Eilen iltapäivällä oli vuorossa huhtikuun ensimmäinen kisa, Songkran Run 2019 Rot Fai- puistossa, Bangkokissa. Juoksu valmisteli loppuviikosta alkavaa paikallista uudenvuodenjuhlintaa. Se on toiselta nimeltään vesijuhla, sillä vettä heitellään surutta toisten päälle ja kastumiselta ei voi välttyä. Lähtötunnelmat olivat juhlan mukaiset, sillä bussimatka alkoi Pattayalta kovassa vesisateessa. Onneksi ennen Bangkokia sade taukosi ja juoksu voitiin suorittaa pilvisessä, mutta kosteankuumassa säässä.
Olin juoksupaikalla hyvissä ajoin ja minulla oli runsaasti aikaa seurata puiston tapahtumia ja kierrellä ulkopuolisella torialueella. Juoksupaketinkin olin saanut etukäteen postissa ja hyväksyin sen, koska arvelin että posti löytää perille parinsadan kilometrin matkan eksymättä. Minusta paketti olisi voitu jakaa ihan hyvin juoksupaikalla, mitä korostin Indonesian tapauksessa. Ei tämäkään postilähetys aivan kivutta mennyt, sillä minulle soitti joku mieshenkilö postilähetyksen aikoihin, mutta hän ei osannut selittää asiaansa, vaikka kysyin häneltä onko kysymyksessä posti. Luulin sitten että joku soitti väärään numeroon. No, paketti oli mennyt vuokraemännälleni, joka toimitti sen perille.
Juoksijoita kertyi paikalle mukavasti varmaan toistatuhatta henkeä ennen kello 17 tapahtuvaa starttia. Matkoja oli kaksi kappaletta: 5,3 km (2 kierrosta) ja 10,6 km (4 kierrosta). Olin ilmoittaunut ennakkoon pidemmälle matkalle. Kaikki juoksijat lähtivät samanaikaisesti, joten toinen ja kolmas kierros olivat varsinkin todellista pujottelua, kun kapealla juoksutiellä riitti hitaampia ohitettavia.
Jo juoksun alku osoitti, että kyse oli enemmänkin juoksujuhlasta kuin totisesta juoksukilpailusta. Kovempia juoksijoita ei juuri ollut, kun startin jälkeen pääsin helposti kymmenen sakkiin. Matkan aikana jotkut ohittivat meikäläisen, mutta tein vastaavasti saman muutamalle muulle. Arvelisin että olisin ollut 12 parhaan joukossa kaikista juoksijoista (veteraanisarjoja ei luonnollisesti ollut). Mutta sijoituksilla ei ollut väliä, sillä parhaimmille ei jaettu erikoispalkintoja. Maalikellosta katsoin loppuajakseni 55.15, mikä osoittaa itseltäkin lähinnä hyvää harjoitusta kuin äärimmilleen vedettyä kilpailua.
Juoksun teema näkyi myös juoksun aikana. Jokaisella kierroksella oli kahdessa paikassa henkilöitä, jotka suihkuttivat vettä juoksijoiden päälle ja toiset henkilöt laittoivat talkkitahnaa poskiin. Jokainen songkraniin osallistunut tietää että nämä rutiinit kuuluvat juhlahumuun.
Juoksun jälkeen koitti monille juoksijoille tärkein tapahtuma, tarjotuista juomista ja ruoista nauttiminen. Minä jouduin jonottamaan ruokia puolisen tuntia, kun monet viiden kilometrin juoksijat olivat saaneet ajallista etuottoa. Mutta kyllä ruokaa ja juomaa riitti minullekin ja kyllähän se maistui kuuman juhlajuoksun jälkeen.
Kolmen viikon päästä on sitten seuraava juoksu samaisella paikalla. Ja silloin on kyse oikeasta kilpajuoksusta, sillä sarjoja riittää minullekin (M60) ja parhaat palkitaan. Mutta sitä ennen relataan songkran- juhlan merkeissä, kun valmistavaa harjoitteluakin on takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti