Tämän reissun viimeinen kisa lähestyy

Niin se kahden kuukauden Espanjan reissu alkaa olla viimeistä kisaa vailla. Matkaamme huomenna Caffin porukalla samalle seudulle Murcian lähettyville kuin viime viikonloppunakin. Juoksu on 3.Carrera Popular Benefica Santa Apolonia ja matkana 8 km.

Viimeisenä Espanjan viikkona tällä erää on nautittu juoksemisen ilosta suotuisissa olosuhteissa. Tällä viikolla lämpötila nousi loppuviikosta jopa plus 20 asteeseen, joten sopi siinä nautiskella. Kilometrejä lisättiin taas hieman ja tällaista jälkeä syntyi:

Ma 16 km
Ti 21 km pitkä
Ke 8 km aamup. + 13 km iltap.
To 8 km aamup. + 11 km iltap.
Pe 16 km
La Lepo

Matkan saldoksi joulu- ja tammikuulta tuli 470 km + 418 km eli yhteensä 888 km. Ihan sopiva luku ja täytyy olla hyvinkin tyytyväinen reissun antiin, kun se pitää sisällään vielä 8 juoksukisaa. Siitä on hyvä jatkaa. Palataan Santa Apolonian juoksuun huomenna.

Paavo Nurmi-aiheiset postimerkit ja rahat

 

Jatketaan juoksijoiden kunnianosoituksien tarkastelua keskittymällä Paavo Nurmeen ja kahteen uuteen kategoriaan eli postimerkkeihin ja rahoihin. Ne on valittu jo senkin vuoksi, että ne ovat keräilijöiden suosiossa. Mitaleja olisi jo niin paljon, että kaikkien niiden löytäminen on ylivoimaisen vaikeaa.

Paavo Nurmesta on julkaistu Suomessa kolme postimerkkiä. Ensimmäinen postimerkki julkaistiin heti sotien jälkeen vuonna 1945. Toinen on ns. surumerkki eli sen julkaisuajankohta osuu Paavo Nurmen kuolinvuoteen 1973. Kolmas postimerkki juhlisti sitten Paavo Nurmen 100-vuotissyntymää eli se tuli myyntiin vuonna 1997. Postimerkkien suunnittelijoina olivat ilmestymisjärjestyksessä Aarne Karjalainen, Paavo Huovinen ja Juha Kettunen. Paavo Nurmi-aiheisia postimerkkejä on julkaistu muuallakin, ainakin Dominikaanisessa tasavallassa, Mongoliassa, Paraguayssa, Puolassa, St. Vincentissä ja Arabiemiraateissa.

 Rahapuolella Paavo Nurmi esiintyi viimeisessä setelimarkkasarjassa ennen euroja, nimittäin 10 markan setelissä. Nyt nämä kansalliset kulmakivet ovat historiaa ja saamme tyytyä Jyrki Kataiseen ja euroseteleihin.

Paavo Nurmi on päässyt viime vuosina myös juhlarahoihin. 100-vuotissyntymävuonna 1997 Suomessa julkaistiin Paavo Nurmi-aiheinen 100 markan hopearaha. Vuonna 2013 juhlaraha muuttui kullaksi, kun oli kulunut 40 vuotta Nurmen kuolemasta. Rahaa kaupiteltiin Suomen Monetan kautta.  

Vuodet 2013-2014 toivat mukanaan eksoottista väriä, kun Suomen Monetan (suunnittelu) ja Niuen saarivaltion (Uuden Seelannin liitännäisvaltio) yhteistyöllä Niue julkaisi Paavo Nurmi-aiheisen juhlarahan sekä 2013 (40 vuotta Nurmen kuolemasta) että 2014 (90 vuotta Pariisin olympiakisoista). Rahoissa esiintyy myös Englannin kuningatar Elisabeth II, koska hän on muodollisesti Niuen hallitsija. Rahoja on kolmea eri kokoa ja niiden nimellisarvot ovat 10, 5 ja 2 Uuden Seelannin dollaria.

Juoksijapatsaista

Suomessa on pystytetty lukuisia patsaita kansamme merkkihenkilöille, liittyivät he sitten politiikkaan, taiteeseen, tieteeseen tai urheiluun. Urheilun puolella on kaksi lajia, jotka ovat saaneet enemmän huomiota kuin muut lajit, nimittäin hiihto ja kestävyysjuoksu. Patsaan saamiseksi on tietysti menestyttävä kansainvälisesti, mutta esimerkiksi paini ja keihäänheitto eivät ole päässeet samalle määrälle patsaiden suhteen, vaikka menestystä on tullut kosolti. Ehkä hiihto ja kestävyysjuoksu ovat sitten lähimpänä kansan sydäntä yksilölajeista ja niiden menestyneitä edustajia arvostetaan.

Listaan tähän seuraavaksi kaikki tuntemani ja tietämäni suomalaiset juoksijapatsaat.

Paavo Nurmi: Wäinö Aaltosen patsas, jonka valoksia on Helsingissä Ateneumissa (1925) ja Olympiastadionilla (1952), Turussa (1955), Lausannessa (1994) ja Jyväskylässä (2001). Renee Sintes on tehnyt myös Nurmen patsaan Leipzigiin jo vuonna 1926.

Hannes Kolehmainen: Heikki Konttisen patsas Kuopion Väinölänniemellä (1952).

Lasse Viren: Terho Sakin patsas, josta valoksia Helsingissä (1994), Myrskylässä (1992) ja Atlantassa (1996).


Ville Ritola: Maija Nuotion patsas Peräseinäjoella
(1978).

Ilmari Salminen: Pauli Koskisen patsas Kouvolassa (1988).

Volmari Iso-Hollo: Erkki Kannoston patsas Keravalla (1994).

Albin Stenroos: Tuntemattoman suunnittelijan patsas Vehmaalla. Patsaan työstivät Reino Rauhala, Kullervo Nevala ja Frans Halme. Patsas valmistui vuonna 1926.

Näiden lisäksi Taisto Mäki on saanut muistolaatan Rekolaan vuonna 2010, kun oli kulunut 100 vuotta Mäen syntymästä. Mutta patsas puuttuu, niin kuin monilta muiltakin ansiokkaasti menestyneiltä kestävyysjuoksijoilta: Toivo Loukola, Lauri Lehtinen, Gunnar Höckert, Viljo Heino, jne.

Urheilijoita ja muita merkkihenkilöitä voidaan toki muistaa muillakin tavoin, kuten paikkojen ja katujen nimeäminen, tapahtumien ja urheilukisojen nimeäminen, muistolaatat, mitalit, rahat, postimerkit jne.

Merkkihenkilöiden patsaiden bongaamisesta on mielenkiintoinen blogilinkki, joka sisältää myös urheilijapatsaita. Se on tässä.
                                       

Normijuoksu Los Doloresissa

Tänään meitä oli neljä caffilaista juoksemassa Murcian Los Doloresin kympillä, Mikko, Jukka, Retu ja minä. Kymppi juostiin kahtena viiden kilometrin lenkkinä ja reitti oli tosi tasainen, muutama jyrkkä mutka ja yhdellä pitkällä suoralla vastatuuli vähän vaivasi. Mutta muuten voi sanoa että ihanteelliset olosuhteet ja auringonpaiste hemmottelivat juoksijoita.

Lähdin matkaan aika reippaasti, mutta siitä se vauhti sitten tasaantui ja vähitellen taantui loppua kohti. Jukka ohitti minut kahden kilometrin jälkeen ja annoin hänen mennä, koska voimia seuraamiseen ei ollut. Puolimatka meni maalikellon mukaan 20.50:een ja yritin ylläpitää samaa vauhtia toisellakin puolikkaalla, mutta väkisin se siitä putosi.

Maaliin tulin ajassa 42.26 eli aivan normijuoksu nykyisellä kunnolla. Mutxamelin aika parani kymmenisen sekuntia ja Crevillenten uudenvuodenkympin aika yli minuutilla. Sen suhteen tulos ei ollut hassumpi suoritus, vaikka vaikea näitä matkoja on suoraan verrata toisiinsa.

Maalissa oli jälleen mukavasti syötävää ja juotavaa pikkusämpylöistä olueeseen. Ja hyvinhän se maitti. Palkintojenjakoa ei tarvinnut tänään odottaa kun näimme tulokset. Caffilaiset tekivät tasaista työtä: Jukka oli paras eli 9:s M50-sarjassa ja heti perään minä 10:s ja Retu 11:a. Mikko oli omassa sarjassaan muistaakseni 10:s. Mukava juoksupäivä taas kerran.

Tulokset tullevat tähän.

Valokuvat otti Jukka Villanen.

       

Los Dolores kutsuu

Seuraava juoksukisa on sitten huomenna  Los Doloresissa, joka kuuluu Murcian itsehallintoalueeseen. Matkana on 10 km. Viikko on mennyt Santa Polan puolimaratonista palautellessa. Siitä huolimatta olen hieman taas lisännyt harjoituskilometrien määrää, mutta tehot on pidetty matalalla tasolla. Viikon saldo:

Ma 11 km
Ti 16 km
Ke 8 km aamup. + 11 km iltap.
To 8 km aamup. + 13 km iltap.
Pe 16 km

Näillä eväillä lähdetään huomiseen kisaan. Nämä kaksi viimeistä juoksutapahtumaa, jotka ovat jäljellä, menevät kovina harjoituksina. Niihin ei tule valmistauduttua enää samalla tavalla kuin Santa Polaan. Mutta juostaan niin kovaa kuin koneesta irtoaa.

Kenenisa Bekele ei onnistunut - vielä

Dubain maraton on sitten juostu. Kisan ennakkosuosikki ja keulakuva Kenenisa Bekele ei onnistunut kolmannessa maratonissaan, vaan joutui keskeyttämään 30 kilometrin jälkeen. Miehen valmentaja Renato Canova totesi juoksun jälkeen, että Bekelen juoksu ei ollut rentoa johtuen siitä että molemmat takareidet olivat jumittuneet. Jumituksen alkuperäisenä syynä Canova arveli olevan oikean jalan akilles, joka vihoitteli jo vuoden loppupuolella.

Juoksun voitti todellinen superyllättäjä, vasta 20 vuotias etiopialainen Lemi Berhanu Hayle ajalla 2.05.28. Hän voitti 24 sekunnilla ennakkosuosikkien joukkoon kuuluneen maanmiehensä Lelisa Desisan. Etiopia juhli miesten maratonilla, sillä peräti kymmenen ensimmäistä sijaa menivät Afrikan sarven alueelle. Naisten maratonin nopein oli jo kolmannen kerran äitiyslomalta palannut ja 30-vuotisjuhliaan viettänyt Etiopian Aselefech Mergia ajalla 2.20.02. Hän voitti kovassa kirikamppailussa Kenian Gladys Cheronon vaivaisella sekunnilla. Ja mikä riemullisinta, Suomen Anne-Mari Hyryläinen oli 20:s omalla ennätysajallaan 2.35.17. Aika alittaa myös Suomen Urheiluliiton asettaman Pekingin MM-rajan 2.38.00. Anne-Maria oli kirittämässä kovaan aikaan Aki Nummela, joka saapui maaliin sekuntia ennen, niin kuin vetojuhdalle kuuluukin.

Kenesisa Bekelen valmentaja Canova totesi, että Bekelen keskeytys ei kaada tulevia suunnitelmia. Bekelen on edelleen aikomus juosta maratonin historiaa ja seuraava startti onkin jo Lontoon maratonilla huhtikuussa. Siellä onkin kovaa vastusta, kun samalle starttiviivalle asettuvat ME-mies Dennis Kimetto, entinen ME-mies Wilson Kipsang ja monet muut. Luulen että Bekelen tavoitteena on lukuisilla maratooneilla tottua matkan saloihin ja kehittyä näin mestariksi myös tällä matkalla.

Valokuva Dubain 2015 voittajista. Shihab/ Khaleej Times

Jouko Kuhan sensaatiomainen kuukausi

Jouko Kuha oli ensimmäinen kestävyysjuoksija, joka alkoi nostaa Suomea takaisin juoksun maailmankartalle 1960-luvun lopussa pitkän lamakauden jälkeen. Arthur Lydiard toimi samaan aikaan parisen vuotta Suomen kestävyysjuoksun päävalmentajana ja sai aikaan uuden nousun, joka konkretisoitui kultasuoneen 1970-luvun alussa (Väätäinen, Viren, Vasala). Mutta Jouko Kuha oli nousun airut, joka saavutti 3000 metrin esteiden ME:n Tukholmassa jo vuonna 1968. Mutta se oli vasta esimakua siitä mitä tulevana kuukautena tapahtui. Koko lista seuraavan kuukauden juoksuista alla:

17.07.1968 3000 m esteet  8.24,2 Tukholma  ME
18.07.1968 5000 m  13.47,8 Tukholma  SE
24.07.1968 10 000 m  29.20,6 Kouvola  SE
30.07.1968 3000 m  7.56,6 Vuosaari  SE
07.08.1968 10000 m  29.07,0 Kokkola  SE
11.08.1968 2 mailia  8.38,8 Västeras  SE

Kuha saavutti siis esteiden ME:n jälkeen viisi SE:ä vajaassa kuukaudessa. Suoritusta voi pitää ilmiömäisenä, kun se piti sisällään matkustelua Suomessa ja Ruotsissa. Mies oli todella huippukunnossa.

Ranualla syntynyt ja viime vuonna 75 vuotta täyttänyt Jouko Kuha jatkoi kilpailemista pitkään ja jatkoi sitten menestyksellisesti uraansa veteraanisarjoissa. Jouko Kuhalle myönnettiin Pro Urheilu- palkinto vuonna 2009.

Optimiolosuhteet Santa Polassa

Tänään oli Santa Polan puolimaraton, jonne caffilaisia riitti kaksi autollista. Olin Petrin autossa ja menimme paikalle vähän etuajassa, koska minulta puuttui vielä kilpailunumero. Muut olivat hankkineet numeron jo eilen, jolloin itse jäin reissusta prepaidin hankintareissun takia. Löysimme Retun kanssa paikan ja sain numeron ja osallistumiseen liittyvää tavaraa pienen repullisen, esimerkiksi juoksupaidan. Sitten vain juoksuvarusteet päälle ja loput tavarat veimme tavaransäilytykseen. Sinne olikin aikamoinen jono, kun juoksijat jättivät tavaroitaan säilöön samanaikaisesti. Paikkaan oli vain yksi sisään- ja uloskäynti, mikä tukkeutui aika lahjakkaasti. Viimein saimme tavarat pois käsistämme ja raivattua tien ulos.

Ennen starttia ehdimme vielä Retun kanssa hieman lämmitellä ennen kuin oli aika siirtyä lähtökarsinoihin. Muista caffilaisista näin vain Jukan, suuri osallistujajoukko hajaannutti muut näkyvistä. Numeromme olivat toiseen karsinaan ja jouduimme siinäkin porukan keskivaiheille. Tiesin että kestäisi aikamoisen tovin ennen kuin pääsisimme starttiviivalle. No, nettoaikakin kisassa otetaan, mutta bruttoaika on se virallinen. En antanut sen pilata juoksutunnelmaa, joka oli mahtava. Suuret yleisöjoukot reunustivat lähtöaluetta ja letkeä musiikki soi kovaäänisesti. Ilma oli myös aivan optimaalinen: auringonpaiste, tyyni ja lämpötila auringossa loppumatkasta jo ehkä 13-15 astetta.

Lähtölaukauksen pamahdettua jouduimme kävelemään starttiviivalle asti ja senkin jälkeen hidasta juoksua, joka oli enemmänkin pujottelua aina ensimmäiseen kilometriin. Sitten alkoi päästä jo lähes normaaliin juoksuvauhtiin, mutta optimaalista reittiä ei voinut juosta kuin vasta noin viiden kilometrin jälkeen. Yritin olla innostumatta liikaa ja juosta mahdollisimman rennosti ja taloudellisesti. Koko ajan sai ohitella juoksijoita, mutta jotkut tulivat vieläkin kovempaa ja porhalsivat ohi.

Näin lähestyttiin 10 kilometrin ajanottoa ja pian sen jälkeen puolimatkan käännöstä. Siinä sijaitsi juoksun ainoa pienehkö nousu, muuten reitti oli aivan tasaista. Olin ottanut käteeni mukaan rypälesokeri- ja vitamiiniannoksen, jonka olin saanut jostain aiemmasta juoksusta ja maistoin ensimmäiset huikat heti puolimatkan jälkeen. Annoksesta riitti vielä pari kertaa otettavaksi ennen kuin heitin tuubin pois. Luulen että sain siitä jonkin verran energiaa loppumatkalle, ainakaan siitä ei ollut haittaa.

Olin ohittanut jo ennen puolimatkaa 1.35 minuutin ilmapallon kanssa juoksevan kaverin, mutta 1.30 minuutin kaveria en saanut kiinni, joten siitä pystyin päättelemään vauhtini. Muutaman kilometripylvään kohdalla oli myös ajanottolaite ja tiesin että loppuaikani tulisi olemaan jossain 1.33-1.35 välissä. Se on tämänhetkinen kuntoni tällä harjoituspohjalla ja siihen on tyytyminen. Viimeiset kilometrit juostiin merenrannan tuntumassa yleisön villisti kannustaessa ja sain itsestäni irti pientä kiriä. Tulin maaliin kellon osoittaessa aikaa 1.33.52. Ensimmäisissä epävirallisissa tuloksissa aika on 1.33.54 ja 14. sija sarjassa M55. Caffilaisten parhaat tänään olivat Jukka Villanen ja Hanne Salminen viidensillä sijoillaan omissa sarjoissa. Hieno saavutus molemmille.

Viralliset tulokset tulevat ilmeisesti vasta huomenna tänne.

Jo nyt tuloksia voi katsoa täältä.

Koko kilpailun voitti Kenian Vincent Yator uudella reittiennätyksellä 1.00.15.

Vincent Yator saapuu maaliin. Kuva: Informacion.

Katse kohti Santa Polaa

Viikko on mennyt edelleen kevenevässä harjoittelussa. Mutxamelin juoksu oli suhteellisen hyvästä tuloksesta huolimatta tukkoinen, varsinkin jalkojen osalta. Jotain on kokeiltava, katsotaan sitten kisan jälkeen, oliko valittu suunta oikea. Viikon ohjelma:

Ma Lepo
Ti 21 km pitkä
Ke 16 km
To 8 km aamup. + 11 km iltap.
Pe 11 km aamup.
La Lepo

Harjoitteista vain torstai-iltapäivän juoksu oli kovempi treeni, muut juoksut olivat palauttavia ja aerobisia.

Tulevana sunnuntaina kisataan sitten Santa Polan puolimaratonilla. Se on suurin kisani täällä osanottajamäärältään ja muutenkin reissun pääkisa. Viime vuonna kyseiseen tapahtumaan otti osaa yli 8000 juoksijaa. Juoksun reitti kulkee kauniita merenrantamaisemia, joita pääsin ihailemaan jo viime sunnuntaina palatessamme Mutxamelista. Juoksun aikana maisemien katseluun ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia. Kisan minimitavoite on parantaa joulukuussa juostua Aspen aikaa 1.35 ja risat.  

Tekeekö Kenenisa Bekele historiaa Dubaissa?

Dubain maraton juostaan runsaan viikon päästä 23.01.2015. Kisan kiistaton mielenkiinnon kohde ja keulakuva on Etiopian Kenenisa Bekele, joka juoksee vasta kolmannen maratoninsa. Bekelen maratondebyytti oli viime vuoden huhtikuussa Pariisin maratonilla, jonka hän voitti ajalla 2.05.04. Toisen maratoninsa hän juoksi viime lokakuussa Chigacossa, jossa irtosi neljäs tila ajalla 2.05.51. Bekele tekisi kolmannella maratonillaan yleisurheilun ja kestävyysjuoksun historiaa, jos yltäisi juoksussa ME:en, jolloin hän pitäisi samanaikaisesti 5000 metrin, 10000 metrin ja maratonin ME:iä hallussaan.

Kenenisa Bekele. Kuva: John Thys/AFP/Getty Images

Saattaa kuullostaa hurjalta ennusteelta, mutta kukaan ei voi kiistää Bekelen mahdollisuuksia tähän temppuun. Hän on siirtynyt ratamatkojen jälkeen maratonille, kuten maanmiehensä Haile Gebrselassie. Haile saavutti ratamatkojen lisäksi myös maratonin ME:n, mutta samanaikaisesti hän ei pitänyt ennätyksiä hallussaan. Tehdessään maratonin ensimmäisen ME:n 2.04.26 Berliinissä 30.9.2007, Gebrselassie oli jo menettänyt 5000 metrin ja 10000 metrin ME:t juuri Kenenisa Bekelelle, ennätykset, jotka ovat edelleen voimassa.

Bekele itse on varovainen sanoissaan Dubain maratonjärjestäjien tiedotustilaisuudessa ja toteaa vain että Dubain reitti on tasainen ja mahdollistaa nopeat ajat. Dubain maratonin reittiennätys on vuodelta 2012 etiopialaisen Ayele Abshero Bizan nimissä ajalla 2.04.23. Etiopialaiset ja kenialaiset ovat hallinneet tätä maratonia kuten muitakin maratoneja. Kenian Wilson Kibet ja Etiopian Haile Gebrselassie ovat molemmat voittaneet Dubain kolme kertaa. Bekelen pahin vastustaja kisassa saattaa olla maanmiehensä Lelisa Desisa, joka voitti vuonna 2013 ja on jälleen mukana.

Tuo yhdistelmä 5000 m, 10000 m ja maraton on mielenkiintoinen, koska se sisältää kaikki arvokisojen kestävyysjuoksun sileät matkat. 3000 metrillä käytetään jo esteitä, mikä muuttaa juoksulajin luonnetta, samoin maastojuoksu on oma lajinsa. Kenenisa Bekelellä on tosin maastojuoksustakin ehkä häikäisivimmät meriittinsä, 11 maailmanmestaruutta ja joukkuekullat huomioiden jopa 15. Puolimaratonia, maantiekymppiä ja ultrajuoksuja en ole laskenut mukaan tähän tarkasteluun.

Maailmassa voidaan nostaa esille kolme juoksijaa, jotka ovat saavuttaneet jotain erikoista liittyen tuohon 5000/10000/maraton-yhdistelmään, nimittäin Hannes Kolehmainen, Emil Zatopek ja Haile Gebrselassie. Hannes Kolehmainen oli ensimmäinen juoksija, joka voitti nämä kaikki matkat olympialaisissa, 5000 ja 10000 metriä Tukholmassa 1912 ja maratonin Antwerpenissä 1920. Paavo Nurmi yritti samaa temppua Los Angelesissa 1932, mutta häneltä kiellettiin osallistuminen olympiamaratonille. Näin hän ei saanut tavoitella maratonkultaa 5000 ja 10000 metrin olympiavoittojen rinnalle.

Emil Zatopek pani Kolehmaista paremmaksi voittaessaan Lontoon 1948 10000 metrin lisäksi nämä kaikki matkat samassa Helsingin vuoden 1952 olympialaisissa. Lasse Viren yritti samaa Montrealin kisoissa 1976, mutta jäi maratonilla viidenneksi. Zatopekin jälkeen kukaan juoksija ei ole voittanut olympiavoittoa tai MM:ta kaikilla näillä matkoilla. Yleisurheilun MM-kisoja on tosin käytykin vasta Helsingin kisoista vuodesta 1983 lähtien.

Haile Gebrselassie voidaan kolmantena liittää Kolehmaisen ja Zatopekin lisäksi tuohon 5000/10000/maraton- erikoisryhmään, koska hän on tehnyt kaikilla näillä matkoilla ME:t. Kukaan toinen juoksija ei ole siihen kyennyt. Paavo Nurmi oli lähellä tässäkin, 5000 ja 10000 metrin ME:ien lisäksi hän juoksi vuoden 1932 olympiakarsinnassa Papulan urheilukentällä Viipurissa maratonin ME:n, mutta valitettavasti kyse oli ns. lyhyestä maratonista, 40,2 km. Nyt Kenenisa Bekelellä olisi mahdollisuus Dubaissa tripla-ME:hen ja silloin hänellä olisi jopa samanaikaisesti näiden matkojen ME:t hallussaan. Se olisi samantyyppinen parannus Gebrselassien tapaukseen kuin mitä Zatopek teki Kolehmaiselle olympiavoittojen suhteen.

Mikäli Bekele ei onnistu tässä tavoitteessa Dubaissa, niin ehkä sitten myöhemmin. Aikaa on, Kenenisa Bekele on vasta 32 vuotias, mies parhaassa maratoniässä. Ja runsaan vuoden päästä on Rio de Janeiron olympiakisat ja maraton. Bekele on kertonut, että se on myös hänen tavoitteena.

Vaikealla juoksulla kakkoseksi

Tänään mentiin caffilaisten voimin kolmella autolla Mutxameliin juoksemaan 5 ja 10 kilometriä. Poistuneita juoksijoita korvasi lukuisia uusia henkilöitä, joten osallistujien lukumäärä sen kuin nousi. Itse kisassa koetut vastoinkäymiset olivat lähellä uusiutumista, kun juoksupaikkaa etsittiin kuin kissa kuumaa puuroa. Lopulta Retun puhelinkartta navigointeineen pelasti ja ehdimme nipin napin starttiin. Onneksi lähtö viivästyi järjestäjien toimesta, joten ehdimme kaikki mukaan ja jopa saimme hengityksen tasattua ennen lähtölaukausta pakollisen verryttelyn jälkeen, joka sisälsi juoksua autojen ja ilmoittautumispaikan välillä.

Itselläni juoksun alku jo paljasti kylmän totuuden, jalat eivät olleet palautuneet harjoittelun kevennyksestä huolimatta. Edes elimistön lämpeneminen ei tilannetta paljon auttanut, vasta juoksun kaksi viimeistä kilometriä olivat kohtuullista menoa. Niinpä Jukka ohitti minut juuri ennen kuuden kilometrin kohtaa ja annoin hänen mennä, minulla ei kertakaikkiaan ollut paukkuja vastata vauhtiin. Maaliin kumminkin päästiin ja huomasin yllätyksekseni olevani veterano E-sarjan kakkonen ajalla 42.38. Jukalla oli nyt oma sarjansa, veterano F, ja hän luonnollisesti voitti sen ylivoimaisesti. Retu hävisi minulle vain niukasti ja oli sarjani kolmas, todella hieno suoritus.

Muista caffilaisista Hanne voitti sarjansa ja Kari oli toinen sarjassaan 5 kilometrillä. Todella upea kokonaistulos Caffille. Kovempia suomalaisjuoksijoita edusti tällä kertaa Pasi Huhtala, joka voitti koko kisan ajalla 34.27. Ei hullumpi päivä suomalaisille.

Tulokset.

Vaihdoin vielä valokuvat, kun Retun avustuksella löytyi Grupo Brotonsin kuvia paremmasta kuvakulmasta.

Kolmessa ensimmäisessä suomalaisvoittajat: Pasi Huhtala, Jukka Villanen ja Hanne Salminen. Neljännessä kuvassa minä ja Reijo "Retu" Honkanen, voittaja oli niin nopea että karkasi palkintojenjaosta. Viidennessä kuvassa Kari Broman.

Keventäen kohti Mutxamelia

Harjoitusviikko on ollut kevenevä jo ryöstöstä johtuneesta hässäkästä johtuen. Toisaalta kevennys saattoi tehdä hyvääkin tulevia juoksuja silmälläpitäen. Viikosta tuli seuraavanlainen sunnuntaisen Callosa de Seguran kisan jälkeen:

Ma 16 km
Ti 8 km aamup. + 10 km iltap.
Ke 21 km pitkä lenkki
To 8 km aamup. + 11 km iltap.
Pe 16 km
La Lepo

Näillä eväillä mennään sitten huomenna Mutxameliin, noin 15 km Alicantesta pohjoiseen, jossa on 10 km kisa. Valitettavasti Olli ja Kimmo palasivat jo kuluvalla viikolla takaisin Suomeen, mutta me jäljellejääneet yritetään pitää Caffin lippua korkealla ja uusiakin juoksijoita on tullut/tulossa. Joten kisat sen kuin jatkuvat vastoinkäymisistä, kuten ryöstöistä, huolimatta. Eihän näitä espanjalaisia juoksukisoja voi kuin ihastella, juoksijoita riittää, järjestelyt pelaavat, yleisöä on paljon ja tunnelma korkealla ja lisäksi edullista kisamaksua vastaan saa runsaasti vastinetta sekä maalissa että tavarapalkintoina. Lisää tällaista.  

Poliisi- ja avainasioita

Tämä päivä kuluikin viime sunnuntaisen ryöstön työllistämänä. On se kumma kuinka paljon rikolliset aiheuttavat työtä, vaivaa ja harmia ryöstön uhreille rahan ja tavaran menettämisen lisäksi. Aloitimme poliisiasiat jo heti tapahtuman jälkeen sunnuntaina, mutta emme saaneet asiaa eteenpäin Callosa de Segurassa, emmekä kahdella poliisilaitoksella Torreviejassa. Ensimmäinen poliisitukikohta ei käsitellyt paperiasioita ja toisessa paikassa ei ollut englanninkielistä poliisia paikalla. Asia siis siirtyi eteenpäin. Manana.

Jukka kävi kokeilemassa yksin onnea eilen tiistaina, mutta silloinkaan englanninkielistä poliisia tai virkailijaa ei ollut paikalla, osittain varmaan juhlapyhän takia. Pyydettiin tulemaan huomenna eli tänään ja mehän menimme, Jukka, Olli ja minä. Odottelimme siinä hetken, kunnes tulkkimme, englantia osaava venäläisnainen saapui. Hän kartoitti ensin tapahtumat, kirjasi ne ylös ja välitti espanjalaiselle poliisivirkailijalle, joka rupesi sen pohjalta väsäämään poliisiraporttia tapahtumasta. Onneksi meillä oli espanjaakin osaava Jukka mukana, joka varmisti sen että asia saatiin paperille. Poliisille ei näet riittänyt ylimalkaiset tiedot, vaan hän kyseli lukuisia tarkennuksia varastettuihin tavaroihin ja vaatipa hän meiltä kaikilta isän ja äidin nimetkin. Perhe on Välimeren maissa tärkeä ja se heijastuu kaikkeen, jopa poliisiraporttiin.

Vajaa neljättä tuntia siinä meni, mutta nyt meillä on kaikilla poliisiraportti sunnuntain Callosa de Seguran ryöstöstä - espanjaksi. Siinä saa raportin jatkokäsittelijät sitä huuli pyöreänä ihmetellä. Poliisilaitokselta menin sitten lähimpään avainliikkeeseen kopioimaan asuntoni avaimet, jotka menivät ryöstön yhteydessä. Jukka ja Olli olivat tehneet tämän homman jo aikaisemmin. Sainkin kopiot aika nopeasti ja menin kämpilleni testaamaan avaimia. Ulko-oven ja asuntoni varmuuslukon avaimet toimivat hyvin, mutta asunnon suuri pääavain ei edes mahtunut sisään avainpesään. Ei muuta kuin takaisin liikkeeseen ja reklamaatio asiasta. Kaksi miestä ihmetteli asiaa ja lopulta he tekivät uuden kopion epäonnistuneesta avaimesta.

Palasin asunnolleni ja menin siitä asuntoni ovelle. Testasin uudelleen tehtyä avainta ja nyt se sopi jos mahdollista vielä huonommin avainpesään. Se ei uponnut edes huulille. Aloin jo hieman ärtyä mutta ei auttanut muu kuin palata jälleen tunareiden juttusille. Miehet ihmettelivät kovasti asiaa, panivat syyksi avaimen, sanoivat sitä erikoisavaimeksi. Kolmaskin mies tuli pällistelemään ongelmaa ja ottikin sen omakseen. Pitkään asiaa puntaroituaan hän otti uuden avaimen pohjan ja alkoi painaa siihen tarvittavaa uurnitusta. Saatuaan työnsä valmiiksi hän antoi sen minulle hymyssäsuin.

Päästyäni taas kotiovelleni asetin kolmannen kopion lukkoon sydän pamppaillen. Nyt huomasin että avain ainakin menee sisälle, joskin hyvin vaivalloisesti. Työnsin sen kokonaan sisälle lievää voimaa käyttäen ja heiluttelin sitä edestakaisin. Lopulta käänsin avainta ja se toimi, ovi avautui. Huokasin helpotuksesta ja tyydyin lopputulokseen.

Lähes koko päivä siinä taas meni, mutta asiat menivät eteenpäin. Homman jälkeen seurasi päivän paras anti, 21 kilometrin kevyt aerobinen juoksulenkki.  

Melkein viitosvoitto ja ryöstö!

Tänään juostiin Callosa de Seguran 8 kilometrin kisa. Siitä tuli sekä riemun että murheen päivä. Mutta ei mennä asioiden edelle.

Saavuimme ajoissa Callosa de Seguraan kahdella autolla ja juoksuun osallistui seitsemän caffilaista: Mikko, Olli, Jukka, Kimmo, Retu, Petri ja minä. Kaikilla oli sama matka, Olli, Jukka, Kimmo, Retu ja minä juoksimme veterano C:ssä ja Mikko ja Petri veterano B:ssä. Numeroiden haku ja verryttely menivät rutiinilla ja ei muuta kuin baanalle.

Pääsin hyviin asemiin kärkijuoksijoiden taakse ja lähdin siitä reippaasti liikkeelle. Ihmettelin alkumatkasta kun en nähnyt muita caffilaisia, mutta sitten noin kilometrin kohdalla Ollin ja Kimmon muodostama juna meni ohitse pillit viheltäen. Yritin aluksi lyöttäytyä jonon jatkoksi, mutta huomasin pian vauhdin aivan liian kovaksi ja annoin miesten häipyä horisonttiin. Pyrin juoksemaan rennosti ja niin tasaisesti kuin mahdollista.

Ensimmäinen lenkki täyttyi ja voimiakin tuntui piisaavan, vaikka vauhti väkisin hiipui hieman. Otin juottoasemalta vesipullon ja siemaisin siitä muutaman hörpyn, ennen kuin heitin loput menemään. Tultaessa mutkaan, joka teki U-käännöksen, näin että Jukka ei ollut kaukana ja Retukin aivan lähituntumassa. Panin nyt viimeiset voimanrippeet peliin ja yrittelin kehitellä kirin tapaista. Se onnistuikin kohtuullisesti ja saavuin maaliin ajassa 32.53.

Maalin jälkeen oli ruhtinaallisen hyvä tarjoilu: rusinoita, hedelmiä, sämpyläleipiä, pizzapaloja, chipsejä ja olutta. Hyvä siinä oli palautua juoksun rasituksista. Saatuamme tankattua kävelimme autoille. Siellä odottikin todellinen jymypaukku ja negatiivinen sellainen, Mikon pakettiauto, jossa minunkin varusteeni olivat, oli joutunut ryöstön kohteeksi. Metsän puoleinen kuskin ikkuna oli rikottu ja autosta viety kaikki varusteemme. Minulta meni reppu, jossa hiukan käteistä, kännykkä, kolme juoksupaitaa ja -pusero, juoksutrikoot, kengät, sukat, pyyhe, silmälasit, aurinkolasit sekä asunnon avaimet. Myös muilta Mikon autossa olleilta meni tavaraa ja rahaa samalla tavalla. Toinen automme, joka oli aivan vieressä, oli säästynyt varkaiden iskulta.
 
Ryöstöstä huolimatta palasimme kisapaikalle tarkastamaan tuloksia ja odottelemaan palkintojen jakoa Mikkoa lukuunottamatta, joka jäi odottelemaan poliisia ja vartioimaan ilman sivulasia olevaa autoa. Tulosliuskat olivat iloista luettavaa, olimme saavuttaneet veterano C:ssä neloisvoiton ja Retu oli heti sitten kuudentena. Kimmo voitti, Olli toinen, minä kolmas, Jukka neljäs, vaikea panna paremmaksi. Palkintopallille oli mukava nousta, ja kyllähän me tuulettelimmekin. Mikko ja Petri parantelivat myös vauhtejaan omassa sarjassaan.

