Eilen juostiin Canary Run tutussa paikassa eli Suan Rot Fai- puistossa Bangkokissa. Olin onnistunut rekisteröitymään ja ilmoittautumaan kisaan hyvissä ajoin noin kuukausi sitten. Nyt rekisteröitymiskaavakkeessa oli järkeäkin, kun siinä kysyttiin suoraan haluaako juoksupaketin postissa vai noutaako sen itse juoksupaikalta juoksua edeltävänä päivänä. Minä halusin ehdottomasti jälkimmäisen vaihtoehdon, miksi vaarantaa paketin saantia epäluotettavalla postilla. Kunpa tällainen käytäntö olisi muissakin juoksuissa.
Lauantaina menin sitten juoksupaikalle paahtavassa helteessä, sillä lämpöä oli auringossa reilusti yli 40 astetta. Juoksupaketin sain käteeni suunnitelmien mukaisesti. Tämän jälkeen pakenin kuumuutta välittömästi lähistöllä olevaan majoituspaikkaan, jonka olin löytänyt aiemmin. Ostin mukaan juomia ja vähän purtavaa, niin minun ei tarvinnut poistua huoneesta ennen aamua.
Aamulla kävelin vajaan kahden kilometrin matkan juoksupaikalle. Ohi ajeli runsaasti vapaita takseja, mutta he eivät saaneet minusta asiakasta kovasta yrityksestä huolimatta. Tien laidalla oli myös laitapuolen kulkijoita, jotka yleensä, niin kuin nytkin, tervehtivät meikäläistä kohteliaasti ja yrittävät saada mukaan paikallisen pontikan juontiin. He selvästi pitävät minua kaltaisenaan kovan onnen miehenä. Arvostan heitä kovasti.
Yö oli mennyt sängyssä pyörissä ja en saanut unta kuin hetkittäin. Syynä tähän oli selvästi päälle tunkeva flunssa ja jouduin yskimään ja köhimään jatkuvasti. Jos kuume ja lämpökin olisi jo noussut, niin en olisi osallistunut juoksuun, vaan jättänyt sen väliin. Nyt pystyin tällä verukkeella asettumaan lähtöviivalle, olinhan nähnyt juoksun eteen vaivaa ja tullut Bangkokiin saakka. No, tulihan se kuumekin sitten heti juoksupäivän iltana ja vieläkin olo on vähän hontelo. Lääkkeitä olen syönyt enemmän kuin lääkäri määrää.
Juoksuun tuli yllättävän paljon juoksijoita, yhteensä vajaa tuhat 5:lle ja 10:lle kilometrille. Osallistuin pitempään matkaan, kuten kuun alussa Songkran Run:ssa. Matka oli tällä kertaa noin puoli kilometriä pitempi, koska puistoa kiertävälle reitille mentiin ja palattiin sisäpuistosta noin 200 metrin päästä. Niinpä arvioisin, että pitempi matka oli noin 11 km.
Juoksu oli tuttuun tapaan vaikeaa ja jäykkää. Lähtöpaikalla jo näin, ketkä tulisivat olemaan pahimmat vastustajani. Kaksi heistä karkasikin enkä nähnyt heitä kuin vasta maalissa. Mutta viimeisen kierroksen (neljä 2,65 km kierrosta) aikana ohitin ensin saksalaisen sarjakaverini ja lähestyin kovaa vauhtia pienikokoista thaimaalaista miestä. Niinpä sitten onnistuin ohittamaan hänet maalisuoralla noin 50 metriä ennen maalia. Tulin siis kolmanneksi ja maalikellosta katsoin ajakseni 58.20. Neljänneksi tullut thaimaalainen ja viidenneksi tullut saksalainen saivat myös pokaalin mukaansa, sillä viisi parasta palkittiin. Yllä olevassa kuvassa olen yhdessä M60-sarjan voittajan (keskellä) ja kakkosen kanssa.
Aika oli huono, mutta ehkä kuumuudella ja orastavalla sairaudellakin oli oma osansa sanottavana. Seuraavasta juoksusta ei ole vielä tietoa, mutta tavoitteena olisi juosta vielä kerran ennen paluuta Suomeen.
