, mikä todisti kaiken oleellisen. Kolmella kymmenenkilometrin kisalla täällä Portugalissa aika on tippunut noin minuutin per kisa. Matkat eivät välttämättä ole samanpituiset, mutta kyllä suunta on selvä. Treeneissä havaittu yleinen väsymys heijastuu myös kisatuloksissa. Hankalaa päättää, pitäisikö entisestäänkin alakantissa olevia kilometrimääriä pudottaa lisää, vai mitä pitäisi tehdä. Kyse lienee vain vanhenemisesta ja voimien vähenemisestä, vaikka sitä on vaikea itselleen myöntää.

Tulokset tulivat nopeasti nettiin ja ne ovat tässä. Virallinen aikani oli 54.40, jolla tulin sijalle 7. M60-sarjassa. Viikon päästä kisataan sitten toisella puolen Lissabonia.

Seuraavat Portugalin juoksut

Corrida de Agradecimento ao Dador
Kuva: portugalrunning.com

Viimeiset päivät olen tuskaillut taas Portugalin juoksujen ilmoittautumisissa ja maksuissa. Kaksi Lissabonin juoksukisaa meni ohi, kun ilmoittautumisessa ja maksussa tuli ongelmia. Yksi kisa kaatui ilmoittautumiseen kun kaavake ei hyväksynyt Portugalin vero(sosiaali)numeroani, jonka pitäisi olla oikea ja virallinen. Seuraava juoksu tyssäsi sitten maksuvaiheeseen, kun se tarjosi paikallista Multibanco-verkkopankkia lukuisine koodeineen ja tunnuksineen. Varsinaista järjestäjien pankkinumeroa en löytänyt, joten en viitsinyt lähteä pankkiin asiaa ihmettelemään, kun online-maksujakin on olemassa.

Tällaista hyvää englanninkielistä ilmoittautumis- ja maksujärjestelmää online tarjoaa prozis.com-sivusto ja olen käyttänyt nyt sitä kaikissa Portugalin kisoissa, niin myös kahdessa tulevassa. Ilmoittautuminen sujuu jouhevasti ja maksu hoituu luottokortilla. Ainoa ongelma on se että kisat rajoittuvat ainoastaan niihin, jotka käyttävät prozis.comia. Portugalissa ja Lissabonissa on lukuisia muita juoksukisoja, jotka käyttävät omia menetelmiään, mutta toistaiseksi olen havainnut ne aivan liian vaikeiksi käyttää.

Corrida das Castanhas
Kuva: portugalrunning.com

Ensimmäinen kisa, johon olen onnistunut ilmoittautumaan on ensimmäisen kuvan Corrida de Agradecimento ao Dador ja se juostaan ensi sunnuntaina 3.11.2019 Parques das Nacoesissa, Lissabonissa. Paikka on sama, jossa sijaitsi Minimaratona de Lisboan maali, joten siinä mielessä se on meikäläiselle tuttu. Kisan nimi viittaa hyväntekeväisyysjuoksuun, mutta asia selvinnee sunnuntaina. Kisassa on myös veteraanisarja M60 eli juuri minulle sopiva. Juoksijoiden maksimimääräksi on ilmoitettu 600 juoksijaa eli sitä enempää ei oteta.

Toinen kisa, johon olen ilmoittautunut on Corrida das Castanhas ja se juostaan viikkoa myöhemmin 10.11.2019 Palacio Nacional da Ajudassa, myöskin Lissabonissa. Juoksun reitti kiertää viereisellä puistoalueella ja sillä on korkeuseroa lähes 200 metriä. Puisto on sama suuri Monsanton luonnonpuisto, jonka toisella laidalla teen lähes päivittäiset juoksulenkkini. Lissabon on tunnettu mäkisyydestään ja nyt sitä herkkua pääsee maistamaan kilpailumielessä. Tässä juoksussa sarjani tulee olemaan M55-64 vuotta. M65+ sarjakin olisi, mutta siihen pääsen vasta runsaan kahden kuukauden kuluttua.

Tässä ovat seuraavat juoksukisani Lissabonissa. Juostaan ne alta pois ja mietitään sitten tulevia koitoksia.

Bernard Lagat - uskomaton ura

Lagat Kipchogen jäniksenä Wienin startissa
Kuva: ineos159challenge.com

12.10.2019 tapahtui urheilun historiaa, kun Kenian Eliud Kipchoge juoksi ensimmäisenä maratoonarina alle kahden tunnin Wienissä, Itävallassa. Ennätys on toki epävirallinen erikoisjärjestelyistä johtuen, mutta juoksu osoitti INEOS 1.59 Challengen ja Eliud Kipchogen moton todeksi: "No Human is Limited". Yhtenä poikkeusjärjestelynä oli 41 jänistä, jotka vetivät ja auttoivat Kipchogea hänen unelmassaan. Yksi näistä jäniksistä oli 44-vuotias Bernard Lagat, joka osallistui ensimmäiseen ja viimeiseen jänisryhmään Kipchogen luottomiehenä. Lagat toteuttaa itse No Human is Limited - filosofiaa tavoittelemalla ensi vuonna kestävyysjuoksijana kuudetta peräkkäistä olympiapaikkaa Tokiosta, tällä kertaa juuri maratonilla. Ja kuinka loistava ja pitkä kestävyysjuoksijan ura hänellä on jo takanaan. Se ansaitsee oman tarkastelunsa.

Bernard Lagat
Kuva: en.wikipedia.org

Bernard Lagat syntyi nandina Kapsabetissa, Keniassa 12.12.1974. Hän valmistui lukiosta vuonna 1994 ja aloitti opiskelut Jomo Kenyatta- yliopistossa Nairobissa vuonna 1996. Hän muutti kuitenkin jo samana vuonna USA:han Washingtonin yliopistoon, jossa oleskelivat ja vaikuttivat hänen maanmiehensä ME:ien tekijä Henry Rono (syntynyt myös Kapsabetissa v.1952) ja Michael Kosgei. Lagat voitti opiskellessaan USA:n yliopistomestaruuksia radalla ja valmistui yliopistosta vuonna 2000 tietotekniikan alalta.

Bernard Lagatin pitkä olympiaura alkoi myös vuonna 2000, kun hän osallistui Sydneyn olympialaisiin Kenian edustajana. Tuloksena oli pronssi 1500 metriltä. Lagat edusti Keniaa vuoteen 2004 asti ja hän saavutti olympiahopeaa 1500 metriltä Ateenasta 2004 ja samoin hopeaa samalta matkalta MM-kisoista Edmontonista vuonna 2001. Sisähalleissa hän voitti MM-hopeaa 1500 metriltä vuonna 2003 ja MM-kultaa 3000 metriltä vuonna 2004.

Vuodesta 2005 lähtien Bernard Lagat on edustanut USA:ta. Ehkä kovimmassa ratakunnossaan Lagat oli vuonna 2007, kun hän voitti MM-kultaa sekä 1500 metriltä että 5000 metriltä Osakassa. Tuossa 5000 metrin juoksussa tuli toiseksi muuan Eliud Kipchoge. Bernard Lagat voitti samaisilta matkoilta MM-hopeaa (5000 metriä) ja MM-pronssia (1500 metriä) kaksi vuotta myöhemmin Berliinissä. Lagat edusti USA:ta olympialaisissa vuonna 2008 Pekingissä, 2012 Lontoossa ja vuonna 2016 Rio de Janeirossa. Mitaleja ei näistä tullut, mutta hyviä pistesijoja, kuten Rion 5.sija 5000 metriltä. Sisähalleissa Lagat kilpaili 3000 metrillä, jossa hän saavutti MM-kultaa vuonna 2010 Dohassa ja vuonna 2012 Istanbulissa sekä MM-hopeaa vuonna 2014 Sopotissa.

Bernard Lagatin henkilökohtaiset ennätykset ovat kovat:

800 m 1.46.00 (2003 Berlin)
1000 m 2.16.18 (2008 Gateshead)
1500 m 3.26.34 (2001 Bryssel; Kenian enn.)
Maili 3.47.28 (2001 Rooma)
3000 m 7.29.00 (2010 Rieti; Amerikan enn.)
5000 m 12.53.60 (2011 Monaco; Amerikan enn.)
10000 m 27.49.35 (2016 Palo Alto; 40v. ME)
10 km 27.48 (2015 Manchester; 40v. ME)
Puolimaraton 62.00 (2018 Houston; 40v. Amerikan enn.)
Maraton 2.12.10 (2019 Gold Coast; 40v. Amerikan enn.)

Lagat maratonin ennätykseen Gold Coastissa
Kuva: runnersworld.com

Bernard Lagat siirtyi pidemmille matkoille suhteellisen myöhään. 10000 metrin debyytin hän juoksi vasta 1.5.2016 Palo Altossa, tehden ennätyksensä ja 40-vuotiaiden ME:n 27.49,35. Edellistä ennätystä piti hallussaan Suomen Martti Vainio ja ennätys parani peräti 51 sekunnilla. Debyyttimaratoninsa Lagat juoksi 4.11.2018 New Yorkissa, jossa hän oli maalissa 18. ajalla 2.17.20. Tämän vuoden heinäkuussa aika parani 2.12.10:een Gold Coastissa, Australiassa. INEOS 1.59 Challengen jänisroolin lisäksi Lagat osallistui samaan tehtävään myös vuonna 2017 Monzassa Breaking2- juoksussa.

Bernard Lagatin seuraava tavoite on USA:n olympiakarsinnat maratonilla 29.2.2020 Atlantassa. Kolme parasta valitaan Tokioon ja Bernard tavoittelee tätä vakavasti, sillä Tokion olympialaiset olisivat hänelle kuudennet olympiakisat. Se olisi uskomaton saavutus jo sellaisenaan. Ja INEOS 1.59 Challenge- juoksusta Bernard Lagat sai uutta kipinää tavoitteeseensa Eliud Kipchogen innoittamana.

Atlantan olympiakarsinnan aikaan Bernard Lagat on jo 45-vuotias, mutta Eliud Kipchogen sanoin: "No Human is Limited".

EDP Maratona de Lisboa, Portugali

Tänään oli vuorossa suurin Portugalissa järjestettävä juoksutapahtuma eli EDP Maratona de Lisboa. Juoksussa oli kolme matkaa: maraton Cascaisista Praca do Comercio-aukiolle, puolimaraton Vasco da Gama-sillalta samaiselle aukiolle sekä minimaraton (8,5 km) Vasco da Gama-sillalta Parque das Nacoes-aukiolle. Juoksupäivään osallistui yhteensä kymmeniätuhansia juoksijoita.

Vasco da Gama Shopping Center

Eilen oli jo vuorossa juoksupaketin (T-paita ja rintanumero) nouto Centro Cultural de Belémistä, Praca do Imperion lähettyviltä. Minäkin menin paikalle ja näytin järjestäjien sähköpostia. Järjestäjät vaativat kuitenkin viivakoodilla esitettyä numeroa, jota minulta ei tietenkään löytynyt. Näytin henkilötodistusta, mutta nimellä omaa numeroa ei saanut. Lopulta järjestäjä antoi minulle pöydältä säälinumeron, jossa ei ollut nimeä eikä ajanottolaitetta. Sain osallistua juoksuun (minimaraton), mutta virallista aikaa en tulisi saamaan. Siihen oli tyytyminen. Myöhemmin illalla tutkin paremmin järjestäjiltä saamiani kuutta sähköpostia. Ja toden totta, yhdessä niissä oli liitteenä viivakoodinumero, mutta se piti löytää portugalinkielisestä s-postista, siinä olevasta liitteestä, jossa oli linkki jota klikkaamalla sai esiin sovellukset, joita valitsemalla pääsi avaamaan pdf-tiedoston. Liian monimutkaista minulle.

