Pikkuhiljaa mies pääsee vauhtiin. Hän nousee seisomaan ja alkaa nykiä ja riepoa päätään kuin Mike Tysonin yläkoukku olisi juuri tulossa kohti tai sitten se on vain ampiainen. Liikettä säestää synkkä ja uhitteleva monologi. Vähitellen mies kiihottaa itsensä maaniseen tilaan ja kädet otetaan peliin mukaan. Ilma on sakeanaan huitovia raajoja, joilla häädetään pikku-ukkoja kauemmaksi häiritsemästä. Hän on selvästi hullu, juoppohullu, pilviveikko tai sitten vain suppeasti lahjakas, kuten eräällä kaverillani on tapana sanoa. Hän on omassa päänsisäisessä maailmassa, johon ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa. Olisin kovasti halunnut kuvata tuon performanssin, josta Jorma Uotinenkin olisi ylpeä, mutta häveliäästi poistuin takavasemmalle ja jätin kaverin käymään omaa taisteluaan. Se on meidän jokaisen tehtävä.
Mutta esteetikkona kuvaan mielelläni vastakkaista sukupuolta jopa heitä häiriten. Ensimmäinen kuva on rannekekauppiaasta, johon törmäsin aamiaispöydässä. Rannekkeet ovat yksi yleisimmistä artikkeleista Phnom Penhin katukaupassa. Oli jopa harvinaista että äiti kauppasi niitä yhdessä tyttärensä kanssa. Yleensä äiti tai isä jäävät taka-alalle ja pienet lapset, joko pojat tai tytöt hoitavat myyntityön. Sellainen nappisilmä kun tulee tarjoamaan ranneketta, niin siinä kovaksikeitetty läntinen ostajaänkyrä sulaa vahaksi kuin Havin kynttilä. Puhumattakaan siitä että 2 ranneketta saa naurettavalla 1:llä US dollarilla. Poistuin pöydästä veltoin polvin kaksi ranneketta rikkaampana.
Matka on jatkunut aamiaispöydästä rantapuistoon, jossa olen käveleskellyt ja ihmetellyt maailmaa. Puistossa on myös kuntoiluvälineitä, joita olen käyttänyt monipuolistamaan aloitettua juoksuharjoittelua. Jomtienilla kävin myös rantajumpalla ja kämpillä olen lisännyt venyttelyjen määrää. Tässä iässä sitä ei voi koskaan tehdä liikaa.
Puistossa on myös lukuisia juomakauppiaita, kuten viereisessä kuvassa. Pakastearkun näköiseen astiaan on jäiden sekaan lastattu niin virvokkeita, energiajuomia kuin oluitakin. Minulle on kumma kyllä olut aina maistunut, johtuneeko kuumasta ilmanalasta.
Puistossa on yleensä myös nuoria naisia ja poikia katsastamassa toisiaan. Pojat ovat pienissä ryhmissä ja tytöt kaveriporukassa tai sitten äiti on mukana esiliinana. Meno on samanlaista mitä näin Yangonissa, Myanmarissa vuosi sitten. Eniten porukkaa on loppupuolella iltapäivää ennen kuin hämärä laskeutuu. Se on juuri samaan aikaan kun suoritan päivittäistä juoksulenkkiäni. Mikä olisikaan parempi ympäristö testata kuntoaan. Siinä vanhan miehen hormoonitasot saattavat nousta jopa vaarallisen korkealle. WADA ei ole kuitenkaan vielä iskenyt.
Marketeissa ja toreilla olen vieraillut vähemmän. Pakollinen torireissu tuli kuitenkin tehtyä. Käteen tarttui hedelmäpussi rikastuttamaan ruokavaliota. Kuten aiemmin olen maininnut, niin hedelmien kuin myös ruokien hinnat ovat täällä hieman kohonneet ja vastaavat jo Thaimaan tasoa.
Varsinkin länsimaisten baarien aamiaispaketit ovat nousseet 4-5 US dollariin, mikä on Thaimaatakin kalliimpi. Erikoista lisäksi on, että pakettiin sisältyviä elementtejä "unohdetaan" antaa, jos asiakas ei ole tarkkana. Minulla on esimerkiksi käynyt vakiobaarissani joka kerta, että annokseen kuuluva mehulasi ei tule pöytään, jos sitä ei erikseen tivannut. Lopulta olen sen aina saanut, niin kuin pitääkin. Mutta hanaolut on edelleen halpaa, kantabaarissakin 0,50 US dollaria koko päivän.
Jutun loppuun laitan todellisen kuvahelmen, mitä tulee naiskauneuteen kautta vuosikymmenten. Siinä on neljä sukupolvea naiskauneutta: isoisoäiti, isoäiti, äiti ja tytär. Tapasin heidät tietenkin rantapuiston penkillä, jossa sukuun kuuluva nainen piti juomapistettä.
Kauneus ei kuole koskaan, se vain jalostuu.
Neljä sukupolvea naiskauneutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti