Eilen oli jo vuorossa juoksupaketin (T-paita ja rintanumero) nouto Centro Cultural de Belémistä, Praca do Imperion lähettyviltä. Minäkin menin paikalle ja näytin järjestäjien sähköpostia. Järjestäjät vaativat kuitenkin viivakoodilla esitettyä numeroa, jota minulta ei tietenkään löytynyt. Näytin henkilötodistusta, mutta nimellä omaa numeroa ei saanut. Lopulta järjestäjä antoi minulle pöydältä säälinumeron, jossa ei ollut nimeä eikä ajanottolaitetta. Sain osallistua juoksuun (minimaraton), mutta virallista aikaa en tulisi saamaan. Siihen oli tyytyminen. Myöhemmin illalla tutkin paremmin järjestäjiltä saamiani kuutta sähköpostia. Ja toden totta, yhdessä niissä oli liitteenä viivakoodinumero, mutta se piti löytää portugalinkielisestä s-postista, siinä olevasta liitteestä, jossa oli linkki jota klikkaamalla sai esiin sovellukset, joita valitsemalla pääsi avaamaan pdf-tiedoston. Liian monimutkaista minulle.
Aamulla lähdin sitten aikaisin metrolla Oriente-asemalle, jonka läheisyydessä olevan Vasco da Gaman Shopping Centerin edestä lähti busseja klo 7.30 alkaen Vasco da Gaman sillalle. Tulin paikalle kello kahdeksan maissa, mutta minulla ei ollut kiirettä ensimmäisiin busseihin, sillä lähtöstartti pamahti vasta kello 10.30 sekä minimaraton että puolimaratonin juoksijoille samanaikaisesti. Ensimmäinen pieni ongelma tuli kun kyselin järjestäjiltä repun säilytyksestä jättämällä se bussiin. Se ei kuulemma ollut mahdollista, joten menin takaisin metroasemalle ja jätin reppuni tallelokeroon. Sekään ei ollut mikään helppo tehtävä, mutta onneksi vieressä oli englantia puhuvia henkilöitä, jotka neuvoivat tallelokeron käytössä, johon tarvittiin kuitti ja siinä oleva numerokoodi. Palattaessa koodi oli naputeltava koneeseen ja maksettava mahdollinen lisämaksu, ennen kuin lokeron sai auki. Ei mikään helppo rasti tämäkään.
Yhdeksän jälkeen nousin bussiin, johon piti jonottaa jonkin aikaa. Bussi ajeli Vasco da Gaman sillan toiselle puolelle ja palasi sieltä takaisin sillalle ja starttipaikalle. Siihen tärväytyi vajaa tunti, mutta näkihän siinä maisemia Tejojoen molemmin puolin. Bussin jälkeen juoksijat ohjattiin omiin karsinoihinsa, puolimaratonin taivaltajat omaan ja minimaratonin juoksijat viereiseen lokeroon. Kävely starttiviivalle ei onnistunut, sillä minimaratonin kaista oli lähes täynnä vajaan kilometrin matkalta ennen starttiviivaa. Pujottelemalla pääsin etenemään vielä muutaman sadan metrin, mutta sitten jämähdin paikalleen runsaat puoli kilometriä ennen lähtöviivaa. Enää ajanottolaitteen puute ei harmittanut, sillä tiesin että tästä ei tulisi mitään kunnon juoksukisaa. Minulta meni sitten runsaat viisi minuuttia startista ennen kuin pääsin lähtövaatteen alle ja senkin jälkeen meni vielä noin 2-3 kilometriä, kunnes pystyin juoksemaan vapaasti. Suurin joukko oli juuri minimaratonilla ja heitä oli varmaankin enemmän kuin sallitut (rajatut) 15 000 juoksijaa. Mukava siinä oli kuitenkin jolkotella ja nauttia ryhmäjuoksun ihanuudesta.
Saavuttuani maaliin Parque das Nacoes-aukiolle näin maalikellossa ajan 55.35. Kymmenisen minuuttia tuhraantui lähtöviivan tavoitteluun ja sen jälkeiseen pujotteluun. En myöskään ottanut kaikkea irti juoksussa, josta en saisi virallista nettoaikaa. Mutta viiden minuutin kilometriaika olisi ollut siitä huolimatta tiukassa, vaikka normaalin juoksukisan olisin saanutkin aikaan.
Jo lauantain numerohaussa tapasin kolme kuopiolaista maratoonaria, jotka osallistuivat koko maratonin taivaltamiseen. Yksi heistä on kuvan Reijo Honkanen, joka on vanha tuttu juoksukaverini Torreviejasta vuodenvaihteessa 2014/2015. Niinpä ryntäsinkin heti oman juoksuni päätyttyä metrolla Praca do Comercio-aukiolle vastaanottamaan suomalaismaratoonareita. Reijo tulikin pian hymyillen vastaan ja hän oli päässyt maaliin ajassa 3.57 ja risat, mikä on hyvä aika sillä se sisältää lopussa kävelyosuuksia krampanneen jalan takia. Reijo kertoi että tämä oli hänen 50. maratoninsa ja samalla viimeinen. Juoksua Reijo ei kuitenkaan jätä, vaan kisat lyhenevät puolimaratoniin ja sitä lyhyemmille matkoille. Edellisen maratoninsa Reijo sanoi juosseensa parisen vuotta sitten Pariisissa, joten maratoniin valmistautumiset vievät runsaasti aikaa. Lyhyemmät matkat mahdollistavat tiheämmän kisarytmin.
Maratonista ja minimaratonista toivuttiin tankkaamalla iso tuoppi Super Bock- olutta viereisessä katukahvilassa. Kylläpäs se maistui.
Viralliset tulokset: maraton tässä, puolimaraton ja minimaraton ovat tässä. Annemari Kiekara voitti naisten maratonin sarjan N40 ajalla 2.51.26.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti