Juoksut

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Maratonin ME:t uusiksi sarjoissa M70 ja N70

Gene Dykes ME-juoksussa
Kuva: runnersworld.com

Kirjoitin vajaa kaksi vuotta sitten (15.3.2017) jutun 86-vuotiaana kuolleesta Ed Whitlockista (k. 13.3.2017), jota voidaan pitää yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana kestävyysjuoksijana veteraanisarjoissa. 25 ME:n joukossa olivat maratonin ME:t sarjoissa M70, M75, M80 ja M85. Monet ovat pitäneet näitä ME:iä lyömättöminä, hän itsekin on sanonut  M70-sarjan ME:n 2.54.48 olevan kovimman, jonka hän juoksi 73-vuotiaana Torontossa, Kanadassa.

Ennätykset on tehty rikottaviksi, niin myös Ed Whitlockin M70-sarjan ME maratonilta. Tämän uroteon teki kuvan Gene Dykes eilen 15.12.2018 Floridan Jacksonvillessä, USA:ssa parantaen ennätystä 25 sekuntia aikaan 2.54.23. 70-vuotias Dykes on eläkkeellä oleva tietokoneohjelmoija Philadelphian esikaupungista Pennsylvaniasta. Dykes oli viisi vuotta sitten vuonna 2013 itse kuulemassa kun Ed Whitlock kertoi omista maratonennätyksistään ja niiden saavutettavuudesta Torontonin maratonin paneelissa. Samalla se antoi hänelle tavoitetta omalle juoksu-uralleen. Jäätyään tuolloin Torontossa omasta ennätyksestään 13 minuuttia, Gene Dykes päätti palkata itselleen valmentajan. Valmentajaksi valikoitui John Goldthorp, joka muutti harjoittelun heti kovemmaksi. Vauhtia lisättiin juoksulenkkeihin ja entiset 3-4 harjoituspäivää viikossa muuttuivat 5-6 harjoituspäiväksi. Dykes kertoo, että jopa kevyetkin palautusharjoitukset juostiin kovempaa kuin ennen.

Tulokset alkoivat näkyä jo viiden kuukauden päästä, kun Dykes paransi maratonennätystään alle 3.09:n Bostonissa ja pääsi jo podiumille. Varsinainen valmennuksen ja kunnon ulosmittaus alkoi tänä vuonna kun Dykes täytti 70-vuotta ja pääsi uuteen tavoittelemaansa veteraanisarjaan. Huhtikuussa hän juoksi Rotterdamin maratonilla 2.57.43 ja lokakuussa Whitlockin kotikaupungissa Torontossa 2.55.17 eli vain vajaa puoli minuuttia Whitlockin ME:stä.

Toronton maraton juostiin lokakuun 21.päivä. Eilinen ME-juoksu juostiin siis vajaa kaksi kuukautta myöhemmin. Moni varmaan kuvittelee, että Gene Dykes käytti nämä muutamat viikot palautumiseen ja kunnon viimeistelyyn. Mutta mitä vielä! Dykes juoksi joulukuun 1.päivä 50 kilometrin ultrajuoksun San Franciscossa yhdessä tyttärensä kanssa ja seuraavana päivänä eli 2.12 California International Marathonin. Tämä on Yuki Kawauchimaista revittelyä. Jacksonvillen ME-juoksu meni sitten suunnitelmien mukaisesti, puolimatkassa Dykes oli Whitlockin ME-vauhtia edellä 30 sekuntia. Muutama kilometri ennen maalia iskivät lihaskrampit, mutta Dykesin onnistui murskata idolinsa ennätys 25 sekunnilla.

Jeannie Rice ME-juoksun maalissa
Kuva: wbur.org

70-kymppiset ovat olleet tänä syksynä muutenkin vauhdissa, sillä myös naisten maratonin ME parani Chicagon maratonilla lokakuussa. 70-vuotias Jeannie Rice juoksi ajan 3.27.50, jolla hän paransi Saksan Helga Mikettan ennätystä 3.35.29 vuodelta 2013 peräti vajaalla kahdeksalla minuutilla. Rice on korealaislähtöinen, mutta hän muutti USA:han 19-vuotiaana.

Rice aloitti juoksuharrastuksensa pudottaakseen muutaman kilon painostaan. Ohiolainen isoäiti on juossut nyt jo 35 vuoden ajan ja hän juoksi ensimmäisen maratoninsa Clevelandissa vuonna 1984. Chicagon ME-juoksu oli Ricen 116. maraton.

Sekä Jeannie Ricella että Gene Dykesillä on paljon yhteistä. He molemmat harjoittelevat kovaa ja erityisesti kovilla vauhdeilla. Molemmat aloittavat päivän kukonlaulun aikoihin ensimmäisillä harjoituksilla, jotka tehdään mieluiten itseään nuorempien juoksijoiden kanssa. Olisiko siinä avain nuorekkaaseen askeleeseen ja ME-vauhtiin? Joka tapauksessa, maraton ei ole laiskojen ihmisten laji.

Lopuksi laitan vielä tuohon alle 70-sarjan maratonin ME:t ja SE:t (suluissa) vertailtaviksi niin miesten kuin naisten sarjoissa. Urpo Naumasen SE on tämän syksyn Berliinin maratonilta syyskuussa ja Riitta Rasimuksen SE on vuodelta 2011.

Gene Dykes 2.54.23 (Urpo Naumanen 3.13.45)
Jeannie Rice 3.27.50 (Riitta Rasimus 3.53.06)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti