Polvi kuntoutuu

Kuva: Thaimaalaiset ihmepillerit

Polven kuntoutuminen vaati vain oivalluksen ja unohtuneiden asioiden muistamista. Tulehduksestahan siinä on kysymys, niin kuin vuosia, vuosia sitten. Maanantai-iltana menin apteekkiin ja ostin Voltaa, Voltaren sukulaislääkettä tulehdusvaivoihin. Otin illalla ensimmäisen tabletin ja jo seuraavana aamuna kipu oli poissa. Olen huomannut aiemminkin, että nämä Thaimaasta saatavat lääkkeet ovat huomattavasti voimakkaampia ja siten tehokkaampia ja parempia kuin esimerkiksi suomalaiset verrokit. Ja hinnaltaan vielä huomattavasti halvempia; kuvan kymmenen tabletin paketti on 40 bahtia eli nykykursseilla vähän yli yksi euro hilloa. Paratiisissa sairastaminenkin on miellyttävämpää ja edullisempaa.

Kuva: Condon uima-allas

Eilen illalla juoksin jo ensimmäisen kivuttoman juoksun pitkiin aikoihin, 14 kilometrin lenkin pitkin Jomtien Beach Roadia. Päivällä olin tehnyt hieman lyhyemmän kävelylenkin Suomi-Pattaya-seuralle lehtiä lukemaan ja kuulostelin samalla polven kestävyyttä. Viime päivien ja varsinkin polvikipujen aikaan ohjelmaan on kuulunut lähes päivittäinen uinti kerrostaloni uima-altaalla. Uinti on muutenkin hyvää vastapainoa juoksulle, jossa lihakset, varsinkin yläkropan, saavat tehokasta harjoitusta. Uin ainoastaan hidasta rintauintia 500 metrin annoksina.

Olen yrittänyt katsella vielä yhtä juoksukisaa ennen ensi viikon paluuta Suomeen. Valitettavasti ensi viikonloppuna on harvinaisen vähän kilpailuja. Vappupäivänä olisi juoksu Rayongin suunnalla, mutta kulkuyhteydet sinne ovat huonommat kuin Bangkokin suuntaan. Yksi mahdollisuus osallistua olisi liittyä paikallisen Pattaya Teamin matkaan, jos heitä sinne on menemässä. Asia on vielä auki ja voi olla että seuraava kisa juostaan vasta Suomessa.

Run for the Family

Thaimaassa on monia juoksuja nimetty arvostetuille ja kunnioitetuille instituutioille ja asioille, kuten kuningas, valtio, äiti, terveys jne. Tänään oli Bangkokissa juoksu, joka oli osoitettu perheelle ja sen hyvyydelle ja tärkeydelle. Juoksupaikkana oli varmaan senkin vuoksi Rajvithin tyttökoti eli Rajvithi Home for Girls. Lienevätkö asiakkaat orpoja vai lain polulta hairahtuneita tai sitten molempia, sitä tarina ei kerro. Joka tapauksessa hieno idea järjestää juoksutapahtuma tällaiseen yhteyteen, jolla kerätään rahaa sitä tarvitseville.

Eilen aamulla tein päätöksen ja niin suuntasin minibussilla Bangkokiin, vaikka polvi ei täysin terve ollutkaan. Ajattelin, että täytyy osallistua näihin reissun viimeisiin thaijuoksuihin; koskaan ei tiedä tuleeko enää seuraavaa kertaa. Majoitus löytyi tutusta paikasta, koska juoksu oli lähellä PMK-sairaalaa Victory Monumentin tuntumassa, jossa olen juossut parikin kertaa.

Itse juoksusta ei ole ihmeempää kerrottavaa: vasen polvi oli niin vaikea kuin arvelinkin ja juokseminen yhtä köpöttelemistä. Kuntokin oli päässyt laskemaan viikon levosta ja vaivalloisesta treenistä johtuen. Kun kisassa ei ollut veteraanisarjoja laisinkaan, vaan ainoastaan yksi yleinen sarja, niin palkinnoille oli turha edes haaveilla. Mutta mitäs siitä, saavuin maaliin 10,5 kilometriltä (matka tosin luultavasti pitempi) noin sijoilla 25-35. Aikaa tärvääntyi maalialueen kellon mukaan 49.48. Kaiken kaikkiaan, ihan mukava tapahtuma, vaikka palkintosijoille ei asiaa ollutkaan.    

Tuloksia ei löytyne netistä, joten tähän on tyytyminen.

Vaikea viikko

Kuva: Sirirajin sairaalan aukio

Juoksuviikko osoittautui sitten vaikeammaksi mitä maanantain ensitunnelmat antoivat odottaa. Jo seuraavana päivänä, jolloin oli kaksi juoksuharjoitusta, vasen polvi alkoi oireilla. Näin siinä käy kun menin muutama juttu sitten kehumaan sitä, ettei jaloissani ole ollut ongelmia pariinkymmeneen vuoteen. No, tämäkin oireilu saattaa jäädä lyhyeksi, mutta vaara on aina olemassa. Juoksua tuo vaiva ei täysin estänyt, mutta torstaina tuntui että jalat ovat aivan tukossa. Kun polvi oireilee kipua, askeleesta tulee varovainen ja rentoudesta ei ole tietoakaan. Se vääristää juoksutyylin ja jumittaa lihakset.

Menin torstai-iltana hierontaan, joka auttoi jo jonkin verran. Tänään oli ohjelmassa tuttu Pohjois-Pattayan saunareissu kuntosaleineen. Nyt tuntuu huomattavasti paremmalta ja aamun tilanne ratkaisee sen lähdenkö juoksukisaan Bangkokiin. Alunperin kisana piti olla Siriraj sairaalan juoksu, jonka olen kisannut kahdeksan vuotta sitten. Juoksukavereilta sain kuitenkin tiedon, että juoksu on jo täynnä. Sairaala-alueen kapeat väylät rajoittavat osanottajamäärää. Harmi, olisi ollut mukava kisata sairaala-alueella, jossa Thaimaan nykyinen kuningas on ollut jatkuvassa hoidossa jo kohta kymmenen vuotta.

Toisena kisavaihtoehtona on juoksu Bangkokin keskustassa, jälleen lähellä Victory Monumenttia. Mutta kuten sanoin, lähtö kisaan varmistuu vasta aamulla polvitilanteen mukaan.  

Songkran

Eilen oli Songkran-päivä Pattayalla ja minulla se alkoi sairaalareissulla. Vesikauhurokotuksen kolmas piikki oli Memorialissa ja lähdin sinne jo varhain ennen aamukahdeksaa vesijuhlan takia. Piikin jälkeen kävelin Central Roadia Beach Roadille ja tapasin kuvan poliisiherrat. He olivat kokoontuneet runsain joukoin omaan tapahtumaansa, jossa ilmeisesti suunniteltiin päivän juhlinnan valvontaa.

Kävelin pitkin Beach Roadia, joka oli ihmeen rauhallinen. Vettä ei vielä heitetty ja kansaa alkoi vasta kerääntyä paikalle. Seurasin tapahtumia hetken olutta maistellen, ennen kuin palasin Jomtienille. Sielläkin porukka alkoi vasta lämmitellä juhlaviritystä, joka repesi ylimmilleen puolen päivän paikkeilla. Lähdin itsekin Viewtalay 1:n bunkkerista ja ajauduin virran mukana alas Tapprayaa kohti Jomtienin rantaa. Matkalla otin toisen kuvan vaahtokylvyistä nauttivista kansalaisista.

Matka jatkui hitaasti alaspäin märkänä kuin uitettu koira kun vettä kaadettiin niskaan ja kasvot värjättiin harmaaseen jauheeseen. Se kuuluu juhlan luonteeseen ja olen tottunut siihen vuosien myötä. Tuttujani oli Country Road- baarissa lähellä Jomtienin rantaa ja siellä juhlat jatkuivat. Meno oli niin riehakasta, että vesitaistelu ei rajoittunut ainoastaan kadulle, vaan myös avobaarissaistuja sai varautua kylmään vesisuihkuun - varoittamatta. Baarinomistajat sallivat tämän leikin, sillä asiakkaita on tupa täynnä. Olen huomannut, että 30-50- vuotiaat farangit eli ulkomaalaismiehet ovat innokkaimpia vedenheittäjiä, ehkä he palautuvat näissä teoissa nostalgisiin polvihousuvuosiinsa. Minulla nämä lapsuusvuodet ovat auttamattomasti takana ja tyydyn kiltisti "uhrin" rooliin.

Tänään oli sitten odotettu paluu sorvin ääreen, kun ohjelmassa oli 12 kilometrin kevyt juoksulenkki. Kyllä huomasi, että lepo oli tehnyt hyvää kropalle ja että sisäinen herra halusi suorastaan laukalle pitkän kiduttavan odotuksen jälkeen.  

Lepoviikko

Koko viikko on mennyt levon merkeissä. Antibioottikuuria kesti puoliviikkoon ja se teki olon veteläksi ja hieman kuumeiseksi. Niinpä päätin pyhittää koko viikon levolle, kun vettäkin lensi siellä ja täällä, tosin arvioitua vähemmän. Huomenna on sitten varsinainen Songkranin pääjuhla Pattayalla ja täytynee osallistua sotaan, kuten on ollut tapana, jos paikalla olen.

Rokotusohjelmasta on kaksi kertaa jo takana, yksi jäykkäkouristus- ja kaksi vesikauhupiikkiä. Ohjelma jatkuu huomenna rabies- eli vesikauhurokotuksella joita riittääkin viisi putkeen, viimeinen toukokuun kymmenes, jolloin olen jo Suomessa. Tuo vesikauhutauti ei ole mikään leikin asia, joten on hyvä että siihenkin on varauduttu.

Nappasin tuon esillä olevan kuvan asuintaloni Nana-baarista, jonne lahjoitin Chakri Day Run-pokaalin. Se on tuossa ylhäällä vasemmalla Suomen lipun vieressä ja janoisten sankarien pullorivistön jatkona. Onpa baarijakkaroilla istujilla muutakin katseltavaa kuin lasiset laulukirjat.

Juoksijan ongelmia

Juokseminen ei ole täysin harmiton laji, vaan siinäkin tulee eteen monesti aikamoisia ongelmia. Yleisimmät vastoinkäymiset ovat kaikenlaiset rasitusvammat ja loukkaantumiset. Erityisesti nilkat (akilles), polvet ja selkä saattavat tehdä stopin juoksuharjoittelulle. Tässä suhteessa minulla on ollut harvinaisen hyvä ja onnekas ajanjakso jo kohta kaksikymmentä vuotta, kun viimeisin juoksuvamma, polven tulehdus, tapahtui vuonna 1997. Syynä oli silloin talvinen harjoittelu koleassa jäisillä teillä. Yksi selitys viime vuosien hyvälle terveysputkelle on harjoittelu talvikuukausina lämpimissä oloissa, jota olen harjoittanut säännöllisesti jo kymmenen vuotta. Selkä minulla jumiutui jo heti juoksuharrastuksen alkuvuosina liian yksipuolisen harjoittelun ja lihaskunnon laiminlyönnin vuoksi. Sen jälkeen kuntosali ja hieronnat ovat tulleet mukaan kuvioihin ja pitäneet selän kunnossa.

Juoksijan ongelmat ja vastoinkäymiset eivät lopu välttämättä tähän, vaan vaarana on myös ulkoisia tekijöitä, joita minulle on tapahtunut kahdenlaisia viimeisen kahden viikon aikana. Pari viikkoa sitten kaaduin juoksulenkillä ja sain polvet, kyynärpäät ja kämmenet verille. Onneksi vammat olivat niin pieniä, että vältyin lääkärireissulta. Desifiointi ja laastarit riittivät hoidoksi. Näitä kaatumisia minulle sattuu Thaimaassa keskimäärin kerran reissua kohden. Syynä ovat Thaimaan yllättävät juoksualustat: äkilliset montut, juurakot, kohonneet kivet ja katupinnasta esiintulevat pultit eivät ole harvinaisia ja jos et ole tarkkana, saatat löytää itsesi pitkin pituuttaan maan pinnalta. Pahiten olen kaatunut 1990-luvulla Kyproksella, jossa rikoin polveni pahasti juoksulenkillä loman viimeisenä päivänä. Se kaatuminen vaati heti Suomessa lääkärissäkäyntiä.

Kuva: Nyt.fi

Toinen tuttu riesa monille juoksijoille ovat irtokoirat. Niistä pääsee yleensä ohi pysähtymällä ja kiven tai kepin avulla. Pahimman koirapelon sain ensimmäisinä juoksuvuosina Kanarialla, kun pistelin menemään satama-alueen läpi. Tietyn alueen vartijoina olleet puolenkymmentä susikoiraa hyökkäsivät välittömästi kimppuuni ja olin todella onnekas, kun koirien omistaja sattui olemaan käskyetäisyydellä. Muistoksi tuli kuitenkin paha purema takapuoleen, joka vaati jäykkäkouristusrokotusta. Seuraavaa pahempaa koirahyökkäystä sainkin odottaa pitkään, kunnes eilen sain juoksulenkillä yksittäisen koiran perääni, joka sitten yllättäen ja varoittamatta puraisi oikeaan takareiteeni. Yleensä nämä Thaimaan kulkukoirat ovat yksittäisinä vaarattomia ja lauhkeita ja ne innostuvat räksyttämään vasta pienissä ryhmissä. En tiedä mistä syystä tämä eilinen koira hyökkäsi yksinään heti ja varoittamatta. Joka tapauksessa menin tänään Pattaya Memorialin sairaalaan ja pyysin jäykkäkouristusrokotetta, kun edellisestä oli kulunut juuri se kymmenen vuotta, jonka ne ovat voimassa. Sairaala antoikin minulle heti kaksi rokotetta ja ohjelman tulevalle neljälle rokotukselle antibioottikuurin lisäksi.

Lisätään tähän vielä kolmas ulkoinen vaara juoksijalle, etenkin Thaimaassa, eli liikenne. Thaimaan liikenteen on sanottu olevan yksi vaarallisimmista koko maailmassa, lähinnä välinpitämättömyyden ja alkoholin vuoksi. Kaksi kertaa olen joutunut täällä juostessa mopon tönäisemäksi, mutta onneksi pahemmilta vaurioilta on vältytty. Liikenteen vaarallisuuden vuoksi pyrin käyttämään jalkakäytäviä niin paljon kuin mahdollista, mutta sekään ei aina auta, kun mopoilijatkin pärisyttelevät niillä hyvin yleisesti.

Toivottavasti säästyn enemmiltä juoksuun liittyviltä vastoinkäymisiltä tällä reissulla. Kahdessa on jo ihan tarpeeksi.

       

Chakri Day Run

Kyseinen juoksu juostiin tänä aamuna Lumpini Parkissa Bangkokissa. Heräsin jo kello 3.30 aamulla, jotta ehtisin ajoissa juoksuun, jonka startti oli klo 5.30. Valmistelut veivät vajaan tunnin ja juoksupaikalla täytyi hoitaa repun talletus ja lämmittely. Ilma oli trooppisen kuuma niin kuin se Thaimaassa tähän aikaan on. Reitti sen sijaan oli tasainen pitkin Bangkokin katuja.

Aloitin tapani mukaan ehkä hieman liian kovaa, mutta siitä huolimatta viikko sitten sarjani voittanut kaveri tavoitti minut jo kilometrin kohdalla. Yritin rimpuilla hänen vauhdissaan, mutta kolmen kilometrin jälkeen minun oli päästettävä hänet menemään. Puolimatkan jälkeen matka alkoi painaa ja niin siinä kävi, että viimeisillä parilla kilometrillä pari sarjani miestä ohitti minut eikä minulla ollut voimia vastata. Tein valmistelussa virheen kun jätin juoksua edeltävän levon yhteen päivään kahden sijasta. En ollut palautunut kovasta harjoittelusta ja se näkyi heti. No, viisi parasta palkittiin ja minä olin neljäs, joten suurta vahinkoa ei tullut. Aika kympillä, joka oli varmasti ainakin 11 kilometriä, oli 49.25 ja siis neljäs tila sarjassa kääkät eli miehet 60 vuotta ja siitä ylös taivaisiin.

Nyt juoksussa seuraa kevyt palauttava ajanjakso jo songkranin eli vesijuhlankin takia. Ainakaan kahteen viikkoon kisoja ei juuri ole, joten seuraava kisa on sitten huhtikuun lopulla.

Tulokset tulevat tähän myöhemmin, jos ne joskus nettiin ilmestyvät.

Laitetaan tähän loppuun vielä kuva juoksevasta naiskauneudesta.

Kuningasperheen juhlaa

Kuva: Bhumibol Adulyadej (Kuningas Rama IX)

Tänä viikonloppuna thaimaalaisilla on pitkä vapaa, kun maanantaikin 6.4 on vapaapäivä. Syynä on Chakrin päivä (Chakri Day), jolloin juhlitaan kuningasperhettä eli Chakri-dynastiaa. Se on hallinnut Thaimaata 1700-luvun lopulta asti ja sen ensimmäinen kuningas oli Rama I. Nykyinen kuningas on Bhumibol Adulyadej eli Rama IX.

Yhdellä kuninkaan lapsella, Prinsessa Maha Chakri Sirindhornilla on Chakri-nimi mukana etunimissään, ehkä sen vuoksi että hänellä on syntymäpäivä 2.4 eli lähellä Chakri-päivää. Kyseinen prinsessa on erittäin pidetty ja suosittu kansan keskuudessa ja hän kiertääkin ahkerasti maata eri tilaisuuksissa. Lukuisat juoksut kunnioittavat häntä usein suurella valokuvalla, kuten oli asia myös viime viikonlopun juoksussa Victory Monumentilla. Kaksi päivää sitten oli Maha Chakri Sirindhornin syntymäpäivä, jolloin hän täytti 60 vuotta.

Kuva: Prinsessa Maha Chakri Sirindhorn

Juhlapäivänä on Chakri Day Run Lumpini Parkissa Bangkokissa ja siihen kisaan olisi aikomus osallistua. Olen juossut kyseisen juoksun neljä vuotta sitten, jolloin se kisattiin Rama VIII sillalla. Matkaksi on ilmoitettu 10 kilometriä ja reitti kulkee nyt pitkin Lumpini Parkia ympäröiviä katuja lähdön ja maalin ollessa Lumpini Parkin kirjaston edessä.

Huomenna lähden sitten bussilla Ekamaihin Bangkokiin, josta pääsee Sky Train:lla Silomin asemalle, joka sijaitsee aivan Lumpini Parkin vieressä. Olen juossut kyseisessä puistossa lukuisia kisoja ja majapaikkakin on aina löytynyt helposti lähettyviltä.

Laitan raporttia kisasta maanantaina.