Juoksun jälkeen Oriente-asemalla

Aamulla lähdin sitten aikaisin metrolla Oriente-asemalle, jonka läheisyydessä olevan Vasco da Gaman Shopping Centerin edestä lähti busseja klo 7.30 alkaen Vasco da Gaman sillalle. Tulin paikalle kello kahdeksan maissa, mutta minulla ei ollut kiirettä ensimmäisiin busseihin, sillä lähtöstartti pamahti vasta kello 10.30 sekä minimaraton että puolimaratonin juoksijoille samanaikaisesti. Ensimmäinen pieni ongelma tuli kun kyselin järjestäjiltä repun säilytyksestä jättämällä se bussiin. Se ei kuulemma ollut mahdollista, joten menin takaisin metroasemalle ja jätin reppuni tallelokeroon. Sekään ei ollut mikään helppo tehtävä, mutta onneksi vieressä oli englantia puhuvia henkilöitä, jotka neuvoivat tallelokeron käytössä, johon tarvittiin kuitti ja siinä oleva numerokoodi. Palattaessa koodi oli naputeltava koneeseen ja maksettava mahdollinen lisämaksu, ennen kuin lokeron sai auki. Ei mikään helppo rasti tämäkään.

Yhdeksän jälkeen nousin bussiin, johon piti jonottaa jonkin aikaa. Bussi ajeli Vasco da Gaman sillan toiselle puolelle ja palasi sieltä takaisin sillalle ja starttipaikalle. Siihen tärväytyi vajaa tunti, mutta näkihän siinä maisemia Tejojoen molemmin puolin. Bussin jälkeen juoksijat ohjattiin omiin karsinoihinsa, puolimaratonin taivaltajat omaan ja minimaratonin juoksijat viereiseen lokeroon. Kävely starttiviivalle ei onnistunut, sillä minimaratonin kaista oli lähes täynnä vajaan kilometrin matkalta ennen starttiviivaa. Pujottelemalla pääsin etenemään vielä muutaman sadan metrin, mutta sitten jämähdin paikalleen runsaat puoli kilometriä ennen lähtöviivaa. Enää ajanottolaitteen puute ei harmittanut, sillä tiesin että tästä ei tulisi mitään kunnon juoksukisaa. Minulta meni sitten runsaat viisi minuuttia startista ennen kuin pääsin lähtövaatteen alle ja senkin jälkeen meni vielä noin 2-3 kilometriä, kunnes pystyin juoksemaan vapaasti. Suurin joukko oli juuri minimaratonilla ja heitä oli varmaankin enemmän kuin sallitut (rajatut) 15 000 juoksijaa. Mukava siinä oli kuitenkin jolkotella ja nauttia ryhmäjuoksun ihanuudesta.

Reijo Honkanen maratonin maalissa

Saavuttuani maaliin Parque das Nacoes-aukiolle näin maalikellossa ajan 55.35. Kymmenisen minuuttia tuhraantui lähtöviivan tavoitteluun ja sen jälkeiseen pujotteluun. En myöskään ottanut kaikkea irti juoksussa, josta en saisi virallista nettoaikaa. Mutta viiden minuutin kilometriaika olisi ollut siitä huolimatta tiukassa, vaikka normaalin juoksukisan olisin saanutkin aikaan.

Jo lauantain numerohaussa tapasin kolme kuopiolaista maratoonaria, jotka osallistuivat koko maratonin taivaltamiseen. Yksi heistä on kuvan Reijo Honkanen, joka on vanha tuttu juoksukaverini Torreviejasta vuodenvaihteessa 2014/2015. Niinpä ryntäsinkin heti oman juoksuni päätyttyä metrolla Praca do Comercio-aukiolle vastaanottamaan suomalaismaratoonareita. Reijo tulikin pian hymyillen vastaan ja hän oli päässyt maaliin ajassa 3.57 ja risat, mikä on hyvä aika sillä se sisältää lopussa kävelyosuuksia krampanneen jalan takia. Reijo kertoi että tämä oli hänen 50. maratoninsa ja samalla viimeinen. Juoksua Reijo ei kuitenkaan jätä, vaan kisat lyhenevät puolimaratoniin ja sitä lyhyemmille matkoille. Edellisen maratoninsa Reijo sanoi juosseensa parisen vuotta sitten Pariisissa, joten maratoniin valmistautumiset vievät runsaasti aikaa. Lyhyemmät matkat mahdollistavat tiheämmän kisarytmin.

Maratonista ja minimaratonista toivuttiin tankkaamalla iso tuoppi Super Bock- olutta viereisessä katukahvilassa. Kylläpäs se maistui.

Viralliset tulokset: maraton tässä, puolimaraton ja minimaraton ovat tässä. Annemari Kiekara voitti naisten maratonin sarjan N40 ajalla 2.51.26.