Siitä sitten palailimme pikku hiljaa Torreviejaan etsiskeltyämme hetken tavaroitamme lähimaastosta, josko rosvot olisivat niitä sinne heittäneet. Se oli turha toive. Poliisiasiat jatkuvat myöhemmin täällä Torreviejassa, kun Callosa de Seguran poliisi tyytyi yleissilmäykseen ja osoitti tekemään ilmoitukset suuremmissa maalikylissä.

Tulokset.

Valokuvat otti Reijo "Retu" Honkanen.

Uutta juoksua putkeen

Crevillenten kisan jälkeen tein torstaina ja perjantaina kevyitä harjoituksia tarkoituksena palautua ja valmistautua seuraavaan juoksuun, joka on jo huomenna Callosa de Segurassa. Siksi tämä päivä oli lepoa ilman yhtäkään juoksuaskelta. Päivä kului kaupungilla kävellessä ja rantakadulla aurinkoa ottaessa. Samalla törmäsin Alpoon, joka harmittavasti poistuu jo tänään Suomeen, joten hän ei ole huomenna juoksemassa. Mutta eiköhän meitä caffilaisia riitä starttiviivalle.

Callosa de Seguran 8 kilometrin reitin pitäisi olla hyvinkin tasainen, mikä on kyllä paikallaan kahden mäkikisan jälkeen. Itse kylä tai kaupunki on vuoristoisella seudulla noin 30 km Torreviejasta luoteeseen, mutta juoksureitti on vedetty tasaisille katuosuuksille. Nyt olisi mahdollisuus juosta kovempaakin, mutta pelkään että paikat eivät ole vielä valmiit sellaiseen revitykseen. No, se nähdään huomenna, kun vuoden 2015 ensimmäinen kisa ammutaan liikkeelle.

Crevillenten uudenvuodenjuoksu

Meitä oli kolme autollista Caffin porukkaa Crevillentessä. Uudenvuodenjuoksuun osallistuivat: Olli, Jukka, Mikko, Kimmo, Alpo, Retu, Petri ja minä. Matkana oli 10 kilometriä mäkistä ja mutkaista kaupungin katua ja kujaa. Se koostui kolmesta lenkurasta, jotka kulkivat lähtöpaikan kautta. Näin runsaslukuisella yleisöllä oli oiva tilaisuus seurata ja kannustaa juoksijoita.

Oma juoksuni kulki suhteellisen mallikkaasti. Sain ylläpidettyä vauhdin aika tasaisena loppuun saakka. Matkavauhtini kulki hyvin yksiin Jukan kanssa, jonka seurassa taivalsin aina kuuteen kilometriin saakka. Vuorottelimme vauhdinpidon niin, että minä vedin ylämäet ja Jukka alamäet. Kuuden kilometrin jälkeen en enää nähnyt Jukkaa ja kuulin myöhemmin, että hän oli joutunut solmimaan auenneet kengännauhat. Siinä syntyi se noin 20 sekunnin ero, joka meillä oli maalissa. Aikani oli 43.35 ja olen siihen reitin vaativuuden huomioonottaen tyytyväinen. Miellyttävintä juoksussa oli sen suhteellinen helppous ja ennenkaikkea loistava ja kannustava yleisö, jota riitti reitin jokaiselle pätkälle.

Tällä kertaa Kimmo oli Caffilaisten nopein, mutta hänelläkään ei ollut asiaa palkintopallille, koska jouduimme taistelemaan nuorien 45 vuotiaiden miesten sarjassa. Sitä vanhempaa ikäluokkaa ei ollut. Paikalla oli myös sisarukset Aki Nummela ja Minna Lamminen. Aki ei tällä kertaa juossut, mutta Minna vastasi parhaasta suomalaissuorituksesta ollen hienosti naisten sarjan toinen. Miesten sarjan parhaat suomalaiset olivat maratoonarit Matti Rauma 13. ja Sami Turkulainen 18. Rauma on tämän vuoden SM-maratonin hopeamies ja Turkulainen saman kisan viides.

Tulokset.

Valitettavasti unohdin ottaa valokuvia ennen juoksua ja juoksun jälkeen se oli myöhäistä hämäryyden vuoksi, joka on ylivoimainen este vanhalle, vaatimattomalle puhelinkameralleni.

Juoksun jälkeen kokoonnuimme vielä uudenvuoden viettoon isäntäväen Petrin, Sarin ja Emilian tarjotessa asunnollaan upeat puitteet tarjoiluineen. Ilta ja vuoden 2015 ensimmäiset tunnit kuluivat rattoisasti saunan, tinan valannan, syömisen, virvokkeiden ja jutustelun merkeissä. Uuden vuoden raketti-iloittelua menimme seuraamaan rakennuksen katolle. Samaan syssyyn juhlittiin vielä Emilian synttäreitä, joilla ei olisi voinut olla parempia kehyksiä. Retu esitteli aamuyöstä laajasta valokuva-albumistaan viime vuosien Torreviejan helmet. Kiitokset vielä isäntäväelle hienosta tavasta vastaanottaa uusi vuosi 2015.

Hyvää Uutta Vuotta myös kaikille blogin lukijoille!